Liikuntaluokkalaisten kokemuksia urheilijaidentiteetistä sekä omasta

Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme liittyy liikuntaluokkalaisten kokemaan liikunnalli-seen minäkuvaan sekä heidän kokemuksiinsa urheilijaidentiteetistä. Tarkoituksena oli siis selvittää liikuntaluokkalaisten kokemuksia siitä, mitä he kokevat urheilijaidentiteetin olevan sekä heidän kokemuksiaan omasta urheilijaidentiteetistä. Lisäksi olimme kiinnostuneita lii-kuntaluokkalaisten kokemuksista heidän omasta liikunnallisesta minäkuvastaan. Kirjoitel-mien pohjalta näihin tutkimuskysymyksiin liittyen muodostimme neljä alaluokkaa.

Mikä määrittelee minua urheilijana?

Ensimmäinen luokka, joka kirjoitelmissa esiintyneiden ilmausten pohjalta muodostui urhei-lijaidentiteettiin sekä liikunnalliseen minäkuvaan liittyen, oli ilmaukset, joissa vastaajat määrittelevät sitä, mikä tekee heistä urheilijan tai minkä takia he eivät koe olevansa urheili-joita. Useissa kirjoitelmissa esiin nousi työnteko urheilijaidentiteettiä ilmentävänä tekijänä.

Moni siis pitää itseään urheilijana siitä syystä, että harjoittelee paljon ja tekee paljon töitä lajinsa eteen.

Pidän itseäni urheilijana, koska treenaan paljon. Minulla on tosi paljon moti-vaatiota urheiluun ja treenaamiseen. (Oppilas 4)

Näen itseni melko vahvasti urheilijana. En ole vielä maailman tai edes Suomen huipulla, mutta panostan urheiluun ja käytän siihen hyvin paljon aikaa. (Op-pilas 7)

Vastaavasti joissakin kirjoitelmissa vastaaja ei pitänyt itseään urheilijana juuri sen takia, että kokee, että ei harjoittele riittävästi voidakseen kutsua itseään urheilijaksi. Harjoittelun, pa-nostuksen ja työnteon koetaan olevan vahvasti osa urheilijaidentiteettiä.

En tunne olevani mikään urheilija sillä tuntuu että en harjoittele tarpeeksi ol-lakseni urheilija ja joitain asioita en vain tajua. (Oppilas 21)

Liikuntaluokkalaiset kokivat siis vaihtelevasti sen, ovatko he urheilijoita vai eivät. Selkein tekijä, joka erottui aineistosta urheilijaksi tekeväksi seikaksi, oli harjoittelu ja panostuksen määrä.

Toinen tekijä, joka liittyy kokemuksiin omasta urheilijaidentiteetistä, liittyy osittain urhei-lullisiin elämäntapoihin sekä urheilijan arkeen sekä niiden pohjalta johdettuihin kokemuk-siin. Eräs vastaajista koki identifioituvansa urheilijan rooliin omaksuttujen urheilullisten elä-mäntapojen sekä joidenkin hänelle urheilijalle olennaisten ominaisuuksien omaamisen kautta.

näen itseni hyvänä urheiliana sillä olen hyvässä kunnossa ja minulla on hyvä ruokavalio. (Oppilas 8)

Toinenkin vastaaja oli määritellyt itseään urheilijana hiukan samaan tyyliin edellisen vas-taajan kanssa tekemällä huomioita omista fyysisistä sekä henkisistä ominaisuuksistaan. Hä-nen voidaan siis nähdä kokevan nämä ominaisuudet keskeisinä omassa urheilijaidentiteetis-sään.

Osaan neuvotella ja sopia asioista ja kannan vastuun. Hoidan oman osuuteni joukkueessa. En ole äänekkäin, mutta ajattelen, että teot ratkaisee enemmän.

Pystyn keskittymään hyvin ja opin helposti. Olen hyvin nopea ja pitkäksi po-jaksi ketterä ja minulla on peliälyä. (Oppilas 22)

Eräälle vastaajista urheilu on ollut aina vahva osa itseä ja omaa arkea, mutta siitä huolimatta he eivät identifioidu vahvasti urheilijaksi. Toisaalta samaisesta kirjoitelmasta nousi esiin myös ilmaus, jossa vastaaja pitää itseään urheilijana, vaikka hän kokeekin, että ei omaa vah-vaa urheilijaidentiteettiä.

Minä urheilijana Sana urheilija ei ole tuntunut aina musta semmoselta omalta.

Urheilu on ollut aina vahvasti osa mua ja mun arkea, mutta en ole ajatellut itseäni aina erityisen vahvasti URHEILIJANA. Se johtuu varmaan siitä, että mulle tulee aina urheilijasta mieleen ensimmäisenä semmoinen huippu-lija tai tyyppi, jolla on kunnon tavoitteita huipulle (…) Ajattelen itseäni urhei-lijana, mutta en kuitenkaan sanoisi, että minulla olisi kuitenkaan mitään vah-vaa urheilijaidentiteettiä. (Oppilas 15)

On siis mahdollista, että liikuntaluokkalainen pitää itseään urheilijana siitä huolimatta, että hän ei koe vahvasti identifioituvansa urheilijan rooliin.

Sinnikkyys osana urheilijaidentiteettiä

Toinen vahvasti kirjoitelmien pohjalta urheilijaidentiteettiin linkittyvä tekijä oli sinnikkyys, joka koettiin kirjoitelmissa tärkeäksi osaksi urheilijaidentiteettiä. Useissa kirjoitelmissa sin-nikkyys nousi esiin juurikin silloin, kun vastaajat pohtivat itseään urheilijoina. Sinsin-nikkyys suhteessa itseen urheilijana oli mainittu kuudessa liikuntaluokkalaisten kirjoitelmassa. Lop-puun asti tekeminen, jaksaminen yrittää sekä sitkeys olivat ilmauksia, jotka nähtiin viittaa-van sinnikkyyteen. Kirjoitelmissa monet pitivät itseään sinnikkäänä ja periksiantamatto-mana urheilijana. Myös halu yrittää ja oppia uutta olivat läsnä vastaajien kirjoitelmissa liit-tyen urheilijaidentiteettiin sekä sinnikkyyteen.

Itse olen urheilija joka ei jätä mitään kesken vaan teen kaiken aina loppuun asti enkä pienestä jää vaihtopenkille itkemään vaikka sattuisi tai virheitä tulisi.

Sen jääkiekko on opettanut. (Oppilas 2)

Näen itseni innokkaana ja sinnikkäänä urheilijana, joka jaksaa yrittää uusia asioita ja on innokas oppimaan niitä. (Oppilas 11)

Olen urheilijana sitkeä ja halu oppia on todella suuri. (Oppilas 17)

Sitkeys ja periksiantamattomuus yhdistettiin vahvasti omiin ominaisuuksiin, jotka yhdistet-tiin urheilijan identiteetyhdistet-tiin. Urheilijana itseä määritti liikuntaluokkalaisten kirjoitelmien mu-kaan myös uusien asioiden oppiminen sekä jaksaminen uuden yrittämisessä.

Vaatimustaso osana urheilijaidentiteettiä

Kolmas vastaajien kirjoitelmista tiiviisti urheilijaidentiteettiin linkittyvä alaluokka oli vaati-mustaso. Neljässä kirjoitelmassa vaatimustaso oli yhdistettävissä vastaajan kokemukseen urheilijaidentiteetistä. Vaatimustaso ei jokaisessa kirjoitelmassa rajoittunut ainoastaan vaa-timustasoon omaa suoriutumista ja toimintaa kohtaan vaan myös joukkuetovereita kohtaan erään joukkuelajia harrastavan vastaajan kohdalla. Halu pärjätä sekä asioiden tekeminen huolellisesti liittyvät vaatimustasoon keskeisesti. Myös pettymyksen tunteet

epäonnistumi-sien jälkeen katsottiin tässä tutkimuksessa kuuluvan osaksi vaatimustasoa, sillä niiden kat-sottiin tässä aineistossa johtuvan ainakin osittain yksilön vaatimuksista omalle suoriutumi-selle.

Haluan pärjätä aina todella hyvin, ja jos en pärjää, olen todella pettynyt it-seeni (…) Olen myös melko kilpailuhenkinen; häviäminen ei ole koskaan ki-vaa. Vaadin itseltäni paljon ja välillä varmasti myös joukkuekavereiltakin.

(Oppilas 23)

En mene sieltä missä aita on matalin (...) Tavoitteeni on korkealla ja haluan edetä urheilussa pitkälle, mutta ei ammattilaisurheilijaksi. (Oppilas 12) Vaatimustasoon liittyen on myös huomioitavaa, että erään vastaajan kirjoitelmassa nostettiin esiin, että tavoitteellisuus urheilussa ei ole niin vahvasti läsnä kuin elämän muilla osa-alu-eilla. Vastaaja kuvailee itseään urheilijaksi, mutta kertoo, että ei urheile kovinkaan tavoit-teellisesti, sillä kokee koulun tällä hetkellä tärkeämmäksi.

Urheilijana minulla ei ole kovinpaljoa suuria tavoitteita sillä panostan kou-luun tällä hetkellä enemmän kuin urheikou-luun joka on minusta oikein. (Oppilas 2)

Vaatimustasoa urheilijaidentiteettiin liittyen oli pohdittu kirjoitelmissa vaihtelevasti. Kirjoi-telmissa, joissa vaatimustasoa pohdittiin esiin nousi sekä tavoitteellisuus urheiluun liittyen, että tavoitteiden vähäisyys, joka johtui panostuksesta muilla elämän osa-alueilla kuten kou-lutuksessa.

Urheilu nautinnon lähteenä

Urheilusta aiheutuvat positiiviset tuntemukset olivat monissa kirjoitelmissa vahvasti läsnä ja niiden kautta osaltaan selitettiin sitä, miksi urheilun parissa toimitaan. Kirjoitelmista kah-deksassa löytyi ilmauksia, joissa pohdittiin nautintoa ja hyvää oloa, joka liittyy urheiluun.

Nautin urheilusta ja sen jälkeisestä hyvästä fiiliksestä ja monesti en haluaisi lopettaa treenejä ja pelailuja. Vaikka en oikein tykkääkään tehdä mitään li-haskuntojuttuja tai käydä lenkillä, niin silti jotenkin nautin siitä kun saan tehdä niitä. (Oppilas 4)

Urheilusta saan paljon mielihyvää ja iloa arkeen. Nautin siitä 100% mitä teen.

(Oppilas 14)

Nautintoa vastaajien kirjoitelmien mukaan tuottaa pelkän urheiluaktiviteetin lisäksi siihen liittyvät kokemukset pätevyyden tunteista. Eräs vastaajista kokee urheilun olevan myös mu-kavaa ajanvietettä ja tuottaa siis sitä kautta myönteisiä tunteita.

Esim. olen aika huono kestävyydessä ja se ei ole mikään minun lempijuttu, kun taas tykkään tehdä lihaskuntoa ja treenata pallon kanssa ja niissä olen hyvä.

(Oppilas 17)

Minä tykkään urheilla, koska se on mukavaa ajan vietettä (Oppilas 6)

Urheilu nautinnon lähteenä oli mainittu useissa kirjoitelmissa. Pätevyyden tunteet tietyissä toiminnoissa tekivät niistä toiminnoista mieluisampia kuin toiminnot, joissa yksilö koki ole-vansa vähemmän pätevä.

6.2 Liikuntaluokkalaisten kokemuksia omasta liikunnallisesta