Metsätalous

47

Kymijoen-Suomenlahden alue 350 tilaa

Hiitolanjoen vesistöalue 60 tilaa

Viipurinlahden jokivesistöt 130 tilaa

Vuoksen vesistöalue 120 tilaa

48 4.4.1 Toimenpiteiden toteuma ja vaikutukset vesien tilaan

Edellistä vesienhoidon toimenpideohjelmaa laadittaessa ennakoitiin hakkuiden määrän kasvavan noin 10 %; 4 miljoonasta 4,5 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Tarvetta lisääntyville hakkuille perusteltiin mm. Venäjän puun-tuonnin merkittävällä vähentymisellä. Tuolloin arvioitiin myös, että turvemaiden käyttö tehostuu, sillä tulevista hakkuumahdollisuuksista (v. 2015–2025) noin 37 % sijaitsee suometsissä. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen arvioitiin vähentävän hakkuita ja puun energiakäytön taas arvioitiin lisäävän niitä. Hakkuiden määrässä ei ole ta-pahtunut ennakoitua määrän lisäystä. Näin ollen myös hakkuisiin liittyvien vesiensuojelutoimenpiteiden määrä on jäänyt suunnitellusta.

Hakkuita enemmän alueellisen metsäohjelman tavoitteesta on jääty kunnostusojituksen ja lannoituksen osalta, mikä on vähentänyt arvioituja vesistövaikutuksia ja myös toimenpiteisiin liittyvä vesiensuojelutoimenpiteitä.

Kaakkois-Suomessa on toteutettu useita metsien vesiensuojeluun liittyvä yleissuunnitelmia. Suunnittelu on tehty mm. Mustajoen, Pien-Saimaan ja Haapaveden valuma-alueille. Suunnittelun tavoitteena on ollut tunnistaa ennalta eroosioriskialueita ja paikkoja mahdollisille vesiensuojelurakenteille, kuten laskeutusaltaille ja kosteikoille.

Ennakoitu metsänkäytön lisääntymiseen liittyvä vesistökuormituksen kasvu on jäänyt toteutumatta, mutta toi-saalta suunnittelukaudella olleet runsaat sateet ja talviaikaiset valumat ovat lisänneet metsäalueilta tullutta kuormi-tusta. Vaikutus näkyy erityisesti kirkasvetisten järvien värin muutoksina.

4.4.2 Metsätalous - esitetyt toimenpiteet ja ohjauskeinot vuosille 2015–2021

Metsälaki edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Uudistu-neessa vesilaissa (2011) on annettu aiempaa tarkempia määräyksiä ojituksiin liittyen. Ojituksista on ilmoitettava ennakkoon valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen tulee sisältää mm. suunnitelman vesiensuojeluratkaisuista ja arvi-on vesistövaikutuksista. Jos hankkeen arvioidaan pilaavan merkittävästi vesistöä, tulee sille hakea ympäristönsuo-jelulain mukainen lupa.

Kaakkois-Suomen metsäalan toimijat ja valtaosa metsänomistajista ovat sitoutuneet yleismaailmalliseen PEFC-sertifiointijärjestelmään. Hakatusta metsäalasta on sertifioinnin piirissä 97 %??. Sertifioinnissa sitoudutaan noudattamaan yhteisesti sovittuja kestävän metsätalouden kriteerejä ja ulkopuolinen valtuutettu tarkastaja seuraa kriteereiden noudattamista vuosittaisissa katselmuksissa. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpiteiden suunnit-telun osa-alueiden metsäala on noin 796 000 ha. Kymijoen-Suomenlahden alueen metsäala on 419 000 ha, Hiito-lanjoen vesistöalueen metsäala 69 000 ha, Viipurinlahden jokivesistöalueen metsäala 118 000 ha ja Vuoksen vesistöalueen metsäala 190 000 ha.

Metsätalouden vesiensuojelun ohjauskeinot Kaakkois-Suomessa

Metsätalouden valtakunnalliset ohjauskeinot on esitetty sektorin vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluoh-jeessa (http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B13D15793-A8F4-4FB1-B665-0FB9D5B5E512%7D/78410).

Kaakkois-Suomessa on tunnistettu vesistöalueet, jotka ovat erityisen herkkiä metsätalouden vaikutuksille. Ve-sistöt ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevia vesistöjä, joilla muiden kuormituslähteiden osuus kuormituk-sesta on vähäinen ja jotka ovat yleensä karuja ja kirkasvetisiä latvavesiä. Erityinen ryhmä herkkiä vesistöjä ovat ne virtavedet, joissa on arvokkaita vaelluskalakantoja. Suuri osa herkistä vesistöistä sijaitsee Salpausselkien poh-joispuolisilla karuilla vesistöalueilla. Metsätalouden ja turvetuotannon vaikutuksille herkät on esitetty kuvassa XX.

Tarkempia rajauksia voidaan tarvittaessa tehdä toimenpideohjelmakauden aikana. Vesistöjen erityinen suojelu-tarve voidaan ottaa huomioon mm. uudistamistavassa, suojavyöhykkeissä, maanmuokkauksessa, kunnostusoji-tusten jaksotuksissa ja vesiensuojelun toimenpiteiden mitoituksessa sekä vesiensuojelun yleissuunnittelualueiden valinnassa.

49

Kuva X. Metsätaloustoimille herkät alueet.

Lisähaastetta vesiensuojelutoimiin tuo ilmastonmuutos, mikä lisää huuhtoutumia valuma-alueelta vesistöihin.

Valunnan lisääntyessä metsäalueilta vesistökuormituksen hallinnassa erityisen tärkeää on varautua vesitalouden kehittämiseen metsäalueilla. Tällöin toimenpiteet, joilla äärevöityvää valuntaa voidaan pidättää metsäalueilla, ovat tärkeitä. Esimerkiksi valuntaa tasaavien ojien pidätysrakenteiden ja ajoittain veden peittämien kausikosteikkojen toteutusta edesautetaan. Metsätalouden vesitalouden hallintaan ja eroosiohaittojen torjuntaan liittyviä vesiensuoje-lukeinoja tulisi ottaa laajasti käyttöön. Määrien arviointi on vaikeaa, jonka vuoksi toimenpiteelle ei ole laskettu erik-seen määriä.

Metsälain uudistuessa metsien jatkuva kasvatus tulee mahdolliseksi ja sillä voi olla turvemailla positiivinen ve-siensuojeluvaikutus. Jatkuva kasvatus voi vähentää huuhtoumia ja kuivatustarvetta, kun puusto ylläpitää haihdun-taa. Asiantuntijoiden arvion mukaan jatkuva kasvatus tulee tulevaisuudessa lisääntymään kun menetelmästä saa-daan kokemuksia, mutta menetelmän laajaa käyttöönottoa hidastavat mm. lisääntyvät korjuukustannukset ja met-sien puuston rakenne. Uuden metsälain mukaan heikkotuottoisilta ojitusalueilta poistuu uudistamisvelvoite. Tällöin huonotuottoisilta vanhoilta ojitusalueilta voidaan poistaa puusto ja jättää alue ennallistumaan.

50

Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet on vesienhoidon suunnittelun muu perustoimenpide, johon sisältyy vesiensuojelutoimenpiteinä kunnostusojitukseen liittyvät lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeu-tusaltaat sekä pienimuotoinen pintavalutus. Kaakkois-Suomessa kunnostusojituksen määrä on laskenut viimeisen 10 vuoden ajan tasolle 400-600 ha/vuosi. Ojitettua turvemaata on Kaakkois-Suomessa noin 105 000 ha. Metsän kasvun kannalta ojitetut turvemaat tulisi kunnostusojittaa noin 50 vuoden välein. Tällöin vuosittainen ojitustarve olisi noin 2000 ha/vuosi. Ojituksen tarve tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti. Ojitusmätästys vastaa usein vesistövaikutuksiltaan ojitusta. Ojitusmätästystä tehdään vuosittain noin 400–500 ha:n alueelle. Vesienhoi-don toimenpidemäärä arvioidaan kunnostusojitettavan metsäalan mukaisesti.

Kunnostusojituksen määrät ja niitä vastaavien vesiensuojelun perusrakenteiden määrät suunnittelun osa-alueittain:

Kymijoen-Suomenlahden alue 1040 ha

Hiitolanjoen vesistöalue 180 ha

Viipurinlahden jokivesistöt 300 ha

Vuoksen vesistöalue 480 ha

Uudistushakkuiden suojakaistoilla tarkoitetaan muokkaamattoman suojakaistan jättämistä uudistushakkuu-alan ja vesistön välille. Uudistushakkuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hakkuita, jotka toteutetaan uuden puusu-kupolven aikaansaamiseksi. Suojakaistan maanpintaa ei rikota ja aluskasvillisuus sekä pensaskerros jätetään koskemattomaksi. Suojakaistaa ei saa myöskään lannoittaa eikä sillä saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Sen sijaan suojakaistalta voidaan poistaa arvopuusto, mikäli puustonpoisto tapahtuu vettä johtavia uria jättämättä. Samoin hakkuutähteet korjataan suojakaistoilta. Nykyisten vesiensuojelusuositusten mukaan muokkaamattoman suoja-kaistan vähimmäisleveys on 5 metriä, mutta leveys voi vaihdella 20 – 30 metriin saakka. Suojasuoja-kaistan tarve vaihte-lee rinteen kaltevuuden ja maaperän eroosioherkkyyden mukaan. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Avohakkuiden määrä Kaakkois-Suomessa on ollut keskimäärin noin 7500 ha/vuodessa. Avohak-kuista kuusikkojen (märkien maiden) hakkuita on vuosittain noin 4000-4200 ha/vuosi. Metsäorganisaatioiden tavoi-te on lisätä avohakkuut pysyvästi tasolle 8500 – 9000 ha/vuosi. Vesienhoidon toimenpidemäärä arvioidaan uudis-tushakkuiden määrän perusteella niin, että vuosittaisesta hakkuualasta suojavyöhykkeeksi jätetään 1 %, eli 90 hehtaaria vuodessa.

Uudistushakkuiden suojakaistojen määrät suunnittelun osa-alueittain:

Kymijoen-Suomenlahden alue 46 ha

Hiitolanjoen vesistöalue 8 ha

Viipurinlahden jokivesistöt 14 ha

Vuoksen vesistöalue 22 ha

Lannoitusten suojakaistoilla tarkoitetaan lannoitettavan alueen ja vesistön väliin jätettävää lannoittamatonta suojakaistaa. Lannoitettaessa huolehditaan, ettei lannoitteita levitetä vesistöihin tai pienvesiin. Lannoitteiden levi-tyksessä tulee ottaa huomioon myös pintavesien purkautumissuunta ja maaston kaltevuus, jotta vältetään lannoit-teiden kulkeutumista vesistöihin. Vesistöjen rannoilla lannoitlannoit-teiden ja tuhkan levitys tulee toteuttaa niin, että maas-ton muodot ja levitysajankohdan tuuliolosuhteet huomioon ottaen varmistutaan, ettei lannoitteita levitetä vesistöi-hin. Lentolevitys tehdään ojitusalueilla ojien suuntaisesti, muuten lannoitetta menee ojiin. Kova sivutuuli lisää enti-sestään lannoitteen riskiä joutua ojiin, joten lentolevitystä vältetään kovalla tuulella. Kun suometsien hoidon yhtey-dessä lannoitetaan, vesiensuojelun vuoksi on suositeltavaa tehdä ensin hakkuut, sitten lannoitus ja viimeisenä mahdollinen kunnostusojitus. Keskimääräisenä lannoituksen suojakaistana pidetään vesienhoidon suunnittelussa 20 metriä. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Vuotuinen metsälannoitusala on vaihdellut Kaakkois-Suomessa muutamasta sadasta hehtaarista reiluun kahteentuhanteen hehtaariin, kun metsäohjelman mukainen tavoite on 10000-15000 ha/vuosi. Vesienhoidon suunnittelussa lannoitettavana metsäpinta-alan

arvioi-51

daan olevan 5000 ha/vuosi suunnittelukaudella. Lannoituksen suojakaista-alana käytetään 50 m²/lannoitushehtaari.

Lannoituksen suojakaistojen määrät suunnittelun osa-alueittain:

Kymijoen-Suomenlahden alue 13 ha

Hiitolanjoen vesistöalue 2 ha

Viipurinlahden jokivesistöt 4 ha

Vuoksen vesistöalue 6 ha

Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu –toimenpiteellä tehostetaan yksittäisten kunnostusojitus-hankkeiden vesiensuojelua lisäämällä pohja- ja putkipatojen, pintavalutuskenttien ja kosteikkojen käyttöä erityisesti metsätalouden kuormittamilla alueilla, joilla tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tai hyvän/erinomaisen tilan säilyttämiseksi. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Oletuksena on, että valuma-alueilla toteutetaan mahdollisimman paljon erilaisia vesiensuojelutoimenpiteitä osana muita met-sänkäyttö- ja –hoitotoimenpiteitä. Tämän lisäksi vesiensuojelun avainkohteisiin toteutetaan suunnittelukauden (6 vuotta) aikana 20 merkittävää metsätalouskosteikkoa.

Kunnostusojituksen tehostetun vesiensuojelun määrät suunnittelun osa-alueittain:

Kymijoen-Suomenlahden alue 10 kpl

Hiitolanjoen vesistöalue 2 kpl

Viipurinlahden jokivesistöt 3 kpl

Vuoksen vesistöalue 5 kpl

Tehostettuun vesiensuojelusuunnitteluun kuuluvat esimerkiksi Kestävän metsätalouden rahoituslailla (KEMERA) toteutettujen luonnonhoitohankkeiden suunnittelu sekä muu valuma-aluekohtainen suunnittelu. Muuta valuma-aluekohtaista suunnittelua

voidaan tehdä hankerahoituksella, valtionavulla (ELY, Metsäkeskus) tai metsähallituksen omilla maillaan te-kemänä. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Metsätalouden vesiensuojelun yleissuunnit-telusta on saatu hyviä kokemuksia Kaakkois-Suomessa. Tavoitteena on tunnistaa etukäteen vesistökuormituksen riskikohdat, jotka voidaan ottaa huomioon tulevassa metsänkäytössä. Aiemmissa suunnitelmissa on keskitytty pääasiassa ojituksen vaikutuksiin, mutta suunnittelua olisi syytä laajentaa koskemaan esimerkiksi uudistushakkui-ta. Yleissuunnittelua on syytä jatkaa tapauskohtaisen harkinnan ja tarpeen perusteella rajatuilla vesistöalueilla.

Tavoitteena on laatia vuosittain kaksi suurehkon valuma-alueen yleissuunnitelmaa (15 000 ha/vuosi).

Tehostetun vesiensuojelun suunnittelun määrät suunnittelun osa-alueittain:

Kymijoen-Suomenlahden alue 7800 ha

Hiitolanjoen vesistöalue 1400 ha

Viipurinlahden jokivesistöt 2200 ha

Vuoksen vesistöalue 3600 ha

Koulutus ja neuvonta (henkilöä): Metsätalouden vesiensuojelun koulutus suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Tavoit-teena on, että vesiensuojelu otetaan huomioon kaikkien metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa ja metsätilojen omistajille annetaan asiaan liittyvää neuvontaa. Erityisesti maanmuokkaus ja siihen liittyvät vesiensuojelutoimet edellyttävät tilakohtaista neuvontaa. Metsänomistajien peruskoulutukseen arvioidaan osallistuvan 150 löä/vuosi Kunnostusojituksiin liittyvään neuvontaan osallistuu n. 150 henkilöä/vuosi ja lisäksi noin 30 henki-löä/vuosi osallistuu urakoitsijoille kohdennettuun koulutukseen.

Koulutukseen ja neuvontaan osallistuvat henkilöt suunnittelun osa-alueittain:

52

Kymijoen-Suomenlahden alue 170 henkilöä

Hiitolanjoen vesistöalue 30 henkilöä

Viipurinlahden jokivesistöt 50 henkilöä

Vuoksen vesistöalue 80 henkilöä

In document Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma (sivua 47-52)