Mä mietin, kato ku nää piippurassit on kivoja ja pehmeitä, ja kuitenki ku tää askartelu oli nii kiva työ, ni sitä varten mä voin vielä tehdä rusetin.
Tarjolla olleet vaihtoehtoiset materiaalit olivat tähän käsityöinterventioon osallistuneille lap-sille tärkeitä. He eivät tyytyneet ottamaan työhönsä ensimmäistä käteen osunutta materiaalia vaan etsivät erilaisia vaihtoehtoja ja sovittelivat niitä omiin töihinsä. Vaihtoehtoisten, yllät-tävienkin, materiaalien avulla lapset oppivat materiaalitietoutta ja materiaalien tuntua myös työstettävyyden näkökulmasta. Lapsille käsitöiden tekeminen voi olla leikkiin valmistautu-mista tai osa leikkiä (Fleer, 2000b). Töiden valmistuttua lapset ottivat spontaanisti hahmonsa roolin ja kiersivät esittäytymässä toisilleen niin papukaijana, koirana kuin pingviininäkin omaa työtään mukana kuljettaen.
Suomalaisissa koulumaisissa instituutioissa käsityön opettaminen on pitkään perustunut ennemmin tuottamis- kuin suunnittelutoimintaan (Syrjäläinen & Seita-maa-Hakkarainen, 2014, 30). Tuotekeskeisyys on johtanut koulukäsityöt, kuten myös päivä-kotien käsityöt, sisältämään ennalta määriteltyjä ominaisuuksia ja teknisiä ratkaisuja, mikä on rajoittanut mielikuvituksen käyttöä tuotteen suunnittelussa. Oppimisen kannalta samaan lopputulokseen oletettavasti päästäisiin myös vähemmän strukturoitujen tehtävänantojen kautta. Huolellisesti toteutettu, mallityön mukainen käsityötuote tarjoaa tekijälleen hienomo-toriikan ja keskittymisen harjoittelua, mutta ei anna tilaa lapsen omalle, mielikuvitukseen perustuvalle suunnittelulle. Ulkoisesti erilaisiin, itse suunniteltuihin tuotteisiin voi silti si-sällyttää tärkeiden perustekniikoiden harjoittelua. Ositetulle käsityölle ominaista taitojen opettamista ei voi kuitenkaan väheksyä pienten käsityöläisten ohjauksessa, vaikka lapsia pyrittäisiinkin ohjaamaan kokonaisen käsityön prosessiin; eri tehtävissä voidaan painottaa vaihtelevasti ositetun ja kokonaisen käsityön osuutta (Kojonkoski-Rännäli, 2002, 234).
Esikouluikäiset lapset ovat hyvin innokkaita ja nopeita oppimaan, ja heti käsityökokemusten alkuhetkistä saakka lasten pitäisi oppia teknisesti oikeita työtapoja, koska epäkäytännöllisistä työtavoista poisoppiminen on myöhemmin hankalaa. Tämän ikäiset lapset oppivat ennen kaikkea tekemällä ja kokeilemalla. Lapsia ohjaavan aikuisen täytyy muistaa, että käsitöitä tekevät lapset toteuttavat monia työtapoja ensimmäistä kertaa elämässään. Jos kaikki ei aina niin kovin mallikkaasti luonnistukaan, seuraavalla kerralla sama työtapa voi edetä sujuvasti, kun lapsi liittää työtavan muuhun oppimaansa ja omiin oivalluksiinsa.
Pientenkin lasten käsityöprosessi voi sisältää monenlaisia tapoja ideoida ja suunnitella, pää-töksentekoa ja prosessiajattelua. Lapset pystyvät suunnittelemaan heille merkityksellisiä tuotteita, kun heille annetaan siihen mahdollisuus ja heitä ohjataan suunnitteluun liittyvis-sä taidoissa sekä myöhemmin tuotteen teknisesliittyvis-sä toteutuksessa. Kun lapset omaksuvat jo pienestä pitäen suunnittelun olennaiseksi osaksi käsityöprosessia, tämä oletettavasti osaltaan vähentää sellaisia suunnitteluun liittyviä hankaluuksia, joita Erja Syrjäläinen ja Antti Hilmola kuvaavat perusopetuksen käsityön arviointituloksia käsittelevässä artikkelissaan. Suunnittelu -käsitteen merkityksen voi laajentaa koskemaan yleisemminkin lapsen opiskelu- ja elämän-hallintataitoja. Käsityösuunnittelun kautta lapsi voi oppia ymmärtämään suunnittelun ja suunnitelmallisuuden merkityksen muissakin toimissaan, jolloin asiat eivät tapahdu hallit-semattomasti ja silmänräpäyksessä vaan harkinnan tuloksena. Suunnittelu voi olla lapselle leikkiä ja leikin avulla harjoitellaan elämää.
Johtopäätökset
77
AERILA, J. & RÖNKKÖ, M-L. (2013). Integrating Literature with Craft in a Learning Process with Creative Elements.Early Childhood Education Journal, Online first. DOI 10.1007/s10643-013-0626-1.
ANNING, A. (1997). Drawing Out Ideas: Graphicacy and Young Children.International Journal of Technology and Design Education, 7, 219–239.
DUFFY, B.(2006). Supporting creativity and imagination in the Early Years.Maidenhead: Open University Press
EGAN, B. (1999). Children talking about designing: how do young children perceive the functions/
uses of drawing as a part of the design process? TeoksessaIDEATER 99(s. 79–83). Loughborough:
Loughborough University.
FLEER, M. (2000a). Interactive Technology: Can Children Construct Their Own Technological Design Briefs? Research in Science Education, 30,241–253.
FLEER, M. (2000b). Working Technologically: Investigations into How Young Children Design and Make During Technology Education. International Journal of Technology and Design Education, 10, 43–59.
FOX-TURNBULL, W.(2009). Stimulated recall using autophotography – a method for investigating technology education.Haettu 6.10.2014 osoitteesta http://www.iteaconnect.org/Conference/PATT/
PATT2/ToC.pdf
HAKKARAINEN, P. (2002). Kehittävä esiopetus ja oppiminen.Jyväskylä: PS-kustannus.
HOPE, G.(2005). The Types of Drawings that Young Children Produce in Response to Design Tasks.
Design and Technology Education: An International Journal, 10(1), 43–53.
HOPE, G.(2008). Thinking and learning through drawing in primary classrooms.London: Sage.
HOPE, G.(2009). Beyond Knowing How to Make it Work: The conceptual foundations of designing.
Design and Technology Education: An International Journal, 14(1), 49–55.
JOKINEN, P. & PELKONEN, M. (1996). Virikkeitä antava haastattelu (Stimulated recall interview) –
menetelmä käsitysten, kokemusten ja ajattelun tutkimiseen hoitotieteessä. Hoitotiede, 8, 3, 134–141.
KANGAS, K., LAHTI, H., OJALA, M. & YLIVERRONEN, V. (2014). Käsityöprosessien materiaalinen, sosiaalinen ja kehollinen välittyneisyys erilaisissa oppimisympäristöissä. Teoksessa S. Karppinen, A. Kouhia & E. Syrjäläinen (toim.), Kättä pidempää. Otteita käsityön tutkimuksesta ja
käsitteellistämisestä (Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 33) (s. 72–86). Helsingin yliopisto.
KARLSSON, L. (2013). Story crafting method – to share, participate, tell and listen in practise and research.
The European Journal of Social & Behavioural Sciences,6, 1109-1117.
KARPPINEN, S. (2009). Kädentaidot ja käsityökasvatus. Teoksessa I. Ruokonen, S. Rusanen & A-L. Välimäki (toim.), Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä(s. 56–65). Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
KELLOGG, R. (1969). Analyzing children’s art.Palo Alto, CA: National Press Books.
KOJONKOSKI-RÄNNÄLI, S. (1995). Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi (Sarja C:109). Turun yliopisto.
KOJONKOSKI-RÄNNÄLI, S. (2002). Käsityö kasvatuksen välineenä perusopetuksessa. Teoksessa O.
Saloranta (toim.),Ensimmäiset kouluvuodet. Perusopetuksen vuosiluokkien 1–2 opetus.(s. 231–
237). Helsinki: Opetushallitus.
KOJONKOSKI-RÄNNÄLI, S. (2009). Käsityötaidon oppimisesta.Haettu 3.11.2014 osoitteesta http://www.
edu.fi/perusopetus/kasityo/pohdintoja_kasityo-oppiaineesta/kasityotaidon_oppimisesta LAITINEN, S., MATTINEN, A., KAJAMIES, A., VAURAS, M. & LEPOLA, J.(2013). Pienten lasten
tehtäväsuuntautuneisuus ja sen kehittyminen päiväkodin lukutuokioissa. Kasvatus 44, 482–493.
Lähteet
LAULAJAINEN, L. (2010). Kumma kirje. Helsinki: Kirjapaja.
MACDONALD, D., GUSTAFSON, B. J. & GENTILINI, S. (2007). Enhancing children´s drawing in design technology planning and making. Research in Science & Technological Education, 25(1), 59–75.
MILNE, L. (2013). Nurturing the designerly thinking and design capabilities of five-year-olds: technology in the new entrant classroom.International Journal of Technology and Design
Education 23, 349–360.
OPETUSHALLITUS (2014). OPS 2016 – Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen. Haettu 22.4.2014 osoitteesta http://www.oph.fi/ops2016
PIAGET, J. & INHELDER, B.(1977). Lapsen psykologia.Jyväskylä: Gummerus.
PÖLLÄNEN, S. (2009). Contextualising Craft: Pedagogical Models for Craft Education. International Journal of Art & Design Education, 28, 249–260.
REPINA, T.A. (1974). Development of Imagination. Teoksessa A.V. Zaporozhets & D.B. Elkonin (toim.), The Psychology of Pre-school Children (s. 255–277). Massachusetts: The MIT Press.
RUSANEN, S. & TORKKI, K. (2001). Mistä on lapsen kuvat tehty? Teoksessa S. Karppinen, A. Puurula & I Ruokonen (toim.). Taiteen ja leikin lumous (s. 92–105). Helsinki: Finn Lectura.
RÄSÄNEN, M. (2009). Taide, taito, tieto – ei kahta ilman kolmatta. Teoksessa Taide ja taito – kiinni elämässä (s. 28–39). Helsinki: Opetushallitus.
SALMINEN, A. (2005). Pääjalkainen: kuva ja havainto. Toim. I. Koskinen. (Julkaisusarja B 77). Helsinki:
Taideteollinen korkeakoulu.
SETÄLÄ, P. (2012). Lapsi kuvan takana. Erityisiä piirteitä lasten valokuvailmaisussa(Aalto-yliopiston julkaisusarja, Doctoral Dissertations 86/2012). Helsinki: Musta Taide.
SYRJÄLÄINEN, E. & SEITAMAA-HAKKARAINEN, P. (2014). The Quality of Design in 9th Grade Pupils’ and-Make Assignments in Craft Education. Design and Technology Education: An International Journal, 19(2), 30–39.
TAHIROGLU, D., MANNERING, A.M. & TAYLOR, M. (2011). Visual and Auditory Imagery Associated with Children’s Imaginary Companions. Imagination, Cognition and Personality, 31, 99–112.
VYGOTSKI, L.S. (2004). Imagination and Creativity in Childhood. Journal of Russian East European Psychology, 42, 7–97.
WELCH, M. (1998). Students´ Use of Three-Dimensional Modelling While Designing and Making a Solution to a Technological Problem. International Journal of Technology and Design Education, 8, 241–260.
WELCH, M., BARLEX, D. & LIM, H.S. (2000). Sketching: Friend or Foe to the Novice Designer?
International Journal of Technology and Design Education, 10, 125–148.
YLIVERRONEN, V. (2014). From story to product: Pre-schoolers’ designing and making processes in a holistic craft context. Design and Technology Education: An International Journal, 19(2), 8–16.