Faktorianalyysi määrällisenä ja laadullisena menetelmänä

Kirjallisuudessa on esitetty erilaisia faktorianalyysin käyttötapoja (ks. esim. Yong ja Pearce 2013, 79; Costello ja Osborne 2005, 1). Brett Williams, Andrys Onsman ja Ted Brown (2010, 2) esittävät kahdeksan erilaista käyttötarkoitusta. Faktoriana-lyysin tavoitteena voi heidän mukaansa olla muuttujien määrän vähentäminen, muuttujien välisten suhteiden ja muuttujien taustalla vaikuttavien rakenteiden tarkastelu, teoreettisen käsitteen ulottuvuuksien tarkastelu, mittaamisen liittyvän konstruktiovaliditeetin arviointi (ks. Nummenmaa ym. 1997, 201–209; Jokivuori ja Hietala 2007, 100–105), analyysin ja tulkinnan yksinkertaistaminen, teoreettis-ten käsitteiden ja ehdolla olevien teorioiden käyttökelpoisuuden arviointi. Myös An Gie Yong and Sean Pearce (2013, 79) sekä Anna B. Costello ja Jason Osborne (2005, 1) toteavat faktorianalyysilla olevan lukuisia erilaisia käyttötarkoituksia, joista osa on matemaattisia ja teknisiä ja osa teoreettisiin käsitteisiin painottuvia. Alkula ym.

(1994, 278) kirjoittavat, että yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa faktorianalyy-sia voidaan mukaan käyttää ainakin kolmella tavalla: 1) suuren muuttujajoukon kes-kinäisten riippuvuuksien yleiskartoitukseen, 2) mittareiden tai summamuuttujien luomiseen ja kehittämiseen ja 3) varsinaisen faktorimallin rakentamiseen. He tar-kentavat toisen ja kolmannen käyttötavan olevan lähellä toisiaan. Faktorianalyysin voi ajatella taipuvan tässä mielessä sekä määrälliseksi että laadulliseksi menetelmäksi.

Havainnollistan faktorianalyysin määrällisyyttä ja laadullisuutta kuvan 31 avulla.

Siinä faktorianalyysin tavoitteet ja käyttötarkoitukset on jaettu viiteen kokonaisuu-teen: a) muuttujien välisten riippuvuuksien tutkimiseen, b) rakenteen löytämiseen, c) ulottuvuuksien etsimiseen, d) käsitteiden empiiristen vastineiden löytämiseen ja e) käsitteiden empiiristen vastineiden analysointiin.

Kuva 31 Faktorianalyysin määrälliset ja laadulliset tavoitteet

Kun faktorianalyysin tavoitteena on riippuvuuksien tutkiminen, on tarkastelun painopiste muuttujissa ja niiden korreloitumisessa (kuva 31 a). Sosiologian väitös-kirjojen faktorianalyysiperusteluissa on tuotu esiin muuttujien keskinäisen riippu-vuuden tai korreloitumisen tarkastelutarve. Harvakseen esitettyjä perusteluja ovat muuttujien varianssin selittäminen tai mittausten tai muuttujien sisältämän harhan tarkastelu. Faktorianalyysi nojautuu tällöin täysin tilastomatemaattisiin kriteereihin ja on siten määrällinen menetelmä.

Jos faktorianalyysin tavoitteena on rakenteen löytäminen, siirtyy tarkastelun pai-nopiste riippuvuuden taustalla vaikuttavin tekijöihin. Tällöin ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka monta riippuvuuden taustalla vaikuttavaa tekijää löytyy ja miten ne vaikuttavat kuhunkin muuttujaan (kuva 31 b). Sosiologian väitöskirjojen peruste-luissa on tuotu esiin tarve tiivistää, ryhmitellä tai tyypitellä. Faktoreihin kytkeytyvät perustelut sisältävät mainintoja ulottuvuuksista, latenteista muuttujista ja summa-muuttujista. Perusteluissa on mainittu myös faktoreiden tai ulottuvuuksien välisen riippuvuuden tarkastelutarve tai vertailu. Perusteluissa on mainittu myös tarve löytää rakenne, faktorin rakenne, faktorimallin rakenne tai tulkinnallinen rakenne.

Tässäkin tapauksessa faktorianalyysi nojautuu paljolti tilastomatemaattisiin kritee-reihin ollen määrällinen menetelmä.

Kun faktorianalyysin tavoitteena on ulottuvuuksien etsiminen, muistuttaa tavoite hyvin paljon edellä mainittua rakenteen etsimistä, koska ulottuvuuksien etsimisisessäkin halutaan saada selville muuttujien taustalla vaikuttavien faktoreiden lukumäärä sekä selvittää, millä tavalla faktorit vaikuttavat muuttujiin. Asia, jossa ulottuvuuksien etsiminen eroaa rakenteen etsimisestä, on tutkijan tekemä tulkin-ta. Ulottuvuuksien etsimisessä painopiste on siten faktoreiden eli ulottuvuuksien sisältöjen arvioinnissa ja ulottuvuuksien nimeämisessä (kuva 31 c). Ulottuvuuksien sisällön arviointi ja ulottuvuuksien nimeäminen vaativat tutkijalta sisällöllistä asian-tuntemusta ja siten faktorianalyysi ei voi nojautua pelkästään tilastomatemaattisiin kriteereihin. Tuloksen viimeistelyssä on käytettävä laadullista otetta.

Jos faktorianalyysin tavoitteena on käsitteiden empiiristen vastineiden löytämi-nen, jonka voi ajatella myös operationalisoinnin käänteistoimenpiteeksi, voi ana-lyysi olla teknisesti samanlaista kuin edellä rakenteen ja ulottuvuuksien etsimisessä.

Faktorianalyysi eroaa oleellisesti edellä mainituista tavoitteista siinä, että nyt kes-kiössä on sosiologisen asiantuntemuksen hyödyntäminen faktoreiden tulkinnassa.

Sosiologin on arvioitava, kuinka hyvin analyysin tuottamat faktorit vastaavat hänen tutkimansa käsitteen osa-alueita (kuva 31 d). Faktoreiden arviointi ja tulosten tul-kinta muistuttaa tämän vuoksi jo hyvinkin laadullista analyysia.

Sosiologian väitöskirjoissa faktorianalyysi on valittu analyysimenetelmäksi myös siksi, että sen avulla on haluttu tehdä teoreettista yleistämistä tai varmentaa sosiolo-gista teoriaa. Kuvan 31 viimeinen vaihe (e) esittää faktorianalyysia, jonka tavoitteena on summamuuttujien tai faktoripistemäärämuuttujien muodostaminen jatkoanaly-sointia varten. Summamuuttujien tai faktoripistemäärämuuttujien ajatellaan olevan

käsitteiden empiirisiä vastineita. Tällöin faktorianalyysi toimii alustavana analyysina antaen tutkijalle viitteitä siitä, minkälaisilla summamuuttujilla tutkija mahdollisesti pääsee analyysissaan käsitteellisemmälle, teoreettisemmalle tasolle. Faktorianalyysi voi jälleen olla teknisesti samanlaista kuin kaikissa edellä kuvatuissa tilanteissa, mutta nyt sosiologin asiantuntemus on ratkaisevan tärkeässä asemassa. Sosiologin on käytettävä asiantuntemustaan kyetäkseen arvioimaan faktoreiden vastaavuutta käsitteiden tai niiden osa-alueita kanssa. Vain tutkittavaa kohdetta ymmärtävä sekä siihen liittyvää teoretisointia hahmottava sosiologi pystyy arvioimaan, vastaavatko faktorit ja hänen tutkimuksensa käsitteelliset hahmotukset toisiaan niin hyvin, että hänen on perusteltua muodostaa kunkin faktorin muuttujista summamuuttujia, joita voi käyttää jatkoanalyysissa käsitteiden empiirisinä vastineina. Faktorianalyysi vaatii teknisen ja tilastomatemaattisen otteen lisäksi hyvin vahvan laadullisen otteen tulosten arvioinnissa ja tulkinnassa. Tämä on myös se kohta, jossa tilastotieteen ja matematiikan edustama faktorianalyysi sekä sosiologia eroavat toisistaan. Ehkä tämä on osasyy sille, miksi Eskola harmitteli vuonna 1971 Sosiologia-lehdessä faktoriana-lyysiin liittyvää kapeakatseisuutta:

Valitettavasti faktorianalyysin myötä suomalainen sosiaalitiede yhä tiukem-min joutui amerikkalaiselle sosiaalitutkimukselle tunnusomaisiin pikku ympyröihin ja sen siteet laajakatseiseen eurooppalaiseen näkemykseen heik-kenivät, vaikka faktorianalyysi ehkä pystyisi luomaan pohjan myös laajalle sosiaalitieteelliselle teorianmuodostukselle. (Eskola 1971.)

Sosiologian väitöskirjoissa eri aikoina esiin tuodut tavoitteet faktorianalyysin käytölle on koottu taulukkoon 9. Kuten edellä on tullut ilmi, esitetyt tavoitteet eivät ole toisensa pois sulkevia. Yhdessä väitöskirjassa on voitu esittää useita tavoitteita yhdelle faktorianalyysille tai väitöskirjassa on suoritettu useita faktorianalyyseja.

Taulukko 9 Faktorianalyysin tavoitteet eri aikoina

Kuva 32 esittää samat tiedot kuin taulukko 9, mutta siinä väitöskirjoissa kul-loinkin esitetyt faktorianalyysitavoitteet on suhteutettu eri aikoina tarkastettujen faktorianalyysia sisältävien väitöskirjojen määrään. Faktorianalyysille esitetyt ta-voitteet ovat 1970-luvun loppuun asti painottuneet riippuvuuksien tutkimiseen tai rakenteen löytämiseen. 1980-luvulta alkaen aina tarkastelujakson loppuun asti eli vuoteen 2018 on faktorianalyysille esitetty lähes poikkeuksetta tavoitteeksi käsittei-den empiiristen vastineikäsittei-den analysointi.

Kuva 32 Faktorianalyyseille eri aikoina esitetyt tavoitteet suhteutettuna faktorianalyysia sisältä-vien väitöskirjojen määrään

Yhteenvetona todettakoon, että asia, joka tekee faktorianalyysista määrällisen tai laadullisen menetelmän, on tutkijan tekemä tulkinta. Eskola (1971) toteaa, että faktorianalyysissa tilastollisiin menetelmiin pohjautuvan tarkastelun voi yhdistää intuitioon pohjautuvaan ajatteluun. Tutkija itse on oman tutkimuksensa paras asiantuntija. Paras tulos syntyy, kun tutkija yhdistää asiantuntemuksensa menetel-män tuottamaan tietoon. Toivon, että edellä esittämenetel-mäni rajakohdemalli eri tavalla painottuvine kauttakulkupisteineen rohkaisee faktorianalyysia käyttäviä sosiologeja huomioimaan tämän.