Ihmisten ja asioiden luokittelu on arkielämässä olennainen osa ihmisten kanssakäymistä.
Myös yhteiskunnallisia asioita on tapana järjestellä erilaisiin ryhmiin. Tämä johtuu siitä, että asioiden luokittelu helpottaa ihmisten keskinäistä toimintaa ja ymmärrystä erilaisis-sa tilanteiserilaisis-sa. Luokittelun pohjalta syntyneitä nimeämiä kutsutaan kategorioiksi ja kate-gorioiden sekä kategorisoinnin tutkimusta kategoria-analyysiksi. (Juhila, Jokinen &
Suoninen 2012, 18–19.) Kategoria-analyysin avulla voidaan muun muassa tarkastella, miten ihmiset järjestävät ja jäsentävät kulttuurista todellisuuttaan, miten he sijoittavat itsensä ja muut osaksi sosiaalista maailmaa, tekevät hienovaraisia erotteluja ja eri tavoin moraalisesti arvottavat eri ryhmiin ja kategorioihin kuulumista sekä niihin liittyviä kult-tuurisia normeja ja merkityksiä (Nikander 2010, 242).
Käytän tässä tutkimuksessa analyysimenetelmänä kategoria-analyysia, joka on sovellet-tavissa mihin tahansa puhe- tai tekstiaineistoon (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 25).
Tutkimusaineistoni muodostuu tviiteistä, joissa on käytetty tunnistetta #lihatonlokakuu.
Tutkimukseni keskiössä on sosiaalisessa mediassa aktiivisen keskustelijan kategoria, johon lähden kategoria-analyysia soveltaen pureutumaan entistä syvemmin. Aineistoa analysoimalla selvitän, millaisia toimintoja, motiiveja ja selontekoja kyseiseen kategori-aan liitetään, ja näiden ominaisuuksien avulla luon kuvaa sosiaalisessa mediassa aktiivi-sista keskustelijoista.
Kategoria-analyysin juuret ovat etnometodologisessa tutkimusperinteessä, jossa tarkas-tellaan ihmisten keskinäistä toimintaa ja arkielämää. Etnometodologian perustaja Ha-rold Garfinkel oli erityisen kiinnostunut ihmisistä toimijoina – siitä, miten he arkielä-mässään tuottavat ja ylläpitävät sosiaalista järjestystä. Hänen mukaansa ihmiset ikään kuin tietävät, tuntevat ja rakentavat yhteiskunnan käytännöistä käsin. (Juhila, Jokinen &
Suoninen 2012, 20.) Etnometodologisessa kategoria-analyysissa kategorioita tarkastel-laan ihmisten keskinäisessä toiminnassa läsnä olevina ja käyttäminä sosiaalisina tuottei-na. Kategoriat eivät ole sellaisinaan olemassa jossakin sosiaalisen toiminnan tuolla puo-len, vaan ne tehdään olemassa oleviksi kielen käytössä ja muussa toiminnassa. Katego-ria-analyysi on avara sosiaalitieteellinen lähestymistapa, jossa kategorioilla on kulttuu-rin ja moraalin rakentumisessa olennainen rooli. Kategorioita syntyy, kun ihmiset
ni-18
meävät ja luokittelevat toisia ihmisiä ja asioita. Tämän lisäksi ympäröivää maailmaa järjestetään kategorioiden avulla tietynlaiseksi kokonaisuudeksi. Näin ollen kategoriat ja niiden käyttö kertovat paljon ajasta, jossa elämme ja siitä, mitä pidämme normaalina, arvokkaana, ongelmana tai poikkeavana. (Jokinen, Juhila & Suoninen 2012, 9–10.) Ka-tegoriat valikoituvat aina tilannesidonnaisesti, eikä niiden käytössä ole vain yhtä oikeaa tapaa (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 19). Jäsenkategoria-analyytikot eivät myös-kään suhtaudu kategorioihin käsitteellisinä rautahäkkeinä, sillä kategorisointi on kult-tuurisesti metodista sosiaalista toimintaa. Kategoriat tulkitaan ennemmin kulttuurisiksi resursseiksi, kartaksi, jonka avulla ihmiset navigoivat vuorovaikutustilanteissa. (Järvi-luoma 1997, 17–18.)
Yksi etnometodologian suuntauksista on Harvey Sacksin 1960-luvulla kehittelemä jä-senkategoria-analyysi. Sacks oli kiinnostunut ennen kaikkea kategorioiden arkikäytöstä sekä siitä, miten ihmiset tuottavat tunnistettavia ja kulttuurisesti jaettavia kuvauksia ja kategoriavalintoja. Hän halusi löytää välineen, jolla voitaisiin määrittää säännöt, joita ihmiset käyttävät valitessaan kategorioita ja luodessaan kulttuurista järjestystä puheen ja kielen avulla. (Nikander 2010, 243–244.) Sacks tarkoittaa kategorioilla nimenomaan ihmistä kuvaavia ilmauksia, minkä vuoksi hänen kategoria-analyysinsa keskeiset käsit-teet viittaavat ihmisten sekä heidän toimintansa ja suhteidensa luokitteluun (Juhila, Jo-kinen & Suoninen 2012, 25–29). Sacksin kategoriateorian juuret nojaavat vahvasti ant-ropologi William H. Goodenoughin ajatuksiin ja pohdintoihin identiteetin valitsemisesta (Järviluoma 1997, 18–19).
Ihmistä kuvaavien kategorioiden lisäksi on olemassa myös ei-personoituja kategorioita, joilla tarkoitetaan esimerkiksi fyysisiä objekteja, ympäristöjä ja paikkoja, joihin ihmiset liittävät kulttuurista tietoa ja jotka käyttöön ottamalla tehdään ja tunnistetaan kuvauksia (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 58). Ei-personoiduilla kategorioilla viitataan myös erilaisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin järjestelmiin, rakenteisiin, jakoihin ja kollek-tiiveihin, joita ovat esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmä, luokkayhteiskunta ja urheilu-seura. Ihmiset ovat tottuneet pitämään edellä mainittuja ilmiöitä perustavanlaatuisina yhteiskuntaa ja sen toimintaa selittävinä kategorioina, jotka vaikuttavat heidän elämään-sä annettuina tosiasioina. Etnometodologisen ajattelun mukaan kyseiset kategoriat eivät näyttäydy itsestään selvinä luonnollisina rakenteina, vaan resursseina, joihin ihmiset keskinäisessä toiminnassaan orientoituvat ja joita he käyttävät eri tilanteissa monenlai-sin seuraukmonenlai-sin. Ihmiset siis kuvaavat ja jäsentävät yhteiskunnallista ympäristöä niin
sa-19
notuilla vakiintuneilla käsitteillä, joiden käytöllä on erilaisia funktioita. Kategorioilla voidaan esimerkiksi selittää ja perustella erilaisia asioita tai ilmiöitä sekä argumentoida jonkin tulevaisuuden vision puolesta tai sitä vastaan. (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 37–41; 60.)
Aina läsnä olevia kategorioita ei kuitenkaan mainita suoraan, vaan ne ovat ihmisten keskinäisessä toiminnassa läsnä erilaisina vihjauksina. Sacks muun muassa esittää, että kategoriajäsenyyteen voidaan vihjata esittämällä toiminta, jonka ihmiset tunnistavat kulttuurisesti kategoriasidonnaiseksi. Toimintojen lisäksi myös muut kategoriasidonnai-set määreet voivat toimia tämänkaltaisen tunnistamisen vihjeinä. Olennaista on muistaa, että aina kulttuurinen päättely ei osu oikeaan, vaan ajoittain syntyy "virhepäätelmiä", joilla on myös merkitystä ja seurauksia. (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 63–64.) Kategoriat ovat siis kulttuurista tietoa. Sacksin (1992, 40) mukaan suuri osa ihmisten yhteiskuntaa ja yhteiselämää koskevasta tiedosta on varastoitunut kategorioihin. Kate-gorioihin liittyvä tieto muodostaa kulttuurisen tietovarannon, johon liittyy paljon julki-lausumatonta kulttuurista tietoa. Tietovarantoa hyödyntämällä ihmiset rakentavat ym-märrystä yhteiskunnasta, itsestään ja toisistaan. Ihmiset eivät kuitenkaan koskaan jaa keskenään samaa tietovarantoa, koska se on muodostunut ja muodostuu historiallis-paikallisissa yhteyksissä. Tästä huolimatta ihmiset nojaavat arkisessa kanssakäymises-sään oletukseen, että kategorioihin perustuva tieto on yhteisesti jaettua. Toisin sanoen kanssatoimijan otaksutaan tunnistavan ja ymmärtävän käytettävät kategoriat saman-suuntaisesti vastapuolen kanssa. (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 46–47.)
Kulttuurisen tiedon ohella kategoriat ovat myös tekemistä. Kategorioilla ei ole itseisar-voa sinänsä, vaan kyse on käytännön toimintaan orientoitumisesta. Kategorioiden käyt-täminen ja niihin kytkeytyvän kulttuurisen tiedon tunnistaminen ovat vuorovaikutuksel-lisia tapahtumia. Tämä johtuu siitä, että kategorioilla ei ole toiminnallista voimaa itses-sään, vaan ihmiset tuottavat niiden voiman niitä käyttämällä ja vastaanottamalla sekä niistä neuvottelemalla. Kategorioiden tutkimuksessa keskipisteessä on se, mitä katego-rioilla tehdään ja saadaan aikaan. (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012, 51.)
20