Anni Polva oli tuottelias kirjoittaja. Jo ensimmäisistä kirjoista alkaen hänelle oli syntynyt maine ja kustantajan tunnistama lukijakunta, joka odotti uutta kirjaa jouluksi. Arvi A.
Karisto Oy:lle Polvan romaanit merkitsivät vakaata ja lähes varmaa tuottoa. Vuoden 1945 jälkeen kustantajalta lähetettiinkin Polvalle joka vuosi kohtelias kirje, jossa pyydettiin jälleen uutta käsikirjoitusta tarpeeksi aikaisin, jotta se ehtisi painokoneisiin ennen loppusyksyn myyntisesonkia. Polvalta pyydettiin yleensä myös vetävää nimeä uudelle
423Polva (1953) 1967.
424SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Päiväkirja 1.1.1933–9.1.1958. Päiväämätön päiväkirjamerkintä 1957. Kotelo 29.
kirjalleen. Periaatteessa Polva oli jo kustannussopimuksissakin sitoutunut tarjoamaan aina seuraavan teoksensa Karistolle.425
Polva kertoi kirjailijahaastattelussa kirjoittamisen motiiviksi rahapulan, erityisesti ensimmäisen romaanin kohdalla. Päiväkirjamerkinnöistä 1950-luvulla näkyy selvästi ajanvietteen kirjoittamisen motiivina elannon tienaaminen.426 Myös kirjeissään kustantajalle Polva mainitsi usein rahan tarpeen. Esimeriksi vuoden 1952 syksyllä Polva kertoi pelostaan, että ilman kirjoittamisellaan hankittuja lisäansioita lapset pitäisi lähettää lapsenlikoiksi ja pikkuvirkamiehiksi heti kun kynnelle kykenivät.427Tämä Polvan huoli lasten koulutuksesta juontui epäilemättä siitä, miten hänen itse piti nuorena hylätä ylioppilastutkinto sekä ammattihaaveensa isän kuoleman seurauksena.
Toisaalta Polva koki kirjojensa palvelevan lukijoitaan ja useista hänen 1970-luvun alun julkisissa esiintymisissä mainitsemistaan kommenteista sekä kirjailijahaastatteluista paljastuu lukijoille annettu sanaton lupaus, josta hän halusi pitää kiinni. Vaikka raha-asiat korostuivat Polvan kirjeenvaihdossa kustantajan kanssa, kyseessä saattoi olla myös hyvän talousnenän omaavan Polvan halu esittää kustantajalle rahantarvettaan muutenkin, parempien palkkioiden toivossa.428Kustannustoimittaja Anneli Seppälän mukaan Polva oli äärimmäisen tarkka rahasta ja palkkioistaan toki myös. 1970-luvulla hän oli jo tyytyväinen tekijänpalkkioihinsa, varsinkin siihen, että prosentti oli hänelle Seppälän mukaan parempi kuin muille kirjailijoille.
Raha-asioiden pohtiminen ulottui lukijoihin ja heidän mahdollisuuksiinsa käyttää rahaa kirjojen ostamiseen.429Polva osasi sijoittaa omat kirjansa yleisön tarvehierarkiaan ja piti niiden ostamista, varsinkin sotien jälkeen ja 1950-luvulla, merkkinä siitä, että viihde ja
425 SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Arvi A. Karisto Oy:n / Karisto Oy:n kustannussopimukset ja sopimukset kirjakerhopainoksista vuosilta 1945–1996. Kotelo 1.
426SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Päiväkirja 1.1.1933–9.1.1958. Kotelo 29.
427KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 27, Anni Polviander Arvi A. Karistolle, 17.9.1952.
428Anneli Seppälän haastattelu, Hämeenlinna 15.3.2018.
429KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 25, Anni Polviander Arvi A. Karistolle, 20.1.1951.
nauru olivat jotain, josta ihmiset olivat valmiit maksamaan, vaikka rahaa oli vähän käytössä.430
Syksyllä 1957 Polva pohti kirjeessä kustantajalleen lukijoittensa taloudellista tilannetta.
"Ihmisillä on vähän rahaa, vähän työtä ja tulevaisuuden pelko. Ensin hankitaan leipää, maksetaan vuokra, ostetaan vaatetta. Sitten tulee opintokirjojen vuoro ja vasta sitten, jos jotain jää jäljelle, hankitaan ajanvietettä."431 Samaan aikaan henkilökohtaisessa päiväkirjassaan hän pohti mahdollisuutta opiskella lisää matematiikkaa, jotta voisi tarvittaessa antaa tunteja (oletettavasti koululaisille), sillä hän epäili, ettei ajanvietteestä enää pian saisi samaan tapaan tuloja yleisen elintason laskettua, jos kirjojen ostaminen vähenisi.432
Polva laski tarkasti kirjojensa tuotot ja pyysi täsmällisesti summia ja selvityksiä myynneistä ja painoksista. Hän myös kävi ajoittain kirjeenvaihtoa palkkiostaan kritisoiden sen pienuutta. Yksi tällainen palkkiokeskustelu käytiin 1951. Polva esitti tarkat perustelut, miten kustannukset ja tulot jakautuvat ja miten hänen pitäisi saada enemmän kirjoistaan. Karistolta esitettiin painavat vasta-argumentit. Kustantajan mukaan Polvan sopimus oli tälle varsin edullinen, sillä huolimatta hyvin myyvistä kirjoista kustantajalle jäi aina riski myöhemmistä painoksista. Kustantaja viittasi muun muassa edellisen vuoden teokseen Kelpaanko sinulle, jonka kolmatta painosta oli vielä kirjakauppojen ja kustantajan varastoissa lähes puolet jäljellä, vaikka Polva olikin jo saanut palkkion koko painoksesta. Kustantaja kuitenkin oli valmis vaihtamaan Polvan kertakorvauksen prosenttiosuuteen, jos tämä halusi, huolimatta siitä, että se kustantajan mukaan olisi ollut Polvalle huonompi sopimus.433 Polva ei halunnut tämän perustelun jälkeen vaihtaa palkkiomallia. Polvan ja kustantajan käymä keskustelu on kiinnostava sen
430KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 20, Anni Polviander Arvi A. Karistolle,17.1.1949; KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 37, Anni Polviander Arvi A. Karistolle, 18.11.1957.
431KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 37, Anni Polviander Arvi A. Karistolle, 18.11.1957.
432SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Päiväkirja 1.1.1933–9.1.1958. Päiväkirjamerkintä äitienpäivänä 1957. Kotelo 29.
433KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 25, Anni Polviander Aukusti Simojoelle 8.9.1951.
tähden, että varsinaisessa kustannussopimuksessa teoksesta Kelpaanko sinulle, sekä muissa vuosina 1950–1954 solmituissa sopimuksissa oli määritelty kiinteä palkkio ensimmäisestä painoksesta ja 15% palkkio menekin mukaan seuraavista painoksista.434 Viittaus kertakorvauksesta myös lisäpainoksista kertoo siitä, että Polvan kohdalla sovellettiin todennäköisesti vakiosopimuksesta erilaista maksutapaa lisäpainosten kertakorvauksesta, siitäkin huolimatta, että siitä ei ollut erikseen mainintaa sopimuksissa.
Vuodesta 1955 eteenpäin palkkiomalli on sopimuslomakkeessa muutettu prosenttiperustaiseksi. Vuosina 1955–1959 palkkiona ensimmäisestä painoksesta oli sopimuksien mukaan 15% ja vuosien 1960 ja 1961 kirjoista 16% sekä kaksi kolmasosaa nidotun kappaleen hinnasta ja 7,5% alennuksella myydyistä kirjoista.435
Polva jatkoi palkkiomallin pohdintaansa. Vuonna 1962 hän kirjoitti tavanneensa Helsingin matkallaan muutaman kollegansa ja nämä olivat ihmetelleet hänen palkkionsa pienuutta. Kollegat olivat nimittäneet häntä pähkähulluksi, kun myi itsensä niin halvalla Karistolle, ottaen huomioon miten hyvin hänen kirjansa myivät. "On niin kovin vaikeaa elää tässä kovassa bisness-maailmassa, kun ei osaa olla kovanaama, eikä pitää puoliaan", Polva voivotteli.436Hän toivoi, että Arvi A. Karisto Oy:n johto tarjoaisi hänelle oma-aloitteisesti korotusta palkkioon ja viittasi siihen, että tällainen palkkiokorotus liittäisi hänet melkein erottamattomasti firmaan. "Kun haluaisin, että he eivät yritä hyötyä minusta liikaa, vaan ajattelevat myös sataprosenttisesti myös minua."437 Polvan toiveet kuultiin, sillä syyskuussa allekirjoitetut sopimukset sekä romanttisesta kirjasta että Tiinasta solmittiin 18 % perusprosentilla, joka pysyi samana ainakin vuoteen 1973.438
434SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Arvi A. Karisto Oy:n kustannussopimukset teoksista Kelpaanko sinulle,Varo rakkautta,Otan sinut, Äkäpussi,Minäkö muka mustasukkainen jaSinä olet minun. Kotelo 1.
435SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Arvi A. Karisto Oy:n kustannussopimukset teoksista Rakkaus rasittaa, Mieheni on uskoton, Etsin miestä itselleni, Sinäkö se olitkin?, Kumman teistä otan, Et edes huomaa minua ja Rakkautta ja kaalintaimia. Kotelo 1.
436KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 47, Anni Polva Arvi A. Karistolle (nimeämätön kirje) 9.7.1962
437KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 47, Anni Polva Arvi A. Karistolle (nimeämätön kirje) 9.7.1962.
438SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Arvi A. Karisto Oy:n kustannussopimukset teoksista Voi noita miehiä jaTiina epäilee Juhaa. Kotelo 1.
Vaikka yhteistyö kustantajan kanssa näytti sujuvan jouhevasti ja lähetettyjen kirjeiden sekä kirjelappujen sävy oli yleensä positiivinen, oli yhteistyössä hankalatkin hetkensä.
Edellisen palkkiokeskustelun loppukaneetti, Polvan toive siitä, että häntä ajateltaisiin ”sataprosenttisesti”, tiivisti kirjailijan välillä pintaan nousevan huolen omasta roolistaan Kariston kirjailijana. Polvan arkistosta löytyy käsin kirjoitettu kirjeluonnos, joka paljastaa, että kokemus kriitikoista, jotka saivat Polvan vuosien ajan puhumaan ”nuijimisesta”, toistui jossain määrin myös kustantajasuhteessa.
Kyseessä oli syksyn 1970 uutuuskirjoja käsittelevä tilaisuus Karistolla, johon Anni Polva olisi ehkä halunnut osallistua, mutta johon häntä ei ollut kutsuttu. Polvan Karistolle lähettämää kirjettä ei ole säilynyt Kariston arkistossa, vain yrityksen vastauskirje. Polvan omassa arkistossa on kuitenkin luonnos kirjeestä, jonka kirjailija lähetti kustantamoon.
Luonnoksesta näkyy Polvan suuttumus kustantajaa kohtaan. Kirjallisuuskriitikoiden näkemys Polvasta näytti tämän mielestä toistuvan kustantajan asenteessa. ”Pakostakin syntyi ajatus, että minua ajatellaan vain rahamyllynä”, kirjoitti tulistunut kirjailija. Polva epäili, että kustantaja hyväksyi hänen teostensa tuoman taloudellisen hyödyn, mutta muuten halusi pitää hänet poissa näkyvistä ja erillään kustannusosakeyhtiön maineesta.
Polva koki tulleensa parjatuksi ja haukutuksi paitsi yleensä kirjallisuuskriitikoiden osalta, nyt myös oman monikymmenvuotisen kustantajansa taholta.439 Polvan suuttumus ja katkeruus oli käsin kosketeltavaa. Kirjailijana hän koki olevansa kriitikoiden halveksima, mutta oman kustantajan suhtautuminen hänen miljoonan kirjan juhlavuoteensa musersi.
Onni-Sakari Kariston nimissä lähetetyssä kirjeessä lepyteltiin suuttunutta kirjailijaa.
Kustantaja kirjoitti, ettei Karistolla ollut edes ajateltu Polvan haluavan tulla uutuuskirjatapahtumaan. ”Sinut on pidetty siis liian kiinteästi jokaiseen vuoteen kuuluvana.”Samoin kustantaja epäili, että Polva ei lehdistöä kaihtavana olisi tullutkaan paikalle, vaikka hänet olisi pyydettykin. Kustantaja kuvaili Polvalle, miten miljoonakirjaa aiottiin juhlia, ensin tuotantolaitoksella painokoneen äärellä ja sen jälkeen Aulangolla henkilöstön 70-vuotisjuhlissa. Polva oli kutsuttu molempiin. Polva myönsi, ettei halunnut mielellään olla tekemisissä lehdistön kanssa eikä osallistua kirjakauppakiertueelle. Hän
439SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Kansio B. kirjeenvaihto. Kirjeluonnos.
vertasi vastustajiaan susilaumaan, joka hyökkäisi hänen kimppuunsa kappaleiksi repien.440
Polva kertoi pelkäävänsä myös oman terveytensä puolesta, sillä hänellä oli ollut sydänvaivoja. Toisaalta kirjeen sävy oli dramaattinen, samalla tavalla kuin hänen yksityisessä päiväkirjassaan jo 1950-luvulla oli ollut. Kustantaja varmasti tunsi kirjailijansa ja osasi hyvitellä tätä sopivasti vastauskirjeessään, sillä Polva osallistui sekä miljoonakirjan painatustilaisuuteen että Aulangon juhlaan. Onni-Sakari Kariston pitämä puhe miljoonannen kirjan tultua painosta on säilynyt.441
Juhlapuheessa Karisto korosti Polvan merkitystä yhtiölle, olihan Polvan kirjojen osuus koko yrityksen kirjatuotannosta yksinään 5 %. Osuutta kokonaismyynnistä Karisto ei kuitenkaan kertonut. Karisto kiitti laajaa, nuorista vanhuksiin käsittävää lukijakuntaa, joka luki”puhdashenkistä rakkausajanvietettä tai nuorten reippaita toimia Tiina-sarjan tyttökirjoista”. Karisto nosti Polvan kirjojen eduista esille lukuhalun herättämisen ja viittasi rohkaisevasti tulevaisuuteen, jolloin kirjalliset piirit tulisivat antamaan Polvalle arvoa kirjailijana.442 Juhlapuheessa kustantaja toki silitti menestyskirjailijaansa myötäkarvaan. Lähdemateriaaleista ei paljastu sitä, mitä esimerkiksi Onni-Sakari Karisto oikeasti ajatteli Polvan kirjoista tai siitä, että Polvan suosio väistämättä ainakin jossain määrin vaikutti myös kustantamon yrityskuvaan.
Polvan miljoonan kirjan rajapyykkiä käytettiin laajalti hyödyksi Kariston markkinoinnissa. Siitä kerrottiin muun muassa tiedotteissa ja kirjakauppiaille suunnatussa materiaalissa. Kariston kuulumisia -lehden kannessa oli kolmeen otteeseen Polva ja miljoonakirja aiheena. Kauppiastiedotteessa oli juhlakeväänä myös useita laajoja esittelyitä Polvasta ja tämän myyvistä kirjoista. Pienimuotoisemmin vastaavaa markkinointia oli tehty jo 1965 Polvan 20. kirjailijavuoden kunniaksi, jolloin Karistolla
440SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Kansio B. kirjeenvaihto. Kirjeluonnos.
441KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 67, Jäljennös, Onni S. Karisto, 28.10.1970.
442KA, Arvi A. Kariston kirjallisen osaston arkisto, Kirjeet, Kansio 67, Jäljennös, Onni S. Karisto, 28.10.1970.
lanseerattiin kirjakaupoille Polvan teosten hankkimisesta kilpailu pääpalkintonaan arvokas kirjasarja.443
Anneli Seppälä muistelee Polvan suhtautumista kustantajaansa ja toimituksen suhdetta kirjailijaan lämpimäksi. Vuorovaikutuksessa ei enää 1970-luvulla ollut skismoja, vaan Polva oli tyytyväinen prosenttiosuuteensa ja muisti tuoda esille, että hänellä oli parempi palkkioprosentti kuin muilla kustantajan kirjailijoilla. Polva oli Karistolle eittämätön tähti, joka tiesi hyvin arvonsa. Seppälä kuvaileekin yleensä samanlaisiin itse ommeltuihin liivimekkoihin pukeutunutta kirjailijaa kotikutoiseksi diivaksi, josta koko kustantamon väki piti.444
Miljoonan kirjan juhlimisen lisäksi Polvalle oli haettu Keskuskauppakamarin hopeinen ansiomerkki 25 vuoden työstään vuonna 1970. Samoin hänelle ojennettiin kultainen ansiomerkki 40 vuoden työstä kirjailijan syntymäpäivänä vuonna 1988.445 Polva toimi Karistolla lähes työntekijän asemassa virallisestikin, sillä kustantaja vakuutti Anni Polvan työntekijäin eläkelain mukaan 1.1.1969 alkaen. Tuo vakuutus oli kuitenkin vaihdettu 1.1.1970 alkaen samana vuonna voimaan astuneeseen yrittäjien eläkevakuutukseen, jonka perusteella Polva haki ja sai vanhuuseläkettä 1980-luvun alussa.446Anni Polva toimi siten virallisestikin eräänlaisena kirjailijayrittäjänä 1970-luvulla. Taiteilijaeläkettä Polva sai vuodesta 1990, jolloin opetusministeriö myönsi eläkkeen ”tunnustuksena ansiokkaasta toiminnastanne taiteilijana”.447
443Kariston kuulumisia 7/1965.
444Anneli Seppälän haastattelu, Hämeenlinna 15.3.2018.
445SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Kunniakirjat, Keskuskauppakamarin hopeinen ansiomerkki 25 vuotta jatkuneesta työstä Arvi A. Karisto Osakeyhtiössä 20.11.1970 ja Keskuskauppakamarin kultainen ansiomerkki 40 vuotta, 6.1.1988. Kotelo 1.
446SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Eläkelautakunnan päätös, 8.11.1982. Kotelo 1.
Käytännössä Polvan vanhuuseläkkeeseen vaikutti sekä yrittäjien eläkelain että
työntekijäin eläkelain mukaan maksetut vakuutukset, ja Polva joutui hakemaan oikaisua 1980 saamaansa eläkepäätökseen.
447SKS KIA. Anni Polvan arkisto. Opetusministeriön kirje, Päätös ylimääräistä taiteilijaeläkettä koskevasta hakemuksesta. Kotelo 1.