Ahosen teologian kehitys

Ahosen teologia myötäilee eri vuosikymmeninä ajankohtaisia asioita. 1990- luvun kirjoissaan hän paneutuu enemmän Hengen työhön uskon synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. 2000-luvulle tultaessa hän on ollut mukana kirjoittamassa ja kääntämässä lähetysasiakirjoja. Näissä teksteissä hän näkee painopisteen siirtyneen enemmän kristologiasta pneumatologiaan. Seuraavissa kappaleissa esittelen Ahosen ajatuksia kahdella eri vuosikymmenellä.

Kirjassaan Evankelioiminen kirkon perustehtävä (1992) Julistetun ja kirjoitetun sanan kohdalla Ahonen viittaa siihen, mitä Paavali sanoo Hengen tekevän. Paavalin mukaan Henki tekee eläväksi.

Toisessa korinttilaiskirjeessä 3. luvussa Paavali sanoo, että Pyhä Henki avaa kirjoitukset. Tällä tarkoitetaan Ahosen mukaan sitä, että Kristus on läsnä seurakunnan keskellä sanassa ja vain Pyhä Henki voi tehdä kuulijan eläväksi tässä julistetussa ja kirjoitetussa sanassa. Kristus on kätkeytynyt evankeliumin sanomaan ja Henki avaa Kristuksen salaisuuden niin, että ihminen pelastuu.⁶¹

Ahonen sanoo myös, että Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon. Jumala ei kuitenkaan vedä ihmistä ilman hänen tahtoaan. Jeesus kehotti ihmisiä parannukseen. Tästä saa Ahosen mukaan vaikutelman, että psykologisesti kääntyminen on ihmisestä riippuvainen tapahtuma. Tätä asiaa ei pidä Ahosen mielestä turhentaa. Hänen mukaansa vasta myöhemmin ihmiselle avautuu, että kääntyminen on alusta loppuun asti Pyhän Hengen työtä. Ihmisen aktiivisuus on mahdollista vain siten, että Jumala on ensin lähestynyt ihmistä. Parannusjulistus ja kehotus luopua itsekeskeisyydestä kuuluu kuitenkin Ahosen mielestä evankeliointiin.⁶²

Ahonen kirjoittaa, että Pyhä Henki synnyttää seurakunnan ja yhdistää Jeesukseen uskovat ihmiset uskon yhteisöön, niin, että nämä kokevat keskinäistä yhteyttä. Tämä yhteys antaa jo esimakua siitä,

60 Ristin teologiasta Mannermaa kirjoittaa kirjassaan Kaksi rakkautta (1995) ja uskon hedelmistä kirjassaan In psa fide Christus adest (1979).

61 Ahonen 1992, 107̶108.

62 Ahonen 1992,115̶116.

23

mitä täydellisyys voi kerran olla. Samalla Pyhä Henki luo uuden todellisuuden, jossa ihminen avautuu lähimmäisen hädälle ja vapautuu itsekkyyden kierteestä.⁶³

Ahosen mielestä hengellisessä työssä kontekstuaalisuus jää ihmiskeskeiseksi puuhasteluksi ilman vahvaa pneumatologista ulottuvuutta. Hän korostaa Jeesuksen omia sanoja Pyhästä Hengestä.

Jeesuksen mukaan Henki paljastaa, mitä on synti, vanhurskaus ja tuomio. Henki myös johtaa Jeesuksen omia tuntemaan koko totuuden. Selvennyksen vuoksi Ahonen ottaa esimerkiksi kontekstualisoimisesta Apostolien tekojen kertomuksen etiopialaisesta hoviherrasta. Filippos kysyy hoviherralta, ymmärtääkö tämä lukemaansa.⁶⁴ Ahosen ajattelussa Pyhä Henki on hän, joka avaa ihmisen ymmärryksen Jumalan sanalle, hengellisille asioille ja sitä kautta pelastukseen.

Ahonen jatkaa, että Luterilainen kirkko rakentaa kaikessa Pyhän Hengen varaan. Hän tiedostaa kuitenkin, että luterilaisuutta syytetään usein aneemiseksi ja hengettömäksi. Ahosen mukaan luterilaisuudesta sanotaan, että se karkottaa jäykkäliikkeisyydellään piiristään aidon spontaaniuden ja Hengen johdatuksen. Ahonen lisää kuitenkin, että tämä kritiikki nousee yleensä amerikkalaisesta pyhityskristillisyydestä. Hän kysyykin, että onko tässä kritiikissä perää ja voiko luterilainen kristillisyys vastata tähän kritiikkiin.⁶⁵

Syytöksen luterilaisuuden ankeudesta ovat huomanneet muutkin kuin Ahonen. Teologian tohtori ja Kuopion piispa on käsitellyt pastori Jaakko Heinimäen kanssa mielikuvaa luterilaisuudesta kirjassaan Luterilaisuuden ABC-synkkä ja harmaa sanakirja. He toteavat, että mielikuva luterilaisuudesta on synkkä, ahdistava ja ankea. Kuitenkin he jatkavat, että Lutherin ajatteluun perehtyneiden tutkijoiden käsitys luterilaisuudesta on erilainen kuin suomalaisen luterilaisuuden julkikuva. Parhaiten luterilaisuutta jäsentää heidän mielestään ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on itsensä lahjoittava rakkaus.⁶⁶

Varovaisuus suhteessa Pyhän Hengen toimintaan näkyy myös Ahosen myöhemmässä tuotannossa.

Kritiikissä Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenista lähetysasiakirjaa Yhdessä kohti elämää (2014) kohtaan Ahonen toteaa, että lähetysasiakirjassa on vahva pneumatologinen ote. Hän jatkaa, että ennen lähetysteologisessa keskustelussa keskityttiin kristologiaan ja Pyhän Hengen työ nähtiin

63 Ahonen 1992, 108̶109.

64 Ahonen 1996,94̶95.

65 Ahonen 1996, 44.

66 Heinimäki &Jolkkonen 2008,4.

24

vain kristologian osana ja dogmatiikassa kristologian alalukuna. Nyt taas Ahosen mielestä Pyhän Hengen työ on ehkä liikaakin painottunut, sillä asiakirjassa ei selitetä, miksi sovitus on välttämätön.⁶⁷ Ahosen mielestä Pyhä Henki on siis saanut ekumeenisessa asiakirjassa liian suuren roolin kolminaisuuden tasapainossa. Perinteisen luterilaisen ajatuksen mukaan mikään ei saisi tulla Kristuksen sovitusta suuremmaksi, vaan lunastus pitäisi pitää pääasiana. Hengen tehtävänkin tulisi palvella ihmisen pelastusta ja johtaa Kristuksen luo.

Ahosen ajatus Hengen työstä ei ole muuttunut ajan saatossa, mutta Pyhän Hengen asemaan liittyen Ahosen kritiikki painottuu eri tavoin eri vuosikymmeninä. 1990-Luvulla hänen kritiikkinsä painopiste liittyi vapaiden suuntien pyhityskristillisyyteen ja lakihenkisyyteen. 2000- luvun kritiikki osuu Hengen nostamiseen yhteiskunnalliseksi uudistajaksi Kristuksen sovituksen ohi. Luterilainen varovaisuus Hengen työtä kohtaan siis kulkee Ahosen mukana.

Ahonen yhtyy puolestaan luterilaiseen lähetysasiakirjan Lähetys kontekstissa (2005) ajatukseen siitä, että Pyhän Hengen toiminta on dynaamista. Tämän tutkimuksen lähteenä toimivassa 1996 julkaistussa kirjassa Lähetetty kirkko, Pyhä Henki on Ahosen mukaan uuden elämän, rohkeuden ja toivon Henki. Henki asuu sanassa ja sakramenteissa seurakunnan keskellä luoden uutta elämää.

Pyhässä Hengessä julistettu sanan ei palaa tyhjänä, vaan saa aikaan Jumalan tahtomia asioita.⁶⁸ Puhuessaan yhteyden kokemisesta uskon yhteisössä kirjassaan Evankelioiminen kirkon perustehtävä Ahonen viittaa samaan ajatukseen, joka tulee esiin myöhemmin Luterilaisen Maailmanliiton lähetysasiakirjassa Lähetys kontekstissa (2005). Siinä Pyhän Hengen työ nähdään yhteisöä voimaannuttavana ja raja-aitoja kaatavana. Uuteen perheeseen ja yhteen ruumiiseen kuuluu ihmisiä eri roduista yhteiskuntaluokista, sukupuolista ja kulttuureista. Myös heitä kutsutaan kokemaan yhteyttä, jotka eivät evankeliumista välitä.⁶⁹ Ahosen näkökulma sisältää missiologisen ja julistuksellisen näkökulman lisäksi diakonisen näkökulman. Ihmisten hätään on puututtava ilman ehtoja.

Ahonen on siis selvästikin tiedostanut Pyhän Hengen työhön liittyvän jännitteen. Ahonen tajuaa, että uskon syntyminen on ihme. Jollain psykologisella tasolla ihminen tarvitsee kehotuksen parannukseen. Kääntyminen Jumalan tekona avautuu ihmiselle vasta myöhemmin. Jälleen olemme Ahosen kanssa jonkun salatun äärellä. Huomaamme kuitenkin, että määritellessään Pyhän Hengen roolia, Ahonen antaa Hengelle erittäin tärkeitä näkyviä tehtäviä. Oikeastaan voidaan sanoa, että ilman

67 Yhdessä kohti elämää 2014, 30. Asiakirjaan on yhdistetty Ahosen kommentointiosa.

68 Ahonen 1996, 57.

69 Lähetys kontekstissa 2005,29. Ahonen 1992, 108̶109.

25

Ahosen luettelemia Hengen tehtäviä uskovan uusi elämä Kristuksessa ja kirkon synty ja kasvu olisi täysin mahdotonta. Kuitenkin Ahonen ottaa huomioon myös sen kritiikin, jota luterilaisiin kohdistetaan. Seuraavassa luvussa onkin ikään kuin Ahosen puolustuspuheenvuoro sille, miksi luterilainen oppi on vertaansa vailla, vaikka sitä syytetäänkin usein harmaudesta.

26