K ESKUSTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tässä tutkielmassa olen selvittänyt kyselyn avulla miten yliopisto-opiskelijat rakentavat sosiaalista ja yhteiskunnallista identiteettiään kulutuvalintojen kautta. Keskeiset tutkimuskysymykseni ja olettamukseni olivat, että kuluttamisvalintojen kautta voi päästä selville yliopisto-opiskelijoiden keskeisistä arvoista, samastumisen kohteista ja omien arvojen esiintuonnin tärkeydestä ja tavoista. Lisäksi olettamuksenani oli, että yhteiskunnalliset arvot ja samaistuminen ovat yhtenä aspektina läsnä kaikessa edellämainitussa.

Tutkielmani teoriaosuuden viitekehyksenä toimi postmoderni ajattelu ja siihen sisältyvä ajatus vahvasta individualismista. Postmodernin ajattelun mukaan yksilö toimii yhä itsenäisemmin minäprojektissaan. Arvot eivät ole peräisin yhdestä vahvasta ideologiasta vaan ihminen tekee yhden kannanoton kerrallaan. Tämän muutoksen myötä poliittinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen ovat myös muuttuneet. Poliittinen ja yhteiskunnallinen toiminta ovat siirtyneet julkisesta yksityiseen. Arjen pienetkin valinnat voivat olla kannanottoja ja arvojen ilmaisuja.

Tutkielmassani identiteetti on käsitetty yksilön sosiaaliseksi projektiksi. Yksilö rakentaa identiteettiään, mutta ei tee sitä yksin tai ilman sosiaalisen ympäristön vaikutusta. Yksilö vertailee ja kategorisoi itseään, omia viiteryhmiään ja muita yksilöitä ja viiteryhmiä. Postmoderni yksilökeskeisyys pohjustaa ajatuksen itse rakennetusta identiteetistä, mutta toisaalta yhteiskuntatieteellisissä identiteettiteorioissa pyritään selittämään yhteiskunnan ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksia yksilön identiteettiprojektiin. Koko yhteiskunnassa ja pienemmissä sosiaalisissa konteksteissa on aina tietyt yleisesti hyväksytyt normit, jotka ohjaavat yksilöiden toimintaa suuntaan tai toiseen. Mitä sitoutuneempi yksilö on tiettyyn viiteryhmään, sitä vahvemmin viiteryhmän normit häneen asettavat paineita.

Vaikka tässä tutkielmassa ja kirjallisuudessa yleensä puhutaan yksilön identiteettiprojektista, sillä ei tarkoiteta, että jokainen yksilö tietoisesti käyttäisi aikaansa identiteettinsä rakentamiseen tai muokkaamiseen. Suurin osa identiteetin rakentumisesta tapahtuu muun elämän ohella, vähemmän tiedostaen. Ehkä juuri siksi on niin mielenkiintoista miettiä, miten paljon ja millä tavoin ympäristöllä on asiaan vaikutusta.

Identiteetin rakentumiseen vaikuttaa valtavan moni asia. Tutkielmani oletuksena oli aiempaan kirjallisuuteen vedoten, että kuluttaminen voi toimia välineenä yksilön identiteettiprojektissa. Kulutustavaroilla on viestinnällinen puolensa. Tavarat ja tuotemerkit ovat symboleita, joilla on tietyt merkitykset tietyissä sosiaalisissa ryhmissä. Kyse ei ole pelkästään statussymboleista, vaan ylipäänsä arvojen esiintuonnista. Kulutustavaroilla voidaan myös viestiä kuulumista tiettyihin ryhmiin. Kulutustavaroiden merkityksiä käytetään myös kategorioidessa muita ja määritellessä eroa minun (tai meidän) ja muiden välille.

Selvitin tutkimusongelmaani keräämäni kyselyaineiston avulla. Tampereen yliopiston perustutkinto-opiskelijoilla teetetty kysely onnistui hyvin.

Vastausprosentti oli riittävä ja vastaukset laatimiini kysymyksiin muodostivat hyvän ja monipuolisen lähtökohdan tutkielmani analyysille. Aineisto oli niin monipuolinen, että en lopulta käyttänyt kaikkia siinä olleita kysymyksiä analyysissäni. Avointen kysymysten lisääminen monivalintakysymyksiä tarkentamaan osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, sillä avointen kysymysten vastauksista nousi esiin analyysia auttavia tarkennuksia ja lisäyksiä.

Aiempaan tutkimuskirjallisuuteen tutustuessa kävi selväksi, että yksilön identiteetin ei uskota enää pääasiallisesti perustuvan luokka- tai puoluesamastumiseen. Tämä käsitys liittyy siirtymään modernista ajasta postmoderniin aikaan, jossa ihminen on yhä yksilöllisempi ja erilaisista yhteisöistä riippumattomampi. Kyselyni tulokset kuitenkin yllättävästi osoittivat, että puoluesamastumisella on yhä merkittävä vaikutus yksilön

arvoihin. On silti syytä huomioida, ettei tämä vaikutus tapahdu puolueessa toimimisen tai yleensä yhdessä toimimisen kautta, vaan yksilö samastuu puolueeseen, jonka arvot ja niiden retoriset muotoilut vastaavat hänen omiaan. Puolue ei ole yliopisto-opiskelijalle niinkään vaikuttamisen kanava tai toiminnan paikka, vaan arvolähde yksilöllisesti muodostetulle identiteetille.

Tämä on osa edellä mainittua postmodernia ”kannanotto kerrallaan”

osallistumista.

Tutkielmani perusteella ei siis voida sanoa, että puoluesamastumisella ei olisi mitään tekemistä yliopisto-opiskelijoiden arvojen kanssa. Kysely ei kuitenkaan kerro mikä on syy ja mikä seuraus: onko puoluesamastuminen periytynyt vanhemmilta ja arvot omaksuttu sitä kautta, vai ovatko arvot muodostuneet muualta ja puoluesamastuminen määritelty niiden perusteella?

Puoluesamastuminen ei ollut ainut selittävä tekijä erilaisilla arvoille. Yliopisto-opiskelijoiden arvot ja samastuminen vaihtelivat iän, sukupuolen ja tiedekuntien mukaan. Aineistosta löytyi monia aiempaa tutkimustietoa vastaavia tuloksia. Nuoret, akateemisesti koulutetut naiset ovat mieltyneempiä poliittiseen ja eettiseen kuluttamiseen. Nuorimmilla (20-24-vuotiailla) ryhmiinkuuluminen on vielä hieman tärkeämpää kuin yli 25-vuotiailla, jotka taas pitävät itseään vahvasti oman tiensä kulkijoina. Samoin nuorimmilla korostuu vielä hedonistisuus, kun taas yli 25-vuotiailla eettisyys ja vastuullisuus ohjaavat kuluttamista enemmän.

Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että yliopisto-opiskelija kokee olevansa hyvin yksilöllinen. Läpi kyselyn vastaajat tekivät selväksi, että muiden ihmisten luokittelu on helppoa (etenkin ulkoisen olemuksen perusteella), mutta he itse eivät usko olevansa muiden luokiteltavissa. Tästä kertoi vahvimmin se, miten harva oli osannut kuvailla mihin ryhmiin heidät voitaisiin ulkoisen olemuksen perusteella liittää, kun taas ryhmiä, joihin he eivät haluaisi tulla luokitelluiksi, oli useita. Muita yliopisto-opiskelijoita luokiteltiin enimmäkseen negatiivisesti ja kriittisesti.

Ryhmät, joita kohtaan noin puolet vastaajista myönsi tuntevansa yhteenkuuluvuutta, olivat oman tiedekunnan opiskelijat, saman pääaineen opiskelijat sekä saman vuosikurssin opiskelijat (mikäli perusjoukkona olisivat olleet aktiivisesti yliopistolla aikaa viettävät opiskelijat, vastausmäärä olisi todennäköisesti ollut vielä suurempi). Ylipäänsä kävi selväksi, että yliopisto-opiskelijat ovat toisilleen olennainen viiteryhmä ja yliopisto merkittävä sosiaalinen ympäristö oman identiteetin muodostamiselle. Tämän päättelen siitä, miten tarkkaan vastaajat osasivat kuvailla toisiaan ja nähdä oman paikkansa näiden kuvailujen keskellä (negaatioiden kautta). Yliopistoa hahmotettiin sosiaalisena ympäristönä niin eri opiskelualojen stereotypioiden, eettisten ja poliittisten näkemysten kuin nuorison alakulttuurienkin avulla.

Kuvailuiden moninaisuudesta voi kuitenkin päätellä, että ei ole olemassa vain yhtä hyväksyttä tapaa olla yliopisto-opiskelija.

Monissa kysymyksissä tiedekuntien välillä oli havaittavissa selkeitä eroja. On kuitenkin mahdotonta tämän kyselyn perusteella sanoa, muokkaako tietyssä tiedekunnassa opiskeleminen yksilön identiteettiä, vai hakeutuuko eri tiedekuntiin jo valmiiksi samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä?

Yliopisto toimii sosiaalisen ympäristön lisäksi myös normeja asettavana viiteryhmänä. Normin asemassa olevia arvoja olivat ainakin tiedostavuus ja eettisyys. Vaikka itseään ei kokisi tiedostavaksi tai eettiseksi, nostettiin ne vastauksissa kysymättä esiin huomauttaen esimerkiksi, että ”en ole kovin eettinen” tai ”vielä ei ole varaa olla eettinen”. Vahvasta yksilöllisyyden tunteesta huolimatta myös viiteryhmillä on vaikutuksensa yliopisto-opiskelijoiden identiteettiin.

Kulutustavarat (etenkin vaatteet) toimivat sosiaalisen ympäristön hahmottamisessa merkityksien välittäjänä. Kysyttäessä opiskelijoilta heidän omaa suhtautumistaan vaatteisiin ja muotiin kaikki kuvailivat tätä suhdetta yksilölliseksi. Osa halusi nimenomaan korostaa omaa tyyliään, muodin

seuraajat kutsuivat muotia harrastukseksi eikä ryhmään kuulumiseksi, osan suhtautuminen vaatteisiin oli välinpitämätöntä ja osalle kirpputorit olivat olennainen osa suhdetta vaatteisiin. Vain harva tunnisti viestinnällisiä merkityksiä pukeutumisestaan. Tästä ei silti voi päätellä, etteikö viestinnälisiä merkityksiä olisi. Vaikka harva tunnustaa tietoisesti jotain viestivänsä, suurin osa kuitenkin tunnistaa itse lukevansa näitä merkityksiä. Merkitykset siis ovat joka tapauksessa olemassa.

Taloudellisesta tilanteestaan huolimatta tämän tutkielman perusteella voi mielestäni sanoa, että opiskelijat käyttävät kuluttamista välineenään identiteettiprojekteissaan. Useimmat mainitsivat hinnan tärkeimmäksi ostopäätökseen vaikuttavaksi tekijäksi, mutta jos taloudellinen tilanne todella rajoittaisi itseilmaisua kulutustavaroilla, sen olisi olettanut näkyvän kautta kyselyn.

Ajatukset postmodernista itsenäisestä yksilöstä ja identiteetin sosiaalisesta muodostumisesta tuntuivat työn alussa ristiriitaisilta. Aineiston myötä selkeni, miten vahvasti ihmiset itse haluavat nähdä itsensä yksilöinä eikä ympäristön vaikutuksia ainakaan kyselylomakkeen kautta olla halukkaita tunnistamaan.

Samastuminen on yksilöille tärkeä prosessi. On olennaista nähdä oma roolinsa itselle tärkeissä viiteryhmissä, vaikka määrittely tapahtuisikin negaatioiden kautta. Vaikka ihminen olisi kuinka yksilöllinen, elää hän silti muiden ihmisten kanssa eikä voi välttyä sosiaalisilta vaikutuksilta.

Voiko kulutustavaroilla todella olla merkittävä rooli yliopisto-opiskelijoiden identiteettien muodostumisessa? Merkittävyyden suuruudesta ei tämän tutkielman perusteella voi tehdä pitkälle meneviä päätelmiä, sillä sitä ei varsinaisesti ole kysytty (verrattuna muihin identiteettiin vaikuttaviin tekijöihin).

Tuloksista kuitenkin kävi selväksi, että kuluttaminen on väline identiteettien rakentamisessa. Se ei ole kaikille yhtä tiedostetusti käytetty väline, enkä usko kenenkään pohtivan asiaa jatkuvasti, mutta merkityksettömäksi sitä ei voi sanoa.

Tutkielmaa tehdessä oli myös pohdittava kirjoittajan omaa asemaa tutkimuskohteeseen nähden. Tunnen tutkimuskohteeni hyvin oltuani seitsemän vuotta yliopisto-opiskelija. Uskon, että omakohtaisuus auttoi sekä kyselylomakkeen laatimisessa, että sen tulosten lukemisessa. Vastaajien käyttämät termit ja stereotypiat olivat minulle tuttuja. Olen pohtinut, miten onnistuin pitämään vaaditun objektiivisuuden tason tutkielmaa tehdessä.

Ensinnäkin olen viime vuosina viettänyt aika vähän aikaa yliopistolla. Toiseksi, itsehän en kuulu mihinkään stereotypiaan tai mainittuihin luokitteluihin. Olen yksilö.