Tässä luvussa rakennan teologista kontekstia tutkimukseni ja Jumalan johdatuksen, siihen liittyvien kokemusten ja koko ilmiön ymmärtämiseksi. Heti alkuun on todettava, ettei oppi johdatuksesta ole mitenkään keskeinen asia kristillisessä teologiassa, kuten vaikka Jeesuksen jumaluus, vaan se on opillisessa ymmärryksessä enemmänkin ”harmaalla alueella” ja väitelty aihe.10 Lisäksi aihetta ei useinkaan käsitellä yksilön näkökulmasta lukemissani dogmaattisissa eli kristinuskon oppia käsittelevissä teoksissa 11 vaan yleisemmin lähinnä johdatukseen liittyvissä teologisissa opinkappaleissa, kuten: Jumalan toiminta maailmassa, kaitselmus, ennaltatietäminen, predestinaatio (ennaltamäärääminen), Jumalan attribuutit (kuten kaikkivoipaisuus (omnipotentia), kaikkitietävyys (omniscientia), kaikkialla läsnä olevuus (omnipresenssi), ihmisen vapaa tahto, ilmestys, armolahjat ja rukous.12 Käsittelen näitä aiheita siinä määrin kun se on mielekästä johdatuksen ymmärtämisen kannalta ja toisaalta tuodakseni esiin sen, ettei asia ole niin yksiselitteinen.
2.2.1 Kaitselmus – Jumalan toiminta maailmassa
Kaitselmus on se huolenpito, jonka Jumala omistaa olevalle. Kaitselmus on se Jumalan tahto, jonka kautta kaikki oleva saa oman johdatuksensa. Jumalan kaitselmus on näet meille tiedostamaton ja käsittämätön, ja meidän ajatuksemme ja tekomme sekä tulevaisuus ovat tunnetut vain hänelle. Kaikki tämä ei ole meidän vallassamme, sillä mikä on meidän vallassamme, ei ole kaitselmuksen asia, vaan oman vapaan tahtomme. (kirkkoisä Johannes Damaskolainen)13
Jumalan johdatus sisältyy kristinuskossa käsityksiin Jumalan toiminnasta ja vaikutuksesta maailmassa historian aikana. Tätä voidaan kutsua myös perinteisesti kaitselmukseksi, jonka olemusta ja ongelmia on pohdittu erityisesti uskonnonfilosofian parissa.14 Luomiskertomuksessa (1.
Moos. 1:1–2:3) kerrotaan, että Jumala loi maailman ja maailma tuli valmiiksi. Perinteisesti Raamatun pohjalta on ajateltu, että Jumala toimii yhä luomakuntansa parissa ja hänen luomistyönsä jatkuu, maailman ollessa Hänen vaikutuspiirissään (toisin kuin deistisessä käsityksessä, jossa luomisen jälkeen Jumala on jättänyt maailman toimimaan luonnonlakien varaan, mikä ei vaadi jumalallista läsnäoloa ja puuttumista. 15 ) Kaitselmukseen sisältyy myös ajatus Jumalan huolenpidosta.16 Jatkuva luominen voidaan jakaa käsitteellisesti ylläpitämiseen, myötävaikutukseen ja ohjaamiseen. Ohjaaminen taas voidaan jakaa vielä sallimiseen, estämiseen, johtamiseen ja
10 Huffman et al. 2009, 101.
11 McGrath 2012; Pihkala 2009; Ruokanen 1990.
12 Huffman et al. 2009, 14.
13 Teinonen 1976, 109 (De fide orth 2:29).
14 Posti 2014, 141.
15 McGrath 2012, 299, 300.
16 Teinonen 1976, 109.
rajaamiseen.17 Tärkeää on myös huomata, että perinteisesti kristinuskoon on kuulunut ajatus, että luotu maailma on erillinen Luojastaan, mutta kuitenkin Hänestä riippuvainen. Tästä huolimatta maailmassa vallitsee vapaus (josta lisää alempana) ja näin ollen sen sisällä on erilaisia mahdollisuuksia, minkä vuoksi asiat voisivat olla myös toisinkin18.
Kaitselmus sisältää ajatuksen maailmansuunnitelmasta, jota Jumala toteuttaa sekä luonnonjärjestyksen mukaisesti että sen ohi esimerkiksi ihmeiden kautta. Pihkala kuvaa ajatusta seuraavasti: ”Jumala ikään kuin kehii historian kuluessa auki sen, minkä on ikuisuudessa eli ”ennen aikojen alkua” suunnitellut. Kun kaikki on avattu, maailma on tullut päämääräänsä. Jumalan suunnitelma on toteutunut.” Maailmansuunnitelmasta avautuvan pelastussuunnitelman ratkaiseva seikka tapahtui Kristuksessa. Erityisesti Jeesus toimi Pihkalan mukaan Jumalan Hengen johdatuksessa. 19 Lisäksi Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki on mukana koko luodussa maailmassa (ei pelkästään uskovissa), ja on elämää synnyttävä ja ylläpitävä voima niin hengellisesti kuin muutenkin (esimerkiksi luomiskertomuksessa, Roomalaiskirje 8). Nykyään, aina ensimmäisestä Helluntaista lähtien, Jumalan johdatuksesta voidaankin puhua etenkin Pyhän Hengen johdatuksena. Pelastushistoriallisesti kirkko elää tällä hetkellä lähetystehtävän aikaa mennessään kohti eskatologista päämääräänsä ja täyttymystä Jumalan valtakunnassa. Pihkala kuitenkin muistuttaa, että Jumala ei ole ajassa ja paikassa, joten puhe Jumalasta suunnittelemassa ja toteuttamassa on analogista, muuten voidaan päätyä antropomorfiseen jumalakuvaan samoin kuin jos yritämme laittaa ennaltamääräämisen ja -tietämisen inhimillisiin aikakäsityksen rajoihin. 20
Kaitselmukseen sisältyvään pelastussuunnitelmaan liittyvän Jumalan toiminnan, Pyhän hengen työn ja johdatuksen on nähty liittyvän erityisesti ihmisen pelastumiseen sekä kristilliseen elämään niin yksilönä kuin yhteisönä. Pihkala kuvaa asiaa seuraavasti: ”Henki on se voima, jonka vetämänä ja johdattamana ihminen kääntyy ja liittyy Jumalan valtakunnan yhteyteen.”21 Uskon on nähty syntyvän erityisesti Raamatun Sanan kautta, kun Henki vaikuttaa ja avaa sitä ihmiselle. Pyhän Hengen on nähty ylipäätään johdattavan syvemmälle totuuteen, pyhittävän ihmistä, vaikuttavan kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja auttavan elämään kristillistä elämää etenkin moraalisessa merkityksessä. Jumalan työtä on myös niin sanottu Hengen hedelmä, joista tärkeimpänä rakkaus. Jumalan Henki on lisäksi vaikuttanut koko prosessissa tehdessään
17 Teinonen 1976, 111.
18 Pihkala 2009, 129.
19 Pihkala 2009, 191.
20 Pihkala 2009, 129–133, 192, 198.
21 Pihkala 2009, 191.
itseään tunnetuksi ihmiskunnalle: Pyhän Hengen kautta profeetat profetoivat ja Raamatun tekstien uskotaan olevan Hengen inspiroimia.22
Erityisesti pelastukseen on perinteisesti liitetty kysymys ennaltamääräämisestä eli predestinaatiosta, mitä erityisesti reformaattorit Martin Luther ja Jean Calvin ovat käsitelleet Augustinuksen jalanjäljissä, joka alunperin kehitti opin niin sanotusta kaksinkertaisesta predestinaatiosta. Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeissa 28–30 kuvataan, kuinka Jumala on suunnitelmiensa mukaan kutsunut sekä ennalta käsin valinnut ja edeltä määrännyt ihmisiä omikseen. Tämän pohjalta kehittyi predestinaatio-oppi, jonka mukaan Jumala on jo ennaltamäärännyt toiset pelastukseen kun taas toiset kadotukseen. Lutherilla, Calvinilla ja Augustinuksella on jokaisella hieman oma käsityksensä siitä, miten ennaltamääräys käytännössä vaikuttaa ja millainen rooli ihmisen vapaalla tahdolla on suhteessa siihen.23
Pyhän Hengen toimintana on pidetty myös erilaisia armolahjoja ja karismoja, joista Uudessa testamentissa kerrotaan. Niitä ovat esimerkiksi profetoiminen, kielilläpuhuminen, tiedon/viisauden sanat, sairaiden parantaminen ja henkien erottamisen lahja (1. Kor. 12). Erityisesti karismaattisissa seurakunnissa nämä lahjat, kuten profetoiminen ja tiedon sanat käytännössä toimivat osana johdatusta ihmisten kokiessa Jumalan puhuvan heillä näiden lahjojen kautta. Paavali kirjeissään kuitenkin kehottaa koettelemaan Hengen vaikutuksia ja käyttämään niitä seurakunnan yhteiseen rakentamiseen rakkaudessa (1. Tess. 5:21, 1. Kor. 13, Room. 12:4–6, 1. Kor. 14:12).24
Mikä sitten on ihmisen vapaan tahdon rooli tässä kaikessa? Onko ihmisellä edes sellaista vai tapahtuuko kaikki maailmassa tietyllä tavalla, koska niin täytyy tapahtua, Jumalan itse ollessa kaiken perimmäinen syy? Seuraavassa alaluvussa avaan teologista ajattelua Jumalan tahdon ja ihmisen vapaan tahdon näkökulmista.
2.2.2 Jumalan tahto ja ihmisen vapaa tahto
Tässä luvussa esittelen erityisesti Huffmanin ajatuksia Jumalan tahdosta ja suunnitelmasta yksilön elämään sekä ihmisen vapaasta tahdosta nimenomaan johdatuksen teemaan liittyen. Huffman mukaan evankelikaali-kristityille25 Jumalan tahdon ja suunnitelman tunteminen sekä varmuus Hänen johdatuksesta omassa elämässä ovat ratkaisevan tärkeitä.26 Ensinnäkin aluksi on tärkeää määritellä mitä tarkoitetaan Jumalan tahdolla, sillä eri näkemyksissä painottuvat eri määritelmät
22 McGrath 2012, 326–328.
23 Pihkala 2009, 225–227; Yksimielisyyden ohje 11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta.
24 Ruokanen 1990, 175–179.
25 Lue lisää luvusta 2.5 Johdatusta korostavat kristilliset yhteisöt.
26 Huffman et al. 2009, 13.
Jumalan tahdosta. Lisäksi Jumalan tahtoon ja ihmisen vapaaseen tahtoon liittyy kysymys valinnoista ja vastuusta. Asiaa voidaan verrata tilanteeseen vanhempien ja lasten sekä valtioiden ja kansalaisten välillä: kuinka paljon vapautta ihmisellä on ja kuka kantaa teoista vastuun.27
On ensinnäkin tärkeää hahmottaa Jumalan suvereenin ja moraalisen tahdon eroavaisuudet. Jumalan suvereeni tahto tapahtuu maailmassa ihmisistä huolimatta, kun taas moraalisen tahdon (Jumalan käskyt Raamatussa) Jumala haluaisi tapahtuvan, mutta ihminen voi kapinoida sitä vastaan eikä se näin ollen aina tapahdu. Jumalan suvereeni tahto voidaan vielä nähdä kahdesta eri näkökulmasta: Jumalan aktiivisesti haluama tahto sekä Jumalan sallimus (esimerkiksi pahuutta kohtaan). Asiaa voidaan kuvata myös termeillä Jumalan salattu ja ilmoitettu tahto.
Raamatussa on nähtävissä molemmat näkökulmat (esimerkiksi Ef. 1:11, 5:17, 5. Moos. 29:29). 28 Edellisten lisäksi on tärkeää käsitellä ihmisen vapaata tahtoa, joka kristillisen käsityksen mukaan on asia, jonka Jumala on valinnut ja tahtonut. Näin ollen ihmiset voivat haluta ja valita erilaisia asioita. Kuitenkaan ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, miten paljon ihmisellä on vapaata tahtoa eikä ole helppoa ymmärtää, miten Jumalan suvereenius asettuu samaan kuvaan tämän kanssa. Missä määrin ihmisen kohtalo on Jumalan ennaltamääräämä ja missä määrin ihminen on aidosti vapaa tekemään omia valintojaan? Teologit vuosisatojen ajan ovat pohtineet näitä kysymyksiä, eikä lopullisia vastauksia ole vieläkään löydetty.29 Kirkkoisät olivat sitä mieltä, että kaitselmus ja Jumalan suvereeni tahto sulkee sisäänsä vapaan tahdon.30
Monet kristityt ajattelevat Jumalan tahdon löytyvän Raamatusta ja että tuon tahdon toteuttamiseen tulisi pyrkiä elämässä. Silti Raamatun auktoriteettiin, luotettavuuteen ja erehtymättömyyteen uskovat kristityt voivat Raamatun nojalla olla hyvinkin eri mieltä siitä, kuinka Jumala ihmistä johdattaa. Nykyajan ihmisellä on elämässään runsaasti valintoja, joista Raamattu ei selkeästi sano mitään. Erityisesti monesta hyvästä vaihtoehdosta on vaikeaa tehdä oikeaa ja parasta valintaa esimerkiksi elämän isojen kysymysten, kuten uran ja puolison suhteen. Onko Jumalalla jokin mielipide näistä asioista ja kuinka ihminen voi saada sen selville? Omistautuneet uskovat haluavat tehdä parhaan mahdollisen valinnan Jumalan näkökulmasta ja uskovat että suvereenilla Jumalalla on yksityiskohtainen suunnitelma elämälle, jossa toteutuu Jumalan tahto ja toiveet kaikilla alueilla, eikä vain asioissa, joihin on selkeä käsky. Eikö Jumalalla olisi tieto siitä, mikä olisi paras valinta (tai edes hitusen parempi kuin muut) pitkällä tähtäimellä ihmiskunnan historian ja
27 Huffman et al. 2009, 7.
28 Huffman et al. 2009, 15–18.
29 Huffman et al. 2009, 18, 19.
30 Teinonen 1975, 110, 111.
Jumalan mission kannalta? Yksi tapa nähdä Jumalan tahto on määritellä se nimenomaan Hänen erityiseksi tahdoksi edellä kuvatun kaltaisiin tilanteisiin ja suunnitelmaksi yksilön elämään.31
Huffman raottaa kirjassaan myös hieman historiallista näkökulmaa asian ymmärtämiseksi. Hänen mukaansa Jumalan erityisestä suunnitelmasta yksilön elämään on kirjoitettu hyvin vähän ennen 1900-lukua. Augustinuksen, Lutherin ja Calvinin puhuessa Jumalan tahdosta he viittaavat sillä lähinnä Jumalan moraaliseen tahtoon ja yksilön suhteeseen Jumalaan.
1700-luvulla John Newton ja John Wesley selkeämmin toivat esiin ajatuksen Jumalan erityisestä tahdosta, mutta vasta seuraavalla vuosisadalla eläneen Yrjö Myllerin (George Müller) myötä
”kuinka löydät Jumalan tahdon/suunnitelman elämääsi” -tyyppiset opetukset saivat alkunsa. 1900-luvun jälkipuolisko aina uuden vuosituhannen alkuun onkin ollut noiden opetusten kulta-aikaa.
Yhdeksi selittäväksi tekijäksi ilmiölle voidaan nähdä yhteiskunnan muutos melko staattisista ja ennaltamäärätyistä entiteeteistä todellisuuteen, joka koostuu dynaamista kehityksestä ja vuorovaikutuksesta ja jossa ihmiset tulisi tehdä valintoja.32
Van der Knijff on nostanut esiin kysymyksiä johdatuksen suhteessa kaitselmukseen ja Jumalan tahtoon. Kaitselmus on erityisesti klassisen teologian näkökulma hahmottaa johdatusta, mutta uudemmassa johdatus-diskurssissa avaintermi on Jumalan tahto. Hän kysyykin onko johdatus kaitselmusta vai ei ja mitä se merkitsisi kaitselmuksen opin kannalta, että uskova voi löytää Jumalan tahdon ja joko totella tai ohittaa sen (kuten erityisen tahdon näkökulmassa/ ilmoituksen mallissa). Hyvä kysymys on myös missä määrin kaitselmuksen käsitys Jumalasta aktiivisena johdattajana luomakunnassaan on vaikuttanut johdatuskäsityksiin.33