Eilisissä harjoituksissa oli tapahtunut jotakin, mitä minun oli vaikea käsitellä.
Riitta Vainio korjasi tilanteen tulemalla yllättäen työhuoneelleni Paahtimolle.
Seuraavan Riitta Vainion esittämän monologin olen kirjannut kokonaisuudes-saan sellaisenaan kuin sen pystyin siinä tilanteessa tietokoneelle taltioimaan.
Tekstin tulkinta on vaikeaa, mutta se kertoo lukijalle jo sellaisenaan ainakin jo-takin. Teksti kumpuaa suoraan syvältä vaihdellen mielikuvien, muisteluiden ja konkreettisten tapahtumien muodossa. Vainion purkaantuminen kertoo siitä, miten syvällä tämänkaltainen työskentely tapahtuu. Koreografina en voinut sillä
hetkellä muuta kuin antaa purkauksen tapahtua. Terapeuttisia välineitä asian käsittelyyn minulla ei ollut, mutta uskon, että tämänkaltaisen olotilan saavut-taminen toi tanssiin tanssijalle itselleen tärkeitä merkityksiä.
Vainion astuessa tilaan yhdessä Pasasen kanssa tapahtui jonkun tuntemattoman asian kohtaamista, jossa aikaisemmin ei ole ollut tilan tunnetta eikä olemassaoloa Vainiolle. Se puhkesi jostakin siitä raivosta, että on verbalisoitava jotakin, jota ei voi verbalisoida. Se on aluksi tila, joka on hiljainen ja jolla ei ole ääntä, joka syntyi alitajunnan kutsumisesta, tiedostamattoman kutsumisesta esille. Se tulee kui-tenkin ikään kuin kutsumattomana vieraana tietoisen kutsumana. Tapahtui jota-kin, koska Will (Pasanen-Willberg) sanoi jonkun sanan. Siitä lähtien heräsi Vai-nion raivo kymmeniä vuosia taaksepäin muistona istumisesta musiikki-, kuva-taide-, draamaseminaareissa, kokouksissa. Sieltä puuttui aina sana ”tanssi”. Sa-moin psykoanalyyttiset ja terapeuttiset viitekehykset, jossa ehdottomana edelly-tyksenä on ollut, että tanssijan on pystyttävä verbalisoimaan. Vainiolla on niin paljon asioita siitä todellisesta tiedosta, jota ei voi suoraan verbalisoida sanoiksi.
Nimenomaan silloin alitajunnan tuottama liikemateriaali menee katki. On ehdo-tonta, että on välitön luottamus Willbergin ja Vainion välillä siinä hiljaisessa ti-lanteessa eli että on kaikupohja sen uuden liikkeen tulla esille (tiedostamattoman ja ennen näkymättömän liikkeen, ennen ilmaisemattoman liikkeen tai äänteen tulla esille). Se ilmaisi ensin itsensä raivona ja voimattomana pahoinvointina, mutta raivoa, joka on täysin avutonta ja hiljaista, mutta joka voidaan sanoa olevan vanhuu-desta johtuvan selän heikkoutta, kulumaa, liiallista tanssin liikkuvuutta nikamien rasituksessa. Nykyisen terminologian mukaan on selitettävissä, että on aikakin lopettaa, kun on 60-vuotias... Kuitenkin Will kutsui sitä esiin ja se, että sillä oli nyt lupa tulla. Me otettiin riski, että onko mahdollista antaa sen tulla sellaisessa muodossa kuin se purkautuu lihaksista. Will sanoi muutamia avainsanoja ilmaan, jotka Vainiolta on täysin unohtunut nyt. Mutta se lähti lentoon. Se on valkoinen lintu, joka oman itsensä tai toisten muodostamassa häkissä, on vankilassa, josta ei ollut ulospääsyä. Tanssija on katatonisesti paralysoitunut liikkumattomaan im-mobilisaatioon häkissä joka on niin tiukka, että se ei voi liikkua. Ensimmäinen muisto häkistä on, että viikon vanha Vainio-vauva (nimetön) tuodaan kotiin. Ko-tiin tulemiseen liittyy aina naisena olemisen side, vankila. Kaikki, mikä on läheis-tä, sidotaan. Vainiolla on liian suuri rintahäkki tai vauvalla. Äidin mielestä. Mutta siinä ei ole lääketieteellisesti mitään vikaa.
Miekkalisäke rintalastasta puuttuu. Vainion äiti sitoo kuukaudeksi tiukan siteen rinnan ympärille painaakseen rintakehän luut alas...
Vuodesta 1977 saakka Vainio on tehnyt liikunnan syvätyöskentelyä saadak-seen energiansa ja selkänsä kasaan (joka on mennyt poikki) ja aina on todennut, että se katkeaa vyötärön kohdalta poikki. Jalat ja torso on erit. Jalat ikään kuin putoavat alta pois. Niin kauan kuin on voinut tanssia lujaa, kovaa, saadakseen ne yhteen, on asia ollut OK, mutta kun lannerangan nikamien välilevyt ovat madaltuneet ja kuluneet. Lääkäri väittää yliliikkuvuudesta. Taistelu on ollut aika
mahdotonta ennen kuin Vainio on löytänyt viikon vanhan lapsen itsessään. Tämä on sekä este että ehto tanssijana olemisen kanssa. Se on tehnyt mahdottomaksi enää tanssia normaalilla tavalla, koska kulumat on siellä. Mutta päästäkseen häkistä pois vaatii joko että pienentää tai suurentaa kroppansa. Muuten on alis-tuttava ympäristön asettamaan muottiin. Ympäristö symbolisoi äitiä, joka on pienentänyt sen rintakehän.
Tätä ei millään verbalisoimalla saada auki, vaan se on tehtävä.
Will sanoo, että yhdistä atlas-axis ja häntäluu selkärangan kautta ja raajat sel-kärangan jatkeeksi. Sieltä tulee lupa liikkua, lupa, jonka kaikki on kieltänyt. Mun äiti on kieltänyt mua liikkumasta. Luonnollinen lapsi kuuli sen sanan. Viikon van-halla lapsella ei ollut mitään vikaa, luonto osas kaikki. Alitajuinen, tajuton ja pois nukkunut ja kuollut lapsi, joka sai elää vain viikon, koska tämän takia tanssisalit ja julkiset paikat on olleet elämää. Koska siellä mä sain elää sen viikon, koska ihmi-set ja sairaanhoitajat ymmärsivät minua enemmän kuin minun äiti, mutta joka ei myöskään voinut antaa mitään maitoa, vaan sairaanhoitajat näki, että mulla oli nälkä. Ne antoi mulle tuttipulloa, koska äidin ruumiista ei tullut maitoa. Sen takia sen viesti on ollut, että ole pienempi, ole laihempi ilman äidin antamaa ruumiin maitoa, ruumiin huoltoa joutuessaan intiimisti kotiin kaksin äidin kanssa. Vii-meinenkin mahdollisuus saada jotakin äidiltä loppui.
Elävä vastasyntynyt lapsi kuoli minussa kotona ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen kaikkien intiimien kanssakäymisien välillä on ollut karhea, tiukka kipsin-omainen side rintakehän ja sydämen ympärillä.
Tämä intiimi tila avautui eilen keskustellessamme luvasta olla tanssijana.
Toinen naiskuva, se alkuperäinen äiti, joka haluaa olla lastensa kanssa, pitää heitä sylissä ja antaa heille ruokaa.
Tanssijan todellinen tarkoitus Vainiolla, kun hän on käynyt läpi tän, mitä hän haluaa elämältä ja tanssijana, jota hän sielustaan ja sydämestään koko ajan on, on ruokkia ruumiillaan ihmisiä, joka on tanssijan ydin. Tuoda esille sitä, mikä ei ole sanoin ilmaistavissa, joka on niin syvällä.
Kun me Willbergin kanssa hypättiin vapaaseen tilaan, niin kädet alkoivat pyö-riä rintakehästä kuin tuulimyllyt. Sieltä lapaluiden alta piilosta, häkistä lähti tuuli-myllyn tuuli pyörittämään niitä siipiä. Sitten mä löysin, että oikea puoli on mustaa paksua ainetta, oikea lapaluu tihkuu mustaa paksua olemusta. Se liikkui ja liikkui ja synnytti itse itseään omalla toisella tahollaan ja se tuotti ja tuotti vapaata liiket-tä, joka tuntui muistuttavan jonkun linnun lentoa. Jotakin, joka muistutti niitä aikoja, jolloin Vainio liikkui ja lensi nuorena tietämättä häkin olemassaolosta sy-vällä itsensä sisällä ja se oli piilotettava niin, että kukaan ei sitä näkisikään.
Kun Vainio sanoi jotakin siivistään, niin Willberg ehdotti, että sano siiven sijasta korva. Se antoi Vainiolle mahdollisuuden kuunnella, kuulla ja lupaa kuulla, mitä sisältä tulevat liikkeet viestittävät. Vasen kädentynkä oli sidottu lapaluun taakse alikehittyneeksi, joka ei millään jaksa elää. Samalla liike muuttui vasem-malle puolelle keuhkoa, rintakehää, sydäntä, joka tuskin jaksoi pumpata, elää ja olla. Se oli äärimmäisen heikko. Kytkentä häntäluun päähän meinasi katketa.
Joskus, 6–7-vuotiaana, Vainiolle tuli muisto itsestään, jolloin hän laski kelkalla
jäämäkeä alas. Tullessaan valtavalla vauhdilla hän törmäsi toisen lapsen kelk-kaan ja siitä valtavalla töyssyllä ylös ilmaan ja lensi häntäluulleen alas jäälle ja häntäluu vioittui. Ennen harjoitusta olin ollut re-balancing hoidossa, jossa kehoa manipuloimalla tietyin metodein pyritään tasapainottamaan kehon osat keskenään. Tässä hoidossa hänelle tehtiin häntäluun alla oleva manipulaatio, josta tällä kertaa yllättäen tuli hyvää, parantavaa energiaa. Willbergin kannustaessa Vainion vasenta puolta liikeilmaisussa kytkentä häntäluun välillä voimistui ja se vasen puoli pääsi vapaaksi auki ja liikkumaan. Häntäluun, vasemman käden ja rintakehän välinen tanssi pääsi jälleen tasapainottumaan. Se pääsi ilmaisemaan itse itseään, se siipi. Se on se pikkuinen lintu; se on se rauhan lintu, valkoinen lintu, joka tekee rauhaa sen välille, että äiti murhasi sen tietämättömyyttään, hyvää tarkoittaen, rakastaen, viikon vanhana...
Tuli semmoinen tunne, että häntä pitäisi saada ylös roikkumaan, pitäisi saa-da enemmän painetta selkärankaan. Mulle tulee katko. Tiedostamaton alkoi antaa salaa ilmaisua itsestään luottaen W:n aistiolemukseen, jonka mun äiti ja suurin osa tanssijoista on kieltänyt, koska se on anorektista, pyöreätä, ei-pehmeää, koska sen sanotaan olevan ristiriidassa tanssijuuden kanssa, ammatti-tanssijoiden kanssa.
Kun Will yritti saada tarkempaa sana-analyysia, niin Vainiossa oleva lapsi pani hanttiin ja alkoi tehdä juuri päinvastoin. Eli tahdonalainen alkoi tapella alitajuisen kanssa ja energia alkoi hiipua pois. Vainio sanoi, että se tahtoi lopet-taa, se joka ilmaisi äsken itsensä ensimmäistä kertaa elämässään niin Will sa-noi, että lopeta sitten, niin Vainio sasa-noi, että enpäs lopeta. Selkä lattiaa vasten alkoi aueta. Will sanoi, että tule ylös sieltä lattialta, niin Vainio sanoi, että en, koska nyt lähtee jotakin energiaa liikkeelle, erikoisesti vasenta puolta selkä-rankaa, lähinnä lannerangasta alaspäin. Nostin häntäluuta, johon energia rinta-kehästä virtasi alas lantioon.
Energiaa riitti, mutta se oli äärimmäisen heikko, jota piti suojella, että mä en katkaissut sitä. Ennen söisin siihen, koska se on koko ajan jonkun puute. Yhdellä tasolla se voi olla puute, johon nainen usein hakee miehen täyttämään sen. Mun tieto on, että mies ei tätä omalla seksuaalisuudellaan korvaa tätä mun puutetta.
Tähän saakka mä olisin turvautunut miehen tarpeeseen täyttää vajaa ihminen mussa. Tässä tuli muisto, että tanssijan työ ei ole riippuvainen seksuaalisesta kiihotuksesta. Mitä on elämän energia? Mitä on itämaisittain kundaliinin herää-minen, jonka sanotaan heräävän häntäluun päästä lantion pohjasta, jota myöskin kutsutaan käärmeeksi, vihreäksi käärmeeksi. Mutta tässä tapauksessa, Vainion traumanko takia, energian virtaus on katkennut rintakehään ja jättää erittäin heikon kokemuksen ristiselässä ja kytkennän tyhjäksi.
Nuorena kaikki alaraajan harjoitukset ovat vahvistaneet olemassaoloa ja pi-täneet huolta realiteeteista kulkea kahdella jalalla ihmisenä maan päällä. Tämän energiapakkaantumisen rintakehään ja päähän seurauksena Vainiolla on ollut erittäin vahva ja vilkas mielikuvitus. Kaikki tanssiharjoitteet ovat pyrkineet maadoittamaan energiaa jalkapohjiin, maahan ja realiteetteihin ja sillä tavalla myös vahvistamaan itsetuntoa ja olemassaolon kokemista.
Tämä uusi metodi mahdollistaa panemaan liikkeelle unohdetun energian häntäluun ja pään välillä.
Kun menin kotiin, niin pahoinvointi ja heikkous oli valtava ja jatkoin pallon kanssa hidasta liikuntaa. Kun mä makasin horretilassa energiaa kehittyi pään ja lantion välille. Olin hirveän syvässä ja väsymystilassa. Mä tiedostin lepo-tilassa syvää kuuntelemista. Siinä lepo-tilassa ei ole kukaan ihminen ollut koskaan mun kanssani. En voinut mennä tanssitunnille missään tapauksessa tekemään mitään vanhaa. Ihmistä kaipasin. Menin Marian kirkkoon ja siellä sattui ole-maan messu, jossa ehtoollisleivässä sanotaan Kristuksen ruumis. Siellä sattui olemaan yksi tanssija ja mentiin yhdessä viettämään iltaa. Tanssija ymmärsi saman kielen.
Vainio 1995, monologi.
Päätimme pitää joululoman.