Björn Wahlroos ja Kankkulan kaivo

Kehitysavun vaikuttavuudesta sanottua

Kehitysavun tuloksellisuus tai vaikuttavuus on kehitysapukriittisen keskustelun keskeinen lähtökohta, niin tieteellisessä kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lehdistössä käytävälle keskustelulle ominaista on tähän väittelyyn kytkeytyvät vastakohtaiset (ääri)tulkinnat, joiden mukaan avun tuloksellisuus tai tuloksettomuus on peruste lopettaa tai vastaavasti kasvattaa tai vähintään ylläpitää kehitysyhteistyömäärärahoja. Kannanottoja avun tuloksellisuudesta ja/tai avun lopettamisen tai jatkamisen puolesta oli aineistossa 38 kpl. Näistä viisitoista (15) kappa-letta viittasi suoraan Björn Wahlroosin alun perin Suomen Kuvalehdessä (SK 11/2010) esit-tämään kannanottoon kehitysavun lopettamisen puolesta: ”Olemme 50 vuotta heittäneet rahaa Kankkulan kaivoon”. Kehitysavun vaikuttavuudesta vakuuttuneita kannanottoja oli neljätoista (14) kappaletta. Kehitysapukriittisiä kannanottoja vaikuttavuuden huonosta näytöstä oli viisi-toista (15) kappaletta. Kahdeksassa (8) kirjoituksessa puututtiin avun vaikuttavuuden proble-matiikkaan ottamatta selvästi kantaa avun puolesta tai apua vastaan.

4.1.1 Mitä tarkoitetaan kehitysavun vaikuttavuudella?

Taloustieteessä vaikuttavuuden mittari on melko yksimielisesti avulla aikaansaatu talouskas-vu, jota useimmiten mitataan henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen kasvulla. Lehdis-tössä käytävässä keskustelussa puhutaan harvoin vaikuttavuuden tai tuloksellisuuden termein.

Kehitysavun tarkoituksesta ja tavoitteista esitetään erilaisia määritelmiä. Määriteltyjen tavoit-teiden toteutuminen tai toteutumattomuus näyttäytyy vaikuttavuuden lähes dikotomisena mittana.

Talouskasvu on yleisin yksittäinen mainittu kehitysavun tavoite. Tähän vaikuttaa olleen osan-sa Björn Wahlroosin kannasta kirvonneella vastausryöpyllä, sillä Wahlroos itse käytti peruste-luna kehitysavun lopettamiselle nimenomaan sen kyvyttömyyttä saada aikaan talouskasvua.

Talouskasvu, kasvu, talouden edistyminen tai positiivinen vaikutus talouteen mainitaan seit-semässä (7) avun vaikuttavuuteen liittyvässä kannanotossa. Toinen melkein yhtä yleinen määritelmä avun tavoitteelle on köyhyyden vähentäminen, joka mainittiin kuudessa (6) kan-nanotossa. Köyhyyden vähentäminen ei ole yksiselitteinen määritelmä. Toisaalta Suomen ulkoasiainministeriö määrittelee kehitysyhteistyön yhdeksi päätavoitteeksi köyhyyden

vähen-tämisen. Lisäksi kahdessa kannanotossa muistutetaan, että ”kehitysavun tai -yhteistyön yhtenä tavoitteena tulisi olla sosiaalisin perustein maksettujen avustusten tekeminen tarpeettomiksi (Ossi Louko, Mielipide 31.8.2010).” Tämä voidaan muotoilla myös tavoitteeksi ilman apua (avun jälkeen) kasvavasta taloudesta. Tämä huomautus oli liitetty kehitysapuskeptisiin kan-nanottoihin. Kehitysapua vastaan argumentoitiin muun muassa heikoilla tuloksilla demokrati-an edistämisessä ja kdemokrati-ansalaisyhteiskunndemokrati-an vahvistamisessa. Myös yleisiä terveys- ja koulutusoloja käytettiin avun tuloksettomuuden mittana: ”Afrikan talous edustaa vain 1,3 prosenttia koko maailmantaloudesta, etniset riidat ja sisällissodat repivät monia maita. Kaksi viidesosaa väestöstä on lukutaidottomia. Lukemattomat hiv-tartunnat synkentävät monen maan tulevaisuutta (Auvo Hannu, Mielipide 15.1.2010).”

Kuusi (6) kertaa otetaan kantaa kehitysapumäärärahojen pienentämiseen tai suurentamiseen ilman linkittymää avun vaikuttavuuteen. Näissä perustelujen katsotaan olevan itsestään selviä ja kaikkien tiedossa. Yleisemmin ottaen kannanotoille ominaista on, että kehitysavun tavoit-teet esitetään ennemminkin sivuhuomionomaisesti kuin väittelyn kohteena. Edellä kootun mukaisesti tavoitteiden sisällöstä ei kuitenkaan vallitse selvää konsensusta. Kehitysavun tavoitteita pääasiana ruodittiin vain yhdessä kannanotossa. Eija Soini, kehitysyhteistyön tutki-jan ja tekijän nimikkeellä, kommentoi vieraskynässä (25.10.2010): ”Köyhyyden poistaminen kehitysavun päämääränä on – – liian suuri pala purtavaksi.”

4.1.2 Kuinka vaikuttavuutta perustellaan?

Valtaosa perusteluista kehitysavun vaikuttavuudelle tapahtuu makroteoreettisella tasolla.

Argumentaatio myötäilee tieteellisen keskustelun pääasiallista tutkimusongelmaa: onko kehi-tysapu lisännyt talouskasvua vai ei. Mikro–makro-paradoksilta ei vältytä lehdistössäkään, mutta avun vaikuttavuutta kommentoivissa kannanotoissa tätä esiintyy melko vähän. Kolmes-sa (3) kannanotosKolmes-sa avun vaikuttavuutta perusteltiin mikrotason Kolmes-saavutuksilla. Näiden lisäksi avun tarvetta perusteltiin yksilön hädällä tässä yhteydessä kolmessa (3) kirjoituksessa.

Kansantaloustieteen professori Jukka Pirttilä (Mielipide 15.1.2010) kuvailee kylätason kehi-tysapuhankkeen kehitystaloudellisen tutkimuksen koeasetelman, ja toteaa että vastaavin tut-kimuksin on osoitettu monien kehitysapua saaneiden yksilöiden aseman parantuneen

tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Kuten Pirttilä asian ilmaisee, kylä- tai yksilötasolla avun vaikuttavuutta on helpompi todentaa kuin maatasolla. Eija Soinin (Vieraskynä, 25.10.2010) mukaan avain kehitysavun tuloksellisuuteen on nimenomaan paikallisuudessa ja erikoistumi-sessa: parhaat tulokset saadaan aikaan, kun pureudutaan ”paikallisten kanssa selvästi rajattuun ongelmaan rajatulla alueella”.

Kehitysavun perusteleminen mikrotason saavutuksilla ei ehkä ole ongelmatonta, mutta välillä puutteellinen ilmaisu lisäsi tarpeettomasti tämän dynamiikan hankaluutta. Helsingin Sanomi-en uutispäällikkö kirjoitti Välihuomiossa (Anna Karismo, Kotimaa 15.6.2010) ”kokeilusta Namibian köyhässä Omitra-kylässä, jossa asukkaille alettiin jakaa ilmaista rahaa”. Kokeilun tuloksista sanotaan, että ”jo ensimmäisen vuoden aikana lasten alipaino väheni selvästi, rikol-lisuus puolittui ja naiset alkoivat saada tuloja muunkin kuin seksin myynnistä. Paikallistalous elpyi, yhteisön käytössä olevan rahan määrä kasvoi”. Kyseinen esimerkki nojaa seteleitä painamalla onneen -ajatukseen. Ekspansiivinen rahapolitiikka tunnetaan kuitenkin impoten-tiksi pitkällä aikavälillä: rahan määrän kasvu kanavoituu pitkällä aikavälillä vastaavaksi hinta-tason nousuksi, jolloin myös lyhyellä tähtäimellä laskeneet korot palaavat ennalleen.

Kyseisessä Omitran kylän tapauksessa oli kyse ilmeisesti kuitenkin kansalaispalkkakokeilus-ta, mitä tekstissä ei kerrottu (Haarman et al., 2009).

Makrotason vaikuttavuutta perustelevissa kannanotoissa nojataan huomattavan paljon talous-tieteilijöiden mielipiteisiin, tai muuten kommentoidaan näitä. Björn Wahlroosin nojautuminen Dambisa Moyon näkemyksiin vaikutti lisänneen taloustieteilijöihin viittaamisen käytäntöä.

Tieteeseen pyrittiin vetoamaan myös melko abstraktilla tasolla, kuten esimerkiksi: ”Kehitys-yhteistyön vaikutuksista talouskasvuun on tehty satoja tutkimuksia. Näistä valtaosa toteaa avun lisänneen kasvua (Parhiala et al. Mielipide 17.5.2011).” Nimeltä kannanotoissa viitattiin Dambisa Moyon lisäksi William Easterlyyn, Jeffrey Sachsiin, Paul Collieriin ja Finn Tarpiin.

Suurimman huomion sai Dambisa Moyo, johon viitattiin kahdeksassa (8) avun vaikuttavuutta kommentoivassa kannanotossa. Huomion arvoista on, että näistä seitsemän (7) oli kehitysapua puoltavia kannanottoja, joissa arvosteltiin Moyon ja samalla Wahlroosin näkemyksiä. Reto-riikka sai myös melko provokatiivisia piirteitä. Wahlroosin ja samalla Moyon väitteitä arvioi-tiin asenteelliseksi, ideologisiksi ja moraalittomiksi, Wahlroosia nimitetarvioi-tiin Moyon kritiikittömäksi opetuslapseksi tai peräänkuulutettiin Wahlroosin lähdekritiikkiä. Wahlroos ja

Moyo kulkevat kannanotoissa parivaljakkona vain yhden kannanoton viitatessa Moyoon ilman viittausta Wahlroosiin.

Kolmessa (3) kirjoituksessa referoitiin Moyon argumentaatiota siitä, miksi kehitysapu ei ole toiminut. Kaksi näistä kannanotoista oli kehitysapumyönteisiä ja yksi kriittinen. Nämä viitta-ukset Moyoon ovat kaikkinensa seuraavat:

”– – valtiolta valtiolle suunnattu kehitysapu köyhdyttää köyhiä maita entisestään ja kahlitsee niiden talouskasvua.” (Juhana Rossi: Afrikkaa pitää auttaa hyödyntämään omia vahvuuksi-aan. Talous 21.1.2010)

”Moyo syyttää kehitysapua muun muassa Afrikan köyhyyden lisääntymisestä ja korruption kasvusta – –” (Matti Kääriäinen, Mielipide 30.8.2010)

”– – kehitysapu Afrikan hallituksille on tuottanut riippuvuutta, rohkaissut korruptiota ja lo-pulta tehnyt pysyväksi huonon hallinnon ja köyhyyden. / Moyon mukaan kehitysapu takaa köyhyyden kierteen ja estää talouskasvun Afrikassa.” (Veli-Matti Niiranen, Mielipide 29.7.2011)

Näille kaikille yllä siteeratuille katkelmille löytyy pohja Moyon kirjasta. Moyon kirjan en-simmäinen osa keskittyy kuitenkin analysoimaan, miksi kehitysapu ei toimi ja miksi kehitys-avulla ei saavuteta talouskasvua. Lehdistössä esitetyt viittaukset Moyon argumentaatioon avun vaikuttavuudesta ovat pikemminkin Moyon analyysin johtopäätöksiä. Moyon analyysin perusteluihin ei viitata, mikä on ongelmallista syvällisemmän taloustieteellisesti relevantin väittelyn muodostumisen näkökulmasta.

Ainoa kannanotto, jossa eritellään vasta-argumentteja Moyon näkemyksille kehitysavun latteista tuloksista, on ulkoasiainneuvos Matti Kääriäisen mielipidekirjoitus ”Kehitysavun kutsuminen kankkulan kaivoksi on vastuutonta” (30.8.2010). Moyon näkemyksiin on reagoi-nut useampikin taloustieteilijä, joista Kääriäinen viittaa Paul Collieriin ja Jeffrey Sachsiin.

Kääriäinen viittaa Collierin toteavan ”Afrikan ongelmien johtuvan [kehitysapua] paljon pe-rustavampaa laatua olevista asioista kuten siirtomaa-ajan jälkeisistä mielivaltaisista, monia etnisistä heimoja halkoneista rajoista – –” ja Sachsin pitävän väärinä Moyon kirjan perusolet-tamuksia köyhyyden laajuudesta eri vuosikymmenillä. Kumpikaan näistä referensseistä ei kaada makroteoreettista näkemystä, että ”kieltämättä Afrikan valtiot eivät ole menestyneet taloudellisesti”, kuten asian ilmaisi maailmanpankin pääekonomisti Justin Yifu Lin (Juhana Rossi: Afrikkaa pitää auttaa hyödyntämään omia vahvuuksiaan, Talous 21.1.2010).

Kääriäi-nen puoltaa avun vaikuttavuutta viittaamalla ”Wider-instituutin kymmeniin aiempiin tutki-muksiin perustuvan 'Apu ja Kasvu' -selvityksen” tuloksiin. Vaikka argumentaatio talousteo-reettisesti on hyvin saman sisältöistä kuin muissa avun vaikuttavuutta puoltavissa kannanotossa, tässä kannanotossa viitataan muista kannanotoista poiketen tiettyyn taloustie-teelliseen tutkimukseen. Myös Collierin ja Sachsin nimet tuodaan esille, vaikka näiden viitta-usten taloustieteellinen anti on kannanotoissa sivuseikka.

Kehitysavun vaikuttavuuden perustelu tieteellisiin tutkimustuloksiin viittaamalla on vahva argumentti. Tällä saattaa kuitenkin olla väittelyn argumentaatiota oikova vaikutus. Jos viitta-ukset tieteeseen otetaan absoluuttisena ja poissulkevana perusteluna kehitysavulle, ei asetelma jätä tilaa esimerkiksi kasvun osatekijöiden spekulointiin. Kehitysavusta puhutaan tässä yhtey-dessä myös helposti yhtenä käsitteenä ottamatta huomioon eri avun muotoja. Nämä ovat ominaisia piirteitä myös tieteelliselle keskustelulle, mutta lehdistössä käytävässä keskustelus-sa muiden teemojen yhteydessä esiin nousee kuitenkin pohdintaa esimerkiksi kehitykeskustelus-savun keinovalikoimasta. Myös kasvuun vaikuttavista tekijöistä syntyy keskustelua tämän Wahl-roos-keskustelun ulkopuolella. Tästä esimerkkinä väestönkasvun talouskasvua hidastava vaikutus tuodaan esille yhteensä neljässä (4) kirjoituksessa.

Osassa kannanotoista vaatimusta kehitysavun lopettamisesta (tai vastaavasti määrärahojen kasvattamisesta) perustellaan avun vaikuttavuudella määrittelemättä tätä tarkemmin tai anta-matta tälle perusteluja. Karkeasti jaoteltuna lopuissa laajennetaan näkökulmaa syihin ja vaih-toehtoihin. Neljässä (4) mielipidekirjoituksessa ja kolmessa (3) muussa kommentissa otettiin kantaa kehitysapukriittisen keskustelun tasoon. Näissä joko nostettiin esiin jokin tietty yksit-täinen puute, jonka on katsottu leimaavan merkittävää osaa keskustelusta, tai peräänkuulutet-tiin keskustelun yleistä tason parantamista siirtymällä populistisesta otteesta laatukeskusteluun ”kehityksen malleista ja siitä, mikä saa aikaan pysyvää kehitystä (Nina Suomalainen, Mielipide 3.4.2011)”. Kehitysapukeskustelua nähtiin vääristävän kehitysmaiden oman näkökulman unohtuminen sekä julkkiskampanjoiden kehitysmaiden tilannetta yksinker-taistava ote. Yhdessä mielipidekirjoituksessa oiottiin keskustelussa ilmenneitä virheellisiä tai muuten leväperäisiä viittauksia Dambisa Moyon argumentaatioon. Tämä on aiheellinen huo-mio, kuten edellä on esitetty. Keskustelun yleiseen tasoon puuttuvat kommentit peräänkuulut-tavat keskusteluun sisältöä: ”Tällaisten aiheiden kohdalla on tärkeää varoa eipäs-juupas-argumentointikehää ja sen sijaan keskittyä ongelmaan ja sen ratkaisumahdollisuuksiin

(Ari-Joonas Pitkänen Mielipide 25.3.2010).” Vaikka onkin perusteltua sanoa, että etenkin Wahlroo-sin provokaation satona kriittinen keskustelu kehitysavusta sai välillä eipäs–juupas-argumentaation piirteitä, lukuisissa kriittisissä kannanotossa pohdittiin kehitysavulle vaihtoeh-toisia keinoja tukea kehitysmaiden talouskasvua. Toinen näkökulma kehitysavun problema-tiikkaan on kehitysyhteistyökeinovalikoiman järkeistäminen. Näistä aiheista kirjoitettua avataan seuraavassa kappaleessa.