5.1.2 Aineiston tulkintaa diskurssianalyyttisesta näkökulmasta
Teemat eivät kuitenkaan ole vielä tulkintarepertuaareja, vaan kuten Suoninen (1997, 68) toteaa, repertuaareilla ei tarkoiteta erillisten teemojen erottamista toisistaan, vaan repertuaarit viittaa-vat enemminkin kielen käytön alueeseen, jolla voidaan tehdä ymmärrettäväksi näitä erilaisia teemoja. Verrattuna teemoihin repertuaarien avulla on mielestäni mahdollista tarkastella il-miötä laajempana kokonaisuutena. Tulkintarepertuaarien löytymisessä aineistoa selkeytetään koodaamisen avulla (Potter & Wetherell 1987; 1992). Koodaus voidaan nähdä diskurssi-analyyttisen tutkimuksen analyysin ”esivaiheeksi” ennen varsinaista diskurssianalyyttista ana-lyysia. Tarkoituksena on siis järjestellä aineistoa entistä helpommin käsiteltäviin paloihin, joista tulkintarepertuaarit muodostuvat. Repertuaarien runko näyttäytyy vielä tässä vaiheessa vaike-asti käsiteltävältä. Koodauksen avulla pyritään tuottamaan esimerkkien runkoa, joten mukaan otetaan kaikki esimerkit, jotka liittyvät vain etäisestikin tutkittavaan ilmiöön. Tarkoitus ei ole
Mitä monimuotoisuudella tarkoitetaan Monimuotoisuudesta puhuminen Kierrätyskeskuksessa Monimuotoisuus Kierrätyskeskuksessa
verrattuna muihin työympäristöihin
Monimuotoisuuden merkitys Kierrätyskeskuksessa
Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu Yhteiskunta ja lainsäädäntö
Monimuotoisuuden vaikutus
esimiestyöhön Tärkeimmät asiat esimiestyössä
Työntekijöiden kasvu ja kehittyminen Monimuotoisuuden haasteet ja haastavat tilanteet
Monimuotoisuuden positiiviset puolet Kulttuuri ja kielitaito MONIMUOTOISUUDEN TEEMAT
rajoittaa ilmiötä, vaan valintaa tehdään inklusiivisesti. (Potter & Wetherell 1987, 167; 1992, 100–102.) Inklusiivinen valinta näkyi aineistoni käsittelyssä siten, että pidin aineistossa mu-kana kaikki ne kohdat, joissa viitataan väljästikin henkilöstön monimuotoisuuteen. Täten käsi-teltävän aineiston määrä pysyi sisällöllisesti noin 77 sivussa. Halusin varmistaa sen, etten ka-dota asiasisällöstä mitään olennaista pois, pudottamalla pois kohtia, joissa voisi olla ”rippeitä-kin” tutkittavasta ilmiöstä. Käytännössä tässä kohdin luin teemoiteltua aineistoa läpi uudestaan ja kirjoitin haastattelukatkelmien viereen lyhyitä huomioita aiheista, sanavalinnoista ja esimer-kiksi lauseen muodostamisen tavoista, joilla haastateltavat olivat kuvanneet ilmiötä.
Siirryin siis tarkastelemaan aineistoa yhä enemmän diskurssianalyyttisen näkökulman kautta.
Suhteessa analyysin ensimmäiseen vaiheeseen eli tekstin merkityksien etsimiseen sisällönana-lyysin avulla, diskurssianalyysissa siirrytään pohtimaan, miten merkityksiä aineistossa tuote-taan (Tuomi & Sarajärvi 2009, 104). Aloin siis kiinnittämään aineistoa lukiessani huomiota siihen, miten asioista puhutaan. Alleviivasin aineistoon sanoja ja lauseita, jotka kiinnittivät huo-mioni ja asioita, jotka jossain muodossa toistuivat aineistossa. Tässä kohdin otin mukaan valit-semani diskurssianalyyttiset työkalut (ks. luku 4.2), joista ensimmäisenä selonteon käsitteen.
Selonteon määrittelin jo aiemmin kapeammaksi ja suppeammaksi näkökulmaksi puheen koh-teena olevasta ilmiöstä. Aineistosta löytyvät kaikki kielelliset kuvaukset voidaan ymmärtää se-lontekoina, koska sanavalintoihin sisältyy luokituksia ja sanomisen sävyjen avulla luodaan ikään kuin järjellisyyden vaikutelmaa kuvausten kohteisiin (Suoninen 1997, 161). Selontekojen yhteydessä kiinnitin myös huomioni kielenkäytön vaihtelevuuteen, eli havainnoin selontekojen väliltä ja sisältä moniäänisyyttä ja jännitteisyyttä. Kiinnitin huomiota siihen, miten moniulot-teisesti aineistossa monimuotoisuuden –ilmiöitä jäsennetään ja perustellaan. Merkitsin aineis-toon kohtia, joissa huomasin, että kielen käytössä tapahtui vaihtelua. Myös ristiriitaisuudet il-miön kuvaamisessa kiinnittivät huomioni.
Aineiston läpikäymisen ja havaintojen kirjaamiseen jälkeen kirjoitin ylös uudelle paperille nu-merot 1–97, joilla viittasin aineiston sivunumeroihin. Poimin aineistosta tälle uudelle paperille kirjoittamiani lyhyitä huomioita siten, että numeron 1 kohdalle kirjoitin huomioita sivunumeron 1 aiheista, numeron 2 kohdalle huomioita sivunumeron 2 aiheista ym. Näitä lyhyitä havaintoja 97 sivusta (eli sisällöllisesti n. 77 sivusta) tuli 10 sivua. Tällä tavoin kertasin aineistoa yhä uu-delleen yhä tiiviimmässä muodossa ja palautin mieleeni havainnot, joita olin aiemmin kirjan-nut. Huolimatta siitä, että havainnot olivat kirjavia, alkoi aineistosta löytyä saman tyyppisiä kohtia, jotka olivat nousseet esille havainnoissani. Kun huomasin havainnoistani, että
selonteoissa monimuotoisuuteen liitettiin merkityksiä, jotka toistuivat eri haastatteluissa, kirja-sin ylös erilaisia ”yläkäsitteitä”, joiden kautta merkityksiä voisi tarkastella eli kirjoitin ylös mahdollisia tulkintarepertuaarien nimiä. Suoninen (1997) esimerkiksi puhuu, että selontekoja rakennetaan tukeutumalla tulkintarepertuaareihin. Selonteot eivät kuitenkaan nimeä suoraan syitä toiminnalle, vaan usein selontekoihin sisältyvät hetkelliset sanavalintoihin piilossa olevat luokitukset tai vihjeet, joiden avulla tehdään ymmärrettäväksi sitä, mistä toiminnassa on kyse.
(emt.) Tulkintarepertuaarien löytäminen aineistosta ei tapahtunut itsestään, vaan repertuaarit alkoivat hiljalleen hahmottua aineistosta useiden lukukertojen ja pienten palasten kautta.
Diskurssianalyyttisen luennan jälkeen aineistosta nousi esille viisi erilaista tulkintarepertuaaria:
yhdenvertaisuuden, realismin, empatian, osaamisen ja monikulttuurisuuden repertuaa-rit. Kuvailen seuraavaksi jokaista tulkintarepertuaaria haastatteluista ottamieni esimerkkien kautta ja nimitän esimerkkejä otteiksi.
Tulosten lukua helpottamaan aineistossa käytetyt litteraatiomerkit:
kursiivi Haastattelijan eli itseni puhe
(.) Lyhyt tauko, joka kuitenkin selvästi erottuu puheesta (…) Selvästi pidempi tauko verrattuna lyhyeen taukoon alleviivaus Painotettu kohta, äänenpaino nousee
(( )) Omat huomautukseni tuplasulkeissa, erityisesti ((nauraa)) koska näitä esiintyi paljon aineistossa
/// \\\ Repertuaarin vaihtuminen toiseksi repertuaariksi
5.2 Yhdenvertaisuuden repertuaari
Yhdenvertaisuuden repertuaaria esiintyi ylivoimaisesti eniten aineistossa. Tämä näkyi siinä, että kaikista koodaamistani selonteoista yhdenvertaisuuden repertuaaria oli määrällisesti eniten.
Lisäksi yksittäisten selontekojen sisällä esiintyi useammassa kohdassa aineksia eri repertuaa-reista, joista erityisesti yhdenvertaisuuden repertuaari nousi tässäkin suhteessa määrällisesti eniten esille. Repertuaarissa korostui ihmisten näkeminen ja kunnioitus yksilöinä. Monimuo-toisuus nähtiin ikään kuin itsestään selvänä, arkisena asiana. Monimuotoisuutta oli osin haasta-vaa selittää, koska organisaatiossa nähtiin olevan niin paljon monimuotoisuutta. Huomionar-voista on, että haastattelukysymyksissä ei suoraan viitattu yhdenvertaisuuteen, mutta yhdenver-tainen ajattelutapa vaikutti olevan taustalla lähes kaikkien esimiesten vastauksissa. Siten
esimiehet positioivat osittain itsensä huomaamattomasti yhdenvertaisuuden toteuttajiksi. Mo-nimuotoisuuden myös nähtiin opettavan ja kasvattavan työntekijöitä suvaitsevaisuuteen, koska organisatorisessa todellisuudessa yhdenvertaisuus on jatkuvasti läsnä. Repertuaarissa myös itse monimuotoisuuden käsitteestä käytiin aktiivisesti neuvottelua haastattelijan ja haastateltavan välillä, eikä käsitteen käyttöä sellaisenaan koettu juuri tarpeelliseksi. Siten repertuaarissa liikut-tiin osittain abstraktilla tasolla, koska sosiaalista todellisuutta rakennetliikut-tiin vahvasti myös käsit-teen tasolla.
Erään haastattelun alussa haastattelija esittää haastateltavalle esimiehelle kysymyksen hänen näkemyksistään monimuotoisuudesta ja siitä, mihin haastateltava näkee, että monimuotoisuu-della viitataan.
OTE 1:
H: Okei (.) just just (.) joo tosiaan niin kuin mä tossa aikaisemmin kerroin (.) niin oon kiinnos-tunut siitä mitä siihen henkilöstön monimuotoisuuteen liitetään (.) minkälaisia näkemyksiä to-siaan siitä on niin mitä sä itse näkisit että (.) mihin sillä viitataan?
E7: Mä sen miellän sillain että tota niin (.) on niinku tällainen ihmisten kunnioittaminen ja hyvä naapuri (.) ja ja sitä kautta tulee tietysti tää yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus (.) ja se sisältää niin on se sitten uskontoon (.) ikään (.) kokoon (.) mihin vaan (.) väriin (.) että kohdel-taisiin ihmisiä tasavertaisesti (.) Ja tota niin (.) mun mielestä se vaan on tätä päivää (.) tai it-seasiassa se ois aina pitänyt olla mutta sitä on nyt nostettu enempi ja enempi (.) tätä diversi-tyy ja (.) tuolta se tietysti maailmalta on tullut ja Suomikin heräilee siihen pikkuhiljaa mukaan Haastateltavan selonteossa kielenkäytöllä rakennetaan vahvasti alusta lähtien yhdenvertaisuu-den repertuaarin sosiaalista todellisuutta. Selonteko ankkuroituu siten yhyhdenvertaisuu-denvertaisuuyhdenvertaisuu-den re-pertuaariin. Sosiaalinen todellisuus rakentuu yrityksen kontekstin ja sen sosiaalisen vastuun kautta, viittaamalla ihmisten yksilöllisyyden kunnioittamiseen ja hyvään naapuriin, joka on yksi Kierrätyskeskuksen sosiaalisen vastuun periaatteista. Siten selonteossa yhdenvertaisuuden re-pertuaaria rakennetaan yrityksen periaatteiden ja arvomaailman kautta. Haastateltava myös jä-sentää sosiaalista todellisuutta organisaation jäsenyyden kautta. Huomionarvoista on myös, että selonteossa kategorisoidaan monimuotoisuutta puolivälissä tuomalla esille monimuotoisuuden ulottuvuuksista uskonto, ikä ja koko, mutta lisäämällä perään, että monimuotoisuudella voidaan viitata ”mihin vaan”. Siten kategorisoinnista huolimatta haastateltava myös jatkaa yhdenvertai-suuden repertuaarin tuottamista, viittaamalla ikään kuin poispäin ihmisten kategorisoinnista.
Selonteossa monimuotoisuuden ja siihen liitetyn ihmisten yhdenvertaisen kohtelun merkitys ikään kuin myös neuvotellaan uusiksi. Haastateltava vaikuttaa positioivan itsensä asemaan, jossa näkee monimuotoisuuden ja ihmisten yhdenvertaisen kohtelun olevan tätä päivää.
Toisaalta merkitysten neuvottelu uusiksi näkyy siinä, että haastateltava selittää, ettei monimuo-toisuuden ja ihmisten yhdenvertaisen kohtelun merkitys ole ollut aiemmin samanlainen, vaikka hänestä sen olisi pitänyt olla merkitykseltään samanlainen. Merkitysten neuvottelussa näkyykin tietynlainen jännitteisyys ilmiötä kohtaan. Haastateltava vaikuttaa tuntevan entuudestaan mo-nimuotoisuuteen liittyvää keskustelua, koska puhuu siitä, kuinka Suomessa monimuotoisuuden keskusteluun on hiljalleen herätty. Haastateltavan äänenpaino myös nousee sanan ”heräilee”
kohdalla. Siten yhteiskunnallisessa kontekstissa myös Suomessa monimuotoisuuden sosiaalista todellisuutta rakennetaan hiljalleen.
Toisessa esimerkissä keskustelemme erään esimiehen kanssa siitä, puhutaanko monimuotoi-suudesta organisaation sisällä tai onko siitä mainittu jossain yhteydessä.
OTE 2:
H: Okei (…) miten sä tota jos (.) aatellaan edelleen tota henkilöstön monimuotoisuutta Kier-rätyskeskuksessa niin muistatko sä yhtään (.) koska sä oot kuullut että täällä niinku Kierrätys-keskuksen sisällä on siitä mainittu tai puhuttu (.) onko se tullut jossain yhteydessä?
E2: Että monimuotoinen on
H: Niin siitä tavallaan siitä termistä (…) vaikee kysymys ehkä?
E2: (…) Mmm-mm
H: Esimerkiksi jonkun (.) no vaikka koulutuksen kautta (.) onko siitä puhuttu?
E2: No palavereissa meillä kuitenkin on (.) ja perehdytyksessä (.) kerrotaan et on niin moni-muotoinen
H: Niin silloin kun uus työntekijä aloittaa?
E2: Uus työntekijä tulee perehdytykseen (.) niin silloin just puhutaan kuin erilaisia täällä kaikki on että (.) ainakin minä puhun niistä
H: Joo
E2: Tätä sanaa en ole sanonut että monimuotoinen (.) mut just et kaikki rikasta että tää sisältö on kuitenkin kaikki ihan samaa että (.) että jos tuleekin että kysytään aina että miten sit-ten tää kun tää on niin erilainen ja just niin monimuotoinen että misit-ten sopiiko se sulle että (.) haastattelussa jo heti sitten että
Selonteoissa vaikuttaa korostuvan alusta lähtien haastateltavan vaikeus selittää sitä, onko mo-nimuotoisuutta käsitteenä tuotu esille organisaation sisällä jossain yhteydessä. Selonteoissa myös haastateltava aktiivisesti rakentaa yhdessä haastattelijan kanssa yhdenvertaisuuden reper-tuaaria monimuotoisuudesta. Haastattelijan kysymykset voidaan nähdä aktiivisina ja konstruk-tiivisina alusta lähtien haastattelijan vihjatessa, että haastattelukysymys voi olla vaikea. Lisäksi haastattelija aktiivisesti tuo esille koulutukset esimerkkinä siitä, missä monimuotoisuudesta on
mahdollisesti puhuttu. Haastattelija ikään kuin tarjoaa valmiiksi merkityksiä monimuotoisuu-teen. Siten haastateltava ja haastattelija jäsentävät ja rakentavat yhdenvertaisuuden repertuaaria vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Haastateltava tekee myös itseään ymmärretyksi, korosta-malla äänenpainollaan ”sanaa”, ettei suoranaisesti käytä käsitettä monimuotoisuus. Haastatel-tava viittaa käyttämiensä käsitteiden tarkoitHaastatel-tavan kuitenkin sisällöllisesti samaa positioimalla itsensä asemaan, jossa aktiivisesti kertoo uusille työntekijöille työyhteisössä olevan erilaisia ihmisiä. Huomionarvoiseksi nousee myös se, että yhdenvertaisuuden repertuaaria ja yhteistä todellisuutta tuotetaan aktiivisesti jo uuden työntekijän perehdyttämisvaiheessa ja jo silloin kun esimies haastattelee työnhakijoita. Vaikuttaa siltä, että työhaastattelu- ja perehdytysvaiheesta asti yhteisen sosiaalisen todellisuuden perus elementti on siinä, että työyhteisössä on monia myös erilaisia ihmisiä ja työntekijöiltä odotetaan suvaitsevaisuutta – nimenomaan yhdenvertai-suus on tässä taustalla.
Useampi esimiehistä pohti jossain kohdin haastattelua sitä, mitä monimuotoisuuden käsitteellä tarkoitetaan. Siten abstraktimmalla tasolla monimuotoisuus käsitteenä aiheutti hämmennystä useammassa haastattelussa. Lähes jokainen haastateltava koki, ettei monimuotoisuudesta ole tarvetta erikseen puhua, koska se on organisaatiossa niin itsestään selvä asia. Haastatteluista välittyi joko suoraan tai epäsuorasti se, että ihmisiin suhtaudutaan yksilöinä. Seuraavassa esi-merkissä keskustelemme haastateltavan kanssa siitä, muistaako hän monimuotoisuudesta ja myös sen edistämisestä olleen puhetta organisaatiossa.
OTE 3:
H: Joo okei (.) no toi on vähän haastava (.) No muistatko sitten itseasiassa että onko yli-päänsä tosta monimuotoisuudesta (.) onko siitä jossain yhteydessä puhuttu tai puhutaan? Ny-kyään se on niin ilmassa (.) että puhutaan sen edistämisestä ja tällaisesta (.) Muistatko yhtään täällä että?
E5: No mun mielestä (.) kyllä kai siitä puhutaan vähän koko ajan että (.) arkipuheessakin ja (.) sitten näissä (.) tuleehan se jos ei vaikka sitä sanaa käytetä mut siis (.) monethan nää meidän asiat lähtee siitä että kun puhutaan esimiestyöstä (…) niin niin (.) että kyllä tää on (.) vähän eri tyyppinen työympäristö kumminkin
H: Niin että tavallaan se on jatkuvasti vähän ilmassa ehkä vois sanoa?
E5: Niin se roikkuu kokoajan ilmassa että ei se tavallaan vaikkei sitä sanottaiskaan (.) että se on vähän jo itsestäänselvyys (.) tai jos mä sanon jollekin päällikölle että meillä on aika moni (…) tota (.) mikäs se
H: Niin monimuotoinen?
E5: Monimuotoinen
H: Niin monimuotoinen työyhteisö vois sanoa
E5: Työyhteisö (.) ei se varmaan ihan hämmästyksestä tipu penkiltä (.) Että se on tällai-nen meijän arkea (.) sitähän me eletään tässä
H: Tuli mieleen (.) että tuleeko sulle mieleen että puhutaanko siitä sitten jollain niinku eri ta-valla (.) vai onko se vaan tata-vallaan että siitä ei puhuta sitten että se on vaan sitten (.) että ih-miset on erilaisia (.) erilaisia taustoja?
E5: Siis ihmiset niin (.) erilaisia taustoja (.) se on niinku (.) ei siitä sillä tavalla puhuta se on niin luonnollista täällä ja sellaista arkipäivää että se ei oo niinku mitenkään erikseen (.) että tavallaan sen sisällä puhutaan asioista mutta se ei oo semmoinen asia mikä (.) tiedätsä mitä mä tarkoitan
Monimuotoisuuden arkipäiväisyys ja itsestäänselvyys nousevat selonteoissa esille. Haastatel-tava ja haastattelija rakenHaastatel-tavat monimuotoisuuden sosiaalista todellisuutta ja monimuotoisuu-teen liitettyjä merkityksiä haastattelussa syntyneessä vuorovaikutuksessa. Alussa haastateltava pohtii tulkintani mukaan hieman epävarmasti ja ristiriitaisesti sitä, että esimiestyön yhteydessä monimuotoisuudesta puhutaan, mutta toisaalta tuo esille sen, ettei sanaa välttämättä käytetä.
Haastattelija alkaa rakentaa vuorovaikutuksessa yhteistä todellisuutta kysymällä haastatelta-valta, jos monimuotoisuus on jatkuvasti ilmassa. Haastateltava ikään kuin hyväksyy yhteisen näkemyksen monimuotoisuuden todellisuudesta puhumalla monimuotoisuuden roikkuvan il-massa, olevan itsestään selvä asia. Monimuotoisuuden käsitteeseen ei kuitenkaan vaikuta ole-van yhteistä sosiaalista todellisuutta, koska käsite tuottaa haastetta ja unohtuu selontekojen vä-lissä haastateltavalta. Yhdenvertaisuuden repertuaari piiloutuu kuitenkin monimuotoisuuden arkipäiväisyyden ja itsestäänselvyyden taakse. Repertuaariin viitataan selkeämmin selonteko-jen lopussa, jossa haastateltava ja haastattelija luovat yhteistä todellisuutta ihmisten erilaisuu-den ja erilaisten taustojen kautta. Haastateltava rakentaa puheessaan monimuotoisuutta luon-nolliseksi ja arkipäiväiseksi asiaksi.
Myös erään toisen haastateltavan kanssa keskustelimme monimuotoisuuden käsitteen käytöstä ja siitä, onko haastateltavan mielestä organisaatiossa puhuttu monimuotoisuudesta.
OTE 4:
H: ((nauraa)) Ihana (.) sillisalaatti joka toimii (.) Kiva (.) Tota (.) tää on vähän enemmän Kierrätyskeskukseen menevä mutta (.) kun mä käytän tätä termiä tätä henkilöstön monimuo-toisuus (.) niin onko teillä puhuttu monimuotoisuudesta siis täällä Kierrätyskeskuksen sisällä?
E8: Ei oikeastaan
H: Joo (.) puhutaanko jollain toisella tavalla (.) jos puhutaan niinku (.) siitä miten erilaisia ihmiset on?
E8: No kun mun mielestä ei enää (.) ei niinku (.) että me ollaan kaikki samanlaisia (.) Että se puhe ei enää niinku kiinnity sillä lailla (.) että me ollaan se koko iso poppoo (.) Että ei niinku (.) ei (.) ei eroteta
H: Onko se niin arkista just?
E8: Se on niin arkista (.) että ei sitä (.) ei se oo meillä niinku käyttökielessä mitenkään (.) Että kyllä me ollaan sitä yhtä ja samaa
Selonteoissa monimuotoisuutta rakennetaan samankaltaisuuden, arkisuuden ja ikään kuin työ-yhteisön suuremman kokonaisuuden kautta. Haastattelija ehdottaa haastateltavalle sosiaalisen todellisuuden version, jossa monimuotoisuuden merkitys rakentuu ihmisten erilaisuuden kautta. Haasteltava ei kuitenkaan hyväksy versiota yhteiseksi todellisuudeksi, vaan jäsentääkin monimuotoisuuden sosiaalista todellisuutta ihmisten samanlaisuuden kautta. Siten merkitys ikään kuin neuvotellaan uusiksi. Tulkintani mukaan haastateltava asettaa samanlaisuuden kautta ihmiset samalle eli yhdenvertaiselle linjalle. Haastateltava asettaa myös itsensä positi-oon, jossa korostuu organisaation jäsenyys ja organisatorisen todellisuuden kautta rakentunut yhdenvertaisuutta painottava ajattelutapa. Haastateltava kertoo suoraan organisatorisen kon-tekstin kielenkäytön tavoista viittaamalla siihen, että erilaisuudesta puhumista ei ole ”käyttö-kielessä mitenkään”. Täten tulkintani mukaan yhdenvertaisuuden repertuaarissa rakennetaan monimuotoisuudesta todellisuutta, jossa yksilöt laitetaan samalle, yhdenvertaiselle linjalle.
Seuraavassa haastattelussa haastateltava oli tuonut aiemmin esille, että hänen mielestään orga-nisaatiossa esiintyvät kaikki monimuotoisuuden ”tyypit” melko hyvin. Jatkoimme keskustelua samasta aiheesta sivuten myös haastateltavan aikaisempia työkokemuksia. Haastateltava jatkaa siitä, mihin viittaa monimuotoisuuden kaikilla tyypeillä.
OTE 5:
H: Okei (.) no mutta mites sitten (.) mutta sanoit kuitenkin että jos Kierrätyskeskusta aatel-laan niin täällä on aika monenlaista edustettuna
E9: Yleensä kun on joku työpaikka niin siellä on tietyn koulutuksen saaneita ihmisiä (.) pää-sääntöisesti ja sitten sukupuoli jakauma on yleensä (.) siinäkin on havaittavissa (.) havaitta-vissa monessa paikkaa että on naisia tai miehiä enemmän tai sitten tietyn ikäisiä on enemmän ja näin poispäin (.) Mutta tosiaan meillä tällaista (.) meillä tosiaan on ihan kaikenlaisia ihmisiä (.) Ja myöskin tosiaan koulutukseen katsomatta että (.) meillä on koulutettujakin ihmisiä tuolla (.) tekemässä hyvin yksinkertaisia töitä ja sitten taas ihmisiä kenellä ei ole mitään koulutusta (.) että se on vielä yksi monimuotoisuuden lisä siihen
Selonteossa haastateltava asettaa vastakkain toisen tai mahdollisesti useamman muun työpai-kan Kierrätyskeskuksen työpai-kanssa. Haastateltava konstruoi yhden version sosiaalisesta todellisuu-desta, joka liittyy toisen työpaikan monimuotoisuuteen ja asettaa sen vastakkain toisen sosiaa-lisen todellisuuden version kanssa, millä taas viittaa nykyisen organisaation monimuotoisuu-teen. Ensimmäisessä sosiaalisen todellisuuden versiossa haastateltava kuvaa monimuotoisuutta suppeammassa mielessä, kun taas toisen version monimuotoisuus kuvataan laajempana.
Selonteko ankkuroituu yhdenvertaisuuden repertuaariin, kun haastateltava jäsentää puheessaan organisatorista todellisuutta sanoin ”meillä tosiaan on ihan kaikenlaisia ihmisiä”. Haastateltava ei erottele puheessaan monimuotoisuutta enää kategorioihin, vaan kuvailee monimuotoisuuden laajempaa merkitystä. Haastateltava myös viittaa siihen, että organisaatiossa työskentelee ”ihan kaikenlaisia ihmisiä” eli tulkintani mukaan ihmisiä työllistetään mahdollisimman yhdenvertai-sesti koulutukseen, sukupuoleen tai ikään katsomatta. Siten yhdenvertaisuuden repertuaari liit-tyy myös rekrytointiin ja pyrkimykseen rekrytoida ihmisiä mahdollisimman yhdenvertaisesti, taustaan katsomatta.
Vuorovaikutus ja vuorovaikutustilanteet nousivat myös keskusteluissa esille. Keskustellessani erään haastateltavan kanssa vuorovaikutustilanteista, tuo haastateltava esille ajatuksiaan siitä, miten toimii tilanteissa.
OTE 6:
H: Joo (.) tuntuuko susta (.) kun sanoit että jos joku työntekijä on tuolla ja käyt lähestymässä ja kyselemässä (.) niin mitäs sitten mä mietin että (.) jos mennään vuorovaikutustasolle ja mie-titään niinkun kun täällä on kuitenkin tosi eri taustaisii ihmisiä (.) niin vaikuttaako se sitten siihen (.) miten sä itse tavallaan toimit? Niinkun vuorovaikutus siinä tilanteessa (.) pitääkö sitä omaa käytöstä muokkaa vähän niin kuin erilailla?
E1: Tottakai (.) tottakai mutta sekin on sitä että sehän on ihan kokoajan kun oot eri ihmisten kanssa tekemisissä(.) niin täytyyhän sun niinku (.) vähän makustella että mikä se on se (.) että miten sä sen ihmisen kanssa puhut ja miten(.) että tottakai (.) että kyllähän siinä (.) että ei kaikkien kanssa voi samallalailla enkä mä voi mennä henkseleitä paukutellen mennä siihen jotain kyselemään vaan ihan vaan siinä menee juttelemaan ihan olipa se nyt siinä minkälainen ihminen tahansa niin kyllä se siinä juttelussa tulee se miten siihen pitää suhtautua (.)
Selonteoista voidaan tulkita, että haastattelijan kysymys kutsuu aktiivisesti haastateltavaa ra-kentamaan yhteistä sosiaalista todellisuutta. Haastattelija rakentaa kysymyksessään todelli-suutta kuvailemalla itsestäänselvyydeksi sitä, että organisaatiossa on eri taustaisia ihmisiä. Ky-symyksessä myös tuotetaan kielellistä vihjettä siihen, että omaa toimintaa mahdollisesti muo-kataan yksilöllisesti sen mukaan, kenen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Haastateltava osit-tain hyväksyy yhteisen todellisuuden, pitämällä ikään kuin itsestäänselvyytenä sitä, että erilai-sia ihmisiä lähestytään vuorovaikutustilanteissa muutenkin eri tavoin, ei välttämättä vain or-ganisatorisessa kontekstissa. Toisin sanoen haastateltava neuvottelee monimuotoisuuteen liit-tyvän merkityksen uusiksi, koska laajentaa sen koskemaan vuorovaikutustilanteita ylipäänsä.
Selonteosta välittyy yhdenvertaisuuden repertuaari, koska sosiaalinen todellisuus rakentuu ih-misten yksilöllisten kohtaaih-misten kautta ja sen myötä vuorovaikutustilanteissa rakennetaan aina ainutlaatuista, yhteistä todellisuutta.
Haastateltavien kanssa jaettiin ajatuksia myös organisaation arjen tilanteisiin liittyvistä positii-vista puolista. Yhdenvertaisuuden repertuaari oli läsnä kaikissa esimiesten vastauksissa. Alla esimerkki siitä, kuinka eräs haastateltava kuvaili monimuotoisuuden hyviä puolia.
OTE 7:
H: Niin niin (.) okei (.) Miten sä sitten näkisit oikeastaan sitten (.) taas tästä henkilöstön moni-muotoisuudesta (.) että jos ajattelet arjen tilanteita niin mitä hyviä puolia (.) tuolla työyhtei-sössä siinä on?
E3: No mun mielestä se on (.) ne ihmisethän on ihan parasta että (.) Se antaa sellaista merki-tystä tähän työhön (.) Että vaikka tää on tavaroiden myymistä niin samalla se on tällaista voi-mauttavaa valmentavaa esimiestyötä (.) ja (.) mä luulen että tää on sellainen paikka että täällä kyllä ihmiset oppii aika suvaitsevaisiksi (.) että tota (.) ei oo sellaista tiettyä kuplaa että missä ihmiset eläis että (.) tietty toisaalta suvaitsevaisiksi mutta sitten toisaalta on ne yhdistävät teki-jät henkilöstöllä että kaikki jotka tänne tulee niin niillä on se vaikea työmarkkinatilanne takana (.) niin mä luulen että siinä on taas sellainen yhdistävä kohta (.)
Mutta muuten sitten että opitaan katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta että (.) ja mun mielestä ihmiset kannustaa toisiaan tosi paljon (.)
Selontekoa rakennetaan alusta lähtien yhdenvertaisuuden suuntaan ja siten selonteko ankkuroi-tuu yhdenvertaisuuden repertuaariin. Haastateltava jäsentää heti alussa ensimmäiseksi moni-muotoisuuden hyviä puolia yksilöiden kautta – ihmiset ovat hänen mukaansa parasta ja antavat merkitystä ja voimauttavat työhön. Sosiaalista todellisuutta luodaan myös valmentavan esi-miestyön kautta, koska valmentavan esiesi-miestyön tarkoituksena on kohdata ihminen (ja hänen osaamisensa) yksilöllisesti ja kohtaaminen koskee jokaista yksilöä yhdenvertaisesti. Merkitys-neuvotteluun tuodaan myös mukaan suvaitsevaisuus, koska monimuotoisuudella on mahdolli-suus opettaa ihmisiä suvaitsevaisemmaksi, katsomaan asioita monesta näkökulmasta. Tulkin-tani mukaan monimuotoisuus kasvattaa ihmisiä sosiaaliseen todellisuuteen, jossa opitaan koh-taamaan erilaisuutta ja näkemään ihmiset yksilöinä, yhdenvertaisesti. Monimuotoisuuden voi-daan ajatella tarjoavan monia versioita sosiaalisista todellisuuksista ja auttavan ihmisiä yksi-löinä kohtaamaan näitä erilaisia, sosiaalisen todellisuuden versioita.
Haastatteluiden lopussa haastateltavilta kysyttiin sitä, mitä he näkevät tärkeimpänä, huomi-oonotettavana asiana työssään henkilöstön monimuotoisuutta ajatellen. Kaikkien haastatelta-vien vastauksissa nousi esille jollain tavoin yhdenvertaisuuden repertuaari.
OTE 8:
H: Ei kuule mitään haittaa (.) Mä voisin kysyä vielä lopuksi sellaisen (.) tiivistelmän siitä että jos taas ajatellaan tätä henkilöstön monimuotoisuutta niin mitä sä näkisit että sun omassa työssä on (.) kaikista tärkeintä ottaa huomioon jos aatellaan että on (.) tosi monimuotoinen työyhteisö?
E6: Sillon tärkeintä on ottaa jokainen ihminen persoonana eikä laittaa heitä mihinkään ryhmiin (.) Se on se (.) se on se lähtökohta (.) Ja jokainen persoona on hyvä analysoida että
mi-ten mä lähestyn tätä (.) Ja väitän tuntevani nämä (.) kaikki ihmiset jotka täällä (.) on niin (.) sillä lailla että osaan keskustella niistä X:n kanssa ja heidän ominaisuuksistaan (.) Sitä mä pi-dän tärkeenä (.) Ettei oo vaan lukumääriä sitä ja tätä ja tuota vaan (.) on siinä tuoteryhmässä matti maija kaisa ville ja mä tiedän just miten ne ville matti maija ja kaisa toimii (.) niin se on se tärkein (.) Silloin voi sillä ryhmänä odottaa (.) tietää mitä voi odottaa siitä (.)
Yhdenvertaisuuden repertuaaria rakennetaan vahvasti selonteon alusta lähtien. Haastateltava konstruoi sosiaalisesta todellisuudesta version, jossa ihminen otetaan yksilönä eikä ihmisiä ka-tegorisoida ryhmäperustein. Yhteisen todellisuuden lähtökohtana pidetään yhdenvertaisuutta.
Kun esimiestyössä monimuotoisuutta katsotaan yhteisen todellisuuden kautta eli siten, että ih-miset otetaan yksilöinä, helpottaa tämä myös samalla esimiestyötä. Sen sijaan, että ihmisiä
Kun esimiestyössä monimuotoisuutta katsotaan yhteisen todellisuuden kautta eli siten, että ih-miset otetaan yksilöinä, helpottaa tämä myös samalla esimiestyötä. Sen sijaan, että ihmisiä