Mies ja ääni sivuun – kolmikanta ja pariteetti tilalle

Joensuun korkeakoulun hallintotilanne paheni lukuvuoden 1970–1971 aikana. Korkeakoulun ylintä päätäntävaltaa käyttänyt hallintokollegio oli henkilökunnan lisääntyessä kasvanut epäkäy-tännöllisen suureksi, sillä kollegioon kuuluivat automaattisesti kaikki korkeakoulun viranhaltijat ja lisäksi kaksi opiskelijoiden edustajaa. Samalla kun henkilökunnan määrä jatkuvasti kasvoi, opis-kelijoiden suhteellinen edustus väheni. Enimmillään hallintokollegioon kuului 51 jäsentä. Tilan-teeseen ei oltu tyytyväisiä millään taholla, mutta opetusministeriö oli haluton uudistamaan korkea-koulun hallintoa erillisratkaisuna valtakunnallisen mallin ollessa kesken.⁹²

Virolaisen ajaman puitelain kaaduttua eduskunnassa keväällä 1970 korkeakouluissa ryhdyttiin työ-ryhmätasolla pohtimaan kunkin laitoksen hallinnon järjestämistä asetuksen kautta. Joensuuhun pe-rustettu työryhmä ei ollut yksimielinen, mutta päätyi syksyllä 1970 esittämään kolmikantamallia.

Valtakunnan tasolla mies ja ääni -periaatteen vastustajat tiukensivat asennoitumistaan eikä esimer-kiksi professoriliitto ollut valmis hyväksymään enää edes kolmikantaa.⁹³ Tässä valossa Joensuun korkeakoulun kolmikantaesitys oli jälleen rohkea, vaikka se olikin ottanut taka-askeleen syksyn 1969 mies ja ääni -ehdotukseen nähden. Rehtori Veli Nurmi tulkitsi kolmikannan hyväksi

92 Nevala 2009, 169, 180.

93 Kallioinen 1999, 41.

romissiksi: ”Toisaalta Suomen ylioppilaskuntien liitto on pitänyt tätä hallintomallia vanhanaikai-sena, toisaalta se on käytännössä Suomen uudenaikaisin ratkaisu korkeakoulujen hallintotoi-messa.”⁹⁴

Karjalaisen linjaa kolmikanta noudatti huomattavasti mies ja ääni -periaatetta paremmin. Pääkir-joituksessa 27.9.1970 lehti toteaa, että kolmikannan myötä ”Joensuun korkeakoulu näyttää siis tietä”. Edellisenä syksynä mies ja ääni -kokeilun yhteydessä korostunut edelläkävijyyden diskurssi uudelleenkontekstualisoitui Karjalaisessa – nyt kolmikantaan liitettynä. Täysin sinisilmäisesti Kar-jalainen ei asettunut kolmikannankaan taakse. ”Korkeakoulun kehittäminen riippuu merkittävästi se hallinnosta. Toivottavasti uuden hallintoperiaatteen toteuttaminen osoittautuu pelkästään myönteiseksi.”

Opetusministeriö jätti asetusluonnoksen pöydälle syys-lokakuun vaihteessa 1970, mikä merkitsi pitäytymistä toistaiseksi vanhassa hallintojärjestelmässä⁹⁵. Vaikka opetusministeri Itälä arveli, ettei kolmikanta-asetuksen lykkäämisestä koidu Joensuun korkeakoululle haittaa, oli pettymys korkea-koululaisten keskuudessa kova. Ylioppilaskunnan puheenjohtaja lehtori Kari Tuunainen epäili Karjalaisessa Joensuun Korkeakoulun Ylioppilaskunta JKY -palstalla 5.10.1970, että Joensuussa joudutaan asian vuoksi ”väliaikaiseen suohon”. Tuunainen korosti asetuksen merkitystä hallinnon sujuvuuden ja koko korkeakoulun kannalta: ”hallinnossa on kysymys keskeisesti yhteisten asioiden kitkattomasta sujumisesta”.

Hallinnonuudistuksen kokonaisratkaisun vastoinkäymiset jatkuivat valtakunnan tasolla. Keskusta koki kevään 1970 eduskuntavaaleissa murskatappion eikä uuden opetusministerin Jaakko Itälän (lib.) hieman Lex Virolaisesta muunneltu lakiesitys edennyt hallituksen hajoamisen vuoksi edus-kuntaan asti lainkaan. Myös Joensuun korkeakoulun hallintokollegiossa mielipide kallistui yhä tiu-kemmin kiintiöhallinnon kannalle, mikä näkyi sen maaliskuussa 1971 antamassa Lex Itälään kiel-teisesti suhtautuvassa lausunnossa. Lausunnossa kollegion enemmistö kannatti pariteettia eli

94 Veli Nurmi Joensuun Korkeakoulun Ylioppilaskunta (JKY) -palstalla 28.9.1970.

95 Karjalainen 2.10.1970.

sikantaa, jossa opettajilla ja opiskelijoilla oli yhtä paljon edustajia hallintoelimissä. Nevalan mu-kaan suunnanmuutoksen taustalla oli entisten seminaarin opettajien ja professorien määrän lisään-tyminen yliopiston hallinnossa.⁹⁶

Mies ja ääni -periaatteen vastustajat tehostivat vastarintaansa. Korkeakoulujen Professoriliitto pe-rustettiin syksyllä 1969 pitkälti hallinnonuudistusvaatimusten antaman sysäyksen vaikutuksesta.

Rehtorien neuvosto aloitti samana vuonna Professoriliiton kanssa ja KTTS eli Korkeakoulu- ja tiedepoliittinen säätiö syksyllä 1971. Jo Lex Virolaisen eduskuntakäsittelyn jarrutuspuheenvuo-roissa Professoriliiton aktiivisuus oli ollut merkittävä, mutta Lex Itälän ja myöhemmän Lex Sun-qvistin käsittelyssä professorit olivat hyvin vahvoilla. Professoriliiton pysyvä organisaatio luotiin vuoden 1970 aikana ja vuoden lopulla liitto teki päätöksen vastustaa kaikkia kiintiömalleja yliopis-tojen hallintoelimissä.⁹⁷

Paikallistason kirjoittelu seurasi hallinnonuudistuksen valtakunnallisen tason kehitystä. Mies ja ääni-mallin vastarinnan terävöityminen näkyi Karjalaisessa. Pääkirjoituksessaan 1.4.1971 lehti tyrmäsi Lex Itälän korkeakoulun hallintokollegion enemmistön kannanottoa myötäillen. Pääkirjoi-tus keskittyy hallintokollegion lakiluonnosta vasPääkirjoi-tustavaan kannanottoon ja jättää huomiotta sekä vähemmistön esityksen yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta että enemmistön ehdotuksen pari-teetista eli juuri ne seikat, jotka tekivät hallintokollegion lausunnosta kiinnostavan ja korkeakoulu-jen yleisestä linjasta poikkeavan. Vähemmistöön lukeutuivat muun muassa korkeakoulun vt. reh-tori Veli Nurmi ja sihteeri Matti Halonen. Pariteetti puolestaan olisi toteutuessaan ollut opiskeli-joiden vaatimuksia varsin pitkälle myötäilevä malli. Sillä hetkellä yhdenkään Suomen yliopiston hallinnossa opiskelijoilla ei ollut yhtä paljon valtaa. Lähimpänä oltiin Tampereella, jossa opiskeli-joilla oli oikeus valita kolmannes hallituksen, konsistorin ja kanslerin valitsijain paikoista.⁹⁸ Ver-rattuna syksyn 1969 uutisointiin, joka ei ottanut kantaa mies ja ääni -periaatteelle myönteiseen lausuntoon, on Karjalaisen sävy nyt aivan toinen. Lehti luonnehtii Lex Itälää ”estottomaksi ja har-kitsemattomaksi ehdotukseksi”, johon ”kohdistettu kritiikki on vahvasti perusteltua”. Se myös

96 Tiitta 2007, 182; Nevala 2009, 170–171.

97 Kallioinen 1999, 22–42.

98 Nevala 2009, 170; Eskola 2002, 289.

vuuttaa hallintokollegion vähemmistön eriävät mielipiteet ja seisoo tukevasti kollegion enemmis-tön takana. Näkemyksen ilmaiseminen hallinnonuudistuksen suunnasta oli nyt helpompaa kuin puolitoista vuotta aikaisemmin.

Myös Pohjois-Karjala heräsi mukaan hallinnonuudistuskeskusteluun. Lehti julkaisi vähemmistön yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta puoltavan, mutta myös pariteetille suopean kannanoton sekä opis-kelijoiden yksinomaan mies ja ääni -periaatetta kannattavan vaihtoehdon. Pohjois-Karjala kritisoi korkeakoulua ja odotti siltä vahvempaa kannanottoa mies ja ääni -mallin puolesta. ”Hallinnonuu-distuskeskustelu on jäykistynyt ennalta kiteytyneisiin asenteisiin. Joensuun korkeakoulun mielestä on edelleen etsittävä sellaista ratkaisua, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä⁹⁹”

Pariteetti sisältyi Joensuun korkeakoulun myöhemmin saman keväänä opetusministeriölle teke-mään perussääntöesitykseen. Opiskelijoiden vaatimuksesta ja opetusministeriön muutosesityksen jälkeen ehdotukseen lisättiin syksyllä 1971 ristiinäänestys, jossa jokaisen äänioikeutetun oli mah-dollista äänestää sekä oman että toisen kiintiön ehdokasta. Väliaikainen hallintoasetus annettiin lopulta syyskuun lopulla 1972. Siinä hallintokollegioon kuului rehtorin ja vararehtorin lisäksi 14 jäsentä, jotka oli jaettu opiskelijoiden ja peruspalkkaisten viranhaltijoiden kiintiöihin. Sama peri-aate oli osastoneuvostoissa, jonka jäsenet hallintokollegio nimitti. Ristiinäänestystä väliaikaisessa hallintoasetuksessa ei kuitenkaan mainittu, sillä tarvittavaa vaalisäännöstöä ei ollut mahdollista valmistella ennen lokakuun vaaleja. Seuraavana kesänä tehtiin asetukseen muutos, jonka mukaan hallintoelinten vaalit tuli toimittaa suljetuissa kiintiöissä eli ilman ristiinäänestystä.¹⁰⁰

Lehdistössä korostettiin perussääntöesityksen kiireellisyyttä ja hallintotilanteen vaikeutta. Pari-teetti nähtiin, kuten kolmikantamalli aikanaan, kompromissina, jolla oli sekä hyvät että huonot puolensa. Kun väliaikainen hallintoasetus lopulta hyväksyttiin, olivat tunnelmat korkeakoululla syksyllä 1971 aloittaneen uuden rehtorin Heikki Kirkisen sanoin helpottuneet. Rehtori Heikki Kir-kinen muodostui kannanotoillaan korkeakoulun viralliseksi ääneksi ja hänen julKir-kinen näkyvyy-tensä hallinnonuudistuskysymyksessä oli huomattavasti Veli Nurmea suurempi. Syksy 1972 toi

99 Pohjois-Karjala 1.4.1971.

100 Nevala 2009, 171–172; Karjalainen 30.9.1972.

hallinnonuudistuskeskusteluun myös toisen uuden piirteen, poliittiset opiskelijajärjestöt. Mies ja ääni -mallin vastarinnan terävöityminen ja opiskelijoiden poliittinen järjestäytyminen merkitsivät hallinnonuudistuskamppailun kärjistymistä ja mielipide-erojen voimistumista. Kaikki opiskelijoi-den poliittiset ryhmät moittivat hallinnosta annettua asetusta. Opiskelijat kritisoivat ennen kaikkea osastoneuvostojen asemaa, sillä niille ei hallintoasetuksessa annettu lainkaan päätösvaltaa ja jäse-net nimitti hallintokollegio. Myös työsuhteisten opettajien jääminen pois hallinnosta herätti tyyty-mättömyyttä.¹⁰¹