• Ei tuloksia

"Rukoilemme ajassa, jossa elämme" Yhteiset esirukoukset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa ""Rukoilemme ajassa, jossa elämme" Yhteiset esirukoukset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa"

Copied!
104
0
0

Kokoteksti

(1)

Jaana Helisten-Heikkilä Läntinen teologia Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Käytännöllinen teologia Pro gradu – tutkielma 17.4.2021

”RUKOILEMME AJASSA, JOSSA ELÄMME”

Yhteiset esirukoukset Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa

(2)

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta

Osasto – School Teologian osasto Tekijät – Author

Helisten-Heikkilä, Jaana Tuulikki Työn nimi – Title

”RUKOILEMME AJASSA, JOSSA ELÄMME” Yhteiset esirukoukset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x 17.4.2021 75 sivua+ 6 liitettä (29 sivua)

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen yhteisten esirukousten sisältöä ja toteutusta. Tutkimuksen aineisto koostuu 15 jumalanpalveluksen esirukouksesta, jotka kerättiin osallistuvan havainnoinnin kautta vuoden 2019 alussa ja vuoden 2020 alun ja kevään aikana. Aineistossa on esirukouksia Oulun, Kuopion ja Helsingin hiippakunnan alueen 13 eri seurakunnasta siten, että kustakin kolmesta hiippakunnasta on viisi esirukousta. Esirukouksista tutkitaan niiden sisältöjä aiheittain sekä ajankohtaisten asioiden, seurakuntalaisten esirukouspyyntöjen ja kirkollisten toimitusten (kastetut, avioliittoon aikovat ja kuolleet) huomioimista niissä.

Esirukousten toteutuksesta tarkastellaan niiden ajallista kestoa ja sitä kuka/ketkä toimittavat yhteisen esirukouksen jumalanpalveluksessa. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Aineiston sisällöistä löytyy viiteen eri pääluokkaan liittyviä esirukousaiheita, jotka ovat: 1) Hengellinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi 2) Kristillinen kirkko ja evankeliumin leviäminen 3) Esivalta ja rauha 4) Vaikeuksissa olevat ja 5) Ajankohtaiset asiat. Näistä neljä jälkimmäistä ovat myös Kirkkokäsikirjan suosittelemia aiheita yhteiseen esirukoukseen.

Suurin osa tutkimuksen aineistosta kerättiin koronapandemian ensimmäisen aallon aikana, jolloin ajankohtainen kriisi vahvisti selvästi pääluokan ”hengellinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi” muodostumista. Rukouksissa tulee esille koronapandemian mukanaan tuoma hätä läheisistä, eri ikäluokista, terveydenhuoltohenkilöstöstä ja maailman terveystilanteesta, jolloin niissä korostuu yhteinen vastuu ja diakoninen auttamistyö. Erilaisissa vaikeuksissa olevia huomioidaan runsaasti. 2/3 osaa esirukouksista sisältää myös seurakuntalaisten jättämiä esirukouspyyntöjä. Hiljaisen rukouksen mahdollisuutta ja seurakunnan osallistumista rukoukseen laululla tai rukouslauseella käytetään vain kolmessa esirukouksessa. Esirukoukset sisältävät kirkollisiin toimituksiin liittyviä rukouksia, joihin liittyy symboliikkana kynttilöiden sytytys kuolleille ja osassa kastettujen nimilehdet kastepuuhun. Esirukouksien ajallinen kesto vaihtelee paljon ja niiden toimittaminen näyttäytyy aineistossa hyvin työntekijäkeskeiseltä. Vapaaehtoisia oli mukana vain kahdessa esirukouksessa, jolloin rippikoulun isoset lukivat osan esirukousta yhdessä työntekijän kanssa.

Tutkimuksen tulosten mukaan jumalanpalveluksen yhteinen esirukous huomioi laajasti koko yhteiskuntaa, ajankohtaisia asioita ja vaikeuksissa olevia. Kriisin keskellä jumalanpalveluksen yhteinen esirukous sanoittaa yhteistä kollektiivista hätää ja voi auttaa vaikeiden asioiden käsittelemisessä ajatus- ja tunnetasolla. Yhteinen esirukous antaa myös mahdollisuuksia seurakunnan osallisuuden lisäämiseen jumalanpalveluksessa huomioimalla hiljaisen rukouksen osuuden ja seurakuntalaisten esirukouspyynnöt sekä yhteisen rukouslauseen tai virsilaulun esirukouksen yhteydessä. Osallisuutta lisää myös vapaaehtoisten mukaan kutsuminen esirukouksen kokoamiseen ja toteutukseen. Tämän tutkimusten tulokset voivat antaa ajatuksia esirukousten suunnitteluun ja toteutukseen sekä seurakunnan osallisuuden lisäämiseen jumalanpalveluksessa.

Avainsanat – Keywords

yhteinen esirukous, rukous, jumalanpalvelus

(3)

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Philosophical faculty

Osasto – School School of Theology Tekijät – Author

Helisten-Heikkilä, Jaana Tuulikki Työn nimi – Title

”WE PRAY IN OUR TIME” Collective Intercessions in the Finnish Evangelical Lutheral Church

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Practical Theology Pro gradu -tutkielma x 17.4.2021 75 pages+ 6 annexes (29 pages)

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

This thesis examines collective intercessions in the Finnish Evangelical-Lutheral church services, and in more details, their contents and realization. Source material of this thesis is based on 15 intercessions of church services, and the material was collected as personal observations in two periods, from January to March 2019, and during the first half of 2020.

Intercessions were acquired and documented from the bishoprics of Oulu, Kuopio and Helsinki, and totally from 13 parishes so, that there were five intercessions from each of the three bishoprics. The contents of the intercessions were analyzed by their themes and topical subjects, and also whether intercession requests of parishioners and ecclesiastical deliveries (baptism, wedding, funeral) were taken into account. Realization of the collective intercessions was observed by their time duration and the person/persons who were delivering them. The research method of this thesis is qualitative and the method for the analysis of the source material is inductive analysis.

The contents of the intercessions revealed subjects in five main classes: 1) Spiritual, mental and social wellness, 2) Christian church and spreading of Gospel, 3) Authorities and world peace, 4) Embattled and 5) Topical subjects. The last four of these are also themes for collective intercessions recommended by the Church Handbook. Most of the source material was collected during the first wave of the COVID 19 pandemic, when the actual crisis clearly enforced the formation of the main class “Spiritual, mental and social wellness”. The intercessions brought forth the concern from the nearest, different generations, healthcare personnel and the health situation in the world, and in addition, common responsibility and importance of diaconal helping work were emphasized. Embattled were also largely considered. Two thirds of intercessions included intercession requests by the parishioners. The possibility for a silent prayer and participation of the parishioners in the intercession by singing or by prayer phrases was used only in three intercessions.

The intercessions included prayers related to ecclesiastical deliveries, located in the start, middle or end of the prayer.

These were associated with symbolics, all of these with lighting of candles for the persons passed away, and some of these attaching named leaves of baptized into a baptismal tree. Time duration of the intercessions varied a lot and the realization was very much centralized around the church workers. Volunteers were involved only in two intercessions, when the young confirmed volunteers of confirmation schools were reading part of the intercessions with a church worker.

According to the results of this thesis, a collective intercession in church services considers widely the whole society, topical subjects and embattled. In the middle of a crisis, the collective intercession of a church service writes the words common collective concerns and can help to handle difficult issues in thoughts and emotions. A collective intercession may also enable the increase of participation of the parishioners in services by considering the part of a silent prayer and the requests for intercessions by the parishioners and also saying a common prayer phrase or singing a hymn during the intercession. Participation of the parishioners is increased also by inviting the volunteers to compile and realize the intercessions. The results of this thesis may bring forth ideas for planning and realizing intercessions and increasing the participation of the parishioners in the church services.

Avainsanat – Keywords

collective intercession, prayer, church service

(4)

4

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO ... 5

2 ESIRUKOUS JA RUKOUS OSANA KRISTILLISTÄ ELÄMÄÄ ... 9

2.1 Rukous ja kristinusko ... 9

2.1.1 Rukous rituaalina ja symbolina ... 11

2.1.2 Raamatun ohjeet rukoukseen ... 13

2.1.3 Lutherin näkemyksiä rukouksesta ... 15

2.2 Yhteinen esirukous ... 17

2.2.1 Jumalanpalveluksen ja esirukouksen historiaa ... 17

2.2.2 Esirukouksen ohjeistus Kirkkokäsikirjassa ... 19

2.2.3 Esirukous seurakunnan yhteisenä rukouksena ... 22

2.3 Yhteisen esirukouksen ja rukouksen merkitys aiemmassa tutkimuksessa ... 25

2.3.1 Rukouksen ja hyvinvoinnin yhteys ... 26

2.3.2 Jumalanpalveluksen ja yhteisen esirukouksen tutkimuksia ... 27

3 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN ... 32

3.1 Lähdeaineiston keruu ... 32

3.2 Aineiston analysointi ... 33

3.3 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 35

4 ESIRUKOUSTEN SISÄLTÖ ... 38

4.1 Hengellinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ... 38

4.2 Kristillinen kirkko ja evankeliumin leviäminen ... 41

4.3 Esivalta ja rauha ... 42

4.4 Ajankohtaiset asiat ... 44

4.5 Vaikeuksissa olevat ... 49

4.6 Seurakuntalaisten esirukouspyynnöt ... 51

4.7 Kirkolliset toimitukset ... 53

4.8 Yhteenveto esirukousten sisällöistä ... 55

5 ESIRUKOUSTEN TOTEUTUS ... 59

5.1 Esirukousten kesto ja jaksotus ... 59

5.2 Esirukousten toimittajat ... 61

6 YHTEENVETO JA POHDINTA ... 63

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 68

LIITTEET ... 76

(5)

5

1 JOHDANTO

Tässä pro gradu- tutkielmassa tutkitaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon

jumalanpalveluksessa toteutettuja yhteisiä esirukouksia. Yhteinen esirukous kuuluu olennaisena osana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen ja sen kokoamiseen annetaan kirkolliskokouksen hyväksymässä Kirkkokäsikirjassa selkeä ohjeistus. Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen mukaan jumalanpalveluksen yhteisessä esirukouksessa tulee huomioida seuraavat neljä

rukousaihetta: rukous kristillisen kirkon ja evankeliumin leviämisen puolesta, rukous esivallan ja rauhan puolesta, rukous vaikeuksissa olevien puolesta sekä rukous ajankohtaisten asioiden puolesta.1

Kirkkokäsikirjassa on muutamia valmiita malleja jumalanpalveluksen yhteisistä esirukouksista2, mutta niiden toteutuksessa ja sisältövalinnoissa on vaihtelevuutta. Yhteisen esirukouksen laatijan tai laatijoiden on valittava, miten huomioidaan erilaiset ajankohtaiset asiat ja vaikeuksissa olevat.

Jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoillaan yleensä myös kastettujen ja avioliittoon aikovien puolesta sekä muistetaan kuolleita ja heidän omaisiaan. Yhteisten esirukousten pituus voi siten vaihdella riippuen niiden sisältöjen laajuudesta ja erilaisista toteutusmahdollisuuksista.

Tämän tutkimuksen lähdeaineisto koostuu 15 yhteisestä esirukouksesta Oulun, Kuopion ja

Helsingin hiippakunnan alueen jumalanpalveluksista. Aineistossa on viisi esirukousta hiippakuntaa kohden ja 13 eri seurakunnasta. Aineisto on koottu vuoden 2019 tammi-helmikuun ajalta ja vuoden 2020 tammi-toukokuun ajalta. Tutkimuksen lähdeaineiston on kerännyt osallistuvan havainnoinnin kautta tämän tutkimuksen tekijä ja litteroinut sen. Litteroitua tekstiä on kaikkiaan noin 27 sivua, jotka on esitetty liitteenä tämän tutkimusraportin loppuosassa.

1 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

2 Kirkkokäsikirja 2018, 221–261.

(6)

6 Tämän tutkimuksen tehtävänä on tutkia evankelis-luterilaisen kirkon yhteisten esirukousten

sisältöä ja toteutusta. Tutkimustehtävän toteuttaminen edellyttää seuraavien aineistoon kohdistuvien tutkimuskysymyksiin vastaamista:

1) Mitä rukousaiheita esirukoukset sisältävät?

2) Mitä ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita esirukoukset sisältävät ja miten ne on niissä huomioitu?

3) Miten seurakuntalaisten esirukouspyynnöt on huomioitu esirukouksissa?

4) Miten kirkolliset toimitukset on huomioitu esirukouksissa?

5) Kuka/ketkä toimittavat esirukouksen?

6) Kuinka kauan esirukoukset kestävät?

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaaminen tuottaa tietoa siitä, mitä eri rukousaiheita läh- deaineiston esirukoukset sisältävät. Sisältöjä tarkastellaan aineistolähtöisesti suhteessa kirkkokäsi- kirjan ohjeistukseen, mikä toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Toisen tutkimuskysy- myksen kautta saadaan tietoa siitä, mitä ajankohtaisia asioita esirukoukset sisältävät ja miten ne on huomioitu. Kolmas tutkimuskysymys tuottaa tietoa siitä, sisältävätkö esirukoukset seurakunta- laisten jättämiä esirukouspyyntöjä ja miten ne on niissä huomioitu. Neljänteen tutkimuskysymyk- seen vastaaminen tuottaa tietoa siitä, miten kirkolliset toimitukset (avioliittoon vihittävät, kastetut ja kuolleet) on huomioitu esirukouksissa. Kirkkokäsikirja sisältää valmiita rukousmalleja seurakun- nassa kastettujen, avioliittoon aikovien sekä kuolleiden muistamisen yhteyteen jumalanpalveluk- sessa.3 Kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden muistamisen yhteyteen rukouksiin on mah- dollista liittää myös symboliikkaa.4

Lisäksi esirukouksen toteutuksesta tutkitaan viidennen ja kuudennen tutkimuskysymyksen mukaisesti sitä, kuka/ketkä toimittavat esirukouksen jumalanpalveluksessa ja kuinka kauan

esirukoukset ajallisesti kestävät. Esirukouksen toimittajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöä, joka on koonnut esirukouksen ja johtaa sen yhteisenä rukouksena jumalanpalveluksessa.

Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen mukaan yhteisen esirukouksen toimittajana suositellaan olevan joku

3 Kirkkokäsikirja 2018, 244–245.

4 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

(7)

7 muu kuin jumalanpalveluksen liturgi, jolloin yhteisen esirukouksen voi johtaa jumalanpalveluksen avustava pappi tai diakoni ja seurakuntalainen voi palvelutehtävänään avustaa siinä.5

Tämän tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen eli laadullinen. Kvalitatiivisen tutkimuksen ominaispiirre on kokonaisvaltainen tiedonhankinta sekä aineiston kokoaminen luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa. Kvalitatiiviselle tutkimukselle on tyypillistä myös induktiivinen eli

aineistolähtöinen analysointi, jolloin aineistoa tarkastellaan hyvin yksityiskohtaisesti ja monitahoisesti.6 Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jolloin lähdeaineiston litteroidusta tekstistä on etsitty tietoa niiden sisällöistä. Sisältöjä on analysoitu, ryhmitelty, jaettu luokkiin ja nimetty sisältöä kuvaavilla nimikkeillä. Luokista on saatu

yhdistelemällä yläluokat, joista on muodostunut aineiston sisältöä kuvaavat pääluokat.

Esirukousten toteutuksen analyysi on tässä tutkimuksessa tiiviimpää kuin esirukousten sisältöjen analyysi, koska havainnoitavia tekijöitä on vähän (toteuttajat ja aika). Tästä johtuen toteutusta käsittelevä pääluku on luonnollisesti lyhyempi kuin sisältöjä käsittelevä pääluku.

Suurin osa tämän tutkimuksen lähdeaineiston esirukouksista on koottu erityisenä aikana, jolloin koronaepidemia alkoi maailmalla ja Suomessa. Tämä COVID-19– nimisen viruksen aiheuttama epidemia alkoi joulukuussa 2019 Kiinan Wuhanissa leviten nopeasti maailmanlaajuiseksi, jolloin Maailman terveysjärjestö WHO julisti sen pandemiaksi 11.3.2020.7 Suomessa seurakunnat reagoivat nopeasti pandemian myötä 17.3.2020 alkaneisiin kokoontumisrajoituksiin ja aloittivat jumalanpalvelusten lähettämisen verkossa striimattuina jo huhtikuun alkupuolella.8 Seurakuntien työntekijät arvioivat koronan lisänneen turvattomuuden ja pelon tunteita niin lapsilla ja nuorilla, työikäisillä kuin eläkeikäisillä.9Suurin osa lähdeaineiston esirukouksista heijastaa sitä todellisuutta, jossa seurakunta ja koko maailma elivät saman yhteisen hädän keskellä.

5 Kirkkokäsikirja 2018, 10–13. Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

6 Hirsjärvi et al. 2010, 164.

7 https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01257 Uusi koronavirus (COVID-19).

8 Salomäki 2020a, 7.

9 Salomäki 2020a, 1.

(8)

8 Suomalaisessa tutkimuksessa yhteisen esirukouksen tarkemmista sisällöistä ja toteutuksista ei näyttäisi olevan olemassa tutkimuksia. Yhteistä esirukousta on tutkittu lähinnä

jumalanpalveluksen kokemiseen ja odotuksiin sekä jumalanpalveluselämään ja sen

merkityksellisyyteen liittyvissä tutkimuksissa. Näin ollen esirukousten toteutusta ei myöskään näyttäisi olevan tutkittu aiemmin sen toimittajien ja ajallisen keston osalta. Kirkkokäsikirjan mukaan esimerkiksi esirukouksen ajalliselle kestolle ei ole olemassa tarkkaa ohjeistusta, vain maininta, ettei se saa ”venyä kohtuuttoman pitkäksi”.10 Esirukouksen ohjeistus antaa siten erilaisia mahdollisuuksia sen toteuttamiseen, jolloin on kiinnostavaa tietää, kuinka paljon tätä

vaihtelevuutta on käytetty esirukousten sisällön ja toteutuksen suhteen.

Yhteisten esirukousten tutkimisen kautta saadaan tietoa erilaisista esirukouksen toteutustavoista.

Tämän tutkimuksen tulosten avulla jumalanpalveluksen yhteisiä esirukouksia laativat voivat käyttää tuloksia ja niistä heränneitä ajatuksia hyödyksi valmistaessaan yhteisiä esirukouksia.

10 Jumalanpalveluksen opas 2012, 86.

(9)

9

2 ESIRUKOUS JA RUKOUS OSANA KRISTILLISTÄ ELÄMÄÄ

2.1 Rukous ja kristinusko

Pelkojen ja ahdistusten keskellä rukouksen merkitys yleensä kasvaa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan rukouksen käyttäminen selviytymiskeinona terveysongelmissa on lisääntynyt

merkittävästi. Rukouksen käyttäminen lisääntyi terveysongelmien ilmetessä noin 35 % vuosien 1999 ja 2007 välisellä ajalla.11 Vuonna 2020 koronakriisin aikana 42 % suomalaisista piti kirkon rukousta Suomen ja suomalaisten puolesta tärkeänä (melko tärkeänä tai erittäin tärkeänä).12 Koronakriisin aikana miltei puolet suomalaisista ilmoitti saavansa lohdutusta rukouksesta ja liki 40

% suomalaisista kertoi rukoilevansa tavallista enemmän.13

Rukouksen tarve on noussut vuoden 2020 aikana vahvasti esille, kun koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen pandemia on järisyttänyt monien elämää. Kirkon hengellisessä keskustelussa on pandemian myötä puhuttu jopa eräänlaisesta rukousherätyksestä, jossa ihmiset aktivoituvat rukouselämässään. Useat Suomen kirkolliset johtajat ovat nostaneet esille rukouksen

ulottuvuuden tämän maailmanlaajuisen pandemian keskellä. Suomen piispoista muun muassa arkkipiispa Tapio Luoma ja Mikkelin piispa Seppo Häkkinen ovat pandemian keskellä korostaneet rukousta, sillä se antaa mahdollisuuksia hengelliseen elämään myös monien elämää rajoittavien tekijöiden keskellä.14

Rukous on käytännössä kaikille uskonnoille yhteinen uskonnollisen elämän ilmenemismuoto.

Yhteisenä piirteenä on, että ihminen lähestyy rukouksessa Jumalaa tai jumaluutta. Erityisesti elämän erilaisissa käännekohdissa myös uskonnollisesti välinpitämättömät ja jopa ateisteiksi tunnustautuvat voivat turvautua rukoukseen. Länsimaisen kirkosta erkaantuneen ihmisen ainoana

11 Pargament et al. 2015, 560.

12 Salomäki 2020b, 13.

13 Kysely: Pandemia on lisännyt rukoilemista ja tietoisuutta omasta kuolevaisuudesta. www.kotimaa.fi 13.6.2020.

14 Seppälä 2020, 16.

(10)

10 uskonnollisen elämän ilmenemismuotona voi olla rukoileminen, jota ihmiset yleensä pitävät

yksityisasiana.15

Yksityinen uskonnonharjoittaminen, kuten rukous, on suomalaisten keskuudessa aktiivisempaa kuin osallistuminen julkiseen uskonnon harjoittamiseen.16 Jumalanpalveluksiin suomalaisista osallistuu noin kymmenesosa vähintään kerran kuukaudessa. Näiden lisäksi noin kolmasosa suomalaisista käy jumalanpalveluksissa vähintään kerran vuodessa ja noin neljäsosa tätä harvemmin.17 Suomalaisista neljäsosa vuonna 2015 ilmoitti rukoilevansa päivittäin. Päivittäin rukoilevien määrä on hieman kasvanut aikaisempaan vuonna 2011 tehtyyn tutkimukseen

verrattuna. Noin kolmasosa suomalaisista ilmoitti rukoilevansa vähintään viikoittain tai useammin ja yli puolet suomalaisista rukoilee vähintään kerran vuodessa.18

Rukous kuuluu kristillisen spiritualiteetin eli hengellisen elämän ytimeen. Rukouksen olemukseen kuuluu sen moninaiset ulottuvuudet: huokaaminen Jumalan puoleen hiljaa tai ilman sanoja, sanoin ääneen, yksinäisessä rukouksessa tai yhdessä toisten kanssa.19 Moni huokaa hiljaisen sydämen ru- kouksen etsiessään voimaa uskoon, toivoon ja rakkauteen. Kristillinen maailmanlaajuinen kirkko on rukoileva kirkko, jossa kristityt ovat rukouksen kautta yhtä ja yhdessä.20Kristittyjen yhteisellä rukouksella on myös ekumeeninen merkitys, kun oman seurakunnan lisäksi rukoillaan toisten kirk- kojen ja kristittyjen puolesta.21

Jumalanpalvelus on vuoropuhelua, joka ilmenee kahdensuuntaisesti. Jumalanpalvelukseen ko- koontuneet ihmiset ilmaisevat kokemuksiaan elämästä ja Jumalasta sanoin ja symbolein, mutta samanaikaisesti Jumala puhuttelee heitä sanallaan ja sakramenteillaan.22Jumalanpalveluksessa kohtaavat sekä inhimillisyys että jumalallisuus. Ihmisen elämästä nousevat rukoukset edustavat

15 Forsberg 2014, 4.

16 Ketola 2016, 78.

17 Ketola 2016, 73.

18 Ketola 2016, 78.

19 Häyrynen 2003, 259.

20 Häyrynen 2003, 265.

21 Jumalanpalveluksen opas 2012, 122.

22 Kotila 2004, 35–36.

(11)

11 jumalanpalveluksessa subjektiivisuutta. Elävään ja merkitykselliseen jumalanpalvelukseen kuuluu olennaisena osana ihmisten todelliset elämänkysymykset ja mahdollisuus niiden ilmaisemiseen.

Jumalanpalvelus rukouksineen ilmentää ihmisen toivoa, kaipuuta ja ikävää Jumalan läheisyyteen.23 Rukous ja lähimmäisen huomioiminen kuuluvat yhteen. Yhteisen esirukouksen kautta rukoileva suuntautuu kärsiviä lähimmäisiään kohti ja unohtaa itsekeskeisyyden. Kristityn toivo on aina yhtey- dessä toisten ihmisten ja koko maailman tulevaisuuden kanssa. Esirukous on Jumalan rakkauteen vastaamista ja lähimmäisten rakastamista.24

Jumalanpalveluksen rukousten luonne on trinitaarinen, jolloin rukousten kohde on kolmiyhteinen Jumala.25Jumalanpalveluksen kokonaisuus koostuu rukouksesta ja rukousta voikin sanoa jumalan- palveluksen kieleksi.26 Jumalanpalveluksen rukouksia ovat muun muassa synnintunnustus, päivän rukous, Isä meidän -rukous, ehtoollisrukous ja kiitosrukous.27Yhteinen esirukous kuuluu olennai- sena osana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen kaavoihin. Messussa eli eh- toollisjumalanpalveluksessa yhteinen esirukous toimitetaan seurakunnan yhteisenä hiljentymisenä saarnan ja uskontunnustuksen jälkeen. Sanajumalanpalveluksessa yhteinen esirukous rukoillaan jumalanpalveluskaavan mukaisesti saarnan, uskontunnustuksen ja uhrivirren jälkeen.28

2.1.1 Rukous rituaalina ja symbolina

Rituaalilla tarkoitetaan uskonnolliseen toimitukseen tai muuhun juhlamenoon liittyvää vakiintunutta tapaa.29 Liturgisen rukouksen muodot ja sisällöt ovat vanhan kristillisen

rukousperinteen mukaisia, joista yhtenä esimerkkinä on Isä Meidän -rukous.30 Isä meidän- rukous lausutaan jumalanpalveluksessa totuttuun tapaan yhteen ääneen seurakunnan yhteisenä

rukouksena. Jumalanpalveluksen liturgiset rukoukset ovat siten luonteeltaan rituaalisia.

23 Kotila 2004, 37.

24 Jumalanpalveluksen opas 2012, 84.

25 Jumalanpalveluksen opas 2012, 83.

26 Kotila 2004, 23.

27 Kirkkokäsikirja 2018, 18–37.

28 Kirkkokäsikirja 2018, 26–27, 47–48.

29 Rituaali -sanan selitys. https://www.suomisanakirja.fi/rituaali

30 Tietoa rukouksesta. https://www.evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Rukous

(12)

12 Antropologi Roy Rappaport on tutkinut uskontoa ja rituaalia. Hänen näkemyksensä mukaan

”rituaalin luomukset” ovat uskonnon tärkeimpiä kokemuksellisia tekijöitä. Rukous on yksi tällainen uskonnon ”rituaalinen luomus”.31 Rituaali voi olla hyvin laaja-alainen kommunikaation väline.

Rituaali perustuu usein vahvasti kielelliseen viestintään, mutta koskettaa myös tunteita. Rituaalit ovat psykologisesti katsottuna hyödyllisiä, sillä ne voivat vähentää ahdistusta ja epävarmuutta.

Uskonnolliset rituaalit vahvistavat uskoa ja rakentavat yhteisöllisyyttä. Näin ne lisäävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta erityisesti vaikeina aikoina.32

Jumalanpalvelus voidaan nähdä rituaalina, johon liittyy symboleja. Symbolin avulla sen viittaama asia tulee läsnä olevaksi ihmisen elämysmaailmaan. Jumalanpalveluksessa käytettävä rukous voi olla myös symboli.33 Liikkeiden, eleiden, musiikin ja tekstien ohella rukous on osa

jumalanpalveluksen symbolista kokonaisuutta.34 Jumalanpalvelukseen kokoontunut seurakunta on itsessään vahva symboli, joka kuvastaa yhteyden etsimistä ja yhteen kuulumista.35

Ihmisen käyttämä kieli voi toimia symbolisesti, sillä sen avulla on mahdollisuus yhdistää ihmisen arkinen todellisuus ja sen yläpuolella olevat asiat, kuten uskonto. Kielen avulla voidaan ilmaista symbolisesti asioita, jotka poikkeavat arkipäivän elämästä.36Symboleilla voidaan kuvastaa sellaista, johon, sanat eivät riitä. Symboli -sana tulee alkukielisestä sanasta symballein, joka tarkoittaa kahden toisistaan erotetun puoliskon yhteen sovittamista. Symbolin avulla saadaan tuotua esiin kokonaisuus, jonka toinen osa on muualla.37

Symbolien kautta voidaan ilmaista ja ottaa vastaan asioita hyvin kokonaisvaltaisesti: aistein, eri asennoilla, ristinmerkin tekemisellä ja käsien kohottamisella. Jumalanpalveluksessa kirkkotila itsessään tuo esiin erilaisia symbolisia viestejä, jolloin sanoman välittäjänä voi olla esimerkiksi

31 Ladd & Spilka 2015, 442.

32 Ladd & Spilka 2015, 444–445.

33 Joenperä 2013, 49.

34 Joenperä 2013, 51.

35 Jumalanpalveluksen opas 2012, 113.

36 Berger & Luckmann 1994, 51.

37 Jumalanpalveluksen opas 2012, 113.

(13)

13 alttari, kuvat, kynttilät ja kukat.38 Yhteisessä esirukouksessa voi myös hyödyntää erilaisia

symboleja eri rukousaiheiden liittämisessä. Tällöin rukouksen symboleina voivat toimia esimerkiksi rukouskivet ja kynttilät.39

Pastori John S. Rausch on käyttänyt työssään Appalakeilla paljon rituaalista rukousta ja symboleja.

Rukouksessa erilaisia rukouspyyntöjä ovat symboloineet muun muassa luonnonkukat, piikkilanka, vesi, valot ja kukan siemenet. Rukoukseen osallistujat ovat vieneet näitä symboleja myös kotiin, jolloin ne ovat muistuttaneet heitä rukouksesta. Kokemuksen mukaan rituaalinen rukous puhuu sydämelle paremmin kuin puheet ja opetukset maailman ongelmista. Symbolit, eleet ja runous tuovat rukoukseen elementtejä, jotka avaavat ymmärrystä rukouksen teemalle.Rukouksen symbolit sanoittavat asioita silloin, kun niiden sanoittaminen on muutoin vaikeaa.40

Yhteisestä esirukouksesta on muodostunut vakiintunut osa jumalanpalveluksen kokonaisuutta, jolloin koolla oleva seurakunta yhdessä esirukouksen toimittajan kanssa hiljentyy rukousaiheiden äärelle. Tämän vakiintuneen tavan mukaan siinä on nähtävissä rituaalille ominainen piirre.

Yhteinen rukous koko seurakuntaa koskettavien rukousaiheiden kanssa on myös voimakas viesti yhteenkuuluvuudesta ja siten vahvistaa yhteisöllisyyttä. Esirukouksen sanoituksella ja mahdollisilla konkreettisilla symboleilla tuodaan seurakunnan kiitosta ja hätää näkyvällä tavalla esiin.

2.1.2 Raamatun ohjeet rukoukseen

Raamatun Uudessa testamentissa käytetään rukoilla-verbiä peräti 146 kertaa ja substantiivia ru- kous 35 kertaa.41 Esirukouksen taustalla ovat Raamatusta löytyvät selkeät ohjeet, joissa muun mu- assa kehotetaan rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Paavali kehottaa ensimmäisessä kirjees-

38 Jumalanpalveluksen opas 2012, 113–114.

39 Härkönen 2014, 16-–17.

40 Rausch 2017, 15, 18–19.

41 Toivanen & Soinila 1993, 441–443.

(14)

14 sään Timoteukselle rukoilemaan kaikkien ihmisten, myös esivallan, puolesta. Esivallan puolesta ru- koilemisen yhteyteen Paavali on liittänyt ajatuksen rauhallisen elämän viettämisestä sekä Jumalan mielen mukaisesta rukouksesta.

Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme. (1. Tim. 2:1–3)

Raamattu opettaa ja kehottaa uskollisuuteen, kärsivällisyyteen ja kestävyyteen rukouksessa. Ru- kous on voiman ja tyyneyden pyytämistä elämän rajallisuuden keskellä.42 ”Älkää olko mistään huo- lissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” (Fil.

4:6). Paavali kehottaa efesolaiskirjeessä jatkuvaan rukoukseen, jonka yhteydessä hän myös kehot- taa rukoilemaan toisten kristittyjen puolesta. ”Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.” (Ef. 6:18).

Paavali rukoili paljon toisten puolesta ja pyysi usein kirjeissään seurakuntalaisia muistamaan myös häntä rukouksin hänen työssään. ”…muistan teitä aina rukouksissani”. (Room. 1:9). ”Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani.” (Room. 15:30). Paavali liitti rukouk- sen myös tärkeäksi osaksi evankeliumin julistamista, kun hän pyysi kristittyjen esirukousta. ”Ru- koilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhu- maan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta.” (Ef. 6:19). Rukous on Paavalin oh- jeistuksessa liitetty myös osaksi kristityn ”taisteluvarustusta” (Ef. 6:13–18).

Jeesus neuvoi rukoilemaan myös vastustajien ja vihamiesten puolesta. ”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk. 6:28). Jeesuksen opettaman Isä Meidän –rukouksen pyynnöt koskevat sekä ajallisia että hengellisiä tarpeita. Isä Meidän –rukous on myös muodoltaan kollektiivinen, jolloin se tuo rukouksen me –muodossa yhteisesti Jumalalle.

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä

42 Häyrynen 2003, 259.

(15)

15 jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme an- teeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. (Matt. 6: 9–12).

Jeesus antoi opettamansa Isä Meidän -rukouksen kautta mallin yhdessä toteuttavasta ja yhteisestä rukouksesta, jossa huomioidaan Jumalan tahdon ja lähimmäisten lisäksi myös arkisen elämän tar- peita. Jeesus myös itse muistutti Vanhan testamentin kirjoituksiin viitaten, että Jumalan temppelin tulee olla nimenomaan ”rukouksen huone” (Matt. 21:13). Näitä Jeesuksen antamia ohjeita ja Raa- matun kehotuksia rukoukseen arvostetaan edelleen ottamalla ne huomioon jumalanpalveluksen rukouksissa. Yhteisen esirukouksessa muistetaan nykyisen ohjeistuksen mukaan muun muassa esi- valtaa, rauhan säilymistä, kirkkoa ja evankeliumin leviämistä sekä vaikeuksissa olevia lähimmäisiä (Katso luku 2.2.2 Esirukouksen ohjeistus kirkkokäsikirjassa).

2.1.3 Lutherin näkemyksiä rukouksesta

Evankelis-luterilaisen kirkon yhteisen esirukouksen syntymiseen on vaikuttanut suurelta osin us- konpuhdistaja Martti Luther. Hän kasvoi aikanaan keskiajan katolisessa kirkossa rukousperin- teessä, jossa rukouksessa turvauduttiin lukuisiin katolisen kirkon pyhimyksiin. Myöhemmin Luther irtaantui tästä rukousperinteestä ja hylkäsi pyhimysten avuksi huutamisen rukouksessa. Rukouk- sen merkitys kasvoi Lutherin elämässä myös luostarissa vietettyjen vuosien aikana, jolloin yksityi- nen rukouskilvoitus ja luostarin yhteiset hetkipalvelukset tulivat tärkeiksi rukouselämän muo- doiksi.43

Luther korosti, että Jumalan käsky kehottaa kristittyjä rukoilemaan. Samoin tekivät aikoinaan sekä Kristus että apostolit. Luther vertaa rukoilemista toisen käskyn44noudattamiseen, jossa Jumalan avuksi huutaminen ja rukous ovat Jumalan nimen kunnioittamista ja sen hyödyllistä käyttämistä.

Luther kehotti kristittyjä ottamaan rukouksen sydämen asiakseen, jota ei missään tapauksessa saa

43 Forsberg 2014, 6.

44 Toinen käsky on kymmenen käskyn laista: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä…”(2. Moos. 20: 7).

(16)

16 väheksyä.45 Lutherin näkemyksen mukaan yhteinen esirukous liittyy kolmannen käskyn46noudatta- miseen ”lepopäivän työnä”.47

Rukouksien merkitystä pohdittaessa on kyselty sitä, kannattaako rukous, kun Jumala kuitenkin tietää kaiken. Myös Lutherille nämä kysymykset olivat tuttuja. Tämän takia Luther liittääkin rukouksen merkityksen ensisijaisesti Jumalan käskyn noudattamiseen. Jos Jumala on käskenyt kristityn rukoilla, se riittää perusteeksi rukouksen tarpeellisuudelle. Ihmisten omat kokemukset, kuten tunne omasta syntisyydestä tai haluttomuus rukoilla, eivät saa olla esteenä rukouksille.48

Luther arvosti kristittyjen yhteistä rukousta ja korosti sitä, että yhteisen esirukouksen paikka on nimenomaan seurakunnan jumalanpalveluksessa. Yhteinen esirukous on kolmas ”kannatteleva pilari” jumalanpalveluksessa Jumalan sanan lukemisen, saarnan ja sakramentin lisäksi. Lutherin mielestä yhteinen esirukous on niin olennainen osa messua, että ilman sitä ei messua kannattaisi edes pitää. Hänen mielestään seurakunta kokoontuu juuri siksi, että kristityt voivat yhdessä tuoda Jumalalle rukouksessa oman ja kaikkien ihmisten hädän. Yhteinen esirukous on Lutherin mukaan voimakas ase sielunvihollista vastaan, koska se vetoaa Jumalaan yhteisen hädän poistamiseksi.49

Lutherin rukouksen teologiassa on nähtävissä ajatus inkarnaatiosta, jonka mukaan Jumala tulee sanassaan alas ihmisen todellisuuteen. Raamatun sanan lukeminen valmistaa hänen

näkemyksensä mukaan ihmistä rukoukseen, jolloin lukeminen, rukous ja mietiskely kuuluvat tapahtumina yhteen. Luther arvostikin rukouksissa Jumalan sanan käyttöä ja käytti Isä Meidän - rukouksen lisäksi rukouksina psalmeja ja muita Raamatun tekstejä.50 Näitä Lutherin näkemyksiä ajatellen yhteisen esirukouksen paikka jumalanpalveluksen yhteydessä korostuu, sillä siellä ollaan konkreettisesti Jumalan sanan äärellä.

45 Luther 1992, 118–121.

46 Kolmas käsky on kymmenen käskyn laista: ”Muista pyhittää lepopäivä.” (2. Moos. 20:8).

47 Jolkkonen 2003, 104.

48 Vainio 2016, 183–184.

49 Forsberg 2014, 9–10.

50 Vainio 2016, 185–187.

(17)

17

2.2 Yhteinen esirukous

2.2.1 Jumalanpalveluksen ja esirukouksen historiaa

Kristillisen jumalanpalveluksen taustalla on juutalainen jumalanpalvelus, koska ensimmäiset kristi- tyt olivat juutalaisia. Vanhan testamentin ja juutalaisuuden hurskauselämä rakentui temppelin, sy- nagogan ja kodin yhteisiin kokoontumisiin. Kotien hurskauselämässä rukouksella oli erityinen mer- kitys, sillä kodeissa oli tapana rukoilla kolme kertaa päivässä. Näiden hetkirukouspalvelusten lisäksi tapana oli siunata ruoka. Varhaiskirkon kristityillä oli tapana kokoontua kodeissa ja viettää yhdessä Herran asettamaa ehtoollista. Sapattiin ja muihin juhlapäiviin liittyi myös omia seremonioita. Var- haiskirkossa juutalainen rukoustapa vakiintui jo apostolisen ajan alussa. Juutalaiseen rukouselä- mään kuului järjestyksen lisäksi tietynlainen vapaus ja mahdollisuus muunteluun, jolloin sana- muoto ei ollut vielä vakiintunut. Kristillinen rukouksen oletetaan olleen alusta asti monimuo- toista.51

Varhaiskirkon aikana rukoukseen ja uskoon liittyi tunnettu sääntö ”lex orandi, lex credendi”, joka tarkoittaa ”rukouksen laki on uskon laki”. Kirkolla on ollut alusta asti vahva käsitys siitä, että ru- kous ilmentää käytännöllisesti ja kokonaisvaltaisesti kirkon uskoa. Rukous on ollut kirkolla tärkeä käytäntö jo ennen uskontunnustusten ja Raamatun kaanonin muotoutumista. Varhaiskirkon ai- kana kristillinen rukous tiivistyi kolminaisuusoppiin ja rukouksen perusmuotona oli rukous Isälle Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Raamatusta löytyvät rukoukseen liittyvät ohjeet ja kehotukset muun muassa Isä Meidän- rukouksen kautta. Erityisesti Vanhan testamentin Psalmien kirja on täynnä erilaisiin tilanteisiin liittyviä rukouksia, jotka ovat käytössä sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa. Keskiajalla kristilliseen rukoukseen vaikutti pyhimyskultti, jolloin rukouksia suun- nattiin lukuisille eri pyhimyksille.52

Esirukous on kuulunut kristinuskon varhaisajoista lähtien uskovien kokoontumiseen

jumalanpalveluksessa.53 300-luvulle asti jumalanpalvelusten liturgialle oli ominaista vapaus, jolloin

51 Kotila 2004, 57–59, 64.

52 Forsberg 2014, 4–6.

53 Kotila 2004, 210.

(18)

18 jumalanpalveluksen johtaja lausui myös rukoukset vapaasti improvisoiden. Seurakunnissa

käytettäviin rukouksiin vaadittiin kuitenkin selkeitä liturgisia ja opillisia normeja, koska pelättiin harhaoppisten ilmausten esiintymistä niissä. Lisäksi vaatimuksena oli, että rukoukset tuli kirjoittaa niiden oikeaoppisuuden tarkistamisen helpottamiseksi. Vapaa improvisaatio rukousten suhteen laimeni ja pappien oletettiin käyttävän vain perinteisiä ja virallisen aseman saaneita rukouksia.

300-luvulla kirkossa syntyi kirkkojärjestyksiä, joissa kuvattiin liturgisten toimitusten kulku ja annettiin niihin liittyvien rukousten tekstit. Näitä olivat 300- luvun syyrialainen kirkkojärjestys, Constitutiones apostolorum, sekä 400-luvulla laadittu egyptiläinen kirkkojärjestys, Canonens Hippolyti. Nämä kirkkojärjestykset noudattivat varhaisen kirkkoisän, Hippolytoksen, Traditio apostolica- nimistä kirkkojärjestystä.54

Toisella ja kolmannella vuosisadalla eläneet kristityt, Justinus Marttyyri ja Hippolytos Roomalainen, ovat kertoneet messun yhteydessä lausutuista esirukouksista. Heidän kertomansa mukaisesti esirukoukset esitettiin heti saarnan jälkeen ennen ehtoollista.55 200-luvulle saakka yhteinen esirukous oli eukaristisen56rukouksen ohella messun ainoita rukouksia. Tämän jälkeen rukouksia alettiin liittää myös muihin yhteyksiin ja eukaristisen rukouksen yhteyteen tuli esirukousosioita, joissa muistettiin eläviä ja kuolleita.57 Itäisen kristikunnan liturgiassa esirukous muotoutui

litaniaksi58eukaristisen rukouksen loppuun. Litania otettiin käyttöön myös Roomassa 400–luvulla ja sijoitettiin messun alkuun. Yhteinen esirukous (oratio fidelium) jäi tällöin pois käytöstä.

Myöhemmin Gregorius Suuren aikana (590–604) myös litania jäi pois ja jäljelle jäi kyrie59. Esirukoukset siirrettiin eukaristisen rukouksen yhteyteen ja hiljaa luettuina ne vähitellen menettivät merkityksensä kirkkokansan keskuudessa.60

Keskiajalla jumalanpalveluksissa kehittyi kansankielisen opetuksen lisäksi myös esirukoukset ja synnintunnustukset kansan omalla kielellä. Uskonpuhdistuksen myötä jumalanpalveluksissa esitettiin yhteinen esirukous saarnan jälkeen ennen ehtoollista ja joidenkin liturgioiden mukaan

54 Kotila 2004, 85, 99–100.

55 Kotila 2004, 210.

56 Eukaristinen rukous on ehtoolliseen liittyvä kiitosrukous. https://www.evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Eukaristia

57 Kotila 2004, 93.

58 Litania- sanan selitys: papin johtama rukous tai pitkä yksinpuheluna esitetty lista. www.suomisanakirja.fi/litania

59 Kyrie l. Kyrie-litania on Herra armahda -laulun alkuperäinen muoto, jota käytetään rukouslauseena.

https;//www.evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kyrie-litania

60 Kotila 2004, 210.

(19)

19 myös synnintunnustus lausuttiin saarnan jälkeen. Calvinin, Bucerin ja Hermanin laatimien

jumalanpalvelusjärjestyksien mukaisesti esirukous sijoittui jumalanpalveluksessa saarnan jälkeen.

Esirukous palautettiin näin samaan paikkaan jumalanpalvelusta kuin se oli ollut

varhaiskristillisenkin kirkon aikana.61 Nykyisen Kirkkokäsikirjan messukaavan mukaan yhteinen esirukous on heti saarnan ja uskontunnustuksen jälkeen ennen ehtoollista.62

2.2.2 Esirukouksen ohjeistus Kirkkokäsikirjassa

Kirkkokäsikirja on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen hyväksymä kirja, jossa annetaan selkeät ohjeet seurakuntien jumalanpalveluksien viettoon. Kirkkokäsikirja sisältää Juma- lanpalvelusten kirjan (2000), Evankeliumikirjan (1999) ja Kirkollisten toimitusten kirja 1–3 (2003).

Jumalanpalvelusten kirja sisältää jumalanpalvelusten kaavat, rukoukset ja messusävelmät. Evanke- liumikirja puolestaan sisältää kirkkovuoden pyhäpäivien raamatuntekstit, rukoukset ja virsisuosi- tukset. Kirkollisten toimitusten kirja sisältää nimensä mukaisesti toimitukset, joista säädetään kirk- kolaissa ja kirkkojärjestyksessä eli ns. kasuaalitoimitukset sekä muun muassa virkaan vihkimiset ja asettamiset. Kirkollisten toimitusten kirja sisältää myös eri tilanteisiin liittyviä raamatuntekstejä, rukouksia ja musiikkiaineistoa.63

Kuva 1. Kirkkokäsikirjan ohjeet yhteisen esirukouksen sisältöön.

Kirkkokäsikirjassa on selkeät ohjeet siitä, mitä jumalanpalveluksen esirukouksien tulee sisältää.

Kirkkokäsikirjan ohjeen mukaan esirukouksessa tulee huomioida seuraavat neljä rukousaihetta:

rukous kristillisen kirkon ja evankeliumin leviämisen puolesta, rukous esivallan ja rauhan puolesta,

61 Kotila 2004, 210–211.

62 Kirkkokäsikirja 2016, 24–26.

63 Tietoa kirkkokäsikirjasta. https://www.sakasti.fi

(20)

20 rukous vaikeuksissa olevien puolesta sekä rukous ajankohtaisten asioiden puolesta. Esirukouksessa tulee olla tilaa myös hiljaiselle rukoukselle.64

Kirkkokäsikirja sisältää erilaisia valmiita esirukousmalleja, jotka ovat kirkkokäsikirjan Jumalanpalve- lusten kirjan osiossa. Valmiita esirukousmalleja on kuusi ja niiden lisäksi myös valmiit esirukous- mallit adventin, joulun ja paaston ajalle. Jumalanpalvelusten kirjassa on myös esirukousmallit per- hemessuun sekä varhaisnuorten ja nuorten jumalanpalvelukseen. Lisäksi siellä on ahdistukseen ja yksinäisyyteen liittyviä valmiita esirukouksia ja Herra armahda -rukous, josta voi valita sopivia osia.

Lisäksi esirukousmalleista löytyy litanioita, jotka ovat löydettävissä myös virsikirjan jumalanpalve- lusliitteestä.65

Kirkkokäsikirjan Jumalanpalvelusten kirjan osiossa on valmiiden esirukousmallien lisäksi lyhyitä malleja esirukouksen aloitukseen ja päätökseen sekä esirukousmalleja kirkon, isänmaan ja maail- man, esivallan, kodin ja perheen, luonnon ja työn puolesta sekä kärsimyksen ja väkivallan uhrien puolesta. Siellä on myös johdatuksia esirukouspyyntöihin ja hiljaiseen rukoukseen. Malleissa on myös vaihtoehtoisia rukouksia kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden muistamiseen. Val- miita lyhyitä esirukousmalleja on lisäksi erityistilanteisiin, kuten koulujen alkamiseen, vaaleihin ja seurakunnan työntekijän valintaan sekä itsenäisyyspäivään liittyen. Ohjeistuksessa todetaan, että rukoukset on mahdollista jaksottaa rukouslauseella, laululla tai hiljaisuudella.66

Kirkkokäsikirjan sisältämät valmiit esirukousmallit on tarkoitettu virikkeeksi seurakunnan jumalanpalveluselämään siten, että seurakunnilla on mahdollisuus ottaa huomioon myös omia perinteitään, käytäntöjään ja voimavarojaan. Kirkkokäsikirjan suosituksen mukaan yhteisen esirukouksen toimittajana on joku muu henkilö kuin jumalanpalveluksen liturgi. Yhteisen esirukouksen voi johtaa diakonin tehtävissä toimiva ja se suositellaan laadittavaksi yhdessä seurakuntalaisen kanssa. Seurakuntalainen voi myös palvelutehtävänä osallistua yhteisen esirukouksen esittämiseen.67

64 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

65 Kirkkokäsikirja 2018, 221–243.

66 Kirkkokäsikirja 2018, 243–261.

67 Kirkkokäsikirja 2018, 10–13.

(21)

21 Ohjeistuksen mukaan yhteisen esirukouksen valmistelee jumalanpalveluksen liturgi,

diakoniatyöntekijä tai avustava pappi. Esirukouksen valmistelu on hyvä tehdä yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Esirukouksen voi laatia Kirkkokäsikirjan Jumalanpalvelusten kirjan valmiiden esirukousmallien mukaan ja siihen voi sisällyttää seurakuntaan tulleet

esirukouspyynnöt. Esirukouksen valmistelussa täytyy huomioida seurakuntalaisten yksityisyydensuoja. Esirukouksesta ei saa myöskään tulla liian pitkä.68

Esirukoukseen voi sisällyttää kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden nimet ja rukoukset hei- dän puolestaan. Vaihtoehtoisesti heidän nimensä voi ilmoittaa ennen yhteistä esirukousta ja ru- koukset heidän puolestaan voi lisätä yhteiseen esirukoukseen. Kolmantena vaihtoehtona on, että kastettujen, avioliittoon aikovien ja kuolleiden nimet ja rukoukset esitetään ennen varsinaista yh- teistä esirukousta. Rukouksiin heidän puolestaan voi liittää musiikkia ja symboliikkaa.69

Jumalanpalveluksen yhteinen esirukous on nimensä mukaisesti yhteinen, mutta myös synnintun- nustuksen tavoin henkilökohtainen. Esirukouksessa voi tällöin suosia tapoja, joilla seurakuntalaiset pääsevät osallistumaan esirukoukseen. Tällaisia osallistumistapoja voivat olla esimerkiksi rukous- lauseet, rukouslaulut, virren säkeistöt tai hiljaisuus. Esirukouksen esittämisessä seurakuntalainen voi olla mukana rukousavustajana. Liturgin tai avustajan yksin esittämiä esirukouksia ei ole hyvä suosia muutoin kuin erityistapauksissa.70

Rukous mielletään usein muodoltaan pyyntö-, kiitos- tai ylistysrukoukseksi. Rukoukseen voi kuulua myös palvonta, jota ilmaisee erityisesti laulettu rukous. Hiljaisuus on myös tärkeä rukouksen ulottuvuus, joka ei ole kuitenkaan jumalanpalveluksessa taukoa, vaan intensiivistä rukousta.71 Yhteiseen esirukoukseen on hyvä sisällyttää myös hiljaisuutta, jolloin osallistujat voivat tuoda sydämellään olevia asioita myös hiljaisessa rukouksessa Jumalalle.72

68 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

69 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

70 Jumalanpalveluksen opas 2012, 20.

71 Kotila 2004, 23.

72 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

(22)

22 2.2.3 Esirukous seurakunnan yhteisenä rukouksena

Suomessa evankelis-luterilainen kirkko on vahva yhteisö, joka on vaikuttanut koko yhteiskuntaan sekä suomalaisten identiteetin muodostumiseen.73 Tietoisuus yhteisöön kuulumisesta voi myös olla tärkeä tekijä uskonnollisen kokemuksen kannalta.74Yhteisöllisyys on yksi kristillistä spirituali- teettia vahvasti leimaava piirre, jonka keskiössä on kirkko Kristuksen ruumiina.75 Spiritualiteetilla tarkoitetaan hengellisen elämän harjoittamista, mikä on ollut myös huomion kohteena suomalai- sessa teologisessa keskustelussa.76 Spiritualiteetti liittyy yhteyteen toisten kanssa ja sitä kautta yh- teisöllisyyteen. Kokemus Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä näkyy lähimmäisen huomioimisessa ja sitä myötä syvempänä yhteytenä Jumalaan.77 Yhteinen esirukous on hengellisen elämän harjoit- tamista ja sillä on vaikutus rukoilijaan ja yhteisöön. Yhteisessä esirukouksessa tuodaan yhteisön ja lähimmäisen asioita yhdessä Jumalan eteen, mikä voi vahvistaa yhteenkuuluvuuden ja turvallisuu- den tunnetta.

Marjaana Härkönen korostaa elävän ja kasvavan seurakunnan taustalla olevaa yhdessä rukoilevaa seurakuntaa. Rukous kuuluu olennaisena osana kirkon tehtävän toteuttamiseen. Seurakuntalaisilla tulisi olla mahdollisuus myös rukousaiheiden kokoamiseen, rukouksen valmisteluun ja toteuttami- seen. Yhteinen valmistelu auttaa tekemään rukouksesta nimenomaan yhteistä esirukousta. Esiru- kouksen valmisteleminen yhdessä voi lisätä seurakuntalaisten osallisuuden kokemusta jumalanpal- veluselämässä ja lisätä rukouselämää myös messun ulkopuolella.78 Yhteinen esirukous valmistel- laan tietyllä tavalla, johon löytyy ohjeistus evankelis-luterilaisen kirkon käytössä olevasta Kirkkokä- sikirjasta. (kts. edellinen luku).

Esirukouksessa tulee olla kokemus, että seurakunta rukoilee yhdessä juuri sen todellisuuden keskellä ja sen puolesta, jossa he elävät. Erilaisten näkökulmien ja rukousaiheiden liittämistä yhteiseen esirukoukseen mahdollistavat muun muassa erilaisten symbolien käyttäminen ja rukoushiljaisuus. Symboleina voi käyttää esimerkiksi kynttilöitä, kuvia, leipää, rukouskiviä, liikettä

73 Ketola et al. 2016, 25.

74 Hovi 2018, 214.

75 Komulainen 2007, 101, 115.

76 Komulainen 2007, 101–102; Raunio 2003, 34–35.

77 Raunio 2003, 35.

78 Härkönen 2014, 12–13.

(23)

23 ja käsiä. Musiikin ja rukouslauseen käyttö rukouksen jaksotuksessa mahdollistaa sen, että

seurakunta kokee rukoilevansa yhdessä omien asioiden puolesta.79 Yhteinen ja julkisesti tapahtuva rukous ilmentää sitä maailmaa, missä se tuodaan esille. Rukouksen avulla voidaan sanoittaa ja tuoda esille maailman tilanteita.80Seurakunnan jumalanpalvelus on paikka, missä esirukouksessa tuodaan esille seurakuntalaisten yhteisiä asioita ja toimitaan näin kaikkien ihmisten

puolestapuhujana.81

Viime aikoina kirkkohallituksessa on kiinnitetty huomiota rukousten muotoihin, jotta ne vastaisivat paremmin tämän päivän ihmisten käyttämää kieltä sekä elämää. Pitkään käytössä olleet rukoukset ovat havaintojen mukaan vieraantuneet tämän päivän kielen käytöstä sekä ihmisten elämästä.

Kirkkohallituksen toimesta kirkollisten toimitusten (kasteet, häät, hautajaiset) kirjan rukouksia on alettu uudistamaan. Lisäksi jumalanpalvelusten liturgiasta ja rukouksista on alettu kehittämään myös selkokielisiä tekstejä.82Rukousten kielen tulisi nimenomaan mahdollistaa läsnäolijoiden osallisuus, yhteys sekä kohtaaminen Jumalan kanssa. Rukousten kielen täytyy myös olla

nykysuomea sekä kaikille yhteistä yleiskieltä eikä se siten saa olla vain erityisryhmille tarkoitettua tai liian vaikeaselkoista teologista kieltä.83Jumalanpalveluksen kokeminen merkityksellisenä edellyttää, että jumalanpalveluksen kieli ja tavat ovat tuttuja.84

Esirukouksen laatimisessa voidaan käyttää avoimia muotoiluja, jotka mahdollistavat omien tärkeiden rukousaiheiden liittämisen yhteiseen esirukoukseen. Avoimia muotoiluja voi käyttää esimerkiksi tähän tapaan: ”Me rukoilemme heidän kanssaan, jotka tänään ovat sairaana.” tai

”Asiat ja ihmiset, joista tänään olemme huolissamme…” tai ”Jumala, me kannamme rukoillen eteesi asiat ja ihmiset, joista tänään iloitsemme…”.85

79 Härkönen 2014, 16–17.

80 McGowan 2017, 1.

81 Jumalanpalveluksen opas 2012, 19.

82 Inkala 2020, 24–26.

83 Inkala 2020, 24–26.

84 Joenperä 2013, 3.

85 Härkönen 2014, 16.

(24)

24 Esirukousaiheita voi koota esimerkiksi kirkossa olevasta esirukouslaatikkoon jätetyistä rukouspyyn- nöistä tai seurakunnan nettisivujen kautta jätetyistä esirukousaiheista. Esirukouksia on mahdol- lista koota myös hartauksien, kotikäyntien ja vierailuiden kautta tulleista rukouspyynnöistä tai seu- rakunnan kerhoissa kokoontuvien henkilöiden kautta. Seurakunnan eri työalojen työntekijät voivat koota ajankohtaisia rukousaiheita työpaikalla olevaan esirukouskoriin tai ajankohtaisia esirukouk- sia voi koota vaikkapa työntekijäkokouksessa. Esirukoukset voi kerätä myös messun aikana, jolloin seurakuntalaiset voivat jättää rukouspyyntöjä esirukousta johtavan ohjeistuksella esimerkiksi kir- koissa oleviin koreihin.86

Esirukouspyyntöjen liittäminen yhteiseen esirukoukseen voi merkitä esirukouspyynnön jättäjälle paljon. Timo Veijola tuo esille depressiivisen ihmisen kokemuksen emotionaalista tyhjyydestä, millä on vaikutus myös uskonnolliseen elämään. Tämä voi näkyä masentuneen elämässä uskon puutteena ja kyvyttömyytenä rukoilla. Tällöin masentuneelle voi olla suureksi lohduksi tietoisuus siitä, että ympärillä oleva yhteisö ja läheiset ihmiset rukoilevat hänen puolestaan.87Tutkimusten mukaan suosituin rukouspyyntö liittyy ihmisten terveysasioihin.88 Ihmisen oma hätä vaikuttaa ru- kouksen tarpeeseen. Rukoilija voi oman hädän lisäksi tuntea hätää myös toisten kärsimyksistä.89

Esirukouksen merkitystä mietittäessä on pohdittu, miksi rukoilla, kun Jumala kaikkitietävänä jo tuntee ihmisten ja maailman tilanteen. Tähän liittyen on eritelty Jumalan absoluuttinen ja välilli- nen valta. Absoluuttisen vallan kautta kaikkitietävä Jumala voi tehdä, mitä tahtoo. Kuitenkin Ju- mala haluaa välillisen vallan kautta toimia yhdessä ihmisten kanssa ja heidän kauttaan.90 Esirukous voidaan nähdä rakkauden ilmaisuna niiden puolesta, jotka tarvitsevat apua. Raamatun lupauksen mukaan Jumala toimii, kun ihmiset rukoilevat ja Jumalan Poika rukoilee jatkuvasti maailman puo- lesta. Jumalan mielen mukaiset esirukoukset yhtyvät Jumalan Pojan rukoukseen, josta tulee ru- kouksen voima. Kaikkitietävä Jumala kutsuu näin ihmisiä työhönsä ja vaikuttaa heidän kauttaan.91

86 Härkönen 2014, 17–18.

87 Veijola 2000, 162.

88 Ladd & Spilka 2015, 449.

89 Jolkkonen 2003, 103.

90 Jolkkonen 2003, 98.

91 Kuula 2016, 58–59.

(25)

25 Seurakuntalaisten esirukouspyyntöjen liittäminen jumalanpalveluksen yhteiseen esirukoukseen on Jumalan työtoverina toimimista, lähimmäisen huomioimista ja toisten kärsimysten lievittämistä.

Esirukouspyyntöjen sisällyttäminen yhteiseen esirukoukseen kertoo siitä, että seurakunta haluaa yhdessä kantaa rukousta pyytäneet ihmiset ja asiat Jumalalle. Se on viesti siitä, että esirukousta pyytäneiden asiat halutaan huomioida seurakunnassa.

2.3 Yhteisen esirukouksen ja rukouksen merkitys aiemmassa tutkimuksessa

Rukousta on tutkittu erilaisista näkökulmista ja tässä tutkimuksessa näistä näkökulmista on

huomioitu rukouksen ja hyvinvoinnin yhteys. Yhteisessä esirukouksessa on mahdollisuus sanoittaa ja tuoda esille seurakuntalaisten yksittäisiä esirukouspyyntöjä itsensä tai muiden puolesta.

Jumalanpalveluksen yhteiseen esirukoukseen on mahdollisuus sisällyttää myös hiljaisuutta, jolloin seurakuntalaiset voivat jättää oman hiljaisen rukouksen Jumalalle. Tällöin yhteinen esirukous ja yksittäinen henkilökohtainen rukous voivat olla kokemuksena samankaltaisia. Tätä taustaa vasten tässä tutkimuksessa on pidetty tärkeänä ottaa esille myös rukouksen merkitys hyvinvoinnille.

Erik Allardtin mukaan hyvinvoinnilla on kolmenalaisia ulottuvuuksia: aineellinen hyvinvointi (elintaso, terveys, asuminen), ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen elämään liittyvä hyvinvointi (perhe, rakkaus) sekä olemiseen liittyvä hyvinvointi (itsensä toteuttaminen, vaikuttamismahdollisuus).92 Henkilökohtainen rukous voi rukoilijan omassa kokemusmaailmassa koskettaa näitä hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia. Lisäksi yksittäisen rukouksen ja yhteisen esirukouksen sisällöt voivat liittyä rukouspyyntöjen osalta hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös lähdeaineiston esirukousten sisältöjen mahdollista liittymistä hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin.

Suomalaisessa tutkimuksessa yhteisen esirukouksen tarkemmista sisällöistä ei ole olemassa

tutkimuksia. Yhteistä esirukousta on tutkittu lähinnä jumalanpalveluksen kokemiseen ja odotuksiin liittyvissä tutkimuksissa. Yhteistä esirukousta on sivuttu myös jumalanpalveluselämään ja sen

92 Allardt 1975, 27–35.

(26)

26 merkityksellisyyteen liittyvissä tutkimuksissa. Tämän luvun alaotsikoissa tuodaan esille näitä

rukoukseen ja hyvinvointiin sekä suomalaiseen jumalanpalvelustutkimukseen ja yhteiseen esirukoukseen liittyviä tutkimustuloksia.

2.3.1 Rukouksen ja hyvinvoinnin yhteys

Rukousta on tutkittu muun muassa ihmisen hyvinvoinnin, mielenterveyden ja fyysisen terveyden kannalta. Tutkimusten mukaan rukouksen käyttämisellä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia ikääntyneiden ahdistus- ja masennusoireille.93 Sydänleikkauksesta toipuvien potilaiden tutkimuksessa on todettu rukouksen ja toipumisen välinen yhteys. Potilaat ovat käyttäneet rukousta selviytymiskeinona ja sillä on ollut vaikutusta masennus- ja ahdistusoireiden vähenemiseen.94 Syöpään sairastuneista suuri osa rukoili sairauden aikana enemmän ja koki saavansa rukouksesta lohtua ja turvallisuutta.95

Useiden tutkimusten mukaan hengellisyydellä ja uskonnollisuudella on yhteys parempaan terveyteen ja alhaisempaan masennukseen. Mielenterveyspotilaiden tutkimuksessa on havaittu, että uskonnolliseen toimintaan osallistuvien masennusoireet vähenivät.96 Uskonnollisuuden ja hengellisyyden on todettu liittyvän parempaan mielenterveyteen. Uskonnollisuudella ja hengellisyydellä on tutkimusten mukaan myönteistä vaikutusta, joka alentaa masennusta, päihteiden väärinkäyttöä ja itsemurhia.97

Tuoreen tutkimuksen mukaan hiljaisellakin rukouksella on henkilökohtaisten ongelmien yhteydessä vaikutusta emotionaalisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Rukous näyttää antavan henkilökohtaisiin ongelmiin laajempaa näkökulmaa sekä lisäävän emotionaalista ja hyväksyvää suhtautumista ongelmiin. Rukouksen käyttäminen ongelmien yhteydessä antaa positiivisen kokemuksen ongelman hallinnasta.98

93 Pargament et al. 2015, 568–569.

94 Masters & Hooker 2015, 525.

95 Saarelainen 2017, 262.

96 Park & Slattery 2015, 541.

97 Bonelli & Koenig 2013, 657–658.

98 McCulloch & Parks-Stamm 2020, 254, 258.

(27)

27 Saija Alanko on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan suomalaiseen sairaalasielunhoitoon liittyen rukouksen käyttöä. Suomalaisessa sairaalasielunhoidossa rukous on käytännön työmenetelmä, jota myös arvostetaan. Rukousta pidetään hyvänä sielunhoitomenetelmänä, joka hyödyttää sekä potilasta että sairaalasielunhoitoa tekevää työntekijää. Rukouksen on koettu olevan heille avuksi vaikeiden asioiden ja stressin käsittelyssä.99

Rukouksen merkitystä on tutkittu myös roomalaiskatolisen kirkon hengellisten työntekijöiden keskuudessa. Tutkimuksessa todettiin, että rukouksella on positiivinen vaikutus heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Rukouksen merkitystä tutkittiin sekä yksityisen että julkisen rukouksen muodoista. Erityisesti yksityinen rukous jokapäiväisessä elämässä nousi tärkeäksi hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavaksi tekijäksi. Rukouksessa korostui yhteys yliluonnolliseen, mikä koettiin tärkeänä voimavarana kirkon hengellisten työntekijöiden keskuudessa.100

2.3.2 Jumalanpalveluksen ja yhteisen esirukouksen tutkimuksia

Jussi P. Mäkelä on tutkinut pro gradussaan seurakuntalaisten odotuksia ja kokemuksia jumalanpalveluksesta. Yhteisen esirukouksen toivottiin rukouspyyntöjen lisäksi sisältävän

enemmän kiitosaiheita. Seurakuntalaiset odottivat myös, että esirukouksessa rukoillaan jokaisen kirkossa olijan puolesta. Tällöin kirkossa olijat saavat kokemuksen siitä, että heidänkin puolestaan rukoillaan. Pitkä esirukous vaikeutti joidenkin kirkkovieraiden keskittymistä. Pitkän esirukouksen jaksottamiseen ehdotettiin laulua eri rukousaiheiden väliin. Seurakuntalaisten jättämien

esirukouspyyntöjen sisällyttäminen esirukoukseen koettiin hyvänä asiana. Seurakuntalaisten esirukouspyyntöjen kuuleminen rukouksessa lisää luottamusta siihen, että heidän hätänsä otetaan vakavasti. Seurakuntalaisten toivottiin myös voivan osallistua esirukouksen valmisteluun ja

lukemiseen jumalanpalveluksessa.101

99 Alanko 2019, 70–71.

100 Bússing et al. 2016, 89, 101–102.

101 Mäkelä 2001, 90–93, 135.

(28)

28 Ulla Palolan opinnäytetyössä ilmeni seurakuntalaisten arvostus yhteistä esirukousta kohtaan.

Opinnäytetyössä tutkittiin Taulumäen kirkon yhteisöllistä messu-uudistusta osallistujien näkökul- masta. Esirukousjaksossa tutkittiin esirukousmahdollisuutta kappelissa, mahdollisuutta jättää esi- rukouspyyntö sekä yhteistä esirukousta. Yhteinen esirukous luetaan Taulumäen messu-uudistuk- sessa suoraan penkistä ”seurakunnasta nousevana” rukouksena. Taulumäen messun osallistujat pitivät yhteistä esirukousta merkityksellisimpänä esirukousjakson osiona. Erityisesti 50–65-vuotiai- den keskuudessa yhteistä esirukousta pidettiin tärkeimpänä esirukousjakson osiona.102

Johanna Räsänen on tutkinut väitöskirjassaan seurakuntalaisten kokemuksia ja odotuksia jumalanpalveluksesta. Hänen aineistostaan noin neljäsosa tutkimukseen osallistuneista

seurakuntalaisista toivoi yksittäisten esirukouspyyntöjen sisällyttämistä yhteiseen esirukoukseen.

Useimpien seurakuntalaisten mielestä sairaiden puolesta rukoileminen kuului jumalanpalvelukseen. 82 % seurakuntalaisista toivoi pappien rohkaisevan heitä

esirukouspyyntöjen esittämisessä. Lisäksi 38 % seurakuntalaisista toivoi jumalanpalveluksen esirukouksen yhteyteen lyhyttä hiljaista hetkeä, jolloin seurakuntalaisilla on mahdollisuus rukoilla hiljaa mielessään läheistensä puolesta.103

Jaakko Tuisku tutki väitöskirjassaan kirkkoherranvaalien toteutustaja havainnoi myös

kirkkoherraehdokkaiden vaalinäytteisiin liittyvien jumalanpalvelusten esirukouksia.Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus ja siihen liittyi neljän kirkkoherranvaalin ehdokkaiden vaalinäytteiden havainnointia. Esirukouksen lukija oli useimmiten itse kirkkoherranvaaliehdokas tai se luettiin puoliksi avustavan papin kanssa. Esirukouksissa oli hyödynnetty jumalanpalvelusten kirjan valmista esirukousmateriaalia ja muokattu sen pohjalta rukousta pappia valittaessa. Erään

kirkkoherranvaalin ehdokkaan laatimassa esirukouksessa esirukous toteutui virren ja rukouksen vuorotteluna. Eräässä toisessa esirukouksessa sen yhteyteen oli liitetty virsi ennen esirukousta.104

102 Palola 2013, 24–25.

103 Räsänen 1995, 190–191.

104 Tuisku 2014, 3, 108.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Aineistosta nousi esille, että joidenkin piispojen mukaan ihmisten oli vaikea hahmottaa median kautta, mikä oli kirkon virallinen linjaus asiaan ja mikä piispan omaa

Kuinka paljon seuraavat evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeet ja muut hengelliset yhteisöt ovat vaikuttaneet

Tämä on laadullinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Espanjan Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan vapaaehtoistyöstä ja sen merkityksestä.. seurakunnalle

Tutkimukseni tarkoitus on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätoi- misten vankilapappien ammatillisen identiteetin rakentumista, teologisia näkemyk- siä

Tämän lisäksi tutkielmassa selvitettiin, että kohtaavatko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnot ja arvot joensuulaiset nuoret aikuiset sekä millainen sosiaalinen

1 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamassa suomennoksessa nimitys on muodossa ”Herra Sebaot”. Romaanissa Tummien perhosten koti kirjoitusasu on

Tässä artikkelissa olemme selvittäneet, missä määrin ja millä tavoin ehtoollisjumalanpalveluk- sia vietettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa keväällä

Kaavassa 2000 lasten osallisuuden tukeminen saa edellisen kaavan (1983) ta ­ voin useita eksplisiittisiä muotoja.. Seurakuntalaisten