4. IHMISYYDEN ONGELMA
4.1. Merkityksellisen valinta
Eksistentialismin termi ”merkityksellisen valinta” nousee ihmiskuvasta, jossa on lähtökohtana ihmisen subjektiivisesti kokema tietoisuus. Tämä subjektiivinen tietoisuus tuo ihmiselle vapauden valita, mikä on juuri hänen elämässään merkityksellistä. Tämä valinnan vapaus tekee pohjimmiltaan ihmisestä ihmisen.
Unamunon romaanit on sijoitettu hyvin erilaisiin ympäristöihin, joten on loogista, että
”merkityksellisen valinta” tuo erilaisia vastauksi. ”Pyhän miehen uhrin” maailma on syvästi uskonnollinen, ja siellä merkityksellisyyden keskiössä on kirkko, uskonto ja ihmisen kuolemattomuus tai kuolevaisuus. Näitä teemoja on aiemmin käsitellyt Kierkegaard, joka oli vahvasti kristinuskon filosofi, ja uskoi, että järjen ja uskon välillä on suunnaton kuilu. Ainoa tapa päästä kuilun yli on järkeen perustamaton
”hyppäys”, uskonratkaisu. Seuraavassa lainaus Kierkegaardin teoksesta ”Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus”:
”Oi, sinä ansaitusti ylistetty objektiivisuus, sinä voit kaiken; uskossaan vahvinkaan ei ole ollut iäisestä autuudestaan – ja varsinkaan siitä, että ei kadota sitä – niin varma kuin se,
joka on objektiivinen. Elleivät sitten objektiivisuus ja vaatimattomuus ilmene väärässä paikassa ja ole epäkristillisiä. Olisipa todella arveluttavaa sillä tavoin päästä sisälle kristinuskon totuuteen. Kristinusko on henkeä, henki on sisäisyyttä, sisäisyys on subjetiivisuutta, subjektiivisuus on oleellisesti intohimoa, korkeimmalla asteellaan ääretöntä henkilökohtaista kiinnostunutta intohimoa omasta iäisestä autuudesta.
Niin pian kuin subjektiivisuus poistetaan, ja subjektiivisuudesta intohimo, ja intohimosta ääretön kiinnostus, ei ratkaisua ylipäätään enää ole, ei tähän ongelmaan eikä mihinkään muuhunkaan.”72
Kierkegaardin ”merkitykselliseen valintaan” liittyy tässä subjektille ääretön intohimo omaan kiinnostuksen kohteeseen. Tässä näkyy myöhemmin, Kierkegaardin jälkeen, muotoutuneen eksistentialismin kiinnostus ihmisen tunteita kohtaan. Tunteet eivät ole satunnainen ilmiö, vaan ihmisenä olemisen peruskokemuksia
”Pyhän miehen uhrissa” Lázaro kertoo sisarelleen, kuinka heidän yhteinen oppi-isänsä Don Manuel on ratkaisssut ”merkityksellisen valinnan” pulman:
”Hän ei ottanut tehtäväkseen voittaa minut puolelleen – ja hän taistelee pyhän, todella pyhän asian puolesta – voidakseen ylpeillä voitosta, vaan kaiken hän teki rauhan takia, onnen takia, hänen huostaansa uskottujen ihmisten toivon takia. Ymmärsin, että jos hän sitten pettää heitä – mikäli tämä nyt pettämistä on-, hän ei tee sitä kohottaakseen omaa arvoaan. Annoin periksi hänen selityksilleen ja tässä kääntymykseni. Enkä koskaan unohda päivää, jolloin sanoin hänelle: ” Mutta Don Manuel, totuus, totuus ennen kaikkea”, ja hän kuiskasi vavisten korvaani – vaikka olimme kahden keskellä niittyä:
”Totuus? Totuus, Lázaro, on kenties jotain niin kauheaa, jotain kestämätöntä, jotain tappavaa; yksinkertaiset ihmiset eivät voisi elää sen kanssa.” ”Miksi annatte minun nyt aavistaa sen tässä, kuin ripillä?” kysyin. Ja hän vastasi: ”Koska muuten tuo totuus saattaisi minut niin kauheaan tuskan tilaan, että lopulta huutaisin sen julki keskellä toria, ja niin ei saa tapahtua milloinkaan, ei milloinkaan. Olen täällä saadakseni seurakuntalaisteni sielut elämään, tehdäkseni heidät onnellisiksi, saadakseni heidät uneksimaan olevansa
kuolemattomia, enkä sitä varten, että tappaisin heidät”.”73
Don Manuel oli tehnyt hyvin tietoisen valinnan, miksi hän oli olemassa. Tämän valinnan seurauksena hän joutui peittämään ison osan itseään, tallettamaan tuskansa sisimpäänsä. Ainoastaan hänen ”opetuslapsensa”, sisarukset Angela ja Lázaro, saivat tietää totuuden kyläläisten palvomasta pyhimyspapista. Tässä lainauksessa tulee erityisen selkeästi näkyviin Unamunon itsensä nimeämä ”traaginen elämäntunne”, ihmisen kuolemanjälkeiseen tulevaisuuteen kohdistuva ristiriita. Järki vakuuttaa, että kaikki päättyy kuolemaan, mutta ihmisen voimakas ikuisuuden kaipuu, kaipuu saada pitää ikuisesti lähellä kaikki itselleen tärkeät asiat, tavat ja rakkaat ihmiset. Tähän ristiriitaan on uskonnolla vastaus.74
72 Kierkegaard 1998, 49-50.
73 Pyhän miehen uhri, 65-66.
74 Nuorva 1997, 185.
Uskonto oli Don Manuelin vastaus ”merkityksellisen valintaan”, huolimatta siitä, kuinka hyvin hän tiedosti sisäisen ristiriitansa. Unamuno on kenties kirjoittanut tähän kohtaukseen heijastuksen omasta sisäisestä elämästään, hänhän oli syvästi uskonnollisen katolisen kodin kasvatti. Unamuno menetti myöhemmin (yksinkertaisen) katolisen uskonsa, mutta suhtautuminen kuolemaan pysyi hänen suurimpana ongelmanaan. Tätä ongelmaa Unamuno selitti järjen ja tunteen ristiriidalla.
”Pyhän miehen uhrissa” Unamuno on laittanut Angelan kertomaan Don Manuelin valinnan vahvuudesta. Heikko ihminen ei olisi selvinnyt kuvatunlaisesta ristiriidasta:
Don Manuelin sanottiin menneen pappisseminaariin voidakseen sitten pappina huolehtia hiljattain leskeksi jääneen sisarensa lapsista, olla heille isä; kerrottiin, että hän oli
seminaarissa erottunut muista henkisen nokkeluutensa ja lahjakkuutensa tähden ja että hän oli torjunut loistavan kirkollisen uran tarjoukset, koska tahtoi olla Valverde de Lucernansa oma, kylänsä, joka kätkeytyy kuin hakanen järven ja siihen kuvastuvan vuoren väliin.
Ja kuinka hän rakastikaan omiaan! Hänen elämänsä oli riitautuneiden aviopuolisoiden sovittelua, kesyttömien lasten palauttamista vanhemmilleen tai vanhempien palauttamista lapsilleen, ja ennen kaikkea hän lohdutti katkeroituneita ja uupuneita ja auttoi kaikkia kuolemaan hyvin.75
Tässä katkelmassa kerrotaan, kuinka lahjakas ja älykäs Don Manuel oli, ja kuinka hänelle tarjottiin kunnianhimoisempaa uraa kuin hautautumista pienen kylän kirkkoherraksi. Don Manuelin syvä rakkaus kyläläisiä kohtaan oli varmasti aito tunne. Aiemmissa lainauksissa on kerrottu, kuinka Don Manuelilla oli tapana täyttää päivänsä avustamalla kyläläisiä heidän töissään, ja kuinka tarkasti hän piti huolta, ettei hänelle jäänyt aikaa ylimääräiseen pohdintaan.
Kyläläiset, jotka olivat lähellä Don Manuelin sydäntä, olivat kuitenkin hänen mielestään yksinkertaista väkeä, joka tarvitsi mahdollisuuden uneksimiseen ja onnen saavuttamiseen tällä tavalla. Kuinka hyvin Don Manuel mahtoi tiedostaa oman älykkyytensä, älykkyytensä, joka oli syy hänen tragediaansa. Tässä kohden Unamunon viesti näyttäisi olevan, että on parempi olla hiukan yksinkertainen kuin ylettömän älykäs, sillä älykäs ihminen törmää tähän tunteen ja järjen ristiriitaan kovimmalla voimalla.
Ei toki pelkkä äly riistä oikeutta luottaa kristilliseen oppiin ylösnousemuksineen kaikkineen, mutta se ei anna ihmisen sulkea silmiään muilta vaihtoehdoilta. Tällöin
75 Pyhän miehen uhri, 23-24.
järki on vahvoilla. Eksistentialismi antoi arvon ihmisen tunnekokemuksille osana ihmisen olemassaoloa. Sellaisessa uskossa eläminen, mitä Don Manuel seurakuntalaisilleen syötti, vaatii vahvaa tunnekokemusta ja järjen on silloin oltava taustalla. Don Manuel neuvoi myös Angelaa suuntaamaan katseensa poispäin liiasta älyllistämisestä tämän ensimmäisellä ripittäytymiskerralla:
Piristyin ja aloin uskoa hänelle pelkojani, surujani ja epätietoisuuttani.
-Höpsis! Mistä olet tuon lukenut, neiti tietäväinen? Kaikki tuo on pelkkää kirjallisuutta.
Älä antaudu sille liikaa, älä edes pyhälle Teresalle. Ja jos tahdot viihdytystä, lue Bertoldo, jota isäsi luki.76
Eksistentialismiin kuuluu vahva subjektiivisuuden korostaminen. Ihminen luo itse oman olemassaolonsa ja elämänsä merkityksen valinnoillaan. Ei ole olemassa kollektiivista totuutta, vaan jokaisen on löydettävä oma totuutensa. Don Manuel oli kuitenkin hyvin lähellä seurakuntalaisiaan, nämä avasivat hänelle sielunsa ripittäytyessään ja muulloinkin. Don Manuelin päämäärä oli saada aikaan usko kollektiiviseen totuuteen, ja siinä hän onnistuikin – ainakin ulkoapäin katsottuna.
”Pyhän Miehen uhrissa” mainitaan, että kaikki Valvera de Lucernan kylän asukkaat kävivät messussa ja lausuivat yhdessä uskontunnustuksen.
Vaikka ”merkityksellisen valinta” on jokaisen ihmisen subjektiivinen, sisäinen kysymys, kuinka paljon ihmiseen voidaan vaikuttaa ulkoapäin? Miguel de Unamuno, eksitenssiajattelija ennen kuin ajatussuunta tuli muotiin, loi papin, jonka epäilyä hän kuvasi pohjimmiltaan positiivisessa valossa. Ja tämä pappi, Don Manuel, jota myöhemmin alettiin kutsua marttyyriksi, pystyi marttyyriutensa kautta todistaa muille katolisen kirkon opin oikeellisuutta. Ja tätä oikeaa oppia hän hyvin vaikuttavasti vei eteenpäin:
”Elämään tyytyväisyys on kaikista asioista ensimmäinen. Kenenkään ei pidä toivoa kuolemaansa, ennen kuin Jumala niin tahtoo.”
-Minä kyllä toivon, sanoi hänelle kerran muuan vasta leskeksi jäänyt, minä tahdon seurata miestäni.
-Mitä varten? Hän vastasi. -Jää tänne rukoilemaan Jumalaa hänen sielunsa puolesta.77
Tällä tavoin Don Manuel sai olemattomuutta (kuolemaa) tavoittelevan surevan lesken tekemään itselleen merkityksellisen valinnan elämän puolesta. Tässä kohdassa Don Manuelin toiminta on täysin altruistista. Ratkaisematta jää kysymys, voiko ihmistä
76 Pyhän miehen uhri, 45.
77 Pyhän miehen uhri, 38.
manipuloida valitsemaan itselleen merkitykselliseksi hänen olemassaololleen epäedullisen suunnan.
”Pyhän miehen uhrissa” ”merkityksellisen valinnan” keskiössä on uskonto ja kysymys kuolemattomuudesta, mutta myös Don Manuelin tuntema rakkaus. Siinä missä Don Manuelin rakkaus kuvataan ruumiittomaksi, lähes pyhäksi, ”Usvassa”
rakkaus ”merkityksellisen valintana” on luonteeltaan sekä henkistä että ruumiillista.
Seuraavassa Augusto pohtii rakkauden merkitystä itselleen:
Mutta minulla on oma luonteeni, on tosiaankin, minä olen minä! Juuri niin, minä olen minä! Minä olen minä! Olen Eugenialle velkaa sen että hän herätti minussa rakkauden, sitä en voi kieltää, mutta kun se kerran on herännyt, en tarvitse häntä enää, naisia on yllin kyllin.
Ja edelleen:
Hän jatkoi yksinpuheluaan: ”Naisia on vaikka millä mitalla. Miten viehättävää onkaan Rosarion veikistelevä viattomuus. Hän on ikuisen Eevan uusi versio. Mikä viehättävä tyttö! Eugenia veti minut abstraktisuudesta konkreettisuuteen, mutta samalla hän johdatti minut yleiseen, houkuttelevia naisia on niin paljon. On niin monta Eugeniaa ja Rosariota.
Minun kanssani ei leikitä, ei ainakaan kukaan nainen. Minä olen minä!” 78
Auguston ”merkityksellisen valinta” käy tässä selkeästi ilmi: se on rakkaus naiseen.
Vaikka Augusto sanoi Eugenian johdattaneen hänet konkreettisuuteen, Auguston rakkauden valintaa voi pitää myös jossain määrin abstraktina: Augusto näkee, että tärkeintä on rakkauden tunne, se, kehen se kohdistuu, on toissijaista. Tässä näkyy eksistenssifilosofian korostus siinä, että tunteet ovat ihmisen olemuksen peruskokemuksia, ilman niitä ei olisi ihmisen olemassaoloakaan. Näin Augusto tarkemmin määrittelemättömän rakkautensa kanssa – naisiahan on vaikka kuinka paljon – kokee olevansa vahvasti olemassa.
Seuraava lainaus on ”Usva” romaanin alkupuolelta, jossa vastarakastunut Augusto analysoi rakkauden olemusta:
”Maailman ydin on musikaalinen. Eikö myös minun Eugeniani ole musikaalinen? Kaikki lait ovat rytmin lakeja ja rytmi on rakkautta. Jumalainen aamu, neitseellinen päivä valaisee sieluani: rakkaus on rytmiä. Rytmin tiede on matematiikkaa, musiikki on rakkauden tunneherkkää ilmausta, siis sen ilmaus, ei toteutumista”, Augusto ajatteli musiikkipelin viimeisten sävelten haipuessa.
Koputus keskeytti hänen mietteensä.
-Sisään.
-Kutsuiko armon herra? Domingo kysyi.
-Kyllä. Tuo aamiainen.
78 Usva, 135-136.
Hän oli huomaamattaan kutsunut palvelijaa ainakin puolitoista tuntia tavallista
aikaisemmin ja kerran kutsuttuaan hänen oli myös pyydettävä aamiainen ennen aikojaa.
”Rakkaus kiihottaa ruokahalua ja käy sen edellä. Ihmisen täytyy elää voidakseen rakastaa.
Niin, ja täytyy rakastaa elääkseen”, Augusto jatkoi mietteitään.
Hän nousi ylös aamiaiselle.
-Domingo, millainen sää on?
-Samanlainen kuin aina ennenkin.
-Ei siis hyvä eikä huono.
-Juuri niin!
Se oli palvelijan teoria, hänelläkin oli omansa.
Augusto peseytyi, kampasi tukkansa, pukeutui ja puuhaili kuin ainakin henkilö,jolla on päämäärä tässä elämässä. Hän oli täynnä elämisen intoa, vaikkakin samalla alakuloinen.79
Augusto erottelee tässä rakkauden ilmauksen sen toteutumisesta. Musiikki on Auguston mukaan rakkauden ilmaus, mutta rakkauden toteutuminen liittyy elämään:
”Täytyy elää voidakseen rakastaa”. Toisaalta, kun Augusto on nyt löytänyt rakkauden oman elämänsä merkitykselliseksi asiaksi, hän todentaa tätä toteamuksella ”täytyy rakastaa elääkseen”. Vastaus, mikä on Auguston merkityksellisen valinta juuri tuolla hetkellä on eksistenssifilosofian valossa itsestäänselvä.
Lainaus rakastuneen Auguston toiminnasta kertoo myös eksistentialismin konkreettisuudesta: merkityksellisen valinta ei elä tyhjiössä, vaan siitä seuraa valintaan nähden tarkoituksenmukainen toiminta. Ja Auguston toiminta oli mitä tarkoituksenmukaisinta ja päämäärätietoisinta. Eksistentialismin oppien mukaan merkitykselliseksi nostetaan myös Auguston tunteet: Augusto tunsi elämisen intoa ja alakuloisuutta, molempia yhtä aikaa.
Mielenkiintoista on se, että Miguel de Unamuno on ottanut molemmissa romaaneissaan rakkauden teeman erityiseksi kiinnostuksen kohteeksi, mutta ”Pyhän miehen uhrissa” ja ”Usvassa” rakkautta käsitellään hyvin eri tavoin.
”Usvan” Auguston elämän merkitykselliseksi tekemä rakkaus on luonteeltaan seksuaalista: Augusto ihastuu kadulla kulkevaan kauniiseen neitoon. Ja kuten aiemmissa lainauksissa on kerrottu, tämä yksi ihastuminen johtaa siihen, että Augusto alkaa nähdä kauniita naisia kaikkialla. Lopultakin Augustolle ei ole väliä naisen henkilöllisyydestä, väliä on sillä, että nainen on kaunis ja että Augusto saa elää rakkauden merkitykselliseksi tekemää elämää.
79 Usva, 46.
Sen sijaan ”Pyhän miehen uhrissa” väkevä rakkaus, jota Don Manuel tunsi kyläläisiään kohtaan, kuvataan platoniseksi. Edes Don Manuelin ja hänen oppilaansa Angelan välillä ei kuvata olevan seksuaalisia tunteita, sen sijaan useissa kohden mainitaan, kuinka Angelalla on äidillisiä tunteita Don Manuelia kohtaan. Don Manuel piti tyytyväisyyttä elämään tärkeimpänä asiana, ja tähän hän tuki kyläläisiään.
Kuolemattomuuden toivo liittyi Don Manuelin mielestä erottamattomasti siihen, että voi olla onnellinen tässä elämässä. Niinpä Don Manuel tarjosi kyläläisilleen merkityksellisen valinnaksi uskoa tuonpuoleiseen. Koska itse ei voinut uskoa tähän, Don Manul oli tehnyt tietoisen merkityksellisen valinnan rakastaa ja hoivata
”lampaitaan”.
Eksistentialismi korostaa ihmisen subjektiivisuutta ja sen myötä tulevaa vapautta valita omalle elämälleen merkitys. Tämä vapaus voi tuntua kiehtovalta, mutta eksistentialistisen ajattelun mukaan ihmisellä ei ole pelkästään valinnanvapaus, vaan koska kollektiivista olemassaoloa ei hyväksytä ajatuksena, ihmisen on suorastaan pakko valita oman elämänsä merkitys, halusi sitä tai ei. Seuraavassa luvussa tarkastelen tätä ”valinnan pakkoa”.