3. Pyhä Henki luterilaisessa lähetyskontekstissa
3.1 Luterilaisia missiologisia perusteita
Tutkiessamme luterilaista käsitystä missiologiasta eteen tulee kasteen merkitys. Matti Repo kirjoittaa kirjassaan Pyhittävä yhteisö, että Luther ilmoittaa uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa. Tämä tapahtuu Lutherin mukaan siten, että kastehetkellä synti hävitetään ja kastettava saa voiman tehdä parannusta lopun elämänsä ajan. Uskon puute tai hedelmättömyys ei vähennä kasteen arvoa. Synti ei voi kumota kasteen merkitystä, mutta epäusko estää sitä tulemasta ihmisten hyödyksi. Kaste on
”kahdenpuolista sitoutumista”, jossa Jumala tekee koko työn, mutta ihminen tulee vastuulliseksi kasteen vaikutuksesta omassa elämässään.43
Repo jatkaa, että Luther sitoo kasteen ja kirkon, eli pyhien yhteisön toisiinsa siten, että kaste vaikuttavana armovälineenä on kirkon tuntomerkki. Kaste on Jumalan työnä täydellinen ja salattu muulta kuin uskovalta, jonka se itse synnyttää. Toisaalta Luther sanoo, että kaste edellyttää toimivaa uskoa, jossa se saa aikaan edistymistä Kristuksen kaltaisessa elämässä. Kuitenkin tämäkin on kasteen vaikutusta. Usko ja pyhitys eivät siis ole ihmisen omia tekoja, vaan Jumalan antamia Kristuksen tekoja kasteessa.44
Professori Antti Raunio yhdistää kirjassa Näköaloja ekumeenisen missiologiaan armovälineet ja mission siten, että hän puhuu ”kokonaisvaltaisesta lähetyksestä” lainatessaan Yhteinen todistus (2018) nimistä asiakirjaa, joka on Suomen evankelis- luterilaisen kirkon peruslinjausta lähetyksen perusteista. Tämä asiakirja ottaa Raunion mukaan huomioon koko ihmisen ja sisältää myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Raunio kirjoittaa seuraavasti:
Kirkon missionaarinen olemus tulkitaan siinä (asiakrjassa) lähtien osallistumisesta kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen (Missio Dei), johon kaikki kristityt on kutsuttu. Kirkon olemus toteutuu ykseydessä, todistuksessa ja palvelussa. Ykseyden perusta on kaste, jossa heidät on liitetty Kristukseen, kirkkoon ja toisiinsa. Jumalan rakkaus johtaa kristittyjä julistamaan evankeliumia ja palvelemaan lähimmäisiä yhdessä eri kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa. Kokonaisvaltaiseen lähetykseen kuuluu myös oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien puolustaminen.45
Huomaamme, että sekä Repo, että Raunio yhdistävät Lutherin alkuperäisen ajatuksen mukaan lähetykseen kasteen ja kirkon. Raunio jatkaa vielä siitä eteenpäin kirjoittaessa kokonaisvaltaisesta
43 Repo 1991, 48̶49.
44 Repo 1991, 50.
45 Raunio 2020, 90
17
lähetyksestä ja ottaessaan huomioon yhteiskunnalliset asiat sekä ekumeenisen yhteistyön muiden kristittyjen kanssa.
Luterilaisen maailmanliiton julkaisu pohjalta tehty asiakirja Lähetys kontekstissa (2014) määrittelee Jumalan kolminaisuuden peilaten sen myös lähetykseen, eli Jumalan missioon. Tässä missiossa Isä eli Luoja on luonut maailman ei- mistään ja siksi koko luomakunta on Luojastaan riippuvainen.
Jumalan rajaton rakkaus ja hyvyys tulevat esiin luomisessa. Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen ja työtovereikseen, jotka ovat vastuussa luomakunnan huolenpidosta. Luomakunta kuitenkin kärsii synnin voimasta ja seurauksista. Kristityt on kuitenkin kutsuttu maailmaan edistämään eheyttä ja rauhaa. Tuo rauhan työ ennustaa jo sitä, että Jumala tulee luomaan kaiken uudeksi.46
Lähetys kontekstissa -asiakirja jatkaa, että lähetyksen kokonaisuus edellyttää kristologian kaikkien olennaisten puolten huomioonottamista. Jeesuksen elämässä, työssä, kärsimisessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa tulee ilmi Jumalan rakkaus. Jeesuksen opetukset ja palveluvirka yhdistettynä sairaiden parantamiseen ja nälkäisten ruokkimiseen ovat hänen ”ohjelmanjulistuksensa” kristityille.
Näin lähetyksenkin tulisi toimia. Tärkeimpänä teksti pitää kuitenkin Jeesuksen lihaksi tuloa, kärsimystä ja ylösnousemusta.47
Pyhän Hengen roolin asiakirja selittää siten, että Jumalan lähetys jatkuu maailmassa Pyhän Hengen välityksellä. Pyhä Henki laskeutui profeettoihin, Jeesuksen päälle ja opetuslapsiin ja voimaannutti heidät. Pyhä Henki kutsuu, lähettää ja valtuuttaa jokaisen kristityn toteuttamaan Jumalan lähetystä sukupuoleen ja ikään katsomatta. Pyhä Henki kutsuu ihmisiä katumukseen, uskoon ja uuteen elämään. Juuri Henki on se, joka murtaa rajat ja kokoaa ihmiset yhdeksi ruumiiksi. Lähetyksen pysyvät hedelmät ovat Pyhän Hengen työtä. Pyhä Henki on läsnä kasteessa, ehtoollisessa ja sanassa.
Nämä ovat Kristuksen läsnäolon merkkejä kirkossa. Pyhä Henki antaa kristityille, sekä miehille, että naisille lahjojaan kuten profetoimisen, opettamisen, julistamisen, parantamisen ja johtamisen.
Lahjojen tarkoituksena on vahvistaa seurakuntaa ja kokonaisvaltaista lähetystä. Seurakunta eli Jumalan kansa ennustaa olemuksellaan epätäydellisenäkin tulevaa lupauksen aikaa.48
Lähetys kontekstissa- asiakirja jatkaa, että Pyhä Henki kutsuu ihmisiä katumukseen, uskoon ja uuteen elämään evankeliumin välityksellä. Pyhä Henki luo erilaisista ihmisistä uuden perheen ja yhden ruumiin. Henki murtaa raja-aitoja eri rotujen, yhteiskuntaluokkien, sukupuolten ja kulttuurien välillä.
Pyhä Henki tuomitsee synnin ja epäoikeudenmukaisuuden. Henki herättää uskon ja uudistaa Jumalan
46 Lähetys kontekstissa 2005, 26.
47 Lähetys kontekstissa 2005, 27.
48 Lähetys kontekstissa 2005, 29.
18
kansan Jumalan herätystä varten. Pyhän Hengen voimasta julistettu sana vaikuttaa myös niihin, jotka elävät kaukana Jumalan valtakunnasta ja väheksyvät ja vääristävät evankeliumia.49
Lähetysasiakirjan rakenne siis rakentuu Kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen. Siinä lähetyksen eri ulottuvuudet kuvastuvat Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.50 Luterilaisessa kontekstissa huomaamme kuitenkin sakramenttien nostamisen esiin Jumalan työtä kuvatessa. Jotta ymmärrämme Pyhän Hengen osuuden luterilaisessa lähetyskontekstissa, tukeudumme Raunion tekstiin, jossa hän selvittää Lutherin ajatusta Pyhästä Hengestä. Luther selittää, että Jumalan lahjat voidaan ottaa vastaan Hengen välityksellä. Henki opettaa kuinka nämä lahjat tunnetaan ja kuinka niitä käytetään. Henki tekee tämän Lutherin mukaan sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ulkoisesti Henki tuo koko luomakunnan ja Kristuksen, sekä hänen hyvät tekonsa evankeliumin ja sakramenttien kautta uskovalle. Sisäisesti Henki tekee tämän uskon ja hengellisten lahjojen välityksellä. Henki toimii erityisesti kolmen luodun aineen kautta. Nämä aineet ovat evankeliumi, kaste ja ehtoollinen. Hengen johtamat hyvät teot uskovassa tulevat näkyviin ja mahdollisiksi vain, kun usko ottaa vastaan Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja anteeksiantamuksen sanassa ja sakramenteissa. Pyhä Henki auttaa ja opettaa tuntemaan Isän teot, jotta uskova voi ne vastaanottaa, käyttää, jakaa, lisätä ja vahvistaa niitä.51
Luterilaisessa kontekstissa trinitaariseen missio Dei- malliin sisällytetään sanan ja sakramentit, joiden kautta Pyhä Henki toimi kirkossa. Tässä asiassa Repo, Raunio ja luterilainen asiakirja Lähetys kontekstissa ovat samoilla linjoilla. Lisäksi edellisissä kappaleissa tulee esiin uudempi ajatus Missio-Deistä, joka antaa Pyhälle Hengelle yhteiskunnallisia tehtäviä. Huomioitavaa on, että Lähetys kontekstissa -asiakirja mainitsee listan omaisesti myös Hengen jakamat lahjat, mutta jättää listasta kiistanalaisen kielilläpuhumisen pois. Sakramenttien ja kirkon merkityksestä luterilaisille, sekä varovaisuudesta karismaattisiin ilmiöihin saamme lisätietoa, kun alan tarkastella Ahosen teologiaa syvemmin.
49 Lähetys kontekstissa 2005,29.
50 Näihin ulottuvuuksiin tulee lisäpontta Kristuksen kolmijakoisesta tiestä. Nämä tiet ovat inkarnaation tie, ristin tie ja ylösnousemuksen tie. Näiden ulottuvuudet läpäisevät asiakirjan mukaan kaikki lähetyksen pyrkimykset, joihin kuuluu julistus, palvelu, oikeudenmukaisuuden puolustaminen, uskontojen välinen vuoropuhelu, ja luomakunnasta huolehtiminen. Näiden pyrkimysten edessä kirkko voi arvioida uskollisuutta Kristuksen edessä, joka on lähettänyt kirkon maailmaan. Lähetys kontekstissa 34̶35.
51 Raunio 2020,104̶105.
19 3.2 Ahosen ajattelun taustaa
Ahonen määrittelee missiologian dosenttina kolminaisuusopin evankelioinnin kautta ja evankelioinnin kolminaisuuden kautta seuraten missio Dei-Mallia. Hänen mukaansa koko kolminaisuusoppi on mukana lähetyksessä, jossa Isä lähettää Pojan ja Pyhän Hengen. Tämä tulee hyvin esiin hänen kirjansa lainauksessa, jossa hän selittää Missio Dein eli Jumalan mission ajatusta:
Koko kolminaisuus on mukana lähetyksessä Isän lähettäessä Pojan ja Pyhän Hengen maailmaan. Kun näin on, silloin myös pelastavan toiminnan lisäksi Jumalan muukin maailmaan kohdistuva huolenpito vaikuttaa merkittävästi evankelioimiseen. Tältä laajalta pohjalta voidaan nähdä se, mistä
evankelioiminen nousee ja mihin se kirkon elämässä sijoittuu.52
Tätä samaa Missio Dei mallia on Ahosen ajattelun taustalla, kun hän käsittelee kirjoissaan muitakin hengellisiä kysymyksiä kolminaisuusopin kautta. Tästä on tullut hänen tavaramerkkinsä. Hänen kirjoitustensa rakenne toistuu siten, että käsiteltävä asia eli hänen esimerkiksi äskeisessä suorassa lainauksessaan evankeliointi, peilataan kolminaisuusopin valossa. Kirjassaan Evankelioiminen kirkon perustehtävä, josta hänen lainauksensa on peräisin, hän käsittelee evankelioimista uskon ja opin keskuksesta käsin. Evankelioimisen perusteiden etsimisessä pyritään ottamaan huomioon triniteetti, eli se, mikä on kunkin uskonkappaleen vaikutus evankelioimiseen.53 Ensin Ahonen käy läpi teksteissään Isän, sitten Pojan ja lopuksi Pyhän Hengen vaikutuksen hyvän sanoman julistamiseen.
Ahosen mukaan luterilaisen evankelioimisajattelun lähtökohtana on Jumalan toiminta maailmassa.
Hänen mukaansa luterilainen oppi käsittelee tätä erityisesti ekonomisen triniteettiopin mukaan, jossa oleellista on se, miten Jumala toimii ihmisten pelastamiseksi maailmassa. Tässä tarkastelussa on otettava Ahosen mukaan esiin Lutherin Vähä Katekismuksen kolmen uskon kappaleen selitys. Siinä ensimmäinen uskonkappale ylistää Jumalan luomistyötä ja kaikkivaltiutta. Toinen uskonkappale kertoo siitä, mitä Kristuksen pelastustyö merkitsee ihmiselle. Kolmannessa uskonkappaleessa kuvataan sitä, miten Pyhä Henki herättää pelastavan uskon ja vie ihmisen perille Jumalan valtakuntaan.54
Ahonen on kuitenkin ottanut huomioon kirjassaan Evankeliominen kirkon perustehtävä missio Deihin liittyvän erimielisyyden ja kahteen leiriin hajoamisen. Monet tahot nimittäin näkivät missio Dein
52 Ahonen 1992, 79.
53 Ahonen 1992, 18.
54 Ahonen 1996, 72̶73
20
tarkoittavan Jumalan työtä kirkon ulkopuolella.55 Ahosen tekstejä lukiessa huomaa, että tällaiseen Missio-Dei-malliin hän ei täysin yhdy, vaan korostaa kirkkoa paikkana, jossa Jumala tekee työtään sanan ja sakramenttien välityksellä.
Kuitenkin kandidaattitutkielmassani huomasin Isän ja Pojan saavan enemmän palstatilaa Ahosen teksteissä, kuin mitä Pyhälle Hengelle annettiin. Toisinaan kuitenkin Ahonen kommentoi Pyhän Hengen työtä kirjassaan Lähetys rajojen ylittäjänä niin yllätyksellisesti, että halusin tutkia asiaa lisää.
Hän esimerkiksi kertoo, että joillain seuduilla jo ennen lähetystyötekijöiden tuloa ja evankeliumin julistusta, Pyhä Henki oli tehnyt työtään. Ihmiset ikään kuin olivat jo valmiita uskomaan, kun he kuulivat ilosanoman Kristuksen sovitustyöstä.56 Tässä Ahosen kommentissa tulee esiin ajatus, että Pyhän Hengen rooliin kuuluisi etukäteen valmistaa ja muokata ihmisten sisäistä maailmaa siten, että Kristus voi ilosanomaa julistettaessa astua ihmiseen asumaan. Yhtymäkohtia tällaiseen ajatukseen löytyy myös aikaisemmin tässä työssä esitellystä keskiaikaisesta kirkkorukouksesta, joka on esitetty itsenäiselle toimijalle. Ahosen teologiassa siis häivähtää ajatus itsenäisestä Hengestä, joka kulkee Kristuksen edellä. Tällaisia mainintoja Ahoselta löytyy kuitenkin hyvin vähän. Yleensä hän sitoo Hengen samaan tilaan ja aikaan (jos voimme edes puhua ajasta käsitellessämme Jumalaa) Isän ja Pojan toiminnan kanssa.
Ahonen pääsääntöisesti kirjoittaa kolminaisuudesta siten, että Pyhään Henkeen itsenäisenä toimijana suhtaudutaan varoen. Aikaisemmin tässä työssä todettiin, että joidenkin kristittyjen varovainen suhtautuminen Henkeen juontuu jo ensimmäisiltä vuosisadoilta. Löytääkseni syyn Ahosen varovaisuuteen valitsin tähän työhön hänen aikaisempaa tuotantoaan 1990-luvulta. Erityisesti 1996 painetusta kirjasta Lähetetty kirkko löysin vastauksia siihen, miksi Ahonen käyttää varovaisuutta kirjoittaessaan Pyhän Hengen toiminnasta. Tämä varovaisuus selittynee sillä, että Ahonen on tutkinut amerikkalaista pyhityskristillisyyttä. Pyhityskristillisyyden ajatus Pyhän Hengen roolista uskon syntymisessä ja kasvamisessa poikkeaa luterilaisesta perinteestä. Jännite näiden kahden näkemyksen kesken perustuu eri näkemykseen pyhitysopista. Tämä jännite vaikuttaa myös Ahoseen ja hänen teksteihinsä.
Ahonen arvostus Tuomo Mannermaata ja Seppo A Teinosta kohtaan voi myös selittää hänen varovaista teologiaansa suhteessa Pyhään Henkeen. Tutkiessani Teinosen kirjaa Luominen ja lunastus en löydä Pyhästä Hengestä juurikaan mainintoja. Jo kirjan nimi viittaa siihen, että kaksi Jumalan persoonaa tulee käsitellyksi, mutta Pyhittäjä puuttuu. Selatessani Teinosen kirjaa löydän
55 Ahonen 1992, 32. Lisää aiheesta Bosch 1991. Transforming Mission.
56 Ahonen 2003, 45̶46.
21
vain joitain mainintoja Pyhän Hengen roolista. Eräässä niistä harvoista kohdista, jonka löysin, puhutaan Hengen voimasta, joka tukee yhteisöä vain siinä tapauksessa, että yhteisö eli kirkko on voimakkaasti juurtunut uskossa Jumalaan ja Jeesukseen. Kirkolla on Teinosen mukaan oltava kokemus ykseydestä Jumalaan Kristuksessa.57
Teinosen ajatus on se, että tässä maailmanajassa hyvä ja paha eivät juuri koskaan esiinny puhtaassa muodossaan. Siksi kristityn on Teinosen mukaan tiedettävä, missä on nähtävissä Hengen voimien työtä, jotta voisi liittyä niihin ja missä taas tulisi vastustaa pimeyden voimien työtä. Profetian lahja on hänen mukaansa kyky nähdä ja toteuttaa Jumalan tahto nykyajan ongelmissa.58
Teinosen tekstistä saa käsityksen, että Pyhän Hengen voima ei voi tulla yhteisöön, ennen kuin yhteisö on käsittänyt teologisesti Kristuksen merkityksen ja juurtunut elämään Jumalasta. Vasta sitten Henki rohkaisee ja vahvistaa tätä yhteisöä. Ajatus on päinvastainen, kuin Ahosen edellä esittelemäni ajatus Kristuksen edellä kulkevasta Hengestä. Mieleeni nouseekin kysymys siitä, voiko Pyhä Henki tulla jo uskonasioista ymmärtämättömän päälle ja opettaa uutta uskovaa, vai kulkeeko Kristus kaiken edellä?
Onko niin, että vasta löydettyään Kristuksen ihminen saa Pyhän Hengen. Kuitenkin luterilaisuus korostaa ihmisen syntisyyttä ja kykenemättömyyttä valita Jumala. Miten ihminen voi juurtua Jumalaan ilman Pyhän Hengen apua? Voimme ehkä ajatella, että Teinonen puhuu kristilliselle yhteisölle, eikä ota tässä kohdassa huomioon missio-Dein lähetysnäkyä ja Pyhää Henkeä muutosvoimana. Myös profetian lahjan sitominen Jumalan tahdon tietämiseen ja noudattamiseen on kaukana spontaanista karismaattisissa kirkoissa esiintyvästä profetoimisesta.
Teinosen ja Ahosen suurin yhteys vaikuttaa kuitenkin löytyvän ekumeenisen keskustelun puolelta.
Teinonen on kirjoittanut kirjan Uudistuva kirkko (1972), jossa hän kertoo kirkkojen ekumeenisista pyrkimyksistä suorittaa lähetystehtävää muuttuvassa maailmassa. Teinosen kirja on takakannen mukaan ensimmäinen ekumenian yleisesitys maassamme. Tällä alueella Ahonen on jatkanut Teinosen jälkeen osallistuessaan ekumeenisiin neuvotteluihin maailmalla. Selatessamme Ahosen 2000-luvun kirjoja huomaamme, että Teinosen tavoin hän kiinnittää huomiotaan myös kirkkojen tulevaisuuteen ja ottaa huomioon kirkkojen yhteiskunnalliset tehtävät.59
57 Teinonen 1967, 89.
58 Teinonen 1967, 68̶69.
59 Teinonen 1972,134. Teinonen käsittelee kirjassaan Uudistuva kirkko kirkon sosiaalista tehtävää omassa
kontekstissaan, jossa näkyy vielä toisen maailmansodan jälkimainingit ja Ahosen teksteissä tulee esille 2000- luvun globaalit haasteet. Lisää kokonaisvaltaisesta lähetysnäystä ja diakoniasta löytyy Ahosen kirjasta The renewal of the diaconate and the holistic mission of the church (2014).
22
Mannermaan vaikutus näkyy Ahosen teksteissä selvästi ikään kuin luterilaisena juurena. Teksteissään Ahonen lainaa Mannermaata selvittäessään omaa teologiaansa. Erityisesti Mannermaan vaikutus näkyy Ahosen ajattelussa ristinteologiasta. Ahonen lainaa tämän työn lähteenä olevissa kirjoissaan Mannermaan ajatusta Jumalan vieraasta työstä ja uskon hedelmistä ja hyvistä teoista.60 Näihin asiaan palaamme luvussa neljä.
3.3 Ahosen teologian kehitys
Ahosen teologia myötäilee eri vuosikymmeninä ajankohtaisia asioita. 1990- luvun kirjoissaan hän paneutuu enemmän Hengen työhön uskon synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. 2000-luvulle tultaessa hän on ollut mukana kirjoittamassa ja kääntämässä lähetysasiakirjoja. Näissä teksteissä hän näkee painopisteen siirtyneen enemmän kristologiasta pneumatologiaan. Seuraavissa kappaleissa esittelen Ahosen ajatuksia kahdella eri vuosikymmenellä.
Kirjassaan Evankelioiminen kirkon perustehtävä (1992) Julistetun ja kirjoitetun sanan kohdalla Ahonen viittaa siihen, mitä Paavali sanoo Hengen tekevän. Paavalin mukaan Henki tekee eläväksi.
Toisessa korinttilaiskirjeessä 3. luvussa Paavali sanoo, että Pyhä Henki avaa kirjoitukset. Tällä tarkoitetaan Ahosen mukaan sitä, että Kristus on läsnä seurakunnan keskellä sanassa ja vain Pyhä Henki voi tehdä kuulijan eläväksi tässä julistetussa ja kirjoitetussa sanassa. Kristus on kätkeytynyt evankeliumin sanomaan ja Henki avaa Kristuksen salaisuuden niin, että ihminen pelastuu.61
Ahonen sanoo myös, että Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon. Jumala ei kuitenkaan vedä ihmistä ilman hänen tahtoaan. Jeesus kehotti ihmisiä parannukseen. Tästä saa Ahosen mukaan vaikutelman, että psykologisesti kääntyminen on ihmisestä riippuvainen tapahtuma. Tätä asiaa ei pidä Ahosen mielestä turhentaa. Hänen mukaansa vasta myöhemmin ihmiselle avautuu, että kääntyminen on alusta loppuun asti Pyhän Hengen työtä. Ihmisen aktiivisuus on mahdollista vain siten, että Jumala on ensin lähestynyt ihmistä. Parannusjulistus ja kehotus luopua itsekeskeisyydestä kuuluu kuitenkin Ahosen mielestä evankeliointiin.62
Ahonen kirjoittaa, että Pyhä Henki synnyttää seurakunnan ja yhdistää Jeesukseen uskovat ihmiset uskon yhteisöön, niin, että nämä kokevat keskinäistä yhteyttä. Tämä yhteys antaa jo esimakua siitä,
60 Ristin teologiasta Mannermaa kirjoittaa kirjassaan Kaksi rakkautta (1995) ja uskon hedelmistä kirjassaan In psa fide Christus adest (1979).
61 Ahonen 1992, 107̶108.
62 Ahonen 1992,115̶116.
23
mitä täydellisyys voi kerran olla. Samalla Pyhä Henki luo uuden todellisuuden, jossa ihminen avautuu lähimmäisen hädälle ja vapautuu itsekkyyden kierteestä.63
Ahosen mielestä hengellisessä työssä kontekstuaalisuus jää ihmiskeskeiseksi puuhasteluksi ilman vahvaa pneumatologista ulottuvuutta. Hän korostaa Jeesuksen omia sanoja Pyhästä Hengestä.
Jeesuksen mukaan Henki paljastaa, mitä on synti, vanhurskaus ja tuomio. Henki myös johtaa Jeesuksen omia tuntemaan koko totuuden. Selvennyksen vuoksi Ahonen ottaa esimerkiksi kontekstualisoimisesta Apostolien tekojen kertomuksen etiopialaisesta hoviherrasta. Filippos kysyy hoviherralta, ymmärtääkö tämä lukemaansa.64 Ahosen ajattelussa Pyhä Henki on hän, joka avaa ihmisen ymmärryksen Jumalan sanalle, hengellisille asioille ja sitä kautta pelastukseen.
Ahonen jatkaa, että Luterilainen kirkko rakentaa kaikessa Pyhän Hengen varaan. Hän tiedostaa kuitenkin, että luterilaisuutta syytetään usein aneemiseksi ja hengettömäksi. Ahosen mukaan luterilaisuudesta sanotaan, että se karkottaa jäykkäliikkeisyydellään piiristään aidon spontaaniuden ja Hengen johdatuksen. Ahonen lisää kuitenkin, että tämä kritiikki nousee yleensä amerikkalaisesta pyhityskristillisyydestä. Hän kysyykin, että onko tässä kritiikissä perää ja voiko luterilainen kristillisyys vastata tähän kritiikkiin.65
Syytöksen luterilaisuuden ankeudesta ovat huomanneet muutkin kuin Ahonen. Teologian tohtori ja Kuopion piispa on käsitellyt pastori Jaakko Heinimäen kanssa mielikuvaa luterilaisuudesta kirjassaan Luterilaisuuden ABC-synkkä ja harmaa sanakirja. He toteavat, että mielikuva luterilaisuudesta on synkkä, ahdistava ja ankea. Kuitenkin he jatkavat, että Lutherin ajatteluun perehtyneiden tutkijoiden käsitys luterilaisuudesta on erilainen kuin suomalaisen luterilaisuuden julkikuva. Parhaiten luterilaisuutta jäsentää heidän mielestään ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on itsensä lahjoittava rakkaus.66
Varovaisuus suhteessa Pyhän Hengen toimintaan näkyy myös Ahosen myöhemmässä tuotannossa.
Kritiikissä Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenista lähetysasiakirjaa Yhdessä kohti elämää (2014) kohtaan Ahonen toteaa, että lähetysasiakirjassa on vahva pneumatologinen ote. Hän jatkaa, että ennen lähetysteologisessa keskustelussa keskityttiin kristologiaan ja Pyhän Hengen työ nähtiin
63 Ahonen 1992, 108̶109.
64 Ahonen 1996,94̶95.
65 Ahonen 1996, 44.
66 Heinimäki &Jolkkonen 2008,4.
24
vain kristologian osana ja dogmatiikassa kristologian alalukuna. Nyt taas Ahosen mielestä Pyhän Hengen työ on ehkä liikaakin painottunut, sillä asiakirjassa ei selitetä, miksi sovitus on välttämätön.67 Ahosen mielestä Pyhä Henki on siis saanut ekumeenisessa asiakirjassa liian suuren roolin kolminaisuuden tasapainossa. Perinteisen luterilaisen ajatuksen mukaan mikään ei saisi tulla Kristuksen sovitusta suuremmaksi, vaan lunastus pitäisi pitää pääasiana. Hengen tehtävänkin tulisi palvella ihmisen pelastusta ja johtaa Kristuksen luo.
Ahosen ajatus Hengen työstä ei ole muuttunut ajan saatossa, mutta Pyhän Hengen asemaan liittyen Ahosen kritiikki painottuu eri tavoin eri vuosikymmeninä. 1990-Luvulla hänen kritiikkinsä painopiste liittyi vapaiden suuntien pyhityskristillisyyteen ja lakihenkisyyteen. 2000- luvun kritiikki osuu Hengen nostamiseen yhteiskunnalliseksi uudistajaksi Kristuksen sovituksen ohi. Luterilainen varovaisuus Hengen työtä kohtaan siis kulkee Ahosen mukana.
Ahonen yhtyy puolestaan luterilaiseen lähetysasiakirjan Lähetys kontekstissa (2005) ajatukseen siitä, että Pyhän Hengen toiminta on dynaamista. Tämän tutkimuksen lähteenä toimivassa 1996 julkaistussa kirjassa Lähetetty kirkko, Pyhä Henki on Ahosen mukaan uuden elämän, rohkeuden ja toivon Henki. Henki asuu sanassa ja sakramenteissa seurakunnan keskellä luoden uutta elämää.
Pyhässä Hengessä julistettu sanan ei palaa tyhjänä, vaan saa aikaan Jumalan tahtomia asioita.68 Puhuessaan yhteyden kokemisesta uskon yhteisössä kirjassaan Evankelioiminen kirkon perustehtävä Ahonen viittaa samaan ajatukseen, joka tulee esiin myöhemmin Luterilaisen Maailmanliiton lähetysasiakirjassa Lähetys kontekstissa (2005). Siinä Pyhän Hengen työ nähdään yhteisöä voimaannuttavana ja raja-aitoja kaatavana. Uuteen perheeseen ja yhteen ruumiiseen kuuluu ihmisiä eri roduista yhteiskuntaluokista, sukupuolista ja kulttuureista. Myös heitä kutsutaan kokemaan yhteyttä, jotka eivät evankeliumista välitä.69 Ahosen näkökulma sisältää missiologisen ja julistuksellisen näkökulman lisäksi diakonisen näkökulman. Ihmisten hätään on puututtava ilman ehtoja.
Ahonen on siis selvästikin tiedostanut Pyhän Hengen työhön liittyvän jännitteen. Ahonen tajuaa, että uskon syntyminen on ihme. Jollain psykologisella tasolla ihminen tarvitsee kehotuksen parannukseen. Kääntyminen Jumalan tekona avautuu ihmiselle vasta myöhemmin. Jälleen olemme Ahosen kanssa jonkun salatun äärellä. Huomaamme kuitenkin, että määritellessään Pyhän Hengen roolia, Ahonen antaa Hengelle erittäin tärkeitä näkyviä tehtäviä. Oikeastaan voidaan sanoa, että ilman
67 Yhdessä kohti elämää 2014, 30. Asiakirjaan on yhdistetty Ahosen kommentointiosa.
68 Ahonen 1996, 57.
69 Lähetys kontekstissa 2005,29. Ahonen 1992, 108̶109.
25
Ahosen luettelemia Hengen tehtäviä uskovan uusi elämä Kristuksessa ja kirkon synty ja kasvu olisi täysin mahdotonta. Kuitenkin Ahonen ottaa huomioon myös sen kritiikin, jota luterilaisiin kohdistetaan. Seuraavassa luvussa onkin ikään kuin Ahosen puolustuspuheenvuoro sille, miksi luterilainen oppi on vertaansa vailla, vaikka sitä syytetäänkin usein harmaudesta.
26
4. Ahonen puolustaa luterilaisuutta
4.1 Amerikkalainen pyhitysliike ja Pyhä Henki
Risto Ahonen on tutkinut amerikkalaista kristillisyyttä omasta luterilaisesta näkökulmastaan käsin.
Ahosen kontekstista luterilaisena missiologian dosenttina ja hänen tutkimuskokemuksestaan nousevien asioiden valossa voimme alkaa ymmärtää Ahosen varovaisuutta suhteessa Pyhän Hengen työhön. Oleellisena seikkana Ahosen teologiassa on hänen suhteensa luterilaiseen vanhurkauttamisoppiin. Sen valossa hän käsittelee pyhityskristillisyyttä.
Ahonen esittelee kirjassaan Lähetetty kirkko amerikkalaisen pyhityskristillisyyden pyhitysopin syntyä ja kehitystä ja vertaa sitä luterilaiseen vanhurskauttamisoppiin. Tämä vertailu avaa Ahosen ajatuksia ja antaa vastauksia tämän tutkimukseni tutkimuskysymykseen Pyhän Hengen roolista luterilaisessa kontekstissa. Saamme lisätietoa siitä, mitä Ahosen teksteissä on tästä aiheesta suoraan tai epäsuoraan sanottu. Ahosen varovaisuus tiettyjä Pyhän Hengen toimintaa liittyviä ilmiöitä kohtaan alkaa aueta.
Ahonen kertoo kirjassaan Lähetetty kirkko, että Amerikasta alkunsa saaneesta pyhitysliikkeestä on käytetty nimitystä ” The Holiness Movement”. Liike sai hänen mukaansa alkunsa 1800-luvun alkupuolella ja kosketti miltei kaikkia protestanttisia kirkkoja, mutta erityisesti metodismia. Yhtenä alkusysäyksenä tässä herätyksessä oli New Yorkissa vaikuttanut naissaarnaaja Phoebe Palmer, jonka kodissa järjestettiin lähes 20 vuoden ajan rukouskokouksia. Näissä kokouksissa puhuttiin ”toisesta siunauksesta” ja kehotettiin osallistujia tuomaan ”kaikki asiat alttarille”70
Pyhitysherätystä edisti merkittävästi Ahosen mukaan myös eri puolilla maata pidetyt
Pyhitysherätystä edisti merkittävästi Ahosen mukaan myös eri puolilla maata pidetyt