Episteemiset yhteisöt

Avoimen koordinaation piirissä luodaan ja levitetään uutta tietoa. Epistemologia eli tieto-oppi tutkii tiedon käsitettä, tiedon alkuperää ja lajeja, tiedon saavuttamisen mahdollisuuksia ja rajoja sekä tiedon luotettavuutta ja varmuutta (Niiniluoto 1999, 37).

Episteemistä yhteisöä voi myös pitää verkostona. Haasin vuonna 1992 julkaisemien artikkeleiden (Haas 1992; Adler & Haas 1992) tavoitteena on episteemisen yhteisön teorian avulla selittää mm. kansainvälisten instituutioiden syntyä sekä valtioiden käyttäytymistä ensisijaisesti kansainvälisen politiikan alalla. Tämän tutkimuksen näkökulmasta Haasin artikkeleiden keskeisin anti on episteemisen yhteisön määrittely.

Episteeminen yhteisö on Haasin (1992, 2-4) mukaan asiantuntijoiden verkosto, jolla on tunnustettu korkea asiantuntemus, joka tuottaa tietyllä alalla politiikan muotoilulle relevanttia tietoa ja tutkimustuloksia. Tärkeää Haasin näkemyksessä on, että episteemisellä yhteisöllä on ja sillä tulee olla vaikutusvaltaa politiikan muotoutumiseen. Haas (1992, 12-16) kirjoittaa, että episteemisillä yhteisöillä on mahdollisuus käyttää valtaa erityisesti sellaisissa tilanteissa, joihin liittyy epävarmuutta ja monimutkaisuutta.

Zito (2001, 590-591) on luonnehtinut episteemisille yhteisöille suotuista tilannetta Euroopan unionin toiminnassa. Episteemisten yhteisöjen vaikutus on todennäköisintä silloin, kun käsiteltävät asiat ovat monimutkaisia, uusia tai niihin sisältyy epävarmuutta. Episteemisten yhteisöjen tulisi pyrkiä vaikuttamaan jo politiikan muotoilun vaiheessa ja niiden vaikutusmahdollisuudet ovat sitä suuremmat, mitä yhteensopivammat niiden ideat ovat Euroopan unionin instituutioiden normien ja ajattelutavan kanssa. (ibid.)

Mikä tahansa asiantuntijoiden muodostama tai professionaalinen verkosto ei siis Haasin (1992) mukaan ole episteeminen. Episteeminen yhteisö toimii ulkopuolelta tunnustetun asiantuntemuksensa puitteissa, täsmentää ongelmien syitä ja seurauksia, kehystää asiakokonaisuuksia ja antaa niille laajempia

63 yhteyksiä, esittää ongelmia virallisille neuvottelutahoille ja ehdottaa erilaisia ratkaisumalleja. Haas (ibid.) on määritellyt tiukasti sen, miten episteemisen yhteisön erottaa muista asiantuntijaverkostoista. Haas erottaa erityisesti neljä tekijää. Episteemisen yhteisön jäsenillä on yhteiset normatiiviset ja periaatteelliset uskomukset, jotka luovat arvolähtökohtaisen perustan episteemisen yhteisön jäsenten toiminnalle. Episteemisen yhteisön jäsenillä on myös yhteiset kausaaliset uskomukset, jotka on johdettu heidän analyysistään niistä käytännöistä, jotka johtavat ongelmiin heidän alallaan ja jotka toimivat perustana, kun selvitetään yhteyksiä politiikan ja sen toivottujen tulosten välillä.

Lisäksi episteemisen yhteisön jäsenillä on yhteinen ja testattu käsitys tiedon validiteetista sekä yhteinen käsitys niistä keinoista ja tavoista, joilla ongelmat tietyllä politiikan alalla tai tietyissä kysymyksissä pyritään ratkaisemaan. (Haas 1992, 3)

Haasin vaatimukset täyttävät episteemiset yhteisöt eivät ole välttämättä suuria. Adler ja Haas (1992, 380) viittaavat tapaustutkimuksiin, joista ilmenee että vaikka yksittäisen episteemisen yhteisön jäsenten määrä vaihtelee, on se tyypillisesti ollut vähemmän kuin 35 henkeä. Tässäkin kirjoittajat viittaavat episteemisen yhteisön merkitystä arvioidessaan ennemminkin episteemisen yhteisön hallussa olevan tiedon laatuun, sen jäsenten nauttimaan kunnioitukseen ja vaikutusvaltaan kuin episteemisen yhteisön kokoon ja jäsenten määrään.

Episteemisen yhteisön vaikutusvallan näkökulmasta myös tiedon oikea-aikaisella esittämisellä on merkitystä. (Adler & Haas 1992, 380)

Haasin (1992) näkemyksessä korostuu tiedon ja tieteen auktoriteetti, jonka avulla episteemisen yhteisön edustajat pystyvät otollisissa tilanteissa käyttämään valtaa. Haasin (ibid.) mukaan käsiteltävien ongelmien monimutkaisuus ja ratkaisuja leimaava epävarmuus pakottavat poliitikot ja virkamiehet luottamaan yhä enemmän episteemisiin yhteisöihin. Näin myös poliittiset prosessit tieteellistyvät. Episteemisen yhteisön vaikutusvallan ja sen tuottaman tiedon tunnustaminen ei kuitenkaan sisällä oletusta siitä, että episteemisen yhteisön tuottama tieto olisi automaattisesti oikeaa, mutta se on hyväksyttyä. (ibid.)

Haasin (1992) huomio poliittisten prosessien tieteellistymisestä on ajankohtainen nyt, kun avoimen koordinaatiomenetelmän piirissä käytettyjen indikaattoreiden taustalla olevan tutkimuksen tarvetta on alettu korostaa entistä enemmän. Mm. koulutusneuvosto kiinnitti huomiota tutkimuksen tarpeeseen päätelmissään uusista koulutusindikaattoreista (Neuvosto 2005b). Komission vuoden 2006 väliraportin tausta-asiakirjassa (SEC 2005/1415, 65) kerrotaan myös uuden Euroopan unionin alaisen elinikäisen oppimisen tutkimusyksikön perustamisesta, jonka tehtävänä on auttaa komissiota indikaattorityössä. Centre for Research on Lifelong Learning -yksikkö (CRELL) on perustettu Isprassa sijaitsevan Euroopan unionin tutkimuskeskuksen Joint Research Centren yhteyteen.

Jos Euroopan unionin yhteydessä toimii Haasin tiukkojen määritelmien mukaisia episteemisiä yhteisöjä, ne todennäköisesti toimivat erityisesti tutkija- ja mahdollisesti myös asiantuntijaverkostoina. Euroopan unionin erityisessä intressissä on edistää sellaisten episteemisten yhteisöjen syntyä, jotka lisäävät

64

Euroopan unionin tuntemusta. Tällaisesta esimerkkinä on Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (791/2004/EY) yhteisön toimintaohjelman perustamisesta Euroopan laajuisesti toimivien koulutusalan yksiköiden sekä alan yksittäistoimien tukemiseksi. Päätöksellä perustetaan yhteisön toimintaohjelma sellaisten yksiköiden ja niiden toimien tukemiseksi, joiden tarkoituksena on laajentaa ja syventää Euroopan rakentamisen tuntemusta tai edistää yhteisten poliittisten tavoitteiden saavuttamista koulutusalalla sekä yhteisössä että sen ulkopuolella (ibid.). Artikkelissaan Haas (1992, 18) mm. erottaa episteemiset yhteisöt tieteenalaperustaisista tietyn oppialan tiedeyhteisöistä, koska tiedeyhteisöillä ei ole yhteisiä periaatteellisia ja normatiivisia uskomuksia eikä yhteisiä intressejä. Episteemisten yhteisöjen tunnistaminen voi olla vaikeaa ja käytännössä niiden suhde muihin samankaltaisiin verkostoihin voi olla epäselvä.

Haasin episteemiselle yhteisölle antama määritelmä toimii useiden muiden tutkijoiden lähtökohtana (Dunlop 2000; Zito 2001; Antoniades 2003), mutta määritelmää on pyritty myös laajentamaan. Episteemisen yhteisön käsitettä voi tarkastella Haasin määritelmää yleisemminkin. Zito (2001, 600-601) laajentaisi episteemisen yhteisön käsitettä kattamaan syntymässä olevat episteemiset ryhmät sekä rajatut asiantuntijayhteisöt, jotka käsittelevät tietoa pienen asiantuntijaryhmän piirissä, mutta jotka eivät ole luoneet kattavaa episteemistä viitekehystä. Ziton (2001, 601) mukaan erityisasiantuntemusta ja teknistä tietoa omaavilla tahoilla tulee olemaan merkittävä vaikutus tulevaisuuden Euroopan unionissa. Antoniades (2003, 26) taas määrittelee episteemiset yhteisöt

”ajatusyhteisöiksi” (thought communities/Denkgemeinschaft), jotka muodostuvat yhteiskunnallisesti tunnustetuista tietoon perustuvista verkostoista, joiden jäsenillä on yhteinen käsitys tietystä ongelmasta tai yhteinen maailmankatsomus. ”Ajatusyhteisöt” pyrkivät sisällyttämään uskomuksensa vallitsevaan diskurssiin ja sosiaalisiin käytäntöihin (ibid.). Episteemisellä yhteisöllä voikin laajasti ja väljemmin tulkittuna viitata mm. tutkija- ja asiantuntijakokouksiin, ylipäänsä integraatio- tai Eurooppa-tutkimuksen vahvistamiseen ja sitä kautta syntyneeseen yhteistyöhön, tutkimusyksiköiden tukemiseen sekä erilaisten tutkimus- ja seurantaohjelmien seurauksena syntyneisiin yhteistyöverkostoihin. Tällöin esimerkiksi avoimen koordinaatiomenetelmän puitteissa tehtävän indikaattorityön ympärille syntyneitä asiantuntijaryhmiä voi pitää episteemisinä yhteisöinä.

Euroopan unionin yhteydessä koulutuspolitiikan alalla toimivina, laajan määrittelyn mukaisina episteemisinä yhteisöinä voidaan pitää esimerkiksi Euroopan unionin rahoittaman Sokrates-ohjelman puitteissa toimivaa monivuotista Tuning-hanketta ja sen puitteissa syntynyttä alakohtaista akateemista eurooppalaisten korkeakoulujen edustajien välistä yhteistyötä.

Tuning-hankkeen puitteissa on määritelty euroopanlaajuisesti tiettyjen koulutusalojen koulutuksen sisällön vaatimuksia ja koulutuksen tuloksena syntyvää osaamista ja kompetensseja. Komissio voi edistää episteemisten yhteisöjen syntyä myös silloin, kun se jakaa ns. laatunimikkeitä tietyn alan korkeakoulutuksen edustajien yhteenliittymille. Tällaisia laatunimikkeitä ovat

65 saaneet mm. tekniikan, kemian, liiketalouden ja musiikin alalla toimivat verkostot (From Bergen to London 2006; Tuning 2005).

Verkostojen identifiointiin, määrittelyyn ja vaikutuksen arviointiin liittyvistä vaikeuksista huolimatta tässä tutkimuksessa oleellista on, että Euroopan unionin yhteydessä toimii useita erilaisia yhteenliittymiä, verkostoja ja yhteisöjä, joita paitsi Euroopan unioni, myös jäsenvaltiot ja monet muut toimijat hyödyntävät omiin tarkoituksiinsa. Verkostoja syntyy myös yhteistyötä ja keskinäistä oppimista korostavan avoimen koordinaatiomenetelmän puitteissa. Avoimen koordinaatiomenetelmän erityisesti tietoon, mutta myös yhteistyöhön painottuvan luonteen vuoksi episteemiset yhteisöt voivat osoittautua tärkeiksi avoimen koordinaation prosessissa.