Faktorianalyysin hyöty ja haasteet

Faktorianalyysi on osoittautunut käyttötavoiltaan monipuoliseksi menetelmäksi.

Taulukkoon 16 on koottu yhteen faktorianalyysin suorittamisessa tehdyt valinnat eri aikoina. Faktorointi on tapahtunut yleensä pääakseli- ja pääkomponenttimene-telmien välillä. Joskus valinta on tehty tietoisesti ja perustellen, mutta usein valintaa ei ole tietoisesti tehty vaan faktorointi on tapahtunut tilastollisen ohjelman oletus-arvojen mukaisesti. Hyvin usein faktorointimenetelmä on jätetty myös kertomatta.

Taulukko 16 Faktorointi- ja rotaatiomenetelmien sekä faktorianalyysin jatkotoimenpiteiden esiintymismäärät eri aikoina

Rotatointimenetelmissä on ollut hallitsevana suoriin menetelmiin lukeutuva varimax-rotaatio. Vinot rotaatiomenetelmät ovat nousseet suosituiksi 2000-luvulla.

Faktoreiden jatkoanalyysi on tapahtunut useimmiten summamuuttujien tai faktori-pistemäärämuuttujien avulla. Faktorifaktori-pistemäärämuuttujien käyttö on ollut yleisintä keskustietokoneiden aikaan vuosina 1966–1985. Summamuuttujat taas ovat olleet suosittuja 2000-luvun väitöskirjoissa.

Edellä olevista tuloksista ei voida tietää sitä, kuinka monia valintoja ja kokeiluja sosiologit ovat tehneet muuttujien, faktorointimenetelmien ja rotaatiomenetelmien suhteen. Tutkijat ovat voineet etsiä parasta mahdollista lopputulosta, faktorimallia, useilla kokeiluilla. Useimmat ovat luultavasti kokeilleet muuttujien poistamista ja lisäämistä, erilaisia faktorointi- ja rotaatiomenetelmiä ja myös eri faktorimääriä.

Hair ym. (1998, 103) vertaavat faktoreiden lukumäärän valitsemista mikroskoopilla tarkasteluun, liian suuri tai liian pieni tarkkuus eli liian paljon tai liian vähän fakto-reita hämärtää kokonaiskuvan. Myös he suosittelevat faktorianalyysin suorittamista useita kertoja parhaaseen ratkaisuun pääsemiseksi.

Tarkastelen taulukossa 17, kuinka suuressa roolissa faktorianalyysi on väitöskir-joissa eri aikoina ollut. Olen tulkinnut faktorianalyysin olevan pienessä roolissa 17 väitöskirjassa, keskimääräisessä roolissa 26:ssä ja suuressa roolissa 12 väitöskirjassa.

Roolilla viittaan sekä väitöskirjassa esitettyjen faktorianalyysien lukumäärään, että myös faktorianalyysin näkyvyyteen esimerkiksi sivumäärissä.

Taulukko 17 Faktorianalyysin rooli väitöskirjoissa eri aikoina

Faktorianalyysin rooli on ollut suurimmillaan 1960-luvulla. Muutamassa tuol-loin tarkastetussa väitöskirjassa koko tutkimus on jopa rakentunut faktorianalyysin ympärille. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon Annikki Talikan vuonna 1969 tarkastettu väitöskirja. 1960-luvun jälkeen faktorianalyysin rooli ja näkyvyys on pienentynyt. Väitöskirjojen tekstien perusteella pienin rooli faktorianalyysilla on ollut Irja Kandolinin (1997) väitöskirjassa, jossa faktorianalyysi mainitaan yhdellä sanalla. Olen jakanut 2000-luvun tarkastelun taulukossa 19 poikkeuksellisesti kah-teen ajanjaksoon, koska näyttää siltä, että faktorianalyysi on alkanut saada vuosina 2011–2018 tarkastetuissa väitöskirjoissa aikaisempaa suuremman roolin, vaikkakin faktorianalyysia sisältävien väitöskirjojen määrä on pieni.

Risto Sänkiaho (1974, 12) näkee faktorianalyysin enemmän aineistoa siistivänä menetelmänä kuin varsinaisena asioiden tarkkaa tutkimista ja yhteyksien selvittämis-tä koskevana analyysina. Erityisesti 2000-luvun väitöskirjojen menetelmäkuvauksis-sa on havaittavismenetelmäkuvauksis-sa faktorianalyysin hyödyntäminen ennemminkin aineistoa siistivä-nä menetelmäsiistivä-nä tai alustavana analyysina ennen varsinaisia analyyseja. Esimerkiksi Kankainen (2007, 67) kirjoittaa käyttäneensä faktorianalyysia summamuuttujaa edeltävänä menetelmänä –tarvittaessa. Faktorianalyysin sijoittaminen alustavaksi analyysiksi vahvistuu, kun Kankainen kertoo käyttäneensä väitöstutkimuksensa monimuuttujamenetelminä varianssianalyysia ja regressioanalyysia eikä siis lue faktorianalyysia kuuluvaksi tähän joukkoon. Myös Jokivuori (2002, 50) kirjoittaa käyttäneensä faktorianalyysia aineiston informaation tiivistämiseksi ja käyttämik-seen monimuuttujamenetelmiksi hän lukee regressioanalyysin, monisuuntaisen va-rianssianalyysin ja erotteluanalyysin. Sanna Sanaksenahon (2006, 13) väitöskirjasta on myös luettavissa faktorianalyysin sijoittaminen alustavaksi menetelmäksi.

Faktorianalyysi on ollut suosittu tilastollinen menetelmä suomalaisten sosiologien keskuudessa, mutta se on herättänyt myös kritiikkiä. Hannu Takala (1973) otsikoi Sosiologia-lehdessä tekstinsä kriittiseen sävyyn: ”Miten faktoripistemäärillä arvioi-daan sopeutumattoman nuoren huollontarve, kun isä juo ja äiti huoraa”. Sänkiaho (1974, 12) toteaa seuraavassa faktorianalyysin käytön olleen täysin kritiikitöntä:

Nuorille tutkijoille tuli faktorianalyysista jonkinlainen oikotie onneen, sillä jos ei tutkimuksesta päässyt muuten eteenpäin, niin voihan aina suorittaa faktorianalyysin. Ja kyllähän niitä tehtiinkin. Tämän vuoksi faktorianalyysin käyttö tuli täysin kritiikittömäksi ja sitä useimmissa tapauksissa käytettiin sellaistenkin tutkimusongelmien selvittelyssä, joihin se ei luonteeltaan sovel-tunut. (Sänkiaho 1974, 12.)

Faktorianalyysin lisäksi kritiikki kohdistui myös yleisesti tietokoneiden käyttöä kohtaan. Sänkiaho (1974) syytti tietokoneita siitä, että ne aikaansaivat 1950–1960-luvulla monimuuttujamenetelmien räjähdysmäisesti lisääntyneen käy-tön ja sen myötä sosiaalitieteellisen tutkimuksen vinoutumisen. Myös Rantalaiho (1972) esitti Sosiologia-lehdessä kritiikkiä tietokoneiden käyttämistä kohtaan toteamalla, että ”automaation pitäisi toki vapauttaa ihminen rutiineista myös tut-kimuksen ja ajatustyön alueella, mutta nykyisin sitä käytetään etupäässä ajattelusta vapautumiseen”.

Faktorianalyysiin kohdistunut kritiikki on huomioitu muutamissa 1960-1970-lu-vun väitöskirjoissa. Esimerkiksi vuonna 1969 tarkastetussa väitöskirjassaan Kalimo kirjoittaa seuraavaa:

Toisaalta on korostettu, että faktorianalyysin suorittaminen ilman ohjaavaa teoriaa saattaa tuottaa harhaanjohtavia tuloksia. Tämä vaara on nykyään

huomattavan suuri, kun hieman kärjistäen voidaan sanoa, että faktorianalyy-sin laskenta tietokoneella tulee halvemmaksi kuin huolellinen harkinta sen käytön sopivuudesta ko. tilanteessa. (Kalimo 1969, 173.)

Toivosen (1999, 334) mukaan faktorianalyysin käytön vähenemisen perusteena oli sen huomaaminen, että näennäisestä helppoudestaan huolimatta faktorianalyysi vaatikin paljon enemmän teoreettista harkintaa kuin miltä aluksi näytti.

Faktorianalyysia kehittänyt Thurstone ennakoi tulevan kritiikin jo 1900-luvun alkupuolella toteamalla, että todennäköisesti matemaattisten tilastotieteilijöiden ja tutkijoiden kohtaaminen tulisi olemaan haasteellista. Ensimmäisenä haasteena Thurstone mainitsi tasapainottelun tutkijoiden ja tilastotieteilijöiden näkökulmien välillä tutkijoiden ollessa kiinnostuneita teorioista ja tilastotieteilijöiden puolestaan otosjakaumista. Toisena haasteena Thurstone näki tutkimusnäkökulman rajal-lisuuden. Tällä hän tarkoitti, että tilastotieteilijöiden olisi hyväksyttävä tiettyjä epätarkkuuksia faktorianalyysin matematiikassa, koska tieteelliset formuloinnit eivät pysty kattamaan minkään ilmiön kokonaisvaihtelua. Thurstone mainitsi myös lineaarisuusoletuksen ongelmallisuuden: tilastomatematiikka perustuu lineaarisuu-teen, kun taas tutkittavat ilmiöt harvoin ovat luonteeltaan lineaarisia tai lineaarisesti mitattavia. Hän näki tilastotieteilijöiden puutteena keskeisesti myös heidän suhtau-tumisensa faktoreiden rotaatioon, jonka tarkoituksena on jalostaa faktorianalyysin tulos sellaiseksi, että tutkija osaa valita hedelmällisimmän parametrijoukon kuvaa-maan tutkittavan ilmiön vaihtelua. Thurstone kirjoitti, että tutkijoille parametrit edustavat tieteellisiä käsitteitä, ne eivät ole vain numeerisia kertoimia. Jos nämä tieteellisesti mielekkäät parametrit sattuvat korreloimaan keskenään koeotoksessa, se ei ole peruste hylätä niitä. Tilastotieteilijän on ymmärrettävä tämä vinojen akse-leiden ja niihin liittyvien tieteellisten käsitteiden ongelma. Tilastotieteilijät eivät saa määrätä mielivaltaista sellaista rajoitusta, että ihmisten kuvaamisessa käyttämiemme tieteellisten käsitteiden olisi oltava korreloimattomia otoksessa tai populaatiossa.

(Thurstone 1947, v-xiv.) Thurstonen esille tuomat haasteet ovat yllättävän ajankoh-taisia edelleen ja ne pätevät yleisesti kaikkien tilastollisten menetelmien, eivät vain faktorianalyysin, käyttöön.

Vaikka faktorianalyysia ja faktorianalyysin käyttäjiä on kritisoitu menetelmän liiallisesta, mekaanisesta ja harkitsemattomasta käytöstä ja epäilty, että analyysilla pystytään saamaan sellaisia tuloksia kuin halutaan, suurin osa sosiologian fakto-rianalyysia sisältävistä väitöstutkimuksista on sellaisia, että faktorianalyysi on ajanut asiansa ja tuottanut edes jonkinlaista tutkimusta palvelevaa tietoa. Väitöskirjat, joissa faktorianalyysin käyttö ansaitsee kritiikkiä, ovat poikkeustapauksia. Tosin niissäkään ei ole syytä osoittaa sormella menetelmää vaan tutkijaa. Tutkija on joko analyysivaiheessa tehnyt harkitsemattomia muuttujavalintoja tai on intoutunut tul-kitsemaan tuloksia liian mielikuvituksellisesti.