Professori Kourin kesällä 1989 tämän kirjan kirjoittajalle piirtämä kaaviokuva Fortress Fin-land -suunnitelmastaan.
Lähde: Samuli Skurnikin muistiinpanot vuodelta 1989
Kourin luonnosteleman kuvion nelivaiheinen ajatusrakennelma lähti liikkeelle elintarviketeolli-suuden rakennejärjestelyistä. Tältä osin erityisen huomattava ajan merkki hänen mielestään oli Volvo-yhtymän laajentumispyrkimykset – uuden tukijalan haku – perinteisen toimialansa ulko-puolelle ja erityisesti sen aktiivisuus omistamansa, elintarviketeollisuudessa mm. Abba-tuotemerkillä operoivan Procordian suhteen. Toiseksi Kouri noteerasi SOK:n liittymisen tähän
37
mielessään hahmottuneeseen rakennemuutoskokonaisuuteen päivittäistavarakaupan puolella ja erityisesti sen omistuksessa olevan elintarvikeyhtiö Meiran kautta.
Kolmas vaihe Kourin mallissa oli metsäteollisuudessa hahmottumassa oleva neljän kan-sainvälisestikin merkittävän toimijan – UPM, Kymi Kymmene, Enso, Metsäliitto – rakenne.
Neljäs ja ainoa täysin24 toteutumaton elementti oli suunnitelmaan sisältyvä ajatus, että pellervo-laiset olisivat tiivistäneet oman teollisuutensa omistusrakenteita perustettavan pellervolaisen sijoitusyhtiön ja sen puitteissa toteutettavien keskinäisten ristiinomistusten avulla ja näin luo-neet suomalaiseen talouselämään jatkoa ajatellen uuden, omistuksellisesti vakaan kotimaisen ydinrakenteen. 25Kokonaisuutena Kouri näki suomalaisen talouselämän olevan ryhmittymässä neljään finanssileiriin: SYP, KOP–Pohjola, valtionyhtiöt ja pellervolaiset. Tässä asetelmassa piili hänen mielestään kaksivaiheinen ratkaisu, jolla horjuva sinivalkoinen pääoma olisi voitu pelastaa:
1. vakauttamalla KOP–Pohjola -leirin omistusrakenne yhdessä pellervolaisten kanssa Fort-ress Finland -rakennelman avulla.
2. hallinnoimalla omistuksellisesti tähän kokonaisuuteen kuuluvaa teollista toimintaa jatkos-sakin kansallisesti Fortress Finland -paalutuksen suojassa olevien Pohjolan ja Tapiolan kautta.
Kuuntelin Kourin selostusta monestakin syystä suurella mielenkiinnolla. En kiinnostunut aiheesta ainoastaan siksi, että sen esittäjällä oli vaikuttavalta tuntuvia näyttöjä osaamisestaan niin teorian tasolla kuin käytännön yrityselämässä. Ja nyt ei kyse tuntunut olevan pelkästä teori-asta; Kouri jatkoi piirustustyötään panemalla paperille omat – hämmästyttävän suurilta tuntu-neet – omistuksensa hahmottelemansa yritysrakennelman ydinyhtiöissä (vrt. Kouri 1996: 171–
174). 26
Kourilla oli hyvin selvä oma visionsa talouselämämme kehittämisestä. Näin jälkikäteen arvioituna Kourin ajatukset liittyivät mitä kiinteimmin kirjani aihepiirinä olevaan talousmalli-teemaan. Juuri siitähän – yhdestä vaihtoehdosta uudeksi suomalaiseksi talousmalliksi – Kourin ajatuksissa ja suunnitelmissa oli kysymys. Käymämme keskustelun aikoihin vallinneessa yh-teiskunnallisessa ilmapiirissä27 Kourin selostus ja ajattelumalli tuntuivat sopivan hyvin yhteen sen finanssiryhmäpohjaisen rakenteen kanssa, jolla suomalaista talouselämää oli hallittu ja
24 Tämä kuitenkin sillä varauksella, ettei pellervolaisten uutta yhteistä vuonna 1986 perustettua Devecap-hanketta haluta nähdä – sen keskeisten puuhamiesten tavoin – tällaisen idean jonkinlaiseksi esiasteeksi (ks. OT 1985 ja 1986; Skurnik & Varjovaara 1984).
25 Kouri ei tehnyt minulle tältä osin mitään varsinaista ehdotusta.
26 Kiinnostukseni herätti luonnollisesti myös pellervo laiselle leirille varattu merkittävä rooli: olinhan juuri (tarkemmin sanottuna 1.5.1989) aloittanut työni Pellervo-Seuran toimitusjohtajana, ja pellervolaisessa sisäpiirissä oli noihin aikoihin nostettu esille kysymys pellervolaisen finanssiryhmän tarpeellisuudesta.
Pellervolaisia finanssiryhmäajatuksia olen selostanut varsin yksityiskohtaisesti 6.1.2003 päivätyssä muis-tiossani (Skurnik 2003b).
27 Kouri ei suinkaan ollut yksin suunnittelemassa suomalaisen elinkeinoelämän rakennejärjestelyjä. Päin-vastoin liikkeellä oli taaja ja monenkirjava joukko erilaisia konsultteja ja investointipankkiireja kauppaa-massa eri osapuolille omia rakennejärjestelymallejaan – ja samalla tietenkin kärkkymässä omaa palaansa talouden avautumisvaiheessa syntyvistä kertaluontoisista arvonnousuista. Tuntumaa tuohon aikaan ja vallinneisiin tunnelmiin saa esim. lukemalla Kourin oman kirjan (1986) ja Kuisman tuoreen KOP-historian (Kuisma 2004).
38
tetty keskusteluamme edeltävien muutamien vuosikymmenten aikana (ks. esimerkiksi Saukko-maa 1991; Kouri 1996; Lassila 2002; Kuisma 2004). 28
Olen valinnut Fortress Finland -suunnitelman yhdeksi kirjani lähtökohdista, sillä vaikka Kourin hanke ei koskaan toteutunut, se tarjoaa kuitenkin välineen, jonka avulla suuriin yhteis-kunnallisiin murroksiin – hienosti sanottuna paradigman, yleisen toimintamallin muutokseen – liittyviä kysymyksenasetteluja ja muutosprosesseja voidaan tarkastella hyvin havainnollisesti (ks. Kuhn 1962 [1970]: 146–150 ja tietoruutu 5). Tietoruutu 3 kertoo samoihin aikoihin ajoittu-neista, samansukuisista pellervolaisista pohdinnoista.
Kourin kehittämä malli nimittäin tuo esiin erinomaisesti yhteiskunnallisen paradigman muutosvaiheisiin liittyviä tyypillisiä ja hyvin yleisiä hahmottamisongelmia. Erityisen selvästi se osoittaa sen, kuinka vaikeaa kaikkein oppineimpien ja kansainvälisiä esimerkkejä hyvin tuntevi-en – puhumatta meistä muista, jotka tarkastelimme asioita huomattavasti suppeammista näkö-kulmista ja vähäisemmän kokemustiedon pohjalta – on irtautua toimintaympäristössä vallinneis-ta rakenteisvallinneis-ta ja toiminvallinneis-tavallinneis-tavoisvallinneis-ta (Argyris [1991] on kutsunut sitä ”vanhan poisoppimiseksi”), tai vaihtoehtoisesti, kuinka vaikeaa totutuissa toimintamalleissa ja valtarakennelmissa on saada aikaan muutoksia.
Kourin mallin tarkastelu osoittaa myös, millaiseen suohon joudutaan, kun muuttuneisiin olosuhteisiin yritetään soveltaa väistyvään paradigmaan kuuluvia toimintatapoja ja ratkaisumal-leja – tai vaihtoehtoisesti, kuinka vaikeaa yksittäisen ihmisen tai ryhmän on muuttaa yleistä kehityssuuntaa, kun se kerran on lähtenyt käyntiin.
Fortress Finland -suunnitelman polttopiste oli suomalaisen talouselämän ja talousmallin ehdottomassa ytimessä, niissä pankkien kautta hallituissa rakennelmissa, joilla suomalaista talo-uselämää oli, kuten taloushistorioitsija Antti Kuusterä tämän luvun alussa olevassa lainauksessa toteaa, monien vuosikymmenten ajan ilmeisen menestyksekkäästi ja rautaisella otteella hallittu.
Jo pitkään maailmalla toimineen ja suuren maailman toimintatapoihin tutustuneen Kourin kehit-tämä malli oli omalla tavallaan looginen ja kunnianhimoinen yritys pureutua juuri näitä raken-teita kehittämällä niihin haasteisiin, joita näköpiirissä oleva kansainvälistyvä ja globalisoituva toimintaympäristö suomalaisen talouselämän perinteisille syvärakenteille tarjosi.
Kourin mallin lähtökohtana olivat suomalaisen talouselämän ytimessä olevat finanssi-ryhmärakenteet ja erityisesti KOP:n ja Pohjolan ympärille rakentuneen niin sanotun sinivalkoi-sen pääoman (kuvio 3) omistuksellisinivalkoi-sen vakauden ja kaupallis-teollisinivalkoi-sen toiminnan kilpailukykyi-syyden varmistaminen muuttuvissa olosuhteissa. Olosuhteissa, joissa kansainvälisiä esimerkkejä tunteva Kouri tiesi entisenkaltaisen suljetun talouden hallinnollisten ja sisäänpäin lämpiävien rakennelmien olevan kestämättömiä.
Nyt jälkikäteen tiedämme, että Kourin motiivit eivät olleet pelkästään isänmaallisia ja yleishyödyllisiä. Hänellä ja varsinkin hänen edustamillaan ulkomaisilla pääomasijoittajilla29 oli
28 Kourin ajatusrakennelmalla on myös selvät henkiset liittymäkohdat Kairamon ja Väyrysen ryhmän keskusteluissa esillä olleeseen kansallisten päättäjiemme yleisempäänkin huoleen siitä, miten suomalais-kansallinen vahvasti finanssiryhmiin sidottu, mutta jo aikansa elänyt teollinen malli saadaan luotsattua kilpailukykyisenä näköpiirissä olevan taloudellisen toiminnan kansainvälistymisen ja kiristyvän kilpai-luympäristön maailmaan. Pellervolaisen ulottuvuuden tällaisessa rakennelmassa saattoi ymmärtää nimen-omaan KOP-Pohjola -finanssiryhmän omistusrakenteiden keskeisenä vakauttamiselementtinä, sehän oli yksi koko Kourin suunnitelman – kuten sen nimi jo kertoo – ydintavoitteita.
29 Kourin keskeisenä rahoittajana hänen Suomen hankkeidensa alkuvaiheissa toimi unkarilaislähtöinen suursijoittaja George Soros, joka operoi maailmanlaajuisesti valtavilla pääomilla omistamansa Quantum
39
hankkeessa suuret rahat liossa. Heidän sijoituksensa perustuivat kokemuksille muiden maiden talouksien avautumisprosesseista ja erityisesti arviolle, jonka mukaan suomalaiset omaisuusar-vot olivat aliarvostettuja, kuten muissakin vastaavassa kehitysvaiheessa olleissa talouksissa, jolloin omaisuusarvojen nousu talouden avautumisen myötä tarjoaisi oikeaan aikaan rahojaan sijoittaneille hyvät voitontekomahdollisuudet.30