3. T UTKIMUKSEN AINEISTO JA METODIT
3.1. K YSELY
Tutkielmani on survey-tutkimus ja sen aineistona toimii teettämäni kysely.
Kysely on toteutettu toukokuussa 2011 internetissä elomake-palvelun avulla.
Kyselyn vastaajien perusjoukkona ovat Tampereen yliopiston perustutkinto-opiskelijat, joita oli vuonna 2010 12 833. Kyselyn otos oli 1 700 opiskelijaa, eli 13,3 prosenttia perusjoukosta. Vastausprosentti oli 30,8. Vastaajia oli siis 525, 4 prosenttia koko yliopiston perustutkinto-opiskelijoista. Vastaajat vastasivat kyselyyn kirjautumalla lomakkeeseen yliopiston tunnuksilla.
Mukana oli 40 kysymystä, joista kymmenen oli avoimia. Käytin avoimia kysymyksiä siksi, että en halunnut asettaa kaikkiin kohtiin valmiita vaihtoehtoja, etenkin kysymyksissä, joissa toivoin vastaajan kuvailevan itseään ja omia käsityksiään. Tällöin aineisto on vapaammin vastaajien luotavissa ilman kyselyn laatijan määrittelemiä ennakko-oletuksia.
Testasin kyselylomaketta valtio-opin graduseminaarin osallistujilla ja kehitin kyselyä eteenpäin heidän kommenttiensa perusteella. Apu oli arvokasta, sillä monivalintakysymyksissä olisi ollut vaikeaa miettiä yksin sellainen kokoelma vaihtoehtoja, josta jokaiselle vastaajalle pitäisi löytyä jokin sopiva kohta.
Kysely eteni osioittain. Taustatietojen jälkeen tiedustelin yleisiä kysymyksiä kuluttamisesta ja vastaajan suhtautumisesta siihen. Sen jälkeen teemoina olivat ulkoinen olemus (vaatteet ja muoti), asuminen, harrastukset, ruoka ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Teemojen sisällä oli kysymyksiä yhteenkuuluvuudesta, arvoista ja niiden julkituonnista sekä selittäviä kysymyksiä.
Pyrin pitämään kysymysten järjestyksen mielessä yhtenä mahdollisena selittäjänä. Kysymykset koskivat kuluttamista, mutta voidaan pohtia
ohjasivatko melko alussa esitetyt kysymykset poliittisesta kuluttamisesta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta vastaajia huomioimaan nämä puolet vastauksissaan? Lisäksi on mahdollista, että jo tieto siitä, että kyselyn tuloksia käytetään nimenomaan valtio-opin pro gradu –työssä, saattoi vaikuttaa siihen, että vastatessa yhteiskunnalliset ulottuvuudet nousivat helpommin vastaajien mieleen. Näitä tekijöitä on kuitenkin mahdotonta selvittää, ja ne ovat osa survey-tutkimuksen väistämättömiä ongelmia (Hirsjärvi et al. 1997, 195).
Lomakkeen viimeisenä ruutuna oli palauteruutu. Palautetta kirjoitti 99 vastaajaa eli vajaa viidesosa. Moni palautteista oli enemmänkin kommentteja tutkittavaan ja kysyttyyn aihealueeseen.
3.2.YLIOPISTO-OPISKELIJAT VASTAAJINA
Miten hyvin kyselyn otos onnistui vastaamaan perusjoukkoaan? Koska Tampereen yliopiston opiskelijoista on olemassa paljon tilastotietoa, vertailun teko on yksinkertaista.
Kuvio 1. Sukupuolijakauma. (%) 1
Naiset vastasivat kyselyyn hieman aktiivisemmin kuin miehet. Tämän ei silti voi suoraan sanoa vinouttavan tuloksia, sillä se on kuitenkin suhteessa yliopiston todelliseen sukupuolijakaumaan. Tämä jako kuitenkin vaikuttaa ristiintaulukointien merkitsevyyslukuihin, joten käytettäessä sukupuolta selittävänä tekijänä on syytä olla tarkkana tulkinnoissa.
0 20 40 60 80 100
Kysely
Yliopiston tilasto Naisia
Miehiä
Taulukko 1. Vastaajien ikä.
Ikäluokat N %
20-‐24 212 40,4
25-‐30 191 36,4
31-‐60 122 23,2
yhteensä 525
Ikäjakauma vastasi lähes täysin Opetushallituksen teettämän opiskelijatutkimuksen lukuja, joiden mukaan 43 prosenttia opiskelijoista on 18-24-vuotiaita (Saarenmaa & Saari & Virtanen 2010, 17). Tutkimukseni kannalta 31-60-vuotiaiden ikäluokka edustaa valtaosin ihmisiä, joiden elämäntilanne ei vastaa niin sanotun normaalin yliopisto-opiskelijan kuvausta. Suuri osa 31-60-vuotiaista vastaajista ei koe olevansa päätoimisia opiskelijoita (vain 59%
kokee olevansa, kun 20-24-vuotiailla luku on 97% ja 25-30-vuotiailla 75%).
Lisäksi heistä selvästi suurempi osa asuu parisuhteessa, heillä on lapsia, ja heistä suuri osa käy kokopäivätöissä. Tutkimuksen lähtöoletuksissa jo olen todennut, että erityisen kiinnostavaa on minäprojekti siinä iässä, kun lapsuudenkodista erillinen identiteetti on muotoutumassa. Kyselyn vanhin ikäluokka ei tähän liittyviin kysymyksiin siten auta vastaamaan. En kuitenkaan sulje analyysista tätä ikäluokkaa pois vertailujen vuoksi.
Enemmistö kyselyyn vastanneista kuuluu lisäksi sukupolveen, joka on ensimmäisenä syntynyt kulutuskeskeiseen elämäntapaan 1980-luvulla.
Kyseinen sukupolvi on kasvanut maailmassa, jossa kulutus kasvaa yhä suuremmaksi. Toisaalta sukupolvella on myös ristipaineinen tilanne, jossa kulutusyhteiskunta ja toisaalta ajatukset kestävästä kehityksestä vetävät eri suuntiin. (Heinonen 2004, 167-168.)
Taulukko 2. Tiedekuntien koot ja vastaajamäärät. (%)2
HUM INF KASV KAUP LÄÄK YHTE
Yliopisto 23,1 13,6 8,7 19,9 16,0 18,7 Kysely 26,1 12,8 7,4 20,0 11,0 22,7
2 Tampereen yliopiston opiskelija-, opinto- ja tutkintotilastot (2010).
Tiedekuntajaon3 edustavuus osui todella hyvin kohdilleen. Tiedekuntien suuruusjärjestys on lähes sama niin kyselyssä kuin yliopiston tilastossakin.
Poikkeuksia on kaksi: yhteiskuntatieteilijät ovat hieman yliedustettuina, mikä johtuu todennäköisesti kyselyn liittymisestä oman tiedekunnan graduun.
Toisena poikkeuksena ovat lääketieteiden opiskelijat, jotka ovat päinvastoin aliedustettuina.
Kuvio 2. Opiskeluvuosi. (%)
Vastaajista viidesosa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja lähes yhtä monta oli toisen vuoden opiskelijoita. Tämän uskon selittyvän sillä, että mitä aikaisemmassa opintojen vaiheessa on, sitä todennäköisemmin viettää paljon aikaa yliopistolla ja on kiinnostunut vastaamaan yliopiston sähköpostiosoitteeseen tuleviin kyselyihin. Analyysin kannalta tästä ei ole haittaa, sillä etenkin kysyttäessä opiskelijoiden yhteenkuuluvuudesta ja vastaajien käsityksistä opiskelijoiden keskuudessa ilmenevistä viiteryhmistä, vastaajien joukko on todella asiantuntijajoukko.
3 Tampereen yliopisto siirtyi vuoden 2011 alussa tiedekunnista tieteenalayksiköihin, joten kyselyn toteuttamisen aikaan näitä tiedekuntia ei enää virallisesti ollut olemassa. Kyselyn alussa olin kirjoittanut huomautuksen, jossa pyysin vastaajia vastaamaan vanhan tiedekuntajaon mukaan. Pyysin käyttämään vanhaa jakoa, sillä etenkin yhteenkuuluvuuden tunteesta kysyttäessä vastaukset olisivat muutoin olleet hyvin erilaisia ja epärelevantteja tälle tutkimukselle (kaikki vastaajat ovat aloittaneet
20,8
17,9
12,2 11,6 11,4 9,7
3,4
13
0 5 10 15 20 25
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. +
Taulukko 3. Vanhempien yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asema * Ikäluokat. (%) 4
Vanhempien yhteiskunnallinen asema
matala keski korkea Yhteensä
20-‐24 10 56 35 100
25-‐30 14 53 33 100
31-‐60 28 46 27 100
(N) (76) (260) (161) (497)
p=0,000
Vastaajien ikäluokittain jaotellut vastaukset vanhempien asemasta osoittavat, että nuoremmat opiskelijat arvioivat vanhempansa korkeammalle kuin vanhemmat. Eroja on hieman jo kahden alemman ikäluokan kohdalla, mutta selkeimmät erot ovat nuorimpien ja vanhimpien kesken. Tälle löytyy selkeitä selityksiä, esimerkiksi yleinen elintason kasvu Suomessa ja toisaalta se, että nykyään yliopistoon hakeutuu yhä enemmän opiskelijoita, joiden vanhemmillakin on korkea koulutus.
Kuvio 3. Elämäntilanne. (%)
4 Muuttuja vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta on luokiteltu summamuuttujasta isän ja äidin yhteiskunnallisesta asemasta. Summamuuttuja sai arvoja välillä 2-9. Matala = 2-4, keski= 4-6,5, korkea= 6,5-9.
80 42
15
61 16
76
0 20 40 60 80 100
Olen päätoiminen opiskelija.
Opiskelujen lisäksi työskentelen osa-‐
aikaisesti.
Opiskelujen lisäksi työskentelen kokoaikaisesti.
Minulla on ainakin yksi aikaa vievä harrastus.
Minulla on yksi tai useampi lapsi.
Koen olevani ennen kaikkea opiskelija.
Vastaajiksi poimittiin läsnäolevia perustutkinto-opiskelijoita. Tähän jo sisältyy oletus, että vastaajat tällä hetkellä joka tapauksessa opiskelevat aktiivisesti, vaikka saattavat samalla tehdä jotain muuta. Tutkimuksen on tarkoitus kohdistua opiskelijoihin, joten sillä on merkitystä, kokevatko he olevansa nimenomaan opiskelijoita.
Koska tutkielmassa kuluttamisella oletetaan olevan tärkeä rooli identiteettiprojektissa, on syytä pohtia opiskelijoiden taloudellisia mahdollisuuksia kuluttamiseen ja etenkin mahdollisuuksia toteuttaa omia periaatteitaan kuluttamalla. Opiskelijat ansaitsevat huomattavasti vähemmän kuin palkansaajat, jolloin kulutusmahdollisuuksien voisi olettaa olevan huonompia. Toisaalta edellisestä kuviostakin käy ilmi, että yli puolet opiskelijoista työskentelee osa- tai jopa kokoaikaisesti. Koska opiskelijoiden keskimääräiset tulot olivat tiedossa muun tilastotiedon kautta5, kysyin vastaajilta miten he kokevat oman taloudellisen tilanteensa.
Kuvio 4. Minulla on riittävä rahoitus kattamaan kuukausittaiset menoni. (%)
On hieman yllättävää, että kaksi kolmasosaa vastaajista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä rahoituksensa riittävyydestä. Toisaalta ”kuukausittaiset menoni” on suhteellinen käsite: toiselle se voi tarkoittaa vain perustarvikkeita, toisella saattaa olla paljonkin laajempi käsitys kuukausittaisista menoista.
5 Yliopisto-opiskelijan keskimääräiset tulot (mediaani) olivat vuonna 2010 tehdyssä opiskelijatutkimuksessa 892€ kuukaudessa (Saarenmaa & Saari & Virtanen 2010, 32).
6 13 14 37 30
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Tältä väliltä
Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä
Tästä ei siis suoraan voi vetää johtopäätöstä, että vastaajilla/opiskelijoilla olisi tarpeeksi rahaa ostaa juuri sitä mitä he haluaisivat ostaa.
Kuvio 5. Ottaen huomioon nykyisen elämäntilanteeni, koen olevani taloudellisesti köyhä. (%)
Lähes puolet vastaajista oli eri mieltä köyhyysväitteestä. Toisaalta kolmasosa oli väitteestä (jokseenkin tai täysin) samaa mieltä. Vastaukset siis hajaantuvat selvästi enemmän kuin edellisessä väiteasetelmassa. Tässäkin on toki huomioitava, että vaikka ”taloudellisesti köyhä” on joillekin selvästi tiettyä köyhyyttä tarkoittava termi, ei voida päätellä miten vastaajat ovat sen tässä käsittäneet. Jos he vertaavat itseään vaikkapa työssäkäyviin kavereihinsa, elämä voi tuntua köyhältä. Toisaalta jos puolet on eri mieltä köyhyysväitteestä, on muistettava, että puolet vastaajista on työssäkäyviä (osa- tai kokoaikaisesti). Tämäkään ei siis selvästi auta arvioimaan vastaajien taloudellista tilannetta.
Kuvio 6. Koen, että minulla on taloudellinen mahdollisuus noudattaa periaatteitani kulutuspäätöksissäni. (%)
Miten vastaajat kokevat mahdollisuutensa noudattaa periaatteitaan kuluttamisessa? Tässä kysymyksessä on jo enemmän eri mieltä olevia, mutta
18 31 18 23 10
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
%
Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Tältä väliltä
Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä
7 27 13 38 15
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Tältä väliltä
Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä
silti yli puolet on samaa mieltä siitä, että heillä on taloudellinen mahdollisuus noudattaa periaatteitaan kulutuspäätöksissä. Tästä voi jo rohkeammin päätellä, että on relevanttia pohtia kulutuksen merkitystä vastaajien identiteettiprojektille, sillä opiskelijoiden palkansaajia huonompi taloudellinen tilanne ei näytä merkittävästi vaikuttavan heidän kuluttamisensa perusteisiin.
Koska kyselyssä kysyttiin asioita käyttäytymisestä, on vastauksiin suhtauduttava tietynlaisin varauksin. Ihminen itse ei aina ole paras asiantuntija oman käyttäytymisensä havainnoinnissa ja tiedostamisessa.
Monissa kysymyksissä se, miten käyttäytyy tai ajattelee, on saattanut sotkeutua vastauksissa siihen, miten vastaaja haluaisi käyttäytyä tai ajatella.
Toisaalta jos vastaukset kertoisivatkin enemmän siitä, miten vastaaja haluaisi käyttäytyä, on sekin informaatiota hänen arvoistaan.
Vastaamiseen käytetty aika ei tallentunut vastausten oheen, joten on vaikea arvioida kuinka harkiten lomaketta täytettiin. Yhtäältä voidaan ajatella, että mitä nopeammin on vastattu, sen rehellisemmin ja vastauksia hiomatta muita ja itseä miellyttäviksi vastaaminen on suoritettu. Toisaalta voi olla, että nimenomaan nopeasti vastaamalla valikoiduksi ovat tulleet “ne odotetut vastaukset”, jotka kaunistelevat omaa toimintaa. Silloin itsetutkiskelua ei juuri ole harjoitettu ja vastukset kertovat enemmän ideaaliminästä kuin todellisesta minästä.
3.3.ANALYYSIMETODIT
Politiikan tutkimuksessa, kuten yhteiskuntatieteissä yleensäkin, ei yleensä riitä kvantitatiivisten tulosten tarkastelu muuttuja kerrallaan: muuttujan ominaisuudet eivät niinkään ole kiinnostuksen kohteena, vaan nimenomaan kahden tai useamman muuttujan väliset suhteet. Tällöin selvitetään onko muuttujilla vaikutusta toisiinsa (ja kuinka vahva ko. vaikutus on), kumpaan
yleistettävissä laajempaan populaatioon. (Brians et al. 2011, 290.) Viimeksi mainittua mitataan tilastollisilla riippuvuusluvuilla, kuten x2-testin luvuilla.
Kvantitatiivisesta aineistostani olen tarkastellut muuttujien välisiä suhteita SPSS-tilasto-ohjelmaa välineenäni käyttäen. Menetelmänäni olen käyttänyt ristiintaulukointia selvittääkseeni muuttujien välisiä yhteyksiä. Menetelmän valinta perustuu kvantitatiivisessa tutkimuksessa muuttujien mitta-asteikkoon (eri asteikot ovat luokittelu-, suhde-, järjestys- ja välimatka-asteikko) ja kyselyssäni käytetyille luokitteluasteikollisille muuttujille ristiintaulukointi on parhaiten soveltuva tapa tarkastella kahden muuttujan välistä yhteyttä.
Ristiintaulukoinnin merkitsevyyttä olen testannut x2-testeillä, jonka tuloksia merkitään p-luvuilla. Merkitsevyydellä tarkoitetaan otoksen perusteella saadun tuloksen yleistettävyyttä perusjoukkoon (eli voiko kyselyn tuloksia yleistää koskemaan koko yliopisto-opiskelijoiden joukkoa). P-luvun arvo kertoo todennäköisyyden virhepäätelmälle perusjoukossa (mitä suurempi p-luku, sen suurempi todennäköisyys, ettei otoksesta saatu tulos toteudu perusjoukossa).
Merkitsevyystestien tulokset on merkattu taulukoiden alle tai sisälle käyttäen osittain p-arvon lukuja ja osittain lyhenteitä.6 Aineiston suhteellisen pienestä koosta johtuen alle 0,05:n suuruisia merkitsevyyslukuja oli joissain kohdin hankala löytää. Vaikka p-lukujen kertomat todennäköisyydet olisivatkin suurempia kuin 0,05, se ei välttämättä tee ristiintaulukoinnin tuloksista tutkielmalle merkityksettömiä, vaan harkinnan mukaan tuloksista voi silti tehdä sisällöllisiä päätelmiä. (Alkula & Pöntinen & Ylöstalo 1994, 215-219.)
Yleensä tilastollisella analyysilla ja päätelmillä pyritään selittämään ilmiöitä ja kvalitatiivisilla menetelmillä taas pyritään ymmärtämiseen (Hirsjärvi et al.
1997, 224). Tämä ohjenuora on käytössä työni analyysissa. Kvantitatiivisella osuudella pyrin selittämään ilmiöitä kausaalisuhteilla ja kvalitatiivisessa
6 *** p<0,001 Tilastollisesti erittäin merkitsevä
** p<0,01 Tilastollisesti melkein merkitsevä
* p<0,05 Tilastollisesti melkein merkitsevä.
osuudessa syvennän tätä tietoa ja pyrin paremmin ymmärtämään sitä avointen kysymysten kautta.
3.4.AVOINTEN KYSYMYSTEN TULKINTA
Kyselyssäni oli kymmenen avointa kysymystä, joiden tarkoituksena oli kerätä vastaajien henkilökohtaisia näkemyksiä kuluttamisesta sekä arvoista ja samastumisesta. Monivalintakysymyksiin oli haastava keksiä ”kaikille jotain”, joten halusin muutamilla avoimilla kysymyksillä varmistaa kaikkien äänten tulevan kuulluksi.
Kysymyksissä, joissa pyydettiin listaamaan asioita (esimerkiksi ryhmiä joihin haluaa kuulua tai ei halua kuulua) oli yksinkertaisinta luokitella vastaukset kvantitatiivista käsittelyä varten. Luokittelua testatessani kävi myös ilmi, että vastaukset todella olivat sen verran yhteneväisiä kaikilla, että selkeitä luokitteluja syntyi helposti. Joissain näistä luokitelluista kysymyksistä oli kuitenkin epäselviä kohtia, jotka olen tuonut esille vastausten analysointivaiheessa.
Jos aineiston kvantitatiivisilla osilla pyrin selittämään asioita, avointen vastausten analyysissa kiinnostus ei ole ainoastaan ollut siinä, mitä vastauksissa on sanottu, vaan myös miten niissä on vastattu (Alasuutari 1999, 117). Olen yrittänyt tavoittaa vastaajien käyttämiä kulttuurisia jäsennyksiä. Tämän prosessin viitekehyksenä on todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Kun todellisuus oletetaan sosiaalisesti rakentuneeksi, todellisuuden katsotaan rakentuvan kielellisessä vuorovaikutuksessa (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka (2006). Kyselyn vastauksia voidaan pitää osana tätä kielellistä vuorovaikutusta.