Aineiston keräämisen jälkeen haastatteluaineisto kirjoitettiin puhtaaksi eli litteroitiin hyödyntämällä litterointiin tarkoitettuja tietokoneohjelmia. Aineiston litterointi aloitettiin haastattelujen ohessa jo maaliskuussa 2015, ja koko aineisto oli litteroituna heinäkuussa 2015. Litteroinnin tarkkuus riippuu tutkimustehtävästä ja -otteesta. Litterointi voidaan toteuttaa sanatarkasti, jolloin puhe litteroidaan jättämättä mitään pois. Aineisto voidaan myös litteroida asiatarkasti, eli jättämällä pois esimerkiksi täytesanat, tauot ja
äännähdykset. (Hirsjärvi & Hurme 2014, 138–140.)
Koska tässä tutkielmassa keskiössä olivat yksilöiden kokemukset, litteroitiin haastattelut asiatarkasti jättämällä aineistosta pois toistuvat äännähdykset ja täytesanat, kuten “öö, niinku”. Lisäksi haastatteluiden aikana saatettiin poiketa täysin aiheesta ja puhua jostain aivan muusta aiheesta Myös tällaiset osat haastatteluista jätettiin litteroimatta, koska ne eivät olleet merkityksellisiä tutkielman toteuttamisen näkökulmasta. Haastateltavat merkittiin H-kirjaimella, minkä lisäksi heille annettiin sattumanvaraisessa järjestyksessä välille 1-11 sijoittuva järjestysnumero. Valmiin litteroidun aineiston koko oli yhteensä 188 sivua käyttäen kirjasinkokoa 11 ja riviväliä 1.
Aineisto kerättiin laadullisin menetelmin haastattelemalla, joten oli luontevaa toteuttaa myös aineiston analyysi aineistolähtöisesti. Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä
yleistettävyyteen, mikä korostui myös tavassa lähestyä aineistoa. Analyysissä yksittäisten tapausten huolelliseen tarkastelemiseen kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä tutkimus pohjautuu yksilöiden kokemuksiin. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 182.)
Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joten aineiston analyysi toteutettiin myös aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Kun aineisto oli litteroitu, tutustuttiin syvällisemmin teemoittelua käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja artikkeleihin. Tämän jälkeen aineiston analyysi eteni Braunin ja Clarken (2006, 87) esittämien laadullisen aineiston teemoittelun vaiheita mukaillen. Analysointi jakautui kuuteen eri vaiheeseen, joita olivat: 1) aineistoon tutustuminen (familiarizing yourself with data), 2) aineiston koodaaminen (generating initial codes), 3) teemojen muodostaminen (searching for themes), 4) teemojen uudelleen
44 hahmottelu (reviewing themes), 5) teemojen määrittely ja nimeäminen (defining and
naming) ja 6) aineiston tulosten koostaminen (producing the report).
Ensimmäiseksi aineistoon tutustuttiin huolella ja molemmat tutkijat lukivat haastatteluaineiston erikseen läpi tehden samalla muistiinpanoja mieleen tulevista ajatuksista. Kun haastattelut oli luettu läpi, keskustelivat tutkijat yhdessä ideoistaan ja ajatuksistaan. Huolellisen aineistoon tutustumisen jälkeen siirryttiin aineiston koodaukseen.
Haastateltavien jokaiselle ilmaisulle, eli merkitysyksikölle annettiin koodi, eli kuvaava nimi ja oma väri, joilla ne erotettiin muusta aineiston tekstistä. Erilliseen tiedostoon tehtiin koodisto, josta pystyi helposti etsimään jo olemassa olevia koodeja ja niiden värejä.
Esimerkiksi oheisessa sitaatissa haastateltava on kuvannut, millaisista asioista hän ei puhu työyhteisössään. Tämä merkitysyksikkö saikin koodin itsestäkertomisen hallinta:
H8: Ehkä jotain ihan oman yksityiselämään liittyviä asioita, menneisyyteen, työhistoriaan, ehkä niitä vähän silottelen ja jätän kertomatta. [Itsestäkertomisen hallinta]
Kun koko aineisto oli koodattu, ryhmiteltiin haastattelujen merkitysyksiköt siten, että saman koodin saaneet merkitysyksiköt olivat samassa ryhmässä. Sen jälkeen voitiin siirtyä teemoittelun kolmanteen vaiheeseen, eli merkitysyksiköiden varsinaiseen teemoitteluun.
Tämän tutkijat tekivät erikseen, jolloin ideoitiin teemoittelun mahdollisia toteutustapoja ja tehtiin ajatuskarttoja helpottamaan teemoittelun hahmottamista. Tämän jälkeen tutkijat tapasivat ja keskustelivat molempien ajatuksista ja ideoista. Keskustelun myötä varsinaisen teemoittelun aloittamiseksi päädyttiin kahteen pääteemaan, joiden alle ryhmiteltiin
alateemoja. Teemoittelua varten haastatteluaineisto tulostettiin paperiseen muotoon, jotta eri merkitysyksiköiden liikutteleminen ja jakaminen teemoihin olisi mahdollisimman selkeää.
Tämän jälkeen voitiin aloittaa teemoittelun neljäs vaihe, eli teemojen uudelleen hahmottelu.
Tässä vaiheessa merkitysyksiköt käytiin vielä kertaalleen lävitse, koostettiin pää- sekä alateemoista niiden keskinäisiä suhteita kuvaava ajatuskartta, annettiin teemoille alustavat nimet ja ryhmiteltiin merkitysyksiköitä kunkin alateeman alle. Teemoja hahmoteltaessa tutkijat yhdistelivät joitakin merkitysyksiköitä, joissa käsiteltiin selkeästi samoja aihepiirejä hieman eri sanoin tai eri näkökulmista. Samalla joidenkin teemojen nimet täsmentyivät, alateemoihin lisättiin muutama uusi sisältö ja joidenkin teemojen paikkaa vaihdettiin.
45 Teemoja hahmoteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon työyhteisöön kiinnittymisen
prosessimaisuus sekä se, että työpaikkakiusaamisen vaikutukset, kiinnittymisprosessi, työyhteisön vuorovaikutussuhteet ja toipuminen kytkeytyvät toisiinsa.
Teemoittelun myötä syntyneet pääteemat olivat kiinnittyminen ja työpaikkakiusaamista kokeneen vuorovaikutussuhteet työyhteisössä ja työpaikkakiusaamisesta toipuminen.
Ensimmäisen pääteeman alle sijoittuvat alateemat kiinnittymisprosessin alkuvaihe,
kiusaamiskokemusten vaikutukset kiinnittymiseen ja vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen, työyhteisön vuorovaikutussuhteiden merkitys kiinnittymisessä ja organisaation merkitys kiinnittymisessä ja vuorovaikutussuhteiden rakentamisessa. Toisen pääteeman alle taas sijoittuivat alateemat uuden työyhteisön merkitys työpaikkakiusaamisesta toipumisessa, yleiset toipumiseen vaikuttavat tekijät sekä mitä työpaikkakiusaamisesta toipuminen on.
Oheisessa kuviossa (kuvio 1) on esitelty tämän tutkielman pääteemat ja niihin kuuluvat alateemat. Kumpikin pääteema on selkeyden vuoksi kuvattu kuviossa omina erillisinä kokonaisuuksinaan. Lisäksi kuviossa on esimerkkejä siitä, millaisia sisältöjä pääteemojen alle oleviin alateemoihin kuuluu.
46 KUVIO 1 Tutkielman pää- ja alateemat sekä alateemojen esimerkkisisällöt
Työyhteisöön kiinnittymisen mittarista sen sijaan laskettiin, kuinka paljon eri
vuorovaikutussuhdetyyppejä kullakin yksittäisellä haastateltavalla oli ja kuinka paljon koko vastaajajoukolla oli kyseisiä suhteita keskimäärin. Lisäksi kiinnittymismittarin summa-asteikkoa käytettiin kuvaamaan vastaajien kiinnittymisen astetta. Samalla laskettiin myös
47 kunkin väittämän saamat keskiarvot koko vastaajajoukon tasolla. Näin päästiin
vertailemaan vastaajien kiinnittymisen tasoa sekä näkemään, mitkä tekijät heikentävät kiinnittymistä ja mitkä vahvistavat. Lisäksi tutkijat tarkastelivat, kuinka paljon ja millaisia työyhteisön vuorovaikutussuhteita oli niillä vastaajilla, jotka olivat erityisen vahvasti tai heikosti kiinnittyneitä työyhteisöönsä. Tällä pyrittiin saamaan kuva siitä, onko työyhteisön vuorovaikutussuhteiden laadulla merkitystä kiinnittymisen kannalta ja onko esimerkiksi hyvin vahvasti kiinnittyneellä henkilöllä millaisia vuorovaikutussuhteita työyhteisössään verrattuna heikosti kiinnittyneeseen.
Kun teemat oli muodostettu ja nimetty ja kyselylomakkeen tiedot käsitelty, siirryttiin kuvaamaan varsinaisia tuloksia. Tulosten kirjoittamisvaiheessa teemojen järjestys ja sisällöt vielä täsmentyivät lopulliseen muotoonsa. Tässä vaiheessa aineistosta etsittiin myös sopivia esimerkkisitaatteja kuvaamaan teemojen sisältöä. Työyhteisöön kiinnittymisen mittarin avulla kerättyjä tietoja hyödynnettiin kuvatessa sitä, kuinka kiinnittyneitä vastaajajoukko keskimäärin oli ja millaisia vuorovaikutussuhteita heillä oli työyhteisössään. Kyselyn tuloksia yhdistettiin haastatteluaineistoihin, joissa vastaajat kuvasivat työyhteisössä olevia suhteitaan sekä työyhteisöön kiinnittymistään. Samalla oli mahdollista verrata, oliko haastattelu- ja kyselyaineistossa havaittavissa ristiriitoja tai yhtymäkohtia.