5. LIIKUNTAHARRASTUKSET LASTENSUOJELUSSA
5.2. Liikuntaharrastusten merkitys lasten ja perheiden hyvinvoinnille
Kyselylomakkeessa kysyttiin, mitä merkityksiä vastaajat näkivät lapsen liikkumiselle ja liikuntaharrastuksilla olevan lapselle lastensuojelun näkökulmasta, sekä mitä merkityksiä vastaajat näkivät lapsen liikkumisella ja liikunnan harrastamisella olevan lapsen perheelle. Vastaajat nostivat liikunnan ja harrastamisen merkityksiä hyvin laajasti sekä lapsen että perheen kokonaistilanteen kannalta. Vastauksissa annetuista merkityksistä lapselle ja lapsen perheelle löytyi niin merkittävästi samankaltaisuuksia, että käsittelen niitä tässä kappaleessa yhdessä. Tähän kappaleeseen olen lisäksi nostanut vastaajilta kysyttyjä liikuntaharrastusten ongelmia ja tukemisen merkityksiä tulevaisuuden kannalta. Vastauksien käsittely näin on myös mielekkäämpää toiseen tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta. Teoriaohjaavassa sisällön analyysissa annetut merkitykset asettuivat kuuden eri teeman alle, joita vastaajien nostamassa tärkeysjärjestyksessä olivat: 1.) sosiaalinen hyvinvointi, 2.) psyykkinen hyvinvointi, 3.) fyysinen hyvinvointi, 4.) arjen suoriutuminen, 5.) ennaltaehkäisevä vaikutus ja 6.) eriarvoisuuden kysymykset.
Sosiaalinen hyvinvointi
Sosiaalinen hyvinvointi nousi vastauksissa tärkeimpänä liikunnalle ja liikkumiselle nimettynä merkityksenä. Toisaalta lapsen ja aikuisen valmentajan/ohjaajan turvallinen suhde nähtiin merkittäväksi lapsen sosiaalista hyvinvointia nostavaksi tekijäksi, ja toisaalta myös harrastusyhteisön vuorovaikutuksessa syntyvät kaveri- ja ystävyyssuhteet nähtiin merkittävinä tekijöinä lapsen arjessa.
Lapsen liikuntaharrastuksen valmentaja tai ohjaaja nähtiin turvallisena aikuisen roolihahmona, jolla on mahdollisuus olla lapselle esimerkkinä ja tukena.
”Sosiaalityöntekijän harkinnalla on mahdollisuus tukea lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.”
”Harrastuksen kautta lapset saavat korvaavia kokemuksia ja mahdollisesti hyvän kiintymyssuhteen esimerkiksi valmentajaan.”
”Harrastuksen ohjaajasta voi muodostua lapsen elämään todella merkittävä aikuinen.”
Ystävyys- ja kaverisuhteiden syntyminen taas nähtiin arvokkaana sen vuoksi, että lapsen nähtiin harrastuksen kautta kiinnittyvän turvalliseen sosiaaliseen verkostoon, jota liikuntaharrastuksen yhteisö tässä edustaa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen liikuntaharrastusten ohessa nähtiin myös itsessään arvokkaana merkityksenä. Yhteisöllisyys, joka syntyy liikuntaharrastuksen kautta, nähtiin eräänlaisena suojaava tekijänä lapsen sosiaaliselle hyvinvoinnille.
”Urheiluseuroissa lapsille syntyy tärkeiden ystävyyssuhteiden lisäksi myös pysyviä tai ainakin pitkäaikaisia, turvallisia aikuiskontakteja, jotka voivat tietyille lapsille olla arjen pelastusrengas.”
”Lapsi saa onnistumisen kokemuksia, uusia kavereita ja välillä jopa uuden verkoston, johon kiinnittyä.”
”Harrastuksen kautta lapsi voi saada uusia kavereita, ja se edistää hänen sosiaalisia taitojaan ja pettymyksensietokykyä, tuo onnistumisen kokemuksia ja tukee myös itsetunnon kehitystä.”
Yksittäisissä vastuksissa tuotiin esiin myös sitä, miten liikunnan harrastaminen vaikuttaa myönteisesti lapsen ja tämän perheen sosiaalisiin suhteisiin. Liikunnan harrastaminen nähtiin lasta ja vanhempaa yhdistävänä tekijänä. Yksi vastaajista näki myös liikuntaharrastuksen sosiaalisissa suhteissa muodostuvan lapselle hyviä korvaavia vuorovaikutuskokemuksia. Yksi vastaaja esitti liikunnan harrastamisen olevan hyvä asiakkaiden sosiaalista hyvinvointia tukeva ja kotouttamista edistävä keino monikulttuurisessa työssä maahanmuuttajien kanssa. Vanhemman osallistuminen lapsen harrastukseen nähtiin lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteen kannalta merkittävänä.
Myönteistä vuorovaikutusta nähtiin syntyvän esimerkiksi tilanteissa, joissa vanhempi kannustaa lasta tai toimii toimihenkilönä lapsen harrastuksen parissa.
”…usein törmää perheisiin, joissa isovanhemmat vievät taaperoikäistä uimakouluun.”
”Koko perhe meni kannustamaan lasta jääkiekkomatsiin, vanhemmat toimivat myös toimihenkilöinä. Mikäli vanhemmat ja lapset harrastavat liikuntaa niin molemmat voivat henkisesti paremmin, ja näin tukevat perheen yhteistä arkea ja kasvua.”
”Vanhemman säännöllinen osallistuminen lapsen liikuntaharrastukseen lisää perheen positiivista vuorovaikutusta. Lapselle tulee merkityksellinen kokemus vanhemman välittäessä lapsen tekemisestä, joka vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja identiteettiin.”
”Liikunta voi olla myös perhettä yhdistävä asia, kun muuta ei ole.”
”…Joukkueen tuoma yhteenkuuluvuus kantaa pitkälle. Pidän urheiluseurassa harrastamista parhaana kotouttamisena maahanmuuttajalapsille. Siellä on mahdollisuus päteä, saada kavereita ja parantaa suomen kielen taitoa.”
Myös perheen yhteinen omaehtoinen liikunnanharrastaminen ulkoillen nähtiin lapsen perheen sosiaalista vuorovaikutusta vahvistavaksi tapahtumaksi, jossa on mahdollista kokea yhteenkuuluvuuden tunteita.
”Pienimpien lasten perheissä yhteinen ulkoilu vaikkapa lähiympäristössä, metsässä tai uimarannalla on lähes kaikille lapsille mieluisaa.”
Lapsen liikuntaharrastuksella oli tilastollisen analyysin perusteella myös merkitystä lapsen ja tämän perheen sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Vastaajat arvioivat liikunnalla olevan paljon myönteistä merkitystä lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin, kaveripiiriin ja sosiaaliseen verkostoon sekä vuorovaikutustaitoihin. Lapsen liikuntaharrastuksen arvioitiin vaikuttaman merkittävästi myös lapsen koko perheen yhteisöllisyyteen. Myönteistä merkitystä nähtiin olevan myös perheen sosiaaliseen hyvinvointiin ja perheen sosiaaliseen verkostoon. Tuloksia on havainnollistettu kuviossa 7.
KUVIO. 7 Liikuntaharrastuksen merkitys lapsen ja perheen sosiaaliselle hyvinvoinnille.
Vastaajien liikunta-aktiivisuus näytti olevan jonkin verran yhteydessä siihen, miten vastaajat näkivät liikunnan merkityksen lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin. Tässä yhdistin muuttujat lapsen sosiaalista hyvinvoinnista, lapsen kaveripiiristä ja vuorovaikutustaidoista yhdeksi lapsen sosiaalista kokonaishyvinvointia mittaavaksi muuttujaksi. Useasta muuttujasta muodostetun mittaria arvioin reliabiliteettikertoimen avulla, jonka tässä lapsen sosiaalista kokonaishyvinvointia määrittävän summamuuttujan kohdalla laskin SPSS-ohjelmalla Cronbachin alfakertoimella. Cronbachin alfan arvo osoittautui ohjelman mukaan olevan 0,798, joka kertoo rakennetun summamuuttujan olevan luotettava. Tein myös dikotomisen jaon vastaajien liikunta-aktiivisuudessa satunnaisesti liikkuvien ja viikoittain liikuntaa harrastavien välillä ristiintaulukointia varten vähäisen vastausmäärän vuoksi.
Kuviosta 8. on nähtävissä, että 57,4% viikoittain liikuntaa harrastavista arvioi liikunnan harrastamisella olevan erittäin paljon merkitystä lapsen sosiaaliselle hyvinvoinnille.
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Perheen sosiaalinen verkosto
Perheen sosiaalinen hyvinvointi Perheen yhteisöllisyys Lapsen vuorovaikutustaidot Lapsen kaveripiiri Lapsen sosiaalinen hyvinvointi
Liikuntaharrastuksen merkitys sosiaaliselle hyvinvoinnille
Ei osaa sanoa Vähän Melko vähän Jonkin verran Melko Paljon Paljon
Liikunta
KUVIO 8. Ristiintaulukointi lapsen sosiaalisesta hyvinvoinnista suhteessa vastaajien liikunta-aktiivisuuteen.
Psyykkinen hyvinvointi
Liikunnan merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille näyttäytyi vastauksissa toiseksi merkittävimpänä teemana. Liikuntaharrastuksen nähtiin vaikuttavan lapsen tunteiden kehitykseen, identiteettiin, itsetuntoon ja jaksamiseen. Vastauksissa toistui liikunnan tuottamat onnistumisen kokemukset, joiden nähtiin sekä tuottavan lapselle mielihyvää että vahvistavan tämän minäkuvaa ja itsetuntoa. Liikunnan avulla lapsi voi oppia tunnetaitojen käsittelyä turvallisessa ja rajatussa ympäristössä, ja liikunnan nähtiin vahvistavan lapsen pettymyksen sietokykyä. Yhdessä vastauksessa liikuntaa kuvattiin myös pakoreittinä, jos lapsen elämän muissa asioissa on isoja puutteita.
”Lapsen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi kasvaa ja vaikuttaa lapsen tunteiden ja käyttäytymisen kehittymiseen. Vahvistaa myös identiteettiä...”
”…Harrastuksen kautta lapsi voi saada uusia kavereita, mikä edistää sosiaalisia taitojaan ja pettymyksensietokykyä. Onnistumisten kautta myös itsetunto kehittyy.”
”Myönteisiä kokemuksia, ja omaan kehon kuvaan ja pärjäämiseen tutustumista…”
”Liikunta voi toimia todella hyvänä pakoreittinä, jos muut asiat ovat pielessä.”
Lastensuojelun näkökulmasta lasten liikuntaharrastusten nähtiin psyykkiseltä kannalta myös kuormittavan lapsen perhettä sellaisissa tilanteissa, jos perheen vanhemmilla on vähän voimavaroja, jaksamisen pulmia tai kiirettä ja stressiä esimerkiksi töistä. Myös ruuhkavuosien tai monilapsisen perheen arjen nähtiin vaikuttavan vanhempien psyykkiseen hyvinvointiin ja kuormittuneisuuteen.
Tällöin lasten liikuntaharrastukset kuvautuivat vastauksissa jopa rasitteena lapsen perheelle.
Vastaajat kertoivat, että jos vanhemmilla ei ole riittävästi psyykkisiä voimavaroja, ei liikuntaharrastusten taloudellinen tukeminen lastensuojelusta ole mielekästä.
”Liikuntaharrastus voi olla rasite perheissä, joissa on vähäiset voimavarat.
Vanhemmat voivat kuitenkin olla ylpeitä lapsen liikuntaharrastuksesta ja saavutuksista…”
”…Joissain perheissä lapsen harrastuksiin kuljettaminen voi lisätä myös kiirettä ja stressiä.”
”Haasteena monilapsisissa perheissä tai ruuhkavuosissa lapsen kuljettaminen liikuntaharrastukseen ei aina mahdollistu. Silloin olisi parempi tukea lasta ja vanhempaa liikkumaan yhdessä, mutta joskus sille voi olla esteenä myös vanhemman uupuminen.”
KUVIO 9. Liikunnan merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille.
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Lapsen tunnetaidot Lapsen itseluottamus Lapsen itsetunto Lapsen identiteetti Lapsen mieliala Lapsen elämänlaatu Lapsen psyykkinen hyvinvointi
Liikunnan merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille
Ei osaa sanoa Vähän Melko vähän Jonkin verran Melko paljon Paljon
Kuviossa 9 on esitetty liikunnan merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Kuvion mukaan merkittävä osa vastaajista esitti liikunnalla olevan melko paljon tai paljon merkitystä lapsen psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueille. Päädyin sisällyttämään tähän lapsen psyykkisen hyvinvoinnin kuvioon myös elämänlaadun ja tunnetaidot, vaikka yhtä hyvin ne olisi voinut sisällyttää kuuluvaksi esimerkiksi lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin. Pidän kuitenkin lapsen elämänlaatua ja tunnetaitoja tässä tutkimustarkoituksessa lapsen mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavina tärkeinä seikkoina, jonka vuoksi päädyin tähän jaotteluun.
Liikunta
KUVIO 10. Ristiintaulukointi lapsen psyykkisestä hyvinvoinnista suhteessa vastaajien liikunta-aktiivisuuteen.
Tilastollisen aineiston pohjalta vastaajien liikunta-aktiivisuudella näytti olevan yhteyttä siihen, miten vastaajat näkivät liikunnan merkityksen lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Tässä yhdistin muuttujat lapsen psyykkisestä hyvinvoinnista, elämänlaadusta, mielialasta, identiteetistä, itsetunnosta, itseluottamuksesta ja tunnetaidoista yhdeksi lapsen psyykkistä kokonaishyvinvointia mittaavaksi muuttujaksi. Laskin myös tälle uudelle summamuuttujalle reliabiliteettikertoimen käyttämällä jälleen Cronbachin alfaa, joka sai tämän muuttujan kohdalla arvon 0,923. Koska Cronbachin alfa on > 0,8, uuden summamuuttujan reliabiliteettia voidaan pitää erittäin luotettavana. Kuviosta 10. on
nähtävissä, että 67,4% viikoittain liikuntaa harrastavista arvioi liikunnan harrastamisella olevan erittäin paljon merkitystä lapsen psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueille, kun puolestaan satunnaisesti liikuntaa harrastavista 42,9% arvioi liikunnalla olevan melko paljon merkitystä ja 38,1%
arvioi liikunnalla olevan vain jonkin verran merkitystä.
Fyysinen hyvinvointi
Vastauksissa ilmeni toistuvasti liikunnan ja liikuntaharrastamisen merkitys lapsen fyysiselle hyvinvoinnille. Kuitenkin vain harvoissa vastauksissa fyysisen hyvinvoinnin merkitystä oli avattu.
Vastaajat, jotka olivat avanneet fyysisen hyvinvoinnin sisältöä ja merkitystä, nostivat esiin seikkoja liikunnan vaikutuksesta lapsen terveyteen ja lapsen kehon mielihyvän kokemuksen. Elämäntavoiltaan liikunnalliset perheet nähtiin muita perheitä myös fyysisesti terveempinä.
”Liikunta ja liikkuminen on lapselle todella tärkeää. Vaikuttaa sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen…”
Liikunta on tärkeää, sillä sen kautta keho ja mieli oppivat jäntevyyttä ja pitkäjänteisyyttä…”
”Nuoren sanoja lainaten: liikunta tuottaa mielihyvää; auttaa omaan mieleen ja kehoon.
Myönteinen vaikutus myös yleiseen hyvinvointiin.”
”Liikunnan merkitys on suuri, jos se on lapsiperheille elämäntapa...”
Kvantitatiivisen analyysin pohjalta voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät näkivät liikunnalla olevan merkitystä lapsen fyysiseen hyvinvointiin. Merkityssuhteita eri fyysisen hyvinvoinnin osa-alueisiin on havainnollistettu kuviossa 11.
KUVIO 11. Liikunnan merkitys lapsen ja perheen fyysiselle hyvinvoinnille.
KUVIO 12. Ristiintaulukointi lapsen fyysisestä hyvinvoinnista suhteessa vastaajien liikunta-aktiivisuuteen.
Myös lapsen fyysisen hyvinvoinnin kohdalla vastaajien liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä vastaajien antamaan merkitykseen lapsen fyysiselle hyvinvoinnille. Tässä yhdistin muuttujat lapsen fyysisestä hyvinvoinnista, terveydestä, kasvusta ja kehityksestä sekä koordinaatiokyvystä ja motorisista taidoista yhdeksi lapsen fyysistä kokonaishyvinvointia mittaavaksi muuttujaksi. Laskin jälleen
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Ei osaa sanoa Vähän Melko Vähän Jonkin verra Melko paljon Paljon
rakennetulle summamuuttujalle reliabiliteettikertoimen Cronbachin alfalla, joka sai tässä arvon 0,937. Koska Cronbachin alfa on > 0,8, uuden summamuuttujan reliabiliteettia voidaan pitää erittäin luotettavana. Kuviosta 12. nähdään, että 77,8% viikoittain liikuntaa harrastavista arvioi liikunnan harrastamisella olevan erittäin paljon merkitystä lapsen psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueille, kun taas satunnaisesti liikuntaa harrastavista 58,3% arvioi liikunnalla olevan vain jonkin verran merkitystä lapsen fyysisen hyvinvoinnin kokemukseen. Vähäisen vastaajamäärän vuoksi tilastollisesta tuloksesta ei voida kuitenkaan tehdä yleistäviä johtopäätöksiä.
Ennalta ehkäisevä vaikutus
Suurimmassa osassa vastauksia tuotiin liikunnan ennalta ehkäisevää vaikutusta lapsen kehitykselle ja kasvulle. Ennalta ehkäisevän vaikutuksen nähtiin koskevan kokonaisvaltaisesti lapsen hyvinvointia, niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisesta näkökulmasta. Lastensuojelun näkökulmasta liikunnan nähtiin myös ehkäisevän huonoa käytöstä ja syrjäytymistä. Muutamissa vastauksissa tuotiin esiin liikunnan antavan lapselle korvaavaa myönteistä tekemistä ja vievän aikaa huonoilta tavoilta kuten ”päihteidenkäytöltä” tai ”pahanteolta”.
”…se (liikunta) vie aikaa esim. päihteidenkäytöltä, vaikka en näe, että se pystyisi sitä kokonaan ehkäisemään.”
”…Harrastukset tukevat myös etenkin nuorisoikäisiä pysymään ”kaidalla tiellä”.”
Kolme vastaajaa toi liikunnan antavan myös hyvää vastapainoa lasten ruutuajan ja pelaamisen tuomalle passiiviselle olemiselle. Vastakohtana pelaamiselle he kertoivat liikunnan antavan keinon purkaa lapsen energiaa. Liikunta vastapainona digitalisaatioon kasvavalle sukupolvelle nähtiin näissä vastauksissa myös tulevaisuuden kannalta merkityksellisenä tekemisenä.
”…kännyköillä ja tietokoneilla oleminen vain koko ajan lisääntyy, jolle liikunta ja ulkoilu ovat hyvä vastapaino.”
”Liikunnan merkitys kasvaa, kun digitaalinen media vie paljon aikaa ja hallitsee elämää. Mikäli lapsi haluaa harrastaa, tulisi lapsen harrastusta voida tukea liikunnan myönteisten (psyykkisten ja fyysisten) vaikutusten vuoksi.”
”Digilaitteet passivoivat perheitä ja haittaavat lapsen normaalia tervettä kasvua ja kehitystä. Säännöllinen liikunta lapsiperheissä lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja vähentää terveys ja vuorovaikutusongelmia.”
Arkirytmi
Muutamissa vastauksissa nähtiin liikunnan vaikuttavan myönteisesti lapsen arki- ja koulusuoriutumiseen. Liikuntaharrastusten nähtiin tuovan tarvittavaa rytmiä lasten arkeen, joka voi parantaa myös muuta suoriutumista arjessa (myös kuvio 13). Muutama vastaaja kertoi myös liikunnan vaikuttavan lapsen yleisen vireystilan paranemiseen, jolla he näkivät olevan yhteys parempiin oppimistuloksiin koulussa.
”Säännöllinen liikunta tukee lapsen arkirytmiä, jaksamista koulussa, auttaa oppimisessa ja nostaa yleistä vireystilaa.”
Lasten liikuntaharrastusten nähtiin parhaimmillaan tuovan lapsiperheiden vanhempien arkeen sopivaa struktuuria, kun vanhempien tuli kuljettaa lasta harrastukseen. Näissä vastauksissa lapsen harrastus kuvautui perheen ohjelmana ja kohteena, johon lapsen ja vanhempien on mentävä, ja suoriuduttava perheen arjessa.
”Lasten liikunnan harrastaminen aikatauluttaa ja rytmittää myös vanhempien elämää ja laittaa siihen ”rotia”.
KUVIO 13. Liikunnan merkitys lapsen ja perheen arkeen ja elämänhallintaan.
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Perheen vuorokausirytmi
Perheen ravitsemustottumukset Perheen elämänhallintataidot Lapsen elämänhallintataidot
Liikunnan merkitys arkeen ja elämänhallintaan
Ei osaa sanoa Vähän Melko vähän Jonkin verran Melko paljon Paljon
Eriarvoisuuden kysymykset
Useissa vastauksissa lasten liikuntaharrastuksiin liitettiin lasten ja perheiden eriarvoisuutta koskevia seikkoja. Merkittävimmäksi lapsiperheiden eriarvoisuutta kasvattavaksi tekijäksi vastauksissa nimettiin pääkaupunkiseudun liikuntaharrastusten korkea hintataso. Vastaajat kuvasivat liikuntaharrastusten kustannusten nousseen pääkaupunkiseudulla jopa niin korkeiksi, ettei tavallisillakaan lapsiperheillä ole niihin varaa. Vastaajien mukaan taloudellisia haasteita kohdataan etenkin monilapsisissa perheissä. Tulevaisuuden kannalta vastaajat esittivät edullisen ja/tai maksuttoman liikunnan harrastamisen olevan lapsiperheiden kannalta tärkeää.
Lastensuojelun näkökulmasta muutamat vastaajat näkivät lapsiperheitä eriarvoistavana tekijänä myös liikuntaharrastusten liiallisen tavoitteellisuuden ja vakavuuden. Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten kohdalla he esittivät tarpeen harrastusmahdollisuuksista, joista liiallinen kilpailu ja tavoitteellisuus on karsittu, ja joissa lapsi voi kokea iloa ja onnistumista yhteisen toiminnallisen tekemisen kautta.