Kylmävalssaamo 2 eli RAP5 Peittaushappojen regenerointilaitos
9.6 Merialueen tila
Vallitsevat tuulensuunnat Röyttässä ovat pohjoisesta, etelästä, kaakosta ja lounaasta, joi-den kunkin osuus on noin 15 % (kuva 9/3). Voimakkaita, yli 8 m/s tuulia esiintyy Röyt-tän seudulla rannikolla hieman enemmän kuin Tornion keskustan alueella, kuitenkin vain 1 - 4 % kaikista tuulista(Ilmatieteen laitos, 2004a).
KUVA 9/3
Tuulen suunta- ja nopeusjakauma Tornion rannikolla Röyttän seudulla vuosina 2000 – 2002(Ilmatieteen laitos, 2004a)
jo-kivirtaamien, tuuliolosuhteiden sekä meriveden korkeusvaihtelun mukaan. Pohja laatu Tornion edustalla on savivaltaista.
Perämeren pohjukkaa kuormittavat jokivesien ja Outokummun Tornion tehtaiden jäte-vesien lisäksi Haaparannan ja Tornion kaupungin jätevedenpuhdistamon vedet sekä Kemin edustalle johdettavat Oy Metsä-Botnia Ab:n, Stora Enso Oyj:n ja Kemin kau-pungin jätevedet sekä laskeuma ja maa-alueilta suoraan mereen tuleva hajakuormitus.
Esimerkiksi Outokummun Tornion tehtaiden typpikuormitus oli v. 2002 - 2003 keski-määrin 310 kg/d, Kemin edustalle tuleva pistemäinen typpikuormitus 835 kg/d ja Haa-parannan ja Tornion kaupungin jätevesien typpikuormitus 280 kg/d. Tornion tehtaiden jätevesissä typpi on käytännössä kokonaan nitraattina, ja myös asumajätevesissä valtao-sin levästölle suoran käyttökelpoisessa muodossa. Suomessa käynnissä olevan Rehevä-tutkimuksen mukaan puunjalostusteollisuuden jätevesistä vain pieni osa on levästölle suoraan käyttökelpoisessa muodossa.
Tornion tehtaiden typpikuormituksen osuus Tornionjoen typpivirtaamasta on ollut v.
2002 - 2003 noin 3 - 6 % ja epäorgaanisen typen virtaamasta noin 20 - 40 %. Kiintoai-neen ja fosforin osalta kuormituksen osuus on noin 0,04 - 0,2 %. Kromin osuus on ollut noin 13 %, nikkelin 4 - 29 % ja sinkin 3 - 5 %. Tornion edustalla vaikuttavat myös Ke-mijoen tuomat ainemäärä, mikä pienentää edellä esitettyjä %-osuuksia (PSV-Maa ja Ve-si Oy, 2003 ja 2004a).
Taulukossa 9-2 on esitetty koko Perämereen laskevien kuormituksen suhteen 10 suu-rimman joen kuormitus v. 2000 - 2001 keskimäärin sekä 10 suusuu-rimman teollisuuskuor-mittajan kuormitus v. 2000 kokonaistypen, kromin, nikkelin ja sinkin osalta (Ympäris-töhallinto, 2004a). Ainakin jokien osalta taulukosta puuttuu kuormitustietoja, esimer-kiksi Kemijoen metallien kuormitus, mikä on mainittujen metallien osalta yleensä suu-rempi kuin Tornionjoen kuormitus (esim.PSV-Maa ja Vesi Oy, 2001 ja 2002a).
TAULUKKO 9-2
Perämereen laskevien kuormituksen suhteen 10 suurimman joen ja teollisuus-kuormittajan kokonaistyppi-, kokonaisfosfori-, kromi-, nikkeli- ja sinkkikuormitus 2000-luvun vaihteessa. Suluissa ilmoitettu kuormittajien määrä (Ympäristöhallinto, 2004).
Kokonais-typpi, t/a
Kokonais-fosfori, t/a
Nikkeli kg/a
Kromi kg/a
Sinkki kg/a Joet (v. 2000-01 40 224 (9) 1 986 (9) 43 664 (8) 21 486 (8) 204 900 (8) Teollisuus (v. 2000) 1 400 (10) 87 (10) 3 092 (9) 2 719 (5) 10 121 (9)
Merialueen veden laatuun vaikuttavat myös alueella ajoittain toistuvat väylien ruoppa-ukset. Niiden merkittävin vaikutus on ollut työnaikainen samentuminen ja mm. paikalli-nen kiintoaine-, fosfori- ja metallipitoisuuksien nousu. Vaikutukset ovat olleet ohime-neviä ja merkittävin havaittu vaikutus on ollut suurimmissa hankkeissa kalastukselle veden samentumisesta aiheutuneet haitat (esim. PSV-Maa ja Vesi Oy, 1999a).
Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan Tornion lähiedusta kuuluu luokkaan tyydyttävä ja ulompi alue luokkaan hyvä Suomen ympäristöhallinnon käyttämän luokituksen mukaan (http://www.ymparisto.fi/).
Veden laatu
Outokummun Tornion tehtaiden jätevesien vaikutuksia merialueella tarkkaillaan Suo-men ja Ruotsin ympäristöviranomaisten hyväksymällä tavalla. Näytteenottopaikat ilme-nevät kuvasta 9/4.
KUVA 9/4
Tornion edustan merialueen velvoitetarkkailun havaintopaikat ja jätevesien pur-kupaikat.
Perämeren pohjukalle tyypilliseen tapaan veden laatu Tornion edustalla riippuu merkit-tävästi jokiveden ja murtoveden osuudesta vesimassassa. Talvella jokivedet leviävät pintakerroksessa laajalle alueelle, mikä on havaittavissa mm. pintakerroksen alhaisina sähkönjohtavuuksina, kohonneina fosforipitoisuuksina sekä väri- ja sameusarvoina. Jo-kivesien vaikutus merialueella on yleensä vielä kesäkuussa erittäin selvä vesimassan pintaosissa, mutta vähenee loppukesää kohden, jolloin vesi on pääosin murtovettä.
Hap-pitilanne on ollut talvella yleensä tyydyttävä ja kesällä hyvä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet viime vuosina jokivesivaikutteissa pintakerroksessa tasoa 10 - 20 µg/l ja murtovedessä 5 - 10 µg/l. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet avovesiaikana pääosin tasoa <2 – 5 µg/l. Ajoittaiset kohonneet fosfori- ja kiintoainepitoisuudet keväällä liitty-vät jokien tulvavesien vaikutukseen. Kokonaistyppipitoisuus on ollut tasoa 200 - 400 µg/l (kuva 9/5). Nitraattityppipitoisuudet ovat olleet avovesiaikana pääosin alle 100 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuudet alle 20 µg/l. Pienimmillään ravinnepitoisuudet ovat yleensä kesäaikana, jolloin epäorgaanisten ravinteiden, etenkin fosfaattifosforipitoisuu-det, laskevat alle määritysrajan 2 µg/l.
KUVA 9/5
Kokonais- ja epäorgaaninen typpipitoisuus Tornion edustalla elokuussa 2003.
Vesistön rehevyyttä kuvaa ravinnepitoisuuksien lisäksi kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus. Se on ollut Tornion edustalla pääosin lievästi reheville vesille tyy-pillistä tasoa (3 - 7 µg/l); parina viime vuotena elokuussa korkeimmillaan Tornion teh-taiden purkualueen läheisyydessä (kuva 9/6). Tarkastelualueen itä- ja lounaisosissa pi-toisuus on ilmentänyt ajoittain karuutta. Samansuuntainen kuva rehevyystilanteesta satiin myös kesällä v. 2002 toteutetun perifytontutkimuksen perusteella. Pintalevästön a-klorofyllipitoisuus oli suurin jätevesien purkualueen edustalla pisteellä TOE2 ja pienin Röyttän länsipuolella (TOE9)(PSV-Maa ja Vesi Oy, 2003).
KUVA 9/6
Kasviplanktonin määrää kuvaa a-kloro-fyllipitoisuus Tornion edustalla elokuussa 2003.
Tornion tehtaiden jätevesien vaikutusta indikoivat ajoittain kohonneet kokonaistypen- ja nitraattitypen pitoisuudet jätevesien purkualueen läheisyydessä ja ajoittain myös ulom-pana. Typpikuormitus oli suurimmillaan 1990-luvun loppupuolella, minkä ei ole havait-tu suoraan heijashavait-tuvan merialueen pitoisuuksiin. Koillisen Perämeren vedenlaahavait-tumalli- vedenlaatumalli-tarkastelun perusteella tehtaiden vaikutus merialueen kokonaistyppipitoisuuteen oli vuo-den 1999 kuormitustilanteessa (kok.N 556 kg/d) talvella keskimäärin noin 30 – 50 µg/l tehtaista länsi-luonaaseen suuntautuvalla alueella noin 9 km etäisyydelle jätevesien pur-kupaikalta. Kesällä vaikutus oli hyvistä sekoitumis- ja laimentumisolosuhteista johtuen pienempi, keskimäärin 5 - 15 µg/l ja hetkellisesti 60 µg/l. Kesällä vaikutus suuntautui tehtaista itä-kaakkoon noin 6 km etäisyydelle. Jätevesien välittömällä purkualueella vai-kutus on edellä esitettyä suurempi. (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2000c). Viime vuosina Torni-on tehtaiden typpikuormitus Torni-on ollut n. 40 - 75 % vuoden 1999 tasosta.
Reilun 10 vuoden aikajänteellä pintakerroksen ravinnepitoisuudet ovat talvella olleet laskussa ja kesällä myös fosforipitoisuudet ovat lievästi laskeneet. Kesän typpi- ja a-klorofyllipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa (kuva 9/7) (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2004a).
0 100 200 300 400 500
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003
N µg/l TOE4 / Perämeri1
TOE14 Elokuu
0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003
chl-a µg/l TOE4 /
Perämeri1 TOE14 Avovesikauden keskiarvo
karu
lievästi rehevä rehevä
KUVA 9/7
Pintaveden kokonais- ja nitraattitypen (avoin merkki) pitoisuudet sekä a-klorofyllipitoisuudet Tornion edustalla kahdella havaintopaikalla elokuussa v.
1990 - 2003. Suora viiva kuvaa kehityssuuntaa.
Merialueella on tutkittu kromin, nikkelin ja sinkin sekä syanidin pitoisuuksia pisteillä TOE1, TOE2 ja Perämeri1 (kuva 9/4). Vuodesta 2001 lähtien pitoisuudet on määritetty Geologian tutkimuskeskuksessa ICP-MS-tekniikalla, jolla on päästy aikaisempaa alhai-sempiin pitoisuuksiin. Kromipitoisuudet ovat olleet pääosin etenkin avovesiaikana mää-ritysrajaa pienempiä. Määritysraja on vaihdellut välillä <0,2 - <5 µg/l mm. näytteen suolapitoisuudesta ja muista määritystä häiritsevistä tekijöistä riippuen. Vuonna 2001 2003 kromipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 0,32 - 0,96 µg/l. Suurimmat pitoisuudet ovat olleet pisteellä TOE1 0,92 µg/l, TOE2 1,4 µg/l ja Perämeri1 2,6 - 9,2 µg/l. Tor-nionjoessa kromipitoisuus on ollut keskimäärin 0,6 - 0,9 µg/l, vaihteluväli 0,3 - 1,9 µg/l.
(PSV-Maa ja Vesi Oy 2002a, 2003 ja 2004a).
Nikkelipitoisuudet ovat olleet Tornion edustalla keskimäärin 0,6 - 2,5 µg/l, suurimmil-laan 0,7 - 4,9 µg/l. Tornionjoessa nikkelipitoisuus on ollut keskimäärin 0,4 - 1,4 µg/l, vaihteluväli 0,2 - 9,6 µg/l. Sinkkipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 1,4 - 2,7 µg/l, suu-rimmillaan 1,7 - 15,9 µg/l. Suurimmat sinkkipitoisuudet ovat esiintyneet vajaan 2 km etäisyydellä purkualueelta pisteellä Perämeri1 samoin kuin useimmiten myös suurimmat kromipitoisuudet. Tornionjoessa sinkkipitoisuus on ollut keskimäärin 0,9 - 1,0 µg/l, vaihteluväli 0,5 - 3,1 µg/l. Kokonaisuudessaan metallipitoisuudet ovat olleet varsin al-haisia, mutta yksittäiset kohonneet pitoisuudet viittaavat jätevesien vaikutukseen. Sy-anidipitoisuudet ovat olleet määritysrajaa (10 µg/l) pienempiä. (PSV-Maa ja Vesi Oy 2002a, 2003 ja 2004a).
1990luvulla määritysrajaa suuremmat kokonaiskromipitoisuudet ovat olleet tasoa 5 10 µg/l, suurimmillaan 17 µg/l, sinkkipitoisuus kahta poikkeusta (27 - 50 µg/l) lukuun ottamatta <20 µg/l ja nikkelipitoisuus yleensä <5 µg/l, v. 1999 ajoittain 6 - 9 µg/l, v.
1997 suurimmillaan 22 µg/l(PSV-Maa ja Vesi Oy, 2000c).
Tornion tehtaiden jätevesien mukana merialueelle joutuu myös fluoridia ja molybdee-nia. Kyseisten aineiden esiintymistä ei tarkkailla merialueella velvoitetarkkailuun liitty-en. Vuonna 2000 maaliskuussa kartoitettiin kertaluonteisesti molybdeenin sekä kesä- ja elokuussa 2004 fluoridin esiintymistä Tornion edustan merialueella. Molybdeenimääri-tykset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksessa ICP-MS-tekniikalla. Pitoisuudet vaihteli-vat yhtä poikkeusta (25,3 µg/l) lukuun ottamatta välillä 0,3 - 2,4 µg/l. Suurin pitoisuus todettiin terästehtaan purkuviemärin edustalla pohjan läheisyydessä. Fluoridipitoisuudet olivat määritysrajan tuntumassa tai sitä pienempiä, kesäkuussa <0,10 - 0,13 mg/l ja elo-kuussa <0,10 - 0,16 mg/l. Suurimmat pitoisuudet esiintyivät jätevesien purkualueen lä-heisyydessä (TOE1 ja TOE2) ja kesäkuussa myös uloimmalla tarkkailupisteellä (TOE14) pohjan läheisyydessä.
Sedimentin laatu
Velvoitetarkkailuun liittyen pohjasedimenttinäytteistä on määritetty kuiva-aine, orgaa-ninen aine (kuiva-aineen hehkutushäviö) sekä happoliukoiset nikkeli-, sinkki- ja kromi-pitoisuudet sekä Outokummun toimesta kokonaiskrominpitoisuus. Tehtaiden jätevesiä sedimentissä indikoi valtaosin liukenemattomassa inertissä muodossa oleva kokonais-kromi, jonka pitoisuus laskee selvästi purkualueelta etäännyttäessä ja on selvästi korke-ampi kuin happoliukoisen kromin pitoisuus (kuva 9/8). Lähinnä happoliukoisella kro-milla voi olla biologista merkitystä ja sen pitoisuudet olivat v. 2002 jätevesien purku-alueen edustalla (TOE1 ja 2) pintasedimentissä tasoa 130 - 150 mg/kg ja muilla pisteillä 32 - 85 mg/kg (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2003). Kromipitoisuudet etenkin lähialueella ovat laskeneet 1990-luvun tasosta, jolloin happoliukoisen kromin pitoisuus oli pintasedimen-tissä keskimäärin 310 mg/kg (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2000c). Nikkeli- ja sinkkipitoisuuk-sissa ei ole ollut havaittavissa suoria viitteitä jätevesiin. Sinkkipitoisuus vaihteli pin-tasedimentissä v. 2002 välillä 35 - 140 mg/kg ja nikkelipitoisuus 15 -39 mg/kg. Peräme-ren alueen keskipitoisuus alle 60 metrin syvyydellä on ollut kromille 66 mg/kg, sinkille 199 mg/kg ja nikkelille 32 mg/kg (Leivuori & Niemistö, 1993).
Sedimentin kromipitoisuus
0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000
TOE1 TOE2 Perämeri 1 TOE7 TOE9 TOE14 TOE17
Happoliukoinen Cr Kokonais-Cr mg/kg
6700
KUVA 9/8
Pintasedimentin (0 - 2 cm) kokonais- ja happoliukoisen kromin pitoisuus Tornion edustalla v. 2002.
Tornion väylän suunnitteilla olevaan ruoppaushankkeeseen liittyvissä selvityksissä se-dimentin arseenipitoisuudet olivat pääosin pieniä, vain muutamalla pisteellä samaa tai lähes samaa tasoa kuin Perämeren rannikkoalueella keskimäärin. Elohopean ja sinkin pitoisuudet olivat pienempiä kuin Perämeren rannikkoalueen keskiarvo. Lyijyn pitoi-suus oli kesiarvoa suurempi kahdessa ja kadmiumin viidessä näytteessä. Nikkelin, kupa-rin ja kromin pitoisuudet olivat useammin Perämeren rannikkoalueen keskiarvon suu-rempia.
Ruoppaushankkeiden yhteydessä massojen soveltuvuutta meriläjitykseen arvioidaan ta-pauskohtaisesti ympäristöministeriön 19.5.2004 hyväksymän ohjeen perusteella (Ympä-ristöministeriö, 2004a). Ohjearvot on annettu sedimentin maalajin huomioon ottaville normalisoiduille pitoisuuksille. Tornion edustalla sedimentissä esiintyy kohonneita nik-kelin, kuparin, kromin, arseenin ja tributyylitinan (TBT) pitoisuuksia, minkä takia sedi-menteistä on tehtävä riskinarviointi niiden kelpoisuudesta läjitykseen (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2004c).
Kalasto ja kalastus
Tornion edustalla taloudellisesti selvästi merkittävimmät kalalajit ovat lohi ja vaellus-siika. Muita taloudellisesti merkittäviä lajeja ovat taimen, made, hauki ja ahven. Näiden lisäksi merialueen kalastoon kuuluvat mm. maiva, karisiika, silakka, särki, säyne, salak-ka, seipi, kiiski, kuore ja kolmipiikki.
Kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun liittyvän ahvenkantaseurannan mukaan ahvenet näyttävät kutevan Tornion Röyttän edustalla normaalisti ja kutuvalmius nousee iän myötä tasaisesti(PSV-Maa ja Vesi Oy, 2002a). Selvästi kutuikään ehtineistä koiraista ja naaraista kutee 90 - 100 % (kuva 9/9). Morfologisia silmämääräisesti havaittavia vauri-oita ahvenissa on ollut vain vähän. Myös v. 2000 tehdyissä tutkimuksissa Tornion edus-tan ahventen terveydentila todettiin hyväksi (Pulliainen & Korhonen, 2000).
0 20 40 60 80 100
1+ 2+ 3+ 4+ 5+ 6+ 7+ 8+ >8+
Ikäryhmä
Kutevia %
Koiraat Naaraat
KUVA 9/9
Seuraavana keväänä kutuvalmiiden ahvenien keskimääräinen osuus ikäryhmittäin Tornion edustalla v. 1989 - 2001.
Madekannan seurannan mukaan kutevien mateiden osuus Tornion edustan merialueella on ollut vähäinen. Vuosien 1989 - 2001 yli 1000 mateen aineistossa sukukypsiä mateita on ollut vuosittain muutamia prosentteja (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2001). Mateiden lisään-tymishäiriö ei rajoitu pelkästään Tornion lähialueelle, vaan sitä on todettu laajalla alu-eella Perämeren pohjoisosassa jo ainakin 1980-luvulta lähtien. Perämeren mateen li-sääntymishäiriötä ja lisääntymishäiriöitä koskevaa kirjallisuutta käsittelevässä perussel-vityksessä (Pulliainen et al., 1999) arvioidaan mateen lisääntymishäiriöiden Perämerellä olevan yhteydessä sellutehtaiden tai sellu- ja paperitehtaiden vaikutuksiin. Sukurauhas-ten kehityshäiriöitä aiheuttavia kemiallisia yhdisteitä ei kuiSukurauhas-tenkaan ole voitu toistaiseksi nimetä.
Talvella 2004 tehtyjen siian mädin sumputuskokeiden mukaan mädin säilyvyys Röyttän edustalla oli hyvä. Mätimunista kuoli talven aikana alueesta riippuen 1 - 4 % eikä kuo-levuudessa ollut eroja jätevesien purkualueen ja ulompien alueiden välillä (PSV-Maa ja Vesi Oy, julkaisematon).
Tornion edustan merialueella harjoitetaan kotitarvekalastusta sekä Suomen että Ruotsin puolella. Kalastus Tornion edustan merialueella keskittyy lohen ja vaellussiian ammat-timaiseen rysäpyyntiin. Paikallisista kaloista taloudellisesti merkittäviä ovat ahven, ma-de ja hauki. Viime vuosina lohen pyynti on jyrkästi vähentynyt pyynnin rajoitusten vuoksi. Tornion edustan rannikkoalueet eivät ole merkittäviä maivan ja karisiian kutu-alueita ja niiden pyyntikin on alueella vähäistä. Ammattikalastus Tornion ja Haaparan-nan edustalla on pääasiassa rysäkalastusta ja ammattimaisen verkkokalastuksen merki-tys on selvästi rysäkalastusta vähäisempi. Noin 5 km:n säteellä tehtaasta kalastaa Suo-men ja Ruotsin puolella yhteensä noin 10 ammattikalastajaa rysillä ja verkoilla (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2004c). Suomen puolella Tornion-Kaakamon alueella oli v. 2002 am-mattikalastajarekisterissä 29 kalastajaa, joiden kokonaissaalis oli 47 t. Saaliista oli siikaa 23 %, lohta 21 %, ahventa 19 % sekä haukea ja silakkaa molempia 11 % (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2003).
Kalastusta Tornion edustalla vaikeuttavat lähinnä pyynnin rajoitukset, pyydysten likaan-tuminen ja hylkeet. Etenkin rysien limoitlikaan-tuminen ja runkopolyypin (Cordylophora cas-pia) kasvu lisäävät pyydysten puhdistustyötä. Runkopolyypin voimistuva kasvu loppu-kesällä on Perämerellä normaali ilmiö, eikä sen kasvussa ole tarkkailutulosten mukaan merkittävää eroa esimerkiksi Tornion, Kemin ja Oulun edustojen merialueiden välillä.
Pohjaeläimet
Tornion edustan merialueen makroskooppinen pohjaeläimistö koostuu pääosin valko-katkasta, hernesimpukoista, harvasukamadoista ja surviaissääskitoukista. Myös liejuko-tiloita, vesipunkkeja ja polttiaistoukkia on näytteissä suhteellisen yleisesti. Viime vuosi-na pohjaeläimistön määrä on ollut Tornion edustalla tasoa 700 -1000 yks./m2 ja 1,5 - 2,0 g/m2 (kuva 9/10). Pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä on laskenut 1990-luvun loppu-puolella ja pysynyt tämän jälkeen varsin samanlaisena. 1990-luvun lopulla havaittavat yksilömäärien ja biomassan väheneminen selittyvät suurelta osin näytteenottoalueiden muutoksella v. 1999 alkaen. Näytealueiden keskittyminen lähemmäs ranta-alueita linjan Talja-Kuusiluoto pohjoispuolelle on vähentänyt eniten ulompana merellä tavattavien la-jien kuten valkokatkan esiintymistä näytteissä. 2000-luvulla yksilömäärät ovat laskeneet hieman tai pysyneet ennallaan. Harvasukamatojen yksilömäärät ovat olleet vuodesta 1999 lähtien selvästi aiempaa pienempiä (kuva 9/11). Osasyynä havaittuun määrän vä-henemiseen on pidettävä näytealueissa tapahtunutta muutosta vuodesta 1999 alkaen.
Vastaava yksilömäärän väheneminen vuoden 1998 jälkeen tapahtui myös valkokatkalla, jonka pääesiintymisalueet ovat kauempana rantavyöhykkeestä. Surviaissääskien määrä on sen sijaan viime vuosina jonkin verran kasvanut 1990-luvun lopun tilanteesta. Her-nesimpukoiden osalta tiheysvaihtelu on ollut viimeisen 10 vuoden aikana varsin vähäis-tä ja yksilömäärät ovat pysyneet lähes muuttumattomina(PSV-Maa ja Vesi Oy, 2004a).
Tornion Röyttän edustan pohjaeläimistön taksonikoostumuksessa ei ole tapahtunut mer-kittäviä muutoksia viime vuosina vaan lajisto on pysynyt pääpiirteissään samankaltaise-na. Yksilömäärissä havaittava vaihtelu selittyy suurelta osin luonnollisella vuosittais-vaihtelulla sekä näytealueiden sijoittumisella ja rajallisella lukumäärällä. Meso- ja eu-trofista elinympäristöä suosivien surviaissääskisukujen ja harvasukamatojen esiintymi-nen on jonkin verran yleisempää jätevesivaikutteisilla näytealueilla ulompana sijaitse-vaan alueeseen verrattuna. Vesien rehevöitymisestä hyötyvää kookkaaksi kasvavaa Chi-ronomus plumosus-tyypin surviaissääsken toukkaa on esiintynyt satunnaisesti vain joi-nakin vuosina. Valkokatkaa esiintyy Röyttän edustan merialueella vuosittain pieninä määrinä myös jätevesien välittömällä vaikutusalueella. Pohjaeläimistön kokonaistihey-dessä tai taksonikoostumuksessa ei ole havaittavissa akuutteja jätevesiperäisiä vaikutuk-sia. Luonnonoloissa ravintorajoitteisen pohjaeläimistön tiheyksien väheneminen vii-meisten 10 vuoden aikana viittaa merialueen rehevyyden vähenemiseen (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2004a).
0 500 1000 1500 2000 2500 3000
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003
yks./m2
0 1 2 3 4 5 6
g/m2 Tiheys
Bio mas sa
KUVA 9/10
Pohjaeläimistön kokonaistiheys (yks./m2) ja biomassa (g/m2) Tornion edustalla v.
1987 - 2003. Tulokset v. 1999 - 2003 osin eri alueilta kuin sitä aiemmin.
Pontoporeia af finis
0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000
1987-1989 1990-1992 1993-1995 1996-1998 1999-2001 2002-2003
yks./m2
Oligochaeta col.
0 100 200 300 400 500 600 700
1987-1989 1990-1992 1993-1995 1996-1998 1999-2001 2002-2003
yks./m2
Chironomidae col.
0 50 100 150 200 250 300 350 400
1987-1989 1990-1992 1993-1995 1996-1998 1999-2001 2002-2003
yks./m2
Pisidium spp.
0 20 40 60 80 100 120 140
1987-1989 1990-1992 1993-1995 1996-1998 1999-2001 2002-2003
yks./m2
KUVA 9/11
Keskeisten pohjaeläinryhmien kokonaistiheys (yks./m2) Tornion edustalla v. 1987 -2003. Tulokset v. 1999 - 2003 osin eri alueilta kuin sitä aiemmin.
Kalojen ja kotiloiden metallipitoisuus
Kalojen lihaksen kromi-, nikkeli- ja sinkkipitoisuudet ovat olleet Röyttän edustalla vii-me vuosina pieniä eikä vii-merkittävää eroa ole ollut kuormitetun alueen ja vertailualueen välillä (taulukko 9-3) (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2003). Määritetyille metalleille ei ole ase-tettu ohjearvoja kalojen ravinnoksi käytön suhteen. Ottaen huomioon metallipitoisuuk-sien pienuuden ja vertailualueen saman pitoisuustason voidaan todeta, että metallipitoi-suudet eivät heikennä kalojen käyttökelpoisuutta.
TAULUKKO 9-3
Ahvenen ja mateen lihaksen metallipitoisuus (mg/kg tuorepainoa) Tornion edustal-la ja vertailualueeledustal-la Simossa v. 1991 - 2002.
Metalli Vuosi Ahven Made
Tornio Simo Tornio Simo
Ni 1991-92 0,09 0,08 <0,03 <0,04
1994 0,07 0,15 0,13 0,17
1997 0,04 0,03 <0,06 0,06
2000 0,04 <0,02 0,06 <0,02
2002 0,04 0,03 0,03 0,03
Cr 1991-92 0,14 0,09 <0,03 <0,10
1994 0,19 0,20 0,29 0,18
1997 0,03 0,02 0,11 0,07
2000 0,03 0,02 0,04 0,02
2002 <0,02 <0,02 <0,02 <0,02
Zn 1991-92 .. .. 18 <0,2
1994 .. .. 7 5
1997 .. .. 5 5
2000 .. .. 4,1 4,8
2002 3,5 3,9 3,7 4,4
Kotiloiden kromi- ja nikkelipitoisuudet ovat olleet Röyttän edustalla korkeampia kuin vertailualueella (taulukko 9-4). Tähän voivat vaikuttaa sekä luontaisesti alueen maa- ja kallioperästä vesitöihin liukenevat metallit että jätevesiperäinen metallikuormitus. Koti-loiden sinkkipitoisuus on ollut vertailualueella keskimäärin samaa tasoa kuin Röyttässä (PSV-Maa ja Vesi Oy, 2002a).
TAULUKKO 9-4
Kotiloiden metallipitoisuus (mg/kg tuorepainoa) Tornion edustalla ja vertailualu-eella Simoniemessä v. 1989 - 2001.
Metalli Vuosi Tornio Simoniemi
Kuusi-luoto
Räyhä Koivuluodonletto (vrt-alue)
Ni 1989 0,87 .. .. ..
1992 .. 2,08 .. 1,4
1995 .. 1,00 .. 0,85
1998 .. 1,8 1,8 0,50
1999 .. 0,86 1,2 ..
2001 .. 0,96 1,2 0,59
Cr 1989 0,82 .. .. ..
1992 .. 3,1 .. 0,56
1995 .. 0,82 .. 0,48
1998 .. 3,4 1,5 0,54
1999 .. 1,3 1,4 ..
2001 .. 0,89 0,74 0,17
Zn 1989 21 .. .. ..
1992 .. 15 .. 14
1995 .. 10 .. 10
1998 .. 17 34 6,2
1999 .. 12 14 ..
2001 .. 15 16 28