Yhden Palkka-Piian Rehellisyys
Kolmantena Pääsiäis-päiwänä wuonna 1784 tapahtui sywän yön aikana tulipalo. Kerkiämmästi pyydettiin parhaita ta-waroita korjata. Talon Rouwa otti kaapista Lompakon, jossa oli muutama sata Taaleria rahaa ja antoi sen yhden haltuun, mutta peljästyksestä ei huomainnut, kellen hän sen antoi.
Suureksi onneksi saatiin tuli kohta sammumaan, ja nyt ei woinut se wähän wilpastunut Rouwa muistaa eli mieleensä juohdattaa, kenenkä haltuun hän rahansa antanut oli. Koska hän murhehtien tätä walitti, tuli yksi Piika ja toi hänen rahan-sa. Toinen Piika, joka ei niin rehellinen ollut, sanoi hänelle:
”Sinä tyhmä, joka et pitänyt Rahaa! Yöhän se oli, kuin sinä ne sait, ja eihän sitä olisi kukaan woinut arwata, että ne
si-nulla olisit.” Mutta toinen wastaisi: ”Warjelkoon siitä minua Jumala Kaikkiwaltias! Hän olisi totisesti rangaisnut minua sen edestä, ja ei siitä olisi minulle siunausta ollut. Mutta nyt on minulla puhdas oma tunto.”
Sanan saattaja Wiipurista-lehti 18.2.1840
Sotien jäläkeen isäni isä touhus renkejä heinätöehin. Hän pa-lakkas muutaman miehe porukan töihin. Siihen aekaan kierti ihmisiä kyselemässä töitä, kun ei ollu mittään työttömyys-kortistoja. Kun olin pieni poeka, meillä ol paljon ihmisiä: olj kyntömiehiä, ojankaivajia, viljanniittäjiä ja seivästäjiä. Ne sai täyven ylöspion, työtä ja ruokoo ja kortteerin. Oli rengin- ja piianaittoja, joissa heillä oli ommoo kanssakäömistä.
Teuvo Liukkonen
Torpparilaki tuli voimaan 1925, jolloin piiat ja rengit itsenäis-tyivät. Tuossa vaiheessa moni piika ja renki muutti yhteen asumaan.
Emil Pauninsalo
Vielä 50- ja 60-luvun alkupuolella oli kiertäviä kulku- ja ammattimiehiä, jotka kiertelivät talosta taloon ja tarjosivat ammattiosaamistaan ruokapalkalla tai pientä korvausta vas-taan. Aumantekijänä kierteli mies, joka jäi taloon vain, jos oli tarjolla kokkelipiimää. Ammattilaiset myös asuivat taloissa työn keston ajan.
Ammattimiehissä oli muun muassa valjaan- ja satulankorjaajia (satulaseppä Kauppinen), pärekopan tekijöitä, auman
teki-jöitä, silppumyllyn pyörittäjiä. Kuuvaan Malakias teki puusta pyykkikoneen edeltäjää eli käsin pyöritettävää rumpukonetta (konetta hyödynnettiin taloissa myöhemmin siemenviljan peittaukseen). Mykkä Henteri oli kiertävä mylläri, joka jauhoi viljaa kylän tuulimyllyllä ja oli innostunut työstään. Liippa-ri Jäppinen kiersi ympäLiippa-ri pitäjiä teroittelemassa puukkoja, veitsiä ja saksia. Hänellä oli repussa mukana tenupullo, josta hän otti vähän ”neuvoa antavaa”, minkä vuoksi hän saattoi helposti hermostua uteliaisiin lapsiin.
Keijo Hokkanen
Eräs mies oli tullut taloon ja kysynyt, voisiko pyörittää silp-pumyllyä, jotta saisi ruokaa. Hän oli tehnyt aamupäivän ah-kerasti töitä, mutta syötyään hän oli mennyt vatsa täynnä uuninpankolle makoilemaan. Hän oli syönyt niin paljon, ettei työnteosta tullut enää mitään.
Sedälläni oli kahdeksan lasta. Hän joutui tekemään paljon töitä, ja emännälläkin oli navettatyöt ja muut kiireet. Talossa oli kestinä iäkäs mies. Hän opetti kaikki lapset lukemaan ja laskemaan sekä teki pieniä puhdetöitä. Mies oli talossa erittäin pidetty. Jälkeenpäin häntä on muisteltu hyvällä.
Keijo Hokkanen
Liikuin työssäni paljon ympäri Kangasniemeä mutta en muista ainuttakaan piikaa, joka olisi viettänyt samassa talossa koko elämänsä. Miehiä kyllä oli. He olivat tulleet taloon huutolais-poikina tai nuorina. Pojat olivat saaneet kiertokoulussa oppia ja jääneet taloon asumaan. Huomasi, että he olivat täysin talon omaa porukkaa.
Emil Pauninsalo
Rengit menivät niihin taloihin, joista olivat kuulleet hyvää. He sanoivat: ”Sinne hyö mennee töehin, siellä hyö saavat kunnolla syyväkseen.” Ruoka oli ratkaiseva tekijä. Suosittuja olivat talot, joista sai hyvää ruokaa.
Teuvo Liukkonen
Hännilän kartanossa oli renki, joka ehti palvella seitsemää isäntää. Talon omistaja vaihtui, mutta renki pysyi samana ja oli renkinä ainakin viisikymmentä vuotta. Kartanon kohtalo oli traaginen: talossa oli viisi tulipaloa. Navettapalossa meneh-tyi kaksi piikaa. Kaikki tuhoutui, ja kyseinen palo mainittiin jopa Yleisradion uutisissa. Palossa räjähti bensiinitynnyri, jonka pamaus kuului kymmenen kilometrin säteellä. Tämä tapahtui 20-luvun alussa.
Paavo Tiihonen
Mikä on leipärengin määritelmä? Renki on ollut isännättö-mässä talossa ja saanut eräitä etuuksia. Niin minä sen käsitän.
Teuvo Liukkonen
Minäkin muistan, että ennen puhuivat leipärengistä, joka muhinoi emännän kanssa.
Sanni Liukkonen
Eräässä talossa pieni lapsi konttasi lattialla ja emäntä keitteli velliä odotellessaan talon isäntää kotiin. Vieras tokaisi: ”Onpas isännän näköne pien poeka.” Emäntä katsoi vierasta hieman vaivautuneena ja sanoi: ”Se on meijän piian poeka.” Sen jälkeen vieras ei puuttunut kenenkään perheasioihin.
Tenho Kallio
Talossa oli piika ja renki. Talon emäntä sattui menemään na-vettaan, jossa piika ja renki olivat työskentelemässä. Emäntä huomasi piian ja rengin olevan seinää vasten vähän arvelutta-vissa puuhissa. Emäntä tokaisi aivan rauhallisesti: ”Piäsetkös sinä piika pitkälles? Pilloot muuten sen pojan jalat.”
Emil Pauninsalo
Puuyhtiön mies kysyi talosta yösijaa. Emäntä mietti hetken ja halusi sitten tietää, minkä firman palveluksessa mies on.
Selvisi, että hän on Kutsitin miehiä. Emäntä pyöritteli päätään ja sanoi: ”En tiijä. Tässä ol Kutsitin miehet yötä, ja piika on paksuna, enkä min o ihan varma itsestänikää.”
Teuvo Liukkonen
Jos piika tuli siunattuun tilaan, niin se oli aina talon oman pojan tekosia, ei koskaan rengin. Näin ainakin yleisesti sa-nottiin, oli totuus sitten mikä tahansa.
Tenho Kallio
Teollistumisen myötä 50–60-luvulla Puulan saaret autioituivat ihmisten lähdettyä Kuusankoskelle Voikkaan tehtaalle töihin.
Maaseutu muuttui hanttimiesten ja naisten lähdettyä pois.
Emil Pauninsalo
Meillä oli renkejä ympäri vuoden. Talvella he auttoivat naisia, kävivät tallissa ja navetassa.
Mutta kortiston tullessa rengit katosivat taloista.
Teuvo Liukkonen
Yksi syy renkien katoamiseen oli vähimmäispalkka.
Keijo Hokkanen
Vanhanpiian ikäraja oli 25 vuotta. Sen jälkeen oli toivoton tapaus. Ennen maksettiin vanhanpojan ja vanhanpiian veroa.
Olen sitä minäkin maksanut.
Sanni Liukkonen
Kun puhut naemisiinmenosta, niin siinähän ol kaks vaehtoeh-too: meni naemisiin taikka joutu naemisiin.
Teuvo Liukkonen