2.3 Yhteisen esirukouksen ja rukouksen merkitys aiemmassa tutkimuksessa
2.3.2 Jumalanpalveluksen ja yhteisen esirukouksen tutkimuksia
Jussi P. Mäkelä on tutkinut pro gradussaan seurakuntalaisten odotuksia ja kokemuksia jumalanpalveluksesta. Yhteisen esirukouksen toivottiin rukouspyyntöjen lisäksi sisältävän
enemmän kiitosaiheita. Seurakuntalaiset odottivat myös, että esirukouksessa rukoillaan jokaisen kirkossa olijan puolesta. Tällöin kirkossa olijat saavat kokemuksen siitä, että heidänkin puolestaan rukoillaan. Pitkä esirukous vaikeutti joidenkin kirkkovieraiden keskittymistä. Pitkän esirukouksen jaksottamiseen ehdotettiin laulua eri rukousaiheiden väliin. Seurakuntalaisten jättämien
esirukouspyyntöjen sisällyttäminen esirukoukseen koettiin hyvänä asiana. Seurakuntalaisten esirukouspyyntöjen kuuleminen rukouksessa lisää luottamusta siihen, että heidän hätänsä otetaan vakavasti. Seurakuntalaisten toivottiin myös voivan osallistua esirukouksen valmisteluun ja
lukemiseen jumalanpalveluksessa.101
99 Alanko 2019, 70–71.
100 Bússing et al. 2016, 89, 101–102.
101 Mäkelä 2001, 90–93, 135.
28 Ulla Palolan opinnäytetyössä ilmeni seurakuntalaisten arvostus yhteistä esirukousta kohtaan.
Opinnäytetyössä tutkittiin Taulumäen kirkon yhteisöllistä messu-uudistusta osallistujien näkökul-masta. Esirukousjaksossa tutkittiin esirukousmahdollisuutta kappelissa, mahdollisuutta jättää esi-rukouspyyntö sekä yhteistä esirukousta. Yhteinen esirukous luetaan Taulumäen messu-uudistuk-sessa suoraan penkistä ”seurakunnasta nousevana” rukouksena. Taulumäen messun osallistujat pitivät yhteistä esirukousta merkityksellisimpänä esirukousjakson osiona. Erityisesti 50–65-vuotiai-den keskuudessa yhteistä esirukousta pidettiin tärkeimpänä esirukousjakson osiona.102
Johanna Räsänen on tutkinut väitöskirjassaan seurakuntalaisten kokemuksia ja odotuksia jumalanpalveluksesta. Hänen aineistostaan noin neljäsosa tutkimukseen osallistuneista
seurakuntalaisista toivoi yksittäisten esirukouspyyntöjen sisällyttämistä yhteiseen esirukoukseen.
Useimpien seurakuntalaisten mielestä sairaiden puolesta rukoileminen kuului jumalanpalvelukseen. 82 % seurakuntalaisista toivoi pappien rohkaisevan heitä
esirukouspyyntöjen esittämisessä. Lisäksi 38 % seurakuntalaisista toivoi jumalanpalveluksen esirukouksen yhteyteen lyhyttä hiljaista hetkeä, jolloin seurakuntalaisilla on mahdollisuus rukoilla hiljaa mielessään läheistensä puolesta.103
Jaakko Tuisku tutki väitöskirjassaan kirkkoherranvaalien toteutustaja havainnoi myös
kirkkoherraehdokkaiden vaalinäytteisiin liittyvien jumalanpalvelusten esirukouksia.Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus ja siihen liittyi neljän kirkkoherranvaalin ehdokkaiden vaalinäytteiden havainnointia. Esirukouksen lukija oli useimmiten itse kirkkoherranvaaliehdokas tai se luettiin puoliksi avustavan papin kanssa. Esirukouksissa oli hyödynnetty jumalanpalvelusten kirjan valmista esirukousmateriaalia ja muokattu sen pohjalta rukousta pappia valittaessa. Erään
kirkkoherranvaalin ehdokkaan laatimassa esirukouksessa esirukous toteutui virren ja rukouksen vuorotteluna. Eräässä toisessa esirukouksessa sen yhteyteen oli liitetty virsi ennen esirukousta.104
102 Palola 2013, 24–25.
103 Räsänen 1995, 190–191.
104 Tuisku 2014, 3, 108.
29 Tuiskun tutkimuksesta ilmeni, että suurimpaan osaan vaalinäytteiden jumalanpalvelusten
esirukouksiin oli liitetty ajankohtaisena aiheena myös rukous vaalin puolesta. Vaalinäytteiden esirukouksiin oli liitetty myös rukous kastettujen, kuolleiden ja vihittyjen puolesta. Esirukouksen yhteydessä kuolleille sytytettiin kynttilät. Eräässä esirukouksessa rukoiltiin kaikkien seurakunnan eri työmuotojen puolesta sekä työntekijöiden, lähimmäisten ja perheiden puolesta. Esirukouksen aiheena oli myös kärsimyksen poistaminen, välinpitämättömyys, kotiseutu, naapurit, veteraanit, alueen hoitolaitokset sekä niiden työntekijät ja asukkaat.105
Johanna Räsäsen väitöskirjasta ilmeni, että jumalanpalvelus kokonaisuudessaan herättää tunteita siihen osallistuville seurakuntalaisille. Rukous on saarnan, ehtoollisen ja musiikin ohella yksi tunteisiin vaikuttava osa-alue jumalanpalveluksessa.106 Yhdeksäsosa kirkossakävijöistä kertoi jumalanpalveluksen herättävän heissä voimakkaita tunteita. Nämä tunteet olivat kyselyiden mukaan lähes kaikkien mielestä myönteisiä ja ne koskettivat kirkossakävijöistä sekä aktiivi- että passiivikävijöitä.107 Jussi P. Mäkelän pro gradu -tutkimuksesta ilmeni, että jumalanpalveluksissa kävijät arvostavat kirkossa erityisesti rauhan kokemusta. Myös pyhyyden ja Jumalan läsnäolon tunteminen koettiin tärkeäksi syyksi käydä jumalanpalveluksissa.108
Maria Puustinen on tutkinut pro gradussaan kohtaamista messussa ja sivunnut tutkielmassaan myös yhteisen esirukouksen osuutta messussa. Hänen aineistossaan yhteinen esirukous toimi Jumalan kohtaamisen paikkana. Yhteistä esirukousta voi siten pitää yhtenä Jumalan kohtaamisen välineenä. Puustisen aineistossa seurakuntalaiset kuvasivat rukousta Jumalan kohtaamispaikkana ja Jumalan läsnäolon kokemuksena. Lisäksi eräälle seurakuntalaiselle koko messua näyttäytyi rukouksena.109 Puustisen aineistosta rukouksen merkitys messussa nousee ”vuorovaikutuksen väylänä Jumalan ja ihmisten välillä”.110 Puustisen tutkimuksessa joillekin seurakuntalaisille
105 Tuisku 2014, 108.
106 Räsänen 1995, 207.
107 Räsänen 1995, 143.
108 Mäkelä 2001, 134.
109 Puustinen 2008, 117–118.
110 Puustinen 2008, 123.
30 yksilöllinen esirukouspyyntöjen huomioiminen yhteisessä esirukouksessa oli erityisen
merkityksellistä.111
Ann-Maarit Joenperä on tutkinut väitöskirjassaan jumalanpalveluksen merkityksellisyyden
rakentumista. Hänen tutkimuksessaan jumalanpalvelus antoi aineksia erilaisten elämää uhkaavien voimien käsittelyyn. Näistä elämää uhkaavista voimista tulivat esille yksinäisyys, syyllisyys,
kärsimys ja kuolema. Jumalanpalvelus voi vähentää yksinäisyyden tunnetta sekä toimia
”työkaluna” yksinäisyyttä vastaan. Jumalanpalvelus näyttäytyi merkityksellisenä myös elämän syvien tuntojen, syyllisyyden, kärsimyksen ja kuoleman, kohtaamisessa. Syyllisyyden
kohtaamisessa kokemus anteeksiantamisesta näyttäytyi tärkeänä. Jumalanpalveluksesta haettiin apua myös kuoleman ja kärsimysten kysymysten käsittelemiseen. Kärsivien puolesta rukoileminen koettiin vastuullisena tehtävänä ja kuolleiden läheisten nimen lukeminen jumalanpalveluksissa koettiin tärkeänä muistamisena. Myös kastettujen ja avioliittoon aikovien nimen lukeminen jumalanpalveluksessa koettiin tärkeänä. Näissä elämän eri murrosvaiheissa seurakunnan yhteistä rukousta heidän puolestaan arvostettiin.112
Räsäsen tutkimuksessa nousi esille myös jumalanpalveluksessa ja rukouksissa käytetyn kielen merkitys. Noin 35–44 % kyselytutkimukseen osallistuneista toivoi, että rukouksien kieli vastaisi nykyaikaisempaa kieltä. Liturginen ja uskonnollinen kieli koettiin vaikeatajuisena ja vanhahtavana.
Haastattelututkimuksessa tiedusteltiin seurakunnan aktiivi- ja passiivikävijöiltä, pitäisikö rukouksia uudistaa sisällöllisesti, kielellisesti ja toteutustavoiltaan. Passiivikävijöistä neljäsosa ja
aktiivikävijöistä kolmasosa toivoi jumalanpalvelusten rukousten uudistamista. Huomionarvoista on, että yli 2/3 osaa seurakunnan työntekijöistä kannatti rukousten uudistamista sisällöllisesti, kielellisesti ja toteutustavoiltaan.113
Suuri osa seurakunnan työntekijöistä ja osa seurakuntalaisista toivoi jumalanpalvelusten rukousten uudistamista. Tutkimuksista ei tullut esille tarkemmin se, miten seurakunnan
111 Puustinen 2008, 70.
112 Joenperä 2013, 128–137.
113 Räsänen 1995, 189–190.
31 työntekijät uudistaisivat jumalanpalvelusten rukouksia. Herää kysymys, miten jumalanpalveluksen rukouksia voi uudistaa sisällön ja toteutuksen kannalta. Yhteisen esirukouksen suhteen
jumalanpalveluksen toimittamisessa mukana olevilla työntekijöillä on mahdollisuuksia vaikuttaa sen sisältöön ja toteutukseen.
32