Kasvillisuus, eläimistö ja suojelukohteet

TAULUKKO 9-4

Kotiloiden metallipitoisuus (mg/kg tuorepainoa) Tornion edustalla ja vertailualu-eella Simoniemessä v. 1989 - 2001.

Metalli Vuosi Tornio Simoniemi

Kuusi-luoto

Räyhä Koivuluodonletto (vrt-alue)

Ni 1989 0,87 .. .. ..

1992 .. 2,08 .. 1,4

1995 .. 1,00 .. 0,85

1998 .. 1,8 1,8 0,50

1999 .. 0,86 1,2 ..

2001 .. 0,96 1,2 0,59

Cr 1989 0,82 .. .. ..

1992 .. 3,1 .. 0,56

1995 .. 0,82 .. 0,48

1998 .. 3,4 1,5 0,54

1999 .. 1,3 1,4 ..

2001 .. 0,89 0,74 0,17

Zn 1989 21 .. .. ..

1992 .. 15 .. 14

1995 .. 10 .. 10

1998 .. 17 34 6,2

1999 .. 12 14 ..

2001 .. 15 16 28

YVA-selvitystä varten tehtiin syyskuun 2004 alussa kasvillisuusselvitys hankkeiden ja niiden vaihtoehtojen sijaintipaikoille. Selvityksestä ei ole laadittu erillistä raporttia, vaan alueiden kasvillisuus on kuvattu seuraavissa kappaleissa. Imuruoppauslietteen laskeu-tusaltaan SA2 alueelta laadittu kasvillisuuskuviointi on esitetty liitteenä XI. Sijoituspai-koilta on esitetty valokuvia liitteessä X.

Imuruoppauslietteen laskeutusallas SA1

Imuruoppauslietteen laskeutusaltaan SA1 sijoituspaikan länsiosassa sijaitsee pieni Etu-krunnin saari. EtuEtu-krunnin kaakkoispuolella oleva Lankilankrunni on vielä pieni kivikko.

Etukrunnin keskiosat ovat tiheäpuustoista, harmaalepän ja pihlajan hallitsemaa meren-rantalehtoa. Myös pensasto on tuuheaa ja rehevää kenttäkerrosta muodostavat monet rantametsien korkeat ruohot ja heinät. Saari on hyvin kivikkoinen.

Etukrunnin rantoja kiertää kapea pajukkovyö. Rannat ovat hyvin karut ja kivikkoiset.

Kivikon lomassa on paikoin heinien vallitsemaa rantaniittyä. Saaren pohjoisrannassa esiintyy vähäisesti Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvaa pohjanlahdenlauhaa Deschampsia bottnica.

Suunnitellun laskeutusaltaan länsireuna kulkee Röyttän niemen itärantaa Räyhän nok-kaan saakka. Kapean niemekkeen ja Röyttän itärannan kasvillisuus koostuu karusta ran-tavyöhykkeestä, joka nousee nopeasti lehtipuustoiseksi pensaikoksi ja rantametsäksi.

Rannan tuntumassa on niittymäistä kasvillisuutta. Rantavyöhyke on kauttaaltaan kivik-koinen. Rantaa reunustaa monin paikoin kapeahko heinäniitty, jolla esiintyy muutamia rantaruohoja. Ruohosto lisääntyy pajujen muodostamalla pensaikkovyöhykkeellä sekä harmaalepän ja hieskoivun hallitsemassa rantametsässä. Röyttän ja Räyhän yhdistävä alue on rakennettua rantaa.

Imuruoppauslietteen laskeutusallas SA2

Tehdasalueen itäpuolelle Koivuluodonjuovaan suunnitellun imuruoppauslietteen laskeu-tusaltaan SA2 sijoituspaikalla on vanha Tornionjoen sivu-uoma. Juova ei ole enää yh-teydessä jokiveteen; vedenpinnan korkeus määräytyy meriveden korkeustason ja tuulten mukaan. Juova on hiljalleen maatumassa. Alueelta laadittu kasvillisuuskartta on esitetty liitteenä XI.

Koivuluodonjuova on kasvillisuudeltaan luonnontilainen. Juovan rantoja ympäröivät kapeat luikkavyöhykkeet, joka vaihettuvat laajoiksi rantaniityiksi. Rantaniityt ovat tyy-piltään suursaraniittyjä, saraikkoa hallitsee vesisara. Pajupensaikkoa esiintyy pienialai-sesti. Korkeammilla ja kuivemmilla kohdilla rantaniitty on heinäistä ja muodostuu lä-hinnä korpikastikasta. Saraikon ja heinikon lomassa kasvaa monia merenrantaniityille tyypillisiä ruohoja.

Koivuluodonjuovassa esiintyy suhteellisen runsaasti vesikasveja. Uposlehtisistä esiintyy mm. ahvenvitaa, muita vitoja, ärviää ja vesitähteä. Kelluslehtisistä rusaimpia ovat pal-pakot, myös kelluskeiholehteä esiintyy. Ilmaversoisista esiintyvät alueelle yleisimmät vesirajan lajit.

Koivuluodon ja tehdasalueen puolella rantaniitty muuttuu noustessaan kapeaksi kiilto-pajun muodostamaksi pensaikkovyöhykkeeksi. Pensaikko vaihettuu edelleen harmaale-pän hallitsemaksi merenrantalehdoksi ja Koivuluodossa vielä siitä koivumetsäksi ja lo-pulta sekametsän kautta kuusipuustoiseksi kangasmaaksi. Kenttäkerroksen kasvillisuu-dessa rantametsille tyypilliset ruohot ja heinät väistyvät lopulta metsävarpujen tieltä.

Koivuluodonjuova on merkittävä linnustoalue. Kasvillisuusselvityksen maastokäynnillä alueella oleili kymmeniä sorsalintuja.

Metallipölyn kierrätyslaitos

Metallipölyn kierrätyslaitoksen sijoituspaikan läheisyydessä on ollut aiemmin asutusta ja sijoituspaikan aluetta on todennäköisesti laidunnettu. Laidunmetsässä puustoa muo-dostavat n. 12 m korkeat hieskoivut ja kookkaat pihlajat. Sekapuuna on muutamia kuu-sia. Ruohojen ja heinien muodostama kenttäkerros on monilajinen ja rehevä. Alueella on paikoin täytemaakasoja ja rikkaruohokenttää sekä korkeaa kulttuurivaikutteista ruo-hostoa.

Alueen länsilaidan tuntumassa kulkee sähkölinja. Sen länsipuolella on rantakasvillisuut-ta. Kapea harmaalepän ja kookkaiden halavien hallitsema merenrantalehto muuttuu pa-jupensaikkovyön kautta Sahanlahden rannassa olevaan n. 10 m leveään suursaraiseen rantaniittyyn.

Lämpövoimala LK3

Lämpövoimalan LK3 sijoituspaikka sijaitsee tehdasalueella. Alueella ei ole merkittävää luonnonkasvillisuutta.

Lämpövoimala LK4

Lämpövoimalan LK4 todennäköisimmän sijoituspaikan pohjoisosassa on kuusi-hieskoivusekametsää, joka on tyypiltään tuoretta kangasta. Puusto on kookasta, kor-keudeltaan n. 15 m. Alueelle on tehty ojituksia. Ojitusalue todennäköisimmän sijoitus-paikan lounaisosassa on hyvin tiheää hieskoivun, harmaalepän ja pajujen muodostamaa pensaikkoa. Todennäköisimmän sijoituspaikan eteläpuolella on avointa täytemaakent-tää.

Tien pohjoispuolella metsä muuttuu enemmän kuusivaltaiseksi ja kuivemmaksi mustik-katyypin metsäksi. Sahanlahden eteläpuolinen alue on entistä lautatarhaa eikä ole luon-nontilaista.

Pasutto

Pasuton sijoituspaikka sijaitsee tehdasalueella. Alueesta suurin osa on asfalttia ja täyte-maakenttää. Alueen eteläosassa on pieni havupuuvaltainen metsikkö.

9.7.2 Eläimistö

Tornion tärkeimmät lintujen pesimäalueet sijaitsevat merensaaristossa, Tornionjoen suistossa sekä Karunginjärven saaristossa ja rehevillä järvillä. Tornionjoen suistossa on

laajoja avoimehkoja ranta-alueita ja kosteikkoja, matalia merenlahtia, tulvaniittyjä sekä maatuvia jokiuomia, jotka ovat hyviä vesilinnuston pesimäalueita. Tehdasalueen lähi-alueilla tärkeitä lintualueita ovat Uksei-Pajukari-Kuussaarenluoto, Koivuluoto-Alkunkarinlahti, Selleenlahti, Puuluodonjuova sekä Niemenjuova. Tornionjoki on tun-nettu muuttolintujen kulkureitti ja ruokailupaikka (Rauhala, 1992; 1994).

Tehdasalueen itäpuolella sijaitsevan Koivuluodon ja Alkunkarin alueella esiintyy jänik-siä, hirviä ja metsäkauriita. Tutkimusalue ei kuulu poronhoitoalueeseen.

9.7.3 Suojelukohteet

Tehdasalueen läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000 –alueet sekä luonnonsuojelullisesti huomioitavat kohteet on esitetty kartalla liitteessä VIII.

Tornion alueella on 14 Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa kohdetta. Natura-alueiden suojeluperusteet on esitetty liitteen IX taulukossa. Tehdasaluetta lähimpänä, runsas ki-lometri alueesta itään sijaitsee Natura-alue Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahti (FI1301911). Lähes sama rajaus on suojeltu lintuvesiensuojeluohjelmassa valtakunnalli-sesti tärkeänä kohteena Liakanjoen Suisto. Tornionjoen suisto kuuluu lisäksi Suomen kansallisesti tärkeisiin (FINIBA) ja kansainvälisesti tärkeisiin (IBA) lintualueisiin. Tor-nionjoen suiston IBA- ja FINIBA-alueiden rajaukseeen kuuluu Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahden Natura-alueen lisäksi tehdasalueen ja Koivuluodon välinen maatuva jokiuoma rantoineen. FINIBA ja IBA eivät ole virallisia suojeluohjelmia (Leivo et al., 2002).

Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Natura-alue (FI1301912) päättyy noin 5 km tehdasalueen pohjoispuolella. Tornionjoen-Muonionjoen vesistö ja sen edustan merialue on vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietinnössä luokiteltu erityissuojelua vaativaksi vesistöksi (Ympäristöministeriö, 1992a).

Perämeren kansallispuiston läheisin saari Vähä-Huituri sijaitsee lähimmillään yli 6 km tehdasalueelta etelään. Kansallispuisto kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon (kohde FI1300301). Perämeren saarien Natura-alueen (FI1300302) läheisin saari Jakopankki si-jaitsee lähes 9 km tehdasalueelta itään.

Ruotsin puolella läheisimmät Natura 2000 -verkostoon kuuluvat kohteet ovat noin 3 ki-lometriä tehdasalueen luoteispuolella sijaitseva Kraaseli (SE0820710) sekä noin 3,5 km luoteeseen sijaitseva Kraaseli-Selkäkari (SE0820703). Noin 4 km tehdasalueen lounais-puolella sijaitsee Torne-Furön alue (SE0820310), johon kuuluu kaksi saarta Torne-Furö sekä Vasikka. Alue on suojeltu luonnonsuojelualueena. Lisäksi Haaparannan keskustan eteläpuolella on kaksi Natura-aluetta (Riekkola SE0820712, Riekkola-Välivaara SE0820321), joille on tehtailta matkaa yli 4,5 kilometriä. Natura 2000 –alueverkostoon kuuluu myös Tornionjoki (Torne och Kalix älvsystem, SE0820430). Natura-alue päät-tyy samalla kohtaa kuin Suomen puolella eli noin 5 km tehdasalueen pohjoispuolella (Naturvårdsverket, 2004).

Oulun yliopiston Kasvimuseon tietojen (22.9.2003) mukaan tehdasalueen lähiympäris-tössä sijaitsee kahden valtakunnallisesti uhanalaisen putkilokasvilajin esiintymiä. Uhan-alaisten sammalten tai kääpien esiintymistä tietoja ei löytynyt.

Tehdasalueen pohjoispuolelta rautatien varrelta sekä Röyttän satama-alueelta rautatien tuntumasta on havaittu vuosina 1991 - 1992 valtakunnallisesti äärimmäisen uhanalai-seksi (CR l. Critically Endangered) luokitellun perämerenmarunanArtemisia campestris subsp.bottnica esiintymiä. Tehdasalueen eteläpuolella Röyttän Sysimössä, venesataman läheisyydessä sijaitsevalla pienellä merenrantaniityllä on havaittu v. 1992 valtakunnalli-sesti erittäin uhanalaisen (EN l. Endangered) ruijanesikon Primula nutans var. jokelae esiintymä (Rassi et al., 2001). Havaintojen sijoittuminen on esitetty kuvassa 9/12. Esiin-tymien nykytila ei ole tiedossa.

KUVA 9/12

Perämerenmarunan ja ruijanesikon esiintymäpaikat

Sekä perämerenmaruna että ruijanesikko ovat rauhoitettuja lajeja. Lajin rauhoitus (luon-nonsuojelulaki 42 §) kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Lajit on myös luokiteltu Suomen kansainvälisiksi vastuulajeiksi, eli lajeiksi, joiden säilyttämi-sestä maallamme on merkittävä kansainvälinen vastuu. Sekä ruijanesikko että peräme-renmaruna on lisäksi mainittu luontodirektiivin liitteissä II ja IV eli ne ovat EU:n tär-keinä pitämiä lajeja. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelu-toimien alueita l. Natura 2000 –alueita ja liitteen IV-lajit edellyttävät tiukkaa suojelua.

Perämerenmaruna on Perämeren rannoille kotoperäinen laji. Sen esiintymät keskittyvät Suomessa Kemin ja Tornion seuduille. Alkuperäisillä kasvupaikoillaan merenrannan hietikoilla, somerikoilla ja rantaniityillä kasvia esiintyy vain muutamassa paikassa. Laji on kuitenkin löytänyt uusia kasvupaikkoja ratapenkoilta, hiekkakuopista ja valtateiden varsilta. Perämerenmarunan kannan laajuuden arviointia vaikeuttaa huomattavasti lajin risteytyminen lähilajien kanssa (Uotila, 1997; Hämet-Ahti et al,. 1998; Ilmonen et al., 2001, Rautiainen et al., 2002). Röyttän esiintymää ei ole geneettisesti varmistettu.

Ruijanesikkoa esiintyy Perämeren pohjukassa Ruotsin rajalta lähelle Kokkolaa. Laji esiintyy hiesuisilla, matalakasvuisilla merenrantaniityillä, jotka ovat ajoittain veden peittämiä. Kasvupaikat muuttuvat maankohoamisen mukana. Laji on kärsinyt ranta-laidunnuksen loppumisesta ja rantojen ruovikoitumisesta. Lajin Euroopan kannasta 15-20 % on Suomessa (Ulvinen, 1997; Hämet-Ahti et al., 1998; Ilmonen et al., 15-2001).

Röyttän tehdasalueella sijaitsevalle Sahanlahdelle v. 2001 tehdyssä kasvillisuusselvityk-sessä ei löydetty uhanalaisia putkilokasvilajeja tai suojeltavia luontotyyppejä (Partanen et al., 2001).