k oVikset ja aitouden ongelma - Koulua on käytävä

On tämä sekalainen seurakunta todella. Moni ei muista koetta olevankaan ennen kuin on koepaperi edessä ja unohtaa sen matkalla tupakkapaikalle. Mutta toiset sitten ihan aidosti varmaan kiemurtelevat tuskissaan jos saavat ysin. (10.5.2010) Opiskelijoista katsoen luokkayhteisön toista laitaa edustavat ”kovikset”, termi, joka on myös otettu oppilashaastatteluista.

Petri: Siin oli yy kaa koo nee vii kuu sei kasi yheksän, melkeen puolet luokan oppilaista on tässä ryhmäs. Mikäs tälle nimeks?

Pantera: Noo, kaikki helmet on täs.

Petri: ”Helmet”?

Pantera: Joo.

Petri: Okei.

Pantera: No, tavallaan siin on niiku kovikset mut tavallaan sellatteet pahikset.

Petri: Oho, tähänhä tulee hyviä nimiä. ”Kovikset”, ”pahikset” ja ”helmet”.

Pantera: Joo.

Petri: Kaikki vähän niinku sopii toho.

Pantera: Joo.

Kovis on syytä tulkita sitaateissa siinä missä hikkekin, tai enemmänkin. Kutsun koviskategoriaksi sitä lainattua objektivoinutta mallia, joka on hikkekatego-riasta kaikista etäämpänä. Oppilaiden ryhmittelyissä ja näkemyksissä luokan hauskuuttajat (Pollard 1984; McLaren 1993, 224; Radigan 2002) tulevat silk-kaa äänekkyyttään ja spontaanin puheensa perusteella nimettyä kovikseksi.

Tunnilla käytiin läpi suomenkielen rakennetta. Keksittiin muun muassa l-loppuisia sanoja:

Joku: Pascal

Ope: Ei ole oikein suomenkielen sana

Joonas: Miten niin? Jos joku soittaa ja kysyy, missä olen, niin voin vastata, että paskall. (29.10.2009)

Näkökulmasta riippuen sama henkilö saattoi kuulua köyhän miehen sosiomet-riassa koomikoihin, hassuun ryhmään, helmiin, parhaisiin tai koviksiin. Tämä puhuu sen puolesta, että kovis viittaa myös äänekkyyteen (Tolonen 2001).

Luokan hauskuuttajien toiminnassa ei ole välitöntä sellaisen väkivallan tai

aggression uhkaa, joka liittyisi kovis-termin yleiseen tulkintaan. Spontaanius ja virallisen koulun antamista puheenvuoroista piittaamaton puhe kuvaavat sitä paremmin. Kovistermin käyttöä perustelee kuitenkin se, että kovikseen ja pahikseen liitetään kysymys aitoudesta ja ”feikkaamisesta”. Koviksena oleminen on sekin omanlaisensa oppilasarvioinnin kohteena. Esimerkiksi Pantera ja Markus tekivät eron oman ryhmänsä ja nolojen kopioijien välillä¹⁹:

Petri: Eikö niille oikeesti pysty keksiin mitää nimeä?

Markus: Eiii... Kyllä nekin yrittää olla koviksii ja tälleen.

Petri: Wannabe-koviksia vähän niinku?

Markus: Nii.

Petri: Yrittää olla koviksia. Sehän kertoo jo paljon. Mut eiks ne sit oikeesti oo?

Markus: No kyllä ne, toi Pauliina ja Qiao ja Carita ja... On ainaki semmotteita, vaikka yrittää olla koviksii.

Petri: Joo. Mites se näkyy?

Markus: No ne pyytää aina niinku röökiä heittää. Sitte vaa jotenki. Ja yleensä nekin lintsailee tunnilta ja.

Petri: Pyytää sulta röökiä vai?

Markus: Kyl.

Pantera: Joo. Ne yrittää olla sellattee niiku koviksii mut ei ne oo.

Petri: Niinku oikeita koviksia?

Pantera: Nii.

Petri: ”Feikkikoviksia”?

Pantera: Nii, ne on vähä sellattii et noloja! (PP naurahtaa) En mä tiiä, ne on vaa...

Päinvastoin kuin hikkekategoriassa, tämä ryhmä jättää ja tahtoo jättää jälkensä virallisen koulun pedagogiseen tilaan ja aikarakenteeseen (Willis 2000). Se pyrkii nipistämään palan autonomiaa ryhmänä sieltä, missä se on tarjolla (tupa-koinnista autonomian osoituksena Katainen 2011,54). Se jakaa, kommunikoi,

19 Petri: Onks Jerekin kovis?

Nelli: No ainaki esittää.

Petri: Jere esittää sun mielestä.

Nelli: En mä tiiä, ku musta tuntuu, että Jere lintsaa ja tekee kaikkee, ku Joonaskin tekee. Tai siis sillai. Mut en mä sit tiä. On se toisaalta kovis, mut sit taas toisaalta se tuntuu vähän feikatulta.

puhuu, avautuu ja oppii; se toteuttaa joitain hyveitä, ja se tekee tämän virallisen koulun piirin ulkopuolella. Työrauhan kannalta merkityksellisintä on, että tästä ryhmästä eivät kaikki opettajat voi poimia yhtä yksilöä asettumatta samalla suhteeseen koko ryhmän kanssa. Lyhyesti sanottuna ero niiden opettajien välillä, jotka saavat kurin ja jotka eivät saa kuria, on tässä. Kurinpitäjät voivat puhutella yhtä oppilasta ilman, että koko ryhmä reagoi siihen.

k

ioskitjahidasteluntaito

Yleisemmin voidaan puhua kioskilaisuudesta, joka kattaa saman alan kuin aiem-min esitetty ryhmäkuva. Kioskilaisuus viittaa aiem-minun ja Tomaiem-min alkuvaiheen havaintoihin epävirallisesta vuorovaikutuksesta tunneilla, esimerkiksi pelien ja peilien, kampaamotoiminnan ja hieromisen parissa. Kioskilaisuuden valitsen termiksi siksi, että se kuvaa McLarenin tarkoittamassa mielessä katutilalle tyypillisten toimien tunkeutumista koulutunneille. Mutta kioskilaisuus ei ole toisaalta järin arvolatautunut termi muutoin kuin työrauhamielessä, suhteessa hiljaiseen kuuntelevaan koululaiseen, missä lataus on aiheellinen. Kioskilai-suus ei kuitenkaan viittaa millään tapaa esimerkiksi myymälävarkauksiin tai katuväkivaltaan, niin kuin kovis-termi voi tehdä. Kioski ilmiönä kiteyttää virallisen ja epävirallisen koulun kohtaamisen fyysisessä tilassa ja katutilan tunkeutumisen sinne, missä oppilastila on oletusarvo. Kioskilaisuus ei ole kuin osaksi tekoja, se on potentiaalisen kiitollisen yleisön (Rasmuksen kommentti viihteestä) mahdollisuus yhtä paljon kuin tekemistä.

Kioskimuodostelmat rikkovat luokan fyysisen oletusarvon oppilaista rintamasuunta eteen opetukseen päin. Kioskit muodostuvat niin, että kukin kääntyy jonkin verran eikä tilanteeseen ole mahdollista puuttua osoittamalla jotakuta yhtä oppilasta (ks. Willis 1984). Lopulta luokka alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kahvilaa, jossa myydään tietoa, mutta kauppa ei oikein jaksa käydä.

Kioski on ilmiö, jossa virallinen, epävirallinen ja fyysinen ulottuvuus leikkaa-vat. Kuvasin jo muutaman päivän jälkeen luokan tapaa jarruttaa opetusta (ks.

myös Käyhkö 2006,82):

Luokalla on erityinen jaettu taito hidastaa ja vaikeuttaa opetusta tarkalleen ajoitetuilla toimilla. Valitettavasti olemme itsekin päässeet osaksi tätä strategiaa. Juuri, kun opettaja on pääsemässä asiaan, jonkun repun pohjalta löytyy meidän täytetty lappu.

Sukupuoleen katsomatta kaikki osaavat heittää juuri oikeaan saumaan opetukseen

liittymättömän, mutta periaatteessa asiallisen kysymyksen. Esimerkiksi kokeista, luokanvalvojan vartista, mistä vaan. Opettaja joutuu valitsemaan siinä hetkessä vastatako, se vie vain kaksi sekuntia, ja ottaa vastaan mahdollinen jatkokysymys.

Joka tapauksessa mentiin pois aiheesta hetkeksi. Vai jättääkö vastaamatta ja ottaa

”oikeutettu” nurina vastaan. Taito on todella hienovarainen ja se sujuu kaikilta. Se ei ole häiriköintiä, ei konfrontaatio, näennäisen viaton ja asiallinen kysymys, jonka teho perustuu ajoitukseen. Opettajat jakaa kahteen se, kenen tunnilla tätä käytetään.

Luokka käyttää sitä, jos tahtoo ilman julkilausuttua sopimusta. (21.10.2009)

Kysymyksessä on ryhmätason ilmiö, joka ei vaadi sopimuksia tai suunnitelmia.

Hidastelu perustuu hienojakoiseen tajuun asiallisista ja kouluun liittyvistä asioista ja muista. Kysymyksessä on liikuskelu virallisen ja epävirallisen kou-lun välisellä alueella. Oppilaiden pienet interventiot ovat motiiviltaan kiinni epävirallisessa koulussa ja ilmiasultaan ne pyrkivät kiinnittymään viralliseen kouluun juuri sen verran, että ne ovat sopivia esittää. Kun ryhmä tekee tätä ryhmänä, opettaja ei voi paikallistaa yhtä oppilasta, yhtä lähdettä prosessille.

Se pyörii ja siitä on vaikeaa sanoa, mikä siinä on viralliseen koulunpitoon sopimatonta, vaikka intuitiivisesti tuntuu, että jokin siinä on.

Jokaisella on ymmärrys tästä taktiikasta, toki myös opettajalla. Tämän hi-dastelun ja tingin hankkimisen erityispiirre on, että se hidastaa nimenomaan oppilaiden opetusta ja epäilemättä myös oppimista. McLarenin (1993, 169) siteeraa opettajaa, joka puhuu mahdollisuudesta, että luokka vie opettajan vähän ajelulle. Tämä viittaa samanlaiseen toimintaan, jossa oppilaat tai ainakin suuri osa heistä, toimii ryhmänä sopimatta välttämättä mitään erityistä taktiikkaa tai tekniikkaa etukäteen. Luokkatilanteessa oppilaat, McLarenin kuvauksen (mt.) perusteella ottavat ajelulle ilman erityistä syytä, jos se vain on mahdollista.

Käyhkö (2006,82) puhuu tyhjästä neuvottelusta, jolla pyritään katkaisemaan oppitunnin rutiininomainen kulku. Tämänkin tarkoitus on suunnata opetta-jan aikaa ja sitä mukaa yhteistä aikaa muuhun kuin opettaopetta-jan suunnitelman mukaiseen pedagogiseen puoleen. Tämä asetelma tekee opettajasta ja oppilaista vastapuolet, joilla on eriävät intressit. Koulu ja koulutus pyritään vetämään eril-leen. Kysymyksessä on nimenomaan ryhmätason ilmiö, jossa yksi kioskilainen tukee toista. Ilmiö on minulle vanhastaan tuttu: yläasteella meillä oli tapana kemiantunnilla, aina jos opettaja edes raapaisi tulitikun, työturvallisuuteen vedo-ten hakea suojalasit. Mitään emme niillä kuvitelleet tekevämme, mutta hakiessa meni muutama minuutti aikaa ja saman verran palauttaessa. Sanomattakin on selvää, että jokainen otti oppituntiin verrattuna ihan oikeita riskejä pyöräillessään

ja mopoillessaan, uuden vuoden pamauksista puhumattakaan.

Virallisen ja epävirallisen koulun yksi olennainen linkittävä fyysisen koulun elementti on teroitin, joka välinehuollollisessa merkityksessään on juuri sen verran kiinni virallisessa koulussa, että asiaa ei oikein kokonaan voi kieltääkään.

Työskentelykonsensuksen sisällä tehdään mitä voidaan. Teroittaminen on kouluvälineiden asiallista huoltoa, ainakin asia voidaan näin esittää. Mikään ei viittaa siihen, että luokkatovereille olisi arvo sinällään saada roskat roskiin, mutta teroittaminen tehtiin roskakorilla. Teroittaminen vaatii siksi kävelyä.

Ensin haetaan teroitin, sitten teroitetaan ja sitten palautetaan teroitin:

Lyijykynä on luokan toiminnan kannalta olennainen keksintö. Osalle oppilaista, joiden tarkoitus on näkyä, teroitusmatkat ovat olennainen osa luokan toimintaa.

Jos jokaisella olisi oma teroitin, kaikki siirtyisivät mustekyniin. Pantera, Pauliina ja Konsta olivat tunnin teroittajat, ja se ei ole sattumaa. Matka teroittimelle luokan eteen tehdään ainakin kahden pysäyksen taktiikalla. Pysäys voi olla minimalistisim-millaan vain katseen vaihtaminen. Olennaista on näkyä, liikkua ja rikkoa hetkeksi istumisen järjestys. On tunteja, jolloin kenenkään kynä ei kaipaa teroitusta. On tunteja, jolloin usea kynä kaipaa teroitusta. On tunteja, jolloin tosi usea kynä kaipaa teroitusta ja useat oppilaat vessaa. (23.10.2009)

Hidasteet koskevat asioita, jotka kuuluvat kyllä kouluun, mutta eivät tälle tun-nille. Nelli kertoo esimerkkinä kaupungin kampanjan nuorten museokäyntien edistämiseksi, jossa hän oli mukana. Hänen tulkintansa oli, että koska tähän liittyvä asia liittyy kouluun, se hoidetaan koulussa ja mieluummin tunnilla. Ja tästä seuraa, että opettaja ei voi legitiimisti estää häntä toimittamasta asiaa. Kim oli vieläkin tarkempi asiassa. Kun opettaja kehotti häntä laittamaan puhelimen pois, hän vastasi laskevansa. Logiikka menee niin, että laskeminen kuuluu kouluun, se on pätevä vasta-argumentti kehotukselle laittaa puhelin pois (vieraan kielen tunnilla). Hidasteet ovat tinkiä keveämpään ja viihteellisempään opiskelumuo-toon (video, atk-luokka) tai lainattujen tavaroiden palautusta ja muuta sopivasti kouluun, mutta ei päivän epistolaan liittyvää (ks. Lahelma & Gordon 2003, 24–25). Hidastelu ylipäänsä oli hienovaraista virallisen ja epävirallisen koulun välisen rajan tulkintaa ja tarkkoja ajoituksia. Se oli yksi pelisilmän osoitus. Kuu-kauden koulunkäynnin jälkeen vakuutin päiväkirjassani itselleni, ettei minkään tehtaan luottamusmiehillä tai ay-aktiiveilla ole voinut 1970-luvullakaan olla tehokkaampaa systeemiä jarruttaa ympäröivän teollisuuslaitoksen toimintaa.

Rinnastukset koulun ja tehtaan välillä eivät jääneet tähän.

V

aikutusValta

,

konsensusnäkemys

Tarkastelen seuraavaksi edelleen luokkamme ryhmäjakoa köyhän miehen sosiometrian perusteella. Sen perusteella luokassa kaksi asiaa tuottavat samat ratkaisut; luokan vaikutusvaltaisimmaksi arvioidut henkilöt ovat lähes samat kuin sukupuolen mukaan sekaryhmiin nimetyt henkilöt. Pyysimme haastatte-lujen yhteydessä kaikki nimeämään luokan viisi vaikutusvaltaisinta oppilasta²⁰ ja edelleen yhden kaikista vaikutusvaltaisimman²¹. Yksi haastatelluista nimesi listaan vain tyttöjä, muiden listoilla oli molempia sukupuolia. Kaikkiaan mainintoja tuli 12 ihmiselle, joista kolmelle yksi.

Keväällä 2010 luokka, tosin hyvin vajaalukuisena, äänesti stipendin saajista.

Kriteereinä olivat iloinen, reipas ja avulias ja äänet annettiin poikien ja tyttöjen sarjassa. Stipendiäänestyksen äänet jakautuivat aivan eri henkilöille kuin tä-män köyhän miehen sosiometrian. Lähes puolta luokan oppilaista ei mainittu vaikutusvaltaiseksi ollenkaan, sama koskee ääniä stipendiäänestyksessä, mutta puolikkaat jakautuivat eri tavalla. Vaikutusvaltainen konsensusmenetelmällä saatu neljä kärki on Kim, Joonas, Anniina, kaikki 19 pistettä – Pantera pisteen jäljessä (18). Pauliina oli viidentenä. Näistä viidestä jokainen myös sijoitti itsensä tälle listalle. Kun haastateltavat saivat itse hyvin pitkälle antaa sisällön vaikutusvallalle, se tarkoitti johtajanominaisuuksia, aloitteellisuutta ja erityisesti äänekkyyttä niin, että myös tulee kuulluksi. Kerroimme erikseen, että myös itsensä voi nimetä listalle, ja niin muutama tekikin. Toisaalta esimerkiksi Virve kuittasi mahdollisuuden naurahtamalla: ”ei mua siellä kukaan kuuntele”.

Kuten pistemääristä (ks. myös alaviite 21) voi päätellä, ei kukaan yksinään noussut muiden yläpuolelle.

Koskenniemi (1982, 99) tiivistää oppilasryhmän johtajuuden: millainen lauma, sellainen johtaja. Voimme tulkita vaikutusvaltalistat johtajuudeksi, epäviralliseksi sellaiseksi. Johtajistaan päätellen 9C, lauma tai yhteisö, tupakoi,

20 Tämä tehtävä toistettiin jokaisessa haastattelussa ja se oli köyhän miehen sosio-metrian toinen osa. Tällä tehtävällä oli muitakin tarkoituksia kuin tuottaa listoja nimistä.

Se antoi tekemistä käsille ja kysymyksiä haastatteluihin.

21 Jokainen ymmärsi tehtävän tavallaan, osa halusi tarkennusta, osa ei. Valinnat kasaantuivat samoille ihmisille. Kaikki eivät halunneet tai osanneet nimetä listaa juuri kuvatulla tavalla, mutta vain yksi jätti tehtävän kokonaan väliin. Laskin maininnasta pisteen ja kaikkein vaikutusvaltaisimmaksi nimeämisestä kaksi, näin menetellen viiden kärki saa yli 4/5 kaikista pisteistä ja neljän kärki yli 70 % kaikista. Samalla laskukaavalla pisteitä kertyi kaikkiaan 105, joista hieman yli puolet (55) tytöille.

on enemmän tyttö kuin poika ja käy koulua epäsäännöllisesti. Sosiaalisen tilan yhden ääripään konttori on Kustaa Vaasan puistikossa, virallisen koulun ulkopuolella myös fyysisesti. Kyky saada äänensä kuuluviin ja uskallus tehdä mitä huvittaa, myös kiellettyjä asioita, kytkeytyy selvästi vaikutusvaltaan.

McLarenin termein vaikutusvalta luokallamme oli kykyä ja uskallusta jättää katutilan tunnusmerkit päälle sen sijaan, että olisi omaksunut koulussa op-pilastilan järjestykset ja hillityn käytöksen. Sellaista asiaa kuin oppilaskunnan hallituksen jäsenyys ei kukaan nostanut esiin. Tämä, niin kuin moni esittä-mäni asia, viittaa siihen, että linja virallisesta koulusta epäviralliseen katkeaa matkalla luokkamme ytimeen.

Petri: No, kerro lisää. Miks ne on koviksia ja pahiksia?

Pantera: No ku, öö. Me uskalletaa aina niiku ilmasta meijän mielipiteemme, ääneen.

Petri: No, eihän siin oo mitään pahaa.

Pantera: Nii, mut sillai. Sitte, en mä tiiä. Tää on vaan tällänen ihmeryhmä. Me kaikki poltetaan tupakkia.

Pauliina, joka itse oli listan numero viisi, kuvaa suhdettaan Jereen, joka sai tasan yhden maininnan. Tässä kuvauksessa sukupuolten välinen perinteinen työnjako ajaa yli siitä vaikutusvallasta, jota haastateltavat miettivät tehtävän saadessaan. Paikkana on kotitalousluokka, siis keittiö:

Pauliina: Mut sitte köksäntunnit on ihan kivoja, paitsi että Jere on mun pari.

Petri: Jere?

Pauliina: Joo.

Petri: No mutta sehän on hienoa! Ainakin Jerelle varmaan.

Pauliina: (Nauraa)

Petri: Sä et tykkää niin paljon?

Pauliina: En. Mut en mä sillai tunne ketään muuta sielt ryhmästä.

Petri: Onks teil sama pari sit aina vai? (nauraa) Pauliina: Joo.

Petri: Ja sä oot saanu Jeren.

Pauliina: Joo.

Petri: Sielläkö se kiusaa sua?

Pauliina: Joo. Mä joudun aina tehä kaiken, ku se ei tee mitään.

Petri: Miksei?

Pauliina: En mä tiiä. Tai no kyl se tekee, mut se tekee aina kaikki helpoimmat.

Sit mä joudun aina tiskata ja semmosta kivaa.

Rasmus pohti tehtävän saatuaan, että luokassa tuskin on yhtä, joka ”vetäisi koko show’ta”. Sananvalinta on paljastava. Rasmuksen tarkoittama show oli virallisen koulun tarjoamalle opetukselle vaihtoehtoinen kanava. Olisi yksinkertaistavaa todeta, että vaikutusvaltaiset johtivat luokkaa, koska olivat koviksia. Kysymys on myös vaihtosuhteesta. Lukumääräisesti luokan enemmistö ei ollut sen enempää opiskelija kuin koviskaan. He saivat omalla tavallaan myös ilmaisen kyydin hurjaan nuoruuteen pelaamatta maineellaan tai tulevaisuudellaan. Osa oppilaista myös odotti viihdettä.

Luokan käsitys itsestään levottomana ja riehuvana oli niin voimakas, että moni ymmärsi vaikutusvallan samaksi kuin aloitteellisuuden normien vastaiseen käyttäytymiseen.

Petri: Jos katotaan näin päin, et Konsta on se poika, joka jäi parhaat-ryhmästä pois. Minkä takia Kim ja Joonas, muttei Konsta?

Pauliina: En mä oikeen tiiä. Ku Konsta on vähän kiltti tai semmonen.

Petri:Eiks tää porukka oo kilttejä sitte?

Pauliina: No, ollaan me aika kilttejä, mutta Konsta on sellanen, että niin ku se ite menee mukaan siin, se ei ehdota mitään, tai sillai.

Konsensusnäkemys vaikutusvallasta kasaantuu kahdelle tytölle ja kahdelle pojalle, Pauliina jää heistä jälkeen ja Konsta puolestaan jää Pauliinasta. Niin sanotusta hikkeydestä katsottuna toisen ääripään luokassa muodostivat nämä henkilöt sekä heidän seurassaan ollut joukko vaihtuvia luokkakavereita. Ver-rattuna hikkekategoriaan joukko oli häilyvä, ei tarkkarajainen. Oli henkilöitä ja heidän seuraansa pyrkiviä tai seurassaan pysymään pyrkiviä toisia. Tästä ominaisuudesta tulee osin myös ryhmän dynamiikka, se elää rajansa ja sen kontrolloinnin kautta.

Petri: Tarkotak sä, että teijän kanssa ihmiset haluu näyttäytyä tai...

Anniina: No, joo. Siis mulla ja Panteralla on tosi paljon niin ku ihan ihme kavereita yhteiskoulultaki, jotka vaan jotenki haluaa olla meijän kaa. Että ne näyttäytyy meijän kaa, en mä siis tiiä minkä takii, mut siis. Tosi monta kertaa ollaan vaan huomattu sillai, ku tulee ihan ihan ihmekki tyypit kysyy, että ”oo mun kaa joku päivä”. Sillai, että ”öö, kuka sä oot ees?” Et joo, tosi kiva juttu.

s

^ekaryhmät

Kun luokkakaverimme haastatteluissa jakoivat luokan ryhmiin, ryhmät jakaan-tuivat yleensä sukupuolittain; oli poikaryhmiä ja tyttöryhmiä. Poikkeuk sen täs-tä, jos jokin, teki vaikutusvaltaisiksi arvioitujen ryhmä ja vaihtuva joukko muita jäseniä. Kutsun tyttöjen ja poikien ryhmiä sekaryhmäksi. Kun oppilastoverit haastatteluissa laittoivat kortteja ryhmiin, toiset pitivät sukupuolirajasta kiinni koko ajan; oli vain poikaryhmiä ja vain tyttöryhmiä. Toinen tapa oli tehdä tyttöryhmiä ja poikaryhmiä ja yksi, yleensä suuri sekaryhmä. Joonas, joka oli yksi luokan vaikutusvaltaiseksi arvioitu hahmo, muodosti vain tyttö- ja poika-ryhmiä. Vaikutusvaltaisten ryhmille hän antoi nimiksi poikaryhmälle pölisijät ja tyttöryhmälle kikattajat. Pölisijät on siitä hyvä nimivalinta, että biologian puolelta tulevat mielleyhtymät liittävät sen lisääntymiseen. Pölisijät pölisevät ja kikattajat kikattavat, aktiiviset pojat toimivat ja tytöt palkitsevat²².

Petri: No, osaaks sä sanoa sitte, että minkä takii nää kaikki viis ensimmäistä ryhmää..

no tietysti TYTTÖ oli yksinään, mutta sitte tuli nää neljä ryhmää, jokka oli niin ku kaks tyttöö, kolme tyttöö, kolme poikaa, viis poikaa ja sitte yhtäkkii tyttöjä ja poikia yhessä. Mikä saa tän sukupuolirajan ylittymään tässä?

Pauliina: En mä tiiä. Must tuntuu, että noi kaikki tyttöporukat pelkää poikia ja poikaporukat tyttöjä.

Petri: Ai, et ne on silleen niin ku arkoja?

Pauliina: Joo.

Petri: Mutta te ette oo arkoja, te istutte toistenne syleissä ja muuta..

Pauliina: Niin, me ei olla yhtään arkoja.

Sosiaalisessa tilassa oli näin ollen positioita, joissa toinen sukupuoli oli lähellä tai kaukana. Ne, joille se oli lähellä, arvioitiin systemaattisesti vaikutusvaltai-seksi. Kuninkaalliset nimet olivat tavallisia, tai ”parhaat” ja ”helmet”, mutta esimerkiksi Eetu nimesi sekaryhmän ”hulluiksi”. Sukupuolirajan ylittävää ryhmää on vaikeaa kuvailla kategorisesti, lähes poikkeuksetta sen jäsenet

22 Mikä nimi kuvais sit tätä koko porukkaa? Siin on viis tyttöö, ni et se ryhmä rämä, onks se semmonen, joka sopii tälle koko kaheksalle.

Kim:No, jos mä keksisin vaikka kaks nimee tästä niin ku. Täs olis nää Nelli, Anniina, Qiao, Pandi ja Pauliina, ni se ois suurin piirtein joku blondipäät. Ne nauraa ihan kaikelle tyhmille jutuille, heittää päästään, et elefantti tulee kadulla. No eihän tuu. No ei tuukaan. Hihi, sä kiusasit mua (imitoi korkeaa hihitystä). Mä oon sillai et, selvä.

ovat tupakoitsijoita, mutta yksi tekee poikkeuksen. Lähes jokainen sijoittaa Anniinan ja Panteran samaan ryhmään, mutta yksi tekee poikkeuksen (mikä viittaa siihen, että jaotteluissa oli mukana toiveetkin). Voidaan puhua luokan epävirallisesta ytimestä, poikakuninkaista ja tyttökuninkaista (missä ydin-metafora menee pidemmälle, ks. alaluku ydin), niin kuin Carita asian ilmaisi.

Luokkayhteisön dynamiikassa tämä ydin on se, jonka kautta avautuu näkymä aikuisuuteen toista käytävää pitkin. Se ei ole lykätyn tarpeentyydytyksen ja ansioluettelon väylä, vaan koulun ulkopuolisten aikuisstatuksen tunnusten väylä (ks. myös Willis 1984; Hey 1997; Skeggs 1997).

Konsta nimesi joukon epämääräiseksi kaverikasaksi, ja kasa se usein olikin, ihan konkreettisesti. Jo haastatteluissa oli helppo havaita myös yhdessä haasta-teltavien kanssa, että tupakoinnin ja sekaryhmien päällekkäisyys on selkeätä.

Kaikki sekaryhmiin laitetut eivät polttaneet eivätkä kaikki tupakoivat kuuluneet sekaryhmään, mutta asioilla oli yhteys. Tytöillä jako oli selkeä, viisi aiemmin mainittua opiskelijaa eivät polttaneet ja loput polttivat. Vaikutusvaltaisiksi kon-sensusmenetelmällä nimettyjen harrastukset olivat luonteeltaan ekstroverttejä, joukkueurheilua ja bänditoimintaa, ei kategorisesti, mutta kuitenkin.

Sekaryhmäläisillä oli luokassa monella tapaa merkittävä asema, he antoivat omalla toiminnallaan leiman koko luokalle. Levottomalla käyttäytymisellä oli luokassa jopa hegemoninen asema, muut oppilaat eivät sitä asettuneet vastus-tamaan. Tämä on irtonainen huomio, joka on kuitenkin olennainen. Luokalla oli sellainen vaikutusvaltainen ydinjoukko, johon kuului poikia ja tyttöjä ja jota muut eivät asettuneet suoraan ja näkyvästi vastustamaan. Virallisen koulun kannalta heitä voisi kutsua koulunvastaiseksi ryhmäksi, ja todeta kuten Ball (1981) että luokalla oli koulunvastainen dominoiva porukka. Toisin sanoen, luokan sosiaalisessa tilassa oli ryhmä, joka oli positioltaan etäällä virallisesta koulusta ja jolla oli vaikutusvaltaa luokan toimintaan ja ilmapiiriin.

Vaikutusvaltaisiksi arvioiduille ja sekaryhmäläisille tupakointi oli tavallis-ta. Wexler (1992,9) esittää, että tupakointi yhdessä tai toisessa paikassa voi tuottaa kovin erilaisen resurssin joksikin tulemisen vastavuoroisessa pelissä, vaikka se lain, kansanterveyden tai koulun järjestyssäännön kannalta on tu-pakointia ja sinänsä paha. Yhdeksäsluokkalaiselle kysymys on paljon muusta kuin tervasta ja nikotiinista. Tupakointia tekona tulkitaan suuntaan ja toiseen (myös Katainen 2011). Seuraava lainaus kuvaa osuvasti näitä hienovaraisia

In document Koulua on käytävä (sivua 104-115)