Lähdeaineiston esirukouksen toimittajina oli seurakunnan työntekijöistä jumalanpalveluksen avustava pappi, liturgi, diakoniatyöntekijä ja nuorisotyönohjaaja. Esirukouksen toimittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on koonnut esirukouksen ja lukee sen yhteisenä esirukouksena jumalanpalveluksessa. Useimmiten avustava pappi oli toimittamassa yhteistä esirukousta joko yksinään (O1, O2, K4 ja K5) tai yhdessä liturgin, diakonin tai isosnuorten kanssa (H1, H5, K3 ja O3).
Liturgin yksin toimittamia esirukouksia oli lähdeaineistossa yhteensä kolme (K1, H2 ja H3) sekä yksi liturgin ja diakoniatyöntekijän yhdessä toimittama esirukous (H4). Yhden esirukouksen toimitti teologian opiskelija (K2), yhden nuorisotyöntekijä (O5) ja yhden diakoniatyöntekijä (O4).
Kirkkokäsikirjan suosituksen mukaan yhteisen esirukouksen toimittajana on joku muu henkilö kuin jumalanpalveluksen liturgi. Lisäksi suositellaan seurakuntalaisten osallistumista yhteisen
esirukouksen laatimiseen ja esittämiseen jumalanpalveluksen palvelutehtävänä.157 Liturgin yksin toimittamia esirukouksia oli lähdeaineistossa kolme ja seurakuntalaisia oli mukana vain kahdessa esirukouksessa (O3 ja K3) isosnuorten lukiessa osan esirukousta. Tällöin seurakunnan työntekijä luki kirkollisiin toimituksiin liittyvät esirukoukset ja isosnuoret muita esirukouksen aiheita.
Lähdeaineiston esirukoukset näyttäytyivät hyvin työntekijäkeskeisinä niiden toimittamisen osalta.
Toisaalta työntekijöistä oli pappien lisäksi esirukousta toimittamassa myös nuorisotyöntekijä ja diakoniatyöntekijöitä. Seurakunnan vapaaehtoisten osallistuminen esirukoukseen
palvelutehtävänä näyttäytyi aineistossa hyvin vähäisenä, sillä 15 esirukouksessa ei ollut lainkaan mukana vapaaehtoisia lukuun ottamatta isosia kahdessa tapauksessa. Isosnuorten avustustehtävä esirukouksen lukemisessa liittyi ajankohtaiseen rippikoulun aikaan ja heidän palvelutehtäväänsä rippikoulupäivänä. On kuitenkin huomioitava, että osa lähdeaineistoa kerättiin koronarajoitusten aikana, mikä osaltaan saattoi vaikuttaa vapaaehtoisten vähäiseen osallistumiseen osassa aineistoa.
157 Kirkkokäsikirja 2018, 10–13.
62 Vapaaehtoisten osallistaminen on pitkään ollut osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
strategiaa. Kohtaamisen kirkko -strategia korostaa seurakunnan osallisuutta ja rohkaisee osaltaan seurakunnan jäsenten mukana oloa toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.158Kirkkokäsikirja antaa myös suosituksen vapaaehtoisten osallistumiseen jumalanpalveluksen palvelutehtävissä, kuten yhteisen esirukouksen laatimisessa ja toteuttamisessa.159 Vapaaehtoisten osallistaminen vaatii kuitenkin seurakunnan työntekijän esittämää yhteydenottoa ja kutsua sekä aikaa yhteiseen suunnitteluun.
158 Kohtaamisen kirkko 2014, 25.
159 Kirkkokäsikirja 2018, 11–12.
63
6 YHTEENVETO JA POHDINTA
Tässä pro gradu– tutkielmassa on tutkittu 15 yhteisen esirukouksen sisältöjä ja toteutusta Oulun, Kuopion ja Helsingin hiippakunnan alueen jumalanpalveluksista. Lähdeaineisto on kerätty
alkuvuonna 2019 ja vuoden 2020 alun ja kevään aikana osallistuvan havainnoinnin kautta
tutkimuksen tekijän toimesta siten, että kustakin kolmesta hiippakunnasta on lähdeaineistona viisi esirukousta. Tutkimuksen eettisyyttä on huomioitu siten, että esirukouksien litteroinnissa on jätetty pois kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden nimet ja iät. Lisäksi on jätetty mainitsematta niiden seurakuntien nimet, joista lähdeaineiston esirukoukset on nauhoitettu.
Lähdeaineistosta saa vain sen tiedon, että ne on nauhoitettu ilmoitettuna aikana joko Oulun, Kuopion tai Helsingin hiippakunnan alueen seurakuntien jumalanpalveluksista. Lisäksi kyseisiltä seurakunnilta on pyydetty lupa käyttää esirukouksia tutkimuksen aineistona.
Lähdeaineiston esirukouksista on tutkittu niiden sisältöä aiheittain sekä ajankohtaisten asioiden, seurakuntalaisten esirukouspyyntöjen ja kirkollisten toimitusten huomioimista niissä. Esirukousten sisältöä on analysoitu aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Lisäksi tässä
tutkimuksessa on tutkittu esirukousten toteutusta havainnoimalla esirukousten ajallista kestoa ja jaksotusta sekä sitä, kuka tai ketkä toimittavat yhteisen esirukouksen jumalanpalveluksessa.
Tämän tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena esirukousten sisällön suhteen on, että ne sisältävät viiden eri pääluokan mukaisia rukousaiheita, jotka ovat: 1) hengellinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi 2) kristillinen kirkko ja evankeliumin leviäminen 3) esivalta ja rauha 4) ajankohtaiset asiat sekä 5) vaikeuksissa olevat. Näistä rukousaiheista neljä jälkimmäistä ovat myös
Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen mukaisia jumalanpalveluksen yhteiseen esirukoukseen suositeltavia aiheita. Tästä voi päätellä, että Jumalanpalveluksen esirukouksissa huomioidaan yleisesti
Kirkkokäsikirjan ohjeistus rukousaiheista. Tämä ei kuitenkaan näyttäydy ”orjallisena” ohjeiden noudattamisena, sillä aineistosta nousi niiden lisäksi omana pääluokkanaan hengelliseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä sisältöjä. Suurin osa tutkimuksen aineistosta kerättiin koronapandemian ensimmäisen aallon aikana, jolloin ajankohtainen kriisi näytti selvästi
64 vahvistavan pääluokan ”hengellinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi” muodostumista.
Rukouksissa oli nähtävissä Erik Allardtin hyvinvointiteorian160 mukaisia ulottuvuuksia (aineellinen, sosiaalinen ja itsensä toteuttaminen), joista sosiaaliseen hyvinvointiin ja itsensä toteuttamiseen liittyviä rukouspyyntöjä oli huomioitu runsaasti. Lisäksi esirukouksissa näkyi paljon hengelliseen elämään ja sen hoitamiseen liittyviä rukouksia. Tämän tutkimustuloksen mukaan
jumalanpalveluksen yhteiset esirukoukset huomioivat Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen joustavasti ja heijastavat sitä todellisuutta, missä ihmiset kulloinkin elävät. Tutkimustuloksesta voi päätellä, että hengellinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi näyttäytyy tässä ajassa tärkeänä osana ihmisten elämää.
Lähdeaineistosta nousi merkittävänä tutkimustuloksena esille ajankohtaisten asioiden ja vaikeuksissa olevien runsas huomioiminen esirukouksissa. Korona-ajan esirukouksissa tuli korostuneesti esille diakoninen auttamistyö ja yhteinen vastuu lähimmäisistä. Suomalaiset myös arvostavat diakonista auttamistyötä, sillä Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan seurakuntien antamaa diakonia-apua pidettiin erityisen tärkeänä työmuotona koronakriisin keskellä.161 Kollektiivinen maailmanlaajuinen hätä näkyi esirukouksissa laajasti ja liittyi huoleen
sairastumisesta, läheisistä, eri ikäluokista, terveydenhuoltohenkilöstöstä sekä koko maailman terveystilanteesta. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan suomalaisten yleisimmät huolenaiheet korona-aikana liittyivät myös huoleen omasta tai läheisen terveydestä sekä
terveydenhuoltohenkilöstön jaksamisesta.162 Näihin teemoihin liittyviä rukousaiheita tuli esille myös suomalaisten korona-ajan hengellisyyteen liittyvästä tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kriisin keskellä suomalaisten yksityinen rukous lisääntyi ja rukouksissa oli korostuneesti esillä terveydenhuoltohenkilöstö, sairastuneet ja maailma.163 Sairaita ja muita vaikeuksissa olevia muistettiin myös lähdeaineiston esirukouksissa paljon. Aiemman tutkimuksen mukaan kirkossakävijöiden mielestä sairaiden puolesta rukoileminen kuuluu jumalanpalvelukseen.164 Tietoisuus seurakunnan yhteisessä esirukouksessa muistamisesta voi oletettavasti olla merkittävä voimavara sairauksien ja muiden vaikeuksien keskellä kamppaileville.
160 Allardt 1975, 27–35.
161 Salomäki 2020b, 1.
162 Salomäki 2020b, 3.
163 Metso et al. 2021, 14,16.
164 Räsänen 1995, 190–191.
65 Huomionarvoinen tutkimustulos on myös se, että suurin osa aineiston esirukouksista (2/3 osa) sisälsi seurakuntalaisten jättämiä esirukouspyyntöjä. Esirukouspyynnöt liittyivät pääasiassa terveysasioihin ja ihmissuhteisiin, mutta myös hengelliseen ja henkiseen hyvinvointiin.
Esirukouspyyntöjen runsas huomioiminen kertoo siitä, että seurakuntalaisten asioita pidetään tärkeinä ja heidän taakkojaan halutaan kantaa yhteisessä rukouksessa Jumalalle. Aiempi tutkimus osoittaa seurakuntalaisten myös arvostavan sekä odottavan yksittäisten esirukouspyyntöjen huomioimista jumalanpalveluksissa.165 Tätä viestiä seurakuntalaisten esirukouspyyntöjen huomioimisesta kannattaisi tuoda esille jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksen liturgi voisi esimerkiksi tiedottaa asiasta ja rohkaista seurakuntalaisia jättämään esirukouspyyntöjä, niin, että harvemminkin kirkossa kävijä sen tavoittaisi. Aiempi tutkimus on osoittanut, että seurakuntalaiset kaipaavat pappien rohkaisua esirukouspyyntöjen esittämiseen.166
Kirkollisiin toimituksiin (kastetut, avioliittoon aikovat ja kuolleet) liittyvät rukoukset sijoitettiin esirukouksissa joko rukouksen alkuun, keskelle tai loppupuolelle. Kastettuja, avioliittoon aikovia ja kuolleita muistettiin esirukouksissa Kirkkokäsikirjan valmiiden esirukousmallien sanoituksilla.
Rukouksiin liittyi symboliikkana kuolleille sytytetty kynttilä ja joissakin seurakunnissa kastetuille ripustettiin oma nimilehti kastepuuhun. Kuolleille soitettiin esirukouksen aikana musiikkia ja eräässä seurakunnassa myös kastetuille soitettiin musiikkia. Lapsiperheiden huomioiminen on tässä ajassa ja tulevaisuudessa kirkolle tärkeä haaste, sillä Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan perheen perustamisiässä olevat noin 30–40-vuotiaat, (ns. milleniaalit eli Y-sukupolvi) ovat tällä hetkellä vähiten uskonnollinen sukupolvi Suomessa.167 Aineiston esirukouksissa kastettujen huomioiminen symbolisesti kastepuun nimilehdillä sekä eräässä seurakunnassa soitettu urkumusiikki myös kastetuille antaa omalta osaltaan lapsiperheille viestiä siitä, että uusia
seurakuntalaisia halutaan toivottaa tervetulleeksi. Alhaisen syntyvyyden maassa, kuten Suomessa, tämä voi parhaimmillaan lisätä yhteyttä lapsiperheiden ja seurakunnan välille sekä juhlistaa uusia seurakuntalaisia hienolla tavalla.
165 Mäkelä 2001, 90–93, 135; Räsänen 1995, 190–191.
166 Räsänen 1995, 190–191.
167 Hytönen et al. 2020, 253.
66 Tämän tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena esirukousten toteutuksen suhteen on se, että
esirukousten ajallinen kesto vaihteli paljon (2,5–11 min.) ja esirukouksen jaksotusta virrellä,
rukouslauseella tai hiljaisen rukouksen osuudella käytettiin vain harvoin. Esirukousten toteutuksen suhteen keskeinen tulos on myös se, että esirukousten toimittaminen jumalanpalveluksessa näyttäytyi hyvin työntekijäkeskeisenä. Tutkimuksen aineistosta vain kahdessa esirukouksessa oli mukana vapaaehtoisia, jolloin isoset toimivat avustajina yhdessä työntekijän kanssa. Muutoin vapaaehtoisia ei ollut mukana esirukouksen esittämisessä, vaikka sitä Kirkkokäsikirjan mukaan suositellaan seurakuntalaisen palvelutehtäväksi168. Vapaaehtoisten osallistaminen on pitkään ollut osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiaa, jonka mukaan kirkko pyrkii rohkaisemaan seurakunnan jäsenten mukanaoloa sekä toiminnan suunnittelussa että toteutuksessa.169
Vapaaehtoisten osallistaminen vaatii kuitenkin seurakunnan työntekijän esittämää yhteydenottoa ja kutsua sekä aikaa yhteiseen suunnitteluun. Lisäksi vapaaehtoisten osallistaminen vaatii
seurakuntatasolla johtajien ja päättäjien suunnittelemaa yhteistä toimintastrategiaa, joka tukee työntekijöitä sen toteuttamisessa myös käytännössä.
Esirukouksen jaksotusta oli käytetty vain kahdessa esirukouksessa, jolloin jaksotuksena toimivat virren säkeistöt seurakunnan laulamana ja toisessa esirukouksessa seurakunnan lausuma oma rukouslause. Hiljaisen rukouksen mahdollisuutta oli käytetty vain yhdessä esirukouksessa, jolloin se oli sijoitettu esirukouksen loppupuolelle. Kuitenkin Kirkkokäsikirja suosittelee hiljaisen
rukouksen sisällyttämistä esirukoukseen170 ja aiempi tutkimus tukee hiljaisen rukouksen merkitystä, sillä hiljaisenkin rukouksen on todettu vaikuttavan positiivisesti emotionaaliseen hyvinvointiin ja ongelmien hallintaan. 171 Aiemman tutkimuksen mukaan myös osa
seurakuntalaisista toivoi yhteisen esirukouksen yhteyteen lyhyttä hiljaista hetkeä. 172 Yhteisen esirukouksen hiljainen hetki antaa mahdollisuuden jättää Jumalalle nekin asiat, joita ei muutoin esirukouksessa tule sanoitettua. Tämä voi parhaimmillaan lisätä kirkossa kävijöiden emotionaalista hyvinvointia ja kokemusta ongelmien hallinnasta.
168 Kirkkokäsikirja 2018, 11–12.
169 Kohtaamisen kirkko 2014, 25.
170 Kirkkokäsikirja 2018, 12.
171 McCulloch & Parks-Stamm 2020, 254, 258.
172 Räsänen 1995, 190–191.
67 Jumalanpalveluksen yhteinen esirukous mahdollistaa elämän vaikeidenkin asioiden käsittelyn, sillä esirukouksessa sanoitetaan elämän jokapäiväisiä ja ajankohtaisia asioita. Rukous ja esirukous ovat tutkitusti vahvasti tunteisiin vaikuttava osa jumalanpalvelusta, mikä voi myös vahvistaa yhteisölli-syyttä sekä kokemusta Jumalan kohtaamisesta ja läsnäolosta.173 Jumalanpalveluksen yhteinen esi-rukous on siten merkityksellinen ja voi parhaimmillaan toimia positiivisena uskonnollisena selviyty-miskeinona. Tämän tutkimuksen nimi, ”Rukoilemme ajassa, jossa elämme” - Yhteiset esirukoukset Suomen evankelis-luterilaisesssa kirkossa, kertoo siitä, että lähdeaineiston esirukoukset sanoittivat laajasti ajankohtaista yhteistä hätää, koronapandemiaa ja ihmisten ahdistusta kriisin keskellä.
Kirkko elää yhä mukana muuttuvassa maailmassa ja kantaa rukouksin yhteisiä asioita Jumalalle.
Erityisesti kriisin keskellä hengellisen tuen tarve kasvaa. Tätä ilmiötä vahvistaa myös Kirkon tutki-mus, jonka mukaan koronaepidemian aikana striimattujen jumalanpalvelusten osallistujien määrä on noussut huomattavasti. 174
Tämän tutkimuksen tuloksista heränneitä ajatuksia voi hyödyntää yhteisten esirukousten suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkimuksen lähdeaineistossa esirukousten toimittaminen oli hyvin työntekijäkeskeistä ja herätti ajatuksia vapaaehtoisten ja seurakunnan osallisuuden
lisäämisestä. Vapaaehtoiset voivat palvelutehtävänä olla kokoamassa ja rukoilemassa esirukousta yhdessä työntekijän kanssa, mikä edellyttää kuitenkin seurakunnan työntekijän esittämää kutsua palvelutehtävään ja yhteistä aikaa esirukouksen suunnitteluun. Seurakunnan osallisuus voi toteutua myös huomioimalla seurakuntalaisten jättämät esirukouspyynnöt osana
jumalanpalveluksen esirukousta. Hiljaisen rukouksen osuus esirukouksessa ja yhteinen virsilaulu tai rukouslause esirukouksen jaksotuksessa lisää myös kokemusta osallisuudesta. Rukouslause voi olla myös seurakunnan oma ja ainutlaatuinen esirukouksen jaksotuslause, kuten eräässä
lähdeaineiston esirukouksessa oli. Lapsiperheitä voi huomioida esirukouksen yhteydessä myös symbolisesti kastepuun nimilehdillä ja kastetuille soitetulla musiikilla. Tätä koko seurakunnan sekä vapaaehtoisten osallisuuden lisäämistä olisi tärkeä myös tutkia lisää, sillä vapaaehtoisten
lisääntyvä mukanaolo ja seurakuntalaisten kokemukset osallisuudesta antavat kirkolle parempia mahdollisuuksia toimia myös tulevaisuuden haasteissa.
173 Räsänen 1995, 207; Puustinen 2008, 117–118.
174 Salomäki 2020c, 12.
68
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
LÄHTEET
Yhteiset esirukoukset Oulun, Kuopion ja Helsingin hiippakunnista. Tekijän hallussa. (Liite 6)
KIRJALLISUUS
Alanko, Saija (2019). Sairaalapappi ja rukous. Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma. Hel-singin yliopisto.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han-dle/10138/300808/Alanko_Saija_Pro_Gradu_2019.pdf?sequence=3&isAllowed=y y Katsottu 25.10.2020.
Allardt, Erik (1975). Att Ha, Att Älska, Att Vara. Kalmar: Östra Smålands Tryckeri AB.
Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas (1994). Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.
Suomentanut ja toimittanut Vesa Raiskila. Helsinki: Gaudeamus.
Bonelli, Raphael M. & Koenig, Harold G. (2013). Mental Disorders, Religion and Spirituality 1990 to 2010: A Systematic Evidence-Base Review. Journal of Religion and Health. 52 (2). s. 657–673.
https://link-springer-com.ezproxy.uef.fi:2443/article/10.1007/s10943-013-9691-4 Katsottu 3.11.2020.
Bùssing, Arndt & Frick, Ekhard & Jacobs, Christoph & Baumann Klaus (2016). Health and Life Satisfaction of Roman Catholic Pastoral Workers: Private Prayer has Greater Impact than Public Prayer. Pastoral Psychology. 2016. 65 (1). s. 89–102.
https://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=8&sid=37923d 18-c874-4b32-bfee-882d27674026%40pdc-v-sessmgr05 Katsottu 19.10.2020.
Esirukous koronaepidemian COVID-19 keskellä. https://www.kotimaa.fi/blogit/esirukous-koronaepidemian-covid-19-keskella/ Katsottu 4.4.2021.
69 Eukraristinen rukous. evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Eukaristia Katsottu 20.11.2020.
Eväät ortodoksisuuteen hiljaisuuden retriitistä. https://www.ort.fi/uutishuone/2015-02-18/evaat-ortodoksisuuteen-hiljaisuuden-retriitista Katsottu 12.3.2021.
Forsberg, Juhani (2014). Rukouksen teologia. Kolmas pilari –esirukouskirja. Toim. Marjaana Härkönen, Marjaana Kanerva ja Ulla Tuovinen. Helsinki: Kirkkohallitus. s. 4–11.
Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula (2010). Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.
Hovi, Tuija (2018). Jäsenyys uskonnollisessa yhteisössä. Uskontososiologia. Toim. Kimmo Ketola, Tuomas Martikainen ja Teemu Taira. Turku: Painosalama Oy. s. 207–220.
Hytönen, Maarit & Ketola, Kimmo & Salminen, Veli-Matti (2020). Arjen uskonnolliset käytännöt.
Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019. Kirkon tutki-muskeskuksen julkaisuja 134. Vaasa: Kirkon tutkimuskeskus. s. 147–180.
Hytönen, Maarit & Ketola, Kimmo & Salminen, Veli-Matti & Salomäki, Hanna & Sohlberg, Jussi (2020). Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019. Kir-kon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Vaasa: KirKir-kon tutkimuskeskus.
Härkönen, Marjaana (2014). Esirukous valmistellaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Kolmas pi-lari –esirukouskirja. Toim. Marjaana Härkönen, Marjaana Kanerva ja Ulla Tuovinen. Helsinki: Kirk-kohallitus. s. 12–18.
Häyrynen, Seppo (2003). Rukous arjen keskellä. Spiritualiteetin käsikirja. Toim. Häyrynen Seppo, Kotila Heikki ja Vatanen Osmo. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. s. 259–265.
Inkala, Anna-Kaisa (2020). Rukousten kieli etsii kristittyjä nykyajassa. Crux. N:o 1. s. 24–26.
70 Joenperä, Ann-Marit (2013). Jumalan lapset isän sylissä. Narratiivinen tutkimus
jumalanpalveluksen merkityksellisyyden rakentumisesta kirkossakävijöille Tuusulan seurakunnassa. Akateeminen väitöskirja. Teologinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Jolkkonen, Jari (2003). Rukous kuuliaisuuden tekona. Spiritualiteetin käsikirja. Toim. Häyrynen Seppo, Kotila Heikki ja Vatanen Osmo. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. s. 97–111.
Jumalanpalveluksen opas (2012). Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas. Kirkkohalli-tus. Jumalanpalveluselämä ja yhteiskunta. Porvoo: Bookwell Oy.
Ketola, Kimmo & Salminen, Veli-Matti & Sohlberg, Jussi & Sorsa, Leena (2016). Hierarkioista ver-kostoihin – kirkon muuttuva yhteisöllisyys. Erilaisista yhteisöistä elävä kirkko. Toim. Hytönen Maa-rit, Ketola Kimmo, Salminen Veli-Matti, Sohlberg Jussi & Sorsa Leena. Kirkon tutkimuskeskus. Kuo-pio: Grano Oy. s. 9–36.
Ketola, Kimmo (2016). Luterilainen usko nykyajan Suomessa. Osallistuva luterilaisuus. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2012–2015: Tutkimus kirkosta ja suomalaisista. Toim. Kimmo Ketola, Maarit Hytönen, Veli-Matti Salminen, Jussi Sohlberg & Leena Sorsa. Kirkon tutkimuskeskuk-sen julkaisuja 125. Kuopio: Grano Oy.s. 47–87. https://evl.fi/documents/1327140/47692525/Kir- kon+nelivuotiskertomus_II+osa_Osallistuva+luterilaisuus_netti.pdf/3dcadd52-154c-8693-2eb7-0920fe6a99b5 Katsottu 25.10.2020.
Kirkkokäsikirja (2018). Kirkkokäsikirja 1–3; Jumalanpalvelusten kirja, Evankeliumikirja. ja Kirkollis-ten toimitusKirkollis-ten kirja. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkokäsikirja. Mikkeli: Kirjapaja.
Kohtaamisen kirkko. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020 (2014).
Suomen ev.lut. kirkon julkaisuja 7. Helsinki: Kirkkohallitus.
Koko Suomea koskevat Oulun seksuaalirikokset tulivat julki vuosi sitten – näin niistä kerrottiin lä-hes vuoden ajan. https://yle.fi/uutiset/3-11074298 Katsottu 27.1.2021.
71 Komulainen, Jyri (2007). Uskontojen kohtaaminen ja spiritualiteetti – teologisia reunahuomautuk-sia. Kirkko ja usko tämän päivän Suomessa. Toim. Aku Visala. -Suomalainen teologinen kirjallisuus-seura. Vammalan Kirjapaino Oy. s. 101–116.
Kotila, Heikki (2004). Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan. Hel-sinki: Kirjapaja Oy.
Kuula, Kari (2016). Miksi esirukoilemme muiden puolesta? Diakonia 2. s.58–59.
Kyrie l. Kyrie-litania. https://www.evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kyrie-litania Katsottu 20.11.2020.
Kysely: Pandemia on lisännyt rukoilemista ja tietoisuutta omasta kuolevaisuudesta. Kotimaa – lehti. https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kysely-pandemia-on-lisannyt-rukoilemista-ja-tie-toisuutta-omasta-kuolevaisuudesta/ Katsottu 3.11.2020.
Ladd, Kevin L. & Spilka, Bernard (2015). Ritual and Prayer. Forms, Functions and Relationships.
Handbook of the Psychologian of Religion and Spirituality. (Ed) Paloutzian, Raymond F & Park Crys-tal L. Second edition. New York; London: The Guilford Press. p. 441–451 e-book
https://primo.uef.fi/discovery/fulldisplay?docid=alma9914177933705966&con- text=L&vid=358FIN_UOEF:VU1&lang=fi&search_scope=MyInstitution&adaptor=Lo-
cal%20Search%20Engine&tab=LibraryCatalog&query=any,contains,hand-book%20of%20the%20psychology%20of%20religion%20and%20spirituality&offset=0 Katsottu 21.9.2020.
Litania -sanan selitys. https://www.suomisanakirja.fi/litania Katsottu 20.11.2020.
Luther, Martti (1992). Iso katekismus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Masters, Kevin S. & Hooker, Stephanie A. (2015). Religion, Spirituality and Health. Handbook of the Psychologian of Religion and Spirituality. (Ed.) Paloutzian, Raymond F & Park Crystal L. Second edi-tion. New York; London: The Guilford Press. s. 519–536. e-kirja
https://primo.uef.fi/disco-72
very/fulldisplay?docid=alma9914177933705966&con- text=L&vid=358FIN_UOEF:VU1&lang=fi&search_scope=MyInstitution&adaptor=Lo-
cal%20Search%20Engine&tab=LibraryCatalog&query=any,contains,hand-book%20of%20the%20psychology%20of%20religion%20and%20spirituality&offset=0 Katsottu 21.9.2020.
McCulloch, Kathleen C. & Parks-Stamm, Elizabeth J. (2020). Reaching Resolution: The Effect of Prayer on Psychological Perspective and Emotional Acceptance. Psychology of Religion and Spirituality. 12. Nro 2. s. 254–259.
http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=6&sid=0009885 b-1b25-4560-b995-42a2808f6484%40sessionmgr4006 Katsottu 18.10.2020.
http://dx.doi.org/10.1037/rel0000234 http://dx.doi.org.ezproxy.uef.fi:2048/10.1037/rel0000234
McGowan, Andrew (2017). Public Prayer in the Post-Truth Society: Angligan Liturgy and Politics after 2016. Journal of Anglican Studies. Vol. 15 (1). s. 1-8.
http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=8cd8dd6 3-d698-4033-9980-d74f7ab33969%40sessionmgr101 Katsottu 9.10.2020.
Metso, Pekka & Kallatsa, Laura & Mikkola, Sini & Ahonen, Talvikki (2021). Hengellinen yhteys ja jaksaminen koronapandemian aikana Suomen ortodoksisessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus.
Mäkelä, Jussi P. (2001). Jumalanpalveluksen laatu. Seurakuntalaisten odotusten ja kokemusten vastaavuus. Kirkon tutkimuskeskus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Palola, Ulla (2013). Tavoittava Taulumäki. Taulumäen kirkon yhteisöllinen messu-uudistus osallis-tujien näkökulmasta. Opinnäytetyö. Pieksämäki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Pargament, Kenneth I., Falb, Melissa D., Ano, Gene G.& Wachholtz, Amy B. (2015). The Religious Dimension of Coping. Advances in Theory, Research, and Practice. Handbook of the Psychologian of Religion and Spirituality. (Ed.) Paloutzian, Raymond F & Park Crystal L. Second edition. New
73 York; London: The Guilford Press. p.560-573e-book https://primo.uef.fi/discovery/fulldisplay?do- cid=alma9914177933705966&context=L&vid=358FIN_UOEF:VU1&lang=fi&search_scope=MyInsti- tution&adaptor=Local%20Search%20Engine&tab=LibraryCatalog&query=any,contains,hand-book%20of%20the%20psychology%20of%20religion%20and%20spirituality&offet=0 Katsottu 21.9.2020.
Park, Crystal L. & Slattery, Jeanne M. (2015). Religion, Spirituality and Mental Health. Handbook of the Psychologian of Religion and Spirituality. (Ed.) Paloutzian, Raymond F & Park Crystal L. Second edition. New York; London: The Guilford Press. p. 540–554.e-book https://primo.uef.fi/discov-
ery/fulldisplay?docid=alma9914177933705966&con- text=L&vid=358FIN_UOEF:VU1&lang=fi&search_scope=MyInstitution&adaptor=Lo-
cal%20Search%20Engine&tab=LibraryCatalog&query=any,contains,hand-book%20of%20the%20psychology%20of%20religion%20and%20spirituality&offset=0 Katsottu 21.9.2020.
Puustinen, Maria (2008). Kohtaaminen messussa. Pro gradu –tutkimus. Itä-Suomen yliopisto. Käy-tännöllinen teologia.
Raamattu (1992). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Glasgow: Suomen Pipliaseura.
Raunio, Antti (2003). Onko olemassa luterilaista spiritualiteettia? Johdatus luterilaisen spirituali-teetin teologiaan. Toim. Olli-Pekka Vainio. Helsinki: Kirjapaja Oy. s. 11–36.
Rausch, John S. (2017). The Earth Laughs in Flowers: Public Prayer in Appalachia. Liturgy 32:4.
p.11–19 https://doi.org/10.1080/0458063X.2017.1343046 Katsottu 13.10.2020.
Rituaali -sanan selitys. htpps://www.suomisanakirja.fi/rituaali Katsottu 25.10.2020.
Räsänen, Johanna (1995). Seurakuntalaisten jumalanpalveluskokemukset ja uudistusodotukset vuonna 1992. Kirkon tutkimuskeskus. Sarja A Nro 66. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
74 Saarelainen, Suvi-Maria (2017). Emerging Finnish Adults Coping with Cancer: Religious, Spiritual, and Secular Meanings of the Experience. Pastoral Psychology, 2017-04, Vol.66 (2), p.251-268.
https://primo.uef.fi/permalink/358FIN_UOEF/56j4b9/cdi_gale_infotracacademicone-file_A484329915 Katsottu 17.11.2020
Salomäki, Hanna (2020a). Seurakunnat ja koronakriisi. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
https://evl.fi/documents/1327140/50112189/Seurakunnat+ja+koronakriisi+2020.pdf/69a939cd-e0c2-4803-9422-af53ca80c4db?t=1590475691191 Katsottu 25.2.2021.
Salomäki, Hanna (2020b). Suomalaisten henkinen kriisinkestävyys. Huolenaiheet ja turvallisuutta tuovat tekijät koronakriisissä. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
https://evl.fi/docu- ments/1327140/50112189/Raportti_Suomalaistenhenkinenkriisinkest%C3%A4vyys_VerkkoSaavu-tettava.pdf/454e8e5b-33b0-109a-b039-1155b9844d04?t=1588071335739 Katsottu 25.10.2020.
Salomäki, Hanna (2020c). Suomalaisten jaksaminen koronakriisissä. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
https://evl.fi/documents/1327140/50112189/Suomalaisten+jaksaminen+koronakriisiss%C3%A4_k
oronan+uusintakysely_saavutettava.pdf/3ca90cc9-6fc7-5ca8-2dca-e72aa2f5adf1?t=1596613471083 Katsottu 8.3.2021.
Seppälä, Olli (2020). Pandemia lisää puhetta rukouksesta. Kotimaa, n:o 15. s. 16.
Tietoa kirkkokäsikirjasta. https://www.sakasti.fi/kirkkokäsikirja/tietoakirkkokäsikirjasta Tietoa rukouksesta. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Rukous Katsottu 25.10.2020
Toivanen, Aarne & Soinila Sauli (1993). Raamatun Uusi Hakusanakirja. Porvoo: WSOY.
Tuisku, Jaakko (2014). Tuomiokapitulin vai seurakuntalaisten valtaa? Tapaustutkimus kirkkoherranvaaliprosessista. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
75 Tuomi, Jouni ja Sarajärvi, Anneli (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustan-nusosakeyhtiö Tammi.
Uusi koronavirus (COVID-19). https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artik-keli=dlk01257 Katsottu 28.1.2021.
Vainio, Olli-Pekka (2016). Luther. Helsinki: Kirjapaja.
Veijola, Timo (2000). Depressio raamatullisena ja henkilökohtaisena kokemuksena. Sielunhoidon aikakauskirja. Sairaan sielunhoito. Nro 12. Toim. Aalto Kirsti, Kolehmainen Riitta, Virtaniemi
Veijola, Timo (2000). Depressio raamatullisena ja henkilökohtaisena kokemuksena. Sielunhoidon aikakauskirja. Sairaan sielunhoito. Nro 12. Toim. Aalto Kirsti, Kolehmainen Riitta, Virtaniemi