Kuvaileva reflektio

Kuvailevan reflektion tasolla opiskelija muodostaa yhteyden harjoittelun ulkopuolisen kokemuksen ja harjoittelun aikana koetun välille. 3A:n tasoista reflektiota on myös, jos analyysiyksikössä muodostetaan yhteys teorian ja harjoittelussa havaitun tai koetun välille.

Reflektio on myös tason 3A mukaista, jos opiskelija määrittää tasolla asian, johon haluaa muutoksen. Kuvailevaa reflektiota nousi yhdeksän opiskelijan lopputehtävissä ja neljän opiskelijan kohdalla taso edusti korkeinta reflektion tasoa, mitä opiskelijan analyysiyksiköissä oli havaittavissa. Tekstinäytteissä yhteys aikaisemmin koetun ja harjoittelukokemuksen

välillä on korostettu lihavointia käyttäen ja opiskelijan havainto muutosta vaativalle asialle on kursivoitu.

Aineistosta löytyneitä synteesimallin tuloksia voidaan tässä kohtaa jäsenellä tason 3A tason kriteerien mukaisesti, koska sen tasoisilla analyysiyksiköillä ei ole vain yhtä yhdistävää ominaisuutta. Seuraavan tekstinäytteen opiskelija yhdisti oppimaansa teoriaa ihmislajin kehittymisestä selittämään lasten ja nuorten käyttäytymistä.

Pedagogisten teoriapuolelta olen saanut paljon mielenkiintoisia pointteja koskien pedagogista alaa.

Erityisesti [poistettu anonymiteetin suojaamiseksi] kurssin luennot ovat antaneet hyvin biologisevoluutiomaisen näkökulman lasten kehittymiseen. Tämän näkökulman kautta pystyn ainakin itse hyvin ymmärtämään lasten ja nuorten käyttäytymistä: biologia ja lajimme kehitys on aina taustalla lasten ja nuorten käyttäytymisessä ympäristön lisäksi. (OP15)

Seuraava tekstinäyte on demonstroi, miten opiskelija yhdisti aikaisemman kokemuksensa ja nykyisen kokemuksensa toisiinsa.

Opin, miltä lämmin opettaja-oppilassuhde voi käytännössä näyttää. Omilta kouluajoiltani sain jo joitakin malleja, mutta nyt ulkopuolisena toki näkee asiat ja tilanteet selkeämmin ja muutenkin eri tavoin. Turhauttavissakaan tilanteissa opettajan ei tarvitse purkaa turhautumistaan oppilaaseen, vaikka tämä olisi mokannut, vaan tilanteen voi hoitaa myös lempeydellä ja huumorilla, mutta kuitenkin olemalla samaan aikaan jämäkkä. Liiallinen tai väärillä tavoilla otettu auktoriteetti etäännyttää, mutta toisaalta liiallinen vapauksien antaminen ja epäjohdonmukaisuus etäännyttävät myös. Nämä ovat yksiä tärkeimmistä asioista, jotka haluan omassa opettajuudessani sitten tulevaisuudessa muistaa ja huomioida. (OP7)

Seuraavat tekstinäytteet edustavat 3A tasoa tuomalla esiin muutoksen, jonka haluavat omassa opettajuudessaan nähdä.

Vaikka olen saanut harjoittelusta positiivista voimaa, liittyy siihen myös paljon negatiivista. Olen saanut hyvin epämiellyttävän ja kaikenkattavan epävarmuuden seurakseni orientoivan harjoittelun myötä. Tavoitteenani on päästä tästä eroon, sillä sellainen ei kuvasta todellista minua. En osaa siksi sanoa, onko käsitys itsestäni opettajana muuttunut. Ajoittain usko siihen, että kykenisin työskentelemää opettajana, on heikko, toisinaan se on taas toiveikkaampi. Minä pystyvyyden

Eniten ajatuksia minussa herätti opettajan oman persoonan esilletulo opetustilanteissa ja oppilaiden ja opettajan välisessä vuorovaikutuksessa. Opettajan ja oppilaan suhde on siinä mielessä erikoinen, että se perustuu ennen kaikkea ammatilliselle, ”viralliselle” pohjalle, mutta kasvattajan roolissa ollessaan opettaja ei kuitenkaan voi käyttäytyä joka tilanteessa täysin etäisesti ja muodollisesti. Koetin tunteja seuratessani havainnoida ennen kaikkea sitä, mitä tällainen puolimuodollinen ”kivan” opettajan rooli muodostuu ja millä tavoin opettajat tasapainoilevat muodollisten opetustehtäviensä ja tuttavallaisemman kasvatus- ja ryhmänrakentajaroolinsa välillä.

Haluaisin itse kasvaa juuri tällaiseksi ”kivaksi” opettajaksi, joka pitää oppimistilanteen langat vahvasti käsissään mutta jolta voi silti kysyä jotain aiheeseen liittymätöntä ja saada aikaan mielenkiintoisen pohdintatuokion. Haluaisin olla joustava, osaava ja hyvää ryhmähenkeä rakentava opettaja, jonka tunneilla oppilaat tuntevat itsensä kunnioitetuksi ja ymmärretyksi.

(OP14)

Aineistosta nousi myös analyysiyksikkö, joissa esiintyi laajemmin molempia kuvailevan reflektion tason kriteerejä. Tässä tekstinäytteessä opiskelija muodosti yhteyden aiemmin kokemaansa ja harjoittelussa koetun välille sekä toi esiin muutoksen, jonka haluaisi opettajuudessaan nähdä.

Suurimmaksi muutokseksi ja opituksi asiaksi tulevaisuuden kannalta voisi nostaa suunnitteluun kasvamisen. Vaikka olen aiemminkin sijaistaessa suunnitellut tunteja ja opettamista, ajatusten ja mietteiden tuominen paperille toi esille suunnitelman ongelmat. Saman aikaisesti suunnittelun tärkeys ja merkitys korostui, mutta jouduin myös omalle epämukavuusalueelle suunnitelmien vuoksi. Aikaisempi suunnitelma jyskytti takaraivossa ja esti keskittymisen puhtaasti hetkeen ja sen vaatimuksiin. Tässä tulisi löytää tasapaino suunnittelun ja hetkeen eläytymisen välillä.

Suunnittelu avasi uusia mahdollisuuksia tarkastella työtä, mutta samalla heikensi työn laatua itse tunnilla, koska muutoksen edessä tarkka suunnitelma oli vähemmän venyvä tarpeiden mukaan muokattavaksi. (OP4)

Jotta portfoliotyöskentely voi onnistua, tulee kirjoittajan pyrkiä tarkastella tapahtumia kriittisesti, tunnistaa oma osuutensa esimerkiksi konfliktitilanteissa, hyväksyä ja tunnistaa tekemiään virheitä sekä haluta oppia niistä (Imhof ym. 2009, 153). OP4 tekstinäytteessä on havaittavissa jo Imhofin ja muiden mainitsemia onnistuneen portfoliotyöskentelyn merkkejä, mutta synteesimallin tasoista 3B reflektio ei kuitenkaan vielä ole, sillä muutoksen toteutustapoihin ei löydy viitteitä analyysiyksiköstä.

4.1.6 Samaistuva reflektio

Samaistuvan reflektion, 3B, tasolla analyysiyksikössä on havaittavissa selkeää syiden tarkastelua toiminnan taustalla. Ero alempaan kuvailevan reflektion tasoon voidaan tehdä myös esittämällä toimenpiteitä miten haluttu muutos toteutetaan. Näillä tavoin opiskelija jäsentää ajatteluaan ja syventää reflektiotaan. Tekstinäytteissä syiden tarkastelu on korostettu lihavointia käyttäen ja muutoksen toteutus kursiivi korostusta käyttäen.

Samaistuvan reflektion tasolle ylsi yhteensä 9 eri analyysiyksikköä, viiden eri opiskelijan lopputehtävissä. Mielenkiintoista oli, neljällä näistä viidestä opiskelijoista lopputehtävässä jopa kaksi analyysiyksikköä ylsi tasolle 3B, eli nämä opiskelijat (OP4, OP11, OP15 ja OP20) syventyivät synteesimallin reflektion tasoilla jo suhteellisen korkeaan reflektioon useammin kuin kerran. Opiskelijat, joiden tekstissä esiintyi samaistuvan reflektion tasoisia analyysiyksiköitä, se oli myös korkein löydetty reflektion taso niiden opiskelijoiden lopputehtävistä.

Mitä korkeampi reflektion taso on, sitä tiukemmat kriteerit analyysiyksikölle on. 3B:n tasoisia analyysiyksiköitä löytyi kuitenkin kolmeen eri kategoriaan lajiteltaviksi. Ensimmäinen esimerkki on analyysiyksiköstä, jossa syitä on tarkasteltu niin seikkaperäisesti, että se täyttää mielestäni samaistuvan reflektion tason kriteerit. Tekstinäytteessä OP 16 tarkastelee opetusharjoittelijoiden välisen vuorovaikutuksen merkityksiä.

Opetusharjoittelijoiden välinen vuorovaikutus on sellainen asia, jolle en ollut harjoittelua aloittaessani osannut antaa painoarvoa. Orientoivan harjoittelun aikana huomasin kuitenkin, kuinka tärkeää se on. Loimme harjoittelijoiden kesken oman Whatsapp –ryhmän, jota kautta olemme saaneet vertaistukea, muistutelleet toisiamme päivämääristä ja ajankohdista tai muuten vain konsultoineet toinen toistamme. Tämä ryhmä oli hyvin merkittävä tekijä harjoittelun sujumisen takaamisessa. Erityisesti erän opiskelutoverini kanssa olemme tehneet paljon yhteistyötä, sillä hänen kanssaan pidin neljä viidestä tuokiostani. Jos meidän välillä olisi ollut puutteellista vuorovaikutusta, emme olisi selviytyneet suunnittelusta ja pitämisestä. Täten vuorovaikutus on yhteisopettajuuden perusedellytys. (OP16)

Alla oleva tekstinäyte on esimerkki analyysiyksiköstä, jossa opiskelija esittää toivomansa kehityksen suunnan tulevaisuuteen. Opiskelija kertoo minkälaiseen vuorovaikutukseen pyrkii tulevaisuudessa oppilaidensa kanssa.

Opettajan työ vaatii myös monenlaista ymmärrystä oppialiden mielentilasta ja heidän tämänhetkisestä kasvunvaiheestansa, jonka pohjalta minun tulee sopeuttaa omaa vuorovaikutustyyliäni sellaiseksi, että kykenen ylläpitämään luokkahuoneen positiivista ilmapiiriä ja aktivoimaan oppilaat opiskeluun. En voi olettaa, että asiat ymmärretään ja sisäistetään heti vaan minun pitää olla kärsivällinen. Minulla on myös paha tapa vain käskyttää oppilaita ensimmäisenä keinona saada heidät tekemään tehtäviä. Uskon, että asteittainen lähestymistapa saattaisi tuottaa parempaa tulosta. Tulevaisuudessa pyrin olemaan enemmän vuorovaikutuksessa oppilaiden kassa ja tarjoamaan lähiohjausta huomatessani jonkun sitä tarvitsevan. (OP20)

Seuraavassa tekstinäytteessä tarkastellaan opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta ja syvennytään pohtimaan syitä hyvän vuorovaikutuksen taustalla. Sen lisäksi, että opiskelija tarkastelee selkeästi syitä ilmiön taustalla, hän myös ehdottaa miten sen pitäisi ideaalitilanteessa toteutua, eli niin kutsutun muutoksen toteutuksen.

Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus ja sen merkitys on avautunut aivan eri silmin, kun sitä on saanut seurata sivustakatsojan silmin. Suhteen merkityksen huomaan parhaiten kun tarkastelee eroja käyttäytymisessä opettajien ja sijaisten tunneilla. Vaikka yläasteen käytäntöjen johdosta yksittäisen opettajan ja oppilaan kohtaamisille jää vähemmän aikaa, on ero suhteessa sijaisiin ja opettajiin havaittavissa selkeästi mikä yllätti itseni hieman. Perinteisesti yläasteen ajatellaan olevan laitos, jossa oppilaat vain siirtyvät tunnilta toiselle. Pitkään keskenään työskennelleet oppilaat ja opettajat saavat toisistaan irti paljon enemmän, kuin lyhyemmän suhteen omaavat osapuolet. Opettajan on mahdollista tarjota sopivampaa tunnetukea ja ohjausta oppilaalle, jonka hän on oppinut tuntemaan ajan saatossa, mikä johtaa edelleen oppilaan viihtymiseen luokassa. Tämä positiivinen kehä, joka hyödyttää kumpaakin osapuolta on varmasti jokaisen opettajan tavoite. (OP4)