Aineistossa riittävän hyvää naiseutta tunnutaan rakentavan pitkälti perinteisen naisen mallitarinalla, jota määrittää ideaali naiseus eli äitiys. Vapaaehtoisesti lapsettomille naisille perinteisen naisen mallitarina ja sen kautta määrittyvä hyvä naiseus näyttäytyvät kuitenkin varsin ahtaina. Osa aineiston naisista tuottaakin kertomuksissaan modernin naisen mallitarinaa, joka muodostuu vaihtoehdoksi perinteisen naisen mallitarinalle ja siten vaihtoehtoiseksi hyvän naiseuden toteutumisen ehdoksi.
Perinteisen naisen mallitarinan korostaessa äitiyttä ja perhe-elämää, korostaa modernin naisen mallitarina työelämän, parisuhteen ja itsenäisyyden merkitystä.
Näyte 3. Opintoihin ja työelämään panostaminen muodostaa oikeuttavan selonteon lapsettomuudelle Tiina: Mä opiskelen nyt tällä hetkellä niinku kuudetta tutkintoa, että kyllähän mä oon sit taas, tavallaan saavuttanu elämäs tehny paljon semmosta mitä, sit ehkä ei oo sellasil ollu mahollisuutta tai pystyny, joilla on ollu niitä lapsia. Että, et mä oon opiskellu niinku töitten ohessa, ja sit taas tietysti mul on myös se että, mä oon laittanu niinku tosi paljon niinku paukkuja työntekoon et työ ollu kyl mulle jossain vaiheessa niinku semmone, sisältöä tuova asia niinku elämään et ku ei oo ollu sitä perhettä eikä lapsia, ni sitte, sit mä oon kyl, mä oon tehny kyl töitä niinku tosi paljon ja tosi niinku intohimosesti.
Tiina tulkitsee itseään työkeskeiseksi naiseksi ja vastakohtaiseksi perhekeskeiselle naiselle. Hän kertoo, miten on opintojensa ja uransa kautta pystynyt määrittelemään itsensä riittävän hyväksi yhteiskunnan jäseneksi, vaikka on lapseton. Lapsettomuuden valinneiden haastatteluissa ei ole korostuneesti kertomuksia ja kuvailua omasta hoivavietistä ja sen toteuttamisen tavoista, vaan kertomuksissa korostuvatkin ennemmin opinnot, työelämä sekä parisuhde tai sen puute. Työelämän korostamisen kautta haastatellut perustelevat omaa yhteiskuntakelpoisuuttaan. He vastaavat
yhteiskunnan tuottavuuden vaateeseen äitinä tai hoivaajana toimimisen sijasta korostamalla opiskelijan ja työntekijän roolejaan. Lapsettomuuden valinneet kuvautuvat itsenäisinä, pärjäävinä ja rohkeina norminrikkojina, mikä ilmentää modernin naisen mallitarinaa. Modernin naisen mallitarina muodostuu lapsettoman ei-äidin mahdollisuudeksi näyttäytyä hyvänä, sosiaalisesti suotavana ja eheänä naisena.
Työelämän korostamisen kautta haastateltavat perustelevat paitsi yhteiskuntakelpoisuuttaan, myös suoraan omaa lapsettomuuttaan. Modernin työelämään keskittyvän naisen mallitarinan vaade on saatettu kokea niin suureksi, ettei tilaa lastenhankinnalle ole koettu jäävän. Luterilaisessa työkulttuurissamme työelämään panostaminen saatetaan kokea myös ainoana moraalisesti kestävänä selontekona lapsettomuudelle. Epävarma työura näyttäytyy kausaalisena selontekona lastenhankinnan lykkäytymiselle. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdottomaksi kokeminen muodostuu syyttäväksi selonteoksi lapsettoman myöntäessä, ettei kokenut pystyvänsä selviytymään ruuhkavuosista. Osa haastateltavista myös perustelee omaa paremmuuttaan työntekijöinä juuri lapsettomuudellaan, eli sillä, että perhe-elämä ei häiritse työntekoa.
Lapsettomuuden valinneiden kerronnan mukaillessa selkeästi modernin naisen mallitarinaa, ei lapsettomiksi päätyneiden kerronta ole yhtä suoraviivaisessa suhteessa mallitarinoihin.
Korostaessaan feminiinisiksi määriteltyjä piirteitään kuten hoivaavuutta ja huolenpitoa, mukailee lapsettomiksi päätyneiden kerronta perinteisen naisen mallitarinaa, mutta korostaessaan itsenäisyyttään ja työorientoituneisuuttaan, mukailee heidänkin kerrontansa modernin naisen mallitarinaa. Lapsettomiksi päätyneet vastaavat tuottavuuden vaateeseen osin hoivakertomusten, osin työelämän korostamisen kautta. Lapsettomiksi päätyneille lapsettomuus ei ole ollut selkeä ja tietoinen päätös, eikä lastensaamista ja äitiyttä ole koettu erityisen vastenmielisiksi. Kun perinteistä naiseutta ei ole koettu luotaantyöntäväksi, ei heillä välttämättä siksi ole ollut välttämätöntä tarvetta haastaa perinteisen naisen mallitarinaa ja asemoitua ehdottomasti moderneiksi naisiksi. Lapsettomiksi päätyneet pyrkivät ikään kuin hyvittämään lapsettomuuttaan korostuneella kerronnalla oman hoivavietin toteuttamisesta.
Näyte 4. Hoivaviettiä tyydytetään työntekijän ja vapaaehtoistyöntekijän roolien kautta
Laura: Et tullu semmonen olo että jotenki lapsia, ja nuoria voi elämässä olla muutenki ja mullahan on tietysti aina ollu tää hoivavietti et mä oon sitte siinä työssäni päässy hoivaamaan ihmisiä. Et kyllä mä nyt tiedän et se on ihan täysin eri asia ku se, että olla äiti ja, hoivata sitä omaa, lasta ja näin. Mut mä oon ehkä jo jotenki hyväksyny sen että,
se ei vaan tapahtunu mun kohdalla. […] Se vaan, aika vaan meni. […] Ilman että mä ees huomasin ja, … sitten vaan tapahtu niin että nyt mä oon hyväksyny sen että mulla ei oo omia lapsia, mut oon miettiny kyllä vähän jotain sijaisvaihtoehtoja et ehkä semmosta tuki, tukihenkilön roolia, kenties. Ei sijaisvanhemman, vaan tukihenkilö.
Esimerkiks yksinhuoltajaäidille, […] Joka tarvii vähän breikkiä. […] silleen että, olisin tukena, jollekkin nuorelle, me ollaan mun miehen kanssa tätä mietitty. Et jossain vaiheessa ei just nyt mut ehkä, kun tässä vähän asiat tasottuu ja ollaan asuttu vähän pidempään yhdessä ja näin niin, kummakkin tykättäis siitä koska me tykätään nuorista kuitenkin että, ja oon ymmärtäny että ois aika paljon tarvetta tämmöselle tukihenkilölle.
[…] Et, mä oon jotenki nyt aatellu elämän aika silleen filosofisesti että elämää voi elää niin monenlaista. Et ei kaikkien tarvi, niinku mennä siihen samaan muottiin ku en mä oo koskaan siihen mahtunu, niin ei se nyt tässäkään muodossa, oo sitten menny, et mul on, mun tarkotus nyt vaan sitte on, hoitaa ihmisiä niinkun, erilailla (naurahtaa) ja isommalla massalla et mul ei vaan sitä omaa perhettä oo.
Näyte 5. Hoivaviettiä tyydytetään isotädin, työntekijän ja kummitädin roolien kautta
Kirsi: He on hyvin eri ikäsiä että tota, tän toisen siskon lapset jotka nyt on jo molemmat aikuisia, ja toisella on jo kaks lasta (naurahtaa), et niinku heitä, ja niinku tän toisen, mun siskon tytöntytön mä oon ollu tämmönen tukivanhempi vähän aikaa ku hän sai, hänet niinku tosi nuorena, ni sillon hän oli mulla paljon, viikonloppuja […] Mä oon ihan hoitanu häntä. Et nyt he muutti Toiseen Kaupunkiin on niinku enemmän etäisyyttä. Mut et kylhän siinäki niinku pääsee sitte, sitä, hoivaviettiään (naurahtaa) ja sitä, tavallaan sitä semmosta vanhemman roolia niinku ottamaan. Ja sama töissä, kun on, nuorten kanssa, ni, rakastan sitä kyllä ja mä koen että, et en mä siinä nyt oo yhtään huonompi ku, kukaan muukaan vaikkei oo sitä niinku, omakohtasta kokemusta ni he on kuitenki, sillee yksilöitä ja, kiinnostavia, mielenkiintosia nuoria, ihania ihmisiä, lahjakkaita, upeita, ja välillä vaikeita, mut että, jotenki siinäki roolissa pääsee sitte, niinku elämään sitä vanhemmuutta, ikään kuin. Et niitä mahollisuuksii, ja sit mul on kuus kummilasta, ni tota, ja aina koen olevani huono kummi (naurahtaa), kummi mutta
EH: Nii että sun elämässä on itse asiassa paljon lapsia ja nuoria.
Kirsi: On. Joo, on. Ja se tuntuu hyvältä. Se tuntuu oikeestaan yksinomaa hyvältä ei sillai katkeralta että miks nää ei oo mun. […] Ja ihan kiva ku ne saa aina palauttaa sitte vanhemmilleen (nauraa) […] Ja tulla, lähtee ite tanssimaan, tai tekeen jotain muuta, EH: Siin saa ehkä ne parhaat palat.
Kirsi: Siinä saa parhaat palat, ihan ehdottomasti.
Näyte 6. Hoivavietin tyydyttäminen läheissuhteissa korvaa omaa lapsettomuutta
Outi: Varmaan se on ollu semmosta niinku, hiljasta kypsymistä. … Ja sit myöski sitä et on löytäny ne semmoset omat kanavat, ja, et varmaan se ois ollu kyllä, ollu ihan erilainen asia jos ei ois näitä läheisiä, lapsia, ja perheitä joiden elämässä on todella, läheisesti mukana ollu. Niin tota, just niinku kaks ystävää, erityisesti ja sitte nää sisko ja veli. Ja sit myöskin, tämä, miehen siskon perhe. Siin on nyt viis niinku semmosta perhettä joiden kans on niinkun, ihan tiiviisti ollu että, missä niinku tapellaan mun läsnä ollessa ja, siis tavallaan että, ei oo mitään semmosia niinku, mitään semmosia, että mun suhteen oltas vieraskoreita. Että tota, et se on ollu iso lahja että tietysti nää on.
Näytteissä 4 ja 5 Laura ja Kirsi positioituvat kerronnassaan ahkeriksi hoivaajiksi. Todistelemalla omaa feminiinisyyttä, hoivaavuutta ja äidillisyyttä, pyrkivätkin lapsettomuuteen ajautuneet sopimaan perinteisen naisen mallitarinaan edes osittain, vaikka eivät biologisia äitejä olekaan.
Hoivakertomuksissa korostuvat haastateltavien ottamat positiot tyttärinä, sisarina, täteinä, kummitäteinä ja lemmikinomistajina sekä työntekijöinä. Näytteessä 6 Outi puolestaan kertoo hoivan toteuttamisen korvanneen omaa lapsettomuutta. Hoivaajan rooli näyttäytyy siten merkittävänä tekijänä oman vastentahtoisen lapsettomuuden hyväksymisessä. Hoivaajan positiot kuvautuvat äitiyttä korvaaviksi ja omaa vajavaista naiseutta paikkaaviksi rooleiksi.
Edellä mainittujen mallitarinoiden lisäksi kertomuksissa rakennetaan myös tuottavan yksilön ja itsenäisen ihmisen mallitarinoita, jotka eivät suoraan kytkeydy naiseuden ja äitiyden tematiikkaan.
Näyte 7. Tuottavan yksilön mallitarinan rakentaminen
Tiina: Et mä haluun täyttää tietyl tavalla jotenki sitä että, et mä oon niinku hyvä, ja pystyn niinku tekemään asioita hyvin. Ehkä tietyl tavalla, sitä semmost et ku ei oo ollu sit sitä perhettä, mitä ikään kuin osottaa sillä et mä oon samanlainen yhteiskunnan jäsen ku niinku kaikki, suurin osa, ni tavallaan työn kautta on sit osottanu sitä semmost pätevyyttä ja, semmosta että mä oon niinku, hyvä ihminen. […] Et ehkä se et jos ajatellaan et ois lapsia että, kasvattaa niinku hyvinkäyttäytyvät lapset ni, sehän on semmost tietynlaist niinku, arvostusta et mä oon hakenu sen työn kautta sit itelleni sitä arvostusta.
EH: Ja oot saanu.
Tiina: No oon mä saanu sitä joo. Kyl mä oon saanu. […] Ja, ja tota, kyl mä niinku silleen, niinku just se uus työ että, kyl mä tietyst niinku tavallaan et pääsis taas niinku elämäs eteenpäin johonki uuteen, työtehtävään ni kylhän se tietyl taval sit on sitä sellasta että, ehkä sit sitä et ku ei oo sitä perhettä ja lapsia, ni jollain haluaa taas sit osottaa, sit omaa pätevyyttä ja tietyl taval myös se et mä opiskelen nyt niinku, yliopistos et mä oon meiän perheen niinku ensimmäinen joka tämmösen niinku, akateemisen loppututkinnon ois sit suorittanu kyl se on tietyl taval jotain sellast näyttämisen haluaki että, nii, että, mul ei oo lapsii eikä perhettä mut onki tämmönen loppututkinto tässä (naurahtaa) […] et sillä osottaa niinku sit sitä semmosta, tiettyy paikkaansa täs yhteiskunnassa, ehkä.
Näyte 8. Itsenäisen ihmisen mallitarinan rakentaminen
Outi: Kärsin siitä että, kärsin hirveesti niistä ulkoisista odotuksista. Et minkälaista elämä pitäs olla kunnes jossain vaiheessa, kunnes jossain vaiheessa mä niinkun, totesin et en mä ois ittekkään ollu valmis siihen. Enkä edes halukas siihen. Semmoseen än äs tavalliseen elämään että, mä en ollu vaan niinku nähny sitä. Mä pidin sitä jotenkin niinkun, muiden oletuksena mutta, … mut et jos ei täs olis ollu kaikkee sitä hämmentävää ja masennusta ja kaikkee ni, mä oisin ehkä aikasemmin tajunnut että minäkään en ole halunnut toimia muiden odotusten mukaan. Et mä oon halunnu luoda niinku oman, elämäni.
Tiina asemoi itseään kohti tuottavan yksilön mallitarinaa vastaamalla tuottavuuden vaateeseen opiskelun ja työnteon kautta. Tuottavuuden vaade on läsnä niin perinteisen kuin moderninkin naisen mallitarinoissa: oma yhteiskuntakelpoisuus on lunastettava joko lastenhankinnan, äitiyden ja hoivan tai opiskelun ja työnteon kautta. Outi puolestaan rakentaa itsestään itsenäisen ihmisen kuvaa korostamalla, että normatiivisesta elämän käsikirjoituksesta poikenneena hän on voinut luoda omannäköisen elämän. Itsenäisen ihmisen mallitarinassa korostetaan uskallusta poiketa normatiivisesta elämästä ja kykyä aktiivisesti rakentaa omannäköinen elämä. Haastateltavat tuottavatkin puheessaan eräänlaista kärjistettyä vastakkainasettelua, jonka mukaan lapselliset naiset ovat päätyneet hankkimaan lapsia normin vuoksi ja ovat menettäneet itsensä äitiydelle, kun taas lapsettomat naiset ovat rohkeasti kyseenalaistaneet normin ja ovat tiukasti oman elämänsä ohjaksissa.
Haastateltavat korostavat, että muukin kuin norminmukainen elämä voi olla hyvää elämää.