6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET
6.6 Käytännön päätelmiä: Kiusaamisen jälkihoito sekä kirjoittamisen parantava voima
Tässä viimeisessä alaluvussa paneudun kiusaamisen jälkihoidon rooliin kiusaamisesta toipumisessa.
Erityisesti nostan esiin vertaistukea korostavaan mallin. (Hamarus ym. 2015.) Esittelen lisäksi Pen-nebakerin (1997) ajatuksia kirjoittamisen parantavasta voimasta.
Kiusatuksi joutumisen on selvitetty olevan merkittävä riski sairastua psyykkisesti. Aikaisella puuttu-misella sekä oikealla jälkihoidolla on tärkeä rooli minimoida kiusatulle aiheutuvat myöhemmät, pit-käaikaiset negatiiviset seuraukset. Aikaisella puuttumisella ja jälkihoidolla myös tuetaan ja vahviste-taan kiusatun fysiologista sekä psykologista resilienssiä. (Zarate-Garza ym. 2017, 89.) Omassa ai-neistostani korostui etenkin jälkihoidon tarve merkittävänä keinona selviytyä kiusaamisesta. Useam-massa tarinassa jälkihoito oli toteutunut terapiassa, yhdessä tapauksessa psykiatrisella päiväosastolla.
Myös itsereflektiolla nähtiin olevan merkittävä rooli toipumisessa. Paneudun seuraavassa tarkemmin
kiusaamisen jälkihoitoon sekä esittelen Valopilkku-projektin vuosina 2010–2014 kehitetyn Tuki toi-pumisen tielle-vertaistukimenetelmän (Hamarus ym. 2015).
Hamaruksen ja kollegoiden (2015, 81–82) mukaan kiusatuksi joutuneet tarvitsevat tavallisesti jälki-hoitoa selviytyäkseen traumaattisesta kokemuksesta. Tällä jälkihoidolla ehkäistään muun muassa yh-teiskunnasta syrjäytymistä. Yksilön aiemmat kokemukset ja kriisin luonne vaikuttavat siihen, miten kriisistä selviydytään. Traumaattisessa kriisissä yksilön turvallisuuden tunne, identiteetti ja elämä sille annettuine merkityksineen joutuvat uhatuksi. Traumaattiset kriisit voidaan jakaa neljään luok-kaan: Uhkakriisiin, menetyskriisiin, vastuukriisiin ja loukkauskriisiin. Uhkakriisissä uhka nähdään ahdistusta aiheuttavana stressitekijänä, jonka vuoksi yksilö on jatkuvassa valmiustilassa joko taiste-lemaan tai pakenemaan. Menetyskriisissä taas itse menetys koetaan surua ja tyhjyyden tunnetta ai-heuttavana stressitekijänä. Menetyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi ystävien ja oman elämän hal-linnan tunteen menetystä. Vastuukriisissä syyllisyys johtuu asiasta, jonka yksilö kokee tehneensä väärin. Loukkauskriisissä puolestaan trauma on sisältänyt väkivaltaa, pakkoa ja avuttomuuden tun-netta. Loukkauskriisille on tyypillistä, että kriisin kokeneen omakuva muuttuu ja myönteiset tunteet sekä odotukset kääntyvät arvottomuudeksi, inhoksi ja häpeäksi. Kiusatuksi joutuminen on epäile-mättä edellä kuvatut tunnusmerkit täyttävä kriisi.
Hamarus ja kollegat (2015, 91–92) kirjoittavat hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemisen olevan kiu-saamisesta toipumisen avainkohta. Mikäli kiusatulla ei ole ketään, joka kohtaa ja hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, eivät kiusatun kokemukset tule kuulluksi. Juuri kiusatun kokemusten kuuntelu on ratkaisevassa roolissa toipumisessa, sillä kiusatun todellisuus rakentuu sen kautta, millaisia hen-kilökohtaisia merkityksiä kokemuksille on annettu. Kiusattu, joka on menettänyt ihmisarvonsa kiu-saamisen vuoksi, tarvitsee tunteen siitä, että tämä ihmisarvo palautetaan hänelle ja sitä kunnioitetaan.
Kiusattu kokee tavallisesti myös häpeää siitä, että häntä on kiusattu, ja tämän häpeän stigman purka-minen on myös olennaista toipumisessa.
Se, millaisia selviytymiskeinoja kiusatulla on käytettävissään, riippuu Hamaruksen ja kollegoiden mukaan (2015, 95–97) kiusatun persoonallisuudestaan, kokemuksistaan, kyvystä käsitellä tunteita sekä omatuista voimavaroista. Selviytymiskeinot voivat olla joko toiminnallisia, sosiaalisia, kogni-tiivisia tai emotionaalisia. Näiden selviytymiskeinojen kautta kiusatulle syntyy kokemus siitä, että kiusatuksi joutuminen tulee aina olemaan osa kiusattua, mutta se on taaksejäänyttä aikaa eikä kiusaa-misen tarvitse määrittää kiusatun koko loppuelämää. Toipumisessa kiusatulle syntyy uusi ymmärrys ja näkemys kiusaamisen kokemuksista.
Hamarus ja kollegat (2015, 103–113, 130–132) kirjoittavat yhden käytetyimmistä keinoista kiusaa-misen jälkihoidossa olevan vertaistukiryhmät. Vertaistuessa nähdään olevan yksilöterapiaan verrat-tuna useita vahvuuksia. Nämä vahvuudet liittyvät kognitiivisille, emotionaalisille ja sosiaalisille osa-alueille. Valopilkku-projektin Tuki toipumisen tielle-menetelmä perustuu juuri vertaistuen hyödyn-tämiselle. Tuki toipumisen tielle pohjautuu tuettuun ja ratkaisukeskeiseen kiusaamiskokemusten kä-sittelyyn kannustavassa ja hyväksyvässä ryhmässä. Vertaistukiryhmän päämääränä on tukea ryhmän jäsenien voimaantumista, persoonallista kasvua sekä parantaa vuorovaikutustaitoja ja kohentaa elä-mänlaatua ja hyvinvointia. Tärkeänä nähdään myös jatkuvan tuen varmistaminen, eli tukiverkostojen ylläpitäminen ryhmän jälkeenkin. Kiusatut myös ammentavat itselleen voimaa toisten kiusattujen auttamisesta. Oma toipumisen tunne ja selviytymisen kokemukset synnyttävät usein halun toimia jat-kossa auttajana niille, jotka edelleen kamppailevat kiusaamiskokemustensa kanssa. Jo pidemmälle toipumisessa edennyt vertainen antaa uskoa siihen, että kiusaamisesta selviytyminen on mahdollista itsellekin. Yksi tapa siirtyä autettavasta auttajaksi on kouluttautua vertaisohjaajaksi, kokemusasian-tuntijaksi tai vapaaehtoiseksi ryhmänohjaajaksi, kuten osa omista vastaajistani oli tehnyt. Kiusaami-sen vastaisesta työstä voi saada myös ammatin.
Pennebaker (1997, 78–79) esittää traumasta puhumisen olevan ihmiselle luonnollinen reaktio. Mikäli tämä puhuminen estetään, seuraa siitä stressiä ja riski sairastua sekä psyykkisesti että fyysisesti. Trau-masta puhumisen kautta saavutetaan sosiaalisia etuja, kuten neuvoja, huomiota, sympatiaa sekä ta-loudellista avustusta. Puhuminen voi myös muuttaa niitä tapoja, joiden kautta ajattelemme traumaa sekä siitä syntyneitä tunteita. Vaikeista kokemuksista puhuminen edistää psyykkistä hyvinvointia ja katharsiksen saavuttamista. Tunteiden vapaa ilmaisu on merkityksellistä ja parantavaa. Puhumisen kautta traumaattiset asiat saavat syy-seuraussuhteita ja yksilölle kehittyy sisäisiä oivalluksia tapahtu-mista. Samalla yksilö myös oppii tuntemaan itseään paremmin. Tämän prosessin kautta traumaattiset kokemukset on mahdollista jättää taka-alalle. Tieto esimerkiksi siitä, millaiset tilanteet laukaisevat masentuneen tai ahdistuneen olon, auttaa tietoisesti välttelemään tällaisia tilanteita. Yksilö myös op-pii ennustamaan omaa käytöstään näissä tilanteissa.
Pennebaker (1997, 99,103) kirjoittaa kirjoittamisella olevan tutkitusti samanlainen parantava voima kuin puhumisellakin. Kirjoittamisen kautta ihmiset rakentavat koherenttia ja merkityksellistä tarinaa itsestään ja siitä, mitä heille on tapahtunut. Kirjoittamista voidaankin pitää perustavanlaatuisena it-seilmaisun muotona.
Vaikeista asioista kirjoittaminen herättää Pennebakerin (1997, 34–42) mukaan kirjoittajassa muun muassa helpotuksen ja tyytyväisyyden tunteita. Vaikka ensitunteet heti kirjoittamisen jälkeen ovat poikkeuksetta negatiivissävytteisiä, muuttuvat ne ajan kanssa vahvistaviksi ja voimaa antaviksi
kokemuksiksi. Kirjoittamisen vaikutukset siis ovat myönteisiä silloinkin, kun välittömät tunteet ovat kielteisiä. On tutkittu, että syvimmistä ajatuksistaan ja tunnoistaan kirjoittaminen voi nostaa mie-lialaa, auttaa näkemään asioita positiivisemmin ja parantamaan fyysistä terveyttä. Kirjoittamisen kautta myös opitaan itsestään lisää. Mielenkiintoinen tulos on, että traumaattisista kokemuksista ker-tominen voi tehostaa ihmisen immuunijärjestelmän toimintaa. Lisäksi kirjoittaminen vähentää ahdis-tuneisuutta ja masenahdis-tuneisuutta. Tutkimukset esimerkiksi opiskelijoilla ja äkillisesti työttömäksi jou-tuneilla ovat osoittaneet traumaattisista asioista kirjoittamisen nostaneen arvosanoja ja auttaneen uu-den työn saannissa. Traumoista kirjoittamisen voidaan siis sanoa vaikuttavan laaja-alaisesti yksilön terveyteen. Kirjoittamisen kautta saadaan myös etäisyyttä ja uutta näkökulmaa omaan elämään.
Edellä kuvatut positiiviset vaikutukset ilmenevät tosin vain, mikäli kirjoittaja on pureutunut myös traumaan itseensä – eli siihen, mitä tapahtui - ei pelkästään siihen liittyviin tunteisiin. Kirjoittamisella on lisäksi tutkittu olevan sitä parantavampi voima, mitä useampaan kertaan traumaattisista tapahtu-mista kirjoitetaan.
Kirjoittamisen parantava voima perustuu uuden ymmärryksen luomiseen traumaattisista tapahtu-mista. Ihmisellä on perustarve ratkaista omaan elämään liittyviä ongelmia sekä etsiä ymmärrystä ja merkityksiä sille, miksi jokin asia tapahtui. Tästä näkökulmasta traumat, kuten koulukiusatuksi jou-tuminen, voidaan nähdä ratkaisua vaativina, elämää häiritsevinä tehtävinä. Kun ylitsepääsemättömän ongelmat kirjoittaa paperille, ne muuttuvat käsiteltävissä ja jäsenneltävissä olevaan muotoon eikä niitä tarvitse enää ajatella yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Oma tarina on ikään kuin siirretty sisäisestä maailmasta ulkoisesti ajateltavaan muotoon paperille. On kuitenkin hyväksyttävä, että aina ennakoi-mattomille traumoille ei kuitenkaan ole mahdollista löytää selitystä. Tällöin on vaara, että yksilö ko-kee olevansa itse syypää tapahtuneelle. (Pennebaker 1997, 90–92.) Näin on usein koulukiusattujen kohdalla, jolloin syyn kiusaamiseen nähdään olevan siitä, että on erilainen tai vääränlainen ja ansait-see tulla kiusatuksi. Kiusatuksi tulemisesta kirjoittaminen voi kuitenkin antaa uusia merkityksiä ja itseymmärrystä siihen, miksi tämä trauma tapahtui juuri minulle ja miten se on vaikuttanut elämääni.
Kirjoittamalla oman tarinansa yksilön kokemus muuttuu psykologisesti valmiiksi, joten sitä ei tarvitse enää märehtiä niin paljon kuin aiemmin. Kirjoittaminen on siis voimakas itseymmärrystä lisäävä työ-kalu (Pennebaker 1007, 93, 103). Pennebaker (1997, 94) toteaa, että muutama kuukausi traumaatti-sesta tapahtumasta kirjoittamisen jälkeen 70% kirjoittamisen parantavaa voimaa tarkastelevaan tut-kimukseen osallistuneista kirjoittajista totesi kirjoittamisen auttaneen heitä ymmärtämään itseään pa-remmin.
Pennebakerin (1997, 41) mukaan on eri asia kirjoittaa kokemuksista itseään varten kuin jollekulle toiselle. Kiusattu kokee usein häpeää siitä, että juuri häntä kiusataan. Oman aineistoni tarinoiden
pohjalta oli nähtävissä, miten oman kertomuksen kirjoittaminen minulle tutkijana koettiin pääasiassa merkitykselliseksi. Osasta kertomuksista oli tulkittavissa myös, ettei oman kiusaamistarinan muistelu aina ollut helppoa ja varsinkin kelpaamattomuuden tarinoiden kohdalla paluu muistoihin näyttäytyi jopa kivuliaana prosessina. Toivon Pennebakeria mukaillen oman kertomuksen kirjoittamisen koetun myös puhdistavana ja itseymmärrystä lisäävänä kokemuksena.
LÄHTEET
Alasuutari, Pertti. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. 4. uud. p. Tampere: Vastapaino.
Bold, Christine. 2012. Using Narrative in Research. London: Sage Publications.
Bruner, Jerome. 2004. ”Life as narrative”. Social Research 71:3, 691–710.
Carlisle, Nicholas & Eric Rofes. 2007. ”School Bullying: Do Adult Survivors Perceive Long-Term Effects?”. Traumatology 13:1, 16–26.
Copeland, William E., Dieter Wolke, Suzet Tanya Lereya, Lilly Shanahan, Carol Worthman & E.
Jane Costello. 2014. ”Childhood Bullying Involvement Predicts Low-Grade Systematic Inflamma-tion into Adulthood”. PNAS 111:21, 7570–7575.
Eskola, Jari & Juha Suoranta. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 2.p. Tampere: Vastapaino.
Evans-Lacko, S, R. Takizava, D. Brimblecombe, M. Knapp, B. Maughan, & L. Arseneault. 2017.
”Childhood Bullying Victimization is Associated with Use of Mental Health Services Over Five Dec-ades: A Longitudinal Nationally Representative Cohort Study”. Psychological Medicine 47, 127–
135.
Gibb Sheree J, L. John Horwood & David M. Fergusson. 2011. ”Bullying Victimization/Perpetration in Childhood and Later Adjustment: Findings from a 30 Year Longitudinal Study”. Journal of Ag-gression, Conflict and Peace Research 3:2, 82–88.
Habermas, Tillmann & Susan Bluck. 2000. ”Getting a Life: The Emergence of the Life Story in Ad-olescence”. Psychological Bulletin 126:5, 748–769.
Halonen, Arto, Mika Orasmaa, Peter Flinckenberg, Kirka Sainio & Otto Heikola. Dokumenttielokuva Valkoinen raivo. https://www.valkoinenraivo.fi/ Luettu 8.11.2018.
Hamarus, Päivi, Tina Holmberg-Kalenius & Saija Salmi. 2015. Opas kiusaamisen jälkihoitoon. Juva:
PS-kustannus.
Hamarus, Päivi. 2008. Koulukiusaaminen. Huomaa, puutu, ehkäise. Hämeenlinna: Kariston Kirja-paino Oy.
Hamarus, Päivi. 2006. Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta.
Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Heikkilä, Hannu L.T. 2015. ”Kerronnallinen tutkimus”. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2, toim. Raine Valli & Juhani Aaltola. Juva: PS-kustannus.
Hinduja, Sameer & Justin W. Patchin. 2017. ”Cultivating Youth Resilience to Prevent Bullying and Cyberbullying Victimization”. Child Abuse &Neglect 73, 51–62.
Holmberg-Kalenius, Tina. 2008. Elämää koulukiusaamisen jälkeen. Jyväskylä: Gummerus Kirja-paino Oy.
Hänninen, Vilma. 2015. ”Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä”. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmeto-deihin 2, toim. Raine Valli & Juhani Aaltola. Juva: PS-kustannus
Hänninen, Vilma. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
Höistad, Gunnar. 2003. Irti kiusaamisen kierteestä. Suomentanut Salla Korpela. Jyväskylä: Gumme-rus Kirjapaino Oy.
Klomek, Anat Brunstein, Andre Sourander, Solja Niemelä, Kirsti Kumpulainen, Jorma Piha, Tuula Tamminen, Fredrik Almqvist & Madelyn Gould. 2009. ”Childhood Bullying Behaviors as a Risk for Suicide Attempts and Completed Suicides: A Population-Based Birth Cohort Study”. Child Adoles-cence Psychiatry 48:3, 254–261.
Klomek, Anat Brunstein, Andre Sourander, Kirsti Kumpulainen, Jorma Piha, Tuula Tamminen, Irma Moilanen, Fredrik Almqvist & Madelyn S. Gould. 2008. ”Childhood Bullying as a Risk for Later Depression and Suicidal Ideation Among Finnish Males”. Journal of Affective Disorders 109, 47–55.
Lehti, Venla, Anat Brunstein Klomek, Tuula Tamminen, Irma Moilanen, Kirsti Kumpulainen, Jorma Piha, Fredrik Almqvist & Andre Sourander. 2012. ”Childhood Bullying and Becoming a Young Fa-ther in a National Cohort of Finnish Boys”. Scandinavian Journal of Psychology 53, 461–466.
Lehti, Venla, Andre Sourander, Anat Klomek, Solja Niemelä, Lauri Sillanmäki, Jorma Piha, Kirsti Kumpulainen, Tuula Tamminen, Irma Moilanen & Fredrik Almqvist. 2011. ”Childhood Bullying as a Predictor for Becoming a Teenage Mother in Finland”. European Child and Adolescence Psychiatry 20:49, 49–55.
McAdams, Dan P. 2018. ”Narrative Identity: What is it? What Does It Do? How Do You Measure It?” Imagination, Cognition and Personality: Consciousness in Theory, Research and Clinical Prac-tice 37:3, 359–372.
McAdams, Dan P. & Kate C. McLean. 2013. ”Narrative Identity”. Current Directions in Psycholog-ical Science 22:3, 233–238.
McAdams, Dan P. 2011. ”Narrative Identity”. Teoksessa Handbook of Identity Theory and Research, toim. Seth J. Schwartz, Koen Luyckx & Vivian L. Vignoles, 99–115.
McLean, Kate C., Andrea V. Breen & Marc. A. Fournier. 2010. ”Constructing the Self in Early, Middle and Late Adolescence Boys: Narrative Identity, Individuation and Well-Being”. Journal of Research on Adolescence 20:1, 166–187.
McLean, Kate C., Monisha Pasupathi & Jennifer L. Pals. 2007. ”Selves Creating Stories Creating Selves: A Process Model of Self Development”. Personality and Social Psychology Review 11:3, 262–278.
Metsämuuronen, Jari. 2008. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: International Methelp.
Munukka, Jouni & Riikka Kurki. 8.1.2019. ”Outoa, että 12-vuotiaat ilmoittavat olevansa homoja.”
Yle Uutiset. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/08/peruskoulun-rehtori-selittaa-koulukiusaamista-
oppilaiden-tarpeella-korostaa?fbclid=IwAR2wPoYCIinHsER2MhTiKUIs9jH--kwsJ-Xhm6eQoY8Gd39WS28cyjIFi7A Luettu 8.1.2019.
Niemelä, S., A. Brunstein Klomek, L. Sillanmäki, H. Helenius, J. Piha, K. Kumpulainen, I. Moilanen, T. Tamminen, F. Almqvist & A. Sourander. 2011. ”Childhood Bullying Behaviours at Age Eight and Substance Use at Age 18 Among Males. A Nationwide Prospective Study”. Addictive Behaviours 36, 256–260.
Meltzer, H., P. Vostanis, T. Ford, P. Bebbington & M.S. Dennis. 2011. ”Victims of Bullying in Child-hood and Suicide Attempts in AdultChild-hood”. European Psychiatry 26, 498–503.
Olenik-Shemesh, Dorit, Tali Heiman & Sigil Eden. 2014. ”Cyberbullying Victimisation in Adoles-cence: Relationships With Loneliness and Depressive Mood”. Teoksessa Emotional and Behavioral Difficulties Associated with Bulluying and Cyberbullying, toim. Peter K. Smith. London: Routledge Olweus, Dan. 1992. Kiusaaminen koulussa. Keuruu: Otava.
Patchin, Justin W. & Sameer Hinduja. 2016. Bullying Today. Bullet Points and Best Practices. Thou-sand Oaks California, Corwin, a Sage Company.
Pennebaker, James. W. 1997. Opening Up. The Healing Power of Expression Emotions. New York:
Guilford Press.
Riessman, Catherine Kohler. 2008. Narrative methods for the human sciences. Los Angeles: Sage Publications.
Salmivalli, Christina. 2010. Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. 2.
painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
Salmivalli, Christina. 2005. Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus.
Salmivalli, Christina. 1998. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Sapouna, Maria & Dieter Wolke. 2013. ”Resilience to Bullying Victimization: The Role of Individ-ual, Family and Peer Characteristics”. Child Abuse & Neglect 37, 997–1006
Ševčíková, Anna, David Shamel & Mlada Otavová. 2014. ”The Perception of Cyberbullying in Ad-olescent Victims”. Teoksessa Emotional and Behavioral Difficulties Associated with Bulluying and Cyberbullying, toim. Peter K. Smith. London: Routledge
Sourander, Andre, John Ronning, Anat Brunstein-Klomek, David Gyllenberg, Kirsti Kumpulainen, Solja Niemelä, Hans Helenius, Lauri Sillanmäki, Terja Ristkari, Tuula Tamminen, Irma Moilanen, Jorma Piha & Fredrik Akmqvist. 2009. ”Childhood Bullying Behaviour and Later Psychiatric Hos-pital and Psychopharmacologic Treatment”. Archives of General Psychiatry 66:9, 1005–1012.
Sourander, Andre, Peter Jensen, John A. Rönning, Henrik Elonheimo, Solja Niemelä, Hans Helenius, Kirsti Kumpulainen, Jorma Piha, Tuula Tamminen, Irma Moilanen & Fredrik Almqvist. 2007.
”Childhood Bullies and Victims and Their risk of Criminality in Late Adolescence”. Archives of Pe-diatrics and Adolescence Medicine 161, 546–552.
Strawson, Galen. 2004. ”Against narrativity”. Ratio 17:4, 428–452.
STT. Yle Uutiset. 29.10.2018. ”Nettikiusaamista kokee joka seitsemäs 15–17-vuotias, ilmenee selvi-tyksestä”. https://yle.fi/uutiset/3-10480261 Luettu 3.1.2019.
Syrjämäki, Aleksi H., Pessi Lyyra & Jari K. Hietanen. 2017. ”Yksin jääminen satuttaa – katsaus ko-keelliseen ostrakismitutkmukseen”. Psykologia 52:5, 376–389.
Takizawa, Ryu, Barbara Maughan & Louise Arseneault. 2014. ”Adult Health Outcomes of Childhood Bullying Victimization: Evidence from a Five-Decade Longitudinal British Birth Cohort”. American Journal of Psychiatry 171:7, 777–784.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskyselyn tulok-sia. Toim. Nina Halme, Lilli Hedman, Riikka Ikonen & Rika Rajala. 15/2018.
Ttofi, Maria M., David P. Farrington, Friedrich Lösel & Rolf Loeber. 2011. ”Do Victims of School Bullies Tend to Become Depressed Later in Life? A Systematic Review and Meta-analysis of Longi-tudinal Studies”. Journal of Aggression, Conflict and Peace Research 3:2, 63–72.
Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi. 2018. Uudistettu laitos. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö. http://www.tenk.fi/fi/hyva-tieteel-linen-kaytanto . Luettu 8.3.2018.
Wolke, Dieter & Suzet Tanya Lereya. 2015. ”Long-term Efeects of Bullying”. Archives of Disease in Childhood, 1–7.
Zarate-Garza, Pablo Patricio, Bridget K. Biggs, Paul Croarkin, Brooke Morath, Jarrod Leffler, Al-fredo Cuellar-Barboza & Susannah J. Tye. 2017. ”How Well Do We Understand the Long-Term Health Implications of Childhood Bullying?” Harvard Review of Psychiatry 25:2, 89–95.
Toissijaiset lähteet:
Elmroos, Linda. 6.5.2014. ”Motoristit vastustavat kiusaamista”. Ylöjärven Uutiset. https://ylojar-venuutiset.fi/2014/05/06/motoristit-vastustavat-kiusaamista/ Luettu 2.1.2019.
Hiiri, Miia. 11.5.2015. ”Koulukiusattu Antti Tuisku: Sulla on oikeus olla just sitä mitä sie oikeesti oot.” Iltalehti. https://www.is.fi/viihde/art-2000000923816.html Luettu 2.1.2019.
Hurtig, Elisa. 6.8.2015. ”Armi Toivanen: Koulukiusaaminen vaikuttaa vieläkin itsetuntooni”. Anna.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/armi-toivanen-koulukiusaaminen-vaikuttaa-vielakin-it-setuntooni Luettu 2.1.2019.
Kukkonen, Milla. 2.10.2017. ”7 tunnettua suomalaista huippunaista kertoo, miten kiusaaminen vai-kutti: ”Tunsin itseni todella, todella yksinäiseksi”. Me Naiset. https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajan-kohtaista/ihmiset/7-tunnettua-suomalaista-huippunaista-kertoo-miten-kiusaaminen Luettu 3.1.2019.
Mansikka, Heli. 28.8.2014. ”Lukiolaiset haluavat kaikkien puuttuvan kiusaamiseen - #kutsumua-kampanja syntyi pikavauhtia. Yle Uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-7438943 Luettu 2.1.2019
LIITTEET
1 Kirjoituspyyntö
ENTISTEN KOULUKIUSATTUJEN ELÄMÄNTARINAT KIRJOITUSPYYNTÖ
Hyvä vastaanottaja,
Tämä kirjoituspyyntö on suunnattu Sinulle yli 18-vuotiaalle, jolla on kokemusta koulukiusatuksi joutumisesta. Kokoan kirjoituksia sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmaani varten ja arvostaisin suuresti, mikäli haluaisit auttaa minua kertomalla oman tarinasi. Pyydän Sinua kirjoittamaan vapaa-muotoisesti tarinasi kiusatuksi tulemisesta kiusaamisen ajoilta aina nykyhetkeen asti.
Tarina voisi sisältää kuvauksen siitä, milloin sinua kiusattiin ja millä tavoin kiusaaminen ilmeni.
Toivoisin sinun kertovan myös, millaista elämäsi on ollut kiusaamisen jälkeen ja miten koet kiusa-tuksi joutumisen vaikuttaneen siihen, mitä elämässäsi on tapahtunut kiusaamisen loputtua. Opettiko kiusaaminen Sinulle mahdollisesti jotain? Pyydän Sinua lisäksi pohtimaan kirjoituksesi lopussa, ko-etko kiusaamisella olleen merkitystä siihen, millainen ihminen olet, ja sitä mitä olet tai et ole saa-vuttanut elämässäsi kiusaamisen vuoksi.
Kirjoituksesi voi olla sen pituinen, kuin Sinusta tuntuu hyvältä kirjoittaa. Voit kirjoittaa nimettö-mänä, mutta toivon Sinun kertovan kirjoituksessasi ikäsi ja sukupuolesi. Pyydän Sinua lähettämään tarinasi minulle kesäkuun 2018 loppuun mennessä.
Voit lähettää tarinasi e-lomakkeen kautta osoitteessa https://elomake.uef.fi/lomakkeet/19748/lo-make.html , sähköpostitse svaskine@student.uef.fi tai postitse osoitteeseen: Sanni Vaskinen, Kale-valankatu 21 B14, 70500 Kuopio
Lisätietoa tutkimuksesta
Tutkielmassa tullaan julkaisemaan otteita kirjoituksista sekä mainitaan kirjoittajan ikäryhmä ja su-kupuoli. Hyvän eettisen käytännön mukaisesti sinua ei voida tunnistaa missään vaiheessa gradupro-sessiani. Kirjoituspyyntöjä käytetään ainoastaan tämän tutkielman toteuttamiseen ja niitä säilytetään ehdottoman luottamuksellisesti. Tutkielman valmistuttua kirjoitukset hävitetään. Kirjoituksia
lukevat ainoastaan minä ja ohjaajani. Valitettavasti kirjoituksista ei ole mahdollista saada korvausta, mutta omista elämänkokemuksista kertominen itsessään koetaan usein palkitsevana. Voit myös lu-kea tutkielmani sen valmistuttua Itä-Suomen yliopiston internet -sivuilta.
Pro gradu- tutkielmani tarkoitus on selvittää, millaisia merkityksiä koulukiusatuksi joutuneet anta-vat kiusaamiselle ja millainen vaikutus kiusaamisen kokemuksilla on kiusatun myöhemmälle elä-mäntarinalle ja narratiivisen, eli tarinallisen identiteetin muovautumiselle.
Olen itsekin ollut koulukiusattu, joten minulla on henkilökohtaista kokemusta asian merkityksestä ja siitä, miten kiusatuksi joutuminen voi vaikuttaa kiusatun elämään ja siihen, miten hän kokee it-sensä vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Toivon, että päätät osallistua tutkimukseen, sillä aiheesta on tärkeä saada lisätietoa.
Lämmin kiitos mahdollisesta osallistumisestasi jo etukäteen. Mikäli Sinulla on jotain kysyttävää, minuun saa yhteyden sähköpostitse. Vastaan mielelläni kysymyksiisi.
Ystävällisin terveisin, Sanni Vaskinen
Yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden kandidaatti svaskine@student.uef.fi
Tutkielman ohjaajat:
Professori Vilma Hänninen vilma.hanninen@uef.fi
Yliopistonlehtori Mervi Issakainen mervi.issakainen@uef.fi