Esiintymisluontevuutta lisää – kokemuksia ohjaajuudesta

Kummassakin toteuttajan haastattelussa ilmeni tarve esiintymisluontevuuden lisäämi-seen ja työpajojen vankan ohjaamiskokemuksen tärkeyteen. Valmiudet suunnitella ja ohjata draamallisia työpajoja vaativat toistoja ja tietynlaista rutiinia. Käytännön ohjaa-minen on eri asia kuin työpajan seuraaohjaa-minen sivusta ja luontevuus työpajaohjaajana syntyy omasta kokemuksesta työpajan aktiivisena ohjaajana:

Ote 10

T2: vaikka mä oon nyt ollu kaks kertaa seuraamassa tota tota-V: mmm

T2: -nuoremmille siis päiväkoti eskari ikäsille tehtyy työpajaa ni kyl se silti pitää ehkä pari kertaa vetää itte läpi ennen ku siihen saa sellasta rutiinia

A: tatsia V: varmasti

T2: mä en oo mitenkään kauheen pettyny mut sellanen olo et okei viel kaks kertaa ni sit mä oisin luonteva tossa

Kolmasluokkalaisten ohjaajalla oli haastattelua tehdessä takana kuusi ohjauskertaa ja kakkosluokkalaisten ohjaajalla ensimmäinen kerta lasten työpajan ohjaajana. Ero ohjaa-misvalmiudessa oli huomattava haastateltavien omien arvioiden mukaan. Kolmasluok-kalaisten ohjaaja koki saaneensa tarinan haltuun parin kerran jälkeen, vaikka alussa jännittikin draamallista lähestymistapaa. Hänellä on improvisaatiotaustaa rippikoululei-rin isoskoulutuksesta. Tämä edesauttoi draaman omaksumisessa, vaikka draama olikin uusi asia työpajan lähtökohtana. Toteuttaja2:lla ei sen sijaan ollut mitään eläytymistaus-taa. Harrastuneisuus draaman parissa voidaan katsoa eduksi draamaa sovellettaessa ja tuovan esiintymisrohkeutta. Siitä huolimatta, että toteuttaja2 koki tarvitsevansa lisää kokemusta työpajasta ollakseen luonteva, hän totesi perushommien olevan kunnossa: – – ei mulla sinänsä oo vaikeeta niinku olla siinä ryhmän edessä ja puhua niille – –. Ryh-mänhallintataidoissa molemmilla haastateltavilla oli itseluottamusta.

Molemmat haastateltavat kokivat, että yliopistolla ja kuvataidekasvatuksen koulutusoh-jelmassa olisi hyvä olla jonkinlainen esiintymistaitoihin liittyvä kurssi tai selkeä osio (T2), jos draamaa sovelletaan jatkossakin. Toteuttaja2 painotti, että esiintymistaitoihin kuuluu itsensä kanssa sinuiksi tuleminen ja omiin esiintymistaitoihin luottaminen.

Hänen mukaansa olisi tärkeää harjoitella esimerkiksi tarinankerrontaa: – – mutta siis ehkä tällasessa niinku vaikkei ajattelis niinku teatteria niin sellanen perus tarinanker-ronta ja muu on mun mielestä aika oleellista– –. Toteuttaja3 mainitsee taas itselleen tutun improvisaation yhtenä vaihtoehtona esiintymisen harjoitteluun. Jos kurssivaihto-ehtoja olisi useampia, opiskelijat voisivat valita itselleen mieluisen tavan käsitellä draa-maa. Improvisaation avulla voitaisiin esimerkiksi harjoitella heittäytymistä ja joustavuutta. Draamakoulutus perustuisi siis läsnäolon perusteisiin ja yleisön edessä olemisen harjoitteluun. Vaikka ryhmän edessä puhuminen on kuvataidekasvatuksen

opiskelijoille tuttua, voisi koulutukseen lisätä eläytymistaitoja, joita draamasovelluk-sessa tarvitaan.

Nykyistä koulutusta tarkastellessa haastatteluissa viitattiin yhteen ainoaan lyhyeen puheviestinnän kurssiin, joka on osa kieli- ja viestintäopintoja. Kurssi valmentaa ihmis-ten edessä esiintymiseen lähinnä äänenkäytön ja luokan edessä puhumisen kautta.

Toteuttaja2 huomautti, että kuvataidekasvatuksen opinnoissa esiintymisen pääpaino jää kursseilla esitettyjen PowerPoint -diaesitysten varaan. Näin ollen suullinen ja kokonais-valtainen ulosanti jää niin sanotun jäykän akateemisen puheen alle. Samalla hän huo-mioi kuitenkin, että yliopiston yksi tehtävä on kouluttaa tutkijoita ja tuoda uutta tietoa koulutusalalle, joten teoria on myös välttämätöntä. Olisi kuitenkin tärkeää myös pystyä käytännön työssä saamaan ihmisten huomio omalla luontevalla esiintymisellä. Hän toteaa, että työpajan yhteydessä luonteva esiintyminen antaa myös arvoa teoksille, kun ohjaaja osaa esittää ne kuulijoita kiehtovalla tavalla.

Vaikka toteuttajat haluaisivat lisää kokemusta ja mahdollisen oman kurssin liittyen draamallisiin sovelluksiin, molemmat totesivat, että työpaja onnistui yllättävän hyvin.

Tästä päättelimme, että lähtökohtaisesti molempien ennakko-odotukset draaman sovel-tamiseen ovat olleet skeptisemmät, kuin mitä työpajat todellisuudessa olivat.

Toteuttaja2:lla oli jäänyt kuitenkin epämieluisa tunnelma työpajojen suunnittelu- ja organisointivaiheesta. Siihen liittyi olennaisesti tiedotus taidemuseon ja opiskelijoiden välillä. Hän tuo esiin opiskelijan kiireisen aikataulun ja monet velvollisuudet, joissa tulisi olla samanaikaisesti läsnä. Hän mietti, että voidaanko velvoittaa tai olettaa, että opiskelijat ovat aina käytettävissä myös lyhyellä varoitusajalla.

Tutkijoina pohdimme, että työpajojen ja opiskelijoiden aikataulujen yhteensovittamista vaikeuttaa työpajavarausten vaikea ennustettavuus. Varaukset tulevat museon ulkopuo-lelta, joten päällekkäisyyksiä on vaikea täysin välttää. Molemmat toteuttajat painottivat suunnitteluvaiheen liian tiukkaa aikataulua. Suunnitteluun olisi kaivattu lisää aikaa, sillä uuden asian, kuten draaman omaksuminen vie tovin. He kuitenkin tiedostivat, että minkä tahansa uuden asian opettelu on aina jossain määrin epävarmaa ja suunnittelu koettiin vaikeaksi myös siksi. Jostain on aloitettava. Toteuttaja2 toteaa suunnittelusta

näin: musta tää on semmonen homma, mikä kannattaa tehä aika hyvin aluks koska se helpottaa huomattavasti tekemistä.

Toteuttajilla oli hieman erilaiset kokemukset draamakoulutuspäivistä ja niiden annista työpajan ohjaamiseen. Toisaalta koettiin erittäin hyväksi asiaksi, että opiskelijoille näy-tettiin ja kerrottiin sovelluksista, joita voidaan suoraan soveltaa eri työpajoihin:

Ote 11

T2: ettätota mm tossa oli tosi kiva ku meillä oli se draamapedagoginen koulutus sen takia että ei tarvinnu niinku keksiä kaikkea ite koska sen tietää että asioita tehdään jo tosi hyvin valmiiks niin niin ei ollu sillä tavalla niin tuuliajolla vaikka tuliki yllättäen se että okei nyt teette työpajat

V: mm

T2: niin tota siinä oli aika paljon suoraa sovellettavaa (.) mä nään sen ainoastaan hyvänä asiana että opiskelijat oppii sen-

V&A: mm

T2: -mitä jo valmiiks tehään ja mikä toimii V: mm

T2: et siit on hyvä lähtee soveltaa mut eihän tyhjästä silleen-V: voi

T2: -niin ja se vois olla vähän typerääki

Toteuttaja3 totesi kuitenkin, että ajatuksia oli vähän heikonlaisesti, että brainstorm oli aika pitkä. Toisin sanoen suunnittelu ei tuntunut etenevän. Molemmat olivat sitä mieltä, että draamasovellusta ei voi lähteä toteuttamaan tyhjästä, eli jotain valmiuksia tulisi ohjaajalla olla. Toteuttaja2 painottaa, että rutiini työpajassa ei tarkoita esimerkiksi tiet-tyjä vuorosanoja. Sen sijaan rutiini helpottaisi tapahtumisen ennakointia ja kokonaistun-tuman omaksumista. Pahimmillaan epävarmuus voi johtaa oman toiminnan kyseenalaistamiseen ohjaajana, joka taas vaikuttaa olennaisesti työpajan onnistumiseen.

Ote 12

T2: – – et kyllähän siihen jonkunlainen tuntuma pitää saada ennenku alkaa viihtyä missä tahansa uudes työpaikas melkein heh

V: kyllä.

T2: mutta siis varsinki täs ku on se vetovastuu ja eläytyminen

Haastattelussa painottui myös vetovastuun merkitys ja se, mikä rooli itsellä oli suhteessa työpariin. Lisäksi pohdittiin työparin tarjoamaa apua työpajan aikana. Esimerkiksi, jos jompikumpi unohtaa jotakin, toinen voi auttaa muistamaan ja tarina pysyy koossa. Hyvä

suunnittelu ja valmistautuminen helpottavat työtä ohjaajana ja näiden kautta ohjaaja voi varmistua siitä, mitä ollaan tekemässä. Kun samaa työpajaa toistetaan riittävän usein, on ohjaajalla myös mahdollisuus kehittää työpajaa toimivammaksi. Kummallekaan toteut-tajista draaman soveltaminen ei tuntunut olevan erityisen ainutlaatuista, muttei ikävää-kään. Haastattelujen perusteella meille jäi tunne, että toteuttajat kaipasivat lisää kokemusta draamallisista menetelmistä ja harjoittelua lisäämällä he saattaisivat saada ohjaajina draamasta enemmän irti.

6.2.2 Tarinallisuutta ja vaihtelua – käsitys oppijoista ja oppimisesta