111 Järvet joiden kuormitus ei ylitä sallittavaa kuormitusta

Reheviit järvet

Paatinjärvi

Paatinjärvi on

rehevä

ja

matala järvi, jonka vesi

on

rauta-

ja humuspitoinen.

Valu-ma-alueella

on

runsaasti suota. Järven rannalla

on

muutamia

maatiloja. Paatinjär-vessä

ilmenee talvella selvä hapen vajaus.

Paatinjärven minimiravinne on

typpi.

Paatinjärveen

tuleva

fosforikuormitus on

selvästi sallittua

kuormaa

pienempi. Järvi

on

voimakkaasti

sisäkuormitteinen (kuva 51).

Sisäinen

fosforikuormitus on

yli

35

kertaa niin suuri kuin ulkoinen kuormitus.

Kuva 51.

Paatinjärven ainetaseet.

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma

S = nettosedimentaatio D = denitrifikaatio.

9 mg P m-2 d'

6 ---

3

0 -

-3 --- ----

-6 -- -

---

-9

--

-

Paatinjärven luusuaan on

rakennettu vuonna

1989 pohjapato

alimpien

vedenkor-keuksien

nostamiseksi

ja vesikasvillisuuden

kasvun hillitsemiseksi. Useana vuo-tena

toistuvalla vesikasvillisuuden vähentämisellä

voitaisiin järven tilannetta il-meisesti parantaa.

Lievästi rehevät järvet Otermajärvi

Otermajärvi on

lievästi rehevä järvi. Vesi

on humuspitoista ja

siinä

on

runsaasti rautaa.

Otermajärven

vesi vastaa laadultaan

Paatinjärveä.

Järvi

on

jonkin verran

Paatinjärveä

syvempi.

Otermajärvessä on

selvä hapen vajaus kevättalvella.

Oter-majärven minimiravinne on

samanaikaisesti typpi

ja fosfori.

Järveen tuleva

fosfo-rikuormitus on

sallittua

kuormaa

pienempi. Sisäinen

fosforikuormitus on

selvästi suurempi kuin ulkoinen kuormitus

(kuva 52).

Järvellä ei ole välitöntä kunnostus-tarvetta.

30 20 10 0 -10 -20 -30

mg N m-2d'

❑

UK

® SK

❑

BS

❑

LP

❑

S

❑

D

0

... Suomer ympäristö 509

120 ⁰² kyll. % 02kyll.%

1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 0 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 Vuosi (huhtikuu) — 1 m - ' 1 m ^pohjasta Vuosi (elokuu)

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma S = nettosedimentaatio D = denitrifikaatio

Kivesjärvi

Kivesjärvi luokitellaan lievästi reheväksi. Järven veden pH on lähellä neutraalia ja puskurikyky on tyydyttävä. Pintavedessä hapen kyllästysaste on ollut kevättal-vella lähes poikkeuksetta yli 80 % ja alusveden happitilanne on ollut kohenemaan päin (kuva 53). Happitilannetta parantaa myös järven luusuaan, Varisjokeen, vuon-na 1987 rakennettu pohjapato. Pohjan lähellä ainepitoisuudet, lähinnä rautapitoi-suudet, ovat ajoittain kohonneet hapen vajauksen seurauksena. Pääosa Kivesjär-ven vedenlaatuaineistosta on läheltä luusuaa osittain tuulilta suojassa olevasta havaintopaikasta, jossa veden vaihtuvuus ja sekoittuminen voi olla puutteellista eivätkä vedenlaatsiisilokset edusta näin ollen parhaalla mahdollisella tavalla jär-ven tilaa kokonaisuudessaan. Minimiravinne on typpi tai fosfori. Varisjoen var-ressa sijaitsee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanviljelylaitos, joka ot-taa käyttövetensä Kivesjärvestä. Myös Kivesjärveen laskevassa Kongasjoessa on pieni kalankasvatuslaitos. Kivesjärveen tuleva fosforikuormitus on hieman sallit- a kuormaa pienempi. Tärkeimmät kuormituslähteet ovat maatalous ja metsäta-lous (kuva 54). Lähes puolet Kivesjärveen tulevasta fosforin kokonaiskuormituk-sesta on peräisin maataloudesta. Sisäinen fosforikuormitus on yli 17 kertaa niin suuri kuin ulkoinen kuormitus (kuva 55). Kivesjärvi ei kaipaa kunnostusta.

Kuva 53. Hapen kyllästysaste Kivesjärvessä (Kivesjärvi 2) kerrostuneisuuskauden lopussa huhti-ja elokuussa. Näytteenottosyvyys I m pohjasta 10,5-13 m.

Suomen ympäristö 509 . . .

Kuva 54.

Kivesjärveen tuleva fosfori- ja typpikuormitus lähteittäin.

48% 0 Kalankasvatus

36%

Uva on Emäjoen vesistöön kuuluva Paljakan vaara-alueen eteläpuolella sijaitseva järvi. Järvi on melko syvä ja se luokitellaan lievästi reheväksi. Vesi on humuksen värjäämää, mutta puskurikyky on kuitenkin hyvä ja pH on lähellä neutraalia. Ra-vinnepitoisuudet ovat Uvassa melko alhaisia. Järven minimiravinne on samanai-kaisesti typpi ja fosfori. Talvikerrostuneisuuskauden aikana Uvan pohjan lähei-sen vesikerroklähei-sen veden laatua on analysoitu kolmena vuonna, huhtikuussa 1992, 1996 ja 1999. Alimmillaan (1999) hapen kyllästysaste on ollut pohjan lähellä 8 %.

Eri mallintamistavoilla laskettu Uvaan tuleva fosforikuormitus poikkeaa sel-västi toisistaan. Järven fosforipitoisuudesta lähtien laskettu tuleva fosforikuorma on hieman pienempi kuin sallittu kuorma, kun taas valuma-alueen maankäytöstä lähtien laskettu fosforikuormitus on vähän vaarallista kuormaa suurempi. Uvan valuma-alueeseen kuuluu paljon vaara-alueita, joilla on keskimääräistä suurempi sadanta. Tällöin myös ravinnehuuhtouma on suuri. Vastaavasti Uvan yläpuolisen valuma-alueen vesipinta-ala on pieni, jolloin ravinteiden laskennallinen pidätty-minen valuma-alueelle jää vähäiseksi. Tällöin valuma-alueelta tulevan ravinne-kuorman arvioinnissa saattaa olla epätarkkuutta.

Suurin Uvaan tulevan ravirmekuormituksen lähde on maatalous, jonka osuus on yli puolet fosforin kokonaiskuormituksesta (kuva 56). Järveä kuormittavat maa-ja metsätalouden hamaa-jakuormituksen lisäksi Kotilan jätevedenpuhdistamon jäteve-det. Jätevedenpuhdistamoon johdetaan Kotilan kylän ja Paljakan matkailualueen asumajätevedet. Kotilan jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön vuonna 1991, mistä lähtien puhdistettuja jätevesiä on johdettu Alasenjokeen ja siitä edelleen Nuottijo-kea pitkin Uvaan. Jätevesien osuus kokonaiskuormituksesta on kuitenkin hyvin pieni. Sisäinen fosforikuormitus on suurempi kuin ulkoinen kuormitus (kuva 57).

Uvassa ei ole varsinaista kunnostustarvetta. Kuormituksen lisääminen ny-kyisestä ei ole kuitenkaan suotavaa.

9

2% 1%

13 Haja-asutus 26% Kuva 56. Uvaan tuleva fosfori-

52000 kg N a-' 1.a tippikuormitus lähteittäin.

mgNmtd'

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma S = nettosedimentaatio D = denitrifikaatio.

Pesiöjärvi

Pesiöjärvi on lievästi rehevä. Järven ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin melko al-haisia. Minimiravinnetarkastelun perusteella perusfuotantoa säätelee ensisijaisesti typpi. Syvännealueilla pohjan läheisessä vesikerroksessa ilmenee selvää hapen vajausta kerrostuneisuuskausien lopulla, minkä seurauksena ravinnepitoisuudet ovat ajoittain hieman kohonneet. Pesiöjärveen tuleva fosforikuormitus on sallit-tua kuormaa pienempi. Järven pääasialliset kuormittajat ovat metsätalous ja maa-talous lähes yhtä suurella kuormitusosuudella fosforin kokonaiskuormituksesta (kuva 58). Sisäinen fosforikuormitus on yli 20 kertaa ulkoista kuormitusta suu-rempi (kuva 59).

Kuva 58. Pesiöjärveen tuleva fosfori-ja typpikuormitus läh-teittäin.

Suomen ympäristö 509

. . . 0

Pesiöjärvessä on esiintynyt ajoittain sinileväkukintoja, joiden syynä ovat 1980-lu-vun metsäojitukset ja lannoitukset. Järvessä ei ole kuitenkaan välitöntä kunnos-tustarvetta. Kainuun ympäristökeskus seuraa Pesiöjärven veden laatua ja tilan ke-hitystä osana Pesiön hydrologisen havaintoalueen tutkimuksia.

Kuva 59. 6 mg _P m 1d'

30

❑ UK

Pesiöjärven ainetaseet. 4 - - - - 20

UK = ulkoinen kuormitus ®

2 - - - 10

SK = sisäinen kuormitus ❑BS

BS = bruttosedimentaatio 0

--- SK

0

LP = luusuasta poistuva -2 ©LP

ravinnekuorma ❑ S -10

S = nettosedimentaatio 4 -------

.J

--- ^---

-

DD ^{❑ D -20}

D = denitrifikaatio. -6 -30

mgNm1d~

jormasjärvi

Jormasjärvi sijaitsee Vuokatin vaarajakson länsipuolella. Jormasjärvestä on vähän kesäaikaisia vedenlaatutietoja. Vesi on humuspitoinen ja näkösyvyys on kahden metrin luokkaa. Jormasjärvi luokitellaan lievästi reheväksi. Alusvedessä ilmenee hapen vajaus kerrostuneisuuskauden lopulla. Eri mallintamistavoilla laskettu jär-veen tuleva fosforikuormitus poikkeaa hieman toisistaan. Järven fosforipitoisuu-desta lähtien laskettu tuleva fosforikuorma on pienempi kuin sallittu kuorma, kun taas valuma-alueen maankäytöstä lähtien laskettu fosforikuormitus on vähän sal-littua kuormaa suurempi. Maatalous on valuma-alueella luonnonhuuhtouman kanssa suurin kuormittaja (kuva 60). Järven eteläpuolella on turvesoita Venehei-tonsuo ja Naurissuo, joiden yhteinen tuotantopinta-ala on 70 ha. Turvetuotannon osuus typen kokonaiskuormituksesta on yhden prosentin luokkaa. Sisäinen fos-forikuormitus on suurempi kuin ulkoinen kuormitus (kuva 61).

4% 0 Metsätalous

4% 4/0 13% p Maatalous

Kuva 60. Jormasjärveen tu- 0 Luonnonhuuhtouma

leva fosfori- ja typpikuormi- 3I% ❑ Laskeuma

tus lähteittäin. ❑ Haja-asutus

48% 0 Turvetuotanto 4520 kg P a

14% 2% I% 11%

24%

48% 60300 kg N a-'

mg P m^1d1

Kuva 6 I. 4 ❑ UK 20

Jormasjärven ainetaseet. 3 - - - - - - IS UK = ulkoinen kuormitus 2 - - - - - - 1 SK 10 SK = sisäinen kuormitus -1 - - - - - - ❑ BS S BS = bruttosedimentaatio 0 E— --

❑ LP 0

LP = luusuasta poistuva -I --- 5

ravinnekuorma -2 - - - - - - ❑ S -10

S = nettosedimentaatio -3 - - - - - - - ❑ D -IS

D = denitrifikaatio. -4 — -20

0

... Suomen ympäristö 509

Jormasjärvessä on esiintynyt levähaittoja vuosina1999 ja 2000. Osittain syynä voi olla limalevän Hyalotheca dissiliens esiintyminen. Järven tilan kehitystä on kuiten-kin syytä seurata.

Ontojärvi

Ontojärvi on Sotkamon reitin ylin säännöstelty järvi. Järven säännöstely on alka-nut vuonna 1951 ja sen säännöstelyväli on 4,4 metriä. Säännöstely on lisännyt ran-taeroosiota Ontojärvellä. Ontojärvi on lievästi humuspitoinen järvi, joka luokitel-laan fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheväksi.

Ontojärvessä ilmenee kevättalvella selviä happiongelmia (kuva 62). Pohjan lähellä happi on ajoittain kokonaan loppunut. Ravinteita sekä rautaa liukenee säännöllisesti sedimentistä alusveteen kerrostuneisuuskausien lopulla. Pohjan lähellä rautapitoisuus on ollut suurimmillaan 9 100 µg 1-' (1999). Ontojärven minimiravinne on samanaikaisesti typpi ja fosfori.

120 ⁰² kyl]. ₁₂₀

100 -- 100

80 60 40 1

- - = 20

1962 1967 1972 1977 1982 1987 1992 1997 Vuosi (maaliskuu)

Im IOm

0 2 11._

--- : k

1962 1961 1912 1911 1982 1987 1992 1997 Vuosi (elokuu)

1 m pohjasta

Kuva ^62. Hapen kyllästys-aste Ontojärvessä (Onto-järvi syvänne ^I33) kerros-tuneisuuskauden lopussa maalis-ja elokuussa. Näyt-teenottosyvyys I m pohjas-ta 17-23 m.

Ontojärven yläpuolella olevaan Pajakkakoskeen johdetaan Kuhmon kaupungin asumajätevedet ja järven alapäässä on Kuhmon Eko-Kalan suuri verkkoallaska-lankasvatuslaitos. Myös Ontojärven Heinälandessa on pieni kalan verkkoallas-kasvattamo.

Ontojärveen tuleva fosforikuormitus on sallittua kuormaa pienempi. Maa- ja metsätaloudesta peräisin oleva kuormitus on lähes yhtä suuri (kuva 63). Sisäinen fosforikuormitus on suurempi kuin ulkoinen kuormitus (kuva 64).

4%

° %

10% 2% 23% 0 Metsätalous I /0 11%

9%

❑ Maatalous

❑ Luonnonhuuhtouma 10%

❑ Laskeuma

37% _---

_

,, 24% ^{❑ Haja-asutus} _49%

63940 kg P å _g

'

^❑ Pistekuormitus

1023300 kg N a'

Kuva ^63. Ontojärveen tuleva fosfori- ja typpikuormitus läh-teittäin.

Suomen ympäristö 509

. . . 0

Kuva 64.

Ontojärven ainetaseet.

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma

Ontojärvessä ei ole välitöntä kunnostustarvetta, vaikka alusveden happipitoi-suus onkin kerrostuneihappipitoi-suuskausina alhainen. Järvi ei kestä nykyistä suurempaa kuormitusta.

Kar°ut

järvet

Särkinen

Särkinen on pieni, karu ja kirkasvetinen harjualueen suppalampi. Järvi sijaitsee Manamansalon saaressa, jossa on useita vastaavanlaisia pohjavesilampia. Vajaan kilometrin suuruinen valuma-alue on kokonaisuudessaan kuivaa männikkökan-gasta. Metsät ovat metsähallituksen luonnonhoitometsiä. Näkösyvyys on ollut enimmillään yli kahdeksan metriä. Vedessä onkin vähän orgaanista ainetta ja rau-taa. Veden pH onlähellä neutraalia ja alkaliteetti on hyvä. Kerrostuneisuuskauden lopulla alusvedessä on selvä hapen vajaus, mikä johtuu pääosin veden hyvin hi-taasta vaihtumisesta. Särkisen minimiravinne on samanaikaisesti typpi ja fosfori.

Särkisen tuleva fosforikuormitus on sallittua kuormaa pienempi. Sisäinen fosfori-kuormitus on huomattavasti suurempi kuin ulkoinen fosfori-kuormitus (kuva 65).

Kuva 65.

Särkisen ainetaseet.

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma

Järvi on hyväkuntoinen, mutta veden pitkästä viipymästä johtuen sen kuormi-tuksen sieto on pieni.

0

... Suomen ympäristö 509

mg P m-1d-'

Kiantajärvi on Hyrynsalmen reitin suurin järvi. Järven säännöstely on alkanut vuon-na 1964 ja sen säännöstelyväli on 4 metriä. Kiantajärvi on luonteeltaan karu ja vedessä on vähän humusaineita. Vedessä on rautaa selvästi vähemmän kuin Kai-nuun suurissa järvissä yleensä. Myös orgaanisen aineen määrä on hieman tavan-omaista pienempi. Pintaveden laadussa ei ole tapahtunut havaittavaa muutosta viimeisen 30 vuoden aikana. Kuitenkin verkkojen limoittuminen on ajoittain hy-vin voimakasta. Minimirahy-vinne on ensisijaisesti fosfori.

Kiantajärven happitilanne on säilynyt erittäin hyvänä (kuva 66). Alusvedes-sä ei ilmene hapettomuutta ja ainepitoisuudet ovatkin pysytelleet lähes poikkeuk-setta pohjan lähellä samansuuruisina kuin pintavedessä.

20 ^U2 kyll. % kerrostuneisuuskau-den lopussa maalis- ja elo-kuussa. Näytteenottosyvyys

m pohjasta 35-43 m.

Kiantajärveen tuleva fosforikuormitus on noin puolet sallitusta kuormituksesta.

Kiantajärven suurin kuormituslähde on metsätalous (kuva 67). Reilu kolmannes järveen tulevasta fosforikuormituksesta on lähtöisin metsätaloudesta. Sisäinen kuormitus on huomattavasti ulkoista kuormitusta suurempi (kuva 68).

3%

1% 1% ❑ Metsätalous

2%

I6% 19%

© Maatalous 35% ❑ Luonnonhuuhtouma

Y 8%

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma S = nettosedimentaatio D = denitrifikaatio

Suomen ympäristö 509

. . . 0

Kiantajärvi on veden laadun suhteen parhaita Kainuun suurista järvistä. Verkot limoittuvat järvessä kuitenkin ajoittain erittäin voimakkaasti, mikä lienee merkki rehevyyden lisääntymisestä. Mallilaskelman mukaan kuormitusta olisi kuitenkin vielä mahdollista lisätä jonkin verran ilman että järven tila siitä kärsisi.

Mikitänjärvi

Mikitänjärvi on karu järvi. Veden pH on lähellä neutraalia ja vesi on humuksen värjäämä. Näkösyvyys on yli kaksi metriä. Orgaanisen aineen ja raudan määrä on lähellä Kainuun järvien keskitasoa. Kerrostuneisuuskauden lopulla pohjan lähel-lä on jonkin verran hapen vajausta. Järven minimiravinne on ensisijaisesti fosfori.

Mikitänjärvi on maa- ja metsätalouden kuormittama järvi. Järveen tuleva fosfori-kuormitus on hieman pienempi kuin suurin sallittavana pidettävä fosfori-kuormitus. Si-säinen fosforikuormitus on suurempi kuin ulkoinen kuormitus (kuva 69).

Kuva 69.

Mikitänjärven ainetaseet.

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ra-vinnekuorma

Järven kuormitus on lähellä laskennallista sallittua kuormitusta, eikä kuormituk-sen lisäämistä voida järven kannalta pitää turvallikuormituk-sena. Nykyisellä kuormituksel-la järven kunto on hyvä.

Lentua

Lentua on suurin Kainuun säännöstelemättömistä järvistä. Siellä sijaitsee myös Kainuun järvien syvin kohta, 52 m. Lentua on karuimpia tutkimukseen kuuluvis-ta järvistä. Ajoitkuuluvis-tain a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet Lentuan luoteisosassa hie-man järven muuta aluetta suuremmat.

Lentuan happitilanne on heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana, vaikka pintaveden laadussa havaittavaa muutosta ei olekaan ilmennyt. Hapen vähenty-minen sekä harppauskerroksessa että pohjan lähellä näyttäisi olevan jatkuva suun-taus niin kesä- kuin talvikerrostuneisuuskausien lopulla (kuva 70). Ajoittain ke-vättalvella happi on kulunut kokonaan loppuun. Hapen vajauksen seurauksena ainepitoisuudet ovat selvästi kohonneet pohjan lähellä. Suurimmillaan rautapi-toisuus on ollut kevättalvella 11 000 µg 1-1 (1991), kokonaisfosfori- 99 µg 1-' (1986) ja ammoniumtyppipitoisuus 1300 µg 1-1 (1993).

0

... Suomen ympäristö 509

02 kylt. %

1964 1969 1914 1919 1984 1989 1994 1999 0 1964 1969 1914 1919 1984 1989 1994 1999

Vuosi (maaliskuu) Vuosi (elokuu)

m .-20 m I m pohjasta

Lentuan luoteisosaan laskevan Kaarneenkosken ja tämän yläpuolella olevan Vuon-teenkosken äärellä sijaitsevat Aholan, Vuonteen sekä Kuhmon kalan kalankasva-tuslaitokset, jotka vaikuttavat osaltaan alueen veden laatuun. Lentuassa levien kasvua rajoittaa ensisijaisesti fosfori. Lentuaan tuleva fosforikuormitus on selväs-ti sallittua kuormaa pienempi. Maa- ja metsätaloudesta peräisin olevat fosforin kuormitusosuudet ovat lähes yhtä suuret (kuva 71). Kalankasvatuksen osuus ko-konaiskuormituksesta on vähäinen, mutta alueellisesti vaikutuksia on havaitta-vissa. Sisäinen fosforikuormitus on selvästi suurempi kuin ulkoinen kuormitus (kuva 72).

Kuva 71. Lentuaan tuleva fosfori- ja typpikuormitus lähteittäin.

Kuva 72.

Lentuan ainetaseet.

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = hruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma

S = nettosedimentaatio D = denitrifikaatio Lentua on yksi Kainuun järvien parhaimmistoa. Järven kuormitus on kuitenkin

sellaisella tasolla, että sen nostaminen heikentäisi järven tilaa. Vaikutus ilmenisi aluksi pohjanläheisissä vesikerroksissa ja myöhemmin koko järvessä rehevyysta-son nousuna.

Suomen ympäristö 509 . . .

mg N m2 d'

Lentiira on karu Sotkamon reitin latvajärvi. Vesi on humuspitoista ja vähäravin-teista. Näkösyvyys on selvästi yli kahden metrin ja pH on lähellä neutraalia. Ker-rostuneisuuskausien lopulla alusvedessä ilmenee hapen vajaus, mutta päällysve-den happipitoisuus on erittäin hyvä. Kokonaisravinnesuhteen mukaan järven mi-nimiravinne on fosfori. Lentiiraa kuormittaa maa- ja metsätalouden hajakuormi-tus. Järveen tuleva fosforikuormitus ei ylitä suurimpana sallittavana kuormana pidettyä rajaa. Järvi onkin hyväkuntoinen. Sisäinen fosforikuormitus on ulkoista kuormitusta suurempi (kuva 73).

Kuva 73.

Lentiiran ainetaseet.

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma

Lentiira ei kaipaa kunnostusta. Nykyisen kuormituksen lisääminen vaikuttaisi alus-veden happipitoisuuteen alentavasti, mutta vähäisellä muutoksella ei ilmeisesti olisi oleellista merkitystä järven tilan kannalta.

Änättijärvi

Anättijärvi on karu humuspitoinen järvi. a-klorofyllipitoisuudet ilmentävät kui-tenkin lievää rehevöitymistä. Kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet näyttävät hieman laskeneen 1970-luvun määristä (kuva 74), mutta fosforipitoisuudet näyt-tävät lievästi nousseen (vrt. liite 3 / 6). Änättijärven pH on pysytellyt lähellä neut-raalia ja alkaliteettikin on ollut tyydyttävä. Järven minimiravinne on samanaikai-sesti typpi ja fosfori.

Kuva 74. Änättyärven

Änättijärvessä on ilmermyt pohjan lähellä varsinkin kevättalvella selvää hapen vajausta. Lisäksi pohjan läheisen vesikerroksen happitilanteessa näyttää olevan huononeva kehityssuuntaus (kuva 75). Lähes 40 vuotisen seurantajakson aikana kahtena viime vuotena (1999 ja 2000) maaliskuussa happitilanne on ollut kaikkein huonoin. Hapen vajauksen seurauksena myös rauta ja kokonaisfosforipitoisuu-det ovat ajoittain kohonneet.

C ^.

... Suomen ympäristö 509

120

1963 1968 1973 1978 1983 1988 1993 1998

Vuosi (maaliskuu)

963 1968 1973 1978 1983 1988 1993 1998 Vuosi (elokuu)

I m pohjasta

Kuva 75. Hapen kyllästys-aste Änättyjärvessä ker-rostuneisuuskauden lo-pussa maalis-ja elo-kuussa, I m pohjasta 37-44m.

Änättijärveen tuleva fosforikuormitus on selvästi sallittua kuormaa pienempi. Jär-ven pääasialliset kuormittajat ovat metsätalous ja maatalous, joiden kuormitus-osuudet ovat yhtä suuret fosforin kokonaiskuormituksesta (kuva 76). Myös Änät-tijärvessä sisäinen fosforikuormitus on selvästi ulkoista kuormitusta suurempi (kuva 77).

Kuva 76. Änättijärveen tuleva fosfori- ja typpikuormitus

UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus BS = bruttosedimentaatio LP = luusuasta poistuva ravinnekuorma S = nettosedimentaatio D = denitrifikaatio.

Änättijärven veden laatu on hyvä eikä järvi kaipaa kunnostusta. Alusveden heik-kenevä happikehitys osoittaa kuitenkin, ettei kuormituksen lisäämiseen ole va-raa, mikäli järven halutaan edelleen pysyvän yhtenä Kainuun puhtaimmista.

Suomen ympäristö 509 . . . Co

LIITE 5

Tämän työn yhtenä tarkoituksena oli määrittää järven

ravinnesietokyky,

lähinnä

fosforin sietokyky.

Voidaan olettaa, että

jos

rehevän järven

fosforikuorma

saadaan

alennettua sallittavalle

rajalle, järvellä

on

mahdollisuus toipua käyttökelpoiseen kuntoon. Seuraavassa tarkastellaan kahta esimerkkiä.

Puokiojärven nykyinen

fosforikuorma on 2,6 kg P d-', ja

järvi

on

luokiteltu

reheväksi järveksi.

Oletetaan, että

fosforikuorma

saadaan

alennettua

tasolle

0,833 kg P d-',

mikä

on sallittavan

kuorman

raja

-arvo.

Puokiojärven kokonaisfosforipi-toisuus on

nykytilanteessa

22,6 µg 1 -1 ja

keskimääräinen

a-klorofylli 21,2 µg 1 -1 . Sal-littavassa kuormassa fosforipitoisuus on 12,2 µg 1 -' ja a-klorofylli 5,53 µg 1 -'. Hap-pipitoisuus

paranee selvästi sekä kesällä että talvella.

Nimisjärvi on

pieni, enimmillään

1,8 m

syvä erittäin rehevä järvi Vaalassa.

Päällysvedessä kokonaisfosforin

määrä

on

peräti

80,6 µg P 1 -1, ja fosforikuorma on 2,897 kg P d-'.

Järven sallittava

fosforikuorma on 0,707 kg P d-1

^. Järvi pysyy kesä-ajan

hapellisena,

koska vesi

on täyskierrossa.

Talvella

pohjanläheinen vesikerros

muuttuu

hapettomaksi mallilaskennan

mukaan

jo

tammikuun

20

päivän

seudul-la, ja päällysvedessä on happipitoisuus 3,4 mg 1 -'.

Järvi

on sisäkuormitteinen ja ylirehevä. Jos

järvessä saavutetaan sallittava

fosforikuorma 0,707 kg P d-' ja

edel-leen oletetaan, että tämä

on

järven ainoa kuormitus (ei

sisäkuormaa),

järven

fosfo-ripitoisuus

tällä kuormalla

on

vieläkin

26,7 µg 1 -1,

mutta

lopputalvella happipitoi-suus on 6,3 mg 1 -1

pohjan lähellä

ja

pinnassa

n. 11 mg 1 -'.

Suomussalmen Kiantajärvi

on

isohko

mesohumoosinenjärvi.

Järvi

on

sään

-nöstelty ja

pääasiassa metsätalouden

kuormittama

mutta hyväkuntoinen. Seuraa-vassa tarkastellaan, mitä järvelle tapahtuu

sen fosforikuormituksen

kasvaessa.

Arvioitu

fosforikuormitus on 48,2 kg P d-'.

Sallittava

fosforikuormitus on 91,3 kg P d-1 ja

vaarallinen

fosforikuormitus 206,8 kg P d-1.

Mitä järvelle tapahtuu, kun kuormitus kasvaa

sallitulle

tasolle,

ja

mitä tapahtuu, kun kuormitus nousee vaa-ralliselle tasolle?

Nykytilanteessa laskennallinen

fosforipitoisuus on 8,9 µg 1:', sallittavassa

ti-lanteessa

13,2 µg 1' ja

vaarallisen kuorman vallitessa

20,1 µg l'.

Keskimääräiset

a-klorofyllipitoisuudet on

arvioitu Kainuun aineistosta

lasketulla regressiolla

y = 0,4346x' o '3

missä

x =

keskimääräinen

kokonaisfosforipitoisuus,

In document Kainuun vesistöjen ravinnekuormitus (sivua 82-94)