Toiminta Teko Operaatio Sitaatti
Palveluiden haku Hakemuksen
tekeminen Lomakkeen
täyttäminen nyt on kumminkin ihan lyhyen ajan sisällä täyttäny, sellainen tappava yhdistelmä KOU104 ja SV258 ja silleen, et tota jälleen kerran kertonut lapsen erityispiirteistä ja mihin tarvii tukea ja noin poispäin, niin mä en jaksa yksinkertasesti. Nää on ne kaksi, mitä on pitänyt hakee niin kun vammaistukee ja toimintaterapiaa, mutta mä en jaksa enää tota yksinkertasta. - Veera
Mickelsson (2014, 82) esittelee omassa tutkimuksessaan ajatuksen, jossa toiminta vastaa kysymykseen ”miksi”, teko kysymykseen ”mitä” ja operaatio kysymykseen ”miten”. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty kyseistä ajatusta, mutta tulkintaa on ohjannut myös toiminnan yksikön kohde (objekti). Jos operaatiot ovat esimerkiksi luonteeltaan tutustumiskäyntejä, ne on kuvattu kohteen mukaan kuten ”päiväkotikäynti” tai ”koulussa käynti”.
Kategorisoinnissa korostuu näin ollen tekstin ja tarinoiden tulkinta, ja pääasiallisena tavoitteena on ollut löytää toiminnan kuvauksille yhteinen motivaatio, joka on mahdollistanut eri toiminnan tasojen yhdistämisen ja sitä kautta toiminnan rajaamisen sen mukaisesti.
Leontjev’n (1977, 1978) jaottelussa operaatiot ovat keinoja teon suorittamiseen. Toistuessaan niistä voi tulla rutiineja, joita ihminen ei
välttämättä edes tiedosta tekevänsä (Leontjev 1977, 96). Mahdollisesti tästä syystä esimerkiksi erilaisiin käynteihin tai keskusteluihin liittyvät teon maininnat eivät sisältäneet juurikaan tarkempia operaatio -kuvauksia, vaan viitattiin pelkkään käyntiin/keskusteluun ja mainittiin kohde, mihin toiminta kohdistui. Joissakin kohdissa puolestaan operaatio sisälsi niin monta erilaista yksittäistä kuvausta, että päädyin yleisesti kuvaamaan operaation ilmenemismuotoja (esim. asiantuntijoiden työn valvomiseen liittyvät teot).
Sekä toiminnan luokkien sisältö että tasot muuttuivat analyysin edetessä ja ymmärryksen kasvaessa. Jos esimerkiksi teot -tasolla on alun perin löytynyt runsaasti operaatio -tason kuvauksia (esim. ammattilaisten neuvontaan liittyviä mainintoja), näiden toimintojen sisältöä ja tavoitetta on abstrahoitu ja muodostettu oma teko -taso, mikäli sille on löytynyt omaa kokonaisuutta perusteleva ja selittävä tekijä. Olen tarkastellut toimintaa dynaamisena ja toisiinsa linkittyneinä ja osittain jopa päällekkäisenä toimintana, joka on mahdollistanut luokittelun ja tulkinnan joustavuuden. Näin ollen jaottelua ja tulkintaa on ajanut enemmän aineistosta löydetyt kuvaukset kokemuksista ja toiminnasta, kuin ennalta määritellyt mallit tai luokat (Strandvik, Heinonen, Vollmer 2019; ks. myös Patton 2002). Luokittelun paikkansapitävyyden varmistamiseksi palasin analyysin edetessä aina uudelleen aineistoon kirkastaakseni ja selkeyttääkseni toimintoja ja perusteluja niiden määrittelyyn.
Toiminnan analyysi ja tulkinta on ollut rikas ja monivaiheinen prosessi, jossa aineiston kautta saatuja löydöksiä on peilattu teoriaan, joka on puolestaan syventänyt analyysiä ja ymmärrystä ja muokannut tulkintaa eteenpäin.
Palveluiden käyttöön liittyvän toiminnan systemaattisella tarkastelulla ja tulkinnalla pyrin nostamaan esiin sen valtavan työmäärän, jota perheet ja etenkin vanhemmat joutuvat tekemään ilman aiempaa tietoa ja kokemusta täysin uudesta tilanteesta, ja miltä monen palvelun käyttö näyttäytyy arjessa.
Käsittelen analyysin tuloksia ja tulkintaa luvuissa 4 ja 5. Palveluiden käyttöön liittyvän toiminnan merkitys osana perheiden arjen toimintaa ohjasi minua kohti perheiden kokemaa ajallisuutta ja arjen hallintaa. Olin jo toimintaa tarkastellessa kiinnittänyt huomiota haastateltavien aikapaineeseen ja arjen hallintaan viittaaviin kuvauksiin, jonka vuoksi palasin lukemaan aineistoa uudesta näkökulmasta.
Arjen toiminnan ja ajankäytön muutoksen analyysi
Kääntäessäni huomioni kohti perheiden kokemaa ajallisuutta, ensimmäiset aineiston uudelleenluvun ja järjestelyn kautta nousevat havainnot olivat:
vanhemmat puhuvat kaaoksesta, ajan puutteesta sekä palvelujärjestelmän puolelta tulevista vaatimuksista suorittaa asioita tiettyyn aikaan. Kirjasin alussa käsin näitä vanhempien kuvauksia tai lyhempiä kertomuksia liittyen ajankäyttöön ja arjen hallintaan saadakseni käsityksen ilmiön luonteesta.
Tässä vaiheessa perehdyin myös ajankäyttötutkimukseen liittyvään kirjallisuuteen erityisesti kulutus- ja kotitaloustutkimuksen näkökulmasta.
Kuten aiemmin mainitsin, aineiston luonne ei sopinut tilastolliseen rutiinien ja
rytmien taulukointiin, koska esimerkiksi kertomusten aikajänteet heittelehtivät vuosista yksittäisten tehtävien tarkkaan kuvailuun. Tällöin selkeiden ja mitattavien päivä-, viikko- tai kuukausirytmien tai arjen kiintopisteiden, kuten tarkkojen aikojen, tarkastelu oli mahdotonta. Sen sijaan alustavat havainnot ohjasivat analyysiä kohti ajankäytön ja arjen rytmin tulkinnallista tarkastelua.
Perehdyin lefebvreläiseen rytmianalyysiin ja jatkoin aineiston analyysiä rytmianalyyttisesta näkökulmasta. Pyrin tunnistamaan ajallisuuden kokemuksia, ajanhallinnan haasteita sekä ajallisuuden yhteentörmäyksiä.
Keskityin erityisesti niihin tilanteisiin, joissa perheet hakivat tai käyttivät erilaisia palveluita tai toiminta kohdistui erityislapsesta huolehtimiseen. Koska aineistosta ei ollut mahdollista löytää toistuvia arjen rytmejä, keskityin tarkastelemaan arjen rytmittömyyteen liittyviä kuvauksia ja kertomuksia.
Otin aineiston luokittelun avuksi kulutustutkija Mika Pantzarin (2011) käsitteellistämät rytmihäiriö -luokat: ajankäytön epäsäännöllistyminen, ajankäytön pirstoutuminen eli jakautuminen yhä pienempiin jaksoihin, ajankäytön päällekkäistyminen, sekä ajankäytön ja toiminnan uudelleen sijoittuminen. Keskityin tunnistamaan ja poimimaan kuvauksia, joissa ilmeni toiminnan ja ajallisuuden haasteita sekä mahdollisia tekijöitä riitasoinnun tai hankauksen takana. Esimerkiksi monen palvelun aikatauluttaminen osaksi perheen arkea sisältää paljon pieniä ja hetkellisiä toimintoja, jotka pirstaloivat perheenjäsenen tai koko perheen ajankäyttöä. Vaikka merkittävä osa analyysistä keskittyy ajanhallinnan ja toiminnan riitasointuihin, olen myös pyrkinyt löytämään tilanteita, joissa perhe on löytänyt arjen toiminnassaan tai vuorovaikutuksessa palvelujärjestelmän kanssa yhteisen soinnun, ehkä jopa harmonian (Lefebvre 2004, 16-20).
Rytmihäiriö -luokittelu tarjosi uudenlaisen kehyksen tarkastella erityisperheiden arjen toimintaa. Luokittelin aineiston uudelleen Atlas.ti-ohjelmiston avulla. Poimin ensin ensimmäisessä analyysissä tunnistetut palveluiden käyttöön liittyvät toiminnan kuvaukset tai minikertomukset ja luokittelin ne rytmihäiriöiden eri luokkiin. Tämän jälkeen luin uudelleen vanhempien kertomukset ja poimin niistä viittaukset erityislapsesta johtuviin arjen toiminnan tai ajankäytön kuvauksiin. Kuten aineiston ensimmäisessä analyysissä, myös tässä toisessa analyysissä luokittelu kohdistui pääosin lauseisiin tai jopa useamman lauseen kuvauksiin, jonka vuoksi luokittelu oli limittäistä ja osin päällekkäistäkin. Esimerkiksi Veeran kuvausta koskien työn, palvelukäyntien sekä arjen muun toiminnan ajanhallintaa voi tulkita eri näkökulmista:
…kuormittavimmaks on se, että kun yrittää sovittaa sitä omaa työaikaa. Kun mulla on siis se osittainen työaika ja sit sieltä kumminkin työelämän puolelta tulee sitä painetta, että tota nyt pitää välillä säätää sitä omaa kalenteria, niin mun aina ennen, ennen kun mä teen mitään muutoksia, niin mun aina kumminkin katottava, että mitä meillä on sovittuja käyntejä sinne sun tänne ja näin. Ja aina mietittävä se, että kuka on lapsia vastassa, tai kuka hakee toisen tuolta päiväkodista ja toista vastassa tossa..
Sitaatista voi tulkita työn, palvelukäyntien sekä arjen muun toiminnan aikataulullisen paineen sekä ajalliset ristiriidat. Siitä voi tulkita moniajon esteen, koska työtä ja palvelukäyntiä ei voi ajoittaa tapahtuvan samanaikaisesti.
Lisäksi sitaatista nousee esiin aikataulujen hallinnoimiseen liittyvä toiminnan järjestely ja sitä kautta toiminnan pilkkoutuminen. Olen pyrkinyt esittelemään ilmiön etupäässä yhden luokittelun kautta, mutta joidenkin kohdalla tuon esiin myös ilmiön moninaisen tulkinnan. Viimeistelin luokittelun MS Excel-taulukossa kuten ensimmäisessä toiminnan analyysissä.
Yksi ero ensimmäisen ja toisen analyysin välillä on se, että kertomuksista oli helpompi tunnistaa toiminnan ilmauksia kuin ajankäytön ja toiminnan muutoksia. Näin ollen toisessa analyysivaiheessa tulkinnan osuuden voi katsoa olevan suurempi. Tulkinnan tukena olen hyödyntänyt esimerkiksi Pantzarin ja Shoven (2010) ajatuksia siitä, miten käytännöt ja toiminta kilpailevat ihmisten ajankäytöstä, poissulkevat toisiaan tai edellyttävät päällekkäistä tekemistä.
Muun muassa palveluiden hakuun liittyvä monimuotoinen toiminta voi sisältää kaikkia edellä mainittuja ilmiöitä. Molemmat analyysivaiheet sisälsivät lopulta monta eri lukukertaa ja jatkuvaa luokitteluiden tarkennusta. Jokaisen luku- ja luokittelukerran jälkeen oma ymmärrykseni kasvoi ja tulkinta syveni peilatessani analyysin tuloksia aiempiin tutkimuksiin sekä teoreettisiin keskusteluihin.
Muotoilin jokaiselle rytmihäiriö -luokalle toiminnan ja ajankäytön muutosten kuvaukset, jotta luokat on helpompi erottaa toisistaan (Taulukko 8).
On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, etteivät nämä kuvaukset ole alaluokkia. Ne ovat taustalta löydetyistä tekijöistä (oikea sarake) johdettuja rytmihäiriö-ilmiötä kuvaavia asioita. Näin ollen luokittelu ei noudata samaa järjestelmällistä jaottelua ja luokittelua kuin ensimmäisen analyysin toiminnan luokittelu. Sen sijaan olen hyödyntänyt rytmihäiriöiden analyysissä vapaamuotoisempaa tulkintaa.