Kuten tutkimuksemme tuloksista on nähtävillä, liittyvät Nuorisoaseman asiakkaiden tuen tarpeet elämän eri osa-alueisiin. Nuoruusikään kuuluvat muutokset tuovat muka-naan monia haasteita ja ongelmien kasaantuminen voi näyttäytyä henkisenä pahoinvoin-tina tai ulkoisena häiriökäyttäytymisenä. Karvonen (2009, 121–122) toteaakin, että psyykkisen sairastumisen riski on nuoruusiässä muita ikävaiheita suurempi. Tutkimus-tuloksemme osoittavat, että mielenterveydenhäiriöt ovat selkeästi yleisin Nuorisoase-man asiakkuuden syy. Syitä henkiseen pahoinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen voi olla monia. Nuoruusiän niin sanotusti normaalien haasteiden lisäksi nuoren kehitykseen ja ongelmien syntymiseen vaikuttaa aina myös nuorten kasvuympäristö. Nuoret elävät tänä päivänä hyvin hektisessä yhteiskunnassa, jossa korostetaan yksilön vastuuta ja te-hokkuutta, joka taas luo stressiä ja paineita menestymisestä (Karvonen 2009, 121–122).
Nuoruuteen liittyvät useat haasteet, ja kasaantuneet ongelmat näkyvät myös tutkimustu-loksissamme, joiden mukaan useat ongelmat ovat toiseksi yleisin Nuorisoaseman asiak-kuuden syy.
Nuorisoaseman asiakkaina on tutkimustulostemme mukaan huomattavasti enemmän tyttöjä kuin poikia. Pohdimme, että tämä voi johtua osaltaan sukupuolten välisistä erois-ta. Naiset purkavat henkisiä paineitaan miehiä useammin puhumalla, kun taas miehet suuntaavat energiaansa enemmän toimintaan. Miehet eivät välttämättä osaa pukea tun-teitaan sanoiksi. (Hyyppä 1996, 187–188.) Tämän vuoksi pojilla voi olla isompi kynnys hakea apua ongelmiinsa Nuorisoasemalta kuin tytöillä. Sukupuolten väliset erot on näh-tävillä myös mielenterveyshäiriöiden luonnetta tarkasteltaessa. Hyypän (1996, 187–188) mukaan naisilla esiintyy lieviä mielenterveyshäiriöitä miehiä enemmän, mutta vakavissa mielenterveyden häiriöissä miehet ovat yliedustettuja. Sama ilmiö on nähtävillä Paak-kosen (2012, 42) tutkimuksessa, jossa Niuvanniemen nuorisopsykiatrisella osastolla oli vaikeahoitoisista potilaista poikia enemmän kuin tyttöjä vuosina 2004–2007. Pohdim-me, että varhainen tukeminen ja ongelmien ennaltaehkäisy voi olla poikien kohdalla vaikeampaa. Pojat eivät ilmaise itseään yhtä avoimesti puhumalla kuin tytöt, minkä vuoksi ongelmia ei välttämättä huomata ajoissa. Tämän vuoksi tarvitaan Nuorisoaseman moniammatillista osaamista ja erilaisia tuen muotoja vastaamaan asiakkaiden erilaisiin
tarpeisiin. Esimerkiksi Nuorisoaseman järjestämä pienryhmätoiminta on suunnattu po-jille ja toiminnallisen muotonsa vuoksi se voi vastata mielestämme paremmin niiden poikien tarpeita, jotka eivät koe yksilötyöskentelyä mielekkääksi. Pohdimme, että toi-minnalliseen ryhmään osallistuminen voi madaltaa poikien kynnystä puhua ongelmis-taan sekä tuoda niitä esiin.
Nuorten ongelmat eivät aina ole suoraan nähtävillä käyttäytymisestä, mikä selviää tut-kimustuloksistamme. Joskus nuorten pahoinvointi voi näyttäytyä esimerkiksi häiriö-käyttäytymisenä koulussa. Osalla tutkimistamme Nuorisoaseman asiakkaista asiakkuu-den pääasiallinen syy selvisi vasta työskentelyn alettua. Esimerkiksi nuori oli tullut asi-akkuuteen kouluongelmien takia, mutta työskentelyn aikana selvisi, että käyttäytymisen taustalla vaikutti mielenterveyshäiriö. Mielestämme olisi tärkeää selvittää käyttäytymi-sen taustalla olevia syitä jo varhaisessa vaiheessa. Kouluilla on tärkeä rooli nuorten on-gelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa, koska koulu on merkittävä osa nuorten jokapäiväistä elinympäristöä. Tämän vuoksi etenkin koulujen ja Nuorisoaseman aktiivi-nen yhteistyö on ensisijaisen tärkeää toteutettaessa varhaista puuttumista. Yli puolet tutkimistamme asiakkaista oli ohjattu Nuorisoasemalle kouluilta, mikä mielestämme osoittaa, että nuorten ongelmat näkyvät kouluympäristössä ja niihin kiinnitetään siellä huomiota.
Valtaosa tutkimistamme Nuorisoaseman asiakkaista oli yläkoululaisia tai toisen asteen opiskelijoita. Yllätyimme siitä, että 18–19-vuotiaita ja ei koulussa olevia asiakkaita oli tulostemme mukaan vähän. Kuitenkin viimeaikoina on mediassa puhuttu paljon nuorten pahoinvoinnin yhteydessä koulupudokkaista ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista.
Teoria puoltaa mielipidettämme siitä, että erityisesti näiden nuorten tavoittamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Pohdimme, että näiden nuorten kohdalla kynnys hakea itse apua ongelmiin voi olla suuri, eivätkä he välttämättä kuulu minkään palvelun piiriin, joka ohjaisi heitä eteenpäin. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kohdalla ongelmien ka-saantumisen riski on suuri ja mielestämme nuorten parissa tehtävää varhaisen tukemisen työtä olisikin kohdennettava koskemaan enemmän myös koulupudokkaita ja täysi-ikäisiä nuoria aikuisia. Kananoja ym. (2011) tuo esiin, että apua tarvitsevien nuorten aikuisten todelliset tuen tarpeet jäävät huomaamatta, koska heitä ohjataan usein vain erilaisiin työpaja- ja projektitoimintoihin. Nykyisellä palvelujärjestelmällä ei ole tar-peeksi resursseja vastata sosiaalisen syrjäytymisen ongelmaan ja näin kaikkein eniten
apua tarvitsevat jäävät auttamisjärjestelmän ulkopuolelle. (Kananoja 2011, 207–208.) Nämä nuoret tarvitsisivat Nuorisoaseman palvelun kaltaista yksilöllistä ohjausta ja sosi-aalista tukemista. Etsivä nuorisotyö on merkittävässä asemassa näiden nuorten löytämi-sessä ja palveluihin ohjaamisessa.
Nuorisoaseman toiminnan periaatteina ovat matalakynnyksisyys ja nopea avun tarpee-seen vastaaminen (Nuorisoaseman suunnittelutyöryhmä 2011, 3–4). Nuorisoaseman päivystyspuhelimeen voi soittaa joka arkipäivä päivystysaikaan ja asemalle voi tulla käymään myös ilman ajanvarausta. Tuloksistamme näkyy, että päivystyspuhelin on sel-västi yleisin yhteydenotto tapa, kun taas suoraan päivystyskäynnille tulleita oli vähän.
Mielestämme tämä osoittaa päivystyspuhelimen olevan hyvin tarpeellinen yhteydenoton vaihtoehto toiminnan periaatteen ollessa matalakynnyksisyys. Puhelu ei automaattisesti johda Nuorisoaseman asiakkuuteen vaan sen kautta voidaan antaa neuvoa ja ohjausta tilanteeseen tai varata aika ohjauskäynnille. Pohdimme, että tämä voi madaltaa kynnystä yhteydenottoon erilaisissa haasteissa. Mielestämme on tärkeää, että apua on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan, ilman pitkiä jonotusaikoja. Nopea avun saaminen mahdollis-taa ongelmiin puuttumisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kuten Kananoja ym. (2011, 152–153) toteavat, varhaisen puuttumisen lähtökohtana on avoin yhteistyö asiakkaan ja hänen lähiverkostonsa kanssa. Heinonen (2006, 155) tuo esiin, että hyvin toimivassa verkostotyössä työskentelyssä ovat mukana ammattilaisten lisäksi nuori ja hänen huoltajansa. Tutkimustuloksistamme oli positiivista huomata, että yli puolella asiakkaista oli työskentelyssä huoltaja mukana. Mielestämme huoltajan mu-kana oleminen työskentelyssä voi auttaa nuoren kokonaisvaltaisen tilanteen kartoitta-mista. Useampien tahojen ollessa mukana työskentelyssä, on verkostojen yhteistyö tär-keää katkeamattoman palveluketjun varmistamiseksi (Kolkka ym. 2009, 107–108, 112).
Tutkimustulostemme mukaan Nuorisoaseman asiakkaiden kohdalla verkostotapaamisia oli toteutettu useiden eri viranomaistahojen kanssa. Verkostotapaamisia olisi tärkeää toteuttaa erityisesti lähettävän sekä vastaanottavan tahon kanssa. Näin mielestämme voitaisiin välttää päällekkäisen työn tekemistä ja edistää tiedonvaihtoa.
Lindqvistin (2008, 11–12) mukaan varhainen puuttuminen on tukevaa työtä, jossa pyri-tään puuttumaan ongelmiin ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi. Noin puolet päätty-neistä asiakkuuksista oli lopetettu hallitusti, mikä tarkoittaa, että asiakkuus on päättynyt
asiakkaan ja työntekijän yhteisestä päätöksestä, kun tarvetta asiakkuuden jatkamiselle ei enää ole ollut. Asiakkaan asia on tällöin saatu hoidettua Nuorisoaseman tarjoaman tuen avulla. Mielestämme tämä osoittaa, että ongelmiin on puututtu ajoissa ja varhainen tu-keminen ja avunsaanti on näiden asiakkaiden kohdalla onnistunut. Lähes puolet päätty-neistä asiakkuuksista oli ohjautunut Nuorisoasemalta johonkin toiseen palveluun. Nuo-risoasemalla tehdään yksilöllistä palvelutarpeen arviointia ja asiakas ohjataan tarkoituk-senmukaisempaan palveluun silloin, kun Nuorisoaseman palvelu ei vastaa asiakkaan tarpeita. Mielestämme tämä osoittaa Nuorisoaseman moniammatillisen tiimin tärkeyden ja toimivuuden sekä muiden tahojen kanssa tehtävän verkostotyön merkityksen.
Suurin osa toiseen palveluun ohjautuneista asiakkaista oli ohjautunut joko nuorisopsy-kiatriselle poliklinikalle tai erilaisiin terapiapalveluihin. Jonot mielenterveyspalveluihin ovat tällä hetkellä pitkät ja usein asiakas joutuu jonottamaan niihin pääsyä. Tällaisten asiakkaiden kohdalla Nuorisoasemalla tehdään pohjatyötä asiakkaan tilanteen kartoit-tamiseksi ja asiakas saa tukea ja apua odottaessaan tarkoituksenmukaisempaan palve-luun pääsyä. Uskomme, että monien asiakkaiden kohdalla tämä voi ehkäistä ongelmien pahenemista. Joensuussa ei ole ennen Nuorisoaseman perustamista ollut nuorille suun-nattua matalankynnyksen mielenterveyspalvelua. Mielenterveyshäiriöiden ollessa lie-vempiä ne pystytään usein hoitamaan tarpeeksi varhaisella puuttumisella ja kevyemmil-lä toimenpiteilkevyemmil-lä. Mielestämme tutkimustuloksistamme on nähtävilkevyemmil-lä Nuorisoaseman matalankynnyksen palvelun tarpeellisuus. Joidenkin asiakkaiden kohdalla asia saatiin hoidettua Nuorisoasemalla ja osa ohjattiin tarkoituksenmukaisempaan palveluun, mutta he saivat tukea odottaessaan pääsyä toiseen palveluun. Pohdimme, että Nuorisoaseman palvelujen avulla on voitu saada purettua painetta esimerkiksi nuorisopsykiatrisen poli-klinikan pitkistä jonoista.
Tulostemme mukaan kaikilla asiakkailla, joilla asiakkuus Nuorisoasemalla oli päätty-nyt, oli ollut ohjauskertoja alle 10. Suurimmalla osalla ohjauskertoja oli 1–5. Tämä osoittaa, että Nuorisoaseman asettama käyntikertojen tavoite on toteutunut. Ohjausker-tojen lisäksi on myös huomioitava kaikki muu työ, mitä työntekijät tekevät. Työntekijät antavat ohjausta ja hoitavat asiakkaiden asioita puhelimitse olemalla yhteydessä esimer-kiksi asiakkaan huoltajien ja verkostojen kanssa. Työntekijän tehtäviin kuuluu myös asiakkaan palvelutarpeen kartoittaminen ja mahdollisten muiden tukipalvelujen etsimi-nen ja niihin ohjaamietsimi-nen. Myös toiminnan kehittämistyöhön käytetään Nuorisoasemalla
paljon aikaa. Mielestämme on tärkeää käyttää aikaa toiminnan kehittämiseen etenkin Nuorisoaseman palvelun ollessa vielä suhteellisen alkuvaiheessa. Uskomme, että alku-vaiheen kehittämistyön myötä toiminnan vakiintuessa aikaa jää enemmän asiakastyölle.