Luokittelukategoriat

Tarkastelen intiimien televisio -ohjelmien vuorovaikutusta neljästä näkökul-masta, jotka ovat sitoutuminen vuorovaikutukseen, vuorovaikutuksen posi-tiivisuus, vuorovaikutuksen sujuvuus sekä vuorovaikutuksen ilmaisullisuus.

Nimeän nämä vuorovaikutusmittarini muuttujiksi. Kukin muuttuja koostuu erilaisista nonverbaalisista toiminnoista, ruumiinkielestä, jotka aikaisempien tutkimusten mukaan ovat tyypillisiä kyseiselle toiminnolle. Vuorovaikutuk-seen sitoutunut istuu keskittyneesti paikallaan, ja hänen huomionsa on kiin-nittynyt vahvasti keskustelukumppaniin ja siihen, mitä tämä sanoo. Se ilme-nee erityisesti kiinteänä katsekontaktina toiseen sekä siinä, että keskustelija on kääntänyt vartalonsa keskustelukumppaniaan kohden, joten huomio on helppo kohdistaa toiseen. Haastattelutilanteessa keskusteluympäristö ra-kennetaan auttamaan tällaisen vuoropuhelun syntymistä.

Koska intiimeissä televisio keskusteluissa on tarkoituksena puhua henkilö-kohtaisista, keskustelijan elämään ja persoonaan liittyvistä asioista, keskus-teluilmapiirin on syytä olla tällaista avautumista tukevaa. Vuorovaikutuksen tulee olla positiivista, ei haastavaa tai vastakkain asettelua hakevaa kuten esimerkiksi väittelyssä. Positiivinen keskusteluilmapiiri syntyy aiempien tut-kimusten mukaan useista erilaisista nonverbaalisista osa-alueista. Suora kat-sekontakti on tässäkin lähtökohtana. Positiivisen ilmapiirin syntymistä tukee keskustelun rentous. Intiimeissä televisio keskusteluissa konteksti, studio ssa tapahtuva keskustelu suuren yleisön edessä, voi jonkin verran verottaa ren-toutta. Arvioija voi kuitenkin pyrkiä tarkkailemaan esimerkiksi sitä, kuinka vapautuneesti keskustelijat istuvat. Ovatko esimerkiksi keskustelijoiden kä-det torjuvasti ristissä rinnalla suojaamassa keskustelijaa vai lepäävätkö ne vapaina sylissä. Onko keskustelutilanteessa hymyilyä tai nauretaanko siinä välistä yhdessä jollekin asialle. Kumartuvatko keskustelijat toistensa puo-leen, ja nyökkäileekö kuunteleva osapuoli toisen puhuessa osoittaen

saman-mielisyyttä ja hyväksyntää toiselle. Myötäilevätkö keskustelijat vartalollaan toistensa asentoa eli peilaavatko he toista keskustellessaan. Keskustelu, jo-hon sen osapuolet ovat vahvasti sitoutuneet ja joka on positiivista, näkyy aiempien tutkimusten mukaan selkeästi ruumiinkielessä ja on ulkopuolisen arvioijan havaittavissa.

Oleellista on myös, että vuorovaikutus on sujuvaa ja sen koordinointi hoituu kuin huomaamatta. Vuorovaikutus etenee eikä takeltele, puheenvuorot vaih-tuvat saumattomasti keskustelijalta toiselle eikä keskustelussa puhuta toisen päälle tai jätetä huomiotta toisen esittämää ajatusta. Toista ei keskeytellä eikä puheenvuoroa napata itselle. Nämä seikat kuuluvat myös yleiseen kes-kustelukulttuuriin, mutta ovat erityisen tärkeitä läheisyyttä luomaan pyrkivis-sä keskusteluissa. Keskustelun koordinointi tapahtuu vahvasti sanattomien signaalien avulla. Kuunteleva osapuoli myötäilee puhetta päännyökkäyksin ja seuraa puhujaa katseellaan ja myöntelee myös lyhyin sanallisin ilmauksin (minimipalauttein). Näin hän osoittaa, että seuraa puhujaa ja on kiinnostu-nut hänen sanomisistaan. Sanattomasti hän myös viestittää halustaan siirtyä puhujan paikalle, ja sujuvassa keskustelussa vuoronvaihto tapahtuu sanatto-mia viestejä lukien hyvässä yhteisymmärryksessä ja koordinoidusti. Oleellis-ta on se, että joka ei puhu, aidosti kuuntelee puhujaa ja osoitOleellis-taa sen. Tämä toisen seuraaminen on erityisen tärkeää läheisyyttä luomaan pyrkivissä kes-kusteluissa, ja se on mitä suurimmassa määrin yhteistyön tulos. Keskustelun osapuolien sujuva yhteistyö näkyy myös ulkoisesti peilautuvana, synkronise-na asentosynkronise-na, jolloin keskustelijat näyttäytyvät yhtenäisenä yksikkönä.

Vuorovaikutuksesta tulee läheisempää, kun keskustelijat ovat keskustelu-tilanteessa aktiivisia ja eloisia. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti naisten vahva elehtiminen keskustelussa viestii keskustelun luot-tamuksellisuudesta ja läheisyydestä. Se luo keskusteluun intensiteettiä ja viestii keskustelijoiden uppoutumisesta keskusteluun. Tätä yhteyttä elehtimi-sen ja keskustelun läheisyyden välillä ei ole tutkimuksissa löydetty miehiltä.

Läheisyyttä luovassa keskustelussa ei tutkimusten mukaan yleensä esiinny adaptoreita. Adaptorit kertovat hermostuneisuudesta ja levottomuudesta, mikä onkin ristiriidassa vuorovaikutukseen keskittymisen kanssa. Läheisyyttä luovan keskustelun on tutkimuksissa havaittu olevan sujuvaa eikä siinä juuri-kaan ole taukoja tai keskustelun kestäessä esiintyvää hiljaisuutta. Läheisyyttä

luova keskustelu on eloisaa, mukaansa tempaavaa ja ilmeikästä. Olen vuo-rovaikutusmittarissani nimennyt sen ilmaisullisuudeksi, joka on läheisyyttä luovan vuorovaikutuksen neljäs muuttuja.

Olen koonnut nämä edellä esittämäni läheisyyttä luovan vuorovaikutuksen eri puolet alla olevaan taulukkoon (taulukko 4.1 Vuorovaikutusmittari), jota käytin vuorovaikutushavainnointini pohjana ja intiimien televisio -ohjelmien vuorovaikutuksen luokittelurunkona. Tutkimusaineistoa analysoidessani pysäytin kunkin televisio -ohjelman sen jokaisen kuvanvaihdon kohdalla, ja merkitsin jokaisen 20 tarkastelemani vuorovaikutusmittarin alakohdan, ala-muuttujan, kohdalle, näkyikö sitä kyseisessä kuvassa (=1), puuttuiko se ky-seisestä kuvasta (=0) vai eikö sitä kuvausteknisistä syistä ollut mahdollista tarkastella kyseisestä kuvasta (= –). Esimerkiksi peilautuva asento edellytti sellaista kuvaa, jossa näkyivät molemmat keskustelun osapuolet. Jos kamera näytti vain jompaakumpaa, kuvasta ei voinut päätellä kyseistä asiaa. Sama tilanne tuli esiin myös sitoutumiseen liittyvän kohdan tarkastelussa, jossa oli tarkoitus selvittää, istuvatko keskustelijat vastakkain, suorassa orientaatiossa kohti toisiaan.

Koska intiimejä televisio keskusteluja kuvattaessa käytettiin paljon yksittäis-kuvia, kamera oli siis tarkentunut jompaankumpaan keskustelun osapuolista, tuli joidenkin alamuuttujien kohdalla usein se tilanne, ettei asiasta pysty luo-tettavasti sanomaan mitään kyseisen kuvan perusteella. Yhteiskuvien määrä keskustelussa saattoi kaiken kaikkiaan olla vähäinen ja liittyä vain ohjelman taitekohtiin. Siksi vuorovaikutusmittarin eri osa-alueista on saatavilla kovin erilainen määrä aineistoa.

Sovellan luvussa 6 mittaria televisio -ohjelma-aineistooni, ja nostan esiin sen, miten nämä neljä osa-aluetta näkyvät tutkimissani intiimeissä televisio-keskusteluissa. Samalla nostan esiin näiden intiimien televisio keskustelujen vuorovaikutuksen keskeisiä tuloksia ja peilaan niitä läheisyyttä luovan vuoro-vaikutuksen teoreettisiin käsitteisiin.

Taulukko 4.1 Vuorovaikutusmittari

1. SITOUTUMINEN VUOROVAIKUTUKSEEN

1A Keskustelijat istuvat toisiinsa päin (suora orientaatio) 1B Keskustelijoilla on katsekontakti toisiinsa

1C Keskustelija/ keskustelijat istuvat keskittyneesti paikoillaan 2. VUOROVAIKUTUKSEN POSITIIVISUUS

2A Kumartuminen eteenpäin 2B Suora katsekontakti

2C Käsivarret vapaina (ei lukossa) 2D Hymyilyä/ naurua

2E Päännyökkäilyä tai (vahvaa) pään liikettä 2F Peiliasento

3. VUOROVAIKUTUKSEN SUJUVUUS

3A Kuuntelija myötäilee puhetta päännyökkäyksin 3B Kuuntelija tukee puhetta ilmein tai elein

3C Kuuntelija tukee puhetta sanallisin minimipalauttein (tai muuten sanallisesti) 3D Puheenvuorot vaihtuvat sujuvasti (keskustelu etenee sujuvasti)

3E Esiintyy päällepuhuntaa 3F Peilautuva, synkroninen asento

4. VUOROVAIKUTUKSEN ILMAISULLISUUS

4A Puhuminen eloisaa, ilmeikästä (suomalaisen mittapuun mukaan) 4B Elehtiminen runsasta

4C Puheen kestäessä adaptoreita 4D Puhuminen sujuvaa

4E Puheessa taukoja, keskustelussa molemminpuolista hiljaisuutta