Suurin osa maailman kotiinlähetyksistä liikkuu pohjoisesta etelään (World Migration Report – IOM, 2013, s. 53). Kotiinlähetykset muodostavat tärkeän tulonlähteen etenkin kehittyvien maiden talouksille. Rahalähetyksillä on suorien ulkomaisten investointien ja kehitysavun lisäksi merkittävä rooli kehitysmaiden kehittymiselle (Alfier & Havinga, 2006). Määrällisesti siirtolaisten rahalähetykset ovat jopa kaksi kertaa suurempia kuin valtioiden antama virallinen kehitysapu (Towards Human Resilience – UNPD, 2011, s.
124).
Kotiin lähetettävät pääoman muodot voivat olla rahallisesti mitattavia tai sosiaalisia.
Rahassa mitattaviin lähetyksiin lasketaan rahan lisäksi erilaiset rahassa mitattavissa olevat tavaralähetykset. Kotiinlähetysten sosiaalinen puoli muodostuu esimerkiksi kulttuurin, normien, käytäntöjen, identiteettien, ideoiden, poliittisten ajatusten sekä tiedon ja taidon kotiin ”lähettämisestä”. (ks. esim. Levitt 1998; Pérez-Armendáriz & Crow, 2009; Markley, 2011.) Ilmiön merkitys rahassa mitattavana asiana on kuitenkin käytännössä monopolisoinut tutkimuskenttää (Guarnizo, 2006) ja määrittänyt myös ilmiön suomenkielisen sanan. Sähköiset sanakirjat1 antavat remittance-sanan suomenkieliseksi käännökseksi useita vaihtoehtoja: rahasumma, maksuosoitus, rahalähetys, remissi ja suoritus. Kaikki käännökset keskittyvät ilmiön rahalliseen puoleen, jolloin osa ilmiöstä jää
1 sanakirja.org, ilmainensanakirja.fi ja wikisanakirja
16 kattamatta. Havaintoni on, että englanninkieliselle remittance -termille ei vielä löydy osuvaa käännöstä suomen kielellä.
Keskustelun vilkastuessa kotiinlähetysten ja sosiaalisten lähetysten ympärillä tulee erityisen ajankohtaisena huomioida remittance-ilmiön monimuotoisuus. Tutkimuksessa remittance on käännetty kotiinlähetykseksi, joka pitää sisältää sekä rahalliset että sosiaaliset kotiinlähetyksen muodot. Tutkielmassa käytettävän kotiinlähetys -suomennoksen kanssa tulee huomioida, että kyseisessä termissä sana ”lähettää” korostuu eri tavalla kuin englanninkielisessä remittance -termissä. Englanninkielinen remittance -sana ei sisällä samaa vaatimusta lähettämisestä kuin valittu suomenkielinen termi. Tämän seikan vaikutukset näkyvät tutkielmassa etenkin haastattelujen analyysissä.
Kotiinlähetysilmiö on tutkimuskenttänä laaja, minkä vuoksi on tutkimusaiheen rajaamiseksi tehtävä erilaisia rajauksia. Yksi tutkimuksen rajauksista on se, että tutkimuksessa keskitytään tutkimaan vain rahassa mitattavia kotiinlähetyksiä. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen fokus on yksinomaan rahan ja tavaroiden lähettämisessä.
Tutkimuksessa otetaan kuitenkin lähtökohdaksi, että rahallisetkaan kotiinlähetykset eivät ole pelkästään taloudellisen uudelleenjakamisen muoto, vaan ne ovat myös sosiaalisen toiminnan muoto (ks. esim. Ban, 2009).
Rahassa mitattavien kotiinlähetysten piirteitä on määrittänyt muun muassa Richard Brown (1997). Brown määrittelee kotiinlähetykset maahanmuuttajan lähettämiksi rahoiksi kotimaahansa perheelleen tai muulle yhteisölle. Lähetykset voivat Brownin mukaan koostua (1) pankin välityksellä tehdyistä siirroista, (2) käteislähetyksistä, (3) rahanlähetysfirman kautta lähetetyistä rahoista, (4) tuotteista ja tavaroista, (5) maksusuorituksista perheen tai yhteisön puolesta, (6) lahjoituksista instituutioille ja organisaatioille tai (7) rahan laittamisesta vastaanottajan tilille. Lähetyksiä määrittää Brownin mukaan se, että erilaiset tuotteet ja tavarat lähetetään usein lahjoina tai henkilökohtaisina tavaroina, kun taas maksut kotiyhteisön puolesta koostuvat usein vakuutusmaksuista, koulumaksuista tai matkustuskuluista. (Brown, 1997, s. 616.) Tutkimuksessa kotiinlähetysten määrittelyn lähtökohdaksi otetaan tämä Brownin hahmottelema määritelmä. Kyseinen määritelmä antaa alustavan pohjan sille, mitä kotiinlähetysten ymmärretään tutkimuksessa olevan.
Kotiinlähetysten perustana on ajatus, jonka mukaan lähettämistä edeltää aina väliaikainen tai pysyvä muutto maasta toiseen. Etenkin rahalähetyksistä puhuttaessa kutsutaan pysyvästi
17 ulkomailla asuvien henkilöiden rahalähetyksiä termillä personal transfers. Niiden henkilöiden lähetyksiä, jotka eivät asu pysyvästi ulkomailla, nimitetään yleisesti termillä compensation of employees. (Yang, 2011.) Kyseiset termit saattavat tuntua hieman sekavilta, sillä toinen termeistä viittaa työskentelyyn ja toinen ei. Kyseiset termit ovat kuitenkin yleisessä käytössä esimerkiksi Maailmanpankissa ja Euroopan Unionissa, minkä vuoksi niitä käytetään myös tässä tutkielmassa kuvailemaan kotiinlähetyksiä.
Personal transfers eli löyhästi suomennettuna ”henkilökohtaiset lähetykset” muodostuvat henkilöltä toiselle lähetetyistä rahoista. Kotiinlähetyksiä lähettävä henkilö asuu tällöin pysyvästi toisessa maassa kuin lähetyksiä vastaanottava henkilö. Pääasiassa kotiinlähetykset ovat tällöin siirtolaisten lähettämiä varoja maasta, jossa henkilö asuu ja työskentelee, kotimaahan jääneelle perheelle ja sukulaisille. (BPM6 – IMF, 2009, Appendix 5.) Joissakin tapauksissa myös esimerkiksi kotimaahan suuntaavat taloudelliset investoinnit ja kiinteistökaupat luokitellaan henkilökohtaisiksi kotiinlähetyksiksi. Toisaalta taas esimerkiksi Euroopan komissio luokittelee tällaisen toiminnan suoraksi ulkomaiseksi investoinniksi eikä kotiinlähettämiseksi. (Glossary: Workers remittance – Euroopan komissio, 2013.)
Compensation of Employees eli ”työn korvaus” -kotiinlähetyksiä lähettävät henkilöt, jotka eivät asu pysyvästi siinä maassa, josta he lähetyksiä lähettävät. Nämä henkilöt koostuvat pääasiassa siirtolaistyöntekijöistä eli lyhytaikaisista ja kausittaisista työntekijöistä, jotka eivät ole vastaanottavan maan virallisia asukkaista. Joukkoon lasketaan lisäksi yleensä valtioiden rajojen tuntumassa asuvat työntekijät, jotka käyvät töissä rajan toisella puolella ja eri maiden lähetystöjen ja kansainvälisten organisaatioiden työntekijät. (BPM6 – IMF, 2009; World Development Indicators – Maailmanpankki, 2014.) Kyseiset compensation of employees ja personal transfers –kategoriat eivät kuitenkaan ole täysin lukkoon lyötyjä.
Etenkin erilaisissa tilastoissa, kuten esimerkiksi Maailman Pankin tilastoissa, erot näiden kategorioiden välillä ovat riippuvaisia kunkin maan verotuksesta, laeista sekä datan saatavuudesta. (Migration and Remittances Factbook 2011, 2011.)
Sosiaaliset kotiinlähetykset ei ole yhtä konkreettisia tai mitattavia kuin rahalliset kotiinlähetykset. Kun ihmiset muuttavat uusille alueille, he oppivat uusia asioita ja saavat uusia ideoita. Kun he ovat yhteydessä kotimaassa asuviin sukulaisiinsa ja perheisiinsä, he levittävät tietoisesti tai tiedostamatta näitä oppimiaan uusia asioita. Tällainen sosiaalisten kotiinlähetysten lähettäminen voi tapahtua esimerkiksi kirjeitse, puhelimitse, videokuvien
18 avulla, vierailuilla tai valokuvien avulla. (Levitt & Lamba-Nieves, 2011; Goldring, 2004.) Useat siirtolaiset palaavat myös jossakin vaiheessa takaisin kotimaahansa asumaan tai vierailemaan, jolloin he tuovat mukanaan maailmalla muokkautuneet ajatuksensa. Vaikka sosiaalisista kotiinlähetyksistä puhutaan usein positiiviseen sävyyn ja korostetaan erityisesti sitä, kuinka ne avartavat ihmisten maailmankuvaa ja monipuolistavat ideoita, on muistettava, että yhtälailla kotiinlähetysten mukana leviävät myös huonot vaikutukset, kuten rikollisuus (Levitt & Lamba-Nieves, 2011). Vaikka ”kotiinlähetys”-käsitteen hahmottamiseksi on olennaista tiedostaa myös kotiinlähetysten sosiaalinen puoli, pro gradu -tutkimukseni keskittyy rahallisen kotiinlähettämisen tutkimiseen.