Eettiset pelisäännöt

Ryhmien jäsenillä on suuri määrä implisiittistä, julkilausumatonta yhteisön toimintatapoja koskevaa tietoa, jota ei eksplisiittisesti opeteta, vaan jonka ryhmän jäsen oppii vähitellen toimiessaan ryhmässä. Esimerkiksi tiedeyhteisössä elää kirjoittamattomia käsityksiä siitä, millaista tutkijan tai opiskelijan urakehitys on, millaisia ansoja ja edistäjiä siinä esiintyy jne. Julkilausumaton tieto elää anekdooteissa ja tositarinoissa tieteentekijöistä. Samalla tavalla implisiittisesti muotoutuneita ovat käsitykset eri tieteenalojen ominaisuuksista ja raja-aidoista ja siitä, mikä kulloinkin on relevanttia ja uutta kullakin tieteenalalla. Julkilau­

sumaton tieto voi koskea myös tieteellisyyden tai hyvän tutkimuksen kriteerejä, joita tosin on tehty eksplisiittiseksi erilaisissa tieteenteon oppaissa. Yleensä oppaiden kirjoittajat ovat kokeneita tiedemiehiä tai -naisia, joten oppaisiin on kirjattu yleisten tieteenteon periaatteiden lisäksi joskus myös oman kokemuksen kautta hankittua tietämystä. Julkilausuttujen pelisääntöjen tavoitteena on helpottaa tutkimuksen raportointia ja auttaa tieteentekijää saamaan esityksensä ns. tiedeyhteisön hyväksymään muotoon.

" ... opiskelija laatii tutkielmansa tutkintoa varten, työtä ohjataan vaihtelevassa määrin ja suoritus aina arvostellaan. Varttuneen tutkijan työ on yleensä itsenäisempää, ja hänelle asetetaan suurempia vaatimuksia kuin ensimmäisiä kirjallisia harjoituksia laativalle opiskelijalle. Yhteistä on kuitenkin se, että kurnmasakin odotetaan raportoita­

van tutkimuksesta ymmärrettävästi ja tiedeyhteisön hyväksymässä muodossa." (Hirsjärvi et al.1986, 9 - 10)

Tästä syystä on ymmärrettävää, että tieteen ihanne, ethos elää selvänä tutkimuksenteon ohjeissa. Monien oppaiden perustana ovat tieteen eettiset arvot. Metonilaisittain ajatellen ne muodostavat yhteisössä legitimoidun normis­

ton, jonka noudattamisesta palkitaan ja rikkomisesta rangaistaan. Tähän lakikir­

jamielikuvaan sopii hyvin se tyyli, jolla useimmat kirjoittamisen oppaista on kirjoitettu. Oppaiden neuvot on yleensä kirjoitettu suorien ohjeiden, joskus jopa käskyjen muotoon. Oppaissa käsitellään sekä yleisiä tieteellisyyden ja tutkimuk­

sen teon kriteerejä että konkreettisia tekstitason piirteitä, joilla tieteellisyys osoitetaan.

Tieteellisyyden kriteereinä oppaissa mainitaan yleensä seuraavia asioita:

tutkimuksen kohde on määritelty täsmällisesti siten, että muutkin voivat sen tunnistaa; tutkimuksessa on kuvattu ratkaisuja niin tarkasti, että tutkimus voitaisiin toistaa ja on annettu perusteet esitettyjen h_ypoteesien oikeaksi tai vääräksi osoittamiseen, tutkimuksen tulee esittää kohteestaan jotakin uutta (Eco 1990); tutkimus pyrkii totuuteen, puolueettomuuteen, väitteiden pätevään todentamiseen, kriittisyyteen, avoimuuteen ja yleisesti hyväksyttyjen

argumen-88

tointitapojen käyttöön; tieteellisen tekstin tavoitteena ei ole siirtää tai välittää jotain jo olemassa olevaa, ts. tieteellinen teksti ei ole pelkkää deskriptiota (Eskola & Hämäläinen 1991). Esimerkkinä vaatimusten kovuudesta käyköön seuraava (huomaa kuitenkin verbi 'pyrkii'):

"Tieteellinen teksti pyrkii kuvaamaan, analysoimaan, perustelemaan ja selittämään tutkittavaa ilmiötä eri puolilta, täsmällisestä, loogisesti, täydellisesti ja virheettömästi"

(Viskari 1991, 15).

Tieteen uutuusarvo on oppaissa nostettu selkeästi esiin. Tutkimuksen arvoa mitataan sen mukaan, kuinka paljon tulokset lisäävät yhteisön tietoa ja ymmärrystä.

"Tieteellisen julkaisun pitäisi esittää uutta tietoa, joka perustuu uusiin kokeisiin, uuteen teoreettiseen tarkasteluun tai uusiin havaintoihin." (Kärenlampi 1990,6)

"Tutkimus on yleensä sitä arvokkaampi, mitä enemmän se lisää tietoamme tutkitta­

vasta kohteesta." (Hirsjärvi et al. 1986,13)

Tieteen edistymisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että uusi tieto sidotaan aikaisempaan tietoon. Samalla kirjoittaja noudattaa yhteisöllisyyden periaatetta.

Kirjallisuuteen tutustumisen avulla tutkija voi myös löytää relevantin tutki­

musongelman ja perusteet omalle työlleen.

"Tutkija on jatkuvassa vuorovaikutuksessa tieteellisen kirjallisuuden kanssa. Oma tutkimus perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen, siihen mitä on aikaisemmin kirjoitettu.

Aikaisempi tutkimus muodostaa pohjan sille, mitä lähdemme tutkimaan ja miten hahmotamme tutkimusongelmamme. Emme lähde tyhjiöstä vaan siitä, miten toiset ovat hahmotelleet ongelman ja sitä sivuavia ongelmia." (Niemelä et al. 1991, 7)

"Kirjallisuuteen tutustuminen antaa mm. varmuuden aiotun tutkimuksen tarpeelli­

suudesta." (Hirsjärvi et al 1986,14)

Erityisen pahana rikkeenä oppaissa pidetään tutkijoiden tekijänoikeuksien rikkomista. Toisen tutkijan ajatusten tai tulosten kopiointia voidaan tiedeyh­

teisössä verrata rikoksen tekemiseen ja näin toimivaa tutkijaa varkaaseen.

"Jos tutkija esittää omissa nimissään, lähdettä mainitsematta jonkin toisen ajatuk­

senkulkuja tai jopa sanasanaista tekstiä, hän syyllistyy kirjalliseen varkauteen eli plagiointiin." (Hirsjärvi et al. 1986, 120)

Oman tutkimuksen sitomisessa aikaisempiin ei kuitenkaan riitä pelkkä referointi, vaan tutkijan tulee suhtautua niihin kriittisesti. Näin hän noudattaa tieteen korjautuvuuden periaatetta.

"Myös aikaisempaan tutkimukseen on syytä suhtautua kriittisesti etenkin oman tutkielman keskeisen problematiikan osalta. Historiantutkimuksessa ei ole "pyhiä kirjoja"." (Lehikoinen & Soikkanen 1985, 46)

"Ei pidä viitata muihin kuin sellaisiin teoksiin, joilla todella on merkitystä oman aiheen käsittelyn kannalta, tai sellaisiin, joiden tuloksia oma tutkimus pyrkii kumoamaan. (Fogelberg et al. 1989, 34)

Tieteen kotjautuvuuden periaatteisiin kuuluu myös itsekriittisyys, johon kuuluu esimerkiksi se, että tutkija itse osoittaa tulostensa yleistettä­

vyyden rajat. Tutkimuksen mahdolliset puutteet tulee h_yväksyä eikä niitä saa yrittää häivyttää tai piilotella spekuloinnin alle.

"Tutkimuksen kriittisyys merkitsee sitä, että tuloksia ei yleistetä perusteettomasti, vaan pyritään määrittelemään niiden pätevyysalue. Arvioidaan sitä, missä oloissa tulokset pätevät, missä eivät." (Uusitalo 1991, 17)

"Esitä tutkimuksessasi olevia puutteita, mutta älä uppoa niihin. H_yväksy negatiiviset tulokset sellaisina kuin ne ovat, älä yritä päästä niistä selittelemällä tai tekemällä vääriä johtopäätöksiä. Vältä johtopäätöksissä polemiikkia, itsestäänselvyyksiä ja huonosti perusteltua teoreettista keskustelua. Spekulointi on asiallista vain jos se tunnustetaan sellaiseksi, liittyy tiiviisti ja loogisesti empiiriseen aineistoon ja ilmais­

taan keskitetysti" (Saloviita 1988, 12)

Myös universaalisuuden periaate on esillä oppaissa. Esimerkiksi Eco (1991) kirjoittaa tieteellisestä nöyryydestä ja ylväydestä. Tieteentekijän tulee olla nöyrä lukiessaan, eikä hän saa halveksia mitään lähdettä, sillä kuka tahansa on voinut sanoa jotain kuolematonta. Tieteellinen ylväys taas liittyy oman työn ja tulosten arvostamiseen ja niiden takana seisomiseen: "Olkaa nöyriä ennen kuin alatte esittää asiaanne, mutta kun olette suunne aukaisseet, niin olkaa ylväitä" (Eco 1991, 181). Ylväys ei kuitenkaan saa johtaa omien tulosten merkityksen paisutte­

luun, sillä "Lukijasta on kiusallista jos kirjoittaja antaa ymmärtää että tiede alkoi vasta 10 vuotta sitten ja että kirjoittajan suhteellisen vaatimattomat tulokset ovat tieteen kulmakivi" (Kärenlampi 1990, 15). Toisaalta nöyryys ei saisi johtaa omien tulosten vähättelyyn, mutta tutkijan tulee tarkasti harkita, milloin on aihetta korostaa tuloksiaan tai markkinoida omia ideoitaan.

"Omat tulokset pitäisi tuoda selkeästi esiin ja niiden merkitystä korostaa - näin tietenkin vain silloin kun niillä .Q!! merkitystä." (Fogelberg et al. 1989, 32)

"Ei pidä vähätellä omia tuloksia. Toisaalta laihoja tuloksia ei ole syytä paisutella, eikä liian laajakantoisia johtopäätöksiä pidä tehdä hataralta pohjalta" (Fogelberg 1985, 30)

"Uusia tutkimuslinjoja avaaviin tuloksiin on syytä kiinnittää näk_yvästi huomiota.

Kaikki syntyvät ideat eivät kuitenkaan ole merkittäviä uusia tutkimuslinjoja. Ei pidä myöskään ilman h_yviä perusteita varata aiheita kirjoittamalla 'jatkotutkimukset tästä ovat jo käynnissä' tai vastaavaa. Diskussion kirjoittaja lankeaa yllättävän usein ylioptimistisuuteen ja megalomaniaan." (Kärenlampi 1990, 17)

Eettisten tieteellisyyskriteerien ideana on edistää tiedettä ja sen puhtautta ja pitää perinteitä yllä. Näiden ethoksen perillisten joukossa on varsinkin uusimmissa oppaissa alkanut olla myös ohjeita ns. tieteellisyysvaikutelman synnyttämisestä. Osassa ohjeista sivutaan huolellisuus- tai luotettavuusvaiku­

telman synnyttämistä tai arvostuksen hankkimista. Niiden taustalla ennemmin­

kin lienee ajatus tieteentekijän urakehityksen ja hyväksynnän saamisen edistämi­

sestä. Ohjeiden taustalta paljastuu, että esimerkiksi luotettavuutta voidaan tarkastella sekä tutkimuksen että tutkijan näkökulmasta. Luotettavan maineen voi hankkia molemmille. Thannetapauksessa tutkija on paitsi luotettava, myös huolellinen, "tahraton".

90

"Lähteiden harkittu valinta, huolellinen tulkinta ja tarkka merkitseminen tekstiin on välttämätöntä, jos tutkija tavoittelee itselleen ja tutkimustyölleen luotettavan mainetta (Hirsjärvi et al. 1986, 120)

"On noudatettava talon tyyliä, ja vieläpä pikkutarkan johdonmukaisesti. Kirjalli­

suusluettelon muodollisilla epäjohdonmukaisuuksilla ei ehkä ole varsinaista merkitys­

tä, mutta niiden kautta välittyy lukijalle kuva huolimattomasta kirjoittajasta - ne ovat kuin tahroja vaatteissa." (Fogelberg et al. 1989, 32)

Eettisissä ohjeissa korostetaan tieteellisen tiedon rakentumista aikaisemman tiedon varaan, mutta saman neuvon voi tietysti antaa myös vaikutelman synnyttämisen näkökulmasta.

"On tärkeää viitata paljon muihin kirjoittajiin, asettaa ongelma heidän kirjoitustensa perusteella, käsitellä sitä tunnetuilla menetelmillä, joita muut ovat jo käyttäneet samaan asiaan aikaisemmin (synnyttää kumuloituvan tiedon vaikutelma) ja mikä tärkeintä: esittää sopivan helposti omaksuttava yksi uusi asia, joka täyttää jonkin kiinnostavuuskriteerin". (Tamminen 1993, 51)

Vaikutelman synnyttämiseen liittyvät ohjeet raottavat ovea tieteen tekemi­

sen sosiaaliseen puoleen. Kirjoittajan on otettava huomioon tieteen eettisten pelisääntöjen lisäksi myös yhteisön jäsenet ja vuorovaikutuksen pelisäännöt.