5. LIIKUNTAHARRASTUKSET LASTENSUOJELUSSA
5.1. Liikuntaharrastusten tukeminen lastensuojelussa
Liikuntaharrastusten tukemisessa näkyi tutkimuksen laadullisen aineiston perusteella 5 keskeistä pääteemaa, joiden voidaan katsoa vaikuttavan liikuntaharrastusten tukemiseen lastensuojelun tukitoimena. Näitä olivat liikuntaharrastusten 1.) taloudellinen tukeminen, 2.) tukemisen perusteet, 3.) tukemiselle annettu ohjeistus, 4.) tukemisella vaikuttaminen harrastamisen esteisiin sekä 5.) tukemisella vaikuttaminen lapsen arkeen ja hyvinvointiin. Kuvaan tässä luvussa liikuntaharrastusten tukemiseen vaikuttavia seikkoja esitettyjen teemojen mukaisesti, ja tutkimustulosten luettavuuden kannalta jokainen teema on merkitty kursivoidulla tummennetulla alaotsikolla. Kvantitatiivisesta aineistosta saatuja tutkimustuloksia esitetään laadullisten tulosten rinnalla ilmiön havainnollistamisessa ja siinä laajuudessa, jossa kvantitatiivisia havaintoja voidaan pitää tilastollisesti merkittävinä.
Taloudellinen tukeminen
Avoimissa vastauksissa nousi esiin taloudellisen tuen ensisijaisuus tuettaessa liikuntaharrastuksia lastensuojelusta yhtenä tukitoimena. Taloudellisen tuen myöntämisessä sosiaalityöntekijöiden tuli huomioida perheen maksukyky.
”Ensisijaisesti tulee selvittää, voivatko vanhemmat maksaa sen (harrastuksen) itse tai voiko aikuissosiaalityö maksaa tuen, koska silloin se voi jatkua myös lastensuojeluasiakkuuden jälkeen.”
”Taloudellista tukea voidaan harkita hyvin itsenäisesti, perheen taloudellinen tilanne tulee ottaa huomioon. Ne perheet, joilla on varaa kustantaa harrastukset, maksavat ne itse.”
”Pitää selvittää asiakkaan taloudellinen tilanne, ja ohjata ensisijaisesti hakemaan tukea Kelasta. Jos asiakas ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, mutta perheen taloudellinen tilanne on vaikea, voidaan lastensuojelusta tukea lapsen harrastusta.”
Vastaajien viimeisen kahden vuoden aikana myöntämä liikuntaharrastukseen myönnetty taloudellisen tuen keskiarvo oli 370€, moodi 300€. Taloudellisen tuen vaihteluväli oli [50 – 1000].
Kuviosta 2. nähdään, että taloudellisen tuen jakauma on tässä melko symmetrinen ja lähes noudattaa normaalijakaumaa.
KUVIO 2. Taloudellinen tuki vuodessa keskimäärin yhtä lasta kohden.
Enimmäissumma, jonka verran taloudellista tukea oli myönnetty viimeisen kahden vuoden sisällä yhtä lasta kohden, oli keskiarvoltaan 850€ ja moodi 1000€. Vaihteluväli enimmäissummassa oli [350 – 2000], ja vaihteluvälin pituuden [1650] perusteella voidaan vastauksissa todeta olleen suurta hajontaa. Taloudellisen tuen enimmäissummia kuvaavat arvot on esitetty kuviossa 3.
0 2 4 6 8
50 150 200 300 400 500 800 1000
Taloudellinen tuki vuodessa keskimäärin yhtä lasta kohden (n=20)
Taloudellinen tuki vuodessa keskimäärin yhtä lasta kohden
KUVIO 3. Taloudellinen tuki korkeimmillaan vuodessa yhtä lasta kohden.
Taloudellista tukea oli myönnetty seuraavassa taulukossa (kuvio 4.) esitettyihin harrastuksiin, joka myötäilee samassa taulukossa havainnollistettujen lastensuojelun asiakkaiden harrastuksia kaiken kaikkiaan. Tuettavista liikuntaharrastuksista on havainnoitavissa joukkue ja ryhmämuotoisten liikuntalajien suosio suhteessa yksilölajeihin. Kuviosta 4 on myös poimittavissa joitakin eroavaisuuksia myös siinä, mitä lastensuojeluasiakkaat harrastavat ja minkälaisia harrastuksia tuetaan. Tämä näkyy voimakkaimmin kamppailulajien ja jääkiekon kohdalla. Yksi vastaajista kertoi, ettei sellaisia liikuntaharrastuksia voida tukea lastensuojelusta, johon sisältyy opittavien taitojen väärinkäytön mahdollisuus.
”Esimerkiksi kamppailulajeja ei välttämättä tueta, jos riskinä on, että lapsi käyttää oppimiaan taitoja väärin.”
0 1 2 3 4 5 6
350 400 500 600 700 800 950 1000 1400 2000
Taloudellinen tuki korkeimmillaan vuodessa yhtä lasta kohden (n=20)
Taloudellinen tuki korkeimmillaan vuodessa yhtä lasta kohden
KUVIO 4. Lastensuojelun asiakkaiden liikuntaharrastukset.
Tulosten perusteella on sen sijaan vaikeaa arvioida taloudellisen tuen summia suhteessa tuettaviin harrastuksiin. Harrastuksen kustannuksiin, kun vaikuttavat harrastajan ikä, harrastuksen intensiteetti ja pakolliset maksut sekä harrastamiseen tarvittava välineistö. Toisaalta taloudellinen tuki ei välttämättä tarkoita aina kaikkien harrastamisesta koituvien kustannusten korvaamista lastensuojelusta, vaan sosiaalityöntekijöiden tulee tässä huomioida perheen maksukyky, jolloin taloudellinen tuki voi koskea esimerkiksi pelkästään pakollisia kausimaksuja.
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
Perusteet taloudelliselle tukemiselle
Avoimissa vastauksissa perusteina liikuntaharrastuksen tukemiselle näyttäytyivät perheen taloudellinen tilanne ja vanhempien maksukyky, harrastuksen jatkuvuus ja kohtuuhintaisuus sekä harrastuksen mahdolliset myönteiset vaikutukset. Harrastuksen jatkuminen toistui vastauksissa eniten. Vastaajat näkivät kohtuuhintaisuuden yhtenä edellytyksenä harrastuksen jatkumiselle, jotta lapsella olisi mahdollisuus jatkaa harrastusta myös lastensuojelun asiakkuuden jälkeen.
”Liikuntaharrastuksen tulisi olla sellainen, että se jatkuisi pitkäkestoisemmin, eikä sitä lopetettaisi ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen…”
”Liikuntaharrastuksen tulisi mielestäni olla sen hintainen, että vanhemmat pystyvät sen taloudellisesti tarjoamaan myös asiakkuuden jälkeenkin.”
Toisaalta lastensuojelun tuki nähtiin myös perusteltuna, jos lapsella oli jo pitkään jatkunut hyväksi katsottu harrastus ja perhe oli ajautunut yllättävästi talousvaikeuksiin.
”Harrastusten tulee olla realistisia, ei liian kalliita, mutta jos perhe on joutunut äkillisesti talousvaikeuksiin, niin voi olla perusteltua lapsen hyvinvoinnin kannalta maksaa isompia summia pitkään jatkuneen harrastuksen tukemiseksi.”
Vastaajien mukaan kalliiden harrastusten tukeminen lastensuojelusta vaatii aina tavallista painavammat perustelut.
”Kalliiden harrastusten (esim. jääkiekko tai ratsastus) aloittamista vasta lastensuojelun tuella ei pääsääntöisesti tueta taloudellisesti ilman erityisen painavaa syytä, joka voi olla esimerkiksi lapsen psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen.”
Liikuntaharrastusten tukeminen liitettiin eniten taloudellisia tekijöitä, lapsen psyykkistä terveyttä, vanhempien jaksamista ja lapsen kaverisuhteita koskeviin huolenaiheisiin. Liikuntaharrastusten tuen ja lastensuojelullisten huolten yhteyttä havainnollistetaan pylväsdiagrammilla kuviossa 5.
KUVIO 5. Lastensuojelulliset huolet liikuntaharrastusten taloudellisessa tukemisessa.
Liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja tukemiseen lastensuojelusta vaikutti tilastollisen analyysin mukaan eniten se, että liikuntaharrastuksen tukemiselle on lastensuojelulliset perusteet. Muina merkittävinä seikkoina liikuntaharrastuksen aloittamiselle ja sen tukemiselle lastensuojelusta vastaajat esittivät, että sopiva liikuntaharrastus oli jo ennestään tiedossa, ja että lapsi tai perhe on ollut aloitteellinen. Myös liikuntaharrastuksen kuluilla ja sosiaalityöntekijän aloitteellisuudella nähtiin olevan melko paljon merkitystä. Lapsen lähiverkoston aloitteellisuus sekä perheen ja kaveripiirin liikunnan harrastaminen nähtiin vaikuttavan jonkin verran liikunnan harrastamisen aloittamiseen ja sen tukemiseen. Merkityksiä liikunnanharrastamisen aloittamiseen ja tukemiseen lastensuojelusta on havainnollistettu Kuviossa 6.
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18
Lapsen ja vanhemman väliset ristiriidat Lapsen rikollisuus Koulunkäynti Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus Kasvatustapa Lapsen mielenterveysongelmat Vanhemman psyykkinen terveyss Lapsen päihteidenkäyttö Vanhemman päihteidenkäyttö Lapsen fyysinen terveys Ikätasoinen kehitys Lapsen kaverisuhteet Vanhemman jaksaminen Lapsen psyykkinen hyvinvointi Taloudelliset tekijät
Lastensuojelulliset huolet liikuntaharrastusten taloudellisessa tukemisessa (n=22)
Vastausten lukumäärä
KUVIO 6. Merkitys liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja tukemiseen lastensuojelusta.
Lakisääteisesti lastensuojelun avohuollon mukaisten tukitoimien järjestämisessä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä käyttää harkintaa tukitoimia myönnettäessä. Taloudellisen tuen myöntämisessä lapsen liikuntaharrastukseen nousi lähinnä yksittäisissä vastauksissa virkavastuussa olevan yksittäisen sosiaalityöntekijän harkinnanvaraisuus. Harkinnanvaraisuudella vastaajat toivat taloudellisen tuen summan lisäksi palvelun järjestämiseen liittyen muita tärkeitä huomioitavat seikkoja kuten lapsen ja perheen kokonaistilanne tai harrastuksen tuomia hyötyjä, joilla toisaalta pystyttiin tarvittaessa perustelemaan tuettavien harrastusten korkeita kustannuksia.
”Sosiaalityöntekijä voi myöntää taloudellista tukea harkinnalla.”
”Sosiaalityöntekijän arvio lapsen tilanteesta on käsittääkseni riittävä.”
”Käytän sosiaalityöntekijälle kuuluvaa harkintaa tuen myöntämisessä.”
”Rajallinen summa harrastuksen tukemiseen vuodessa yhtä lasta kohden, mutta harkinnalla voidaan kuitenkin myöntää enemmän.”
”Kalliskin harrastus voi hyvin suojaava tekijä ehkäisemässä suurempia lapsen lyhyt tai pitkäaikaista sijoittamista.”
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Sosiaalityöntekijän aloitteellisuus
Lapsen lähiverkoston aloitteellisuus Vanhemman aloitteellisuus Lapsen aloitteellisuus Kaveripiirin liikunnan harrastaminen Perheen liikunnan harrastaminen Liikuntaharrastus tiedossa Lastensuojelulliset perusteet Liikuntaharrastuksen kulut
Merkitys liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja tukemiseen lastensuojelusta
En osaa sanoa Ei merkitystä Vähän Melko vähän Jonkin verran Melko paljon Paljon
Vastauksista kävi ilmi yksittäisen rivisosiaalityöntekijän harkinnan mahdollisuudesta huolimatta, että taloudelliselle tukemiselle oli organisaatiokohtaisia ohjeita ja periaatteita koskien sekä harrastuksen tukemista, että vuosittaisen taloudellisen tuen määrää lapsiasiakasta kohden. Vastauksissa toistui perusajatus lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen yhden kohtuuhintaisen harrastuksen tukemisesta vuodessa.
”Yksi harrastus per lapsi…”
”Periaatteena on, että yhtä lapsen harrastusta voidaan vuosittain tukea…”
Vastaajat kertoivat, että lapsen harrastuksiin annettava taloudellinen tuki tuli ensisijaisesti tulla joko perustoimeentulotuen tai aikuissosiaalityön kautta.
”Kunta on ohjeistuksessaan linjannut, että tukea lasten harrastuksiin tulisi hakea aikuissosiaalityön ja toimeentulotuen kautta.”
”Ohjeena on, että perheen tulisi hakea tukea harrastusmenoihin ensin aikuissosiaalityöstä.”
”Pitää selvittää asiakkaan taloudellinen tilanne, ja ohjata ensisijaisesti hakemaan tukea Kelalta.”
”Lähtökohtaisesti taloudellinen tuki myönnetään nykyään täydentävänä toimeentulotukena, eikä kovinkaan usein enää suoraan lastensuojelusta.”
Vastaajien keskuudessa ilmeni myös joitakin eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä organisaatiokohtaisten ohjeistusten oikeellisuudesta suhteessa lastensuojelun lainsäädäntöön.
Toisaalta organisaatioiden ohjeistukset koettiin ongelmallisina soveltaa lastensuojelussa, jossa sosiaalityöntekijällä on velvollisuus käyttää harkintaa. Toisaalta ohjeistukset saatettiin nähdä myös hyvänä ohjenuorana sosiaalityölle, jolloin perheen hakiessa taloudellista tukea muilla keinoin, taloudellisen tukemisen rajojen asettamisen vastuu siirtyy lastensuojelusta muualle.
”Ohjeistuksissa selkeät euromääräiset rajat taloudellisen tuen kustannuksiin…
…pääkaupunkiseudun kustannustasolla tämä on naurettavan vähän. Ei ole mitään järkeä myöntää tukea niin vähän, että se kattaa tuskin puolen vuoden kausimaksuja.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on oikeus käyttää harkintaa tässäkin asiassa.”
”Ohjeistuksen vuoksi en voi myöntää tukea harkinnalla ilman ylemmältä taholta saatavaa lupaa.”
Ongelmallisena vastaajat kokivat taloudellisen tuen myöntämisessä ja harrastusten tukemisessa ohjeistuksiin pääkaupunkiseudun yleisesti korkean hintatason harrastusten kokonaiskustannuksissa ja tilanteet, joissa lapsi harrastaa liikuntaa korkealla tasolla, jolloin esimerkiksi pelkät kausimaksut voivat olla hyvin suuria. Harrastusten korkeat kustannukset koettiin osittain ongelmallisina työssä saatujen ohjeistusten vuoksi.
”Jotkut harrastukset ovat todella kalliita, ja niiden suhteen on joskus jouduttu pohtimaan taloudellisen tuen rajoja.”
”Harrastukset maksavat --- paljon johtuen kovista tilavuokrista, jonka vuoksi taloudellinen tukeminen nousee isoihin kustannuksiin, mikäli harrastuksen halutaan olevan säännöllistä.”
”Lasten harrastukset ovat kalliita ja sen vuoksi, en ole pystynyt myöntämään niihin koko summaa.”
Vaikuttaminen harrastamisen esteisiin
Vastauksista ilmeni toistuvasti, että harvoin pelkästään harrastukseen myönnettävä taloudellinen tuki on yksinään riittävää lastensuojelun asiakkaina oleville perheille. Vastaajat kertoivat, että lasten harrastusten mahdollistamiseen tai sen jatkumiseen on jouduttu yhdistämään myös muita lastensuojelun avohuollon tukitoimia, kuten tukihenkilöpalvelua, perhetyötä tai tukiperhetoimintaa.
”Tuettu lasta harrastukseen pääsyssä taloudellisesti ja tukihenkilön/ohjaajan integroiminen lapsen sitouttamisessa harrastukseen.”
”Tukihenkilötyöskentelyn yhtenä tavoitteena voi olla harrastuksen löytäminen nuorelle siten, että tukihenkilö kannustaa ja kokeilee eri harrastuksia ja liikuntalajeja yhdessä nuoren kanssa.”
”Joskus sosiaaliohjauksen tai perhetyön avulla työntekijä saattaa olla viemässä ja innostamassa lasta liikkumaan.”
”Joskus perhetyöntekijä on harjoitellut lapsen kanssa reitin harjoituspaikalle.”
Syinä taloudellisen tuen riittämättömyyteen vastaajat näkivät lastensuojelun asiakkaina olevien lasten vanhempien vanhemmuuden puutteet ja vanhempien toimintakyvyn rajoitteet.
”Suurin osa tilanteista on niitä, joissa perheen taloudellinen tukeminen ei riitä lapsen harrastuksen jatkumiseen. Vanhemmuuden puutteisiin liittyvät seikat estävät monesti lapsia harrastamasta. Vanhemmilla ei ole toimintakykyä tai jaksamista viedä/tuoda lasta harrastuksiin.”
”On tuettu harrastuksen miettimisessä ja käytännössä harrastukseen tutustumisessa, silloin kun vanhemman vointi ei ole sallinut.”
Toisena merkittävimpänä esteenä lasten liikunnan harrastamiselle vanhemmuuden puutteiden lisäksi vastaajat esittivät lapsen kulkemisen ja/tai kuljettamisen harrastukseen. Toisaalta lapsen harrastukseen kuljettaminen voi vaatia vanhemmilta paljon voimavaroja, sitoutumista tai aikaa, johon he eivät välttämättä perheen kokonaistilanteessa pysty. Lapsen harrastukseen kuljettaminen esimerkiksi perhetyön tai tukihenkilön avulla voi olla tärkeää myös siitä näkökulmasta, ettei lapsen harrastus kuormittaisi perhettä tai vanhempia liiallisesti.
”Vaikka tuettaisiin taloudellisesti, vanhemmat eivät jaksa sitoutua (pakkaamiset, kuskaamiset, motivointi). Tarvittaisiin ihminen, joka kuskaisi lasta harrastukseen.”
”Harrastaminen vaatii perheeltä niin paljon omaa aktiivisuutta, että joskus harrastukset jäävät siitä syystä toteutumatta.”
”Perhetyö aloitti vanhemman ja lapsen kuljettamisen säännöllisesti seinäkiipeilyyn, jotta harrastus jatkuisi taloudellisella tuellakin.”
Vastaajat kertoivat, että myös sosiaalityöntekijän ohjausta ja neuvontaa oli annettu jonkin verran esimerkiksi tilanteissa, joissa lapselle oli tarpeen löytää sopiva harrastus.
”Olen auttanut harrastuksen löytämisessä ja hankkimisessa.”
”Autoin perhettä löytämään lapselle sopivan harrastuksen.”
”Olen mm. ollut yhteydessä valmentajaan ja puoltanut lapsen pääsemistä mukaan joukkueeseen.”
Yksittäisissä vastauksissa ilmenivät monikulttuurisuuden kysymykset, joiden vuoksi lasten liikuntaharrastuksia oli täytynyt tukea myös muilla keinoin kuin pelkään taloudellisella tuella.
Esimerkiksi lasten vanhempien kielelliset ja kulttuurien eroavaisuudet koettiin haasteina sekä harrastusten löytämisessä lapselle että lapsen harrastukseen sitoutumisessa lapsen vanhempien kannalta.
”Jos vanhemmilla ei ole esimerkiksi suomen kielen taitoa, perhettä on saatettu auttaa harrastuksen aloittamiseen liittyvissä käytännön asioissa. Joskus perhetyöntekijä tai tukihenkilö on harjoitellut lapsen kanssa reitin harjoituspaikalle.”
”Useamman kerran mm. maahanmuuttajaperheiden kohdalla on käynyt ilmi tilanne, jossa vanhemmat eivät saa aikaiseksi viedä lasta harjoituksiin, koska ulkona on kylmää ja pimeää, ei ole autoa, tai sitten ei vain saada aikaiseksi lähteä, vaikka lapsi olisi innosta pinkeänä lähdössä harjoituksiin tai peliin…”
Vaikuttaminen lapsen arkeen ja hyvinvointiin
Yhtenä merkittävänä teemana liikuntaharrastuksen tukemisessa vastaajat toivat esiin vaikuttamisen lapsen arkeen ja hyvinvointiin. Vastaajat toivat esiin näkemyksiä sekä siitä, että harrastuksen tulee olla sellainen, mikä tukee lapsen hyvinvointia, ja että kalliinkin harrastuksen tukemista voidaan perustella hyvinvoinnin tukemisella, jos harrastus on jatkunut pitkäkestoisesti. Muutamissa vastauksissa esiintyi näkemys siitä, että liikuntaharrastus voi toimia lasta suojaavana keinona, kun lapsella on säännöllisen harrastuksen kautta yksi turvallinen aikuiskontakti lisää.
”Harrastuksen tulee tukea lapsen hyvinvointia.”
”Sijaishuollossa olevilla lapsilla harrastus voi olla hyvin suojaavatekijä.”
”Harkinnalla on mahdollisuus tukea lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kalliskin harrastus on suojaava tekijä, ja voi hyvin toimiessa olla yhtenä isona tekijänä ehkäisemäisemässä lapsen sijoittamista lyhyt tai pitkäaikaisesti…harrastustoiminnan
kautta lapsi saa säännöllisen ja turvallisen aikuiskontaktin vanhempien ja koulun opettajien lisäksi.”
Yksi vastaaja toi myös esiin sen, ettei sellaista lapsen liikuntaharrastusta voida tukea, jossa olisi huolenaiheena, että lapsi käyttäisi oppimiaan taitoja väärin. Tällaisesta esimerkkinä on kamppailulajit, joiden tukemista lapsikohtaisesti täytyy harkita tarkkaan.
”Sosiaalityöntekijä myöntää tukea harkinnalla, ja esim. kamppailulajeja ei välttämättä tueta, jos riskinä on, että lapsi käyttää väärin oppimiaan taitoja.”