Koulukuraattori alkuopetuksessa

Koulukuraattorin tehtävänkuva alkuopetuksessa ja koulussa erosi tutkimusaineiston mukaan esiopetuksessa tehtävästä työstä. Esiopetuksessa koulukuraattori keskittyi pitkälti lapsen ym-pärillä olevien aikuisten ohjaamiseen ja neuvontaan, kun taas alkuopetuksessa ja koulun puo-lella suurimman osan työajastaan koulukuraattori käytti tutkimusaineiston mukaan asiakastyö-hön. Asiakastyössä taas töitä tehtiin töitä pitkälti erilaisten sosiaalisten ongelmien, kuten käy-töshäiriöiden kanssa.

”Nää käytöshäiriöt on lisääntyny ihan hirveesti ja ainakin meillä, nyt puhun omasta luokas-tani, niin on pelkästään niitten takia otettu kuraattoriin yhteyttä.” Alkuopetuksen luokanopet-taja

Pirkko Sipilä-Lähdekorpi (2006, 24) on tuonut esille koulukuraattorin työhön liittyvät epärea-listiset odotukset. Tutkimusaineistossani koulukuraattori itse toi esille oman tehtävänkuvansa määrittelyn tärkeyden. Hänen mukaansa koulumaailmassa ollaan totuttu ratkaisemaan ongel-mia rivakkaan tahtiin, jollainen taas ei ole tunnusomaista koulukuraattorin tekemälle työlle eli odotukset työn suhteen eivät ole hänenkään kokemuksensa mukaan aina realistisia.

”Nää on hyvin pitkiä prosesseja ja varsinkin koulumaailmassa on totuttu semmoseen aika pal-jon rivakampaan, että välillä pitää henkilökunnallekin sanoa, että malttia malttia, että se että jos käy kuraattorilla kerran niin se ei ratkase ongelmaa.”

Alkuopetuksen luokanopettaja koki koulukuraattorin olevan joustava ja hän kertoi suunnitte-levansa ja pohtivansa koulukuraattorin kanssa paljon yhdessä sitä, minkälaisesta tuesta oppilaat eniten hyötyisivät. Lisäksi hän koki, että koulukuraattorin työtä oli yhteistyössä koulukuraat-torin kanssa mahdollista kehittää.

”Mun mielestä siinä ei koskaan oo rajoja siinä, että mitä voi yhteistyössä kuraattorin kanssa tehdä, että ne on kyllä aina ollu joustavia siinä, että aina mietitään, että mikä olis näille niinku se paras juttu ja sitte kehitetään.”

Koulukuraattori saattoi esimerkiksi olla mukana luokkatyöskentelyssä tai pitää erilaisia ryh-miä, joissa käsiteltävät aiheet vaihtelivat tarpeista riippuen. Kaiken kaikkiaan alkuopetuksen luokanopettaja näki koulukuraattorin tärkeänä tukijana omassa työssään. Tuki tuli luokanopet-tajan mukaan esille myös tilanteissa, joissa yhteistyötä tehtiin koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

”No kuraattori on usein mun mielestä se linkki, että monta kertaa on se, että tota niin, että jos on vaikee asia ja siitä opettaja ottaa yhteyttä niin, että jos vanhemmat rupee opettajaa syyttä-mään tai käyttäytyvät huonosti niin se vie energiaa siltä muulta opetustyöltä ja siltä, että mitä mä jaksan niiden muiden oppilaiden kanssa niin sillon se kuraattori on tavallaan sillä lailla ulkopuolinen auktoriteetti, että hän ottaa sen yhteyden ja sillon se on sieltä meidän koulun sisältä pois se tavallaan se semmonen selvittely, mikä helpottaa sitä elämää.”

Haasteita koulukuraattorin työhön perusopetuksessa tuo paljon resurssien puute (Sipilä-Läh-dekorpi 2006, 24). Myös tutkimusaineiston mukaan koulukuraattorin työtä alkuopetuksessa leimaa vahvasti resurssien puute. Luokanopettaja koki koulukuraattorin olevan pitkälti vain kerran viikossa kävijä, jolloin hänen työpäivänsä on usein jo etukäteen aikataulutettu, eikä ai-kaa jäänyt esimerkiksi oppilaisiin tutustumiseen ja koulussa kiertelyyn. Lisäksi resurssien puute näkyi luokanopettajan mukaan siinä, että koulukuraattori saattoi olla vieras aikuinen useimmille oppilaista.

”Se on tosi tärkee, jos aattelee niinku oppilaan kannalta niin se, että olis semmonen tuttu siellä arjessa mukana, eikä vaan semmonen vieraileva tähti kerran viikossa, että helpottas hänenkin työtä, mutta mä ymmärrän, että ei oo resursseja, mutta sitä resurssia pitäis olla.”

Alkuopetuksessa työskentelevä luokanopettaja toi selvästi esille sen, kuinka koulukuraattorien resursseja pitäisi lisätä, sillä tällä hetkellä hänen näkemyksensä mukaan heillä on liikaa töitä, eikä näin ollen aikaa ”kentällä olemiseen” ole riittävästi. Resurssien puute heijastui osaltaan myös siihen, että koulukuraattorin työ oli pitkälti korjaavaa. Alkuopetuksen luokanopettaja toi haastattelussaan esille sen, kuinka koulukuraattori pyydetään mukaan vasta sitten, kun on jokin ongelma, joka tarvitsee ratkaisua. Tutkimusaineiston perusteella voisi siis sanoa, että kouluku-raattorilla jää vähän aikaa ennaltaehkäisevän työn tekemiseen, joka on koulukuraattorin työn keskeinen tavoite muun muassa Lastensuojelulain (417/2007, 3a§) mukaan.

6 YHTEENVETO JA POHDINTA

Olen tässä tutkimuksessa tutkinut koulukuraattorin työtä moniammatillisesta näkökulmasta esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuskysymykseni oli, millaisena koulukuraattorin työ näyttäytyy esi- ja alkuopetuksessa moniammatillisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Lisäksi minulla on tässä tutkimuksessa ollut kolme alakysymystä, jotka ovat tukeneet ja avanneet varsinaista tut-kimuskysymystä. Päädyin tutkimaan tätä aihetta, sillä koulukuraattorin mukanaolo esiopetuk-sessa on verrattain uusi asia. Halusin saada tietoa siitä, millaisia eroja koulukuraattorin työssä esiopetuksessa ja alkuopetuksessa on muun muassa tehtävänkuvan ja yhteistyöverkostojen osalta. Koska moniammatillisuus on ollut tässä tutkimuksessani tärkeässä roolissa, olin tutki-musaineistoa kerätessäni kiinnostunut myös siitä, kuinka haastateltavani hahmottivat moniam-matillista yhteistyötä sen tarjoaman tuen sekä toimivuuden ja toimimattomuuden näkökulmista tarkasteltuna. Moniammatillisuus on tullut tutkimuksessani esille eri tavoin. Haastateltavani ovat eri alojen ammattilaisia ja niinpä jo heistä muodostui yksi moniammatillinen kokonaisuus tutkimusaineistoon. Lisäksi olen tässä tutkimuksessa selvittänyt, miten moniammatillisuus koulukuraattorin työssä esi- ja alkuopetuksessa ilmenee ja miten muut ammattilaiset näkevät hänen paikkansa osana moniammatillista yhteistyöverkostoa.

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että moniammatillisen yhteistyön tekemistä pidettiin arvossa.

Yhden työntekijän ei tarvinnut hallita kaikkia asioita ja vastuuta sekä osaamista oli mahdollista jakaa. Toimivassa moniammatillisessa yhteistyössä keskeistä oli hyvien yhteistyötaitojen omaaminen. Niiden taas nähtiin rakentuvan muun muassa kaikkien yhteistyössä mukana ole-vien tasa-arvoisesta kohtelusta, muiden ammattitaidon kunnioittamisesta sekä luottamukselli-sesta ilmapiiristä ja hyvistä vuorovaikutustaidoista. Myös Kaarina Isoherranen (2012; 5, 141) tuo tutkimuksessaan esille vuorovaikutustaitojen tärkeyden sekä luottamuksen merkityksen ja sen, kuinka asiakkaan kannalta parhaaseen lopputulokseen ei ole moniammatillista yhteistyötä tehtäessä mahdollista päästä ilman hyviä yhteistyötaitoja. Sitoutuminen tai vaihtoehtoisesti si-toutumattomuus yhteistyön nousivat tässä tutkimuksessa myös keskeisiksi asioiksi moniam-matillisen yhteistyön onnistumisen kannalta. Tutkimustuloksissa tuli esille myös yhteisen ta-voitteen jakamisen tärkeys. Moniammatillisen yhteistyön tekemistä pidettiin helpompana sil-loin, jos muut mukana olevat tahot tunnettiin ja yhteistyössä mukana olevat tahot tapasivat säännöllisesti.

Kaiken kaikkiaan moniammatillisen yhteistyö tekeminen helpottuu siis huomattavasti, jos siinä mukana olevilla on hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ja yhteistyön tekemiseen on sitou-duttu ja sille on asetettu selkeä tavoite. Vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja kaikkien on mahdol-lista kehittää henkilökohtaisella tasolla niin arjessa kuin työelämässä vastaantulevissa tilan-teissa. Ajattelen, että sitoutuminen yhteistyöhön voi sen sijaan heijastella paljon myös sitä, kokeeko yksittäinen työntekijä moniammatillisen yhteistyön tekemisen merkityksellisenä ja tarpeellisena. Jos kokemus on se, ettei yhteistyön tekeminen tuota minkäänlaista lisäarvoa, voi siihen ymmärrettävästi olla vaikeaa sitoutua. Selkeästi määritellyn tavoitteen merkitys taas nousee esille mielestäni esimerkiksi silloin, kun määritellään sitä, mikä on kunkin työntekijän tehtävä ja rooli yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.

Paikkakunnalla, josta tutkimusaineistoni keräsin, koulukuraattorin mukanaolo esiopetuksessa oli uusi asia. Hän oli haastattelujentekohetkellä ehtinyt työskennellä esiopetuksessa vajaat kaksi vuotta. Tämä oli nähtävissä myös tutkimustuloksista. Koulukuraattori nähtiin uutena yh-teistyökumppanina ja lastentarhanopettaja kertoi kaipaavansa lisää tietoa siitä, millaisissa ti-lanteissa koulukuraattorin kanssa voisi yhteistyötä tehdä. Näkisin tämän selittyvän uutuuden lisäksi myös koulukuraattorin pienellä roolilla esiopetuksessa. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että koulukuraattorit työskentelevät perusopetuskeskeisesti ja koulukuraattori itse määritteli omaksi tehtäväkseen esiopetuksessa ensisijaisesti lapsen ympärillä olevien aikuisten tukemisen sekä neuvonnan ja ohjaamisen. Tutkimustulosten perusteella esiopetuksessa keskeinen asema oli erityislastentarhanopettajalla, joka keskittyi työssään pitkälti pedagogisiin asioihin. Hänen neuvostaan esiopetuksen henkilökunta otti usein myös koulukuraattoriin yhteyttä. Tutkimustu-loksissa tuli esille mielenkiintoinen ero koulukuraattorin ja erityislastentarhanopettajan näke-myksissä koskien heidän keskinäistä yhteistyötään. Koulukuraattori kertoi olevansa harvoin erityislastentarhanopettajan kanssa tekemisissä, kun taas erityislastentarhanopettaja kuvasi koulukuraattoria tärkeäksi yhteistyökumppanikseen. Kaiken kaikkiaan tuloksista oli havaitta-vissa, että koulukuraattorin rooli hakee vielä selvästi paikkaansa, mutta asenne yhteistyön te-kemiselle on ehdottoman positiivinen ja sitä tehtäisiin mielellään enemmänkin, jos mahdolli-suus olisi. Näkisin, että tähän voidaan vaikuttaa varmasti pitkälti myös sillä, millaiset resurssit kaupunki on asettanut koulukuraattorin työlle esiopetuksessa.

Kaiken kaikkiaan koulukuraattorin mukanaolo esiopetuksessa nähtiin hyvänä asiana jatkuvuu-den näkökulmasta. Kouluun siirryttäessä kaikki muut työntekijät saattavat olla perheelle ja lap-selle uusia, mutta koulukuraattori voi olla heille jo tuttu. Tämä voi lisätä turvallisuudentunnetta sekä luottamusta kouluun siirryttäessä ja kynnys ottaa koulukuraattoriin yhteyttä voi madaltua.

Koulukuraattori voi esiopetusvuoden aikana saada myös arvokasta tietoa siitä, millaisia lapsia kouluun on tulossa. Ajattelen, että esiopetuksessa on varmasti myös eri tavalla resursseja ha-vaita asioita, sillä aikuisia on siellä lasten lukumäärään suhteutettuna enemmän ja lapset viet-tävät siellä usein pidemmän ajan päivästä kuin koulussa. Tutkimustulosten perusteella koulu-kuraattorin mukanaolo myös esi- ja alkuopetuksen välisessä nivelvaiheessa nähtiin tärkeänä etenkin sellaisten lasten kohdalla, joiden haasteiden voitiin olettaa jatkuvan vielä koulussa.

Tiedonsiirtopalaverit, joihin myös koulukuraattori osallistui, kuvattiin hyvin moniammatilli-sina. Moniammatillisen yhteistyön tekeminen onkin erityisen tärkeää elämän siirtymävaiheissa kuten koulun aloittamisessa, sillä tarve tuelle voi olla silloin normaalia suurempi (Sisäministe-riö 2014, 6).

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että koulukuraattori oli sekä esiopetuksessa että alkuopetuksessa mukana erilaisissa moniammatillisissa kokoonpanoissa. Esiopetuksessa keskeisessä roolissa oli yhteisöllinen oppilashuoltoryhmä, joka kokoontui muutaman kerran vuodessa ja jossa kes-kityttiin koko ryhmää koskeviin asioihin. Alkuopetuksessa taas yhteisöllisen oppilashuoltoryh-män lisäksi koulukuraattori kuului myös oppilashuoltoryhmään, jossa käsiteltiin pääasiassa yk-sittäisten oppilaiden asioita. Lisäksi sekä esi- että alkuopetuksessa ykyk-sittäisten lasten ympärille saatettiin muodostaa tapauskohtaisia moniammatillisia asiantuntijaryhmiä heidän tarpeistaan käsin. Moniammatillisiin ryhmiin kuulumisen lisäksi koulukuraattorin työ alkuopetuksessa oli pitkälti asiakastyötä. Lisäksi hänen tärkeänä tehtävänään oli myös toimia opettajien tukena.

Alkuopetuksessa koulukuraattori teki yhteistyötä eniten vanhempien, oppilaiden sekä luokan-opettajien kanssa. Tutkimustulosten perusteella alkuopetuksessa ja koulun puolella yhteis-työssä koulukuraattorin kanssa oli selkeämmät toimintatavat kuin esiopetuksen puolella.

Aiemmissa tutkimuksissa, joita olen itse tätä tutkimusta tehdessäni lukenut, moniammatilli-suutta koulukuraattorin työssä määritellään pitkälti oppilashuoltotyön ja oppilashuoltoryhmän toiminnan kautta. Oppilashuoltotyötä on lähestytty koulukuraattorin, kouluterveydenhoitajan sekä koulupsykologin tekemää työtä tarkastelemalla sekä tutkimalla eroja heidän välillään eri-laisista näkökulmista (Backlund 2007, Vainikainen ym. 2015). Oppilashuoltoryhmän toimintaa on tutkinut Kontio (2013) ja lisäksi muun muassa Teija Koskela (2009) on tutkinut opettajien käsityksiä oppilashuoltotyöstä. Kaiken kaikkiaan koulukuraattorin tekemää työtä on tutkittu hyvin oppilashuoltotyökeskeisesti. Siksi mielestäni on ollut tärkeää tuottaa tutkimustietoa kou-lukuraattorin tekemästä yhteistyöstä niin sanotusti arjen henkilökunnan kuten luokanopettajien sekä lastentarhanopettajien kanssa, sillä he ovat niitä aikuisia, jotka tapaavat lapsia päivittäin

ja ovat tiiviisti myös perheiden kanssa tekemisissä. Näin ollen heidän ovat arvokkaita yhteis-työkumppaneita koulukuraattorille. Näkisin, että tutkimusta tästä näkökulmasta käsin olisi tär-keää tehdä lisää, sillä ajattelen, että kun moniammatillinen yhteistyö toimii ruohojuuritasolla hyvin, voidaan sen avulla vaikuttaa merkittävästi lasten hyvinvointiin.

Kaiken kaikkiaan sekä esiopetuksessa että alkuopetuksessa koulukuraattorin tekemää työtä pi-dettiin tärkeänä, mutta tutkimustuloksista kävi ilmi, että resursseja toivottiin olevan enemmän.

Näkisin resurssien puutteen vaikuttavan moniammatilliseen yhteistyöhön hieman eri tavoin esiopetuksessa ja alkuopetuksessa. Esiopetuksessa resurssikysymys näkyi siinä, että kouluku-raattori jäi pienen roolinsa takia etäisemmäksi eikä hänen ammattitaitoaan osattu aina hyödyn-tää. Alkuopetuksessa taas koulukuraattorin työajasta suurin osa kului akuuttiin asiakastyöhön.

Lisäksi koulukuraattorin koettiin olevan kerran viikossa vierailija, jonka kalenteri oli usein jo etukäteen aikataulutettu. Kaiken kaikkiaan koulukuraattorin kanssa tehtäisiin mielellään enem-mänkin yhteistyötä, jos edellytyksiä sille olisi.

Tästä tutkimuksesta saamieni tulosten perusteella koulukuraattorin työtä sekä esi- että alkuope-tuksessa arvostetaan ja jatkuvuutta esikoulusta kouluun pidetään hyvänä asiana. Moniamma-tillisia toimijoita koulukuraattorin ympärillä on useita ja lapsen tarpeet määrittelevät pitkälti sitä, keitä yhteistyössä on kulloinkin mukana. Koulukuraattorin mukanaolo esiopetuksessa on verrattain uusi asia, mutta saamieni tulosten perusteella sitä halutaan tulevaisuudessa kehittää niin, että koulukuraattorin apua osataan paremmin pyytää ja yhteistyötä hänen kanssaan tehdä enemmän. Tähän taas vaikuttavat pitkälti resurssikysymykset, joihin päättäjillä on mahdolli-suus ja valta vaikuttaa. Koulukuraattorin tekemä työ on ennaltaehkäisevää sosiaalityötä ja nä-kisin, että siihen panostaminen olisi tärkeää sekä taloudellisesta että asiakkaan näkökulmasta tarkasteltuna. Kun ongelmiin puututaan riittävän varhain oppilailla ja heidän perheillään on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioiden kulkuun ja näin toimimalla voidaan säästää myös rahaa.

Olen tämän tutkimuksen aikana oppinut paljon. Tämä on ensimmäinen tekemäni tutkimus, jossa olen itse kerännyt tutkimusaineistoni. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi haastatteluiden te-kemiseen kannattanut valmistautua hieman paremmin. Olin testannut haastattelurunkoani en-nen haastatteluiden tekoa yhden ihmisen kanssa. Jos olisin tehnyt useamman esihaastattelun, olisin voinut paremmin välttää päällekkäisyydet, jotka huomasin haastatteluita tehdessäni.

Huomasin myös haastatteluita litteroidessani, että olisin voinut tutkijana olla joissain kohdin objektiivisempi haastatteluja tehdessäni ja vuorovaikutus minun ja haastateltavan välillä olisi

voinut olla vähemmän johdattelevaa, mutta toisaalta pidin tärkeänä myös sitä, että haastattelui-den ilmapiiri oli luonteva.

Analysoidessani tutkimusaineistoa huomasin, että aineistossani painottui selvästi esiopetuksen näkökulma. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin luultavasti saanut riittävästi tutkimusaineistoa kokoon myös pelkän esiopetuksen tarkastelulla, mutta toisaalta aineisto olisi voinut olla pa-remmin tasapainossa myös niin, että olisin haastatellut alkuopetuksessa työskentelevän luo-kanopettajan lisäksi myös erityisopettajaa. Jos tutkimukseni olisi ollut laajempi olisin saanut varmasti mielenkiintoista ja arvokasta aineistoa haastattelemalla lisäksi koulupsykologia sekä kouluterveydenhoitajaa, jotka tekevät myös oppilashuoltotyötä ja ovat mukana sekä yhteisöl-lisessä oppilashuoltoryhmässä että oppilashuoltoryhmässä. Toisaalta haastattelemalla koulu-kuraattorin lisäksi lastentarhanopettajaa, erityislastentarhanopettajaa sekä alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa, koen tutkineeni koulukuraattorin työtä uudenlaisesta moniam-matillisesta näkökulmasta.

Tätä tutkimusta tehdessä minulle on noussut mieleen erilaisia jatkotutkimusaiheita aiheeseeni liittyen. Koulukuraattorin mukana olo esiopetuksessa on niin uusi asia, etten löytänyt siitä aiempaa tutkimusta. Aiempi tutkimus koulukuraattorin työstä on toistaiseksi siis hyvin perus-opetuskeskeistä. Ajattelenkin, että olisi tärkeää tehdä lisää tutkimusta koulukuraattorin työstä esiopetuksessa, jotta tulisi tutummaksi se, millaista työtä koulukuraattori esiopetuksessa tekee ja miten hänen ammattitaitoaan voitaisiin siellä hyödyntää. Toisaalta koulukuraattorin tekemää moniammatillista työtä esiopetuksessa voisi tutkia laajemmin esimerkiksi niin, että kerättäisiin tutkimusaineistoa myös esimerkiksi terveydenhoitajilta, psykologeilta. Kaiken kaikkiaan olisi mielestäni tärkeää tehdä koulukuraattorin esiopetuksessa tekemää työtä näkyväksi. Lisäksi koulukuraattorin tekemää moniammatillista työtä voisi tutkia niin sanotusti arjen moniamma-tillisuutta tarkastelemalla enemmänkin. Oppilashuoltoryhmän toimintaa on tutkittu paljon, mutta tärkeää moniammatillista yhteistyötä tehdään myös luokanopettajien ja lastentarhanopet-tajien sekä koulukuraattorin välillä. Koulukuraattorin tekemää työtä arvostetaan ja heitä pide-tään tärkeinä yhteistyökumppaneina. Olen kokenut tärkeäksi tutkia sitä, kuinka moniammatil-lisesta yhteistyöstä saadaan mahdollisimman sujuvaa ja miten koulukuraattorin paikkaa osana moniammatillista yhteistyöverkostoa hahmotetaan. Ajattelen, että paljon koulukuraattorin kanssa tehtävään yhteistyöhön ja siihen, kuinka hänen ammattitaitoaan ja osaamistaan osataan hyödyntää, vaikuttaa se, kuinka eri yhteistyötahot hänen tehtäviään hahmottavat. Näkisin, että koulukuraattorin työtä ja sen moninaisuutta voidaan tehdä näkyväksi tutkimuksen kautta sekä lisäämällä resursseja kuraattorityöhön ja tekemällä siitä näin tutumpaa. Koulukuraattoreiden

tekemä työ on tärkeää ja siihen, millaiseksi työ muodostuu voivat vaikuttaa heidän itsensä li-säksi ympärillä olevat toimijat.

LÄHTEET

Ahtola, Annarilla. 2016a. ”Koulutulokkaan tukiverkko- nivelvaiheyhteistyö esikoulun ja al-kuopetuksen välillä”. Teoksessa Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Annarilla Ahtola (toim.). Jyväskylä: PS-kustannus, 170–184.

Ahtola, Annarilla. 2016b. ”Koulu hyvinvoinnin rakentajana”. Teoksessa Annarilla Ahtonen (toim.) Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 12–20.

Alasuutari, Pertti. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

Alkuopetus. 2018. Turun yliopisto. Saatavilla: http://www.utu.fi/fi/yksikot/tnk/perusope-tus/opetussuunnitelmat/alkuopetus/Sivut/home.aspx. (Luettu 15.11.2018.)

Backlund, Åsa. 2007. Elevvård i grundskolan- resurser, organisering och praktik.

Doktorsavhandling. Stockholm universitet: Institutionen för socialt arbete. http://su.diva-por-tal.org/smash/get/diva2:196991/FULLTEXT01.pdf. (Luettu 12.3.2019.)

Eskola, Jari & Juha Suoranta. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Eskola, Jari & Jaana Vastamäki. 2015. ”Teemahaastattelu: opit ja opetukset”. Teoksessa Ikku-noita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutki-jalle. toim. Juhani Aaltola & Raine Valli. Jyväskylä: PS-kustannus, 27–44.

Fenomenologia. 2015. Jyväskylän yliopisto. https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapol-kuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset-suuntaukset/fenomenologia (Luettu 29.11.2017.) Ginsburg, Evelyn Harris. 1989. School social work. A Practitioner´s Guidebook. A Commu-nity-Integrated Approach to Practice. Springfield: Charles. C. Thomas.

Gråsten-Salonen, Hanna &Mervi Mehtiö. 2017. ”Koulun sosiaalityö osana opiskeluhuoltoa”.

Teoksessa Sosiaalityön käsikirja. Aulikki Kananoja, Martti Lähteinen, Pirjo Marjamäki. Hel-sinki: Tietosanoma, 362–376.

Haikonen Ritva-Liisa & Ulla-Maija Hänninen. 2006. ”Moniammatillinen yhteistyö on jaettua asiantuntijuutta”. Teoksessa Kohti toimivaa yhteistyötä. Moniammatillisuus voimavarana luokanopettajan työssä. toim. Ritva-Liisa Haikonen & Ulla-Maija Hänninen. Tutkiva opet-taja. Journal of teacher researcher, 1/2006. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino, 7–10.

Hallantie, Merja. 2005. ”Oppilashuolto kunnan opetussuunnitelmassa- yhteistyötä opetus-, ter-veys- ja sosiaalitoimen kesken”. Teoksessa Opiskelun tuki esi- ja perusopetuksessa. Virikkeitä ja toimintamalleja yleisen ja erityisen tuen järjestämiseksi. Heidi Peltonen (toim.) Helsinki:

Opetushallitus, 202–210.

Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 67/2013.

Halme, Maiju, Minna Tynkkynen. 2001. Koulukuraattori osana oppilashuoltoryhmän mo-niammatillista yhteistyötä. Pro gradu- tutkielma. Kuopion yliopisto, sosiaalitieteiden laitos.

Halme, Nina, Pia-Liisa Hieliö, Marke Hietanen-Peltola, Taina Huurre, Outi Kanste, Marjaana Pelkonen, Heidi Peltonen, Marja-Leena Perälä & Jussi Pihkala. 2015. Monialainen opiskelu-huolto ja sen johtaminen. Opas 36. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Helin, Merja & Sirkka-Liisa Makkonen. 2000. ”Mikä on koulun oppilashuoltoryhmä ja miten se työskentelee?”. Teoksessa Satayksi kouluongelmaa. Opettajan käsikirja. Ulla-Maija Eke-bom, Merja Helin & Riitta Tulusto. Helsinki: Edita, 92–93.

Hellström, Martti. 2008. Sata sanaa opetuksesta. Keskeisten käsitteiden kirja. Jyväskylä: PS- kustannus.

Hietala, Tarja, Tiina Kaltiainen, Ulla Metsärinne & Erja Vanhala. 2010. Nuori ja mieli- koulu mielenterveyden tukena. Helsinki: Tammi.

Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme. 1988. Teemahaastattelu. Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme. 2008. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Honkanen, Eija & Anne Suomala. 2009. Oppilashuollon käsikirja. Helsinki: Tammi.

Ilvesoksa, Anna & Tiina Korpi. 2006. ” Oppilashuoltoryhmä oppilaiden ja opettajien tukena”.

Teoksessa Kohti toimivaa yhteistyötä. Moniammatillisuus voimavarana luokanopettajan työssä. Ritva-Liisa Haikonen, Ulla-Maija Hänninen (toim.). Tutkiva opettaja, Journal of teacher researcher 1/2006. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino, 24–32.

Isoherranen, Kaarina. 2012. Uhka vai mahdollisuus- moniammatillista yhteistyötä kehittä-mässä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto: Sosiaalitieteiden laitos. https://helda.hel-sinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf. (Luettu 19.3.2019.) Isoherranen, Kaarina (a). 2008. ” Yhteistyön uusi haaste- moniammatillinen yhteistyö”. Te-oksessa Kaarina Isoherranen, Leena Rekola, Raija Nurminen toim. Enemmän yhdessä- mo-niammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 26–48.

Isoherranen, Kaarina. 2008b. ”Moniammatillinen toiminta ryhmäilmiönä”. Teoksessa Kaa-rina Isoherranen, Raija Nurminen, Leena Rekola toim. Enemmän yhdessä- moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 84–144.

Isoherranen, Kaarina. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY.

Jauhiainen, Arto. 2002. ”Oppilashuollon kehityslinjoja Suomessa”. Teoksessa Lasten erityis-huolto ja -opetus Suomessa. toim. Markku Jahnukainen. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto, 67–78.

Karila, Kirsti & Raija Nummenmaa. 2001. Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY.

Katajamäki, Erja. 2010. Moniammatillisuus ja sen oppiminen. Tapaustutkimus ammattikorkea-koulun sosiaali- ja terveysalalla. Acta Universitatis Tamperensis 1537. Akateeminen väitös-kirja. Tampere: Tampereen yliopisto.

Kiviranta, Jaana & Kari Lindström. 1995. Työryhmät ja tiimit. Ryhmän toimivuus ja jäsenten hyvinvointi. Työ ja ihminen. Tutkimusraportti 6. Helsinki: Työterveyslaitos, Työministeriö.

Koskela, Teija. 2017. ”Opiskeluhuolto osana kouluyhteisön toimintakulttuuria”. Teoksessa Ohjaus ja erityisopetus oppijoiden tukena. Matti Kuorelahti, Kristiina Lappalainen, Sauli Puu-kari (toim.) Jyväskylä: PS- kustannus, 279–294.

Koskela Teija. 2009. Perusopetuksen oppilashuolto Lapissa opettajien käsitysten mukaan.

Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto: Kasvatustieteiden tiedekunta.

Kontio, Mari. 2013. Jaetun ymmärryksen rakentuminen moniammatillisten oppilashuoltoryh-mien kokouksissa. Acta Universitas Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 138. Akateeminen väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto.

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526202747.pdf. (Luettu 13.11.2017.)

Kosonen, Maini. 2011. ”Monialainen yhteistyö muussa lainsäädännössä. Lastensuojelu”. Te-oksessa Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Toim. Kimmo Aaltonen. Helsinki: Tie-tosanoma, 59–69.

Kurki, Leena, Elina Nivala & Pirkko Sipilä-Lähdekorpi. 2006. Sosiaalipedagoginen sosiaali-työ koulussa. Helsinki: Finn Lectura.

Kuula, Arja. 2011. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:

Vastapaino.

Kuure, Tapio & Jukka Lidman. 2013. Yhteisellä työllä parempaa. Opaskirja monialaisen yh-teistyön kehittämiseksi nuorten hyvinvointipalveluissa. Hämeenlinna: Sosiaalikehitys.

http://www.koordinaatti.fi/sites/default/files/yhteisella-tyolla-parempaa.pdf. (Luettu

http://www.koordinaatti.fi/sites/default/files/yhteisella-tyolla-parempaa.pdf. (Luettu

In document Koulukuraattorin työ esi- ja alkuopetuksessa moniammatillisesta näkökulmasta (sivua 72-96)