Keskusteluryhmän tausta ja käytettävissä olevan tiedon luonne

Kairamon–Väyrysen keskusteluryhmä perustui suomalaiselle yhteiskunnalle tyypilliseen vaikut-tajien ja päätöksentekijöiden vapaamuotoiseen ja epäviralliseen yhteydenpitoon yli kaikkien yhteiskunnallisten ja poliittisten rajojen (ks. tietoruutu 10).¹⁷⁴ Yksi tällaisten yhteydenpitover-kostojen järjestäjä- ja hyödyntäjätaho on ollut elinkeinoelämä kaikilla eri tasoillaan, se on pitä-nyt yhteyksiä vaihtelevin tavoin muun muassa kaikkiin keskeisiin poliittisiin puolueisiin (ks.

Laatunen 2003a).

TIETORUUTU 10: Sorsan elektroniikkateollisuuden sosialisointisuunnitelma sai Kaira-mon liikkeelle

Yhteiskunnalliset murrokset saavat ihmiset liikkeelle ja rakentamaan verkostoja, joiden kautta he voivat saada itselleen tarpeellista tietoa ja välittää sitä myös muille. Koska verkostoituminen on suomalaiselle yhteiskunnalle erityisen tyypillinen (ks. esimerkiksi Varoma & Väyrynen 2002), mutta varsin huonosti tunnettu ja dokumentoitu ilmiö, on tässä yhteydessä paikallaan perehtyä sii-hen niin toiminnan lähtökohtien kuin sisällönkin osalta hieman perusteellisemmin, jotta voisimme ymmärtää, millaisilla motiiveilla, kimmokkeilla ja muodoilla päätöksentekijät toimivat. Vaikka jokaisella tapauksella on korkeiden yhteiskunnallisten päättäjien tasolla liikuttaessa aina omat eri-tyispiirteensä, kokemukseni perusteella uskon, että Kairamon-Väyrysen keskusteluryhmän synnys-sä ja toiminnassa on nähtävissynnys-sä myös jotain yleispätevää.

nusala: Hintikka (Polar), Haavisto (YIT), Kahri (Vatro); Nokia: Kairamo (myös mm. TKL, Teollisuuden voimantuottajaliitto, Gyllenhammarin kv. ryhmä ja Roundtable of European Industries, idänkauppa), Mildh, Kouri (myös kv. finanssi- ja sijoittajamaailma, Sanoma Oy); maa- ja elintarviketalous: Haavisto (myös mm. Raisio, OKO ja idänkauppa); teollisuuden järjestöt: Kairamo (TKL:n pj), Kahri ja Korhonen (STK), Laatunen ja Vainio (TKL), Hintikka (TKL, rakennusalan järjestöt); idänkauppa: Kairamo, Haa-visto, Hintikka, Ihamuotila, Laatunen, Liukkonen, Väyrynen; yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko: Väy-rynen (Keskustan pj sekä moninkertainen ministeri) ja Ollila (kauppa- ja teollisuus- sekä valtiovarainmi-nisteri).

174 Erilaisia enemmän tai vähemmän kiinteitä keskusteluryhmiä on kautta aikojen kokoontunut maas-samme erilaisten nimikkeiden alla – tai ilman mitään nimiä – varmaan satamäärin (ks. Varoma & Väyry-nen 2001; Kulha 1998: 346– 361). Omassa kokemuspiirissäni toiVäyry-nen Kairamon– Väyrysen ryhmän tyyppi-nen on vuodesta 1980 toiminut ja yhä edelleen kokoontuva ekonomistiryhmä G 10, jonka jäsenet mainit-sin jo kirjan esipuheen yhteydessä. Ryhmän toimintatapa on kuitenkin ollut alusta lähtien siinä määrin toisenlainen – epävirallisempi ja jäsentymättömämpi – kuin Kairamon– Väyrysen ryhmässä, että käytös-säni ei ole sen kokouksista vastaavia muistiinpanoja. Näin ollen tätä ryhmää ei valitettavasti voida sen käymistä hyvin mielenkiintoisista ja kirjan teeman kannalta erittäin relevanteista keskusteluista huolimat-ta käyttää samalla huolimat-tavoin tutkimusmateriaalina.

175

Lauri Saari laati osana SDP:n 1970-luvun alun teollisuuspoliittisia suunnitelmia puoluejohta-ja puoluejohta-ja pääministeri Kalevi Sorsalle Helsingissä 25.4.1975 päivätyn puoluejohta-ja allekirjoitetun salaisen muisti-on ”Päätoimet valtimuisti-on elektrmuisti-oniikkayhtymän aikaansaamiseksi”.¹⁷⁵ Muistiolla on tässä yhteydessä oma tärkeä roolinsa, koska se toimi osaltaan yhtenä pääkatalysaattorina Kairamon aktivoitumi-selle ja sai siten aikaan sen, että Kairamon–Väyrysen ryhmä saatiin alkuvaiheen kangertelujen jälkeen sittenkin pystyyn.¹⁷⁶

Muistio on paitsi mielenkiintoinen dokumentti myös oman aikansa lapsi. Muistio kuvaa tek-nokraattisen taitavasti pienimpiä yksityiskohtia myöten laaditun ja aikataulutetun suunnitelman Suomen teollisen tulevaisuuden yhden avaintoimialan sosialisoimiseksi valtiojohtoiseksi megata-son yritykseksi. Sen tarkoituksena oli toimia holdingyhtiömallilla ja selväpiirteiseksi tulosyksikkö-organisaatioksi – komponentit, teletekniikka, prosessitekniikka, biotekniikka – organisoituna.¹⁷⁷ Muistion liitteenä on ”PM II Valtion elektroniikkayhtymän luomisen periaatteita”.¹⁷⁸

Mikäli tämä suunnitelma olisi toteutunut – mikä ei ollut kovin kaukana – olisi se epäile-mättä vaikuttanut merkittävällä tavalla Suomen teollisuuden rakenteen, erityisesti Nokian, kehi-tykseen. Kuten myöhempi historiankirjoitus on ehtinyt jo kertomaan, Sorsa-Saari -suunnitelma

175 Kirjoittajalla on kopio muistiosta.

176 Kairamon-Väyrysen keskusteluryhmän synnyn toisena ”kätilönä” toiminut tohtori Pentti Koivikko kertoi 7.4.2003 käymässämme puhelinkeskustelussa mielenkiintoisen asian. Koivikon mukaan Saaren muistio oli se tekijä, joka sai Kari Kairamon paikkaamaan Juhani Ristimäkeä tämän epäonnistuttua paran-tamaan teollisuuden Keskusta-yhteyksiä. Koivikon kertoman mukaan Kairamo kutsui hänet pian Ristimä-en ja VäyrysRistimä-en epäonnistuneRistimä-en tapaamisRistimä-en jälkeRistimä-en luokseRistimä-en Mikonlinnaan. Tuossa tapaamisessa Kaira-mo kertoi Koivikolle hänet kauhistuttaneista Saaren (Sorsan) suunnitelmista (ks. tietoruutu 9) ja ilKaira-moit- ilmoit-tautui samalla uudeksi kummiksi jatkamaan keskusteluja Väyrysen kanssa – joka oli kaksi päivää Risti-mäen kanssa järjestetyn tapaamisen jälkeen nimitetty ministeriksi. Koivikon mukaan RistiRisti-mäen epäonnis-tuttua Väyrys-keskusteluissa tuli TKL:ssa nimityssuunnitelmiin muutoksia: Olli Ikkalan lähdettyä HOP:hen vt. toimitusjohtajana toiminut Ristimäki ei saanut ennakoitua nimitystä, vaan tilalle tuli – Paavo Honkajuuren houkuttelemana (ks. Laatunen 2003b) – Timo Laatunen, ja Ristimäki jatkoi järjestön vara-toimitusjohtajana. Laatunen oli sittemmin mukana myös Kairamon-Väyrysen ryhmän aloituskokoon-panossa (ks. liite 4). Ristimäellä on hieman erilainen kuva kuin Koivikolla keskusteluryhmän alkuvaiheen tapahtumista (Ristimäki 2003). Laatunen (2003a) on kuitenkin vahvistanut kertomani tiedot paikkansapi-täviksi (ks. myös Väyrynen 1993a: 172–174).

177 Kolmisivuisen perusmuistion luonnetta ja yksityiskohtaisuutta kuvaa se, että muistiossa on valmiiksi teks-tilisäyksiksi muotoiltuina valtion vuoden 1975 ensimmäisen lisäbudjetin pääluokan 32 ne kohdat, joita suun-nitelman toteuttaminen edellyttää: - kohta 9: [--] Edellä olevaan viitaten ehdotetaan perustettavaksi uusi valtioenemmistöinen osakeyhtiö, johon myös alan yksityinen teollisuus on ilmoittanut osallistuvansa ja jonka tuotantoalana olisivat viihde-elektroniikan puolivalmisteet [--] / - kohta 8: [--] Edellä sanotun perus-teella ehdotetaan Televasta muodostettavaksi uusi Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen valtioenem-mistöinen osakeyhtiö. Hallituksen tarkoituksena on lisäksi selvittää millä edellytyksillä Valmet Oy:n instrumenttitehdas ja Valmet Oy:n omistama markkinointiyhtiö Oy M. Fuchs Ab voitaisiin yhdistää yhti-öön sen tultua perustetuksi. [--]

178 Liitemuistion tavoitteista antaa hyvän kuvan esimerkiksi luvun 2.2 ”Teletekniikkayksikkö” jakso

”Suositeltavia toimenpiteitä”: - keskuslaitteiden kohdalla monikansallisten yhtiöiden markkinaosuuden vähentäminen tulisi nähdä eräänä päätavoitteena [--] / - yksityisten toimilupalaitosten suhtautuminen kotimaisiin yhtiöihin toimittajana on saatava muuttumaan suopeaksi. Tässä kunnallispoliitikkojen asema on erittäin tärkeä. / - radiolaitteiden kohdalla vallitseva vaikea tilanne voitaisiin ehkä purkaa siirtämällä Saloran valmistus kokonaan Televalle, jolloin siirto korvattaisiin Saloralle valtion elektroniikkayhtymän kautta komponenttiyksikön (värikuvaputkitehtaan) osakkeilla. Myöhemmin voidaan ajatella Nokian ja Televan muodostavan erillisen radiolaiteyksikön valtion elektroniikkayhtymän piiriin. / - jos Nokia aloit-taa lisenssipohjalla keskuslaitetuotannon, on sen kanssa oltava alusta alkaen tiiviissä yhteistyössä ja yh-teisrintamassa monikansallisia semi-suomalaisia yhtiöitä vastaan. / - jos Nokia ei aloita keskuslaitetuotan-toa, on Televan pyrittävä siirtämään kaikki Nokian jo tekemä työ itselleen mukaan luettuna ranskalainen lisenssi ja Nokian kouliintunut henkilökunta. [--]

VAIKUTTANEET PROSESSIT JA VOIMAT

176

ei Valcoa lukuun ottamatta kuitenkaan toteutunut. Tämä oli Kairamon nimenomainen tavoite ja alan yksityiselle teollisuudelle suuri helpotus. Nyt jälkikäteen, kun tunnemme Nokian vahvan kehityksen viimeisen vuosikymmenen aikana, voi olla tyytyväinen siitä, että hanke kaatui, sillä valtiojohtoisella yrittämisellä toivottuihin ja nyt pitkälle toteutuneisiin tuloksiin tuskin olisi päästy.¹⁷⁹

Kairamon–Väyrysen keskusteluryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt (ks. tarkemmin liite 4/I):

Heikki Haavisto, Harri Hintikka, Jaakko Ihamuotila, Tapani Kahri, Kari Kairamo, Pentti Koi-vikko, Matti Korhonen, Pentti Kouri, Timo Laatunen, Matti Liukkonen, Harry Mildh, Esko Ollila, Samuli Skurnik, Vesa Vainio ja Paavo Väyrynen.

Ryhmän aktiivisinta toiminta-aikaa oli tämä kirjan kysymyksenasettelujen kannalta erit-täin keskeinen kymmenvuotiskausi 1979–1988. Näinä vuosina tapaamisia järjestettiin yhteensä 79 kertaa eli keskimäärin kahdeksan kokousta vuodessa keskimääräisen osallistumisaktiviteetin ollessa lähes 70 prosenttia.¹⁸⁰

Mikään yhteiskuntapolitiikan aihepiiri ei ollut keskusteluryhmälle vieras. Keskustelu-ryhmässä pyrittiin käsittelemään kaikkia yhteiskuntapoliittisesti merkittäviä asioita. Erityisesti ryhmä pyrki arvioimaan erilaisia rakenteellisia pitkän tähtäyksen periaatteellisia kysymyksiä ja ennakoimaan niiden merkitystä erityisesti hallitustason yhteiskuntapoliittisten päätöksenteko-asetelmien kannalta. Näin ollen jo ryhmän keskusteluagenda sellaisenaan on tämän kirjan ky-symyksenasettelun kannalta mielenkiintoinen. Sen perusteellahan voi päätellä, mitkä aihepiirit koettiin milloinkin niin tärkeiksi, että ne haluttiin ottaa ryhmän agendalle ja yhteisesti keskustel-tavaksi.¹⁸¹

Kaikki tapaamiset olivat hyvin vapaamuotoisia, keskustelu oli vilkasta ja usein kiivasta-kin. Kun ryhmän jäsenet oppivat vuosien mittaan tuntemaan hyvin toisensa ja itse kunkin ajatte-lutavan, mielipiteet esitettiin suoraan ja avoimesti. Peruslähtökohta oli, että ryhmässä käydyt

179 Sille, että näin kävi, on luonnollisesti monia syitä. Yksi niistä, jota en aikaisemmin tiennyt, tuli esille tohtori Pentti Koivikon kanssa käymässäni puhelinkeskustelussa (ks. edellä alaviite 177). Hän nimittäin kertoi erään mielenkiintoisen Salora-episodin: kun Saloran myynti oli edennyt hallituksen talouspoliitti-sen ministerivaliokunnan esityslistalle, tuli noihin aikoihin Suomen Pankin johtokunnan jätalouspoliitti-senenä ollut Jaakko Lassila valittamaan asiaa samassa kerroksessa työskentelevälle, tuolloin Keskustapuolueen talo-uspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana toimineelle Pentti Koivikolle. Koivikko kertoo soittaneensa siltä samalta istumalta ministeri Johannes Virolaiselle, jolta järjestyikin heti audienssi Koivikolle ja Lassi-lalle. Koivikon mukaan kuultuaan Lassilan selostuksen Virolainen oivalsi heti asian laajakantoisuuden ja ilmoitti, että hän ei tule tätä esitystä hyväksymään. Ja kuten nyt tiedämme, näin myös tapahtui.

180 Osallistumisaktiviteettia koskeva prosenttiluku on laskettu siten, että 100 prosentin osallistumisastee-seen olisi päästy, jos kaikki ryhmän jäsenet olisivat osallistuneet kaikkiin tarkasteluajanjaksona järjestet-tyyn 79 kokoukseen. Ks. tarkemmin liite 4.

181 Tietyn perusrungon aihepiirien valinnalle muodosti se rytmi, jolla eri asiat tulivat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kulloinkin esille. Valtion tulo- ja menoarvioon sekä tulopoliittisiin neuvotteluihin liitty-viä asioita käsiteltiin yleensä vähintään vuosittain. Samoin KTM:n teollisuusneuvottelukunnassa ja ener-giapoliittisessa neuvottelukunnassa valmisteltavia sekä kauppapolitiikkaan ja verotukseen liittyviä asioita seurattiin tarkasti. Käytännössä teemat syntyivät keskusteluissani seuraavan kokouksen isännän kanssa.

Keskustelin asiasta useimmiten etukäteen myös Väyrysen kanssa. Kattava luettelo keskusteluryhmän kokouksissa esillä olleista, etukäteen valmistelluista aihepiireistä on liitteessä 4.

177

keskustelut, joiden tavoitteena oli oppia ymmärtämään eri taustatahoja edustavien jäsenten ajat-telua, olivat suljettuja ja ehdottoman luottamuksellisia.¹⁸²

Oma vuosien varrella muotoutunut käsitykseni tässä käytettävästä tietoaineistosta on se, että joistakin rajoituksistaan huolimatta tieto on kirjan kysymyksenasettelujen kannalta varsin relevanttia ja poikkeuksellistakin. Paitsi että se tuo esille tärkeitä asioita ja niihin liittyvää tieto-pohjaa, se valaisee monipuolisella ja tavanomaista läpinäkyvämmällä tavalla vallinneita koko-naisasetelmia sekä asia- että henkilötasolla.¹⁸³

TIETORUUTU 11: Kairamon–Väyrysen ryhmä presidentintekijänä? – epävirallisten