Näyte 13. Lapsellisen identiteettikategoria on normatiivinen valinta
Veera: Sillon mä muistan et on ollu sellanen toinen hetki, ettet jotenki, on ollu sellanen olo et pitäskö meiän ryhtyy nyt olemaan niinku normaalit ihmiset on, ja jotenki hankkii niit lapsia ja sillon sitte se oli minä joka oisin jotenki ollu sit mieltä et joo, ja hän oli sitä mieltä et ei, ja tääki oli siis sellanen niinku, ehkä parin viikon aikana tapahtunu semmonen hetkellinen, jotenki niinku ajatus siitä mä kävin sillon sellast niinku lyhytterapiaa ja must tuntuu et silloli jotain tekemistä sen asian kanssa et must tuntu et mä halusin tulla yhteiskuntakelposeksi ihmiseksi tai jotain sellasta.
Veera rakentaa kerronnassaan sisäänrakennettua normatiivista ajatusta, jonka mukaan normaaliin aikuisten parisuhteeseen kuuluu toive lapsista. Hän tulkitsee hetkellisen lapsitoiveen olleen merkki pyrkimyksestä ryhtyä yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi. Aineiston naiset tuovatkin aktiivisesti esille kokevansa äitiyden moraalisesti hyväksytymmäksi valinnaksi verrattuna lapsettomuuteen.
Lapsellisen ja äidin kategoriat näyttäytyvät siis moraalisesti hyväksytympinä kuin lapsettoman ja ei-äidin kategoriat, vaikka näennäisesti ne ovat samanarvoisia ja yhtä mahdollisia. Itsensä positioiminen lapsettomaksi rakentaa identiteettiä ja kyseenalaistaa haastateltujen naisten pätevyyden naisina ja ihmisinä yleensä. Haastateltujen kertomuksissa rakennetaan omaa lapsettoman naisen identiteettiä erityisesti suhteessa muihin eli vertailemalla lapsettoman ja lapsellisen identiteettikategorioita toisiinsa. Tutkimuksen aiheen kannalta keskeisiä vastakkainasetteluja tuotetaan myös äidin ja ei-äidin
identiteettikategorioita vertailemalla, jolloin lapsettomuutta tarkastellaan erityisesti naiseuteen liitettynä.
Näyte 14. Lapsettomuus mahdollistaa vapauden tehdä isojakin muutoksia
Maria: Et mä vähä luulen et mitä enemmän, et vaik mäki aattelin et mä lähen nyt sinne kouluun, ja myös senki tiedostin et mul on mahdollisuus tehdä tämä että koska mulla on varaa tehdä tämä koska mulla ei ole sitä perhettä. […] Että jos mul ois ollu se joku yks tai kaks lasta siinä ja vaikka mul ois ollu se mieski, ni kyl siin ois saanu tarkkaan miettiä et onko tähän varaa, et jos kaks vuotta saat opintotukea, sit se loppuu, nin kyl siel on muutama koulussa jotka niinku aikoo sen kahteen kahteen puoleen vetää. Ja ne on ihan niinku ne on niinku tässä kunnossa (tekee kurkunleikkauseleen). Ku niil on perhe, niil ei oo rahaa, niiden on pakko valmistua. Ja ne tekee semmosia määriä, jos mä oon tehny niinku paljon, ni voi ei kuule. Nää on vetäny niinku sataa pinnaa tietsä vuodessa. Niinku, ja sit ne on kyllä ihan siinä et ne on niinku, ihan niinku, ne on ihan tietsä burnoutin partaalla, Nin, en mä semmostakaa ois niinku halunnu.
Maria rakentaa puheessaan lapsettomasta elämästään helpompaa elämää verrattuna lapsellisten ihmisten elämiin. Hän vertailee omaa lapsettoman naisen tilannettaan lapsellisten opiskelukavereidensa tilanteisiin, ja toteaa, että lapsettomuutensa vuoksi hänellä on parempi ja helpompi tilanne. Lapsettoman ja ei-äidin identiteettikategorioita rakennetaan luonnehtimalla lapsetonta naista toisaalta rohkeaksi normien kyseenalaistajaksi ja omannäköisen elämän eläjäksi sekä taloudellisesti riippumattomammaksi verrattuna lapsellisiin naisiin. Lapsettoman elämää kuvataan rauhalliseksi, vapaaksi ja helpoksi. Haastateltavien mukaan lapsettomuus on mahdollistanut heille tiiviin keskittymisen töihin ja uraan, jonka myötä saavutettu vakaampi taloudellinen tilanne puolestaan mahdollistaa myös haaveet elämänmuutoksesta. Kun ei olla huoltovastuussa kenestäkään, on mahdollisuus pitää sapattivapaata tai aloittaa jälleen opinnot. Haastateltavat kertovat lapsettomuuden mahdollistaneen joustavat mahdollisuudet toteuttaa itseä niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Osa lapsettomiksi päätyneistä haastateltavista huomauttaa, että toisaalta lapsettoman elämää leimaavat kuitenkin myös itsekkyys, yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemukset sosiaalisissa suhteissa, sekä elämän tai itsen kokeminen vajavaiseksi tai merkityksettömäksi. Lapsettomien välttäessä lapsellisen ja äidin identiteettikategorioihin liitettävät ruuhkavuodet, oravanpyörän, sokean normien omaksumisen, taloudellisen niukkuuden ja perhe-elämään sitoutumisen muiden elämän
osa-alueiden kustannuksella, kertovat he jäävänsä paitsi myös vanhuudenturvasta, suuresta äidinrakkauden kokemuksesta ja elämän täytenä ja rikkaana kokemisesta.
Ideaali naiseus ja perinteinen äitiys ovat näyttäytyneet lapsettomuuden valinneille osin ahdistavina ja osin ei-kiinnostavina vaateina. Kaikkinensa normatiivinen naiseus eli lastenhankinta ja äidin roolissa toimiminen eivät ole tuntuneet heistä itselle sopivilta tai oikeilta valinnoilta välttämättä missään elämänvaiheessa. Valinta lapsettomuudesta pyritäänkin näyttämään moraalisesti ymmärrettävämpänä, kun sitä perustellaan oikeudella omaan vapaaseen tahtoon sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Vertaillessaan lapsellisia ja lapsettomia sekä äitejä ja ei-äitejä, korostavat lapsettomuuden valinneet enemmän lapsettomuudesta seuranneita positiivisia asioita, eivätkä niinkään pohdi asioita, joista ovat mahdollisesti jääneet paitsi lapsettomuutensa vuoksi. Lapsettoman ei-äidin identiteetti näyttäytyy lapsettomuuden valinneiden kertomuksissa positiivisena valintana, joka on mahdollistanut heille vapaamman, helpomman ja taloudellisesti riippumattomamman elämän.
Näyte 15. Lapsettoman elämää kuvataan helpoksi ja itsekkääksi
Tiina: Voiha se olla että, et joku, onhan jos miettii ni mun elämä on niinku tosi helppoo, et mullon kuitenki niinku tietyt perusasiat elämäs kunnossa et on työ ja, asunto ja kaikki tällaset ja, sosiaalinen elämä ja näin. Et tietyl tavalla se et ku mä meen kotiin ni, ku siel ei oo niit lapsii eikä nyt oo miestäkää että, et niinku tavallaan, et mä voin kaiken sen ajan mitä mul on niinku käytettävis töitten jälkeen ni mä voin käyttää sen ihan niinku miten mä haluan. Tai voin lähtee jonnekki leffaan jos mua niinku just nyt sattuu huvittaan tai, tehä ex tempporee jotain et voihan se olla et joku kokee että, et mä oon kauheen itsekäs tai, tai että, ei oo kukaan sanonu mut että kadehtii jotenki ehkä tätä helppoo elämää tai jotain. Kyl mä oon sen ihan suoraan niinku sanonukki et onhan mun elämä niinku helppoo et en mä sitä niinku käy millään lailla kiistämään tai peittelemään sitte.
Tiinan luodessa kuvaa omasta lapsettoman naisen elämästään, painottaa hän erityisesti elämänsä helppoutta. Lisäksi Tiina kertoo oman lapsettoman naisen elämänsä olevan mahdollisesti myös itsekästä elämää. Osa sekä lapsettomuuden valinneista että lapsettomiksi päätyneistä haastatelluista kertoo toistuvasti, että tiedostavat olevansa itsekkäitä, koska ovat lapsettomia. Kerronnasta välittyy, että he eivät niinkään suoraan itse miellä itseään itsekkäiksi, vaan kokevat synnyttävän naisen normia vastaan rikkoneina velvollisuudekseen kertoa itseään itsekkäiksi erityisesti lapsellisiin naisiin
verrattuina. Lapsettomuuden näyttäytyminen itsekkäänä valintana ylikansoittumisen ja ilmastonmuutoksen aikana voi näyttäytyä kummallisena, mutta tätä tutkimustulosta selittäneekin ennemmin haastateltujen sukupolvi, jossa lapsettomuuden valitseminen ei ainakaan ensisijaisesti näyttäydy ekologisena valintana.
Näyte 16. Lapsettomuus hyväksytään lapsettomuuden hyvien ja huonojen puolten punnitsemisen kautta
Elina: Mä ihan oikeesti sitte tein siis semmosia listoja (nauraa) et mitä hyviä ja mitä huonoja puolia on. Ja jotenki kyl se, niinkun kun ne hyvän puolen asiat on vaan niin paljon enemmän. Sit mä sitä mietin et jotenkin tota, et, varmaan joo niinkun jonkin asteinen täyttymys ja onnellisuus jostain, aspekteista, tulis jos nyt ryhtyis siihen asiaan mut sitte taas toisaalta en mä ole onneton ilmankaan. Ja siis se että, sit ku mä taas mietin et mistä asioista mä joutuisin luopumaan jos mä ryhtyisin äidiksi. Niin mä totesin et mä en halua luopuu niistä asioista. Et jotenkin niinkun, sit jotenki vaan ajatteli että, näin tää nyt on tää homma tarkotettu, ja, se että kun ite oli asennoitunu eri tavalla asiaan ni totta kai siinä jotenki niinkun, piti asennoida itsensä uudestaan mut et jotenki silleen niinkun, mä jotenki tavallaan surin sen asian sillon sen surtavan mikä siinä oli, ja nyt jotenki mul on oikeestaan aika helpottunu olo.
Elinan tulkinnan mukaan oman lapsettomuuden hyväksyminen on uudelleenasennoitumista. Hänen mukaansa uudelleenasennoitumista helpottaa lapsettomuuden hyvien ja huonojen puolten punnitseminen. Ideaali naiseus ja perinteinen äitiys eivät ole näyttäytyneet lapsettomiksi päätyneille ahdistavina, mutta eivät välttämättä myöskään erityisen kiinnostavina. Lapsettomiksi päätyneet toisaalta kertovat kertomuksissaan lapsettomiksi ja ei-äideiksi positioitumisen hyvistä puolista, mutta toisaalta he pohtivat myös sitä, mistä kaikesta ovat näihin kategorioihin positioitumisen myötä jääneet paitsi. Lapsettoman ja ei-äidin identiteettikategorioiden hyvistä ja huonoista puolista neuvotteleminen näyttäytyy pyrkimyksenä näyttää oma lapsettoman identiteetti hyvänä ja suotavana omissa ja muiden silmissä. Lapsettomiksi päätyneet pyrkivät oman lapsettomuutensa hyväksymiseen punnitsemalla lapsettomuuden ja ei-äitiyden positiivisia ja negatiivisia puolia, sekä vastaamalla tuottavuuden vaateeseen hoivakertomuksilla sekä työnteon ja itsenäisyyden korostamisella. Itsestä riippumaton ajautuminen pyritäänkin lopulta kääntämään oman elämän rohkeaksi ja aktiiviseksi omistamiseksi. Haastateltavat kuvaavat tulevaisuuttaan valoisaksi ja mahdollisuuksia täynnä olevaksi. Korostaessaan itsenäisyyttään, työorientoituneisuuttaan, sekä oman elämänsä omistamistaan lapsettomiksi päätyneet asemoituvat moderneiksi naisiksi.
Näyte 17. Lapseton nainen on vähemmän pätevä lapsettomuutensa vuoksi
Kirsi: (naurahtaa) Että eiks ihmissuhdetyön asiantuntijan kuulu olla niinku tällanen perheellinen joka ymmärtää elämää on synnyttänyt voi puhua asiakkaille synnyttämisestä (naurahtaa) […] ja tota, äidiksi tulemisen kokemuksesta ja, et miten mä voin nyt niille naisille mitään sanoo ku multa puuttuu kaikki tää mut että, aika vähän mä oon sit kuitenki sitte onneks siinä perustyössä ajatellu. Että sillai työnjaossa niinku sillon ku jaetaan lapsityötä ni mä aina sanon et mä en haluu lapsityötä, vaikka itse asiassa mä voisin olla siinä ihan hyväki, mut se on ehkä taas sellanen oma valinta, no ei mul oo siihen auktoriteettia eikä osaamista että hoitakaa te. Että mä keskityn tähän aikuistyöhön tai, muihin asioihin että, ja niinku ihan hyvä näin että. Et siinä, siinä se tulee, ja sit joskus saattaa tulla, ei nyt juurikaa kollegojen kesken kyllä tai työtovereiden kesken mut et sit ehkä asiakkaiden kesken just jossain keskusteluissa, no onks sul lapsia ja, (naurahtaa) niinku et joutuu miettimään tai vastaamaan niihin kysymyksiin. Ja hyväksymään sen että, aijaa no noin hyvin pidät vauvaa vaikka ei oo lapsia (naurahtaa).
Kirsi luo itsestään kuvaa kykenemättömänä työskentelemään naisiin ja lapsiin liittyvissä työtehtävissä lapsettomuutensa vuoksi. Lisäksi hän tulkitsee työelämän hankaluuksien johtuneen hänen lapsettomuudestaan. Kirsi rakentaa itse itsestään kuvaa vähemmän pätevänä lapsettomuutensa vuoksi ainakin osin kohtaamiensa ennakko-oletusten seurauksena. Haastateltavat perustelevatkin toimintaansa ajatuksella, jonka mukaan kulttuurissamme lapsettoman naisen tulee olla sosiaalisesti vähemmän nainen, koska ei ole saanut mandaattia kokonaiseen naiseuteen synnyttämisen ja äitiyden kautta. Tämän sosiaalisen mandaatin puuttuminen näyttäytyy myös syynä siihen, mikseivät lapsettomat naiset koe oikeudekseen ottaa kantaa kasvatuksellisiin tai muillakaan tavoin lapsiin liittyviin kysymyksiin, edes silloin kun kyse on puolison lapsesta tai työtehtävästä. Ideaalin naiseuden toteuttamisen vaade tulee näkyväksi lapsettomien naisten jatkuvassa kerronnassa oman elämänsä helppoudesta, jonka kautta he tuntuvat pienentävänsä itseään lapsellisten naisten edessä. Aineiston naiset kertovat tiedostavansa sen totena kuvautuvan asiantilan, että lapsettomina ja siten myös itsekkäinä he ovat saaneet nauttia paljon mukavammasta, itsellisemmästä, vapaammasta, omaehtoisemmasta ja kaikin puolin helpommasta elämästä verrattuna lapsellisiin naisiin. Tämän lapsettomuudesta koituvan automaattisesti helpomman elämän seurauksena on, että lapseton nainen kokee joutuvansa mitätöimään fyysistä ulkomuotoaan sekä huoliaan ja vaikeuksiaan, sillä hänellä ei toisaalta ole lupaa näyttäytyä viehättävänä synnyttäneiden naisten joukossa, ja toisaalta taas hänellä
ei ole lupaa kertoa vaikeuksistaan, sillä vain lapselliset naiset tietävät, mitä todelliset hankaluudet ovat.
Näyte 18. Sosiaalisissa suhteissa lapsettoman positio saatetaan kyseenalaistaa
Päivi: Miehen täti opasti että otappas tässä nyt lapsia syliin niin alat itsekin sitten haluamaan lapsia mä en nyt muista miten se ilmasu mut idea oli kuitenki tämä et jos mä niinku alan niitä vauvoja pitelemään sylissä ni sen jälkeen sitte, alkaa tehä mieli tehdä lapsia mutta, mä kauhistuin et voi ei.
Päivi kuvailee lapsettomuutensa vuoksi kokemaansa sosiaalista vastustusta. Haastateltujen mukaan tällaista lapsettomuuden vastustusta koettiin yleensä juurikin iäkkäämpien sukulaisten taholta.
Lapsettomuuden valitsemista saatetaan kyseenalaistaa sosiaalisissa suhteissa erityisesti silloin, kun elämänvalinnat poikkeavat huomattavasti tutusta ja normatiivisesta. Lapsettomuuden valinneet kertovat sosiaalisessa kanssakäymisessä ilmenevän hankaluuksia erityisesti silloin, kun vastapuolen on mahdotonta hyväksyä lapsettoman valintaa pysyä lapsettomana. Ystävyyssuhteissaan lapsettomuuden valinneet eivät ole kuitenkaan asemoineet itseään ulkopuolisiksi mahdollisesti siksi, että oma lapsettomuus on näyttäytynyt itsestäänselvyytenä sekä itselle että läheisille. Osa heistä kuitenkin kertoo kokemastaan vaikeudesta osallistua keskusteluihin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, koska keskustelujen käsitellessä lähes aina lapsia, äitiyttä ja lapsiperhe-elämää, eivät ne ole tuntuneet heistä kiinnostavilta. Lapsettomiksi päätyneistä haastateltavista osa asemoi itsensä ulkopuolisiksi ja yksinäisiksi suhteessa lapsellisiin ystäviinsä. Osa heistä kertoo kokeneensa myös sosiaalista painetta lapsettomuutensa ja siitä seuraavan norminrikkoutumisen vuoksi.