YHTEYSTIEDOT
5. LUONNONYMPÄRISTÖ
5.4 Kasvillisuus, eläimistö, linnusto ja suojelualueet .1 Vaikutuksen alkuperä
Suurin osa elinympäristöihin ja lajeihin kohdistuvista vaikutuksista alkaa louhosalueiden rakenta-misvaiheen aikana, jolloin louhosalueilta poistetaan kasvillisuuspeite sekä siirretään ja läjitetään maa-aineksia. Syväjärven louhosalueella kuivatetaan lisäksi alueella sijaitsevat suolammet Syvä-järvi ja HeinäSyvä-järvi. Rakentamisvaiheessa louhosalueilla, sivukivi- sekä maamassojen läjitysalueilla ja rakenteiden alueilla sijainneet elinympäristöt häviävät lajeineen. Kyseiset vaikutukset jatkuvat koko toimintavaiheen ajan.
Avolouhoksen toteuttaminen kuivattaa osin lähialuetta. Toimintavaiheessa louhoksista pumpataan louhoksiin kertyvää pinta- ja pohjavettä (ns. kuivanapito). Kumpikin mainituista toiminnoista vai-kuttaa louhosten lähiympäristöjen vesitasoon ja sitä kautta louhosten läheisyyteen sijoittuvien kas-vien kasvuolosuhteisiin. Muutokset paikallisissa hydrologisissa olosuhteissa voivat aiheuttaa muu-toksia paikallisen kasvillisuuslajiston koostumukseen ja sitä kautta vaikuttaa luontotyyppeihin ja eläinten elinympäristöihin.
Louhostoiminnan välillisiin vaikutuksiin lukeutuu rakennus- ja toimintavaiheessa melu, joka aiheu-tuu mm. räjäytyksistä, louhostoiminnasta, malmin ja sivukivien lastauksesta ja läjityksestä sekä liikenteestä. Meluvaikutusten vaikutusalue voi olla huomattavan laaja louhinnan alkuvaiheessa, louhinnan aiheuttaman melun vaikutusalue kuitenkin pienenee ajan mittaan louhinnan siirtyessä syvemmälle. Melu häiritsee sille herkkiä eläimiä. Melu voi aiheuttaa pakenemis- ja välttämisreak-tioita ja voi vaikuttaa siten eläinten esiintymisalueiden laatuun ja laajuuteen. Melulähteen lähei-syydessä melu voi vaikuttaa eläinten väliseen ääniviestintään ja sitä kautta esim. lisääntymisen onnistumiseen (esim. pariutumiskumppaneiden löytämiseen). (Cunnington et al. 2010) Rakenta-misen aikaiset häiriövaikutukset käsittävät myös toiminnan visuaalisen häiriön.
Toiminnan aikaisiin (ja vähäisemmin myös rakentamisen aikaisiin) vaikutuksiin lukeutuvat myös vesistövaikutukset, jotka voivat vaikuttaa louhosalueiden alapuolisten vesistöjen eliöstöön tai lin-nustoon esimerkiksi ravinnelisäyksen, raskasmetallien tai muiden haitta-aineiden kautta tai ravin-toketjuun kohdistuvien muutosten kautta.
Louhostoiminnan ilmapäästöt koostuvat suurimmaksi osaksi pölystä, jota syntyy etenkin louhoksen toimintavaiheessa kiviainesten käsittelyn (räjäytykset, louhinta, rikotus ja murskaus) sekä kulje-tusten yhteydessä. Suurilla pölymäärillä voi olla suoria haittavaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimis-töön. Kasvien fotosynteesi ja kasvu voivat häiriintyä, jos pöly peittää lehtien pinnat. Eläimille suuret pölymäärät voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia, jos pöly kulkeutuu limakalvoille ja hengityseli-miin. Näin suuria pölymääriä esiintyy yleensä kuitenkin vain päästölähteen välittömässä läheisyy-dessä.
Louhosalueille johtava tiestö on suunniteltu suurimmaksi osaksi kulkevan jo olemassa olevia, mutta parannettavia metsäteitä ja -uria pitkin. Valkianevan ja Toholammintien (kantatie 63) välille ra-kennetaan noin 3 km osuudelle uutta tietä. Uusi tie yhdistyy Jokinevan eteläpuolella kulkevaan metsäautotiehen. Rakennettavan tieosan alle jäävä puusto ja muu kasvillisuus raivataan, joten sen kohdalle aiheutuu suoria vaikutuksia rakentamisen aikana. Uudet tieyhteydet aiheuttavat elinym-päristöjen pirstoutumista. Sekä parannettavien tieosuuksien että uuden tien läheisyyteen voi ai-heutua kuivatusvaikutuksia, mikäli toimenpiteisiin sisältyy teiden vierusojien kaivamista tai kun-nostamista. Lisäksi liikenteestä voi aiheutua pölyämisvaikutuksia teiden läheisyyteen.
Louhokset ovat pääsääntöisesti yksitellen toiminnassa ja toiminnan päättymisen jälkeen lou-hosalueet suljetaan suunnitelman mukaan ja maisemoidaan. Louhokset täyttyvät vedellä ja muo-dostavat järven. Sivukivialueille istutetaan puustoa ja kasvillisuutta. Sulkemistoiminnasta ei arvi-oida syntyvän uusia vaikutuksia vaan vaikutusten suuruus luontoon pienenee toiminnan päättymi-sen myötä. Louhosalueilta johdettavat vedet käsitellään päättymipäättymi-sen jälkeenkin ja vesistövaiku-tukset alapuolisiin vesistöihin pienenevät ajan myötä ja samalla epäsuorat vesistä aiheutuneet
vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin vähenee. Linnuston osalta osa lajistosta palautuu alueelle sulkemistoiminnan jälkeen.
Louhosalueilta käsitellyt vedet johdetaan vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 mukaisia purkureittejä pitkin. Ympäristöön johdettavien vesien laadulla voi olla vaikutuksia purkureitillä olevissa uomissa elävään lajistoon.
5.4.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Luontoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on käytetty seuraavia aineistoja:
· Keski-Pohjanmaan litiumprovinssin kaivoshankkeen kasvillisuus ja luontotyyppiselvitykset 2014–2015, Ahma Ympäristö Oy 2015.
· Keski-Pohjanmaan litiumprovinssin lepakkoselvitys. Ramboll Finland Oy 2014
· Litiumprovinssin liito-oravaselvitys. Ramboll Finland Oy 2014
· Viitasammakkoselvitys. Ramboll Finland Oy 2014
· Asiantuntija-arvio malminetsinnän vaikutuksista viitasammakoihin. Ramboll Finland Oy 2014
· Viitasammakoiden suojelun järjestäminen Keliber Oy:n Syväjärven litiumesiintymällä, raportti 16.2.2015. Tutkimusosuuskunta Tapaus 2015
· Viitasammakoiden seuranta Keliber Oy:n kaivosalueella keväällä 2016. Tutkimusosuuskunta Tapaus 2016
· Viitasammakoiden seuranta ja kartoitus Keliber Oy:n kaivosalueella Keski-Pohjanmaalla ke-väällä 2017. Tutkimusosuuskunta Tapaus 2017.
· Keski-Pohjanmaan litiumprovinssin pesimälinnustoselvitys. Ramboll Finland Oy 2014
· Toimintasuunnitelma Vionnevan uhanalaisen lajin reviirin laadun parantamiseksi ja suotuisan suojelutason turvaamiseksi litiumkaivoshankkeen aikana. Ramboll Finland Oy 2015a
· Vionnevan Natura-arviointi. Ramboll Finland Oy 2017
· Birdlife Suomi 2016. Kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA) ja Suomen tärkeät lintualueet (FINIBA). Alueiden rajaukset paikkatietoaineistona.
· Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys 2016. Maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden paikkatietoaineistot ja MAALI-tiedot.
· Vionnevan Natura-alueen linnustoselvitys, Ramboll 2016
· Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) petolinturekisteritiedot 2005 – 2013 alueelta.
Outovesi – Leviäkangas – Syväjärvi – Rapasaari: Vasen alareuna 7062007.518:3335524.178, oikea yläreuna 7069740.558:3346301.588 (KKJ). Länttä: vasen alareuna
7056792.258:3354769.930, oikea yläreuna 7063965.116:3362508.137 (KKJ).
· Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) linnustonseurannan vakiolinja-aineisto: Haar-kankaan (vakiolinja numero 313) laskentatulokset 2009.
· Alueella petolintuja rengastavan Sten Vikströmin haastattelut (2014)
Luontoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa arvioitiin muutoksen merkittävyyttä etenkin huo-mionarvoisten lajien ja luontotyyppien osalta. Lisäksi tarkasteltiin hankkeen toteutumisen vaiku-tuksia alueen luonnon monimuotoisuuteen kokonaisuutena. Arvioinnissa hyödynnettiin hankkeen pinta- ja pohjavesivaikutusten arviointia sekä meluun, tärinään ja pölyämiseen liittyviä selvityksiä.
5.4.3 Herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Kasvillisuus ja luontotyypit
Luontotyyppien ja lajien herkkyyden määritys perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) punaisen listan käyttämään luokitukseen, Suomen luonnonsuojelulakiin, EU:n direktiiveihin ja Na-tura-alueiden suojeluperusteisiin. Lisäksi on otettu huomioon lajien ja luontotyyppien esiintymis-alueiden laajuus sekä yleisyys alueellisella tai kansallisella tasolla sekä lajin tai luontotyypin palau-tumiskyky tai kyky sijoittua uudelleen.
Vaikutuksen suurusluokka määritellään kohdelajien eliöyksilöiden tai populaatioiden osuutena suh-teessa vastaavien elinympäristöjen yleisyyteen tai lajien esiintymistiheyteen ympäröivällä alueella.
Luontotyyppitarkastelussa käytetään samantapaisia määrittelyä elinympäristöjen suhteen.
Herkkyyden määrittämisessä käytetyt ominaispiirteet on esitetty seuraavassa taulukossa (Tau-lukko 5-54).
Taulukko 5-54. Kasvillisuus ja luontotyypit, vaikutuskohteen nykytilan herkkyystaso.
Vähäinen
Vaikutusalueella esiintyy Suomen ja EU:n tasolla luokittelemattomia ja suojelemattomia lajeja sekä luonto-tyyppejä ja Suomessa elinvoimaisiksi (LC) määriteltyjä luontoluonto-tyyppejä tai metsälailla suojeltuja kohteita.
Vaikutusalueen metsät ovat tehokkaasti metsätaloustoimin hoidettuja.
Kohtalainen
Vaikutusalueella on silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä, vesilailla suojel-tuja kohteita tai kansainvälisiä erityisvastuulajeja. Vaikutusalueella esiintyy paikoin luonnontilaisia metsäku-vioita.
Suuri
Vaikutusalueella on EU:n luontodirektiivin lajeja tai luontotyyppejä, uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä (VU, EN, CR). Vaikutusalueella on luonnonsuojelualueita, luonnonsuojelulailla suojeltuja kohteita tai erityisesti suojeltavia lajeja. Vaikutusalueella esiintyy laajahkoja kokonaisuuksia luonnontilaiseksi luokiteltavia metsiä.
Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten suuruudet arvioitiin seuraavan taulu-kon (Taulukko 5-55) mukaisella luokittelulla.
Taulukko 5-55. Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten suuruusluokka.
Pieni vaikutus Keskisuuri vaikutus Suuri vaikutus
Hanke aiheuttaa vähäisiä vaiku-tuksia lajeille tai luontotyypeille.
Menetetyn elinympäristön laa-juus on hyvin pieni lajin koko elinympäristöön suhteutettuna tai tarkasteltujen lajien elinym-päristön menetys on hyvin tila-päinen.
Hanke aiheuttaa kohtalaisia vaikutuksia lajeille tai luontotyypeille. Lajin elinolot heikkenevät sel-västi, mutta lajin on mahdollista esiintyä ja li-sääntyä hankkeen vaikutusalueella. Luontotyyp-pien tai lajien menetys on osittain palautuma-tonta tai elinympäristöt muuttuvat huomatta-vasti, mutta muutokset ovat palautuvia keskipit-källä aikavälillä.
Hanke aiheuttaa vakavia vaikutuk-sia lajistolle tai elinympäristölle.
Lajisto muuttuu selvästi tai heiken-tää laajalti luontotyyppiä. Hank-keen seurauksena lajin tai luonto-tyypin esiintymä häviää seudulta.
Vaikutukset ovat pitkäaikaisia tai pysyviä.
Direktiivilajit
Lepakoiden, liito-oravien ja viitasammakoiden herkkyyttä arvioidaan hyvin soveltuvien elinympä-ristöjen ja lajien asuttamien elinympäelinympä-ristöjen perusteella. Herkimpiä kohteita ovat vaikutusalueella sijaitsevat lajien asuttamat elinympäristöt.
Taulukko 5-56. Direktiivilajit, vaikutuskohteen nykytilan herkkyystaso.
Vähäinen Vaikutusalueella ei esiinny tarkasteltujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä ruokailualueita. Alueella ei myöskään ole siirtymäreittejä tai kulkuyhteyksiä.
Kohtalainen Vaikutusalue on lajien elinympäristöä, mutta ei täytä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikan kriteerejä.
Suuri Vaikutusalueella sijaitsee lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä siirtymäreittejä tai kulkuyhteyksiä.
Vaikutuksen suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka laajoja alueita tarkasteltavien lajien käyttä-mistä alueista häviää hankkeen vuoksi ja säilyykö lajin suojelutaso suotuisana hankkeen toteutu-essa. Direktiivilajeihin kohdistuvien vaikutusten suuruutta arvioitiin seuraavan taulukon (Taulukko 5-57) mukaisella luokittelulla.
Taulukko 5-57. Direktiivilajeihin kohdistuvien vaikutusten suuruusluokka.
Pieni vaikutus Keskisuuri vaikutus Suuri vaikutus
Hankkeen toiminnot eivät ai-heuta vaikutuksia tai tarkastel-tujen lajien elinympäristön me-netys on hyvin tilapäistä. Mene-tetty elinympäristö on pienialai-nen lajin koko elinympäristöön nähden. Lajien elinvoimaisuus säilyy tavanomaisena vaikutus-alueella.
Menetetyn elinympäristön koko on lajin elinympäristöön nähden kohtalainen. Lajin elinolot heikkenevät, mutta lajin esiintymi-nen ja lisääntymiesiintymi-nen on mahdollista hank-keen vaikutusalueella.
Muutokset tarkastellun lajin elinympäris-tössä ovat osin palautumattomia tai elinym-päristöt muuttuvat huomattavasti, mutta ympäristö palautuu ennalleen kohtalaisessa ajassa.
Hanke hävittää tai heikentää lajin li-sääntymis- tai levähdyspaikkaa taikka siirtymä- tai kulkuyhteyksiä elinalueelta toiselle. Vaikutusten seu-rauksena laji todennäköisesti häviää tai lisääntyminen estyy vaikutusalu-eella.
Vaikutus on pitkäaikainen tai pysyvä.
Muu eläimistö
Suurpetojen, hirven, metsäpeuran ja saukon herkkyyttä arvioidaan hyvin soveltuvien elinympäris-töjen ja lajien asuttamien elinympäriselinympäris-töjen perusteella. Herkimpiä kohteita ovat vaikutusalueella sijaitsevat lajien asuttamat elinympäristöt.
Taulukko 5-58. Muu eläimistö, vaikutuskohteen nykytilan herkkyystaso.
Vähäinen Vaikutusalueella ei esiinny tarkasteltujen lajien tärkeitä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä ruokailualueita.
Alueella ei myöskään ole tärkeitä siirtymäreittejä tai kulkuyhteyksiä.
Kohtalainen Vaikutusalue on lajien tärkeää elinympäristöä, mutta ei täytä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikan kriteerejä.
Suuri Vaikutusalueella sijaitsee lajien tärkeitä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä tärkeitä siirtymäreittejä tai kulkuyhteyksiä.
Vaikutuksen suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka laajoja alueita tarkasteltavien lajien käyttä-mistä alueista häviää hankkeen vuoksi. Muuhun eläimistöön kohdistuvien vaikutusten suuruutta arvioitiin seuraavan taulukon (Taulukko 5-59) mukaisella luokittelulla.
Taulukko 5-59. Muuhun eläimistöön kohdistuvien vaikutusten suuruusluokka.
Pieni vaikutus Keskisuuri vaikutus Suuri vaikutus
Hankkeen toiminnot eivät ai-heuta vaikutuksia tai tarkastel-tujen lajien elinympäristön me-netys on hyvin tilapäistä. Mene-tetty elinympäristö on pienialai-nen lajin koko elinympäristöön nähden. Lajien elinvoimaisuus säilyy tavanomaisena vaikutus-alueella.
Menetetyn elinympäristön koko on lajin elinympäristöön nähden kohtalainen. Lajin elinolot heikkenevät, mutta lajin esiintymi-nen ja lisääntymiesiintymi-nen on mahdollista hank-keen vaikutusalueella.
Muutokset tarkastellun lajin elinympäris-tössä ovat osin palautumattomia tai elinym-päristöt muuttuvat huomattavasti, mutta ympäristö palautuu ennalleen kohtalaisessa ajassa.
Hanke hävittää tai heikentää lajin li-sääntymis- tai levähdyspaikkaa taikka siirtymä- tai kulkuyhteyksiä elinalueelta toiselle. Vaikutusten seu-rauksena laji todennäköisesti häviää tai lisääntyminen estyy vaikutusalu-eella.
Vaikutus on pitkäaikainen tai pysyvä.
Linnusto
Pesimälinnuston herkkyyteen vaikuttaa hankealueen ja sen läheisyydessä pesivien uhanalaisten lajien määrä. Uhanalaiset ja harvinaiset lajit ovat yleisiä ja runsaita lajeja herkempiä hankkeen vaikutuksille. Lintukantojen vaihdellessa lajista riippuen voimakkaastikin, myös vaikutusalueen po-tentiaalisuus suojelullisesti merkittävien lajien pesimäalueina nostaa alueen herkkyyttä. (Taulukko 5-60).
Taulukko 5-60. Linnusto, vaikutuskohteen nykytilan herkkyystaso.
Vähäinen Hankkeen vaikutusalueella ei säännöllisesti esiinny suojelullisesti huomioitavaa lajistoa. Muuttoaikoina hankealueen vaiku-tusalueella esiintyy vähän tai ei lainkaan uhanalaisia tai lintudirektiivin liitteen I lajeja.
Kohtalainen Hankkeen vaikutusalueella esiintyy joitakin vaikutuksille herkkiä alueellisesti uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai lintudirektii-vin liitteen I lajeja. Hankealueen läheisyydessä esiintyy korkeintaan maakunnallisesti tärkeitä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita.
Suuri Hankkeen vaikutusalueella esiintyy vaikutuksille herkkiä uhanalaisia (EN, CR, VU) tai erityisesti suojeltavia lajeja. Hankealu-een vaikutusalueella esiintyy valtakunnallisesti tärkeitä muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita.
Linnustoon kohdistuvien vaikutusten suuruusluokkaa arvioitiin seuraavan (Taulukko 5-61) taulu-kon mukaisella luokittelulla. Vaikutuksen suuruusluokka määritellään tuhoutuvien/vaikutuksen alaisina olevien lajien yksittäisten edustajien ja/tai populaatioiden osuutena suhteessa vastaavien elinympäristöjen yleisyyteen tai lajien esiintymistiheyteen ympäröivällä alueella. Tietyt lajit, esi-merkiksi asutusta vieroksuvat lajit ovat alttiimpia tuulivoimarakentamisen vaikutuksille kuin met-sien yleiset varpuslintulajit. Muuttolinnuille suurimmat vaikutukset arvioidaan syntyvän ns. muuton pullonkaula-alueilla tai tärkeiden levähdysalueiden läheisyydessä.
Taulukko 5-61. Linnusto, vaikutusten suuruusluokka.
Pieni vaikutus Keskisuuri vaikutus Suuri vaikutus
Hankkeen vaikutukset kohdistuvat ta-vanomaisiin lintulajeihin, niiden elinympäristöihin tai suotuisaan suo-jelun tasoon. Elinympäristöjen mene-tys ja pirstoutuminen on vähäistä tai palautuvaa. Lajin elinvoimaisuus vai-kutusalueella säilyy tavanomaisena.
Hanke heikentää, tuhoaa tai pirstoo kohta-laisesti huomionarvoisten lajien elinympä-ristöjä. Menetetyn elinympäristön koko on lajin elinympäristöön nähden kohtalaisen suuri. Lajin elinolot heikkenevät selvästi, mutta lajin esiintyminen ja lisääntyminen on mahdollista hankkeen vaikutusalueella.
Lajin tai sen elinympäristön menetys on osittain palautumatonta tai elinympäristöt muuttuvat huomattavasti, mutta muutok-set ovat palautuvia kohtalaisessa ajassa.
Lintulajisto muuttuu selvästi ja kielteiset vaikutukset huomionarvoiselle lintulajistolle, niiden elinympäris-töille tai suojelun suotuisalle tasolle ovat suuria.
Hanke heikentää, tuhoaa tai pirstoo selvästi huomi-onarvoisten lajien elinympäristöjä. Laji todennäköi-sesti häviää tai lisääntyminen estyy hankkeen vaiku-tusalueella. Vaikutuksen kesto on pitkäaikainen tai pysyvä.
Suojelualueet
Vaikutuksien merkittävyyttä suojelualueisiin (ml. tärkeäksi luokitellut lintualueet) arvioitaessa ar-vioitiin ensin vaikutusalueella sijaitsevien suojelualueiden herkkyystaso. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 5-62) on esitetty arvioinnissa käytetty suojelualueiden herkkyystason luokittelu.
Taulukko 5-62. Luonnonsuojelualueiden herkkyystaso.
Vähäinen Vaikutusalueella ei ole suojelualueita eikä muita luonnonsuojelulailla suojeltuja kohteita tai etäisyydet suoje-lualueisiin ovat pitkiä.
Kohtalainen
Vaikutusalueella on suojelualueita tai muita luonnonsuojelulailla suojeltuja kohteita. Suojelualueet eivät si-jaitse louhosalueiden välittömässä läheisyydessä. Toiminnasta aiheutuvat vaikutukset todennäköisesti koh-distuvat suojelualueelle.
Suuri
Vaikutusalueella on useita luonnonsuojelualueita ja luonnonsuojelulailla suojeltuja kohteita louhosalueiden ja toimintojen välittömässä läheisyydessä. Alueiden suojeluperusteissa on sellaisia luontoarvoja, joihin louhos-toiminnalla on suoria vaikutuksia tai luontoarvot ovat valtakunnallisesti merkittävät.
Suojelualueisiin kohdistuvien vaikutusten suuruudet arvioitiin seuraavan taulukon (Taulukko 5-63) mukaisella luokittelulla.
Taulukko 5-63. Luonnonsuojelualueisiin kohdistuvien vaikutusten suuruusluokka.
Pieni vaikutus Keskisuuri vaikutus Suuri vaikutus Hanke aiheuttaa
vähäi-siä vaikutuksia suojelu-alueiden luontoarvoille.
Vaikutukset ovat tila-päisiä.
Hanke aiheuttaa kohtalaisia vaikutuksia suojelualueille tai niiden suojeluperustei-sille luontoarvoille. Aiheutuvat vaikutukset ovat palautuvia vähintään keskipitkällä ai-kavälillä.
Hanke aiheuttaa vakavia vaikutuksia suojelualu-eelle tai sen suojeluperusteissa oleville luontoar-voille. Seurauksena voi olla alueen suojeluperus-teen häviäminen. Vaikutukset ovat pitkäaikaisia tai pysyviä.
5.4.4 Nykytilan kuvaus
Kasvillisuus ja luontotyypit
Louhosalueilla sekä niitä ympäröivillä 1 km leveillä selvitysvyöhykkeillä esiintyy runsaasti talous-metsiä. Taimikot ja kasvatusmetsät ovat tavallisia, mutta myös varttuneen metsän kuvioita esiin-tyy. Suoalueet ovat pitkälti ojitettuja ja vesitaloudeltaan muuttuneita, ja muuttumisprosessi on osin edennyt turvekangasvaiheeseen (Ahma Ympäristö Oy 2015, liite 3). Selvitysalueilla ei havaittu Ahma Ympäristö Oy:n em. selvityksen mukaan luonnonsuojelulain tai vesilain mukaisia suojelu-kohteita. Selvitysalueilla ei myöskään tiedetä ELY-keskuksen rekisteritietohaun tai Ahma Ympäristö Oy:n maastoselvityksen perusteella esiintyvän uhanalaisia, silmälläpidettäviä, erityisesti suojelta-via, rauhoitettuja eikä luontodirektiivin liitteissä II ja IV lueteltuja kasvilajeja.
Seuraavassa taulukossa on esitetty louhosalueilla havaittujen, luonnontilaisen kaltaisten (Ahma Ympäristö Oy:n raportin luokitussysteemin mukaiset luokat 3-4) tai luonnontilaisten luontotyyp-pien uhanalaisluokitukset ja sijoittuminen vaikutusten arvioinnissa käytettyyn herkkyysluokituk-seen.
Taulukko 5-64. Louhosalueilla ja niiden lähiympäristössä tiedossa olevien luontotyyppien ja lajien uhan-alaisluokitukset (NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen), metsälain mukais-ten luontotyyppien sijoittuminen ja niiden herkkyydet.
Louhosalue Herkkyys
Vähäinen Kohtalainen Suuri
Länttä talousmetsät,
ojitetut suot
keski-ikäiset tuoreet kankaat (NT), keski-ikäiset kuivahkot kankaat (NT)
-Syväjärvi talousmetsät, ojitetut suot, vanhat tuoreet kankaat, 2 metsälakikohdetta (pu-ron välitön lähiympäristö,
rantaluhdat)
avoluhdat (NT), pajuluhdat (NT), keski-ikäiset tuoreet kankaat, keski-ikäiset kuivahkot kankaat (NT), vaaleasara, alueellisesti uhanalainen ja vas-tuulaji (100–200 m päässä louhosalueen
ra-jasta)
lyhytkorsirämeet (VU) lyhytkorsinevat (VU)
Rapasaari talousmetsät, ojitetut suot, rahkarämeet
keski-ikäiset tuoreet kankaat (NT) ruoho-mustikkakorvet (EN) kangaskorvet (VU)
Outovesi talousmetsät, ojitetut suot, rahkarämeet
isovarpurämeet (NT), tupasvillarämeet (NT), keski-ikäiset tuoreet kankaat (NT)
ruoho-mustikkakorvet (EN) kangaskorvet (VU) lyhytkorsirämeet (VU)
Louhosalueiden ja Toholammintien välisellä liikennereitillä tai sen ympäristössä ei tehty kasvilli-suusselvityksiä, mutta alueelta on otettu valokuvia 29.5.2017. Valokuvien ja ilmakuvatarkastelun perusteella alueella esiintyy lähinnä vähäisen herkkyystason tehokkaasti hoidettua talousmetsää kuten kuivahkoja kankaita sekä ojitettua suota (rämemuuttumat, turvekankaat).
Rakennettavan metsäautotien läheisyyteen sijoittuu keskiosaltaan osin ojittamaton Jokineva, joka on suureksi osaksi harvapuustoinen rahkaräme. Jokinevan vesitalous ei ole valokuvien perusteella enää luonnontilainen, vaan suo on kuivahtanut sitä ympäröivien ojitusalueiden kuivatusvaikutuk-sesta johtuen. Kuivahtaminen ilmenee mm. männyntaimien runsaana kasvuna suolla. Suon
herkkyystaso arvioidaan vallitsevan suoluontotyypin sekä heikentyneen luonnontilaisuuden perus-teella vähäiseksi.
Kuva 5-22. Jokineva on tyypiltään rahkaräme. Ympäröivät ojitukset ovat vaikuttaneet suon vesitalouteen ja aiheuttaneet mm. taimettumista.
Metsäautotie ylittää Köyhäjoen. Ylityskohdalla on soistunutta kuusivaltaista kangasmetsää, jonka läpi on kaivettu oja. Joen ylityspaikan rannat ovat paikoin jyrkkiä ja luonnontilaltaan heikentyneitä, paikoin esiintyy luonnontilaisen kaltaista ruohoista ja luhtaista kasvillisuutta sekä pajukkoa. Alueen ruohoisen kasvillisuuden lajikoostumuksesta ei ole tarkempaa tietoa, varovaisuusperiaatetta nou-dattaen herkkyys arvioidaan kohtalaiseksi.
Länttä
Läntän alue on hyvin voimakkaasti ihmistoiminnalla muokattu. Louhosalueella on pieni koelouhos, jota ympäröi ojitettu suoalue. Kasvillisuusselvitysalueelle sijoittui useita peltoalueita. Kartoitustie-dot on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 5-23). Lisäksi kankaat ovat pitkälti ihmistoiminnan muokkaamia ja osa metsistä on avohakattuja. Tosin louhosalueen ympäristöstä löytyy myös vart-tunutta puustoa. Läheisillä Pykälikönkankaalla ja Tuohinevan pohjoispuoleisella kankaalla oli melko iäkästä ja luonnontilaisen kaltaista kuivahkon tai tuoreen kankaan talousmetsää. Kartoitusalueella ei esiintynyt erityisiä luontoarvoja. (Ahma Ympäristö Oy 2015)
VMI tietojen perusteella (paikkatietoikkuna.fi) Läntän louhosalueelle sijoittuvalla Pykälikönkan-kaalla esiintyvän metsäkuvion pinta-ala on noin 3,7 ha ja puuston ikä 60–90 v. Metsäkuvio ei ole luonnontilainen eikä tehokkaasti hoidettua talousmetsää, joten sen herkkyysluokka sijoittuu vä-häisen ja kohtalaisen väliin.
Kuva 5-23. Länttä, luontotyypit. (Ahma Ympäristö Oy, 2015)
Syväjärvi
Syväjärven hallitsevia elinympäristöjä ovat talousmetsät ja ojitetut puustoiset suot, joita on voi-makkaasti ojitettu. Tämän seurauksena alkuperäiset suoluontotyypit ovat muuttuneet voimak-kaasti. Metsäisistä kohteista merkittävin on Ruohojärvenojan alkupää. Puro ja sitä ympäröivä ka-pea metsäalue ovat edustavasti luonnontilassa. Kankaat ympärillä ovat hakattuja. Puro ja metsä-alue ovat luokiteltavissa metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi, puron välitön lähiympä-ristö. Lisäksi alueella on muutama varttuneempi metsän kohde, joita voidaan pitää jokseenkin merkittävinä. Yksi pienalainen kangas, jossa kasvaa iäkäs kuusikko, sijoittuu louhosalueelle. Met-säisillä kohteilla kasvillisuus on tavanomaista. (Ahma Ympäristö Oy 2015) VMI –aineiston perus-teella louhosalueelle sijoittuva pienehkö tuore kangasmetsäkuvio on pinta-alaltaan noin 0,7 ha ja puuston ikä on yli 100 v. Tämänikäisessä metsässä voi jo olla luontoarvoja lahopuuston yms.
osalta, joten metsäkuvion herkkyystaso arvioidaan kohtalaiseksi.
Heinäjärven ja Syväjärven rantavyöhykkeet ovat pääasiassa luonnontilaista, mutta melko vaati-mattoman oloista rantaluhtaa, joka on luokiteltavissa metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi rantaluhta. Rantaluhtien kasvillisuus on tavanomaista ja alueellisesti tyypillistä (Ahma Ympäristö Oy 2015). Kyseisen luontotyypin pinta-ala on yhteensä noin 4,5 ha. Luhdat ovat luokiteltu silmäl-läpidettäviksi ja ovat siten kohtalaisen herkkyystason kohteita. Kyseisen luhdan paikallinen edus-tavuus ja suojelullinen merkittävyys ei liene Ahman raportin perusteella merkittävyydeltään iso.
Konttilammen ja Rytilammen ympärillä olevat suot ovat kokonaan ojitettuja. Suokohteista merkit-tävin on Pitkäsaaren kankaan kaakkoispuolella sijaitseva avoimena säilynyt neva, jossa on pienia-laisesti lyhytkorsinevaa. Nevalla tavattiin vaaleasaraa, jonka säilyttämisessä Suomella on erityinen vastuu (luokiteltu vastuulajiksi). Avonevan reunoilla on karua lyhytkorsirämettä. Muuten suoluonto alueella on karua ja kasvillisuudeltaan vaatimatonta. Lisäksi ojitusten vuoksi suoalue on kuivahta-nutta. (Ahma Ympäristö Oy 2015)
Kuva 5-24. Syväjärvi, luontotyypit. (Ahma Ympäristö Oy, 2015)
Rapasaari
Louhosalueen läheisyydessä on Päivänevan turvetuotantoalueen itäpuolelle sijoittuvaa suota, joka on osittain ojittamatonta. Karuja neva- ja nevarämemuuttumia sekä kuivahtaneita rämemuuttumia on ojitetuilla alueilla. Ojitukset näkyvät vaikutuksena myös ojittamattomalla suoalueella. Lähes luonnontilaista suoaluetta sijoittuu selvitysalueen pohjoisosaan. Siellä yhtenäistä vesipintaa ympä-röi rimpinen avoneva. Kajaaninharjun kuivahko kangas on paikoin soistunut. Ojitetut turvekankaat ja rämemuuttumat vaihtelevat kuivempien kankaiden kanssa. Puusto alueella on pääsääntöisesti mäntyä ja koivua. Päiväkorvenharjulla on pienialainen kuusikko. Louhosalueen ympäristössä on metsätalouskäytössä olevia kangasmetsiä, mutta myös ojitettuja sekä eriasteisesti muuttuneita suoalueita. Puusto on mäntyvaltaista. Louhosalueen eteläpuolella on hakkuualueita, taimikoita ja kasvatusmetsiä. Rapasaaret -saarekkeiden väliin jäävät suoalueet ovat lähinnä ojitettuja isovar-puräme- ja tupasvillarämemuuttumia. (Ahma Ympäristö Oy 2015)
Edustavimmat ja huomionarvoisimmat luontotyyppikohteet ovat louhosalueen itäpuolelle sijoittuva Vionnevan Natura-alue ja eteläpuolelle sijoittuva Näätinkioja. Lisäksi Hietapakan ja Kovasalon kan-gasalueilla on lähes luonnontilaisia varttuneemman metsän tuoreita kankaita. Näätinkiojan var-ressa on tehty ojituksia, mutta selvitysalueella Näätinkiojan osuus on luokiteltavissa metsälain eri-tyisen tärkeäksi elinympäristöksi puron välitön lähiympäristö. Rantavyöhykkeellä on havaittavissa myös tulvan vaikutus. Alueella esiintyy tuoretta ja lehtomaista kangasta ja eri korpiluontotyyppejä.
(Ahma Ympäristö Oy 2015)
Louhosalueesta itään sijaitsee Vionnevan Natura-alue. Lähimmillä Natura-alueen osalla esiintyy pääasiassa kangasalueiden ja niiden välisten soistumien ja pienalaisten soiden mosaiikkia. Osa soistumista on ojitettu. Kangasalueet ovat suurelta osin mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita. Kan-gasmetsien luonnontilaisuudessa on kehitystä luonnontilaisempaan suuntaan. (Ahma Ympäristö Oy 2015) Tarkemmin Vionnevan Natura-alueesta ja vaikutusten arvioinnista Natura-kohteeseen on esitetty erillisessä Natura-arvioinnissa (Liite 8).
Kuva 5-25. Rapasaari, luontotyypit. (Ahma Ympäristö Oy, 2015)
Outovesi
Louhosalueen pohjoispuolella sijaitsee Outovesi –järvi, jonka rannoille sijoittuu loma-asutusta.
Louhosalue sijoittuu pääasiassa ojitetulle suoalueelle ja pienille kangasalueille. Suoalueilla esiintyy sekä turvekangasta että isovarpuisia rämemuuttumia. Louhosalue on pitkälti ihmistoiminnan vai-kutuksen alaista. Kehäharjulla on kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta ja osittain hakkuiden jäljiltä taimikkoa, nuorta kasvatusmetsää tai varttunutta metsätalousmetsää. Kasvillisuus on kankaille tyypillistä kangasmetsäkasvillisuutta. Kehäharjun keskiosassa on poronjäkälien peittämä kivikko, jossa esiintyy mm. sianpuolukkaa. Kehäkankaalla on myös eri-ikäistä puustoa ja alue on myös kivinen. Outovedenharjulla esiintyy mäntyvaltaista talousmetsäkangasta ja soistuneet reuna-alu-eet lehtipuuvaltaisia. (Ahma Ympäristö Oy 2015)
Louhosalueen länsi-koillispuolella sijaitsee Länkkyjärvennevan turvetuotantoalue. Lisäksi hieman kauemmaksi (> 1 km) louhosalueesta sijoittuu myös muita turvetuotantoalueita. Vaikka louhosalue onkin pitkälti ihmistoiminnan vaikutuksen alaista (ojitukset ja hakkuut), on lähialueella myös luon-nontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Osittain louhosalueen lounaisosaan sijoittuva pu-ron rantavyöhyke voidaan luokitella metsälain 10 § mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi puron välitön lähiympäristö. Rantavyöhyke on kasvillisuudeltaan mosaiikkimainen. Vyöhyke on osaksi korpinen ja vyöhykkeellä esiintyy myös isovarpuista rämettä. Puron ja Kehäharjun välissä esiintyy tiheähköpuustoista isovarpuista rämettä sekä pienialaisesti luonnontilaisen kaltaista vähä-puustoista rämettä. (Ahma Ympäristö Oy 2015)
Louhosalueen länsipuolella olevan Kotalammen ympärillä olevat suot ovat pääasiassa ojittamatto-mia ja luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Ojituksia on tehty lammen pohjoispuolella. Lam-men lähiympäristössä esiintyy vähäpuustoista variksenmarja- ja kanervarahkarämettä. LamLam-men länsipuolella on myös tupasvillarämeen laikkuja rahkarämeellä. Osa lammen rämeistä on myös tiheämpipuustoista rahkarämettä tai isovarpurämettä. Länkkyjärven ympärillä oleva Länkkyneva on osittain ojitettu, mutta osittain ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Jälkimmäisillä osilla esiintyy harvapuustoista rahkarämettä. Louhosalueen eteläpuolella on osittain ojittamaton pienia-lainen suoalue, jonka ojittamaton osa on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Suolla esiintyy karua
lyhytkorsinevaa ja vähäpuustoista kanervarahkarämettä. Suon läheisyydessä kankaalla tavattiin yövilkka. (Ahma Ympäristö Oy 2015)
Kuva 5-26. Outovesi, luontotyypit. (Ahma Ympäristö Oy, 2015)
Direktiivilajit Viitasammakko
Viitasammakko elää kesäisin kosteissa ympäristöissä, etenkin vesistöjen rehevillä rannoilla ja soilla. Lajin lisääntymispaikkoja ovat seisovat ja riittävän rehevät vesistöt, kuten järvet ja lammet, aapasoiden rimmet ja allikot sekä ojat. Levähdyspaikoiksi katsotaan kesäelinympäristöt sekä tal-vehtimisympäristöt. Viitasammakon talvehtimispaikoista Suomessa ei ole vielä paljoakaan tutki-mustietoa, mutta sen oletetaan talvehtivan sammakon tapaan vesistöjen pohjamudassa. Mahdol-lisuutta viitasammakon talvehtimisesta kuivalla maalla karikkeen alla ei voida myöskään sulkea pois.
Syväjärven louhosalueen rajauksen sisälle sijoittuvissa lammissa Syväjärvessä ja Heinäjärvessä havaittiin kutevia viitasammakoita keväällä 2014 (Ramboll Finland Oy 2014c, Liite 4). Viitasam-makon kutua löydettiin Syväjärven lähistön ojista. Lisäksi havaittiin Heinä- ja Syväjärven itäpuoli-sen suon halkaisevan turvepohjaiitäpuoli-sen tien reunaojassa äänteleviä viitasammakoita (Ramboll Finland Oy 2014c) sekä vuonna 2016 Heinäjärven ja Rytilammen välisen ojitusalueen ojissa viitasamma-kon kutua (Tutkimusosuuskunta Tapaus 2016). Kutevia viitasammakoita havaittiin lisäksi suunni-tellun louhosalueen rajauksesta noin 200 m etäisyydellä pohjoisessa sijaitsevassa Rytilammessa, 750 metrin etäisyydellä sijaitsevassa Konttilammessa sekä 1 km etäisyydellä sijaitsevassa Rauta-jalka-nimisessä lammessa (Ramboll Finland Oy 2014). Vuonna 2017 tehdyssä seurannassa lajia ei havaittu lainkaan. Havainnot on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 5-27).
Kuva 5-27. Viitasammakoiden havaintopaikat Syväjärven louhosalueella ja sen ympäristössä.
Havaintojen perusteella Syväjärven, Heinäjärven, Rytilammen, Konttilammen ja Rautajalka -lam-men arvioidaan olevan viitasammakon lisääntymisympäristöjä. Lampien ja niiden soisten ympäris-töjen arvioidaan olevan lajin levähdyspaikkoja. Heinäjärven ja Rytilammen välisen ojitetun ja puus-toisen suon ojissa tehdyt havainnot viitasammakon kudusta viittaavat siihen, että viitasammakot liikkuvat alueella vesistöjen välissä. Aikuiset viitasammakot ovat yleensä hyvin paikkauskollisia.
Nuoret yksilöt liikkuvat enemmän etsien omia reviirejä ja lisääntymispaikkoja. Vuosina 2014 ja 2016 tehtyjen havaintojen perusteella voidaan arvioida, että eri lampien viitasammakkopopulaatiot ovat yhteydessä keskenään käyttäen kulkuväylinä kutuvesistöjen välisiä kosteita ympäristöjä sekä ojia kulkuväylinä. Äänteleviä viitasammakoita havaittiin myös yli kilometrin etäisyydellä louhosalu-eista sijaitsevilla lammilla Iso ja Pieni Palojärvi, Pajulampi, Kortelampi sekä Pieni/Iso Kalavesi.
Keväällä 2014 tehdyssä viitasammakkoselvityksessä ei havaittu viitasammakoita Outoveden lou-hosalueen lähilammilla Outovesi, Kotalampi ja Länkkyjärvi. Edellä mainittujen vesistöjen arvioitiin olevan liian karuja viitasammakon elinympäristöiksi.
Rapasaaren louhosalueelle ei ole tehty viitasammakkoselvitystä. Alueen kangasmetsien, ojitettujen soiden sekä Päivänevan turvetuotantoalueen ei arvioida olevan soveltavia elinympäristöjä lajille.
Ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että viitasammakko käyttäisi turvetuotantoalueen syviä reunaojia kutuympäristönään.
Lepakko
Kesän 2014 lepakkokartoituksessa (Ramboll Finland Oy 2014, Liite 5) saatiin yhteensä 306 havain-toa lepakoista. Havainnoista ainoastaan 15 tehtiin varsinaisilla louhosalueilla. Jos mukaan luetaan aivan louhosalueiden rajoilla tehdyt havainnot, tehtiin havaintoja yhteensä 26. Louhosalueet sijait-sevat metsätalousalueilla, joita luonnehtivat hakkuin hoidettujen kangasmetsien lisäksi ojitetut ka-rut ja puustoiset suoalueet. Louhosalueilla metsät ovat enimmäkseen liian nuoria tai tiheitä lepa-koiden saalistusalueiksi. Hoidetuissa talousmetsissä myös päiväpiiloiksi soveltuvia laho- ja kolo-puita esiintyy niukasti. Myös taimikkoalueet kutistavat lepakoille soveliasta ympäristöä louhosalu-eilla. Selvityksessä kertyneen havaintoaineiston suppeudesta huolimatta vesistöistä Syväjärvi,