TAULUKKO 7. Valtuutettujen ja kuntalaisten puheenvuorot ja kysymykset PUHEENVUOROT KYSYMYKSET
Kuntalaisten puheenvuorojen sisältämien kysymysten määrä
5 4
Valtuutettujen puheenvuorojen sisältämien kysymysten määrä
26 55
Yhteensä 31 59
5 POHDINTA JA PÄÄTELMÄT: DEMOKRATIAA VAI TEATTERIA?
”Ei elinvoimaisuus tarkota organisaatioiden luomista, vaan käyttäjien osallistumista toimintaan ja päätöksenteon valmisteluun” (vantaalainen valtuutettu)
5. 1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden perustana ovat avoin tieto ja vastuullisuus.
Tutkijana olen toiminut tieteellisen tutkimuksen kriteerien, eettisesti kestävien tiedonhankinta menetelmien ja tiedeyhteisön tunnustamien toimintatapojen mukaisesti.
(Avoin tiede ja tutkimus 2.6.2014; TENK 2012.) Vaikka Vantaan kaupunginvaltuuston kokoukset ja selostustilaisuudet ovat kaikille avoimia ja julkisia videoituja tilanteita, olen anonut hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti tutkimusluvan. Luvan videomateriaalin käyttöön on myöntänyt Vantaan kaupungin kaupunginjohtajan toimiala.
Tieteellisen tiedon luonne myös demokratisoi tiedettä tavalla, joka antaa toisille tutkijoille, päätöksentekijöille ja kuntalaisille periaatteellisen mahdollisuuden tutkia ja kritisoida tai vakuuttua tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen laatua ja luotettavuutta lisää verifioinnin mahdollisuus tutkimustulosten toistettavuudessa ja todentamisessa.
Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuus (validiteetti) liittyy siihen, miten lukija voi seurata tutkimuksessa päättelyä, jonka tutkijana olen tehnyt. Toistettavuus (reliabiliteetti) sen sijaan merkitsee, että tutkijana esitän tulkintatavan mahdollisimman yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti. Siten tutkimus perustuu menetelmien ja tulosten avoimuuteen, rehellisyyteen ja läpinäkyvyyteen. Puolueettomuus ja neutraalisuus tutkimustuloksissa tarkoittavat, etten vääristele, muuta tai valikoi tutkimustuloksia. (Avoin tiede ja tutkimus 2.6.2014; TENK, 2012; Uusitalo 1995, 82.) Eskolan ja Suorannan mukaan avoin tiede edellyttää, että tutkija selvittää ja kuvaa tilannetta puolueettomasti päältäkatsojan näkökulmasta. Näin olen pyrkinyt omassa työssäni tekemään. (Eskola & Suoranta 1998, 17.)
Selektiiviset havainnot ovat analyysissä tutkimustulosten osalta kriittisiä kohtia, koska tutkijan näkemystä voivat ohjata oma subjektiivinen kokemusmaailma, asenteet, arvostukset, poliittinen tai ideologinen ajattelu. Tästä syystä olen selektiivisessä havainnoissa pyrkinyt luotettavuuteen, tietoisuuteen ja systemaattisuuteen. Havainnot eivät ole tutkittavassa analyysissä perustuneet satunnaisiin poimintoihin vaan ne ovat
perustuneet kriittistä todellisuutta koskevaan tietoon. Analysoitavan aineiston rajaamisella on myös vaikuttavuutta tutkimustulosten luotettavuuteen. (Uusitalo 1995, 13–14, 33, 82.)
Tästä syystä olen rajannut aineistosta kuntaliitosselvittäjien puheenvuorojen ajan ensimmäisen ja toisen alakysymyksen osalta. Kolmannen alakysymyksen osalta ajan rajaaminen ei ole olennaista, koska videon tarkastelu on kokonaisvaltaista. Tutkittava aineisto on ollut vaikeaselkoista ja jäsentäminen vaativaa. Toisaalta aineiston haasteellinen sisältö on johtanut mahdollisuuteen käyttää tutkimuksessa divergenttiä eli tieteellisesti luovaa ajattelua ja innovatiivista tapaa tutkia identifikaation metaforisoitumista, deliberatiivista näkemystä ja standardeista välittyvää kuvaa kuntaliitosselvityksestä. (Uusitalo 1995, 22.)
Etenkin perustrooppien ja konseptuaalisten metaforien tarkastelu analysoitavasta aineistosta on tapahtunut intuition kehässä, joka on edennyt oivalluksesta ymmärrykseen ja ymmärryksestä oivallukseen (emt., 1995, 36). Tutkimuksen perustana on vahva teoriatieto, jonka avulla olen muodostanut teoreettisen viitekehyksen (luku 1. 3 sekä pääluvut kaksi ja kolme). Tässä tutkimuksessa nojaan näihin teoreettisiin tietoihin keskeisten tulosten tarkastelussa ja päätelmissä.
Litteroinnin jälkeen olen lukenut analysoitavan aineiston läpi kymmeniä kertoja ja havainnut aineistossa yllättäviä piirteitä, jotka ovat tulleet esille runsaina ja erilaisina identifikaatio pyrkimyksinä ja personifikaatioina (elollistaminen). Burken dramatismiretoriikan lisäksi esille nouseva personifikaatio on kohdentunut etsimään teoreettista tietoa konseptuaalisista metaforista. Teoreettisen tiedon perusteella olen muodostanut tulkinnallisen kehikon metaforinen identifikaation skeema. Tämän tulkinnallisen kehikon sisälle olen jäsentänyt tutkittavasta aineistosta elinvoimaisuutta (Taulukko 2, s. 47) ja deliberatiivisuutta (Taulukko 5, s. 61) jäsentävät konseptuaaliset metaforat ja skeemat.
Kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän käyttö tutkimuksessa ei anna riittävän kattavaa ja luotettavaa kuvausta tutkittavasta kohteesta, joten käytän lisäksi kvantitatiivista tutkimusotetta laskennassa yhdistämällä tähän frekvenssit ja prosentit. Toisin sanoen numerot voi tulkita ja puheen muuttaa numeroiksi. (Eskola & Suoranta 1998, 69.) Olen etsinyt systemaattisesti aineistosta elinvoimaisuuteen ja deliberatiivisuuteen liittyviä
kohtia ja niiden ympärille kietoutuneita lauseita. Teoreettiseen tietoon nojaten olen laskenut systemaattisesti perustrooppeja ja muita identifikaation keinoja analysoitavasta aineistosta. Luotettavuuden varmistamiseksi esitän otteita tulkitsemastani aineistosta.
Näin olen noudattanut yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä (TENK 2012).
Tutkimus tuo yhteiskunnallista sekä sosiaalista vaikuttavuutta, joten en esitä harhaanjohtavia tai vääristeleviä tietoja (Avoin tiede ja tutkimus 2.6.2014). Kunnioitan toisten tutkijoiden työtä ja saavutuksia ja annan heille siihen kuuluvan arvon sekä otan asianmukaisella tavalla huomioon toisten tutkijoiden julkaisut, joihin olen viitannut (TENK 2012). Tutkimuksessa kunnioitan tutkimusetiikan mukaisesti videomateriaalissa julkisella näyttämöllä esiintyviä kuntaliitosselvittäjiä, valtuutettuja, puheenjohtajaa ja kuntalaisia.
5. 2 Keskeiset tulokset ja päätelmät
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut ymmärtää, miten demokraattinen ideaali puhetilanne todellistuu kunnallisessa päätöksenteossa. Tutkimus kohdistui kuntaliitosselvitystilaisuuden (kokonaiskesto 3t 6 min 44 s) ja kuntaliitosselvittäjien puheenvuorojen (1t 46 min) retoriseen analyysiin. Synteesin tarkoituksena on analysoitujen osien kokoaminen yhteen sekä olennaisten merkitysten arvioiminen päätelmien muodostamiseksi (Uusitalo 1995, 23–24). Tutkimuksen synteesi muodostetaan vastaamalla tutkimuksen alakysymyksiin:
1. Miten identifikaatio metaforisoituu kuntaliitosselvityksessä?
2. Millaisen näkemyksen kuntaliitosselvitys antaa deliberatiivisesta demokratiasta?
3. Millaisen kuvan kuntaliitosselvitystilanne välittää ideaalin puhetilanteen standardeista?
Alakysymyksissä yksi ja kaksi olen muodostunut näkemyksen kuntaliitosselvittäjien puheista yhden tunnin ja 46 minuutin aikana (1t 46 min). Kolmannessa alakysymyksessä aika on ollut kolme tuntia, kuusi minuuttia ja 44 sekuntia (3t 6 min 44 s). Ensikatsomalta analyysin kohteena olevat ajat saattavat vaikuttaa vähäisiltä. Analyysi tuotti silti tämän
tutkimuksen osalta nopeasti samoja tuloksia, joten katson aikojen olleen riittäviä.
Ajalliselta kestoltaan pidemmän aineiston analyysi olisi vain saturoitunut.
Yllättävänä tässä tutkimuksessa voidaan pitää esille nousseita runsaita identifikaation metaforisoitumisen ja käsitemetaforien tuottamia elinvoimaisuuden mielikuvia ja personifikaatioita. Tutkimuksen pääkysymykseen identifikaation metaforisoitumisella voidaan havaita olevan merkittäviä vaikutuksia. Kuntaliitosselvittäjien poliittisesti retoristen puheiden perustelut osoittautuivat mielenkiintoiseksi. Tämän sai aikaan tutkimuksen taustaolettamus tiedon olennaisuudesta: se ei saa olla mystifioitua, eikä peittyä metaforisen identifikaation taakse.
Tarkastelen päätelminä ensin niitä identifikaation metaforisoitumisen keinoja, joihin vastaukset ensimmäisen (1) alakysymyksen osalta perustuvat. Kuntaliitosselvittäjien poliittisesti ja metaforamaisesti suuntautuneisiin puheisiin kätkeytyi huomattavasti identifikaation metaforisoitumista kuvaavia perustrooppeja (Taulukko 3, s. 56). Nämä ilmenivät värikkäinä ja mielikuvia tuottavina metaforina, joista esimerkkinä runoilua vapaalla kädellä, mammutti ja hokkus pokkus-vastauksia. Metynomiat konkretisoituivat ilmaisuissa, demokraattiset elimet ja kädet, jotka kuvastuivat osana ihmisen fyysistä kehollisuutta. Höyheltää ja palastelu kuvasivat puheessa osuvasti synekdokeeta. Näin poliittinen puhe rikastui uusilla ilmauksilla. Ironiaa ilmensi kuntaliitosselvittäjän ilmaisu, päälliköiden luonnollisesta poistumasta, jolloin heitä varmasti olisi vähemmän.
Muita identifikaation metaforisoitumista kuvaavia keinoja ilmeni runsaslukuisesti (Taulukko 4, s. 60). Puheenvuorot sisälsivät usein yhteishenkeä virittävää me-retoriikkaa, jossa kuntaliitosselvittäjät lukeutuivat meihin. Puheissa esiintyi runsaasti erilaisia passiivimuotoja, joita käyttämällä kuntaliitosselvittäjät välttyivät selonteolta ja vastuulta.
Tämä nousi erityisesti esille sanonnassa, pyritään huolehtimaan hyvinvointipalveluista.
Paatoksellisissa perusteluissa kuntaliitosselvittäjät vetosivat itsestään selvyyksiin ja tosiasiat perusteltiin puheissa hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja tukiverkkojen rakentamisena. Uinuvat metaforat liittyivät usein palvelujen tuottamiseen tai tehostamiseen ja toimivat samalla puheen vahvistuksina.
Kuntaliitosselvittäjien puheenvuorot sisälsivät erittäin tehokkaita ääri-ilmaisuja, josta esimerkkinä, vihonviimeinen sana tälle seurakunnalle. Jatkuva lista näyttäytyi puheissa usein mielenkiintoisilla ilmaisuilla niin edelleen ja sen sellaista. Nämä saivat aikaan
vaikutelman rajallisesta ajasta. Tosin tämä ajanpuute antaa mahdollisuuden jättää pois olennaisia perusteluja. Tästä syystä kuulijoiden pääteltäväksi jääkin se, mitä tapahtuu kyseisen sanonnan jälkeen. Erityisesti panin merkille sen, miten kuntaliitosselvittäjien on tapana käyttää että-konjunktiota puheen perusteluissa. Että-konjunktion käyttö kuvastui silti enemmän olevan perustelevassa puheessa täytteenä kuin varsinaisten perustelujen selittäjänä. Että-konjunktioiden määrä osoittautui huomattavan suureksi. Sen sijaan koska-konjunktion käyttö oli vähäistä.
Konseptuaaliset metaforat nostivat esille identifikaation metaforisoitumista kuvaavia elinvoimaisuuden mielikuvia, jotka peilautuivat skeemoilla: peli, ihminen ja rakennus.
Mielikuvat kietoutuivat toisiinsa kuntaliitosselvittäjien puheenvuoroissa kilpailukykynä, pärjäämisenä, voimavaroina, varautumisena ja turvaamisena sekä kestävyysvajeena.
Elinvoimaisuuden mielikuvissa nousivat esille rakenteelliset muutokset hallinnollisella, poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Kiinnostavaksi tilanteen teki poliittisen muutoksen taso, kun päätöksenteko sai kehollisia ominaisuuksia. Tästä esimerkkinä poliittinen päätöksentekoelin, joka personifikaatiossa sai elollisen ihmisen muodon ja voi astua valtaan. Elinvoimaisuus kehollisuutena taas perustui mielikuviin, joissa yhdistyivät syntymä, huolehtiminen ja poliittinen päätöksenteko. Poliittinen päätöksentekoprosessi sai kehollisen olennon muodon ja voi synnyttää kuntaliitoksen.
Toisen (2) alakysymyksen päätelmät olen yhdistänyt näkemykseen, jossa deliberatiivinen demokratia naamioitui Metropolikaupungin hallintohimmeliin ja muuttui vaikeasti hahmotettavaksi. Himmeli kuvastui Metropolikaupungin valtuusto–kotikaupunkien aluevaltuustot–pienemmät aluelautakunnat akselina. Tällaisen hyvin yksinkertaiselta vaikuttavan himmelin avulla näkemys deliberatiivisesta demokratiasta välittyi konseptuaalisten metaforien kautta suunnitteluna ja fyysisenä kehollisuutena. Näiden kohdalla tilanne yllättävästi monimutkaistui, mikä johtui runsaasta personifikaatiosta.
Tästä seurasi se, että lähes kaikkien deliberatiiviseen demokratiaan viittaavien sanojen ympärille nivoutuneissa lauseissa oli kietoutuneena ontologisen metaforan muoto. Tätä ontologisen metaforan muotoa teoreettisesta näkökulmasta kuvaa personifikaatio, jossa jokin ei-ajatteleva eloton muuttuu joksikin ajattelevaksi elolliseksi olennoksi.
Konkretisoin edellisen lauseen ajatelmaa tavalla, jossa Metropoli kaupunginvaltuusto personifikaatiossa muuttui keholliseksi ihmiseksi, joka delegoi päätösvaltaa, tarjoaa
edustuksellista demokratiaa ja toteuttaa lähidemokratiaa. Tapahtuman areenana toimisivat kotikaupunkien aluevaltuustot. Kotikaupungit saivat kehollisen ihmisen muodon ja pystyisivät huolehtimaan ja voisivat olla rakentamatta kotikaupunkeihin mitään vahvaa hallintoa. Kotikaupunkien ytimessä olisivat vielä pienemmät aluelautakunnat, joita kuvattiin demokraattisina eliminä. Personifikaatiossa nämä aluevaltuustot saivat ajattelevan ja elävän kehollisen muodon. Kaikkivaltiaaksi tekijäksi näyttivät muotoutuvan aluevaltuustot kehollisena ihmisenä. Aluevaltuustojen lisäksi on vielä lukuisia pienempiä paikallistason aluelautakuntia.
Kolmannen (3) alakysymyksen päätelmät ideaalin puhetilanteen standardeista olen muodostanut visuaalisen ja tekstuaalisen näkemyksen perusteella. Kuntaliitosselvittäjien puheista välittynyt tieto kuvastui esimerkiksi tavalla, jossa valtuutetun esittämä kysymys kansalaisraadeista sai kuntaliitoselvittäjältä vastauksen ilmaisulla, avoimuus on keskeinen asia. Tietoinen tunnollisuus ja sisällön tasapaino välittyivät epäsymmetrisenä keskusteluna, jossa puhe ja vastapuhe eivät kohtaa. Toisin sanoen kuntaliitosselvittäjien vastausten ja valtuutettujen kysymysten välillä esiintyi epäsuhteisuutta ja yksipuolista kysymys-vastaus asetelmaa. Vaikka yksi kuntaliitosselvittäjistä käytti puheen perustelussa muotoa teidän näkemyksiä, kysymykset eivät saaneet sisältää omia mielipiteitä. Tasa-arvoinen harkinta jäi vähäiseksi sekä valtuutettujen että kuntalaisten osalta. Tilankäyttö ja istumajärjestys osoittivat, miten valtaetäisyys ilmeni kuntaliitosselvittäjien ja valtuutettujen sekä kuntalaisten välillä. Kuuden kuntalaisen osallistuminen ei puolla ajatusta laajemman väestön näkökulmasta.
Yhteenvetona demokraattisen ideaalin puhetilanteen todellistumista kunnallisessa päätöksenteossa kuvaavista päätelmistä voidaan todeta, että kuntaliitosselvittäjien välittämää tietoa kätkeytyi huomattavan paljon identifikaation metaforisoitumisen taakse.
Tästä seurasi, että tieto muuttui vaikeasti hahmotettavaksi. Tätä argumenttia puoltaa selvästi tutkitun ajan (1t, 46 min) ja identifikaation metaforisoitumista kuvaavien keinojen tarkastelu suhteessa toisiinsa.
Deliberatiivisen demokratian voidaan ajatella kätkeytyvän yhä syvemmälle kulisseihin, mikäli sen tavoitteet peittyvät personifikaatioon. Deliberatiivisuudesta muodostuu ikään kuin myytti. Tämän salamyhkäiseltä vaikuttavan tilanteen seurauksena valtuutetut saattavat kunnallisen päätöksenteon yhteydessä estyä hahmottamasta deliberatiivisuuteen
liittyvien ratkaisujen merkityksiä. Kuntalaisille tämä merkitsee kuntaliitoksen jälkeen enenevässä määrin eriarvoistumisen tunnetta ja kokemuksellisiin arvoihin liittyvät odotukset osallistumisesta eivät täyty. Teoreettisesti ajatellen kuntaa ei voi pitää valtuutettujen ja kuntalaisten ohjaamana organisaationa.
Deliberatiivisuus näyttäytyi paatoksellisena puheena, jossa vaikutetaan lähellä ihmistä.
Voidaan todeta, että deliberatiivisuus tämän tutkimuksen perusteella jää enemmän suunnittelun tasolle ja epäselväksi jää näiden suunnitelmien toteutuminen. Vaikka kuntaliitosselvittäjien puheet sisälsivät monia hyviä demokratiaa edistäviä keinoja, niiden toteutuminen katosi liian usein passiivimuotoihin. Deliberatiivisuuden lähtökohtia ovat kuntalaisten osallistuminen sekä näkemysten toteuttaminen. Kuntaliitosselvityksessä nousivat esille sotepalvelukäyttäjäraadit. Näiden roolia kuntaliitosselvittäjät eivät puheissaan tarkemmin perustele. Toteutuessaan nämä voisivat olla edistämässä kuntalaisten käyttäjälähtöistä sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamista. Edellytyksenä on, että valtuutetut ja kuntalaiset ovat näissä toimivaltaisia osallisia.
Ideaalin puhetilanteen standardien sisältöjen on ajateltu tukevan harkitsevaa julkista keskustelua. Epäsuhteinen keskustelu ei näyttänyt riittävästi lisäävän valtuutettujen ja kuntalaisten tietoisuutta. Tälle esteenä kuvastui kuntaliitosselvitystilanteen joustamaton luonne, kysymyksille varattu aika ja tila. Ideaalin puhetilanteen standardien tavoiteltavat sisällölliset lähtökohdat näyttävät jäävän toteutumatta. Mikäli kuntaliitosselvitystilanteen järjestelyssä olisi huomioitu deliberatiivisen sovelluksen käyttö, ideaalin puhetilanteen standardien päätelmät olisivat todennäköisesti enemmän vastanneet standardien sisältöjä ja muodostaneet kuvan symmetrisestä keskustelusta.
Tämän tutkimuksen kolmen osa-alueen synteesillä olen pyrkinyt osoittamaan demokraattisen ideaalin puhetilanteen todellistumisessa myös niitä näkökohtia, joiden perusteella voidaan todeta poliittisen päätöksenteon perustuvan enemmän teatteriin kuin demokratiaan. Tätä puoltaa kolmesta alakysymyksestä tekemäni synteesi, josta välittyvä näkemys ei riittävästi konkretisoi demokratian ja deliberatiivisuuden toteutumisesta.
Onko poliittinen päätöksenteko demokratiaa vai teatteria? Kysymys on tutkimukseni kannalta sekä yhteiskunnallisesti merkittävä ja ansaitsee tästä syystä vastakysymyksen.
Mitä näyttämölle jää jäljelle, kun näennäisyydet ja esityksen synnyttämä illuusio on analysoitu pois (Pekonen 1991, 53). Teatterinäkemyksessä kuntaliitosselvittäjät saavat
aikaan näyttävän draaman, jossa vaikutelma todellisuudesta vääristyy. Tätä illuusiota puoltaa tämän tutkimuksen valossa kuntaliitosselvittäjien puheet, jotka sisältävät lähes kaiken kattavasti identifikaation metaforisoitumisen keinoja. Tähän mystiseltä vaikuttavaan hämärtymiseen kätkeytyvät vielä elinvoimaisuuden mielikuvat sekä puhetta mystifioivat personifikaatiot. Teoreettisessa mielessä on toteutunut Burken teema metaforisista identifikaatiokeinoista, jotka salakavalasti pyrkivät ohjaamaan kunnallisessa päätöksenteossa valtuutettujen ajattelua.
Päätelmänä voidaan todeta, että tämä tutkimus on nostanut esille yhteiskunnallisesti merkittävän kysymyksen siitä, kantavatko yhteiskunnan poliittisen valtaeliitin edustajat tietoisesti huolta poliittisesti retoristen puheiden seurauksista ja yleensä demokratian tai deliberatiivisen demokratian toteutumisesta. Historia näyttää toistavan itseään eikä Perikleen ja Aristoteleen ajatelmista ole päästy eteenpäin, kun nykyisessä yhteiskunnassa poliittisesti puhuvat eivät näytä kantavan huolta kuntalaisten keskeisistä demokraattisista eduista. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että kaikki puhe ei ole poliittista vaan se on sidoksissa tilanteeseen ja siihen, mikä on tavoiteltava päämäärä. Voidaan todeta, että kuntaliitosselvitystilanne on konteksti, jossa kuntaliitosselvittäjien retoriikan sekä poliittisia piirteitä sisältävien puheiden tavoitteena on kuntaliitos eli Metropolikaupunki.
Onko demokratia sittenkin vain 5. vuosisadan retorinen komeadiakirjallisuuden sana, joka jää tyhjälle näyttämölle? Paradoksaalista näyttää olevan, että demokratia ja demokraattista päätöksentekoa edeltävä ideaali puhe jäävät yksin tälle kunnallisen päätöksenteon näyttämölle, jossa näytelmää ohjaa poliittinen valtaeliitti. Voidaan lisäksi todeta, että eliittiteorian ja dramatismin näkökulmasta niin valtuutettujen kuin kuntalaisten roolisuoritus on näytellä massaa ja perustaa päätöksensä esitettyyn draamaan. Tälle draamalle oligarkia taputtaa.
Tämän tutkimuksen valossa poliittinen todellisuus näyttäytyy mystifioituna tietona.
Sosiaalipoliittiset lähtökohdat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimuskohteina, joten tästä syystä kohdentaisin jatkotutkimusaiheeni pääministeri Juha Sipilän sosiaalipoliittisiin näkemyksiin poliittisesti retorisen puheen näkökulmasta. Metaforilla voidaan peilata yhteiskunnassa olevaa sosiaalipoliittista todellisuutta.
”Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” (Ludwig Wittgenstein, Tractatus Logico- Philophicus, esipuhe)
LÄHTEET
Antikainen Janne, Hämäläinen Timo, Holstila Eero, Jalasto Petri, Tolonen Satu &
Vartiainen Perttu 2015. Tahdommeko kehittää Metropolia? Metropolipolitiikan kehittämistarpeet. Ympäristöministeriön raportteja 12/2015. Helsinki.
Auranen Johanna 2004. Tervanjuontia ja ruusuilla tanssia. Metaforatutkimus kasvatustyöstä kuntaorganisaation osana. Väitöskirja. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja nro 97.
Avoin tiede ja tutkimus. Avoimen tieteen ja tutkimuksen käsikirja 2014. Versio 2.6.2014.
ATT-hanke, 1–5
Azmanova Albena 2010. Deliberative Conflict and ´The Better Argument´ Mystigue. The Good Society, Vol. 19 (1), 48–54
Backa Peter 2013. Demokratin, makteliterna och massan. Teoksessa: Kattilakoski Mari
& Backa Peter (toim.) Uuden lähidemokratian aika. Närdemokrati för en ny tid.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2. Tampere.
Barabas Jason 2004. How Deliberation Affects Policy Opinious. American Political Science Review, Vol. 8 (4), 687–701
Berndtson Erkki 1992. Politiikka tieteenä. Johdatus valtio-opilliseen ajatteluun. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Blakesley David 2002. Dramatism and Rhetoric. The Elements of Dramatism; The Elements of Composition. Longman. New York.
Bobbio Luigi 2010. Types of Deliberation. Journal of Public Deliberation, Vol. 6. (2), 1–
24
Bolton Roger 2005. Habermas´s Theory of Communicative Action and The Theory of Social Capital. Paper read at meeting of Association of American Geographers, Denver, Colorado, April 2005. Saatavissa:
http://web.williams.edu/Economics/papers/Habermas.pdf. (16.1.2015)
Burke Kenneth 1969a. A Rhetoric of Motives. University of California Press. Berkley, Los Angeles, London.
Burke Kenneth 1989. On symbols and society. Chicago: University of Chicago Press.
Burke Kenneth 1969b. A Grammar of Motives. University of California Press. Berkley, Los Angeles, London.
Calvert Aubin 2013. Politicizing deliberative democracy: strategic speech in deliberative systems. ii–300 (Electronic Theses and Dissertations (ETDs). Saatavissa:
ubc_2013_fall_calvert_aubin.pdf. (9.11.2014)
Chambers Simone 2003. Deliberative Democracy Theory. Annual Review of Political Science, Vol. 6, 307–326
Cohen Joshua 2005. Deliberation and Democratic Legitimacy. Edited by Matravers Derek and Pike Jon 2005. Debates In Contemporary Political Philopsophy An antghology. Routledge. Taylor and Francis Group. London and New York. 342–360
Cooce Maeve 2000. Five Arguments for Deliberative Democracy. Political Studies, Vol.
48, 947–969
Corrigan Lawrence 2015. Budget Theatre: a postdramaturgical account of municipal budget making. Saint Mary´s University, Halifax, NS, Canada.
Saatavissa:http://library2.smu.ca/bitstream/handle/01/26360/Corrigan_Lawrence_PHD_
2015.pdf?sequence=1 & isAllowed=y (11.2.2015)
Crossley Nick 2005. Key Conception in Critical Social Theory. Sage Publications Ltd.
London, Thousand Oaks, New Delfi.
Crowder George 2006. Chantal Mouffe´s Agonitic Democracy. Australian Political Studies Association Conference. University of Newcastle. New York. 25–27.
Eräsaari Leena 2003. Koneen tehostamisesta. Yhteiskuntapolitiikka 68 (6), 622–626 Eskola Jari & Suoranta Juha 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Tampere.
Etzioni-Halevy Eva 1985. Bureaucracy And Democracy. A Political Dilemma. Routledge
& Kegan Paul. plc. London.
Fairclough Norman 1997. Miten media puhuu. Vastapaino, Tampere.
Fishkin James & Luskin Robert 2005. Experimenting with a Democratic Ideal:
Deliberative Polling and Public Opinion. Acta Politica, vol. 40 (3), 284–298
Fishkin James 2009. When The People Speak: Deliberative and Public Consultation. New York.
Follesdal Andreas 2001. John Rawls 80 vuotta. Niin & Näin. Filosofinen aikakauslehti 3/01, 22–23
Garcia Roberto 2013. Has the Deliberative Model of democracy an epistemic value?
Panorama, Vol. 7 (12), 25–37
Gretschel Anu & Kiilakoski Tomi (toim.) 2012. Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010- luvun alussa. Nuorisotutkimusverkosto. Helsinki.
Gutmann Amy & Thompson Dennis 2003. Teoksessa: Fishkin S. James & Laslett Peter.
Debating Deliberative Democracy. Blacwell Publishing.
Gutmann Amy & Thompson Dennis 2004. Why Deliberative Democracy? Princeton and Oxford.
Haapanen Pirkko 1996. Roomalaisten korkein taito. Johdanto antiikin retoriikkaan.
Teoksessa: Palonen Kari & Summa Hilkka. Pelkkää retoriikkaa. Vastapaino, Tampere.
Habermas Jürgen 1981. Theorie des kommunikativen Handelns. Band 1.
Handlungsrationalität gesellschaftliche Rationalisierung. Suhrkamp, Frankfurt a. M.
Habermas Jürgen 1984. Theory of Communicative Action. Vol.1 Reason and the Rationalization of Society. Beacon Press. Boston.
Habermas Jürgen 1989. The theory of communicative action. Vol. 2, Lifeworld and system: critigue of functionalist reason. Translated by Thomas McCarthy. Beacon Press.
Boston.
Habermas Jürgen 1998. The Inclusion of the Other. studies in political theory.
Alkuteoksesta (1996): Die Einbziehung des anderen: Studien zur politischen Theorie.
Politypress. Cambridge.
Habermas Jürgen 1994. Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981-1989, 2.p. Suom. Jussi Kotkavirta. Gaudeamus, Tampere.
Hallituksen esitys eduskunnalle kuntalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 268/2014.
Hansen Kasper 2004. Deliberative Democracy and Opinion Formation. University Press of Southern Denmark.
Harisalo Risto, Aarrevaara Timo, Stenvall Jari & Virtanen Petri 2007. Julkinen toiminta- julkinen politiikka. University Press. Tampere.
Haveri Arto & Anttiroiko Ari-Pekka 2009. Kuntajohtaminen: haasteena paikallisten kilpailu- ja yhteistyösuhteiden hallinta. Teoksessa: Karppi Ilari & Sinervo Lotta-Maria (toim.) 2009. Governance. Uuden hallintatavan jäsentyminen. Hallintotieteiden keskus.
Tampereen yliopisto. Tampere.
Hellsten Iina 1998. Monistettu Dolly. Johdatusta metafora-analyysiin. Teoksessa:
Kantola Anu, Morning Inka & Väliverronen Esa 1998. Media-analyysi. Tekstistä tulkintaan. Tammer Paino Oy, Tampere.
Hellsten Iina 1997. Metaforien Eurooppa. Näkökulmia suomalaiseen EU-journalismiin.
Sarja A 90/1997. Tampereen yliopisto. Tampere.
Hellsten Iina 2002. The Politics Metaphors. Biotechnology and Biodiversity in the Media.
Väitöskirja. Universitas Tamperensis 876. Tampere University Press. Tampere.
Herne Kaisa & Setälä Maija 2005. Deliberatiivisen demokratian ihanteet ja kokeilut.
Politiikka 47 (3), 175–188
Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko & Sajavaara Paula 2000. Tutki ja Kirjoita. Tammi, Helsinki.
Hogan J. Michael 2012. Persuasion in the Tradition. Dillard James & Lijiang Shen.
Handbook of Persusion: Developments in Theory and Practic. Sage.
Huttunen Raimo 2003. Kommunikatiivinen opettaminen. Indoktrinaation kriittinen teoria. SoPhi 82, Jyväskylän yliopisto.
Hurri Samuli (toim.) 2008. Demokraattisen oikeuden ehdot. Kritiikki, politiikka, kulttuuri. Kaarlo Tuorin 60-vuotisjuhlakirja. Tutkijaliitto, Helsinki.
Jokinen Arja 1999. Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. Teoksessa:
Jokinen Arja, Juhila Kirsi & Suoninen Eero. Diskurssianalyysi liikkeessä. Vuorovaikutus, keskustelu ja kulttuuri empiirisen tutkimuksen haasteina. Vastapaino, Tampere.
Kaakkuri-Knuuttila Marja-Liisa 1998. Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Gaudeamus, Helsinki.
Kaakkuri-Knuuttila Marja-Liisa & Heinlahti Kaisa 2006. Mitä on tutkimus?
Argumentaatio ja tieteenfilosofia. Gaudeamus, Helsinki.
Kananoja Aulikki, Niiranen Vuokko & Jokiranta Harri 2008. Kunnallinen sosiaalipolitiikka. Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-kustannus, Juva.
Kangas Risto 1989. Jürgen Habermasin Kommunikatiivisen toiminnan teoria.
Tutkijaliiton julkaisusarja 45. Helsinki.
Kantola Anu 1998. Tärkeintä on olla aito. Poliittisten uutisten dramaturgia. Teoksessa Kantola Anu, Morning Inka & Väliverronen Esa. Media- analyysi. Tekstistä tulkintaan.
Tammer-Paino Oy, Tampere.
Karjalainen Maija 2012. Kansalaisfoorumit edotuksellisessa päätöksenteossa. Selvityksiä ja ohjeita. Oikeusministeriö 51/2012.
Karvonen Pirjo 1996. Missä on taloustekstin ihminen? Teoksessa: Kalliokoski Jyrki (toim.) Teksti ja ideologia. Kieli ja valta julkisessa kielenkäytössä. Hakapaino Oy, Helsinki.
Katajamäki Hannu 2013. Toimivaltainen kunnanosademokratian aika. Teoksessa:
Kattilakoski Mari & Backa Peter (toim.) Uuden lähidemokratian aika. Närdemokrati för en ny tid. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2. Tampere.
Kela Maria 2007. Jumalan kasvot suomeksi. Metaforisaatio ja erään uskonnollisen ilmauksen synty. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Humanities 82. University of Jyväskylä.
Kiiskinen Eeva, Mäki Elinita & Junttila Hannele 2009. Puheviestintä. Teoksessa: Perttuli Pauliina (toim.) 2009. TETA-1040 Puheviestintä ja neuvottelutaito 1. Opintomateriaali.
Tampereen teknillinen yliopisto. Teollisuustaloudenlaitos. Tampere.
Kuisma Juha 2013. Tekemisen demokratia tulossa. Teoksessa: Kattilakoski Mari &
Backa Peter (toim.) Uuden lähidemokratian aika. Närdemokrati för en ny tid.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2, Tampere.
Kuntalaki 1995/365 Kuntalaki 2015/410
Kuntaliitosselvittäjien PowerPoint materiaali. Vantaa 9.10.2014. Pukkinen Mikko:
Millainen Metropolikaupunki? Vantaan kuntalaiskuuleminen, Sevun Cay: Vantaan
Millainen Metropolikaupunki? Vantaan kuntalaiskuuleminen, Sevun Cay: Vantaan