• Ei tuloksia

ASKEL NUORUUTEEN : Joensuun kaupungin Nuorisoaseman asiakkuudet ja työskentely asiakaskertomusten näkökulmasta

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "ASKEL NUORUUTEEN : Joensuun kaupungin Nuorisoaseman asiakkuudet ja työskentely asiakaskertomusten näkökulmasta"

Copied!
62
0
0

Kokoteksti

(1)

Tanja Ikonen Emma Kurki

ASKEL NUORUUTEEN

Joensuun kaupungin Nuorisoaseman työskentely ja asiakkuudet asiakaskertomusten näkökulmasta

Opinnäytetyö

Joulukuu 2012

(2)

Joulukuu 2012

Sosiaalialan koulutusohjelma Tikkarinne 9

80200 JOENSUU p. (013) 260 6600 Tekijät

Tanja Ikonen, Emma Kurki

Nimeke

ASKEL NUORUUTEEN

Joensuun kaupungin Nuorisoaseman työskentely ja asiakkuudet asiakaskertomusten nä- kökulmasta

Toimeksiantaja

Joensuun kaupungin Nuorisoasema Tiivistelmä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tilastoitua tietoa Joensuun kaupungin Nuori- soaseman työskentelystä ja asiakkuuksista. Nuorisoaseman toimintaa tutkittiin neljän eri aihealueen kautta, jotka olivat asiakaskunta, asiakkaaksi tuleminen, asiakkaan kanssa työskentely sekä työskentelyn lopetus ja kesto. Tutkimustulosten tavoitteena on toimia Nuorisoaseman toiminnan arvioinnin ja kehittämisen välineenä sekä selvittää vastaako Nuorisoaseman toiminta sen alkuperäisiä tavoitteita. Opinnäytetyö käsittelee nuoruutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Tutkimusotteena oli tilastollinen tutkimus, jonka rinnalla käytettiin myös laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällämme tutkimuslomakkeella Nuorisoaseman asiakkaiden asiakaskertomuksista. Aineisto analysoitiin käyttämällä ti- lastollista analyysia, jossa käytettiin apuna SPSS-tilastointiohjelmaa.

Tulosten pohjalta voidaan todeta Nuorisoaseman toiminnan vastaavan varhaisella puut- tumisella niihin tarpeisiin, joita varten se on perustettu. Nuoret tarvitsevat varhaista tu- kea etenkin mielenterveyshäiriöihin, jotka olivat yleisin Nuorisoaseman asiakkuuden syy. Kehitettäessä varhaisen puuttumisen palveluja, on otettava huomioon asiakkaiden erilaiset tuen tarpeet ja tätä varten tarvitaan Nuorisoaseman moniammatillista osaamista.

Varhaista puuttumista tulisi kohdentaa enemmän myös koulupudokkaisiin ja täysi- ikäisiin nuoriin aikuisiin, joilla riskinä on syrjäytyminen ja palveluverkoston ulkopuolel- le jääminen. Nuorisoaseman toimintaa kehitettäessä tarvittaisiin lisää tietoa asiakkaiden omista kokemuksista ja näkemyksistä.

Kieli suomi

Sivuja 48 Liitteet 7

Liitesivumäärä 14 Asiasanat

nuoruus, yhteiskunta, varhainen puuttuminen, moniammatillinen yhteistyö

(3)

THESIS

December 2012

Degree Programme in Social Services Tikkarinne 9

FIN 80200 JOENSUU FINLAND

Tel. +358-13-260 6600 Authors

Tanja Ikonen, Emma Kurki Title

THE STEP TO THE YOUTH

The Working and Customerships of the Youth Centre of Joensuu from the Point of View of the Customer Reports.

Commissioned by

the Youth Centre of Joensuu Abstract

The purpose of this thesis was to obtain the statistical information about working and customerships of the Youth Centre of Joensuu. The operation of the Youth Centre was investigated through four different themes, which were the customer base, becoming a customer, working with the customer and the duration and the ending of the work. The aim of the research results is to be an evaluation and development tool to the Youth Cen- tre _ and to find out whether the operation of the Youth Centre corresponds to its origi- nal objectives. This thesis processes the youth from the social perspective.

The study was carried out as a statistical research which was combined with qualitative research methods. The data was collected with a research form from the Youth Centre customers’ customer reports. The data was analyzed by using a statistical analysis and the SPSS statistical software.

Based on the results, it can be concluded that the Youth Centre corresponds to the needs for which it was established. Young people need early support, particularly in mental health disorders, which were the most common reason for a customership in the Youth Centre. When early intervention services are developed, customers' different needs must be taken into account, which is the reason why multi-professional skills are needed in the Youth Centre. Early intervention should also be directed more towards school dropouts and young adults who have the risk of marginalization and exclusion from the service network. More information about the customers' own experiences and perceptions would be needed for the development of the service of the Youth Centre.

Language Finnish

Pages 48 Appendices 7

Pages of Appendices 14 Keywords

youth, society, early intervention, multi-professional co-operation

(4)

Tiivistelmä Abstract

1 Johdanto ... 5

2 Näkökulmia nuoruuteen ... 7

2.1 Nuoruus kehitysvaiheena ... 7

2.2 Nuoruus nyky-yhteiskunnassa ... 9

3 Ennaltaehkäisevän työn muotoja nuorten kanssa työskentelyssä ... 11

3.1 Nuoret ja varhainen puuttuminen ... 11

3.2 Nuorten kanssa työskentelevien moniammatillinen yhteistyö ... 13

4 Nuorten ongelmiin ja palvelujärjestelmään liittyviä tutkimuksia ... 15

5 Joensuun kaupungin Nuorisoasema ... 17

5.1 Toiminnan lähtökohdat ja tavoitteet... 17

5.2 Asiakasprosessin kuvaus ... 18

5.3 Nuorisoaseman nykytila ... 19

6 Opinnäytetyön toteutus ... 20

6.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tehtävä... 20

6.2 Tutkimusmenetelmät ja kohderyhmä ... 21

6.3 Tutkimusaineiston hankinta ... 22

6.3.1 Asiakaskertomukset tutkimuksen kohteena ... 22

6.3.2 Tietojen kerääminen tutkimuslomakkeella ... 25

6.4 Tiedonkeruuvaihe ja tutkimusaineiston analysointi ... 30

7 Tulokset ... 32

7.1 Asiakkuuden alkaminen ... 32

7.2 Asiakkaan kanssa työskentely ... 32

7.3 Asiakkuuden päättyminen ... 34

8 Pohdinta ... 36

8.1 Johtopäätökset ... 36

8.2 Tavoitteiden ja käytettyjen menetelmien arviointi ... 40

8.3 Eettisyyden ja luotettavuuden tarkastelua ... 41

8.4 Oma oppimisprosessi ja ammatillinen kasvu ... 44

8.5 Jatkotutkimus- ja kehittämisideat ... 45

Lähteet ... 47

Liitteet

Liite 1 Toimeksiantosopimus Liite 2 Tutkimuslupa

Liite 3 Tutkimuksessa käytetyt menetelmät Liite 4 Salassapitosopimus

Liite 5 Ongelmienluokittelutaulukko Liite 6 Tutkimuslomake esimerkki Liite 7 Tutkimustulokset taulukoina

(5)

1 Johdanto

”Eilen vielä villi lapsi, tänään oot jo aikuinen. Ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuo- ruus.” Näin kuvailee Olavi Uusivirta nuoruutta Nuoruus-nimisessä laulussaan vuodelta 2012. Ajanjakso lapsuudesta nuoruuteen ja siitä aikuisuuteen on ihmisen elinkaarta tar- kasteltaessa lyhyt mutta tärkeä. Nuoruus kuuluu osana elämään, koskettaen ihmisiä eri tavoin. Nuoruus ja kokemukset nuoruudesta ovat hyvin yksilöllisiä, mutta eivät koskaan irrallisia siitä ajasta ja paikasta, jossa nuoruutta eletään. Yhteiskunnallisesta näkökul- masta katsottuna nuoria eivät kasvata ainoastaan vanhemmat vaan kaikki nuorten ympä- rille kuuluva. Kehityksen mukanaan tuomat muutokset ovat toisaalta helpottaneet elä- mää, mutta kehityksellä on myös varjopuolensa. Yhteiskunnallinen tilanne, jossa tällä hetkellä korostuvat tuottavuus, hektisyys, taloudellisen tilanteen merkitys ja perheraken- teiden muutokset, ulottaa vaikutuksensa pitkälle tulevaisuuteen. Nuorten henkisen pa- hoinvoinnin lisääntyessä on alettu kiinnittää enemmän huomiota ennaltaehkäisevään työhön ja nuorille tarjottaviin palveluihin. Kaikesta kehityksestä huolimatta ei ole help- poa olla nuori tänään.

Opinnäytetyönämme toteutimme tilastollisen tutkimuksen Joensuun kaupungin Nuori- soaseman työskentelystä ja asiakkuuksista. Tutkimuksemme tulokset perustuvat Nuori- soaseman asiakkaiden asiakaskertomuksista kerättyihin tietoihin. Idean opinnäytetyö- hön saimme suorittaessamme syksyllä 2011 työyhteisöharjoittelua Nuorisoasemalla, minkä aikana kiinnostuimme molemmat Nuorisoaseman toiminnasta. Nuorisoaseman tiimi ehdotti meille opinnäytetyöksi tilastollista tutkimusta Nuorisoaseman toiminnasta.

Kiinnostuimme molemmat aiheesta etenkin sen ajankohtaisuuden ja tärkeyden takia.

Nuorisoaseman tarjoamia palveluja ei ollut vielä juurikaan tutkittu, minkä vuoksi oli tärkeää saada tietoa toiminnan kehittämistä ja arviointia varten. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, koska viime aikoina on ollut paljon esillä nuorten lisääntynyt henkinen pahoinvointi ja syrjäytymisvaara. Nuorisoaseman varhaisentuen palvelu on tarkoitettu vastaamaan lisääntyneeseen palveluntarpeeseen. Saimme Nuorisoasemalta toimeksian- non (ks. liite 1) opinnäytetyöllemme tammikuussa 2012. Tutkimuslupaa haimme Joen- suun kaupungilta ja luvan (ks. liite 2) saimme maaliskuussa 2012.

Opinnäytetyömme raportissa esittelemme teoreettisen viitekehyksen, tutkimuksemme tarkoituksen ja toteuttamistavan, tutkimuksemme tulokset sekä johtopäätökset. Raportin

(6)

alussa on käsitelty nuoruutta kehitysvaiheena ja tuotu esille nuoruusiän keskeisiä kehi- tystehtäviä. Lisäksi käsittelemme nuoruutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Olemme tuoneet esille yhteiskunnan muutoksia, jotka vaikuttavat nuoruuteen. Olemme avanneet varhaisen puuttumisen ja moniammatillisen yhteistyön käsitteitä nuorten kanssa työs- kentelyn näkökulmasta. Esittelemme aiempia nuorten ongelmiin ja palvelujärjestelmään liittyviä tutkimuksia. Seuraavaksi tuomme esiin Nuorisoaseman toiminnan tavoitteita, asiakasprosessin kulkua sekä Nuorisoaseman tämän hetkistä tilaa.

Opinnäytetyön toteutusosiossa olemme kuvanneet opinnäytetyön prosessin kulun ja siihen liittyvät menetelmälliset valinnat. Tuloksissa esittelemme keskeisimmät tutki- mustulokset, minkä lisäksi tuloksia on nähtävillä taulukkomuodossa liitteessä 7. Pohdin- taosiossa peilaamme saatuja tuloksia teoriatietoon ja tuomme esiin tekemiämme johto- päätöksiä. Lopussa pohdimme tutkimuksemme luotettavuutta, menetelmällisiä valintoja sekä omaa oppimistamme. Viimeiseksi tuomme esiin mahdollisia Nuorisoaseman toi- mintaan liittyviä jatkotutkimusideoita.

(7)

2

Näkökulmia nuoruuteen

2.1 Nuoruus kehitysvaiheena

Opinnäytetyömme kannalta on tärkeää perehtyä nuoruuteen osana ihmisen elinkaarta.

Tämän vuoksi esittelemme ensin nuoruutta kehitysvaiheena ja nuoruusikään liittyviä kehitystehtäviä. Robert Havighurst on kuvannut ikään liittyviä muutoksia ihmisen kehi- tysympäristössä. Näitä muutoksia hän kutsuu kehitystehtäviksi. Nuoruusiän keskeiset kehitystehtävät ovat Havighurstin mukaan sukupuoli-identiteetin omaksuminen, suhtei- den luominen toiseen sukupuoleen, koulutuksen hankkiminen ja valmistautuminen työ- elämään, valmistautuminen seurusteluun ja perhe-elämään sekä ideologian ja moraali- käsityksen omaksuminen. Näiden kehitystehtävien onnistunut ratkaisu luo pohjaa nuo- ren hyvinvoinnille ja myöhemmälle myönteiselle kehitykselle. (Nurmi, Ahonen, Lyyti- nen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila 2010, 131.)

Fyysiseen kasvuun, ajattelun kehittymiseen ja sosiaalisiin tekijöihin liittyvät monet muutokset kuuluvat nuoruusikään. Puberteetti on näkyvimpiä muutoksia ihmisen kehi- tyksessä, koska se näkyy fyysisenä kasvuna ja ruumiinrakenteen kehityksenä. Myös nuoren ajattelutaidot kehittyvät merkittävästi toisen elinvuosikymmenen alussa. Ajattelu muuttuu abstraktimmaksi, mikä auttaa nuorta hahmottamaan paremmin maailmaa ja omaa elämäänsä. Abstraktin ajattelun kehittyminen vaikuttaa nuoren minäkuvan, maa- ilmankuvan ja moraalinkäsitysten muotoutumiseen. Useimmiten sosiaaliset suhteet muuttuvat niin, että nuori alkaa viettää yhä enemmän aikaa perheen sijaan ikätoveriensa parissa ja ikätoverien merkitys nuoren elämässä kasvaa. Nuori ohjaa itse omaa kehitys- tään muun muassa kaveripiirin valinnallaan, harrastuksilla, koulutyöllä ja koulutusva- linnoillaan. Nämä nuoruusiän valinnat luovat pohjaa aikuisiän elämänkululle. (Nurmi ym. 2010, 124–128.)

Nuoruusikä on niin mahdollisuuksien kuin haasteidenkin aikaa. Joillekin nuorista ka- saantuu nuoruusvuosina ongelmia, jotka näkyvät joko henkisenä pahoinvointina tai ul- koisena häiriökäyttäytymisenä. Tavallisimpia tunneperäisiä ongelmia nuoruusiässä ovat masennus ja ahdistus. Syitä nuorten henkiseen pahoinvointiin ja mielenterveyden on- gelmiin on monia, kuten esimerkiksi stressaavat tai traumaattiset elämäntapahtumat, geneettiset tekijät, kiusaaminen sekä konfliktit ja riidat perheessä. Ongelmakäyttäytymi-

(8)

sellä puolestaan tarkoitetaan aggressiivisuutta, käytöshäiriöitä ja rikollisuutta. Myös ongelmakäyttäytymiselle löytyy useita syitä. Syitä voivat olla esimerkiksi kyvyttömyys kontrolloida omaa toimintaansa, alhainen älykkyys, heikko koulumenestys, vanhempien kasvatustavat, perheväkivalta, fyysinen hyväksikäyttö tai ikätoverien vaikutus. Yksi merkittävä nuorten keskuudessa esiintyvä ongelma on päihteiden käyttö, joka liittyy usein myös muihin ongelmiin. Kuten muidenkin ongelmien, myös päihteiden käytön taustalla voi olla monia erilaisia syitä. Keskeisimpänä tekijänä päihteiden käyttöön ovat kuitenkin ikätoverit ja niin kutsuttu ryhmäpaine, joka lisää todennäköisyyttä nuorten päihteiden käyttöön. (Nurmi ym. 2010, 150–155.)

Tunne-elämän oireiden ilmaisemisessa on todettu olevan sukupuolten välisiä eroja. Ty- töt tuovat esille mielenterveyteen liittyviä oireita poikia enemmän. (Kinnunen 2011, 34.) Yleisesti ottaen naisilla esiintyy lieviä mielenterveyshäiriöitä miehiä enemmän, mutta toisaalta vakavissa mielenterveydenhäiriöissä miehet ovat yliedustettuja. Naiset ilmaisevat henkisen paineen eli stressin merkkejä useammin ja eri tavoin kuin miehet.

Naisilla itsensä ilmaisemisen painopiste on sanallisella ilmaisulla ja he purkavat henkis- tä painetta puhumalla. Miehillä ei välttämättä ole sanoja tunteilleen ja he oireilevat enemmän ruumillaan. Naisten ja miesten käyttäytymiserot vaikuttavat siihen, että vas- toinkäymisten sattuessa miehet suuntaavat energiaansa enemmän toimintaan, naiset taas sisäisten tunteiden läpikäymiseen. (Hyyppä 1996, 187–188.) Myös biologiset ja hormo- naaliset erot tytöillä ja pojilla selittävät osin oireilun ja käyttäytymisen eroja (Kinnunen 2011, 35).

Perhe pysyy usein tärkeänä osana nuoren elämää, vaikka kehitysympäristö laajeneekin koko ajan nuoruuden kuluessa. Lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä nuoren itsenäisyys lisääntyy ja lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus muuttuu vanhemman yk- sisuuntaisesta ohjauksesta keskusteluun, neuvotteluun ja yhteiseen päätöksentekoon perustuvaksi vuorovaikutukseksi. Toimiva vuorovaikutus ja molemminpuolinen hyväk- syntä ovat monin tavoin yhteydessä nuoren positiiviseen kehitykseen. On osoitettu, että huonosti toimiva vuorovaikutus ja konfliktien määrä lapsen ja vanhemman välillä ovat yhteydessä nuorten ongelmakäyttäytymiseen. (Nurmi ym. 2010, 145–146.) Nuoret tar- vitsevat aikuisia kasvunsa tueksi. Toimiva lähiverkosto tarjoaa nuorelle suojaverkon, jolta saatava tuki on merkittävässä osassa nuoren kasvaessa ja kehittyessä. Nuoren kas-

(9)

vua voi vanhempien ohella tukea myös joku muu tuttu ja turvallinen aikuinen. (Lämsä 2009a, 32.)

2.2 Nuoruus nyky-yhteiskunnassa

Opinnäytetyömme käsittelee nuoria ja heidän haasteitaan nyky-yhteiskunnassa. Nuoret elävät osana aikansa yhteiskuntaa, minkä vuoksi yhteiskunta ja kulttuuri sekä niihin liittyvät muutokset vaikuttavat aina nuorten kehitykseen, toimintaan, ajatteluun ja valin- toihin. Monet sekä pidemmän että lyhyemmän aikavälin muutokset ovat vaikuttaneet kasvuympäristöön nyky-Suomessa. Yksi keskeinen pitkän aikavälin muutoslinja on perheinstituutiossa tapahtunut muutos, joka jatkuu edelleen. Molempien vanhempien työssäkäynti on lisääntynyt, sukulaisten merkitys vähentynyt sekä avioerot ja yksinhuol- tajuus yleistyneet. Yhä suurempi osa nuorista kasvaa perheissä joissa toinen biologinen vanhempi puuttuu. Nuoren jokapäiväinen elinympäristö koostuu yhä enemmän ikätove- reista samalla, kun perheen kanssa vietetty aika ja sukupolvien välinen vuorovaikutus on vähentynyt. (Nurmi ym. 2010, 156.)

90-luvun laman jälkeen Suomessa alkoi nopea talouskasvu, jonka seurauksena kansan- talous sekä yksityistalouksien varallisuus kasvoivat nopeasti. Kääntöpuolena hyvin- voinnin lisääntymiselle kuitenkin nousi taloudellisen eriarvoisuuden lisääntyminen. Eri- tyisesti yksinhuoltajatalouksien ja monilapsisten perheiden köyhyys ja toimeentulovai- keudet ovat lisääntyneet. (Harrikari 2008, 21.) Taloudellinen huono-osaisuus ei auto- maattisesti tarkoita ongelmia, mutta se on selvä riskitekijä. Esimerkiksi työttömyyden aiheuttama heikko taloudellinen tilanne heikentää usein vanhempien hyvinvointia ja vaikuttaa kielteisesti perheen ilmapiiriin. Riskinä on, että omien huoliensa keskellä van- hemmat eivät enää kykene tarjoamaan lapselle riittävää hoivaa ja huolenpitoa, eivätkä voimavarat riitä lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen. (Lämsä 2009a, 29.)

Suomessa on käytössä koulutusjärjestelmä, joka eroaa huomattavasti monien muiden maiden koulutusjärjestelmistä. Suomessa on pitkään jatkuva yhtenäiskoulutus, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että myöhempää elämää ja koulutusta koskevat valinnat teh- dään aikaisimmillaan 15–16 vuoden iässä, usein vasta lähempänä 20 ikävuotta. Suo- messa koulutus on maksutonta, minkä ansiosta kaikilla on ainakin periaatteessa mahdol- lisuus korkeampaan koulutukseen tulotasosta riippumatta. Suomalaisten koulutustaso

(10)

onkin noussut jo pitkään. Tällaisella koulutusjärjestelmällä on todettu olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Myönteistä on, että koulutusvalinnat ovat pitkälti nuorten itse päätettävissä. Kielteistä sen sijaan on se, että valmistuminen ja työelämään siirtyminen tapahtuu usein vasta lähempänä 30 ikävuotta. Tämän seurauksena myös muut varhaisaikuisuuteen liittyvät siirtymät, kuten perheen perustaminen, ovat siirtyneet entistä myöhemmäksi. (Nurmi ym. 2010, 156–157.) Nurmen (2010, 125) mukaan nuo- ruus onkin pidentynyt jopa kahden vuosikymmenen mittaiseksi ajanjaksoksi, kun ennen se saattoi rajoittua muutamaan vuoteen.

Nykyinen epävarma työmarkkinatilanne on vaikeuttanut nuorten ammatinvalintaa.

Muutokset eri alojen työllisyystilanteissa tapahtuvat nopeasti eikä niitä voida aina enna- koida. Nykyisin siis edes koulutus ei takaa työpaikan saantia ja yhä useammalla ihmi- sellä on elämänsä aikana useita ammatteja. Epävarma työllisyystilanne näkyy muun muassa nuorten alttiutena jättää toisen asteen opinnot kesken. Omaa tulevaisuuttaan rakentaessa nuori joutuu tekemään monia valintoja. Valinnanpakko ja valintoihin liitty- vä epävarmuus tuottavat stressiä monille nuorille. (Lämsä 2009a, 25–26.) Lasten ja nuorten psyykkinen ja fyysinen uupumus ovatkin olleet esillä viime vuosina monissa tutkimustuloksissa. Erään tuoreen kouluterveyskyselyn perusteella joka kymmenes ylä- kouluikäinen kärsii koulu-uupumuksesta ja joka toinen 15–25-vuotias kokee elämänsä olevan stressaavaa. Nykyinen ajattelutapa korostaa yksilön vastuuta, mikä luo paineita nuorille. Yleisimpiä stressin syitä ovatkin kiire, liian suuret työmäärät, epävarmuus sekä menestymis- ja suorituspaineet. Psyykkisen sairastumisen riski on nuoruusiässä muita ikävaiheita suurempi, minkä vuoksi liiallinen ja pitkään jatkuva stressi voi olla uhka nuoren hyvinvoinnille. (Karvonen 2009, 121–122.)

Vaikka nuoruuden voidaankin katsoa ajanjaksona pidentyneen, toisaalta samaan aikaan on noussut esiin myös huoli lapsuuden lyhenemisestä. Riskivyöhykkeessä ovat erityi- sesti ne lapset ja nuoret, jotka eivät saa kotoaan riittävästi tukea kasvulleen. Riskiteki- jöitä lapsen ja nuoren tasapainoiselle kehitykselle ovat esimerkiksi vanhempien mielen- terveysongelmat ja lisääntynyt päihteidenkäyttö. Perhe-elämän muutosten myötä myös avioerot ovat lisääntyneet ja yksinhuoltajien määrä kasvanut. Joissakin tällaisissa per- heissä yksinhuoltajan voimavarat eivät enää riitä lapsen kasvun tukemiseen taloudellis- ten huolien ja muiden käytännön asioiden hoitamisen ohella. Lapsi ei saa olla lapsi riit-

(11)

tävän kauan, jos aikuisen hoivan ja huolenpidon puute pakottaa lapsen itsenäistymään liian varhain. (Lämsä 2009a, 28–30.)

Yksi vahvasti nuorten elämään vaikuttava tekijä on viime vuosina ollut tieto- ja viestin- tätekniikan kehitys. Teknologian kehityksen on ennakoitu muokkaavan nuorten sosiaa- lisia suhteita, vaikka asiaa ei ole vielä kovin paljon ehditty tutkia. Kännykät ja Internet ovat arkipäivää lähes jokaiselle suomalaiselle nuorelle ja niiden avulla myös ystävät ovat lähes aina tavoitettavissa. Teknologia on edistänyt merkittävästi koko ajan kiihty- vää globalisaatiota, minkä ansioista myös suomalainen nuoriso elää kansainvälisen nuo- risokulttuurin vaikutuspiirissä. (Nurmi ym. 2010, 158.) Teknologian kehitys on tuonut mukanaan myös erilaisia uhkatekijöitä. Esimerkiksi erilaiset nettiyhteisöt ovat nuorille paljon tutumpia kuin heidän vanhemmilleen, minkä vuoksi vanhempien on yhä vaike- ampi tietää, mitä nuori tekee Internetissä tai kenen kanssa hän on tekemisissä. (Lämsä 2009a, 23.)

3 Ennaltaehkäisevän työn muotoja nuorten kanssa työskentelyssä

3.1 Nuoret ja varhainen puuttuminen

Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset pakottavat palveluiden tuottajia jatkuvasti pohti- maan, miten muuttuneeseen palvelutarpeeseen vastataan. Globalisoituminen, talouden kasvun hiipuminen sekä laman vaikutukset ovat vaikuttaneet perheiden elämään. Yh- teiskunnallisessa keskustelussa on puhuttu kiireisestä työelämästä ja sen sovittamisesta perhe-elämään. Huoli on noussut niiden lasten ja perheiden puolesta, jotka eivät kykene pysymään nykyisen kilpailuyhteiskunnan mukana. Tämän vuoksi yhteiskunnasta syrjäy- tyneiden määrän pelätään jatkuvasti kasvavan. Kiireisen työelämän keskusteluiden rin- nalla on esimerkiksi mediassa puhuttu paljon nuorten pahoinvoinnista ja erilaisten on- gelmien kasaantumisesta jo nuoruusvaiheessa. Keskusteluissa painotetaan vanhempien ja aikuisten vastuuta sekä nuorten tiukempaa kontrollia. (Kolkka, Mantela, Holopainen, Louhela, Packalen & Kaisvuo 2009, 162–163.)

Lämsä (2009a, 21) tuo esiin, että nykypäivänä näkyvien yhteiskunnallisten muutosten lisäksi myös nuorten vanhempien elinaikana tapahtuneet muutokset vaikuttavat osaltaan

(12)

siihen, millaisia edellytyksiä nuoren kasvulle ja kehitykselle on olemassa. Lindqvistin (2008, 11) mukaan asiantuntijatieto lapsen ja nuoren hyvästä sekä kehitykseen vaikutta- vista riskeistä lisääntyy jatkuvasti. Samoin tieto lapsen ja nuoren suojaavista tekijöistä tutkimuksien myötä on lisääntynyt. Tiedon lisääntyminen samaan aikaan yhteiskunnal- listen muutosten myötä näkyy muun muassa lasten ja nuorten palveluiden kehittämises- sä kohti varhaisemman tukemisen suuntaa.

Varhaisen puuttumisen käsite nousi keskusteluun mediassa ja politiikassa vuosituhan- teen vaihteessa. 90-luvun laman aiheuttama kuntien resurssipula vaikutti siten, että eh- käisevät lastensuojelupalvelut vähenivät ja samalla lastensuojeluasiakkuuksien määrä kasvoi. Tarjolla ei ollut tavallisimmissa vaikeuksissa oleville tukevaa palvelujärjestel- mää ja ehkäisevän työn resursseja kohdennettiin kriisejä paikkaavaan työhön. Nykyisin varhainen puuttuminen on vakiintunut ammattikäytäntö ja se tuli lastensuojelulain osak- si vuoden 2008 alusta. Yhteiskunta edellyttää kansalaisilta kykyä toimia itseään säätele- vinä subjekteina ja varhaisella puuttumisella turvataan niiden henkilöiden kasvu, joiden kohdalla se näyttää olevan uhattuna. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat yksi kohde- ryhmä. Varhaista puuttumista ja sen menetelmiä on tutkittu Suomessa vähän, vaikka varhaisesta puuttumisesta onkin muodostumassa sosiaalipolitiikassa ja nuoriin kohdis- tuvassa työssä vakiintunut toimintaperiaate. (Satka 2011, 61–63.)

Satka (2011, 64–65) kuvaa varhaista puuttumista osana ehkäisevää lastensuojelua, mut- ta myös osana laajempaa kokonaisuutta. Satka esittää varhaista puuttumista yhtenä hal- linnan keinona, joka kohdistetaan nuoriin sukupolviin. Poliittisten ohjelmien näkökul- masta varhaisen puuttumisen tavoitteena on lasten hyvinvoinnin, edun sekä oikeuksien edistäminen. Kirjoitetut ohjelmat eivät kuitenkaan sisällä yleensä konkreettisia toimin- tamalleja puuttumistyöhön. Tämän vuoksi ohjaava politiikka ja paikallinen toiminta ovat irrallisia toisistaan. Lindqvistin (2008, 11–12) mukaan paikallisella tasolla varhai- nen puuttuminen on tukevaa työtä, jossa pyritään puuttumaan ongelmiin ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi. Näin varhaisen tuen työssä pyritään tunnistamaan niitä riskejä, jotka synnyttävät lisää ongelmia. Kananojan, Lähteisen & Marjamäen (2011, 152–153) mukaan varhaisen puuttumisen lähtökohtana on asiantuntija- ja ongelmakeskeisten pal- veluiden muuntaminen kohti aitoa ja avointa yhteistyötä ihmisten ja heidän lähiverkos- tojen kanssa. Varhaisessa puuttumisessa työn painopiste kohdentuu osallisuuteen ja avoimeen yhteistoimintaan sekä huolen varhaiseen esiin ottamiseen.

(13)

Nuorisososiaalityö ei ole vielä rakentunut selkeästi omaksi tehtäväalueekseen, vaikka sen tarve onkin jo tunnistettu. Usein sosiaalitoimen asiakkaana on perhe ja nuorten asiat jäävät perheen muiden asioiden varjoon. Nuoret ovat yleensä suorassa asiakassuhteessa sosiaalitoimeen vasta, kun ongelmat ovat jo todella pahoja. Erilaisia elämänhallinnan ongelmia voi esiintyä jo varhaisnuorilla, minkä vuoksi olisikin syytä kohdistaa työtä yhä enemmän varhaiseen puuttumiseen nuorten kohdalla. (Kananoja ym. 2011, 206–

207).

Kananojan ym. (2011) mukaan erityinen haaste liittyy koulutuksesta syrjäytyviin nuo- riin. Syrjäytyminen yhdistettynä elämänhallinnan ongelmiin vaatisi sellaisia tuen- ja palveluntarpeita, joihin nykyinen auttamisjärjestelmä ei kykene kunnolla vastaamaan.

Yli 18-vuotiaat nuoret ohjataan usein työpaja- ja projektitoimintoihin, jotka eivät kui- tenkaan kaikkien kohdalla vastaa todellisia tarpeita. Kaikkein eniten apua tarvitsevat jäävät liian usein auttamisjärjestelmän ulkopuolelle, koska nykyisellä palvelujärjestel- mällä ei ole tarpeeksi kykyä ja resursseja tunnistaa ongelmia eikä keinoja vastata sosiaa- liseen syrjäytymiseen. Ongelmana on sattumanvarainen palveluihin ohjautuminen, vaikka tuen muotojen tulisi olla yksilöllisiä ja moni nuori tarvitsisi palveluohjauksen lisäksi myös pitkäjänteistä sosiaalista tukemista. Sosiaaliohjauksen käyttäminen nuorten arkielämän tukena tällaisten nuorten kohdalla onkin osoittautunut tuloksekkaaksi. (Ka- nanoja ym. 2011, 207–208).

3.2 Nuorten kanssa työskentelevien moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillisuudella tarkoitetaan eri alojen ammattilaisten joustavaa yhteistyötä, jos- sa jokaisen alan asiantuntijuutta yhdistetään asiakkaan parhaaksi. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää silloin, kun asiakas tarvitsee useita erilaisia tukimuotoja. Moniam- matillisuus on jonkin ihmisen tai ihmisryhmän kokonaisvaltaista auttamista ja sen avul- la pyritään välttämään palveluketjun katkeaminen moninaisessa palvelujärjestelmässä.

Moniammatillisessa työssä on haasteena eri ammattilaisten tietoisuus toisistaan ja kai- kista niistä palveluista sekä kolmannen sektorin tarjoamista toimista, joista asiakas voisi hyötyä. (Kolkka ym. 2009, 107–108, 112.)

(14)

Pönkön & Tervonen-Rossin (2009, 146) mukaan moniammatillisen yhteistyön tulee olla eri toimijoiden välistä avointa keskustelua asiakkaan asioista, jossa tietoja tulee vaihtaa keskenään. Tämän vuoksi moniammatillisessa työssä salassapitovelvollisuussäännökset on huomioitava ja yhteistyön on lähdettävä asiakkaan ja huoltajan antamalla suostu- muksella tietojen siirtoon. Heinonen (2006, 155) tuo esiin, että hyvin toimivassa verkos- totyössä työskentelyyn osallistuvat ammattilaisten lisäksi nuori ja hänen vanhempansa.

Kun kaikki saman asian äärellä työskentelevät tietävät koko ajan, mistä asioista puhu- taan ja millaisia tietoja vaihdetaan, ei vaitiolovelvollisuus ammattilaisten välillä ole este yhteistyölle.

Työntekijällä on vastuu ohjatessaan asiakasta tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin.

Se miten ja millä tavalla työntekijä hahmottaa asiakkaan tilanteen, vaikuttaa siihen mil- laisia eri toimijoita asiakkaan kanssa työskentelee. Asiakkaan kokonaisvaltaisen koh- taamisen kautta työntekijä voi löytää asiakkaalle sellaisia tuen- ja avuntarpeita, jotka viittaavat ennemmin esimerkiksi koulutus- ja kulttuuripalveluihin kuin sosiaalipalvelui- hin. Esimerkiksi nuori ihminen voi hyötyä lastensuojelupalveluiden lisäksi nuorisotyön tarjoamista palveluista tai sivistystoimen järjestämistä ryhmämuotoisista tapaamisista.

(Kolkka ym. 2009, 107–108, 112.)

Moniammatillista yhteistyötä tehdessä työn tulee tähdätä tavoitteiltaan nuoren parhaaksi ja jokaisella toimijalla on oltava tiedossaan yhteiset toimintaperiaatteet ja työskentelyn päämäärät. Nuoren kanssa työskentelevät yhteistyöverkostot tulee koostua niistä ihmi- sistä, joiden välisillä suhteilla on merkitystä nuorelle. (Pönkkö & Tervonen- Rossi 2009, 146.) Kolkka ym. (2009, 109–111) tuovat esiin, että moniammatillisen työn avulla voi- daan tuottaa tuloksellista ja asiakasta kunnioittavaa palvelua. Moniammatillisuuden riskinä on se, että eri asiantuntijoiden toimiessa yhdessä asiakkaan asian äärellä, tulee työskentelystä asiakkaan oman näkemyksen ohittavaa asiantuntijatyötä. Luodessa asi- akkaalle moniammatillista palveluverkostoa on tärkeää huomioida, että jokaisen asiak- kaan omat verkostot ovat kantokyvyltään hyvin erilaisia. Saman asiakasryhmän kaikki asiakkaat eivät suinkaan hyödy aina samanlaisista palveluista. Moniulotteisessa palve- luverkostossa, jossa yhä enenevässä määrin yksityisten ja erilaisten hankkeiden rooli kasvaa, on suuri tarve palveluohjaukselle.

(15)

Jokainen nuoren kanssa toimija tuo nuoren tilanteeseen oman näkökulmansa. Yhteisen tavoitteen asettaminen vaatii niin nuoren, perheen kuin kaikkien toimijoiden näkökul- mien tunnistamista sekä yhteisen näkökulman löytämistä. Moniammatillisten verkosto- jen näkökulmissa voi olla eroja, mutta näistä pitää kyetä muodostamaan yhteinen toi- mintaperiaate. Nuoren ja perheen omien valmiuksien pohjalta lähtevä työskentely mah- dollistaa jokaisen toimijan vastuullisen ja vastavuoroisen auttamisen nuoren hyväksi.

Erityisesti nuoren mielipiteen kuuleminen ja sen kunnioittaminen on tärkeää, koska vain nuori pystyy itse kertomaan oman tilanteensa omasta näkökulmastaan. Nuoren sivuut- taminen moniammatillisessa työssä loukkaa nuoren ihmisarvoa ja itsetuntoa, sekä saat- taa aiheuttaa vastareaktioita. (Pönkkö & Tervonen- Rossi 2009 147–148.)

4 Nuorten ongelmiin ja palvelujärjestelmään liittyviä tutkimuksia

Anna-Liisa Lämsä on tehnyt vuonna 2009 valmistuneen tutkimuksen, joka kuvaa ja selvittää lasten ja nuorten syrjäytymisongelmia sosiaalihuollon asiakirjojen kautta 90- luvun laman jälkeisinä vuosina. Tutkimusaineistonaan Lämsä on käyttänyt 990:nnen alle 25-vuotiaan sosiaalihuollon lastensuojelun ja toimeentulotuen asiakkaan asiakirjoja vuosilta 1992–1997. Tutkimuksen erityisinä huomion kohteina olivat lasten ja nuorten erilaiset hyvinvoinnin ongelmat sosiaalihuollon asiakkuuden perusteina ja lasten ja nuorten syrjäytymisen kuvaajina. (Lämsä 2009b.)

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että sosiaalihuollon asiakkuus liittyi erityisesti kasau- tuneisiin ongelmiin. Lastensuojelun asiakkuutta perusteltiin usein äidin päihde- ja mie- lenterveysongelmilla ja lapsen hoidon laiminlyönnillä tai nuoren koulu- ja päihdeon- gelmilla. Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten vanhemmat olivat myös usein työ- elämän ulkopuolella ja perheissä oli taloudellisia vaikeuksia. Toimeentulotukea saavien nuorten tuen tarpeen syynä oli useimmiten työelämän ulkopuolelle jääminen ja siitä johtuvat taloudelliset vaikeudet. Tutkimuksessaan Lämsä jakoi asiakkaat yhdeksään eri asiakkuustyyppiin, joiden ääripäät olivat elämänhallinta ja syrjäytyminen. Tutkimukses- ta ilmenee, että merkittävimmät syrjäytymiseen ja elämänhallintaan vaikuttavat tekijät lasten ja nuorten elämässä liittyvät epävakaaseen työmarkkina-asemaan, perhesuhteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin sekä asiakkaan vaikutusmahdollisuuksiin omassa elämäs- sään. (Lämsä 2009b.)

(16)

Tarja Paakkonen on tehnyt vasta valmistuneen väitöskirjan aiheesta lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujärjestelmä vaikeahoitoisuuden näkökulmasta. Paakkosen tuoreen väitöskirjan mukaan alaikäisten lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito lisääntyi sitä mukaa, kun avohoidon palveluita supistettiin 90-luvun laman aikana. Rajuimmin laman aikaan kouluterveydenhuollosta sekä kasvatus- ja perheneuvolasta säästäneet kunnat käyttivät 2000-luvun alussa enemmän lapsille ja nuorille suunnattuja laitoshoitoja kuin vastaavan kokoiset muut kunnat. (Paakkonen 2012, 80.)

Paakkonen tarkastelee väitöskirjassaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja vuosilta 1994–2008, joiden aikana tutkimuksessa mukana olleissa kunnissa käytettiin psykiatri- seen erikoissairaanhoitoon enemmän rahaa kuin peruspalveluihin eli kouluterveyden- hoitoon ja kasvatus- ja perheneuvoloihin. Tutkimusaineistona Paakkonen on käyttänyt Niuvanniemen nuorisopsykiatrian potilaista kerättyjä aineistoja. Tutkimuksen mukaan Niuvanniemessä oli vaikeahoitoisina potilaina poikia enemmän kuin tyttöjä vuosina 2004–2007. Väitöstutkimuksessa selvitettiin yleisimpiä taustatekijöitä lasten ja nuorten vaikeahoitoisuuden kehittymisessä. Tutkimuksessa mukana olleista 92 % oli kokenut yhden tai useamman traumaattisen tapahtuman elämässään. Yleisin traumaattinen ta- pahtuma oli koulukiusatuksi joutuminen (50 %). (Paakkonen 2012, 42, 60–65.)

Lapsen tai nuoren varhaisempia vaiheita leimasi usein perusturvallisuuden puute ja kiin- tymyssuhteenhäiriö. Ikätasoinen eteneminen koulussa ei ollut toteutunut ja koulunkäyn- tiin liittyi oppimisvaikeuksia, käytösongelmia koulussa ja erityisopetuksen tarvetta.

Yleisimpiä oireita olivat mielialaoireet, itsetuhoisuus ja psykoottiset oireet. Oireet ilme- nivät ympäristössä karkailuna, varasteluna, päihteiden käyttönä, uhmakkuutena sekä sanallisena ja fyysisenä väkivaltana. Käyttäytyminen aiheutti riskin omalle ja muiden terveydelle, turvallisuudelle ja omaisuudelle. Väitöstutkimuksen mukaan psykiatrisen hoidon palvelujärjestelmä ei ole pystynyt vastaamaan näiden lasten ja nuorten tarpeisiin ja lastensuojelun tukitoimet ovat olleet riittämättömiä. Lasten ja nuorten hoitointerven- tio on ollut lähinnä hoidosta toiseen siirtymistä, koska eri tahojen resurssit eivät ole riit- täneet vastaamaan vaikeaan psyykkiseen oireiluun. (Paakkonen 2012, 51–60.)

Paakkosen mukaan vaikeahoitoisuus voisi olla ennaltaehkäistävissä, koska vaikeahoi- toisuuden piirteitä ilmenee lapsen ja nuoren kasvuympäristössä varhain. Varhaisen tun-

(17)

nistamisen ja hoidon peruspalveluita tulisi lisätä ja kuntien tulisi lisätä edullisia lasten- ja nuorten peruspalveluita, että ongelmien kasaantumiselta vältyttäisiin. Paakkonen tuo esiin, että ilman vanhempien riittävää tukea jäävät vaikeuksia kokeneet lapset ovat vaa- rassa syrjäytyä palvelujärjestelmässä, joka painottuu erikoissairaanhoitoon. Lähiomais- ten voimavaroilla todettiin olevan suuri merkitys lapsen tai nuoren hoidon tarpeen tun- nistamisen, hoitoon pääsyn ja siihen sitoutumisen kannalta. Vaikeahoitoiseksi päätynei- den lasten ja nuorten vanhemmilla suurimmalla osalla oli itsellään vaikeuksia, mitkä todennäköisesti vähentävät voimavaroja suoriutua vanhemmuudesta. Paakkosen mu- kaan valtionosuuksia tulisi kohdentaa ehkäisevään mielenterveystyöhön ja peruspalve- luihin sekä karsia varoja korjaavasta mielenterveyden työstä. (Paakkonen 2012, 70–85.) Mielestämme tämä väitöstutkimus sopii hyvin aihepiiriimme. Se on tuore tutkimus siitä, kuinka varhaisen puuttumisen palveluita tarvitaan vastaamaan nuorten moninaisiin on- gelmiin ja kasvavaan pahoinvointiin.

5 Joensuun kaupungin Nuorisoasema

5.1 Toiminnan lähtökohdat ja tavoitteet

Joensuun kaupungin Nuorisoasema on aloittanut toimintansa elokuussa 2011. Nuori- soasema kuuluu Joensuun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen organisaatioon ja on osa sosiaali- ja terveyspalveluita. Nuorisoasema on myös osana Joensuun kaupungin nuori- so- ja kulttuuritoimea, koska työntekijöitä nuorisoasemalla on myös nuoriso- ja kulttuu- ritoimen puolelta. Henkilökuntana toimii moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu neljä sosiaaliohjaajaa, kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa, etsivä nuorisotyöntekijä ja eri- tyisnuorisotyöntekijä, psykiatrian ylilääkäri sekä psykologi, joka työskentelee myös kantakaupungin lukioiden koulupsykologina. (Joensuun kaupungin Nuorisoasema 2012a.) Avainasemassa Nuorisoaseman toiminnassa on tiivis yhteistyö eri sosiaali- ja terveysalan tahojen kanssa. Yhteistyötä tehdään muun muassa koulu- ja opiskelutervey- denhuollon, lastensuojelun ja perhetyön, päihde- ja mielenterveyspalvelujen, nuorten tiimin ja erilaisten järjestöjen kanssa. Nämä verkostot voivat toimia lähettävänä, vas- taanottavana sekä työskentelyssä mukana olevana tahona. (Nuorisoaseman suunnittelu- työryhmä 2011, 7.)

(18)

Joensuun kaupungin Nuorisoaseman toiminnan pääperiaatteita ovat varhainen puuttu- minen ja ennaltaehkäisevä työ. Idea Nuorisoaseman perustamisesta syntyi, kun huomat- tiin, että Joensuussa ehkäisevän lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja perheille ei ollut tarjolla riittävästi apua ja oikeanlaisia palveluja silloin, kun ongelmat olisivat vielä hoidettavissa kevyemmillä toimenpiteillä. Lastensuojelun asiakasmäärät avohuollossa ja sijaishuollossa ovat kasvaneet ja lasten ja nuorten päihde- ja mielenter- veysongelmat lisääntyneet. Nuorille suunnattujen matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarve on Joensuussa ollut ilmeinen ja näkyviä puutteita on todettu myös oppilashuollossa. Nuorisoasema perustettiin vastaamaan näihin tarpeisiin. Tavoit- teena on välttyä ongelmien kasaantumiselta lapsen tai nuoren elämässä tarjoamalla apua tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. (Nuorisoaseman suunnittelutyöryhmä 2011, 3–4.)

Nuorisoasema on tarkoitettu Joensuussa asuville tai opiskeleville 11–18-vuotiaille nuo- rille, joilla on haasteita elämän eri osa- alueilla. Haasteita voi olla esimerkiksi elämän- hallinnassa, ihmissuhdeasioissa, koulunkäynnissä, perhesuhteissa tai kasvuun ja kehi- tykseen liittyvissä asioissa. Nuorten haasteet voivat koskea myös päihde- ja mielenter- veysasioita. Nuorisoasemalla tehdään työtä tarpeen mukaan myös nuoren perheen kans- sa. Kantavina arvoina nuorisoaseman työskentelyssä toimivat yksilöllisyys, kokonais- valtaisuus, suunnitelmallisuus sekä tavoitteellisuus. (Joensuun kaupungin Nuorisoasema 2012b.)

5.2 Asiakasprosessin kuvaus

Nuorisoasemalle voi ottaa yhteyttä joko nuori itse, hänen vanhempansa tai nuoresta huolestunut ammattihenkilö. Yhteydenotto nuorisoasemalle voi tapahtua puhelimitse, sähköpostilla, facebookin kautta tai tulemalla paikalle ilman ajanvarausta päivystysai- kana. Kantakaupungin lukioiden oppilaat voivat ottaa yhteyttä psykologiin koulun säh- köisen tietojärjestelmä Wilman kautta. (Joensuun kaupungin Nuorisoasema 2012b.) Ensimmäinen tapaaminen järjestetään viimeistään viikon kuluessa yhteydenotosta. Ta- paamisessa määritellään nuoren taustat, nykytilanne sekä tuentarve. Samalla määritel- lään asiakkuuden tavoitteet ja valitaan Nuorisoaseman työntekijät, jotka osallistuvat asiakasprosessiin. Ensimmäisessä tapaamisessa kartoitetaan myös mahdollisten tukipal- veluiden tarve sekä sovitaan alustavasti tapaamisten määrä ja työskentelyn tiheys, yleensä noin 3–15 tapaamista. Tapaamiset muodostuvat yksilö-, perhe- ja verkostota-

(19)

paamisista sekä pienryhmätoiminnoista asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tar- vittaessa työskentelyssä on mukana Nuorisoaseman psykiatri, joka tekee arvioita esi- merkiksi lääkehoidon aloittamisesta tai erikoissairaanhoidon tarpeesta. (Joensuun kau- pungin Nuorisoasema 2012b.)

Yksilötapaamiset sisältävät nuoren ohjaamista ja tukemista sekä tilanteen kartoittamista erilaisia menetelmiä apuna käyttäen. Menetelmiä voivat olla muun muassa itsetunte- musta lisäävät harjoitteet, luovat menetelmät, keskustelut ja tutustumiset erilaisiin koh- teisiin. Tapaamispaikkoina ovat nuorisoasema, koulu, koti sekä muut nuorelle luonnol- liset ympäristöt. Tarvittaessa työntekijät tapaavat nuoren elämään kuuluvia henkilöitä sekä viranomaisverkostoja. Nuorisoasemalla pyritään vahvistamaan nuoren aikaisempia verkostoja, sekä luomaan tarpeen mukaan uusia. Tapaamisia voidaan pitää myös ilman nuoren läsnäoloa. Perhetapaamisissa pyritään tukemaan koko perhettä vahvistamalla perheen voimavaroja, osallisuutta ja aktiivisuutta sekä nuoren ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Perhe- ja verkostotapaamiset toteutetaan tarpeen mukaan Nuorisoase- malla, koululla, kotona tai verkostojen toimipaikoissa. Pienryhmätoiminnan viitekehyk- senä on varhainen tukeminen, ehkäisevä toiminta ja sosiaalinen vahvistaminen. Ryhmä- toiminta on pitkäkestoista ja nuori voi osallistua pelkästään pienryhmätoimintaan ilman yksilöohjausta. (Joensuun kaupungin Nuorisoasema 2012b.)

Nuoren asiakkuuden päättäminen tapahtuu hallitusti silloin, kun tavoitteisiin on päästy ja perusteita asiakkuudelle ei enää ole. Asiakkuus Nuorisoasemalla päättyy myös sil- loin, jos nuori siirtyy johonkin muuhun tukipalveluun. Päätös tarkoituksenmukaisem- paan palveluun siirtymisestä tapahtuu yhteistyössä nuoren, Nuorisoaseman työntekijöi- den, läheisverkoston ja vastaanottavan tahon kanssa. Nuori voi itse jättäytyä pois asiak- kuudesta missä työskentelyn vaiheessa tahansa, mutta työskentely pyritään kuitenkin aina päättämään hallitusti yhteistyössä asiakkaan kanssa. (Joensuun kaupungin Nuori- soasema 2012b.)

5.3 Nuorisoaseman nykytila

Nuorisoasemalla on tehty kehittämistyötä sen perustamisesta lähtien. Toimintaa on ke- hitetty vuoden aikana asiakaskunnan tarpeita vastaavaksi. Keväällä 2012 nousi keskus- teluihin Nuorisoaseman toiminnan supistaminen. Sanomalehti Karjalainen (2012a) uuti-

(20)

soi Joensuun kaupungin sosiaalitoimen resurssipulasta, jonka vuoksi Nuorisoaseman henkilökuntaa suunniteltiin siirrettävän Utran perhepalveluihin, joka tarjoaa muun mu- assa sijaishuoltoa. (Sanomalehti Karjalainen 2012a.) Tämä herätti paljon keskustelua mediassa ja eri tahoilla siitä, mihin supistaminen ennaltaehkäisevästä työstä voisi joh- taa. Sanomalehti Karjalaisen (2012b) uutisessa tuli esiin, että Nuorisoaseman palvelujen supistamisen vuoksi valuisi hyvin käynnistynyt toiminta hukkaan. Nuorisoaseman en- naltaehkäisevän palvelun jatkumisella voitaisiin ehkäistä kalliimpien erityispalveluiden tarvetta myöhemmässä vaiheessa.

Tällä hetkellä henkilökuntaa ollaan vähentämässä yhdellä henkilöllä. Talouden vaikutus Nuorisoaseman toimintaan on muiltakin osin pinnalla. Joensuun kaupungin sosiaalitoi- men resurssit ovat hyvin vähissä ja leikkaukset kohdentuvat jokaiselle sosiaalipalvelui- den sektorille. Riskinä on, että taloudellinen tilanne pakottaa supistamaan työn tekemi- sen edellytyksiä, jotka mahdollistavat Nuorisoaseman toiminnan vastaamaan niihin tar- peisiin, joiden vuoksi se alun perin perustettiin. Jos toimintaa supistetaan, työn alkupe- räinen tavoite, varhainen puuttuminen ja nopea reagointi, ei välttämättä enää toteudu.

(Joensuun kaupungin Nuorisoasema 2012a.)

6 Opinnäytetyön toteutus

6.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tehtävä

Opinnäytetyömme tutkimustehtävänä oli Joensuun kaupungin Nuorisoaseman asiak- kuuksien ja työskentelyn tilastollinen kuvaaminen. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli saada tilastoitua tietoa seuraavista asioista:

1) asiakaskunta (sukupuoli, ikä, kouluaste) 2) asiakkaaksi tuleminen

3) asiakkaan kanssa työskentely 4) työskentelyn lopetus ja kesto.

Opinnäytetyömme tavoitteena on toimia Nuorisoaseman toiminnan arvioinnin ja kehit- tämisen välineenä sekä selvittää, millaiseksi Nuorisoaseman palvelu on muotoutunut ja

(21)

vastaako se alkuperäisiä tavoitteita. Tavoitteena on myös tuoda esiin millaisia tuen tar- peita asiakkailla on ilmennyt, sekä millainen on Nuorisoaseman asiakaskunta.

6.2 Tutkimusmenetelmät ja kohderyhmä

Opinnäytetyömme on kuvaileva tutkimus, jossa olemme käyttäneet tilastollista tutki- musotetta. Kuvaileva tutkimus sopii hyvin tutkimustehtäväämme, koska sen tarkoituk- sena on kuvata Nuorisoaseman toimintaa ja asiakkaiden kanssa työskentelyä. Koivulan, Suihkon & Tyrväisen (2002) mukaan kuvailevassa tutkimuksessa tarkoituksena on vas- tata jotakin ilmiötä koskeviin kysymyksiin: mitä, kuka, millainen, miten, missä tai mil- loin. Kuvailevaa tutkimusta voi käyttää erilaisiin palveluntarveselvityksiin sekä kuvaa- maan ilmiötä, josta tiedetään vielä vähän. Kuvailevan tutkimuksen luonteen vuoksi tut- kimuksen tarkkuus ja yleistettävyys on tärkeää ja tämän vuoksi tutkimus tarvitsee laajan aineiston. Kvantitatiivinen eli tilastollinen tutkimus sopii hyvin kuvailevaan tutkimuk- seen, koska sen avulla saadaan systemaattista tietoa jostakin ilmiöstä. (Koivula, ym.

2002, 17, 21, 30.)

Opinnäytetyömme painottuu tilastolliseen tutkimukseen, koska toimeksiannon mukai- sesti tarkoituksenamme oli saada tutkimustulokset kuvattua tilastollisina tietoina. Nuori- soaseman toiminta oli meille tuttua jo ennen opinnäytetyön tekemistä, joten pystyimme hyödyntämään aiempaa tietoamme tilastollisen tutkimuksen tekemisessä. Koivulan ym.

(2002, 30) mukaan tilastollinen tutkimus pohjautuu erilaisiin lukuihin ja niiden välisiin suhteisiin. Kanasen (2010) mukaan tilastollisessa tutkimuksessa tutkimusprosessi etenee vaihevaiheelta tilastotieteellisten sääntöjen mukaisesti eikä prosessissa voi palata alkuun yhtä helposti kuin kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa. Tilastollinen tutki- musprosessi alkaa tutkimusongelmasta, jonka pohjalta muodostetaan tiedonkeruussa tarvittava tutkimuslomake. Tutkimuslomakkeen avulla tietoa kerätään kohderyhmältä eli niiltä henkilöiltä, jotka kuuluvat kyseisen ilmiön piiriin. Kohderyhmän ollessa liian suuri, voidaan tarvittaessa suorittaa ryhmälle otanta eli tutkittavien valinta. Tiedonke- ruun jälkeen aineistosta saadut tiedot syötetään tilastointiohjelmaan, minkä avulla tulok- set saadaan haluttuun muotoon. (Kananen 2010, 74–75.)

Tilastollisen tutkimusotteen ohella opinnäytetyössämme on piirteitä laadullisesta tutki- muksesta. Tutkimuksemme kohteena olevat asiakaskertomukset ovat laadullista aineis-

(22)

toa, jotka muutimme tutkimuksessamme tilastolliseksi aineistoksi. Tutkimuksemme otantamenetelmänä olemme käyttäneet harkinnanvaraista näytettä, jota käytetään pää- asiassa laadullisissa tutkimuksissa. Sitä voidaan kuitenkin perustellusti käyttää myös tilastollisissa tutkimuksissa. Muutimme laadullisen aineiston tilastolliseksi tutkimuslo- makkeella. Lomakkeen muodostamisessa noudatimme tilastollisen tutkimuksen sääntö- jä. Tämän lisäksi käytimme apuna Nuorisoaseman työntekijöiden haastatteluja ja käsit- teiden luokittelua, joiden voidaan katsoa kuuluvan laadullisen tutkimuksen menetel- miin. Eri menetelmien käyttöä tutkimusprosessissamme olemme avanneet tarkemmin tutkimusprosessin vaiheita kuvatessamme. Tutkimuksessamme käytetyt menetelmät ovat lisäksi nähtävillä liitteessä 3. Koivulan ym. (2002) mukaan tilastollinen ja laadulli- nen tutkimustapa eivät ole toisensa poissulkevia ja niitä voidaan käyttää rinnakkain.

Tutkimusmenetelmien valinta riippuu siitä, mitä tutkimuksessa halutaan selvittää. Usein etenkin laajemmissa tutkimuksissa käytetään sekä tilastollista että laadullista tutkimus- tapaa ja -aineistoa. (Koivula ym. 2002, 22.)

Tutkimuksemme perusjoukoksi valikoitui Nuorisoaseman perusasiakkaat. Perusjoukolla tarkoitetaan kohdejoukkoa, josta tutkimuksessa halutaan tehdä päätelmiä (Vilkka 2007, 51). Perusasiakkailla tarkoitamme niitä asiakkaita, joiden asiakkuus Nuorisoasemalla on ollut pääasiassa yksilötyöskentelyä. Rajasimme pois päivystyspuhelimen kautta tapah- tuvat ohjaukset, etsivän nuorisotyöntekijän asiakkaat ja pelkästään pienryhmätoimin- nassa mukana olevat asiakkaat. Emme nähneet tarkoituksenmukaisena ottaa tutkimuk- seen näitä asiakkuuksia, koska tutkimuksemme kohdentui kuvaamaan Nuorisoaseman yksilöohjaustyöskentelyä. Poisrajatuista asiakkuuksista emme olisi saaneet tutkimusteh- täväämme liittyviä tietoja.

6.3 Tutkimusaineiston hankinta

6.3.1 Asiakaskertomukset tutkimuksen kohteena

Tutkimuksemme kohteena olivat Nuorisoaseman perusasiakkaiden asiakaskertomukset.

Asiakaskertomukset oli tulostettu Nuorisoasemalla käytössä olevasta Nappula- asiakastietojärjestelmästä. Nappula-asiakastietojärjestelmä toimii työntekijöille doku- mentoinnin välineenä, johon Nuorisoaseman työntekijät kirjaavat jokaisen asiakkaan perustiedot ja raportoivat työskentelystä asiakkaan kanssa. Raportointi on tärkeä osa

(23)

Nuorisoaseman työntekijöiden työtä ja jokaisesta asiakkaan käynnistä kirjataan olennai- set asiat ylös. Asiakaskertomuksia tutkittaessa meidän oli otettava huomioon asiakas- kertomusten tulkinnanvaraisuus, koska jokainen työntekijä on kirjoittanut asiakasta- paamisistaan omalla tavallaan ja oman kokemuksensa kautta1.

Kääriäinen (2006) tarkastelee artikkelissaan lastensuojelun sosiaalityön asiakaskerto- muksia ja niissä esiintyviä työntekijöiden kirjoittamia kuvauksia asiakkaista. Asiakas- työstä kirjoitetut dokumentit ovat kertomuksia asiakkaan kohtaamisista, keskusteluista ja tehdyistä päätöksistä. Työntekijät päättävät itse mitä ja millä tavalla he asiakkaan kanssa tehtävästä työstä kirjoittavat. Kaikkea tehtyä ei voi eikä olekaan tarkoituksen- mukaista kirjoittaa ylös. (Kääriäinen 2006, 45.)

Kertomuksiin valitut sanat sekä se mitä asiakkaan kanssa tehtävästä työstä kirjoitetaan, vaikuttavat siihen miten ulkopuolinen lukija kertomusta tulkitsee. Esimerkiksi elävästi kirjoitettu tunteisiin vetoava teksti voi ruokkia lukijan mielikuvitusta niin, että hän alkaa tulkita tekstiä rivien välistä. Kääriäinen tuo esiin, että melkein kaikki sosiaalityön do- kumentteja tutkineet joutuvat toteamaan, että asiakaskertomuksista on nähtävillä hyvin vähän tietoa työn tarkoitusperistä. Asiakaskertomuksissa on yleensä kuvattu hyvin har- voin myös asiakastilanteissa esiintyviä ristiriitatilanteita työntekijän ja asiakkaan kes- ken. ”Asiakirjoissa ihmiset on irrotettu elinympäristöstään lyhyiksi maininnoiksi, ”tosi- asioiksi”, ja etäisyys näiden mainintojen ja arkielämän välillä voi olla suuri”. (Kääriäi- nen 2006, 47–49.)

Käytettävissämme meillä oli Nuorisoaseman perusasiakkaiden asiakaskertomukset elo- kuun 2011 ja huhtikuun 2012 väliseltä ajalta. Asiakaskertomusten määrä oli meille liian suuri (187 kpl) kokonaistutkimuksen tekemiseen ja tutkimuksemme resursseihin näh- den, joten jouduimme rajaamaan sitä. Vilkan (2007, 56) mukaan tutkimuksen otantame- netelmän ja otoskoon valintaan vaikuttavat muun muassa tutkimuksen tavoitteet, resurs- sit, tarkkuusvaatimukset, perusjoukon koko sekä käytössä oleva materiaali. Asiakasker- tomusten määrän rajaamisessa sovelsimme sekä tilastollisen että laadullisen tutkimuk- sen otantamenetelmiä.

1Kirsi Günther (2006) on tutkinut gradussaan lastensuojelun asiakirjoja. Tutkimuksessa painot- tuu erityisesti se, miten dokumentteja kirjoittaessa työntekijät rakentavat kuvausta asiakkaasta.

(Günther 2006, 2.)

(24)

Päädyimme käyttämään harkinnanvaraista otantaa, jossa tutkija valitsee tutkimuskohteet oman harkintansa mukaan, mutta perustellusti. Valitusta aineistosta muodostuu harkin- nanvarainen näyte. (Vilkka 2007, 58.) Näyte eroaa otoksesta siinä mielessä, että otok- sessa jokaisella perusjoukon jäsenellä on yhtä suuri todennäköisyys päästä otokseen eli otosyksilöt on valittu arpoen (Heikkilä 2008, 41). Harkinnanvaraista otantaa käytetään yleensä laadullisissa tutkimuksissa, koska aineiston kriteerinä on laatu, ei niinkään mää- rä (Eskola & Suoranta 2001, 18). Harkinnanvaraista otantaa voidaan kuitenkin käyttää myös tilastollisissa tutkimuksissa ja mielestämme se sopi parhaiten meidän tutkimuk- seemme, koska jouduimme huomioimaan määrän lisäksi myös laatuun liittyviä asioita.

Päädyimme rajaamaan asiakaskertomukset marraskuun 2011 ja helmikuun 2012 väli- seen aikaan. Mielestämme tämä oli paras ratkaisu, koska Nuorisoaseman toiminta oli marraskuuhun 2011 mennessä ehtinyt muotoutua suhteellisen vakiintuneeksi. Maalis- ja huhtikuussa 2012 alkaneista asiakkuuksista emme olisi saaneet kovinkaan paljon tutki- muksemme kannalta tärkeää tietoa, koska suurin osa niistä oli vielä kesken. Tämän pe- rusteella päädyimme rajaamaan asiakaskertomukset helmikuun 2012 loppuun. Perusasi- akkaiden asiakaskertomuksia oli tällä aikavälillä 101 kpl, joista muodostui meidän tut- kimuskohteemme. Vilkan (2007) mukaan aineiston määrä valitaan aina tutkimuskohtai- sesti. Kun tutkimus on suppea, tuloksia tarkastellaan kokonaistasolla ja tutkija käyttää jotakin tilastointiohjelmaa tulisi havaintoyksikköjä olla vähintään sata. (Vilkka 2007, 57.) Otoskokoa määriteltäessä on aina otettava huomioon myös mahdollinen poistuma eli kato. Tutkimuksen aikana osa aineistosta saatetaan joutua hylkäämään esimerkiksi virheellisten tai liian puutteellisten tietojen vuoksi. (Heikkilä 2008, 43.) Otoskokomme oli suhteellisen suuri perusjoukkoon nähden, joten uskomme tulosten olevan melko hy- vin yleistettävissä koko perusjoukkoon.

Meillä ei ollut pääsyä Nuorisoaseman asiakastietojärjestelmään, koska asiakaskerto- mukset ovat salassa pidettäviä asiakirjoja. Asiakaskertomusten sisältäessä ihmisten hen- kilökohtaisia tietoja on ensisijaisen tärkeää noudattaa henkilötietolakia (523/1999) ja ihmisen yksityisyyden suojaa. Kuulan (2006) mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia niitä tietoja ja merkintöjä, joista henkilö tai hänen perheensä voidaan tunnistaa.

Lain mukaan henkilötietoja saa käyttää tutkimuksessa vain kyseessä olevan henkilön suostumuksella. (Kuula 2006, 81–84.) Tutkimamme joukon suuren määrän vuoksi mei- dän olisi ollut mahdotonta saada kaikilta henkilöiltä lupa asiakaskertomusten käyttöön.

(25)

Lisäksi tunnistettavien henkilötietojen esiin tuleminen ei ollut tutkimuksemme kannalta oleellista. Nuorisoaseman työntekijät tulostivat asiakaskertomukset ja mustasivat niistä kaikki ne tiedot, joista asiakkaat olisi voinut tunnistaa. Allekirjoitimme Joensuun kau- pungille kirjallisen salassapitosopimuksen, joka on nähtävillä liitteessä 4.

6.3.2 Tietojen kerääminen tutkimuslomakkeella

Tutkimuksemme kohteena olivat asiakaskertomukset eli alkuperäinen aineistomme oli laadullinen. Vilkan (2007) mukaan tilastollisen tutkimuksen aineistoksi käy kaikki in- formaatio, joka on muutettavissa mitattavaan muotoon. Aineistoa varten tehdään tutki- muslomake, jonka avulla tieto muutetaan tilastoitavaan muotoon. (Vilkka 2007, 31.) Kanasen (2010) mukaan tilastollisessa tutkimuksessa tietoa voidaan kerätä tutkimuslo- makkeella, johon tutkija on määritellyt ne asiat, joita halutaan tutkia. Tutkijan tulee tun- tea tutkittava ilmiö sekä siihen liittyvät muuttujat tutkimuslomaketta laatiessaan. Tähän tutkija tarvitsee taustateoriaa ja esitietoa tutkittavasta ilmiöstä. (Kananen 2010, 74, 78.)

Tilastollisessa tutkimuksessa määriteltävät muuttujat ovat koko tutkimuksen perusta.

Muuttujaa voidaan verrata kvalitatiivisen tutkimuksen ”mitä” käsitteeseen. Muuttujat ovat niitä asioita, joista tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ja joita halutaan mitata.

Näitä voivat olla esimerkiksi henkilön ikä, sukupuoli, kouluaste tai ammatti. (Kananen 2010, 78–79, 82.) Mitattavien muuttujien muodostaminen alkaa tutkittavien käsitteiden määrittelystä. Tutkijan tulee muuttaa teoreettiset ja abstraktit käsitteet konkreettiseen ja mitattavaan muotoon. Aluksi tutkija hahmottelee ja rajaa käsitteen, jota hän haluaa tut- kia. Esimerkiksi sukupuoli tai ikä on helposti määriteltävissä olevia käsitteitä. Jos halu- taan tutkia käsitettä, johon linkittyy useita eri osa-alueita, joudutaan käsitettä analysoi- maan. Tämä edellyttää tutkijaa tutustumaan käsitteen määritelmään tarkemmin. Tutkijan tulee miettiä mitä käsite pitää sisällään ja millaisista osista sen kokonaisuus muodostuu.

(Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1999, 75–76.)

Aloitimme käsitteiden määrittelyn kirjaamalla ylös Nuorisoaseman asiakkuuksiin ja työskentelyyn liittyviä teemoja, jotka sisältyvät Nuorisoaseman asiakasprosessiin. Tut- kimuksen pääteemoja olivat asiakasprosessin mukaisesti Nuorisoaseman asiakkaaksi tuleminen, asiakkaan kanssa työskentely sekä asiakkuuden loppuminen. Kirjasimme näiden teemojen alle yksityiskohtaisempia asioita, joita Nuorisoaseman asiakasproses-

(26)

Vastaajan ikä

Arvot

siin sisältyy. Päätimme hyödyntää tutkimuslomakkeen laadinnassa Nuorisoaseman työntekijän laatimaa tutkimuslomaketta. Osallistuimme päivän ajan hänen tutkimuksen- sa tekoon ja testasimme lomaketta asiakaskertomuksia läpikäymällä. Teimme muistiin- panoja lomakkeen toimivuudesta suhteessa omaan tutkimukseemme. Muokkasimme tutkimuslomakkeen omaan tutkimukseemme sopivaksi ottamalla huomioon Nuori- soaseman asiakasprosessin sisältämät vaiheet sekä testauspäivän aikana tehdyt muis- tiinpanot. Painopiste tutkimuslomakkeemme muuttujien muodostamisessa oli tulkin- nanvaraisuuksien välttäminen ja niiden huomioiminen sekä yksityiskohtaisten asioiden luokittelu isommiksi kokonaisuuksiksi selkeämpien tulosten saamiseksi.

Seuraavaksi aloimme määritellä käsitteiden eli mitattavien muuttujien ominaisuuksia ja muuttujiin sopivia mittareita. Kanasen (2010) mukaan muuttujilla voi olla yksi tai use- ampia ominaisuuksia, joita mitataan erilaisilla mittareilla. Mittareiden valintaan taas vaikuttavat muuttujien ominaisuudet. Esimerkiksi muuttujan ollessa ikä, voidaan kohta jättää avoimeksi, jolloin jokaisen henkilön ikä merkitään tarkalla luvulla. Näin muuttu- jalle ei määritellä ominaisuuksia. Ikää voidaan selvittää myös määrittämällä muuttujalle valmiit ominaisuudet ja antamalla näille numeeriset arvot, kuten kuviossa 1 on nähtävil- lä. (Kananen 2010, 78–85.)

Kuvio 1. Muuttujalle eli vastaajan iälle on määritelty kolme eri ominaisuutta. Ominai- suudet ovat saaneet numeeriset arvot, jotka mahdollistavat vastausten tilastollisen mit- taamisen (mukaillen Kananen 2010, 79.)

Avoimilla kohdilla saadaan aina tarkempaa tietoa kuin valmiiksi määritellyillä vaihto- ehdoilla. Tulokset saattavat kuitenkin olla liian hajanaisia, johtuen erilaisten vastausten suuresta määrästä. Tämän vuoksi joissain tapauksissa kannattaa käyttää valmiiksi mää- riteltyjä vaihtoehtoja. Mittarit muodostetaan siis muuttujien ominaisuuksien ja sen mu- kaan, kuinka tarkkaa tietoa kyseisestä asiasta halutaan saada. (Kananen 2010, 78–85.)

Muuttuja

Ominaisuudet 0-9v 10-19v 20-29v

1 .

2 3

(27)

Halusimme saada tarkkaa tietoa siitä, minkä ikäisiä asiakkaita Nuorisoasemalla on eni- ten, joten jätimme ikä kohdan avoimeksi. Suurimpaan osaan muuttujista määrittelimme vaihtoehdot eli ominaisuudet käyttäen hyväksi tietoa Nuorisoaseman yleisistä käytän- teistä. Nämä käytänteet ovat tiedossa olevia vaihtoehtoja, joita työskentelyn eri vaiheis- sa voi esiintyä ja ne on kirjattu Nuorisoaseman asiakasprosessikuvaukseen. Asiakaspro- sessikuvaukseen on kirjattu ylös esimerkiksi kaikki ne vaihtoehdot, joiden kautta yhtey- denotto asemalle on mahdollista.

Asiakkaiden ongelmia sisältävien muuttujien määritteleminen ei onnistunut suoraan, koska ongelmat ovat nuorilla hyvin erilaisia. Asiakaskertomuksista on luettavissa yksi- tyiskohtaisesti nuorten elämässä esiintyviä ongelmia ja halusimme saada tuloksissa ku- vattua nämä ongelmat yleisemmällä tasolla. Muodostimme tätä varten ongelmienluokit- telutaulukon (ks. liite 5), jota käytimme apuna ongelmia koskevien muuttujien määritte- lyssä.

Muodostimme ongelmienluokittelutaulukon käyttämällä hyväksi Nuorisoaseman työn- tekijän tutkimuksessa esiin tulleita yksittäisiä asiakkaiden ongelmia. Ensin muodostim- me asiakkaiden ongelmista laajempia käsitteitä käyttäen hyväksi teoriasta esiin tulleita nuorten yleisimpiä ongelmia. Yhdistelimme yksittäisiä ongelmia näiden käsitteiden alle käyttäen apuna Nuorisoaseman työntekijöitä ja heidän näkökulmiaan siitä, mihin koko- naisuuteen he näkevät yksittäisten ongelmien kuuluvan. Päädyimme tähän ratkaisuun siksi, että tutkimamme asiakaskertomukset ovat työntekijöiden itsensä kirjoittamia ja mielestämme oli tärkeää ottaa huomioon heidän näkökulmansa eri ongelmista.

Emme käyttäneet teoriassa määriteltyjä tarkkoja ongelmien luokitteluja, koska ne olisi- vat olleet irrallisena siitä ympäristöstä, jossa asiakaskertomukset on kirjoitettu. Kääriäi- sen (2006 47–49) mukaan asiakaskertomusten tekstin ymmärtäminen vaatii tietoa siitä missä kontekstissa tekstiä on kirjoitettu. Asiakaskertomukset sisältävät paljon alkuole- tuksia, joita asiakaskertomuksiin ei ole kirjattu ylös. Nämä oletukset perustuvat siihen, että kirjoittajalla on omaksuttua taustatietoa kirjoitetusta asiasta sekä tavasta ymmärtää asioita.

(28)

Alle olemme koonneet lopullisen tutkimuslomakkeemme, johon olemme kirjanneet tiedonkeruun aikana huomioon otettuja asioita:

1. sukupuoli: 1 nainen 2 mies

2. ikä asiakkuuden alkaessa:

3. kouluaste: 1. alakoulu 2. yläkoulu 3. ammattiopisto 4. lukio 5. ammattistartti 6. ei kou- lussa

4. tulokuukausi: 1. elokuu 2. syyskuu 3. lokakuu 4. marraskuu 5. joulukuu 6. tammikuu 7. helmikuu 8. maaliskuu 9. huhtikuu

5. mitä kautta tullut asiakkuuteen: 1. itse 2. huoltaja/t 3. koulu (terveydenhoitaja, ku- raattori, koulupsykologi, opo, opettaja) 4. lastensuojelu 5. nuorisopsykiatrinen polikli- nikka 6. nuortentiimi 7. etsivä nuorisotyö 8. pienryhmätyö 9. järjestöt 10. päihdepalve- lukeskus sovatek 11. ei tiedossa 12. muu, mikä?

6. miten otettu yhteyttä: 1. päivystyskäynti 2. puhelu 3. työryhmätyöskentely 4. sähkö- posti 5. facebook 6. wilma 7. lähete 8. ei tiedossa

7. yhteydenoton syy: 1. mielenterveyshäiriö 2. päihteidenkäyttö 3. perhesuhteet 4. on- gelmat koulussa 5. sosiaaliset suhteet 6. rikos 7. väkivalta 8. useita ongelmia 9. ei tie- dossa

8. asiakkuuden pääasiallinen syy: 1. mielenterveyshäiriö 2. päihteidenkäyttö 3. per- hesuhteet 4. ongelmat koulussa 5. sosiaaliset suhteet 6. rikos 7. väkivalta 8. useita on- gelmia 9. ei tiedossa

Kohtien 7 ja 8 muuttujien ominaisuudet olemme määritelleet ongelmien luokittelutaulu- kossa (ks. liite 5) Asiakkuuden pääasiallisella syyllä tarkoitamme sitä ongel- maa/ongelmia, joihin työskentely on koko asiakkuuden ajan pääasiassa painottunut.

(29)

9. asiakkuuden syy olennaisesti muuttunut: 1. kyllä 2. ei

Vertasimme yhteydenoton syytä sekä asiakkuuden pääasiallista syytä keskenään ja mer- kitsimme tähän onko näiden välillä ollut muutosta. Kirjasimme muuttuneet syyt käsin muistiinpanoihin.

10. tapaamisten paikka ja määrä: 1. asemalla 2. koulussa 3. kotona 4. verkostossa (lastensuojelu, nuorisopsykiatria ym.) 5. muualla (esim.

pienryhmä)

11. työskentelyn muoto ja määrä: 1. yksi ohjaaja 2. useampi ohjaaja

3. ohjaaja+lääkäri 4. lääkäri 5. ohjaaja+verkosto

(ei asiakasta) 6. pienryhmätyöskentely 7. ohjaaja+verkosto+asiakas

12. tapaamisten määrä yhteensä: 1. ohjaukset 2. lääkärikäynnit

13. huoltaja/t mukana: 1. Kyllä 2. Ei

Merkitsimme, että huoltaja/huoltajat olivat olleet mukana työskentelyssä silloin, kun huoltajien kanssa oli joko keskusteltu puhelimitse asiakkaan asiasta tai he olivat olleet mukana asiakastapaamisessa.

14. työskentelyn lopetus: 1. hallittu lopetus 2. ohjautuminen toiseen palveluun 3. poisjättäytyminen 4. asiakkuus kesken

15. ohjautuminen toiseen palveluun: 1. lastensuojelu 2. nuorisopsykiatrinen poliklinikka 3. päihdepalvelut 4. muut ohjauspalvelut (starttiverstas, Ohjaamo, Nuorisoverstas, työ-

ja elinkeinotoimisto) 5. koulun tarjoama jatkotuki 6. järjestöjen palvelut 7. terapiapalvelut 8. jatkotutkimuksen tarve sairaanhoidon puolella (esim. fyysisen sairauden vuoksi)

Tähän merkitsimme mihin palveluihin ne asiakkaat olivat ohjautuneet, joiden asiakkuus Nuorisoasemalla oli päättynyt toiseen palveluun ohjautumiseen.

(30)

16. työskentelyn kesto: 1. 0-4vk 2. 4-8vk 3. 8-12vk 4. 12-16vk 5.

16-20vk

Laskimme työskentelyn keston niistä asiakkuuksista, jotka olivat merkitty asiakasker- tomuksiin päättyneiksi. Työskentelyn kestoksi laskimme ensimmäisen ja viimeisen ra- porttimerkinnän välisen ajan ja merkitsimme keston täysinä viikkoina.

6.4 Tiedonkeruuvaihe ja tutkimusaineiston analysointi

Tiedonkeruuvaiheen toteutimme Nuorisoaseman tiloissa. Asiakaskertomukset ovat sa- lassa pidettävää aineistoa tunnistetietojen poistamisesta huolimatta, joten säilytimme asiakaskertomuksia koko tutkimuksen ajan Nuorisoasemalla lukitussa kaapissa. Jaoim- me asiakaskertomukset puoliksi ja aloimme kerätä niistä tietoja tutkimuslomakkeeseen, työskennellen molemmat itsenäisesti. Jos kertomuksissa ilmeni epäselvyyksiä, poh- dimme ratkaisua yhdessä sekä kysyimme asiakaskertomuksen kirjoittaneelta työnteki- jältä tarkennuksia. Kirjasimme aina ylös tekemämme ratkaisut ja huomioitavat asiat.

Muistiinpanojen avulla pystyimme toimimaan samalla tavalla jatkossa ja näin tutkimuk- semme pysyi yhteneväisenä. Tarkensimme muistiinpanojen avulla myös muuttujien sisältöä, että molemmat tulkitsevat muuttujia varmasti samalla tavalla. Täytetyistä tut- kimuslomakkeista muodostui varsinainen tutkimusaineistomme. Olemme havainnollis- taneet liitteessä 6 tietojen merkitsemistä tutkimuslomakkeeseen asiakaskertomuksista otettujen esimerkkilauseiden avulla.

Tiedonkeruu vaiheessa jouduimme jättämään tutkimuksesta pois kymmenen asiakkaan asiakaskertomukset, koska niiden sisältämistä tiedoista emme olisi saaneet juuri mitään tutkimukseemme liittyvää tietoa kerättyä. Syynä näihin oli muun muassa se, että osa asiakkuuksista ei ollut jatkunut ensimmäisen yhteydenoton jälkeen tai asiakas ei ollut koskaan saapunut sovittuun tapaamiseen, eikä häntä ollut asiakaskertomusten tulosta- mispäivään mennessä tavoitettu. Päädyimme jättämään nämä asiakkuudet pois, etteivät ne vääristäisi tutkimuksemme tuloksia esimerkiksi asiakkaiden tapaamiskertoja kuvatta- essa.

Valitsimme tutkimusaineiston analyysimenetelmäksi tilastollisen analyysin, jossa käy- timme apuna SPSS (Statistical Paggage for Social Sciensen) -ohjelmaa. Ohjelma on

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ulos rajaamisen kannalta sekä yksilö että nuoria jahtaava yhteiskunta voittavat, sillä vaikka nuoret eivät enää ole yhteiskunnan kontrollissa, josta he karkaavat elokuvassa

Yleisimmät alle yksivuotiaiden kuolemansyyt olivat perinataalisyyt ja synnynnäiset epämuodostumat, 1–14 vuoden iässä kuolleiden lasten tyypillisimmät kuolinsyyt

Näin on myös hänen etiikassaan, kun hän käsittelee ihmisen hyveitä ja hyvää elämää ja siihen liittyen oman aikansa yhteiskuntaa ja valtiota.. Tila, johon hänen

tarita ruoholinnan tutkimuksessa kaupanalan haastateltavat ovat yksimielisiä siitä, että yhteiskunnassamme suositaan nuoria ja että nuoruuteen liitettyjä ominaisuuksia,

Tässä laajemmassa merkityksessään sotahistoria lähtee siis siitä, että asevoimat ovat osa yhteiskuntaa, ja siitä, että juuri tuo yhteiskunta, sen olotila ja

1) Rautavaara Antero: J01!taja - johtaminen (Johtamistaito 2).. rajumpaa mukautumista vaativaa kouluelämän ja varusmiespalveluksen taite- kohtaa? Mm tämän päivän Ruotsin

Neljänneksi voidaan ajatella, että kulttuuri näyttäytyy vanhuksen elämässä siten, miten hän suhtau- tuu hoitoon, huolenpitoon ja vanhuspalveluihin.. Nyky-yhteiskunnassa naapuritkaan

Nuorten alle 30-vuotiaitten aikuissosiaalityössä kohdataan jatkuvasti nuoria, joiden tilanne on vaikea päihdeongelman vuoksi. Helsingin kaupungin nuoriin kohdistuvassa