Mitä avun tilalle?

Kehitysavun rakentavaan kritiikkiin kuuluu vaihtoehtojen esittäminen kehitysavulle. Ari-Joonas Pitkänen (Mielipide 25.3.2010) muotoili: ”– – yleisesti ottaen kehitysapuun kohdistu-van kritiikin taustalla ei ole halu jättää kaikista heikoimpia heitteille. Sen taustalla ei ole välinpitämättömyys. Sen taustalla on, niin kuin kehitysavun puolestapuhujillakin, halu aut-taa.” Millä keinoin maailman köyhiä voitaisiin auttaa kehitysapukriitikoiden mielestä? Tämä on keskeinen kysymys niin tieteellisessä kuin myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kysy-mystä lähestytään lehdistössä käytävässä keskustelussa kahdesta periaatteellisesti erilaisesta näkökulmasta. Osassa puhutaan kehitysavun muokkaamisesta paremmin kehitysavun tavoit-teisiin pyrkiviksi. Osassa kannanottoja taas puhutaan kehitysavulle kokonaan vaihtoehtoisista keinoista. Näiden erottelu toisistaan on paikoitellen teennäistä, mutta karkeasti erotellen kehitysavun järkeistämisestä kirjoitettiin 15 kertaa ja avulle vaihtoehtoisista keinoista 27 kertaa. Näiden kannanottojen taustalla voidaan nähdä ajatus, että esitetyt keinot nähdään tienä talouskasvuun, johon (nykymuotoinen) kehitysapu ei kehitysmaita auta. Tästä lähtökohdasta poikkeaa jokseenkin mikroluotoista puhuminen. Mikroluotot esitetään ennemminkin kehitys-avun rinnalle, kritisoimatta välttämättä nykyistä järjestelmää.

Avun järkeistämistä tai kehitysapua korvaavia keinoja käsittelevät kannanotot olivat hyvin heterogeenisia. Tavallisimmin kirjoitukset keskittyivät yhteen tiettyyn avun käyttökohteeseen tai avun vaihtoehtoon. Investointiolosuhteiden kohentaminen, kuten infrastruktuurin paranta-minen ja hyvä korruptoitumaton hallinto tuotiin esiin. Ulkomaisten investointien tukeparanta-minen, kaupan esteiden purkaminen ja mikrolainat nähtiin tieksi köyhyyden vähenemiseen. Kaikkia näitä aiheita käsiteltiin hyvin erilaisissa yhteyksissä, sekä kirjoitusten pääaiheina että sivu-huomioina. Vaikka näitä aiheita käsiteltiin mittavassa määrin, yhteensä 42:ssa kannanotossa,

selkeää konsensusta aiheesta ei nouse esiin. Avun vaihtoehtojen tai avun järkeistämisen poh-dinta yleisellä tasolla on keskustelussa harvinaisuus. Lähimpänä tätä yleistä tasoa kirjoittaa kenties Marjo Mäenpää mielipidekirjoituksessaan ”Liiketoiminta sitoo paikalliset asukkaat kehitysapua paremmin työhön (20.10.2010)”. Mäenpää avaa kirjoituksessaan yrittäjyyden merkitystä kehitykselle, Afrikan potentiaalia kauppakumppanina ja mikrolainojen merkitystä paikallisen yrittäjyyden tukemisessa. Nämä aiheet nousivat esiin myös muissa kannanotoissa, mutta useimmiten muusta aihealueesta erillään.

Puhuttaessa nykymuotoisen kehitysavun muokkaamisesta paremmin tavoitteisiinsa pyrkiväk-si, esiin nousee hyvän hallinnon tukemisen tärkeys ja korruptio-ongelman massiivisuus. Hy-vää hallintoa ja/tai korruptiota kommentoitiin yhteensä kahdessatoista (12) kannanotossa hyvin erilaisissa yhteyksissä. Tavallisimmin korruptio esitettiin ongelmana kehitysyhteistyön toteutukselle. Näin seitsemässä (7) kannanotossa. Kahdesti esiin otettiin näkemys, että kehi-tysapu on mahdollistanut huonon hallinnon jatkumisen vastaanottajamaissa. Hyvä hallinto muotoiltiin kehityksen edellytykseksi, tapahtui kehitys sitten kehitysavun siivittämänä tai puhtaasti kehitysmaalähtöisesti, kahdessa (2) kirjoituksessa. Hyvän hallinnon esittämisestä edellytyksenä kasvulle voidaan nähdä linkittymä ajatukseen, että kehitysapu olisi vaikutta-vampaa hyvän hallinnon maissa. Avun ehdollistamisesta kirjoitettiin kahdessa kirjoituksessa.

Toisessa näistä nojaudutaan Collieriin kommentoimalla, että ratkaisu kehitysavun heikkouk-sille ”ei ole avun lopettaminen, vaan sen laadun parantaminen ja avun hyvään hallintoon liittyvän ehdollisuuden lisääminen (Matti Kääriäinen, Mielipide 30.8.2010)”. Toisessa puoles-taan muotoillaan: ”Tilastollisessa tutkimuksessa ei ole löydetty todisteita siitä, että avun eh-dollistaminen toimisi (Eija Soini, Vieraskynä 25.10.2010)”. Tämän kaltainen tieteeseen viittaaminen on ominaista yleisemminkin lehdistössä käytävässä kehitysapukeskustelussa.

Huomiotta jää, että kehitysapua koskeva tutkimus ei ole yksimielinen avun vaikuttavuuteen liittyvissä kysymyksissä. Täten sekä avun puoltajat että kriitikot löytävät sopivat tutkimukset siteerattavaksi puoltamaan omaa kantaansa. Tässäkin tapauksessa avun ehdollistamista kos-kevista tieteellisistä tutkimuksista osassa (äskettäistä sitaattia toistaen) ”ei ole löydetty todis-teita siitä, että avun ehdollistaminen toimisi”, mutta osassa tämä yhteys raportoidaan löytyneen.

Liiketoiminta ymmärretään keinoksi talouskasvuun monessa kirjoituksessa. Tämä ajatus on taustalla, kun puhutaan esimerkiksi investointien tukemisesta tai kaupan esteiden purkamises-ta. Liiketoiminnan edistämisestä osana nykyistä kehitysyhteistyön keinovalikoimaa kirjoite-taan vain vähän. Yhdessä mielipidekirjoituksessa otettiin esiin Suomen Aid for Trade -ohjelma, mutta tällöinkin vain maininnan tasolla. Kannanotoissa puhuttiin ammatti- ja yrittäjyyskoulutukseen panostamisesta neljä (4) kertaa ja työn tuottavuuden parantamisesta kolme (3) kertaa. Yrittäjyysvalmennuksen tukeminen nostettiin esiin kolmessa kannanotossa, joista kaksi samalta kirjoittajalta, Suomi–Etelä-Afrikka-seuran puheenjohtajalta. Kolmas kannanotto aiheesta liittyi ehdotukseen antaa suomalaisille yrityksille verohelpotuksia koulu-tuskuluista kehitysmaissa. Lisäksi kannanotoissa esiintyi hajanaisia viittauksia muun muassa maataloustöiden opettamisen tärkeydestä. Näistä kahdessa puhuttiin työn tuottavuuden paran-tamisesta. Lisäksi yhdessä kannanotossa puhuttiin ihmisten taloudellisen tuottavuuden kohen-tumisesta kehitysavun sivutuotteena. Yhdessä kannanotossa määritellään työn tuottavuuden paraneminen keinoksi poistaa köyhyyttä. Helsingin Sanomien toimittaja kysyi neljältä mo-sambikilaiselta, mitä kehitys heidän mielestään tarkoittaa (Antti Ämmälä, Ulkomaat: Mitä on kehitys? 25.3.2011). Yksi vastauksista oli:

”Ennen Mosambikissa oli yksi yliopisto, nyt niitä on kymmenen. Sairaaloita, myös yksityisiä, on tullut lisää. Tätä on kehitys. Kehitystä pitäisi tapahtua koulutuksessa, terveydenhuollossa ja maataloudessa. Erityisesti maatalouden tuottavuutta pitäisi pa-rantaa. Maata on riittävästi, mutta viljelijöillä ei ole resursseja. Jos tuottavuus saatai-siin nousuun, se poistaisi köyhyyttä.”

Ulkomaisiin investointeihin paneutui kuusi (6) kannanottoa. Vaikka investointien nähdään näissä kannanotossa auttavan talouksia kehittymään, ollaan kasvun alulle panevasta tekijästä näennäisesti kahta hyvin eri mieltä. Toinen näkökulma on investointien itsensä näkeminen kasvun alulle panevana tekijänä: ”Viime vuosina köyhyys kehitysmaissa on väistynyt nopeas-ti, mutta ei niinkään niissä maissa, jotka ovat saaneet paljon kehitysapua, vaan niissä, joissa yritykset ovat investoineet kiivaasti (Anne Brunila & Jaakko Kangasniemi, Mielipide 27.9.2011).” Toisesta näkökulmasta kehitysapu nähdään välttämättömyytenä investoinneille suotuisan ympäristön luomisessa: ”Talous yksin ei hoida mitään. – – Tiivistäen voidaan sanoa, että ilman kehitysyhteistyötä myös bisnesvetoinen kehitys käy mahdottomaksi (Seppo Rissa-nen, Mielipide 29.8.2010).” Molemmissa näkökulmissa kyllä painotetaan talouden

perusra-kenteiden ja suotuisan investointiympäristön tärkeyttä, mutta kehitysavun merkitys nähdään erilaisena. Kehitysavun tärkeyttä prosessissa puolletaan sillä, että ”yritykset keskittyvät vakai-siin, turvallisiin maihin, joissa riskit ovat pienet ja tuotto-odotukset suuret. Ne karttavat vähi-ten kehittyneitä maita, jotka kipeimmin tukea tarvitsevat (Mika Railo, Mielipide 6.10.2011).”

Keskustelijoiden rakentama vastakkainasettelun tila on osittain teennäinen, sillä myös inves-tointilähtöisen kehityksen puolesta puhuvat Anne Brunila ja Jaakko Kangasniemi (Mielipide 27.9.2011) puhuvat infrastruktuurin tukemisen tärkeydestä kehityspolitiikassa. Ensisijaisesti he painottavat kehityspolitiikassa ”yrityshankkeiden valmistelua ja niiden kannalta relevantin tiedon tuottamista” sekä kehitysrahoitusyhtiöiden riskinottokyvyn kasvattamista. Kahdessa kannanotossa esitettiinkin, että suomalaiset näkevät nimenomaan Afrikan maat helposti hy-väntekeväisyyskohteina, ei potentiaalisina yritysyhteistyökumppaneina: ”Suomessa on ha-vahduttu myöhään huomaamaan, mikä taloudellinen mahdollisuus kasvavassa Afrikassa on (Marjo Mäenpää, Mielipide 20.10.2010).”

Kansainvälisten yhtiöiden verokierto ja pääomapako kehitysmaista ovat saavuttaneet huomat-tavan paljon tietoisuutta. Näihin viitattiin kahdeksassa (8) kirjoituksessa. Asiaa lähestytään kirjoituksissa tuomalla esiin huoli siitä, että ”suuryritysten veronkierron vuoksi kehitysmaat menettävät vuosittain puolitoista kertaa kehitysapua vastaavan summan (Mika Railo, Mielipi-de 6.10.2011).” Arvio suuruusluokasta tosin vaihtelee kirjoituksittain. MielipiMielipi-dekirjoituksissa puhutaan usein vain ”laittomasta pääomapaosta” tai ”veroparatiiseja ja muita keinoja käyttä-vien yritysten veronkierrosta”. Helsingin Sanomissa Talous-osiossa julkaistussa artikkelissa määritellään laittomaksi pääomapaoksi ”esimerkiksi kansainvälisen kaupan väärinhinnoitte-lua, kuten keinotekoisen pientä tai suurta laskutusta konsernin tytäryhtiöiden välillä. – – Lahjonta, tuottojen ilmoittamatta jättäminen ja muu veronkierto ovat myös yleisiä pääomapa-on mekanismeja (Elina Lappalainen, Talous; Yritykset kiertävät veroja kehitysmaissa yhä enemmän, 18.1.2011).” Kansainvälisen verotuksen kehittämisen ja valvonnan potentiaaliin köyhyyden vähentämiseksi ladataan paljon, jopa muita esitettyjä keinoja enemmän, odotuk-sia: ”Moyo esittää Afrikan pelastukseksi globaaleja finanssimarkkinoita, kiinalaisten inves-tointeja, siirtolaisten rahalähetyksiä, vapaakauppaa ja mikroluottoja. – – Vakuuttavampiakin ratkaisuehdotuksia löytyy. Viime aikoina on esitetty uusina kehitysrahoitusmuotoina esimer-kiksi veronkierron estämistä puuttumalla veroparatiisien toimintaan sekä kansainvälisiä ve-romalleja (Kuutti Koski, Mielipide 27.3.2010).”

Kansainvälisen verotuksen kehittämisessä nähdään siis suuri potentiaali köyhyyden vähentä-miseksi. Toisaalta pääomapakoa käytetään argumenttina kansainvälistä kauppaa vastaan.

Pääomapaon sanotaan vievän pohjaa ajatukselta, että kansainvälinen kauppa olisi parasta kehitysyhteistyötä. Samantyyppinen asetelma näkyy laajemminkin kauppapolitiikkaa ja kan-sainvälistä kauppaa käsittelevissä kannanotoissa. Joko ”kaupan esteiden purkaminen” näh-dään ensisijaisen tärkeänä ja tienä tasa-arvoisempaan maailmaan, tai vaihtoehtoisesti tuodaan esiin huoli vastuuttomasta ja epäeettisestä yritystoiminnasta.

Vastuullisen yritystoiminnan teemaan linkittyy myös reilunkaupan retoriikka: ”Jos jokainen vaatisi rehellisesti ja reilusti tuotettua tavaraa ja myös maksaisi näin muodostuneen hinnan, ei riistoon perustuvalle kaupankäynnille olisi enää edellytyksiä (Aila Leppänen, Mielipide 23.1.2010).” Tämä provokatiivinen näkökanta oli toinen kahdesta kuluttajan vastuun esille nostaneista kirjoittajista ja pohjaa kaikessa yksinkertaistavassa sävyssään täydellisten markki-noiden ajatukseen kysyntään sopeutuvasta tarjonnasta. Kirjoittaja ei kuitenkaan määrittele tarkemmin, mitä reilu kauppa tarkoittaa. Toinen termin esille nostaneista kirjoittajista määrit-telee, että reilu kauppa ”takaa heidän [afrikkalaisten] kauppaamiensa tuotteiden vapaan pää-syn kehittyneiden maiden markkinoille (Percy Mashaire, Mielipide 20.1.2010)”. Reilun kaupan määritelmä jää siis tapauskohtaiseksi. Percy Mashairen kannanoton lisäksi kehittynei-den maikehittynei-den tuontitulleja kritisoitiin myös toisessa kirjoituksessa. Yhdessä kannanotossa kriti-soitiin kehittyneiden maiden vientitukia. Tavallisimmin puhuttiin vain yleisesti kaupan esteiden purkamisesta määrittelemättä käsitettä. Yhdessä kirjoituksessa katsottiin vapaata kauppaa kehitysmaista käsin: ”Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin lainaehdot sekä kauppasopimukset ovat pitkään pakottaneet kehitysmaita esimerkiksi avaa-maan talouksiaan liian nopeasti kilpailulle (Matti Ylönen, Mielipide 20.1.2010).”

Kehitysavulle vaihtoehtoisista keinoista kauppapolitiikan ohella keskustelussa esiin otetaan mikrolainat, joihin paneutui neljä (4) kirjoittajaa. Nämä kannanotot eivät suoranaisesti ota kantaa kehitysapuun, vaan mikrolainat tuodaan esiin kehitysapua täydentävänä keinona vä-hentää köyhyyttä. Kolmessa kannanotossa näkökulma pysyi yksilötasolla auttamisessa, nel-jännessä tehtiin linkki yleisemmin liiketoiminnan kehittämiseen ja tätä kautta talouden kasvuun.