Analysoinnin esimerkki 1

12. Analysointi | 117

EPISODI 58

Ensimmäinen muutoksen hetki tapahtuu riveillä 4-7, jolloin kolme tytön yhteys särkyy Iineksen jakaessa Helin kanssa hetken jättäen samalla Arlan ulkopuolelle. Yhteenkuu-luvuus on kantava teema lasten vertaiskulttuurin erityispiirteissä (Corsaro 2018, 166;

Corsaro & Eder 1990, 215; Sajaniemi, 2015), jota tavoitellaan ja joka näkyi aineistossani vahvasti määrittävän lasten omanarvontuntoa. Arlan hätääntyneen väliintulon takana on itseisarvo kuulua ryhmään ja olla hyväksytty. Iineksen tavoitteena on luoda tai ylläpitää yhteyttä Helin kanssa lasten vertaiskulttuurille tyypillisesti sulkemalla muut verbaliikan ulkopuolelle (Corsaro 2018, 158; Corsaro & Eder 1999, 524). Muutoksen käynnistäjä on Iines, joka kuitenkin pitäytyy koko episodin ajan etäällä kontaktista Arlaan.

Osallistumiskehikon mukaan toimijoita ovat enemmänkin Arla ja aikuiset. Vaikka Arla hakee tukea aikuisilta nimenomaan saadakseen Iineksen ja Helin toimijoiksi tilanteeseen, ei hän siinä onnistu. Rivillä 4 Iineksen kuiskaus tehdään Arlan vieressä nähtävillä, mutta kuitenkin Iineksen kehonkieli paljastaa, että asia on nimenomaan Arlalta salattava. Iineksen keho on kääntyneenä poispäin Arlasta ja pitää kädellä kiinni Helistä ikään kuin jo vetäen häntä kauemmas Arlasta. Helin ilme kuiskauksen alussa kohdistuu Arlaan, mutta pian kääntyy poispäin välttäen katsekontaktin. Näistä eleistä Arla osaa päätellä, että kyseessä ei ole asia, joka hänen kanssaan tullaan seuraavaksi jakamaan, vaan asia, joka on nimenomaan uhka hänen ryhmästä erkaantumiselle.

(Sajaniemi 2015.) Tämän vuoksi Arla reagoi toimintaan välittömästi kielteisesti rivillä 5. Arla kääntää korvansa tyttöihin päin ja pyörittelee silmiään, miten usein tehdään yksilön ”etsiessä” ääntä.

1. (ohut kuvaus) Iines, Heli ja Arla tulevat nukkariin

2. leikkimään. Huoneessa myös yksi toinen leikkipari ja hoitaja 3. KAISA petaamassa petejä.

4. Iines kuiskaa Helille jotain.

5. Arla - Iines: ”Ei saa kuiskia porukassa!”

6. Tytöt eivät vastaa mitään.

7. Arla – Iines, Heli: ”Hei, ette te voi..!”

8. Hoitaja AINO tulee huoneeseen.

9. Arla – AINO: ”AINO! Iines ja Heli kuiskii

10. keskenään!”

11. Hoitaja AINO kävelee Arlan ohi ja puhuu KAISAlle petien 12. petaamisesta ja lasten vaatteista.

13. AINO – Iines, Heli: ”Hei, ei saa kiusata”

14. Tytöt eivät kommentoi ja AINO jatkaa puhetta KAISAn 15. kanssa. KAISA työntää samalla Arlaa pois pedattavan 16. sängyn edestä.

17. KAISA – Arla: ”Menes nyt siitä... Iineksellä on 18. tänään vähän... on vähän...”

19. AINO – Iines, Heli: ”Onkos tytöillä joku ongelma?”

20. Tytöt eivät vastaa. Arla poistuu huoneesta.

118 | Köngäs: ”Eihän lapsil ees oo hermoja”

Rivillä 6 tytöt sivuuttavat Arlan hädän olla mukana ryhmässä. Iines ja Heli kääntävät selän Arlalle, joka osoittaa hämmentymisen merkkejä; Arla keskeyttää lauseensa (rivi 7) ja katselee ympärilleen, sekä koettaa saada katsekontaktia ja siirtyä tyttöjä lähemmäs nopein askelin ilmaisten halukkuutensa olla vielä heidän kanssaan. Verbaalisesti Arla sanoittaa sekä rivillä 5 että 7 paheksunnan tyttöjen ulkopuoleistavaan käytökseen, joka ei ole Arlan mielestä reilua, mikä ilmenee jokaisen sanan nousevana intonaationa. Arla myös tiedostaa vaikeuden päästä kahden muun lapsen leikkiin mukaan, koska vilkais-tessaan heitä, he eivät reagoi Arlan, Iineksen ja Helin episodiin millään tavalla. Lasten vertaiskulttuurissa on hyvin yleistä ikään kuin äänieristetyssä kuplassa leikkiminen (Strandell 1995, 27, 37), jonka ulkopuolelle Arla kokee olevansa vaarassa nyt jäädä suh-teessa Iinekseen ja Heliin, joiden kanssa leikkitilaan tuli. Arla ei ymmärrä ulosjättämi-sen syytä, jonka huomaa äänenpainoissa, jotka ovat lyhyiden huudahdukulosjättämi-sen kaltaisia.

Arla hakee välitöntä tukea aikuisesta ennemmin kuin huoneessa olevista toisista vertaisista. Vertaillessa lasten vertaiskulttuurin ja päiväkodin aikuisten työkulttuurien erityispiirteitä oletus avun saamiseen aikuiselta kuuluisi ainakin olevan huomattavasti oletettavampaa (Corsaro 2018, 166). Huoneessa samaan aikaan sänkyjä pedannut Kaisa-aikuinen ei kiinnitä mitään huomiota tyttöjen tilanteeseen, jonka vuoksi on oletettavaa, että Arla hakee tukea tilaan juuri tulleelta aikuiselta, johon toivoo saavansa kontaktin, koska tällä aikuisella ei ole näkyvää toimintoa kesken (rivit 9-10). Aino-ai-kuinen on kuitenkin selvästi ajatuksissaan jo toteuttamassa asiaansa Kaisalle ja tämän vuoksi ohittaa Arlan sekä fyysisesti että henkisesti (Corsaro 2012, 489; Corsaro 2015, 26-27; Corsaro 2017, 87). Aikuinen kohdistaa puheensa toiselle aikuiselle ja on ikään kuin samankaltaisessa toiminnan äänieristetyssä kuplassa mitä nukkarissa leikkivät kaksi muuta ulkopuolista lasta (rivit 11-12). Aino-aikuinen kohdistaa kuitenkin pu-hettaan ja katseensa Kaisa-aikuisen luo kävelyn lomassa Iinekselle ja Helille rivillä 13.

Äänensävy aikuisella on tasainen ja vain ohuesti puuttuva. Viesti on selvästi näennäi-sesti lausuttu, koska se ei saa aikaan minkäänlaista reaktiota Iineksessä ja Helissä, eikä myöskään aikuisia reagoimaan tyttöjen vastavuoroisuuden puuttumiseen. Arlankin ilme paljastaa, että hän ei edes oleta tyttöjen reagoivan aikuisen lakonisiin sanoihin.

Arla tuo negatiivisia tunteitaan julki laittamalla kädet puuskaan ja seisomalla vakaasti Iineksen ja Helin vieressä tuijottaen heitä kiivaasti silmät viivoina ja hengittäen syvään nenän kautta useaan kertaan (Caruso & Salovey 2004, 30).

Seuraava muutoksen heti tapahtuu riveillä 15-16, kun toinen aikuinen, Kaisa, puut-tuu tilanteeseen. Kaisa kohdistaa ennemminkin negaationsa Arlaan, joskaan ei tuo lainkaan paheksuntaa ilmi äänenpainoilla, mutta eleenä lapselle fyysinen siirtäminen voi tuntua yhtä pahalta (Corsaro & Eder 1990, 214-215). Arlan kiivas tuijotus Iinestä ja Heliä kohtaan heltiää ja Arlan ilme muuttuu takaisin huolestuneeksi ja Kaisa-aikuisen puhutellessa häntä olkapäät painuvat hieman ja ryhti madaltuu ja hän siirtyy kauem-mas. Riveillä 17-18 Kaisa-aikuinen yrittää lyhyesti ja vaikeaselkoisesti sanoittaa Arlalle, ettei olisi niin huolissaan tyttöjen käytöksestä, mutta samalla jatkaa omaa aktiivista toimintaansa sänkyjen petaamisen parissa. Lohdutukseksi voidaan tässä tapauksessa ennemmin lukea aikuisen äänenpaino kuin sanat. Aino-aikuisen kysymys Iinekselle ja Helille on ennemmin huvittuneen utelias kuin herättävä, eikä se siksi saakaan

vastakai-12. Analysointi | 119

kua keneltäkään (rivi 19). Arla siirtyy kauemmas seuraamaan Aino-aikuisen ja Iineksen ja Helin vuorovaikutusta, mutta kun huomaa etteivät tytöt aio Ainolle vastata tai edes katsoa häntä, eikä Aino-aikuinen aio pyrkiä minkäänlaiseen vuorovaikutukseen tyttö-jen kanssa asian tiimoilta, Arla poistuu huoneesta äänettömästi (rivi 20).

Kyseisessä episodissa Arla tiedostaa lasten vertaiskulttuurin sanomattomien uhka-kuvien läsnäolon tilanteesta, jonka vuoksi reagoi hätääntymisellä. Arlaa kohtaan ei käyttäydytä tunneälykkäästi, joten hän on tilanteessa hämillään. Arla tunnistaa oman tunteensa hädäksi (nelihaaraisen tunneälymallin RULER-sovelluksen ensimmäinen osio) ja hakee siihen tukea tiedollisesti luontaisimmasta kohteesta, eli aikuiselta. Ai-neistosta ilmeni miten lapset kokivat aikuiset vaaran uhatessa pelastuskeinona ja väärin tehtyään tuomitsijoina. Aikuiset kuitenkin epäonnistuvat keskittymään Arlan tunteen esittämiseen (RULERin neljäs osio), jonka vuoksi Arla yrittää puolustaa itse itseään lasten vertaiskulttuurille ominaisesti elein ennemmin kuin sanoin (Corsaro & Finger-son 2005, 141-142; Strandell 1995, 163). Puolustus on oikeutettua ja voidaan tästä syystä luokitella tunneälyn käytöksi. Tunneälyä ei ole olla aina miellyttävä ja mukau-tuva, vaan uskaltaa rohkeasti hyökkäämättä osoittaa ansaitsevansa parempaa kohtelua (Caruso 2015; Goleman 2000, 18; Mayer 1999, 50).

Edellä kuvatun episodin kaltainen tilanne on päiväkodeissa hyvin yleinen. Se on kuitenkin myös hyvä esimerkki tunneälyn kehittämisen pedagogisen tuen toteutumi-sen haasteista. Jos vuorovaikutus aikuisten ja lasten välillä tunnepitoisissa tilanteissa on luonteelta toistuvasti tunneälyn osa-alueiden huomaamattomuutta ja ulkopuo-leistamisen hiljaista hyväksymistä, on lasten vaikea oppia, että kokemiensa tunteiden sanoittamisella tai esittämisellä olisi positiivista vaikutusta (Corsaro 2012, 488, 491-493; Kalliala 2003, 189-190; Kalliala 2014; Mäntymaa ym. 2003, 461; Pihko 2013;

Sajaniemi 2015). Tällä on myös suuri vaikutus kehittyvien aivojen rakenteellisuuteen päiväkoti-ikäisillä lapsilla (Karlsson 2016; Mäntymaa ym. 2003, 463).

120 | Köngäs: ”Eihän lapsil ees oo hermoja”