Lapsista tehtävän tutkimuksen määrittely

Lapsuus ja lapset, sekä ryhmänä että yksilöinä, voivat näyttäytyä tutkimuksissa usein eri tavoin (Alanen 2009, 9; Karlsson 2010, 121-122; Karlsson 2012, 19, 24). ”Lapsuus”

käsitteenä määritellään yleensä ihmiselämän ajanjaksoksi, joka erotetaan aikuisuu-desta juridisesti, biologisesti ja sosiaalisesti (James & James 2008, 106, 125; James &

James 2012, 14-15; Bardy 1996, 208). Lapsuutta voidaan tarkastella lasten lapsuutena, yhteiskunnallisena rakenteena, stereotypioina aikuisten ajattelussa tai kulttuurisesti aikuisten lapsuuksissa (Bardy 1996, 200-204), sekä myös miten nämä toteutuvat lasten ajattelussa (Riihelä 1996, 3-4). Lapsuus voidaan nähdä syvemmin myös sosiaalisena konstruktiona, joka on riippuvainen kontekstista sekä ajallisesti että logistisesti. ”Lapsi”

-käsitteen määrittely ja näkökulma lapsuuden aktioista on riippuvainen teoreettisista taustasitoumuksista. (James & James 2008, 1; Jenks 2005, 30-31.) Joissain yhteyksissä sosiologinen ja psykologis-pedagoginen määritelmä lapsuudesta nähdään toisistaan eroavina (Alanen 2009, 12-13). Tutkimusten sisällä käytettävät termit paikantavat ker-tomaan kenen lapsuutta tutkimus käsittelee ja millaiseen näkökulmaan sitä verrataan.

Lapsitutkimus

Lapsuuden-tutkimus

Lapsinäkö-kulmainen

tutkimus

1. Reaaliaikainen aineisto 2. Jälkeenpäin tuotettu aineisto 3. Aineisto koostuu materiaaleista 4. Asiakirja-aineisto

5. Julkinen tieto aineistona

Kuvio 7. Tutkimukset, joiden fokuksena lapset ja lapsuus.

7. Lapsuudentutkimus | 63

Lapsitutkimus tarkoittaa yleisesti ottaen lapsista tehtävää tutkimusta, ja toimii katto-terminä tarkennetummille suuntauksille. Lapsitutkimus -käsite riittää usein kertomaan tutkimuksen luonteen. Lapsitutkimusta voidaan eri suuntausten lisäksi jaotella siten kuka lapsena olemisesta kertoo. Onko kyseessä tutkimus, joka esittelee aineistonsa (1.) lasten tai vanhempien reaaliaikaisena tuotoksena (kuten videointi), (2.) jälkikäteen tuotettuina faktoina (kuten muistelu), (3.) materiaalina (kuten piirustukset), (4.) asiakirjoina (kuten poliittiset säännökset) tai (5.) julkisena tietona (kuten median välittämät keskustelut). (Karlsson 2012, 19.)

Lapsuudentutkimus on osa yhteiskunta- ja kulttuurintutkimusta. Lapsuudentut-kimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia näkökulmia lasten ja lapsuuden tar-kastelu sisältää tai on sisältänyt. Tutkimussuuntaus kehittyi 1980-luvulla sosiologien ja kasvatustieteilijöiden parissa, mutta nykyisin lapsuudentutkimus yhdistää avoimesti useita eri tieteenalojen tutkijoita. Alun makroperspektiivistä on tiivistytty tiukemmin rajattuihin kiinnostuksen kohteisiin. Yhteistä kaikelle lapsuudentutkimukselle on ta-voite ymmärtää lapsia ja lapsuutta yhteisöjen jäseninä ja kulttuurien toimijoina, joiden vuoksi yhteiskunta muokkaa rakenteitaan. (James, Jenks & Prout 1998, 260; James &

Prout 2015, ix.)

Lapsinäkökulmainen tutkimus on noussut terminä tutkimukseen ja käytännön työhön, kun on tarvittu käsitettä kuvamaan lasta tutkimuksen informanttina. Lapsinä-kökulmainen tutkimus on lapsi- tai lapsuudentutkimusta, joka keskittyy tavoittamaan lasten näkökulman ja tämä näkyy koko tutkimusprosessin läpi (tutkimuskysymyksissä, aineiston hankinnassa, tutkimusmenetelmän valinnassa, analyysissa sekä tuloksissa).

Lapsinäkökulmainen tutkimus tavoittelee tietoa kaiken ikäisten lasten kasvusta, op-pimisesta, kommunikoinnista, sekä toiminnasta näiden ympärillä, jonka avulla lapset luovat omaa kulttuuriaan yhteisöissä. Lähtökohtana on nimenomaan tieto, jota saadaan lapsilta itseltään ja jonka tuottamiseen lapset osallistuvat. Tutkimuksissa tieto saadaan tutkittavaan muotoon olemalla avoin lasten viesteille, kokemuksille, mielipiteille, pai-notuksille, aktioille sekä yhtenäisille tavoille toimia erilaisissa konteksteissa. Konteks-tin reunaehdot voivat tutkimusten mukaan määräytyä joko kulttuuriksi, sosiaalisiksi, historiallisiksi tai yhteiskunnallisiksi. Lasten tavat toimia ovat usein verrannollisia toi-mintaympäristöön, aikaan, ilmapiiriin sekä toisiin toimijoihin ja heidän tavoitteisiinsa.

Tämä tarkoittaa lapsilähtöisessä tutkimuksessa myös vahvaa havainnointia mm. aikuis-ten, päiväkotien, ja koulujen vuorovaikutusverkostoja kohtaan. Tutkija voi myös pitää aikuisia tärkeinä tiedontuottajina lapsiryhmän merkityssisältöjen hahmottamisessa.

Lapsinäkökulmainen tutkimus toteutetaan yleensä yhteisökeskeisesti. (Alanen 2009, 9; Christensen & James 2000, 2-3; Karlsson 2010, 120-124; Karlsson, 2012, 22-25.) Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen selkeän tavoitteen vuoksi tutkimuksia voidaan to-teuttaa poikkitieteellisesti, eivätkä tieteenalat rajoita tutkimuskohdetta tai analyysia siitä, miten lasten elämän ja lapsuus näyttäytyvät (Fargas-Malet, McSherry, Larkin &

Robinson 2010, 175; Karlsson 2012, 24). Lasten näkökulmien nostaminen valokeilaan ei ole uusi ilmiö, vaikkakin yleistymässä oleva sellainen (Karlsson 2012, 23).

Lapsinäkökulmainen tutkimus voidaan jaotella myös alakäsitteisiin ”lapsinäkökul-ma” ja ”lasten näkökul”lapsinäkökul-ma”. Lapsinäkökulma tutkimuksessa keskittyy tekemään

näky-64 | Köngäs: ”Eihän lapsil ees oo hermoja”

väksi lasten toimintaa, merkityksiä ja sisältöjä aikuisen käsittein ja tieteellisin keinoin.

Aikuinen pyrkii luomaan saamansa autenttisen aineiston ja aiempien tutkimusten avulla näkemystä lasten ajatuksista lapsuudestaan. Lasten näkökulma tutkimuksessa näyttäytyy lasten kulttuurin sisäisinä symboliviesteinä, kuten sanoina, ääninä ja ilmeinä, joita tutkija pyrkii tulkitsemaan ymmärtääkseen lasten kokemuksia, tunteita ja ymmär-rystä lapsuudesta. (Sommer, Pramling, Samuelsson & Hundeide 2010, 22-23.) Määrit-telyt lapsinäkökulmaisen tutkimuksen sisällä hakevat luontaisesti yhä paikkaansa. On myös esitetty, että käsite ”lapsikeskeisyys” nousisi lapsi-informanttien tutkimuksissa ydintermiksi. Lapsikeskeisyyden ajatuksena on korostaa lasten subjektiutta suhteessa tutkittavana kohteena oloon. Lapset eivät ole aina ensisijaisesti vain toimijoita sanoilla, vaan lasten viesteistä tulisi pyrkiä kuulemaan se johdonmukainen ja aito ajatus, johon he antamallaan informaatiolla pyrkivät. (James & James 2008, 17 & 19.) Subjektius kuitenkin rakentuu osista, sillä lapsi ei ole koskaan riippumaton ympäristöstään.

Vaikka subjektius näkyisi hetkessä, on taustalla ja tulevassa muuttuvuus olosuhteisiin, joka muokkaa subjektiuttamme jatkuvassa kontekstisidonnaisessa vuorovaikutuksessa.

(Qvortrup 1987, 22-26; Rainio 2010, 7; Thorne 1987, 93.) Tässä piilee myös rikkaus, jota lapsinäkökulmainen tutkimus on saanut laajennuttuaan sosiologiasta tieteiden väliseksi alaksi (Rainio 2010, 8).

Lapsista tehtävän tutkimuksen parissa esiin nousevat myös termit lapsilähtöisyys sekä lapsialoitteisuus. Lapsilähtöisyys paikantuu tutkimuksen tekoa enemmän lasten parissa tehtävään käytännön työhön, jossa lasten tarpeet ja toiveet pyritään ottamaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Lapsilähtöisyys juontaa juurensa jo 1700-luvun ajat-teluun (Rousseaun) sekä 1900-luvun reformipedagogiikkaan. Painotuksia julkaisujen luonteesta riippuen voi olla useitakin. (Cambridge Advanced Learner’s Dictionary 2010; Hytönen 2007, 10-11; Olson & Bruner 1996, 11-12). Lapsialoitteisuus eroaa lapsilähtöisyydestä sillä, että käytännön työtä suunniteltaessa lapsilta itseltään halutaan kuulla miten heidän tarpeensa ja toiveensa tulisivat parhaiten otettua huomioon, kun lapsilähtöisessä toiminnassa suositellut toimet kasvatuksesta ja turvallisuudesta totea-vat ammattilaiset (Tinworth 1997, 24).

Aineistot nousevat lapsista tehtävissä tutkimuksissa usein merkkipaaluiksi myös terminologian suhteen. Karkeasti voidaan rajata, että lapsitutkimuksessa analysoidaan pääasiassa aikuisten tuottamaa aineistoa ja lapsinäkökulmaisessa lasten tuottamaa ai-neistoa. Karimäki ja Riihelä ovat tarkentavat lapsitutkimuksen aineistot kymmeneen kategoriaan, johon kuuluvat aikuisten tuottamat aineistot; (1.) aikuisten omat lapsuus-muistot, (2.) lapsen yhteiskunnallinen asema asiakirjojen ym. valossa, (3.) lapsuuden skeemat aikuisten ajattelussa, (4.) lapsuuden historiallisuus ja sukupolvien vaikutus aikuisten ajattelussa sekä (5.) tutkijan omat muistot lapsuudesta ja tutkittavasta lapsuu-den ilmiöstä; sekä lasten tuottamat aineistot; (6.) lapsuusmuistot lasten kertomina, (7.) lapsuus lasten tuotoksissa, (8.) lapsuuden skeemat lasten ajattelussa sekä (9.) lapsuuden historiallisuus ja sukupolvien vaikutus lasten ajattelussa; ja viimeisenä aineistot, jota (10.) aikuiset ja lapset rakentavat yhdessä lasten lapsuudesta, esimerkiksi videoinnin avulla. (Karimäki 2008, 2; Karlsson 2012, 37-38.)

7. Lapsuudentutkimus | 65