Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen

Hämeen maakunnissa vapaat virtavedet ja säännöstelemättömät järvet sijaitsevat lähinnä vesistö-jen latvaosissa. Suurin osa alueen virtavesistä on padottu tai uittoperattu. Säännöstellyt järvet ja joet Hämeen alueella on esitetty taulukossa 49 ja kuvassa 30. Säännöstely em. järvissä aiheuttaa lisäksi jonkin verran muutoksia myös yläpuolisten vesien pinnan korkeuksissa. Jokien säännöstely saattaa vaikuttaa myös yläpuolisiin järvialtaisiin. Lisäksi vanhoja ja/tai luvattomia patorakenteita on runsaasti.

Vesistöjärjestelyitä ja merkittäviä perkauksia on Kanta-Hämeessä tehty Loimijoen alueella mm.

Koijoella, Loimijoen yläjuoksulla ja Teuronjoella. Vanajan reitin alueella Torhon ja Lairon järvien alueella, Äimäjärvellä ja Hyvikkälänjoella sekä Teuron- ja Puujoella. Hauhon reitin alueella on pe-rattu mm. Vuolujoen yläosia (Kanta-Hämeen rantojen ja vesien käytön kehittäminen).

Tyypillisesti vedenpinnan korkeudesta koettu haitta koetaan suurimpana kevättulvien aikaan alavil-la viljelysmailalavil-la, toisaalta virkistyskäytön suhteen ja kasvillisuuden lisääntymisen ja umpeenkasvun kannalta haitallisia ovat kesäaikaiset matalalle jäävät alimmat vedenkorkeudet. Luontaisten kevät-tulvien puuttuminen aiheuttaa myös osaltaan rantojen umpeutumisen kiihtymistä. Säännöstely ai-heuttaa myös maisema- ja virkistyskäyttöhaittaa kohteissa, joissa vedenpinnan korkeus vaihtelee juoksutusten takia nopeasti.

Valuma-alueilla tehdyt laajamittaiset ojitukset saattavat paikoitellen aiheuttaa lisääntynyttä tulvaris-kiä, sillä ojitusalueet eivät pysty pidättämään ja tasaamaan äkillisten sateiden aiheuttamia tulva-piikkejä. Ilmastonmuutoksen myötä ilmaston ääriolosuhteiden todennäköisyys kasvaa ja tulvava-hinkojen riski kasvaa. Vesien tasaamiseksi valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn lisäämisen merki-tys tulee kasvamaan.

120

Taulukko 49. Säännöstellyt vesistöt Hämeessä.

VHA Järven nimi Säännöstelyn tarkoitus Pato Säännöstely aloitettu

Päijänne vesiliikenne ja tulvasuojelu Kalkkistenkosken säännöstelypato 1965

Konnivesi voimatalous Vuolenkosken voimalaitospato 1958

Ruotsalainen voimatalous Vuolenkosken voimalaitospato 1958

VHA2 Vesijärvi jätevesien laimennus Porvoonjoessa Vääksynkosken säännöstelypato 1975

Mallusjärvi mylly ja voimalaistos, nyk. Mallusjärven säännöstely Hakoistenkosken pato 1836 (1939)

Nuoramoisjärvi voimatalous Virtaankosken voimalaitoksen pato 1913 (1956)

Arrajärvi voimatalous Mankalan voimalaitospato 1950

Vanajavesi voimatalous, vesiliikenne, tulvasuojelu Herralanvirran säännöstelypato, Lempäälän kanava 1962

Miemalanselkä-Lepaanvirta Herralanvirran säännöstelypato, Lempäälän kanava 1962

Alajärvi Katiskosken säännöstelypato 1961 (pato uusittu)

VHA3 Äimäjärvi tulvasuojelu Äimäjärven järjestelypato 1984

Nerosjärvi Nerosjärven säännöstely, voimatalous (loppunut) Porraskosken pato 1920-l.

Pääjärvi tulvasuojelu Sahakosken pato 1960

Punelia pääkaupunkiseudun vedenhankinta (loppunut) Punelian säännöstelypato 1971

Loppijärvi Tervakoski Oy:n paperitehtaan vedensaanti Vanhakosken pato 1974

Pyhäjärvi (Tammela) tulvasuojelu Kuhalankosken pato 1955

Kuivajärvi tulvasuojelu Kuhalankosken pato (ks. Pyhäjärvi) 1955

Liesjärvi

VHA Joen nimi Säännöstelyn tarkoitus Pato Säännöstely aloitettu

Tainionvirta voimatalous Virtaankosken voimalaitospato (ks. Nuoramoisjärvi) 1956

voimatalous Nuoramoiskosken (Maatiaiskosken) voimalaitospato

VHA2 Vääksynjoki jätevesien laimennus Porvoonjoessa Vääksynjoen säännöstelypato (ks. Vesijärvi) 1975

Porvoonjoki (latvaosa) voimatalous Vääräkosken pato 1982

Tönnönkosken pato 1920

Vantaanjoki (latvaosa) Myllylammen säännöstelypato (patoraunio)

Loimijoki tulvasuojelu Kuhalankosken pato 1955

voimatalous Jokioistenkosken pato 1926

Teuronjoki (Mommilanjärveen

asti) tulvasuojelu Myllykylänkosken pato 1968

VHA3 Puujoki (Leppäkoskelle asti) tulvasuojelu Vuolteenkosken pato 1962

Nummistenjoki - Tervajoki

(Loppijärvi-Kernaalanjärvi) Vanhakosken pato (ks. Loppijärvi)

voimatalous Tervakoski Oy:n tehtaan pato

1900-Alajoki-Jokilanjoki

(Takajärvi-Suojärvi) Katiskosken pato (ks. Alajärvi)

Vuolujoki Eteläistenjärven (Hyvälän) järjestelypato 1961-65

Padasjoki voimatalous Arrakosken voimalaitospato 1965

.

Kuva 30. Säännöstellyt vesistöt sekä kalojen nousuesteet

121

8.4 Vedenotto

Pääosin vesistöistä tapahtuva vedenotto on teollisuuden prosessi- ja jäähdytystarpeisiin (Taulukko 50). Päijänteen vettä johdetaan pääkaupunkiseudun juomavedeksi, Alajärven vedestä tehdään imeyttämällä tekopohjavettä.

Taulukko 50. Vedenottovesistöt, veden oton syy ja määrät vuonna 2003. Talousvedenottovesistöt on merkit-ty lihavoidulla.

Kunta Vesialue Vedenoton syy vuosi m³/v Luparaja (m³/v)

Asikkala Päijänne talousvesi, Päijännetunneli 2004 n. 84 000 000 m³

Asikkala Päijänne (tunneli) alivirtaamien suurentaminen 5 000 000 0,8 m³/s

Päijänne, Silvolan tekoallas virtaaman lisääminen

Forssa Loimijoki prosessivesi 2004 321 860

Hartola Tainionvirta kastelu

Hartola Tainionvirta kalankasvatus 600l/s

Heinola Valkjärvi kastelu 100 m³/vrk

Heinola Ruotsalainen 2004 0,45 m³/h

Heinola Kymenvirta jäähdytys- ja prosessivesi 2004 10 632 852 2 m³/s

Heinola Maitiaislahti 2004 76 007

Heinola Kymenvirta kuitulevyn valmistusprosessi 2004 1 046 220 1 400 000

Heinola Saarijärvi kastelu 100 m³/vrk

Heinola Maitiaislahti jäähdytys- ja prosessivesi 2004 noin 70 000 m³/v

Heinola lampi / tekoallas tukkien kastelu 2003 11 048 / 26 000

Hollola Kiikunoja kalankasvatus 2003 466 560 50 l/s

Hämeenlinna Vanajavesi jäähdytys- ja prosessivesi 2003 1 645 700

Hämeenlinna Alajärvi talousvesi, tekopohjavesi 6 000 000

Hämeenlinna Kahtoilampi lumen teko 2 500

Hämeenlinna Katumajärvi kastelu 45 000

Hämeenlinna Vanajavesi prosessivesi 2004 8 418 370 1 m³/s (1,2 m³/s)

Hämeenlinna Vanajavesi kastelu 25 000 - 40 000

Janakkala Kernaalanjärvi 10 m³/vrk

Janakkala Tervajoki jäähdytys- ja prosessivesi 2004 7 162 192

Jokioinen Loimijoki 2004 638 369

Kalvola Äimäjärvi jäähdytys- ja prosessivesivesi 2003 260 000 30 l /s

Kärkölä Hähkäjärvi tukkien kastelu 50 000

Lahti Vesijärvi jäähdytysvesi 2004 78 093 000 3,5 m³/s

Lahti Vesijärvi laimennusvesi 2,4 m³/s

Lahti Vesijärvi jäähdytysvesi ka 12 414 m³/vk 660 m³/h

Lammi Syrjänalus- ja Karvalammi kalankasvatus 10 l/s

Orimattila Palojoki kastelu

Padasjoki Miestämä jäähdytys- ja prosessivesi 2004 73 700

Padasjoki Päijänne kalankasvatus

Renko Heinioja tukkien kastelu 2004 9 100

Renko Likolampi kastelu 30 m³/h

Riihimäki Punkanoja jäähdytysvesi

Riihimäki Vantaanjoki tukkien kastelu 2004 0

Sysmä Tainionvirta kalankasvatus 850 l/s

Tuulos Sairialanjoki kastelu

Ypäjä Loimijoki kastelu

8.5 Muu muuttava toiminta

Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella toimi vuoden 2008 alussa kalataloushallinnon vesiviljelyrekisterin mukaan 38 vesiviljelylaitosta. Ruokakalankasvatuksen lisäksi alueella tuotetaan sekä kesänvanho-ja kuhan- kesänvanho-ja siianpoikasia että rapukesänvanho-ja. Pienimuotoisuuden vuoksi kalanviljelyn ravinnekuormituksen haitat ovat vähäisiä ja paikallisia. Vain neljän kalankasvatuslaitoksen tuotanto on niin laajaa, että niillä on oltava ympäristölupa.

122 Vapaa-ajan kalastus on Hämeen maakunnissa runsasta. Vapaa-ajan kalastajia on Kanta- ja Päi-jät-Hämeessä vajaat 150 000. Ammattikalastus keskittyy Päijänteelle, jossa on maamme sisävesi-alueen kehittyneintä troolikalastusta. Muualla Hämeen suurjärvillä ammattikalastus on perintei-sempää verkko- rysä- ja nuottapyyntiä. Ammattikalastajien määrä on vähentynyt huolestuttavan alhaiseksi. Eri kalastusmuodoilla ei ole juurikaan vaikutusta alueen kalakantoihin.

Kukin alueella toimiva kalastusalue (16 kpl) on laatinut kalataloudellisen käyttö- ja hoitosuunnitel-man, jolla ohjataan kalakantojen hoitoa ja kalastuksen järjestämistä. Tarvittaessa kalastuspainee-seen ja kalakantojen kestävään käyttöön voidaan vaikuttaa mm. kalastukkalastuspainee-seen oikeuttavien pyy-dysyksiköiden määrällä sekä pyydysten rakennetta ja kalojen alamittaa säätelemällä.

Vierasvene- ym. satamia on yhteensä 11 kappaletta, jotka Vanajaveden satamaa lukuun ottamat-ta kaikki sijaitsevat Päijät-Hämeessä.

Viimeisten vuosikymmenten aikana monille ennen asumattomille rannoille on rakennettu runsaasti loma-asuntoja. Koska parhaat paikat on monin paikoin jo käytetty, rakentaminen leviää myös sel-laisille rannoille, jotka ovat loma-asuntokäyttöön huonosti soveltuvia esim. runsaan vesikasvillisuu-den takia. Näitä rantoja niittämällä ja ruoppaamalla kutevien kalojen lisääntymisalueet vähenevät jatkuvasti.

9. PINTAVESIEN HOIDON TOIMENPITEET

9.1 Toimenpiteiden valinnan perusteet

Toimenpiteiden suunnittelun ensimmäisenä vaiheena on selvitetty, miten riittäviä jo toteutetut ja tiedossa olevat vuoteen 2015 mennessä toteutettavat toimet ovat vesienhoidon tavoitteiden kan-nalta. Näitä toimia kutsutaan nykykäytännön mukaisiksi toimenpiteiksi. Mikäli niillä ei päästä tavoitteisiin, on suunniteltu lisätoimenpiteitä. Lisätoimenpiteet merkitsevät paljolti nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden tehostamista, mutta voivat sisältää myös kokonaan uusia toimenpiteitä.

EU-raportoinnin edellyttämää jakoa perus- ja täydentäviin toimenpiteisiin on käsitelty vesienhoito-suunnitelmissa.

Toimenpiteellä ymmärretään monesti suoraan vesistöön, sen valuma-alueelle tai kuormittaviin teki-jöihin kohdistuvaa toimenpidettä kuten esim. jätevesien käsittely, järven kunnostus tai lannoituksen vähentäminen. Vesienhoidon toimenpiteisiin kuuluu kuitenkin myös erilaisia ohjauskeinoja, kuten lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, rahoituksellisia ja tiedollisia toimia, sekä tutkimusta ja kehittämistä.

Osa nykykäytännön mukaisista toimista on pakollisia, osa vapaaehtoisia. Pakollisten toimien on arvioitu toteutuvan vuosijaksolla 2007–2015 niitä koskevan lainsäädännön mukaisessa aikataulus-sa. Vapaaehtoisten toimien, kuten maatalouden ympäristötukeen kuuluvien toimenpiteiden, toteu-tumista on arvioitu rahoituksen tähänastisen kehityksen, olemassa olevien ohjelmien ja suunnitel-mien sekä alueellisten tarpeiden ja olosuhteiden pohjalta.

Lisätoimenpiteet on koottu käyttäen apuna olemassa olevia tietoja toimenpiteiden kustannuksista, tehokkuudesta ja soveltuvuudesta erilaisiin olosuhteisiin. Suunnitteluprosessin aikana on tarkastel-tu myös toimenpiteiden yhteensopivuutta, erilaisia vaikutarkastel-tuksia ja muita toteutettavuuteen vaikutta-via seikkoja. Arvioissa on käytetty hyväksi vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen ja siihen liittyvän taustaselvityksen sisältöä.

Hämeen pintavesien toimenpiteitä ideoitiin neljässä alueryhmässä. Keväällä 2009 ehdotetut toi-menpiteet koottiin valtakunnallisesti toimenpidekokonaisuuksiksi. Samalla huomioitiin saatu kuule-mispalaute.

123

9.2 Toimenpiteet

Toimenpiteet on kohdistettu ohjelma-ajalle 2010-2015 eli kuudelle vuodelle, mikäli erikseen ei ole muuta mainittu.

9.2.1 Hajakuormitus

Maatalous (Liite 9)

Nykyiset ohjauskeinot ja nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Peltoviljelyyn ja lannoittamiseen liittyvät lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin EU:n nitraat-tidirektiiviin, joka on pantu toimeen valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nit-raattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Nitraattiasetuksessa säädetään muun muassa lannan varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista sekä typpilannoitemääristä.

Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen (YSL 86/2000, YSA 169/2000). Ympäristönsuojeluasetuksessa on lueteltu eläinmäärän mukaan lupavel-volliset kotieläinsuojat. Myös edellä mainittua pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölu-pa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Eläinsuoja voi tulla lupavelvolliseksi myös terveydensuojelulain tai naapuruussuhdelain perusteel-la. Ympäristöluvissa määrätään mm. lantaloista ja tarvittavan peltopinta-alan suuruudesta lannan levitystä varten. Hämeen alueella on noin 400 ympäristöluvanvaraista eläinsuojaa. Toiminnassa on edelleen myös lukuisia pieniä eläinsuojia, jotka eivät tarvitse ympäristölupaa. Näiden toimintaa mm. lannan varastointia ja maitohuoneen jätevesien käsittelyä säätelevät nitraattidirektiivin ja haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä annetun asetuksen mukaiset määräykset ja velvoitteet. Kos-ka suuntaus on suurempiin tuotantoyksiköihin, näiden pienten eläinsuojien määrä tulee vähene-mään merkittävästi – lukuun ottamatta pieniä hevostalleja, joiden määrä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleenkin selvästi.

Ympäristönsuojelulain perusteella kunta voi laatia ja ottaa käyttöön omaa aluettaan koskevat ym-päristönsuojelumääräykset, joissa voidaan antaa yleisiä lakeja ja asetuksia tiukempia määräyksiä esim. lannan levityksestä. Lannan levittämistä syysaikaan olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää; erityisesti ilmastonmuutoksen edetessä syksyaikainen roudan puuttuminen ja sateisuuden lisääntyminen aiheuttavat huomattavaa huuhtouman lisääntymistä. Ympäristömääräykset on laa-dittu vuoden 2009 loppuun mennessä Hämeen ELY-keskuksen toimialueen kunnista Lahdessa, Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Hämeenkoskella, Kärkölässä, Hollolassa, Nastolassa, Sysmässä, Hartolassa, Heinolassa, Asikkalassa, Forssassa, Jokioisilla, Tammelassa ja Ypäjällä.

Täydentävien ehtojen noudattaminen on EU:n suorien tukien eli tilatuen ja tuotantoon sidottujen suorien EU-tukien sekä maatalouden ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen saannin edelly-tyksenä. Täydentävät ehdot muodostuvat lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä hyvän maatalou-den ja ympäristön vaatimuksista. Lakisääteiset hoitovaatimukset pohjautuvat jo ennestään viljelijöi-tä sitovaan lainsäädäntöön. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksille on säädetty kehykset EU:n neuvoston asetuksella ((EY) N:o 1782/2003). Kehysten perusteella on annettu maamme olot huomioon ottava maa- ja metsätalousministeriön asetus.

Keskeisin työkalu maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristö-tuki. Viljelijöistä yli 90 % on sitoutunut ympäristötukiehtojen noudattamiseen. Ympäristötukea on maksettu vuosittain Hämeen ELY-keskuksen alueen viljelijöille n. 21,1 milj. euroa (Hämeen alueel-linen maaseudun kehittämisohjelma 2007-2013). Ympäristötukijärjestelmän vaatimat toimenpiteet ovat osa nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä. Taulukossa 51 on esitetty maatalouden erityisym-päristötukien kosteikko- ja laskeutusallassopimusten määrä Hämeessä vuosina 2000 ja 2007.

124 Kuormitusta vähentäviä jo käytössä olevia toimenpiteitä ja käytäntöjen muutoksia ovat olleet mm.

lannoituksen määrän vähentyminen viimeisen vuosikymmenen aikana (Plannoitteen ostomäärä -60%, N-lannoitteiden – 30%), karjan määrän vähentyminen ja talviaikaisen lannan levityksen lop-puminen sekä maanmuokkaustapojen muutos. Peltojen viljavuusfosforiluvut ovat kääntyneet las-kuun, mutta toimenpiteiden vaikutus näkyy kuormituksessa ja vesien tilan parantumisessa viiveel-lä.

Hämeessä olisi mahdollista lisätä erityisympäristötukien käyttöä. Alueella on tarvetta erityisesti suojavyöhykkeiden lisäämiselle eroosioherkimmille pelloille. Erityistukien määrän lisääminen ny-kyisestä perustuu viljelijöiden vapaaehtoisuuteen ja lisäystarve esitetään tässä yhteydessä lisätoi-menpiteinä.

Ympäristötukijärjestelmän meneillään oleva ohjelmakausi jatkuu 2013 saakka (Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013).

Lisätoimenpiteet

Valtakunnalliset toimenpidekokonaisuudet 1. Suojavyöhykkeet

2. Kosteikot 3. Kasvipeitteisyys 4. Säätösalaojitus

5. Ravinnepäästöjen hallinta

6. Ravinnepäästöjen tehostettu hallinta 7. Peltojen käyttötarkoituksen muutos 8. Lannan käsittelyn tehostaminen

9. Peltoviljelyn pohjavesialueiden vesiensuojelu 10. Koulutus ja neuvonta

1. Suojavyöhykkeet

Suojavyöhyke on vesistöjen ja valtaojien varsille jätettävä yleensä vähintään 15 metriä

leveä monivuotisen kasvillisuuden peittämä vyöhyke, jolle ei levitetä lannoitteita tai torjunta-aineita.

Vyöhykkeet vähentävät eroosiota sekä kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöön.

Lähes koko Hämeeseen on laadittu suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat. Vain Ormajärven ja Ky-mijärven valuma-alueilta puuttuu yleissuunnitelma. Suojavyöhykesopimuksia on koko alueella yh-teensä noin 120 kappaletta. Vuoden 2007 loppuun mennessä toteutuneita suojavyöhykkeitä oli yhteensä 375 ha. Toteutuneet suojavyöhykkeet jakautuvat vesistöalueittain seuraavasti:

Porvoonjoki 265 km

Koskenkylänjoki 146 km

Vanajavesi, Vanajan reitti ja Hauhon reitti 135 km Päijänne, Sysmän reitti ja Konnivesi-Ruotsalainen 100 km

Mustijoki 17 km

Vantaanjoki 4 km

Suojavyöhykeyleissuunnitelmissa asetettu tavoite 1100 ha on tässä toimenpideohjelmassa koh-dennettu erityisesti eroosioherkimmille pelloille sekä niille pelloille, jotka sijaitsevat sekä hyvää huonommassa tilassa olevien että silmälläpidettävien pintavesien valuma-alueilla. Toimenpidealu-eittain tavoite jakautuu seuraavasti:

Vanajavesi, Vanajan reitti ja Hauhon reitti 352 ha

Loimijoki 330 ha

Porvoonjoki ja Koskenkylänjoki 330 ha

Vantaanjoki 33 ha

125 Päijänne, Sysmän reitti, Konnivesi-Ruotsalainen 55 ha

Suojavyöhykkeiden nykyistä laajamittaisempi käyttö edellyttää tilakohtaista neuvontaa. Lisäksi tuli-si laatia suojavyöhykeyleissuunnitelmat Ormajärven ja Kymijärven valuma-alueille.

2. Kosteikot

Tässä kosteikoilla tarkoitetaan sekä patoamalla tai kaivamalla tehtyä kosteikkoa että laskeutusal-lasta, jonka ensisijaisena tarkoituksena on vesistökuormituksen pienentäminen.

Taulukko 51. Maatalouden erityisympäristötukien kosteikko- ja laskeutusallassopimusten määrä Kanta- ja Päijät-Hämeen kunnissa vuosina 2000 ja 2007 (tiedot Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus).

Kosteikko- ja laskeutusallassopimuksia on yhteensä 23 kappaletta, joka vastaa 219 ha pinta-alaa. Yhdistetty-jen kosteikko-laskeutusallasratkaisuYhdistetty-jen määrä on hitaasti kasvamassa.

Sopimustyyppi Sopimusmäärä, tilojen lkm v. 2000 v. 2007

Kosteikko 5 3

Laskeutusallas 14 7

Kosteikko+laskeutusallas 1 13

Viime vuosina on tehty kosteikkoyleissuunnitelmia Vanajaveden laaksoon, Artjärven järvialueelle, Vesijärvelle ja Etelä-Päijänteelle. Potentiaalisten kosteikko- ja laskeutusallaskohteiden kartoitusta tulee edelleen edistää.

Toimenpidealueittain kosteikko- ja laskeutusallastavoite jakautuu seuraavasti:

Vanajavesi, Vanajan reitti ja Hauhon reitti 60 kpl

Loimijoki 20 kpl

Porvoonjoki ja Koskenkylänjoki 28 kpl Päijänne, Sysmän reitti, Konnivesi-Ruotsalainen 30 kpl

Tavoitteissa on huomioitu jo aiemmin toteutetut kosteikot ja laskeutusaltaat sekä valuma-alueen maatalousvaltaisuus. Myös kosteikkojen ja laskeutusaltaiden nykyistä laajamittaisempi käyttö edel-lyttää tilakohtaista neuvontaa.

3. Kasvipeitteisyys

Tähän toimenpidekokonaisuuteen sisältyy pellon pitäminen kasvipeitteisenä ympäri vuoden esi-merkiksi nurmiviljelyn, syysviljanviljelyn, kevennetyn syyssänkimuokkauksen tai syyssuorakylvön avulla. Tähän kuuluvat myös hoidettu viljelemätön pelto (viherkesanto, luonnonhoitopelto) ja turve-peltojen nurmiviljely. Kasvipeitteisyys on ensisijainen käytännön toimenpide, jota tulisi käyttää etenkin kaltevimmilla rantapelloilla.

Toimenpidekokonaisuus kohdennettiin erityisesti hyvää huonommassa tilassa olevien pintavesien valuma-alueille. Tavoitteeksi asetettiin 50 % toimenpidealueen peltoalasta:

Vanajavesi, Vanajan reitti ja Hauhon reitti 21 700 ha

Loimijoki 9 090 ha

Porvoonjoki ja Koskenkylänjoki 7 300 ha Päijänne, Sysmän reitti, Konnivesi-Ruotsalainen 4 790 ha

126 4. Säätösalaojitus

Säätösalaojitus on salaojitus, jonka kuivatussyvyyttä voidaan säädellä. Tässä säätösalaojituksella tarkoitetaan erityisesti salaojituksen muuttamista säätösalaojitukseksi. Mukaan voidaan laskea myös säätökastelu ja kalkkisuodinojitus.

Tavoitteeksi on asetettu kaikki kaltevimmat pellot (kaltevuus > 6 %) sekä 30 % niistä pelloista, joi-den kaltevuus on 3-6 %.

Vanajavesi, Vanajan reitti ja Hauhon reitti 1070 ha

Loimijoki 106 ha

Porvoonjoki ja Koskenkylänjoki 710 ha Päijänne, Sysmän reitti, Konnivesi-Ruotsalainen 669 ha

5. Ravinnepäästöjen hallinta

Toimenpiteessä peltoja lannoitetaan kasvien kasvutarpeen mukaan ja lannoitus perustuu ravinne-analyyseihin ja -taseisiin. Mukaan voidaan laskea myös vähennetty lannoitus.

Toimenpide on kohdennettu erityisesti hyvää huonommassa tilassa olevien pintavesien valuma-alueiden pelloille. Tavoitteena on 100 % tästä peltoalasta.

Vanajavesi, Vanajan reitti ja Hauhon reitti 43 400 ha

Loimijoki 18 180 ha

Porvoonjoki ja Koskenkylänjoki 14 600 ha Päijänne, Sysmän reitti, Konnivesi-Ruotsalainen 9 580 ha

Hämeessä toimenpide koskee 25 % Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen kuuluvasta peltopinta-alasta ja 54 % Kokemäenjoen-Saaristomeren-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen kuuluvasta peltopinta-alasta.

6. Ravinnepäästöjen tehostettu hallinta

Tähän kokonaisuuteen kuuluisivat peltojen ravinnekuormituksen vähentämiseksi tehtävät tehoste-tut toimenpiteet, kuten lannan hyödyntämisen merkittävä tehostaminen ja viljely niin, että hyödyn-netään pellossa olevaa ravinnevarastoa esimerkiksi energiakasvien avulla. Mukaan voitaisiin ottaa myös ympäristötuen "ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen" erityistukisopimuksen toi-menpiteet. Mutta koska Hämeessä ei ole suuria karjatalouskeskittymiä tai erityisen korkean fosfori-tason peltoja, tässä toimenpideohjelmassa ei esitetä toteutettavasksi tätä toimenpidekokonaisuutta lainkaan.

7. Peltojen käyttötarkoituksen muutos

Useissa yhteyksissä, kuten vesienhoidon kuulemisten lausuntopalautteissa ja vesienhoidon suun-nittelupäivien ryhmätöissä on esitetty, että maatalouden ravinnekuormituksen vähentäminen vaatii monin paikoin nykyistä tehokkaampia keinoja. Yhdeksi tällaiseksi keinoksi on esitetty peltojen käyt-tötarkoituksen muutosta siten, ettei niitä lannoiteta eikä kuivatussyvyyttä muuteta. Esimerkkinä täl-laisesta on esitetty maisemanäkökohdat huomioon ottavaa metsitystä. Karkeasti voidaan arvioida, että metsitetyn pellon kuormitus laskee 40-80 % vasta noin 20-30 vuoden kuluttua metsityksestä.

Kuormitus todennäköisesti alenee jonkin verran heti ensimmäisinä vuosina metsityksen jälkeen, mutta täysi teho saavutetaan vasta pitkällä viiveellä. Runsaalla metsityksellä voitaisiin saada kuormitus alenemaan alle puoleen nykytasosta erittäin pitkällä aikavälillä. Toisaalta voidaan arvioi-da, että tämäkään alenema ei riittäisi saavuttamaan hyvää ekologista tilaa kaikilla vesimuodostu-milla. Metsittämisellä olisi myös huomattavia negatiivisia vaikutuksia maisemaan ja luonnon moni-muotoisuuteen, koska vain 7 % Suomen pinta-alasta on avointa peltoa. Näin ollen on katsottu, että

127 laajamittainen peltojen käyttötarkoituksen muutos ei ole ajankohtaista tällä vesienhoidonsuunnitte-lukaudella, joten tälle toimenpiteelle ei myöskään ole asetettu tavoitteita.

8. Lannan käsittelyn tehostaminen

Toimenpidekokonaisuus koskee lannan käsittelyä uutta teknologiaa hyväksi käyttäen kotieläintuo-tannon keskittymäalueilla. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi biokaasun tuotanto ja lan-nan tuotteistaminen lannoitteiksi.

Vaikka tässä toimenpideohjelmassa ei ole esitetty yksilöityjä tavoitteita tälle toimenpiteelle, vesien-suojelua edistetään karjataloudessa lannan hyötykäyttöä tehostamalla ja lannan tuotteistamisella.

Karjatilojen koon suureneminen ja alueellinen keskittyminen sekä kuljetuskustannusten kasvami-nen aiheuttavat paineita riittävien peltopinta-alojen käyttöönottoon lannan levittämiselle peltomai-den lannoitteiksi. Seurauksena saattaa olla karjatilojen läheisten peltojen viljavuusfosforin liiallinen kasvu. Yleisenä tavoitteena on kehittää ohjauskeinoja ja käytännön menetelmiä, joilla lantaa voi-daan hyödyntää mahdollisimman järkevästi joko lannoitteena tai energiantuotannossa. Hämeessä onkin vireillä useita hankkeita lannan hyötykäytön edistämiseksi.

9. Peltoviljelyn pohjavesialueiden vesiensuojelu

Toimenpiteeseen kuuluu peltoviljelyn pohjavesille aiheuttaman kuormituksen vähentäminen pohja-vesialueille perustettavien suojavyöhykkeiden tai muiden vastaavien toimenpiteiden avulla.

Hämeessä tätä on esitetty 197 ha:lle eli Hämeenlinnan Ruskeamullan harjun ja Janakkalan Tantta-lan pohjavesialueille.

10. Koulutus ja neuvonta

Toimenpiteellä tarkoitetaan maatilojen tilakohtaista koulutusta ja neuvontaa.

Tärkeää on vesiensuojelun kannalta kriittisten alueiden ja peltolohkojen kartoittaminen ja tunnista-minen. Neuvonta voisi sisältää mm. tilakohtaisen ympäristöasioiden kartoituksen sekä tulosten hyödyntämisen lannoitus- ym. suunnittelussa.

Tavoitteeksi on asetettu 100 tilaa / vuosi neljän vuoden ajan.

Edellä mainittujen valtakunnallisten lisätoimenpideyhdistelmien lisäksi muita vesienhoitosuunnitel-mien ja toimenpideohjelman laatimisen yhteydessä esiin tulleita toimenpiteitä Hämeessä ovat mm.

- maaperän kasvukunnon ylläpito (kalkitus, viljelykierto, kerääjäkasvien käyttö, maaperän rakenteen parantaminen tai ylläpito mm. orgaanisen aineen määrää lisäämällä, peruskuiva-tuksesta ja tiivistymisen estämisestä huolehtiminen), joka kuuluu hyvään viljelykäytäntöön.

Käytännössä esim. kalkituksen vaatimat investoinnit jäävät vuokrapelloilla usein tarvetta pienemmiksi. Hämeessä vuokramaiden pinta-ala on n. 60 000 ha.

- luonnonkosteikkojen kunnostaminen ja hoito (lintuvesien, suoalueiden ja muiden matalien vesialueiden kunnostaminen niin, että ne toimivat mahdollisimman tehokkaasti ravinteiden pidättäjinä)

- nitraattiasetuksen määräysten tehostettu neuvonta. Minimoidaan eläinten jaloittelutarho-jen sekä lannan varastoinnin ja levittämisen vesistövaikutukset neuvonnan ja valvonnan keinoin. Kohderyhmänä olisivat suuret, luvitettavat tilat sekä muut kuin aktiiviset viljelijät (mm. hevostallit).

128 Haja-asutus

Nykyiset ohjauskeinot ja nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Haja-asutuksen jätevesien käsittelyssä tärkein säädös on vuonna 2004 voimaan astunut asetus haja-asetuksen jätevesien käsittelystä. Asetus koskee sekä pysyvää asutusta että loma-asutusta.

Asetuksen mukaan vuoteen 2014 mennessä haja-asutuksen jätevesistä tulee poistaa 85 % fosfo-rista, 40 % typestä ja 90 % orgaanisesta aineksesta. 10 vuoden siirtymäkausi (2004-2014) koskee ennen 2004 rakennettuja kiinteistöjä. Uusien kiinteistöjen osalta asetuksen vaatimukset puhdistus-tehoksi ovat heti voimassa.

Jätevesiasetuksen myötä kunnan rakennusvalvontaviranomaisen vastuu on laajentunut käsittä-mään kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän suunnitelman hyväksymisen ja toteutuksen valvon-nan. Järjestelmien toiminnan valvonta on työlästä ja kallista, ja siksi se onkin käytännössä satun-naista ja perustuu tyypillisesti tilanteisiin joissa naapurit ovat valittaneet haju- tai muista haitoista.

Valtakunnalliset toimenpidekokonaisuudet:

1. Viemäriverkoston laajentaminen haja-asutusalueelle 2. Haja-asutuksen kiinteistökohtaiset investoinnit 3. Loma-asutuksen kiinteistökohtaiset investoinnit

4. Haja-asutuksen kiinteistökohtaisten järjestelmien käyttö ja ylläpito 5. Loma-asutuksen kiinteistökohtaisten järjestelmien käyttö ja ylläpito

1. Viemäriverkoston laajentaminen haja-asutusalueelle

Haja-asutuksen uudisrakentaminen tulisi toteuttaa niin, että vesistöille aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tiheästi asutut alueet tulisi saada vesi- ja viemäriverkon piiriin.

Hämeessä on suunnitteilla tai rakenteilla uusia viemäriverkostoja useammalla taholla sekä kuntien että vesiosuuskuntien toimesta. Toimenpideohjelman vesistöjen valuma-alueilla viemäröinnin piiriin tulee tai on hiljattain tullut uusia haja-asutusalueita mm. Tammelan Pyhä- ja Kuivajärven valuma-alueilla, Artjärven alueen järvien suunnalla, Mallusjärvellä, Salajärven, Kymijärven, Vesijärven, Joutsjärven ja Puujoen valuma-alueilla. Viemäriverkoston laajenemisen myötä haja-asutusalueen

Hämeessä on suunnitteilla tai rakenteilla uusia viemäriverkostoja useammalla taholla sekä kuntien että vesiosuuskuntien toimesta. Toimenpideohjelman vesistöjen valuma-alueilla viemäröinnin piiriin tulee tai on hiljattain tullut uusia haja-asutusalueita mm. Tammelan Pyhä- ja Kuivajärven valuma-alueilla, Artjärven alueen järvien suunnalla, Mallusjärvellä, Salajärven, Kymijärven, Vesijärven, Joutsjärven ja Puujoen valuma-alueilla. Viemäriverkoston laajenemisen myötä haja-asutusalueen

In document Häme Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2015 (sivua 119-0)