5.1 Aineisto
Gradumme liittyy laajempaan “Allostaattinen kuormittuneisuus ja terveyttä koskevat tulkinnat ma-sennusta sairastavalla: Monimenetelmällinen seurantatutkimus” -hankkeeseen (nykyisin hankkeen fokuksen muututtua ”Masennus, työkyky ja kuntoutuminen elettyinä kokemuksina ja normatiivisina odotuksina: Laadullinen seurantatutkimus psykiatrisessa avohoidossa olevista nuorista aikuisista” -tutkimushanke). Hankkeen tavoitteena on selvittää masennuksen, työkykyisyyden ja psykiatrisen avohoidon merkityksiä henkilön itsensä tulkitsemana ja ajallisena prosessina (ks. Liite 1). Hankkeen tutkimusjoukko koostuu sairastamaansa masennukseen psykiatrista avohoitoa saavien noin 23–30-vuotiaiden nuorten aikuisten alku- ja seurantahaastatteluista. Tutkielmamme tutkimusaineisto koostuu alku- ja seurantahaastatteluista, joista alkuhaastattelut on toteutettu syksyllä 2019 lähi-haastatteluina kymmenelle haastateltavalle. Kaikilta tutkittavilta hankittiin suostumus tutkimukseen
osallistumisesta (ks. Liite 2). Syksyn 2020 seurantahaastatteluihin osallistui Zoom-etäyhteyden väli-tyksellä kahdeksan haastateltavaa. Alkuhaastattelussa (ks. Liite 3) käsiteltiin haastateltavien tämän-hetkistä elämäntilannetta, heidän masennuksensa historiaa sekä nykytilannetta ja miten masennus on heidän elämissään näyttäytynyt. Kyseisellä haastattelukerralla käsiteltiin myös masennuksen ja muun terveydentilan sekä kehollisuuden yhteyksiä, haastateltavien kokemuksia saamastaan hoi-dosta ja kuntoutuksesta, masennuksen vaikutuksia itseen ja elämään kokonaisuudessaan ja lopuksi tulevaisuuden kuvia. Seurantahaastattelussa (ks. Liite 4) kyseltiin seurantajakson kuulumisia ja ny-kyistä elämäntilannetta. Haastateltavia pyydettiin myös miettimään masennustaan osana omaa elä-mänkulkua sekä pohtimaan heidän masennuspolkunsa eri vaiheita ja osa-alueita. Haastattelussa käsiteltiin myös kuntoutuksen sekä muitten voimavarojen merkityksiä haastateltaville. Tulevaisuu-den tavoitteita, huolia, pelkoja ja toiveita kysyttiin myös. Molempien haastattelukertojen alussa ker-rattiin tutkimussopimukseen liittyvät asiat suullisesti luottamuksellisuuden, vapaaehtoisuuden, vai-tiolon ja anonymisoinnin kohdilta. Haastatteluiden lopuissa tarjottiin mahdollisuus puhua vapaasti ja muistutettiin että tutkijoihin voi olla jälkeenpäin yhteydessä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanasta sanaan ja lopuksi anonymisoitiin. Käytössämme olleen alkuhaastatteluaineiston olivat toteuttaneet hankkeen aikaisemmat psykologian opiskelijat. Seurantahaastattelujen toteutta-miseen osallistui kirjoittajien lisäksi kaksi muuta psykologian alan gradun tekijää.
Päädyimme rajaamaan tapaustutkimuksemme kahteen haastateltavaan, joista käytämme pseudo-nyymejä Milla ja Verneri. Millan kohdalla alkuhaastattelu kesti 2 h 53 min ja seurantahaastattelu 2 h 30 min (yhteensä 137 litteroitua sivua); Vernerin kohdalla alkuhaastattelu kesti 2 h 23 min ja seu-ranta 2 h 25 min (yhteensä 127 litteroitua sivua). Valitsimme Millan ja Vernerin haastattelut erityi-sesti sen takia, että molemmat haastateltavat ottivat kerronnassaan kantaa laajempiin sosiaalisiin normeihin ja mallitarinoihin sekä pohtivat samalla omaa suhdettaan ja vertautumistaan niihin. He myös kertoivat mielenkiintoisilla tavoilla ihmissuhteistaan ja muista ihmisistä käsitellessään masen-nustaan. Suhteessa näihin havaintoihin heidän kerrontansa sisälsi myös paljon omaan arvokkuu-teen ja kelpaamiseen liittyviä puheenvuoroja. Haastateltavamme myös pohtivat molemmilla tattelukerroilla näitä kiinnostavia seikkoja runsaasti. Identiteettipuheen määrä oli molemmilla haas-tateltavista myös moninaista ja mittavaa sekä itsessään että tarkastellessamme poikkeavan
identiteetin kerronnallista rakentamista. Kahdeksan haastateltavan joukosta Millan ja Vernerin haastattelut olivat keskenään eniten vertautuvia toisiinsa nähden siten, että he puhuivat ainutlaatui-sin keinoin verrattain samanlaisista teemoista. Tämän lisäksi molemmat haastateltavat olivat seu-rantajakson jälkeen samankaltaisissa tilanteissa masennuksestaan toipumisen suhteen, mikä lisäsi yhteisen tarkastelun mielekkyyttä.
Verneri on haastatteluiden aikaan kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä nuori aikuinen, joka sairas-taa masennusta. Masennuspolkunsa alun Verneri sijoitsairas-taa korkeakouluopintojen päättymisen vai-heille. Verneri kuvailee itseään erakkoluonteiseksi mutta toivovansa uusia ihmissuhteita ja keskei-sesti parisuhdetta. Myös työelämään pääsy jäsentyy merkittäväksi Vernerin toiveeksi normaalin elä-män ohella hänen omalla tavallaan. Kuntoutukseen liittyvien palvelujen kautta Verneri pyrkii sinnik-käästi palaamaan työelämään, sekä kehittämään itseään muilla elämän alueilla. Masennuksen puh-keamisen jälkeistä aikaa hän pohtii osittain ”hukkaan heitettynä elämänä” mutta toisaalta tuo esille sen, että hänen tilanteessaan on tapahtunut myös kehitystä parempaan ja kokonaisuudessaan ma-sennuksen alun jälkeen edenneensä nousujohdanteisesti. Masennusaikaa hän kuvailee yksinäiseksi ja aaltoilevaksi. Yksinäisyyteen ja masennukseen voisivat auttaa Vernerin luonnehdinnoissa kump-pani ja uudet ystävät, mutta häntä mietityttää kovasti oma kelpaavuus etenkin parisuhteeseen. Kel-paavuuttaan hän pohtii myös suhteessa uusiin ystävyyssuhteisiin ja hänen keskeiseen tavoittee-seensa työelämään juuri masennuksen takia. Seurantajaksolla Vernerin olo kohentuu niin, että hän pääsee hetkellisesti palaamaan työelämään mutta joutuu sen keskeyttämän masennuksen aaltoilun takia. Seurantahaastattelun aikoihin hän kuvaa oloaan vaihtelevaksi. Hän kuitenkin kertoo pyrki-vänsä jatkamaan kuntoutusta sekä lähitulevaisuudessa pääsemään uudelleen kiinni työelämään.
Milla on noin 20–25-vuotias nuori aikuinen, joka on sairastamansa masennuksen takia psykiatrisen avohoidon asiakkaana. Hän kertoo kokeneensa mielenterveyteen liittyvää oireilua jo lapsena, mutta varsinaisen masennusdiagnoosin hän on saanut vasta aikuisiällä. Milla tuo ilmi masennuksen ja sii-hen liittyvän oireilun vaikuttaneen voimakkaasti hänen arkeensa ja toimintakykyynsä. Korkeakoulu-opinnoissa suoriutuminen ja eteneminen ovat masennusoireilun takia vaikeutuneet, ja samoin ma-sennus on vaikuttanut hänen sosiaaliseen elämäänsä sekä ihmissuhteisiinsa. Parisuhteensa
yhteydessä Milla tuo toisaalta esiin myös sen, ettei hänen sairautensa ole onneksi vaikuttanut hä-nen ja hähä-nen kumppaninsa suhteeseen niin kielteisesti kuin mitä hän olisi voinut kuvitella. Seuran-tahaastattelussa Milla kuvailee sekä tilanteensa masennuksensa kanssa että elämäntilanteensa yli-päätään pysyneen suhteellisen samanlaisena, joskin opinnoistaan hän on päätynyt ottamaan sairas-lomaa. Milla tuo molemmilla haastattelukerroilla ilmi kokevansa senhetkisen elämäntilanteensa ja masennuksen myötä tapahtuneet muutokset itsessään kielteisinä. Hän tuo myös esiin paljon halua toipua masennuksestaan ja päästä elämässään jälleen eteenpäin.
5.2 Analyysin eteneminen
Aineiston kerättyämme luimme läpi kahdeksan seurantoihinkin osallistuneiden haastattelulitteroin-teja ja teimme muistiinpanoja haastatteluista, sekä keskustelimme eri haastatteluiden sisällöistä.
Kokonaiskuvan hahmotuksen jälkeen siirryimme rajaamaan aineiston sopivaan määrään (n=2) haastatteluiden toisiinsa nähden ilmenevän yhteensopivuuden vuoksi.
Aineiston analysointi alkoi litteroidun aineiston luennalla ja etsimällä tekstistä kohtia, jossa haasta-teltavat jollain lailla vastasivat kysymykseen ”Kuka minä olen” (vrt. Bamberg, 2012). Jaottelimme mi-näpuhetta erilaisiin teemoihin aineistoon tutustuaksemme. Teemoihin jaon aikana huomasimme erityisesti, että Vernerin sekä alku- että seurantahaastattelun aineistossa korostuivat teemat ja poh-dinnat, jotka liittyivät erilaisten ihmissuhteiden ja masennuksen väliseen neuvotteluun. Tämän tee-man yhteydessä hioimme analyysimenetelmiämme ja luimme tarkasti Millan haastatteluaineistoa, jossa sama havainto toistui. Siirryimme tarkastelemaan tätä tematiikkaa molempien haastateltavien kohdalla. Tunnistimme aineistosta pieniä kertomuksia (ks. Bamberg & Georgakopoulou, 2008), joissa haastateltavat rakensivat käsitystä itsestään ”suhteisesta” näkökulmasta, jossa he tavalla tai toisella tekivät tulkintoja itsestään suhteessa toisiin ihmisiin sekä ympäröivään yhteiskuntaan ja so-siaalisiin odotuksiin. Tämän jälkeen Vernerin osalta teimme aineistolähtöistä pienten kertomusten teemoittelua, eli ryhmittelimme hänen alku- ja seurantahaastatteluissaan esiintyneitä tulkintoja it-sestä suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan eri ryhmiin siten kuin ne esiintyivät aineistossa.
Millan osalta lähestyimme samoja pieniä kertomuksia eri tavalla: pyrimme tunnistamaan hänen näytteistään erilaisia positioita ja ryhmittelemään näytteitä positioiden mukaan.
Tähän mennessä kerääntynyt aineisto kuitenkin osoittautui hallitsemattoman laajaksi, mikä sai mei-dät vaihtamaan tulokulmaamme aineiston jäsennykseen ja tutkimuksen lähtökohtiin. Kiinnitimme huomiota ”poikkeavuuden” jäsentämisen tapoihin identiteetissä suhteessa masennukseen, verrat-tuna aikaisempaan laajempiin tulkintoihin itsestä suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin odotuksiin. Tähän saakka kerätylle aineistolle muodostui siis uusi periaate, jolla teimme tarkennuk-sia tutkimusaineistoon: kohdensimme analyytarkennuk-sia tunnistettuun minäpuheeseen ja pieniin kertomuk-siin, jossa haastateltavat ottivat jollain tapaa kantaa normaaliuteen ja poikkeavuuteen. Tunnistimme näistä pienistä kertomuksista erilaisia kerronnan konteksteja, joitten perusteella ryhmittelimme ne haastateltaville omiin sekä alku- ja seurantahaastatteluihin kuuluviin ryhmiinsä. Vernerin haastatte-luissa korostuivat työelämä, erinäiset ihmissuhteet konkreettisiin muihin ja yleistettyihin toisiin sekä elämäntapoihin ja masennukseen liittyvät kerronnalliset tilanteet. Pienempiä konteksteja hänellä esiintyi myös, kuten opintoihin liittyviä kertomuksia sekä kuntoutukseen ja itseen liittyviä spesifejä konteksteja. Millan kertomukset koskivat merkittävästi opintoja sekä ihmissuhteita. Milla pohti kes-keisesti myös laajempaa sosiaalista kontekstia käsitellen kansalaisuutta yhteiskunnassa sekä ma-sennusta ja tulevaa työelämää. Muita kerronnan konteksteja hänen kertomuksissaan olivat perhe sekä kuntoutus. Tähän jäsennykseen tarkennuksen saamiseksi arvioimme vielä tätä rajattua aineis-toa nimenomaan poikkeavuuden kannalta uudelleen, rajaten ja tarkentaen aineisaineis-toa.
Kerronnan konteksteihin perustuvan ryhmittelyn jälkeen siirryimme tutkimaan alku- ja seuranta-haastatteluiden ryhmien sisällä olevia kertomuksia ja muodostamaan konteksti kerrallaan käsitystä siitä, mitä erilaisia merkityksenantoja jokaisessa pienessä kertomuksesta on normaaliuden sekä poikkeavuuden neuvotteluissa. Näistä havainnoista päättelimme kontekstin sisällä olevia toistuvia sekä tärkeitä havaintoja. Kun yhden kontekstin, esimerkiksi ”Parisuhdetta” koskevan alku- ja seuran-tahaastatteluiden havaintoja oli tulkittu toisistaan erillään, siirryimme tarkastelemaan alun ja seu-rannan välisiä yhteyksiä seuranta-asetelman kannalta. Kun yhden kontekstin kahden osan (eli alku- ja seurantahaastattelun) sisällä ja välillä olevat havainnot – joita oli muutamissa konteksteissa useita
– olivat selkiytyneet, valitsimme tarkempaan analyysiin havaintoja parhaiten havainnollistavia näyt-teitä. Näitä näytteitä analysoimme Bambergin narratiivisen positiointianalyysin (1997) sekä identi-teetin dilemmojen (2011; 2012) avulla. Analyysin jälkeen seurasi vielä näytteiden arviointia sekä nii-den puhtaaksi kirjoittamista ja jäsentelyä tuloslukuun keskittäen huomiota tapoihin, joilla henkilöt neuvottelivat poikkeavan identiteetistään (Juhila, 2012).